Moniavioisuuteen kristittyjen johdolla

Varhainen lähetystyö vaati kategorisesti yksiavioisuutta. Jos moniavioinen mies tuli kristityksi, hänen oli valittava yksi vaimoistaan ja jätettävä muut. Tämä johti pöyristyttäviin seurauksiin. Koska jo kerran naimisissa olleet naiset eivät yleensä löytäneet uutta miestä, he eivät pystyneet elättämään itseään kuin prostituutiolla.

Useat protestanttiset kirkot valitsivat menettelyn, että ennen kristityksi tuloa otetut vaimot piti pitää, mutta kristittynä ei uusia saa ottaa. Tällaisia miehiä ei tullut myöskään valita seurakuntaneuvostoon. Vaalikielto on kuitenkin täysin epäraamatullinen ja monien mielestä epäoikeudenmukainen. Sehän estää valinnan sellaisten tapahtumien johdosta, jotka ovat tapahtuneet ennen kristityksi tuloa.

Kristinusko on alkujaan juutalainen lahko. Juutalaisuus piti moniavioisuutta varhemmin normaalina, mutta oli siitä Jeesukse aikana KÄYTÄNNÖSSÄ pitkälti luopunut, mutta mitään kieltoakaan ei ollut. Eräissä tapauksissa, kuten hedelmättömyydessä, sitä pidettiin korrektina.

Kristinusko omaksui juutalaiset tavat ajattelematta sitä sen tarkemmin. Ei ole perusteltua ajatella, että kristinusko vaatisi yksiavioisuutta hengellisistä syistä. Sen sijaan on huomattava, että moniavioisuus jättää monen muun miehen aviottomiksi. Nämä taas sitäkin helpommin turvautuvat prostituutiopalveluksiin.

Amerikassa on joitakin moniavioisia lahkoja. Itse asiassa seksi on varattu vain lahkojen johtohenkilöille, muille miehille annetaan ymmärtää, että olisi viisainta lähteä lahkosta. Tällainen epätasapuolisuus on vähintäänkin hyvin epäkristillistä.

Moniavioisuus on verrattavissa taloudelliseen epätasa-arvoisuuteen. Osa on köyhiä kuin kirkonrotta, osa elää suuressa vauraudessa.