Särkiö: Paraatihartauksien uutta toteutusta mietitään

"Uudistusten taustalla on eduskunnan oikeusasiamiehen taannoinen linjaus. Sen mukaan puolustusvoimissa ei voida velvoittaa osallistumaan kirkollisiin tilaisuuksiin edes kirkkoon kuuluvia varusmiehiä. Uskonnonharjoitus ei siis ole kenellekään pakollinen osa palvelusta. Sen rinnalle järjestetään vaihtoehtoista eettistä toimintaa."

Uskonnon harjoittaminen ei ole mitään eettistä toimintaa. Tässä on kyse samanlaisesta kikkailusta kuin uskonnollisten tilaisuuksien nimittämisessä kulttuuriksi tai tavaksi. Tälläisella valheellisella verhoilulla yritetään tuputtaa itse uskontoa ihmisille tai nyt tässä tapauksessa korvaavaa toimintaa. Toisekseen jos jotkut harjoittaa uskontoaan ei se johda millään analogialla siihen osallistumattomille korvaavaan toimintaan. Uskonnollisiin tilaisuuksiin osallistumattomien pitää olla vapaita siirtymään omiin puuhiinsa.

"Puolustushallinnon työryhmän työskentelyyn osallistuva Särkiö kertoo, että tarkasteluun tullee myös se, miten sotilasparaateihin kuuluvat hartaudet ja jumalanpalvelukset voidaan toteuttaa uskonnonvapautta noudattaen.

– Paraatihartauksilla on armeijassa satojen vuosien perinne. Tavoitteena on, että ne säilyvät, Särkiö sanoo."

Sotilasparaateihin ei voi kuulua jumalanpalveluksia, koska kaikkien on katsomuksesta riippumatta kyettävä osallistumaan niihin, sillä kaikilla on oltava oikeus osoittaa kunnioitustaan isänmaataan kohtaan, esim. itsenäisyyspäivänparaatissa.

Toivoisin VaTa:n olevan aktiivinen uskonnottomien ja muiden uskonnollisiin tilaisuuksiin osallistumattomien oikeuksien puolustamisessa.

Uskonnolliset tilaisuudet niin armeijassa kuin koulussa ovat kupla. Kuplassa pidetään väkisin ilmaa teennäisellä korvaavalla ohjelmalla, johon on pakko osallistua niiden jotka ei halua osallistua uskonnolliseen tilaisuuksiin. Korvaavalle ohjelmalle ei ole mitään perusteluita. Joidenkin halu harjoittaa uskontoaan ei luo perusteluita velvoittaa muita tuhlaamaan samaa määrää aikaa johonkin muuhun teennäiseen korvaavaan ohjelmaan. Jos korvaava teennäinen ja rankaisu luontoinen ohjelma ei olisi pakollista, niin lähes kaikki valitsisivat käyttää ajan omana vapaa-aikana. Tämä on ainoa perustelu miksi kirkko vaatii pakollista korvaavaa ohjelmaa.

Korvaavan ohjelman pakollisuuden poistossa vaparien pitäisi olla erittäin aktiivisia, sillä jos se poistuu, niin silloin uskonnollisten tilaisuuksien järjestäminen tulee romahtamaan niin armeijassa kuin koulussakin. Eikä tähän mene kuin kaksi - kolme vuotta ja ne lopetetaan lähes kokonaan, koska kukaan ei tule enää osallistumaan niihin.

Yksilön oikeuksien puolustamisessa vaparit ovat yhtä tosissaan kuin bolsevikit generalissimuksen johdolla olivat kansojen välisen rauhan ja ystävyyden puolustamisessa kaikkia taantumusvoimia vastaan.

Sama kaiku on askelten, kyllä vaistomme tuntee sen.

Eihän tässä järjestelyssä tai korvaavan toiminnan perusteluissa ole mitään järkeä. Siinä missä uskonnollisissa tilaisuuksissa annataan epä-eettisiä opetuksia (seksuaalisten vähemmistöjen syrjintää, naisten epätasa-arvoista kohtelua, jne...), niin kirkko vaatii korvaavaksi toiminnaksi täysin vastakkaista ohjelmaa, eettistä toimintaa.

Eettinen koulutus on hyvästä, mutta sitä on oltava saman verran kaikille alokkaille, niinkuin on oltava samanverran kaikkea muutakin tarpeellista koulutusta kaikille. Joten ei jää mitään tarpeellista korvaavaa ohjelmaa, jota vain uskonnollisiin tilaisuuksiin osallistumattomille tarjottaisiin. Kuten on myöskin niin kuin on todettu ettei korvaavalle toiminnalle ole perusteluita. Erilaisia palvontamenoja voidaan järjestää halukkaille kristityille, muslimeille, hinduille, budhalaisille, mutta ne jotka ei halua osallistua, niin olkoon vapaita menemään vaikka munkkikahveille.

Tosin on kyseenalaista pitääkö armeijan järjestää palvontamenoja ollenkaan. Halukkaat voisi mennä vaikka ilta- tai viikonloppulomalla palvontamenoihin, jos palvontamenot kiinnostaa, niin kai ne vapaa-ajallakin vapaaehtoispohjalta kiinnostaa eikä pelkästään pakotettuna.

"– Paraatihartauksilla on armeijassa satojen vuosien perinne. Tavoitteena on, että ne säilyvät, Särkiö sanoo."

Kopsataan tämä tännekin.

Kaikki uskontoon ja kirkkoon liittyvä uskonnon harjoittaminen, joita nykyään naamioidaan "perinteeksi", "tavaksi" ja "kulttuuriksi", jotta uskontoa voidaan tehokkaanmin levittää on aikaanaan pakottamalla saatu yleiseksi käytännöksi. Jos aikanaan et mennyt sunnuntaina kirkkoon, niin kieltäytyjälle oli tarjolla monenlaista häpeäpaalua ja jalkapuuta, jossa kieltäytyjää nöyryytettiin. Ja vielä kun mennään ajassa taaksepäin, niin kristinuskoa pakotettiin kansalle jopa kuoleman uhalla. Suomessakin löytyy viralliset asiakirjoat yli 200 helkilöstä jotka on mestattu, hirtetty tai noitina poltettu, kun vastustivat kristinuskoa. Virallinen dokumentaatio on tietenkin vain jäävuoren huippu. Voi vain arvailla kuinka monta tuhatt ihmistä on menettänyt henkensä. Kristillisten tapojen pakottamista on ollut kansa- ja peruskoulussakin. Aikanaan jos suvivirren laulu tai kirkossakäyminen ei kiinnostanut, niin rehtorilla ja opettajilla oli oikeus rankaista jopa fyysisesti niskoittelijaa, esim. karttakeppiä sormille. Armeijassa jos ei jumalanpalvelus vielä viime vuosisadan puolivälissä kiinnostanut, niin heti häkki heilahti. Tätä kristinuskon pakottamislistaa voisi jatkaa loputtomiin. Yhteenvetona kun joku yrittää puhua kauniisti, että kristillinen uskonnon harjoittaminen on vain harmiton tapa tai "kaunista" kulttuuria, niin todellisuudessa on kyse pakottamalla luodusta käytännöstä eli olemme pakottamalla luotujen rituaalien uhreja.

Jos jollain on hyviä esimerkkejä miten kristillisiä tapoja on Suomessa aikanaan pakotettu ja millaisilla rankaistuksilla, niin listatkaa niitä, niin saadaan parempi kuva mitä kristinusko käytännössä todellisuudessa on.

Ei näköjään sotkussa käynti sovi hartaushetken vaihtoehdoksi. Miksiköhän ei, luulisi kristittyjen tai muuten hartaudesta kiinnostuneiden valitsevan saarnan mieluummin kuin munkin. Ja jos munkin valitsee enemmistö, mitäpä syytä puolustusvoimilla on siitä pahoillaan olla.

Kirkko on ovelasti siirtänyt uskonnon pakottamisen ja tyrkyttämisen muille yhteiskunnan auktoriteeteille, armeijalle, koululle, päiväkodille, yleisradiolle, jne. Tällä tavoin kirkko pääsee käyttämään yhteiskunnallisia autoriteettaja hyväkseen uskntonsa levittämisessä eikä vastustustilanteissa negatiivinen rasite kohdistu suoraan kirkkoon. Tälläinen muun yhteiskunnan hyväksikäyttäminen pitäisi kirkolta estää välittömästi. Kirkko itse vastatkoon uskonnollisten tilaisuuksien järjestämisestä, omissa tiloissaan, omalla ajallaan ja myös niiden kustannuksista.

Ilmeisesti kukaan ei ole koskaan laskenut kuinka paljon yhteiskunnalle tulee kuluja kirkon apumiehenä toimimisena uskonnon levityksessä. Vastaavilta virkamiehiltä voisi vaatia tälläisen laskelman, niin saataisiin hintalappu mitä tämä kaikki maksaa. Voisi olla aika iso yllätys kuinka paljon tähän uppoaa rahaa.

Varusmiespalvelukseen astumisikäisistä (18 - 28 vuotta) kirkkoon kuului vuonna 2011 88 prosentista 66 prosenttiin. Vuonna 2013 prosentit on arviolta laskenut 87 prosentista 64 prosenttiin.

http://aijaa.com/zcs5SB

Alkaa menemään jo aika vaikeaksi uskonnon tuputtamisen järjestäminen, kun näin suuri osa palvelukseen astuvista ei edes kuulu kirkkoon ja vielä huomatavasti alhaisempi osuus uskoo kristillisiin oppeihin tai kristilliseen jumalaan. Kirkon oman vuoden 2011 tutkimuksen mukaan 15-29 vuotiaista vain 15 % uskoo kristinuskon jumalaan.

Tilanne on jotenkin takapajuinen, kun papit ja piispat on päättämässä pitääkö jumalanpalveluksia ja muita uskonnollisia tilaisuuksia järjestää julkistenpalveluiden lomassa varusmihille ja koululaisille, jos ei pakolla, niin ainakin puolipakolla (pakollinen korvaava toiminta). Kuka sitä nyt päättäisi oman työpaikkansa lopettaa? Toisekseen ei pappeja kiinnosta muiden uskonnonvapaus vaan oma uskonnonvapaus, jonka yksi toteutustapa on päästä saarnaamaan ihmisille. Jostainhan ne kuulijat on saaraa kuulemaan saatava. Kun kuulijoita ei enää saada vapaaehtoisesti, niin järjestetään kuulijat sitten pakolla.

Uskonto, politiikka ja seksuaalinen suuntautuminen ovat ns. arkaluontoisia tietoja. Arkaluontoisen tiedon yksityisyyden suojaan nostaa esiin myös kysymyksen, onko juuri paraateihin liittyen syytä huolehtia, että varusmiehiä ja sotilaita eri erotella laajan paraatiyleisön edessä niihin jotka osallistuvat hartauteen ja niihin jotka eivät osallistu.

Vaikka kentällä ja kasarmilla, varusmiesten ”omassa keskuudessa” jaottelu uskonnonharjoitukseen osallistuvien ja vaihtoehtoiseen eettiseen ohjelmaan osallistuvien välillä ilmeisesti on nyt tarkoitus toteuttaa, samaa jakoa ei pitäisi tehdä ja esittää julkiselle paraatiyleisölle. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että paraatin julkisen ohjelman yhteydessä ei voisi enää olla paraatijumalanpalvelusta, johon osa osallistuu ja osa ei, koska se tulee kaikille julki mahdollista televisiointia myöden.

Näin ollen mahdollinen jumalanpalvelus ja eettinen ohjelma pitäisi olla ennen paraatia tai sen jälkeen, mikäli ne paraatiin liittyen ylipäätään pidettäisiin. On luonnollisesti syytä harkita, pitäisikö hartaudet ja jumalanpalvelukset pitää vain kentällä ja kasarmilla, siis intiimimmissä tilanteissa kuin julkisiin paraateihin liittyen.

Toki kestävä periaatekanta on edelleen, että hartaudet voisivat olla vain varsinaisen palveluohjelman jälkeen iltaisin ja viikonloppuisin. Mutta silti on hyvä tuoda esiin, että arkaluontoisen tiedon yksityisyyden suojan kannalta julkinen paraatijumalanpalvelus on ongelmallisempi kuin hartaustilaisuus harjoituskentällä tai kasarmilla.