Osaako kukaan vastata kysymykseeni.
Itse en ole uskovainen, siten kun uskovainen itse itsensä määrittää ja haluaisin saada selvyyden yhteen asiaan.
Keskustelin uskovaisten ihmisten kanssa homoseksuaaleista, ja tuomitsivat montakin ihmisryhmää kadotukseen. Sanoin, että
eikös se ole yksin Jumala joka voi tuomita ja tähän uskovat sanoivat että ei, raamattu antaa uskoville oikeuden tuomita vääränlaiset
ihmiset. Voisitteko kertoa, missä kohtaa tämmöinen lupa annetaan.
Itse en ole uskovainen, siten kun uskovainen itse itsensä määrittää ja haluaisin saada selvyyden yhteen asiaan.
Keskustelin uskovaisten ihmisten kanssa homoseksuaaleista, ja tuomitsivat montakin ihmisryhmää kadotukseen. Sanoin, että
eikös se ole yksin Jumala joka voi tuomita ja tähän uskovat sanoivat että ei, raamattu antaa uskoville oikeuden tuomita vääränlaiset
ihmiset. Voisitteko kertoa, missä kohtaa tämmöinen lupa annetaan.
Vastaukset 21
Vanhimmat
Se nyt on vaan ns, uskovaisten itse itselleen antama lupa, ei siitä tarvitse mitään välittää.
Sellainen kohta löytyy kuin "älkää tuomitko, ettei teitä tuomittaisi", sitä taas nämä hihhulit ei noteeraa miiksikään.
Luulempa että saat kymmeniä erilaisia vastauksia kysymykseesi jos nyt edes viitsivät vastata ja , ainakin aiemmista päätellen, he eivät tuomitse ketään mutta helvettiin joutuvat ainakin homot ja lesbot ja porttokirkon kannattajat ja ne , jotka koittavat Jeesuksen oppeja edes jotenkin noudattaa.
Raamattu kyllä sanoo että kadotukseen joutuvat kaikki ketkä eivät ole ottaneet evankeliumia ja Jeesusta vastaan. Sanotaan myös että homoseksuaalit eivät peri Jumalan valtakuntaa.
Ei ole kyllä ihmisen asia tuomita, mutta jos sanoo että esim. homot joutuvat kadotukseen (niin kuin muutkin jumalattomat) se on vain tosiasia.
Uskovan "tosiasia" on just tätä. Ja hän vielä päättää kuka joutuu minnekin.
Eihän päätä vaan Jumala, Jumala on näin ilmoittanut.
Eikö kyse ole rakkaudesta, jos kertoo mitä Raamattu, Jumalan sana, tällaisesta asiasta sanoo. Ei se ole tuomitsemista. Miksi se koetaan tuomitsemisena? Sehän olisi välinpitämöttömyyttä jättää kertomatta, että Jumala haluaa pelastaa jokaisen ihmisen, uskon kautta Jeesukseen ja antaa hänelle iankaikkisen elämän.
Ihminen ei voi mitata itseään toisella ihmisellä ja hänen tekemisillään, vaan tuomarina on oltava Jumalan laki, jonka edessä meistä jokaisesta tulee syntinen ja saamme syntimme anteeksi yksinomaan armosta uskon kautta Jeesukseen.
1.Kor. 6:9-11 Ettekö tiedä, että vääryydentekijät eivät saa omakseen Jumalan valtakuntaa? Älkää eksykö! Jumalan valtakunnan perillisiä eivät ole siveettömyyden harjoittajat eivätkä epäjumalien palvelijat, eivät avionrikkojat, eivät miesten kanssa makaavat miehet, eivät varkaat eivätkä ahneet, eivät juomarit, pilkkaajat eivätkä riistäjät. Tällaisia jotkut teistä olivat ennen, mutta nyt teidät on pesty puhtaiksi ja tehty pyhiksi ja vanhurskaiksi Herran Jeesuksen Kristuksen nimessä ja Jumalamme Hengen voimasta.
Eivät näiden väärien tekojen tekijät pelastu sillä, että he lopettavat näiden tekojen tekemisen, vaan sillä, että he tulevat Jumalan voimasta uskoon Jeesukseen Kristukseen.
Joh.3:17-20 "Ei Jumala lähettänyt Poikaansa maailmaan sitä tuomitsemaan, vaan pelastamaan sen. Sitä, joka uskoo häneen, ei tuomita, mutta se, joka ei usko, on jo tuomittu, koska hän ei uskonut Jumalan ainoaan Poikaan. Ja tuomio on tämä: valo on tullut maailmaan, mutta pahojen tekojensa tähden ihmiset ovat valinneet sen asemesta pimeyden. Se, joka tekee pahaa, kaihtaa valoa; hän ei tule valoon, etteivät hänen tekonsa paljastuisi.
Raamattu ei anna tuomio valtaa ihmiselle,katsotaan. "Älkää tuomitko, ettei teitä tuomittaisi.
Niin kuin te tuomitsette, niin tullaan teidät tuomitsemaan, ja niin kuin te mittaatte, niin tullaan teille mittaamaan. Matt 7:1,2
Me tiedämme, että Jumala on oikeassa tuomitessaan ne, jotka tekevät tällaista
Kuvitteletko sinä välttäväsi Jumalan tuomion, kun teet itse sellaista, mistä tuomitset muita?Room 2:2,3
Se synti mitä he tekevät on tuomittavaa,jota heidän olisi tehtävä parannus,siis teot on tuomion alaisina,jos ei luovu siitä joutuu tuomittavaksi.
Avauksen kysymykseen vastaaminen vaatisi pitkän vastauksen, joten joudun toteamaan vain lyhyesti: Raamattu antaa oikeuden tuomita.Joh. 7:24 “Älkää tuomitko näön mukaan, vaan tuomitkaa oikea tuomio."
Seurakuntakuri on lähes tulkoon unohdettu käsite, mutta seurakunnassa olisi tuomittava synnissä rypeminen ja samalla myös parannusta tekemätön ja syntiä suosiva jopa niin, että hänet erotetaan seurakuntayhteydestä. Kaikkein vaarallisimpia ovat ne, jotka puhuvat Jeesuksesta ja uskostaan, mutta ovat sydämessään Jeesuksesta kaukana – moni ei tällaisia tunnista, koska heidän puheensa saattaa olla kaunista ja siinä on paljon tottakin.
Helposti heitä siedetään rakkauden nimissä ja varoen ettemme vain toimisi Jeesuksen kehotusta ”älkää tuomitko” vastaan. Ymmärrän niin, ettei meillä saa olla tuomitsevaa mielenlaatua, mutta iankaikkiseksi parhaaksi meidän tulee tuomita syntielämä ja samalla myös ”valheveli”. "Jos joku VELJEKSI KUTSUTTU on haureellinen tai ahne, epäjumalanpalvelija tai pilkkaaja, juomari tai riistäjä, TE ETTE SEURUSTELISI tai edes aterioisi sellaisen kanssa." 1.Kor.5:11. Kuinka elämän tieltä omille teilleen lähtenyt voi tehdä parannusta, jos kukaan ei häntä nuhtele?
Aivan oikein - alkuseurakunnassa käytettiin Jumalan säätämää seurakuntakuria ja Paavali tuomitsi nimeltä mainiten joitakin ihmisiä ja toi julki heidän näkyvää synnissä ja pahuudessa elämiostä. Meidän tulee tuomita paha ja samalla tuomio koskee myös parannusta tekemätöntä henkilöä. Kadotustuomion lausuminen kuuluu yksin Jumalalle, mutta seurakunnan on toimittava niin, että se tuomitsee keskuudessaan näkyvässä synnissä elävän seurakuntalaisen.
Paavali ei kaihda nimienkään ottamista esille. Aleksanderin seuraa tulee varoa, mutta ja tämä on tärkeää - synnin palkan maksaa kerran yksin Herra:
2.Tim "Aleksander, vaskiseppä, on tehnyt minulle paljon pahaa; Herra on maksava hänelle hänen tekojensa mukaan. Kavahda sinäkin häntä, sillä hän on kovin vastustanut meidän sanojamme."
On selvää, että karttaessamme pahaa, poistaessamme seurakunnan keskuudesta "pahan", me käytämme uskoville kuuluvaa oikean tuomitsemisen valtaa.
Jumalan Seurakunta ei saa suvaita minkäänlaista vääryyttä keskuudessaan, siitä kirjoitti Apostoli Paavali seuraavaa: "Minä kirjoitin teille kirjeessäni, ettette seurustelisi huorintekijäin kanssa; en tarkoittanut yleensä tämän maailman huorintekijöitä tai ahneita tai anastajia tai epäjumalanpalvelijoita, sillä silloinhan teidän täytyisi lähteä pois maailmasta. Vaan minä kirjoitin teille, että jos joku, jota kutsutaan veljeksi, on huorintekijä tai ahne tai epäjumalanpalvelija tai pilkkaaja tai juomari tai anastaja, te ette seurustelisi ettekä söisikään semmoisen kanssa. Sillä onko minun asiani tuomita niitä, jotka ovat ulkopuolella? Ettekö tekin tuomitse vain niitä, jotka ovat sisäpuolella? Mutta ulkopuolella olevat tuomitsee Jumala. "Poistakaa keskuudestanne se, joka on paha." (1 Kor.5:9-13)
Me emme saa missään nimessä vihata oikean tuomion saanutta henkilöä, vaan meidän tulee rukoilla ja tarjota seurakunna ulkopuolelle jätetylle evanekliumin vapauttavaa sanaa ja mahdollisuutta palata uskovien yhteyteen. On muistettava, että oikean tuomitsemisen antamisessa uskova on vain välikäsi ja varsinaisena tuomion antajana on Jumalan Sana, hyvä ja armollinen Jumala itse.
Oikea tuomio, seurakuntakuri, kohdistuu aina vain seurakuntalaisiin. Emme voi olettaakaan, että maailman ihmiset millään tavalla voisivat ojentautua elämässään Jumalan Sanan mukaan. Paavali tekee tämän hyvin selväksi.
1. Kor. 5:12 "Sillä onko minun asiani tuomita niitä, jotka ovat ulkopuolella? Ettekö tekin tuomitse vain niitä, jotka ovat sisäpuolella?"
Jumalan tahdon ilmaiseminen ei ole tuomitsemista vaan hyvä teko, jonka Herra hyväksyy, ja enemmänkin, jokaisen velvollisuus on kertoa Jumalan tahto tarvittaessa nuhtelevasti jos nuhdeltu elää synnissä parannusta tekemättä. Jumalan tahdonvastainen teko on hyväksyä muiden tekemää syntiä.
Normaali ihminen ei korvaansa lotkauta nuhteluillenne, korkeintaan naurahtaa säälivästi.
On välinpitämätöntä huomauttaa jos huomaa toisen tekevän syntiä. Olen ollut tyytyväinen kun minulle on osoitettu missä asiassa teen syntiä. En ole siitä suuttunut vaan nolaantunut ensin ja suunnilleen samantien kiitellt nuhtlijan rohkeutta. Joka kert saamani nuhtelu on ollut hyvä asia silä esim. valkoisia valheita tuli valehdeltua. Nyt tiedän ettei mikään totuus ole valheesta.
Nuhdeltuna koen että minua rakastetaan eikä tosiankaan vihata kun nuhdellaan Jumalan tahdon muistuttamisen takia. Raamattua lukiessakin tuumin että onko siellä minulle milloin missäkin mielessä huomioitavaa. Onhan siellä. Kun tasaiseen thtiin lukee Raamattua niin pysyy Jumalan tahto tuoreehkona mielessä. Ei Jumalan tahtoa tule unohtaa.
" On välinpitämätöntä huomauttaa jos huomaa toisen tekevän syntiä."
Siis olla huomauttamatta kun toinen tekee väärin.
Jos päätön kulkee helevetin ansakuoppaa kohti tuntemattomassa ansoja täyten viritetyssä sotamaastossa niin etkö opastaisi juuri taistelumaastoon tullutta varoman varapaikkoja, miinakentät neuvoisit, ettei päätä tule nostella perkeleen tarkka-ampujien takia, yöllisten luopioollisten vanginsieppauspartioiden tulemisvaara ym.
Jeesus on ylin sotajoukkojen Komentaja.
Raamattu on kirja jossa on jae vaikka mihin suuntaan .Voi tuomita ja kielletään tuomitsemasta. Voi tappaa ja älä tapa. Voi rakastaa ja voi vihata.
Normaali ihminen käsittää tuon ristiriidan ja suhtautuu terveesti niinkuin nimimerkki "parhaatkin nuhtelijat" sanoi.
kun tuomitsette niin tuomitkaa oikein lukee kanssa Raamatussa.
Ja eikös tuomitseminen liity oikeutoimeen?
"1 Tim 5:20 Syntiä tekeviä nuhtele kaikkien kuullen, että muutkin pelkäisivät."
Nimim. Parhaatkin nuhtelijat: ”Normaali ihminen ei korvaansa lotkauta nuhteluillenne, korkeintaan naurahtaa säälivästi.”
Tässä olet aivan oikeassa. Ns. normaali ihminen kuulee nuhtelun tulevan vain ihmisestä ja pitää nuhtelua vain ihmiseltä tulevana moittimisena, moraalin vahtimisena ja toisen asioihin puuttumisena. Kuvaamasi normaalin ihmisen omatunto ei ole virittynyt Jumalan Sanasta, hän ei tunne Jumalaa eikä hän voi pitää Jumalan Sanaa itselleen minkäänlaisena auktoriteettina. Meidän omatuntomme on kuin kuminauha ja se venyy siihen mittaan, mitä omaantuntoomme syötetään. Uskosta osaton, normaali ihminen, todellakin naurahtaa sille, että joku on tullut uskoon ja hänen omatuntonsa on viritetty Jumalan Sanan ”mittaan”.
Kukat kukkikoon: ”Raamattu on kirja jossa on jae vaikka mihin suuntaan. Voi tuomita ja kielletään tuomitsemasta. Voi tappaa ja älä tapa. Voi rakastaa ja voi vihata. Normaali ihminen käsittää tuon ristiriidan ja suhtautuu terveesti niin kuin nimimerkki "parhaatkin nuhtelijat" sanoi.”
Sinäkin olet oikeassa siinä mielessä, että Raamatusta voi erillisillä jakeilla tukea hyvin monenlaisia mielipiteitä ja moraalin tulkintoja. Monet harhaopit nousevat juuri irrallisista jakeista ja niistä rakennetuista oppirakennelmista. Raamattua on tutkittava kokonaisuutena, punaisena lankana on Jeesus, on ymmärrettävä, mikä kohta puhuu kaikille kristityille kaikkina aikoina ja mikä kohta on puhuttu tietylle ryhmälle tiettynä hetkenä sekä lisäksi käsitettävä, milloin Raamatussa puhuu Jumala ja milloin Raamatussa esille nostettu ihminen tuo esille omia mielipiteitään. Kieltämättä Raamatun ymmärtämiseen on nähtävä vaivaa – vaikkakin totta on, että Sanaa uskovalle avaa hänen sisimmässään oleva Pyhä Henki. Otan esille nostamiasi asioita pala palalta:
”Voi tuomita ja kielletään tuomitseminen”
Jeesuksen vuorisaarnasta tässä ketjussa esille nostettu kohta ”Älkää tuomitko” on osa maailman parasta saarnaa, jossa puhutellaan meidän sydäntämme, meidän asenteitamme. Meissä ihmisissä nousee helposti halu arvosteluun, lähimmäisen vähättelyyn ja kovien, loukkaavien sanojen sanomiseen – lyhyesti sanottuna tuomitsemiseen. Sellaisen sydämen asenteen Jeesus torjuu. Oikeanlainen tuomitseminen tulee aina kuin kyynelten läpi, nuhtelija on murheissaan toisen puolesta ja haluaa hänen tekevän parannusta ja palaavan Jumala-yhteyteen. Silloin asenteena on rakkaus, eikä Jeesuksen torjuma tuomiohenkisyys. Uskova voi hyvin toimia tuomarina tai syyttäjän virassa, eikä hän maallista virkaansa hoitaessaan toimi Jeesuksen kehotusta vastaan. Jokaisen on syytä kysyä: onko sydämessäni tuomiohenkeä, siitä on sanouduttava irti.
”Voi tappaa ja älä tapa”
Saattaa olla, että tässä etsitään ristiriitaa VT:n ja UT:n ilmoitusten kanssa. VT:ssa Jumalan pyhyys esiintyy pyhässä laissa ja surmaamisia tapahtuu, kun Jumala langettaa tuomionsa näkyvällä, järkyttävällä tavalla jo tässä ajassa. Elämme nyt armon aikaa, mutta viimeisellä tuomiolla kerran Jumalan tuomio kohtaa näkyvästi syntisiä ihmisiä, jotka eivät ole tehneet parannusta. Jumala on rakastava ja armollinen heikkoja, katuvia syntisiä kohtaan, mutta ikuisuuden näkökulmasta Hänen tuomionsa on samanlainen niin VT:ssa kuin UT:ssakin. Laissa on käsky ”älä tapa”. Toisen ihmisen tapaaminen vihassa, ”tappamisen halusta”, on aina syntiä. Jumalan pyhyyden, lain, tarkoitus on vetää meitä parannukseen ja luottamaan Hänen armoonsa Jeesuksessa Kristuksessa.
”voi rakastaa ja voi vihata”
Rakkaus on käskyistä suurin. Raamattu suorastaan kehottaa vihastumiseen, vihan tunteiden ilmaisemiseen, mutta kieltää yksiselitteisesti kantamaan sydämessä lähimmäistä tai itseään kohtaan vihaa ja elää niin muodoin vihan vallassa. Jeesus vihastui useissa kohdissa, niin teki myös Paavali ja niin tulee meidänkin tehdä, se on Jumalan kehotus. Jos emme pura vihaamme vihastumisella, se koteloituu sisimpäämme ja pitkittyy vihaksi. On valitettavaa, että me uskovat emme osaa osoittaa tunteitamme ja meissä on paljon teennäistä rakkaudellisuutta ja salattuja katkeruuden tunteita muita kohtaan. Korostaessamme rakkautta me olemme unohtaneet sen tosiasian, että vääryyksiä ja loukkauksia kokevan olisi purettava sisimpänsä vihastumisella.
Nyt vasta kerkisin näitä lukemaan. On ikävää, että raamattuun uskovat perustelevat vastauksensa, kun me uskonnottomat vain heitämme ylimielisiä kommentteja.
On totta, etten ole uskossa, ja olen monta kertaa pahoittanut uskovien puheista mieleni niin että itku on tullut. Itse kun uskon ihmisyyteen ja tasa-arvoisuuteen ja siihen että esim homous ei ole sen enempää valinta kun esim. vammaisuus tai ihonväri.
Näistä kirjoituksista huomaa, etteivät kaikki uskossa olevatkaan ole tästä asiasta samaa mieltä. Jotkut tarttuivat sanaan tuomita. Nämä tuttuni snaoivat nimenomaan, kun sanoin että eikös vain Jumalalla ole oikeus tuomita, että raamattu antaa uskossa oleville oikeuden tuomita ne, jotka ovat/tekevät raamatun vastaisesti.
Tuttavapiirissäni on myös uskossa olevia homoseksuaaleja. Onko heidän taivaspaikkansa sitten varmempi kun meidän uskonnottomien heteroiden?
Olen myös kovasti ihmetellyt sitä miten uskossa olevat päättävät mitkä raamatun tekstit voi ottaa elämänohjeiksi ja mitkä hylätä.
Onhan kuitenkin totta, että raamatussa on paljon kirjoituksia joita kukaan ei hyväksy,kivityksistä tai elävältä polttamisesta jne.
Minä en tuomitse ketään, en myös uskovia siitä että he uskovat, en siitä että he tuomitsevat, yritän vain tajuta millä valtuuksilla ja miksi.
" uskovat, en siitä että he tuomitsevat "
Jumalan tahdon kertominen on hyvin tehty eikä se ole tuomitsemista.
Syntiä ei saa tehdä. Kun näin sanon niin se ei ole tuomitsemista.
Kun sanon että karkin varastus kaupasta on syntiä eli väärin ja Jumalan tahdon vastainen teko niin se ei ole tuomitsemista.
Uskiksissa on myös heitä, jotka uskovat tuohon ettei voi itse valita.
Keskustelua ei olisi, ei tätäkään jos tuo vapaan tahdon puuttuminen olisi totta.
Tuomitseminen tarkoittaa jotain lopullista, että antaa ymmärtää on itsellä asiat hyvin ja toisen kohtalo tekojen tähden jo päätetty.
Vertaus perheenisännästä joka maksoi jokaiselle denarin, "enkö saa tehdä omallani mitä tahdon" on siis Jumalan lahja tämä pelastus.
Eikä uskisten jotka luulevat voivansa jakaa toisen omaa - tarkoittaa Jumalan lahjaa.
Jeesus sanoi selvästi, älkää tuomitko ettei teitä tuomittaisi.
Joka sanoo yhdestäkään ihmisestä, että hän on elinaikana tuomittu h----iin, ei ole itsekään pelastunut.
"keskustelun aloittaj" kirjoittaa asiallisesti ja kaikille Jeesukseen uskoville myös haasteellisesti. Ensiksi on sanottava, että ihmisellä ei missään tapauksessa ole minkäänlaista oikeutta langettaa kadotustuomioita kenellekään. Ihminen näkee ulkokuoren, mutta Jumala näkee myös sydämeen - Room. 10:10 "sillä sydämen uskolla tullaan vanhurskaaksi ja suun tunnustuksella pelastutaan."
Olet aivan oikeassa siinä, että Raamattua tulkitaan monilla eri tavoilla - erityisesti tällaisilla keskustelusivuilla kohtaamme nimimerkin suojissa kirjoittajien joukossa sekä selviä harhaopettajia, että sellaisia, joiden ei tulisi lainkaan pyrkiä opettamaan, mitä Raamattu mistäkin asiasta tarkoittaa. Koska vain Sanan totuus voi vapauttaa meidät,, suhtautuu Jumala vakavasti harhaopetukseen. Jaak.3 "Veljeni, älkööt aivan monet teistä pyrkikö opettajiksi, sillä te tiedätte, että me saamme sitä kovemman tuomion."
On myös totta, että monissa uskovissa on väärää tuomiohenkeä, jyrkkyyttä, jossa ei ole rakkautta ja itsensä korottamista kaikkitietäväksi, muiden yläpuolelle asettumista. Kirjoitin tästä jo edellisessä viestissäni. Neuvoessaan Sanassaan uskovia antamaan oikean tuomion Jumala antaa ainoaksi auktoriteetiksi Hänen Sanansa. Siihen me turvaudumme, siihen me luotamme ja siihen meidän omatuntomme pitäisi sitoutua. Kysyit valtuutuksista - ainoa valtuutus ja auktoriteetti on Jumalan Sana ja se oikein ymmärrettynä.
Jumalan Sanan totuuden vuoksi uskova voi joutua tilanteeseen, jossa Sanan totuus tuomitsee tietoisessa synnissä elävää tai harhaoppista. Keefas, Pietari, toimi kaksinaamaisesti ja hämärsi evankeliumin pelastussanomaa niin, että Paavali nuhteli häntä julkisesti ankarasti. Paavalin sanat tuomitsivat Pietarin toiminnan, mutta samalla myös Pietarin ulkokultaiseksi kyseisessä tilanteessa. Saadakseen välit Jumalan kanssa kohdalleen oli Pietarin tehtävä parannus.
Gal.1: "Mutta kun Keefas tuli Antiokiaan, vastustin minä häntä vasten kasvoja, koska hän oli herättänyt suurta paheksumista. Sillä ennenkuin Jaakobin luota oli tullut muutamia miehiä, oli hän syönyt yhdessä pakanain kanssa; mutta heidän tultuaan hän vetäytyi pois ja pysytteli erillään peläten ympärileikattuja."
Ei ole niin, kuten kirjoitat,että uskovien mielestä ns. uskonnottomat heittävät vain ylimielisiä kommentteja. Näillä palstoilla on helppo huomata, että ylimielisyyteen syyllistyvät tämän tästä itseään uskovina pitävät. Se ei ole oikein. Mainitsemasi ihmisyys ja tasaa-arvo ovat oikeita, kaikille kuuluvia hyveitä. Tässä suhteessa mielipiteemme todennäköisesti eroavat. Se, että Jumala Sanassaan antaa pappeuden hoitamisesn vain miessukupolvelle ei ole tasa-arvokysymys, vaan ainoastaan tehtäväkysymys. Naisille on seurakunnasa monia, heille kuuluvia arvokkaita tehtäviä ja he saavat Jumalalta luvan vapautua pappeuteen kuuluvista raskaista velvoitteista.
JATKUUViittaat honoseksuaalismiin, joka kieltämättä on homoseksuaalille kristinuskon kannalta syvä tragedia. On myönnettävä, että monille kristityille homoseksuaalisten lähimmäisten rakastaminen ja heidän hyväksymisensä on lähes ylitsepääsemätön asia. Emme saa tinkiä Raamatun Sansta, joten muutama asia. Ensiksikin uskova homoseksuaali on armahdettu syntinen siinä, missä muutikin ja hän on Jumalan rakkaana lapsena matkalla Taivaan kotiin. Yhtä paljon totta on sekin, että homoseksuaalinen suhde ei ole Sanan mukaan Jumalan tarkoittama avioliitto, joka syntyy vain miehen ja naisen välisessä suhteessa. Homoseksuaalista suhdetta ei näin ollen saa siunata seurakunnan edessä.
Norjasa on syntynyt liike, josssa homoseksuaalit kertovat seurakunna edessä julkisesti omasta taipumuksestaan, mutta samalla myös sitoutumisestaan naimattomuuteen. Aivan samalla tavalla myös yksinelävän osana on elää vailla seksuuaalista yhdyselämää, ellei heteroseksuaalinen yksinelävä sitten jossain vaiheessa mene avioliittoon. Olen pahoillani, mutta Raamatun Sana on tässä asiassa yksiselitteisen selvä. Mihinkään homoseksuaalien väheksymiseen, erityisen syntisiksi leimaamiseen tai karttamiseen Raamattu ei anna minkäänlaista lupaa. Norjassa Sanan mukaan toimivat homoseksuaalit ovat huomanneet, että seurakunnissa on heidät otettu hyvin vastaan ja heidät on hyväksytty täysivaltaisina uskovina muiden uskovien joukkoon.
Kiitos siitä, ettet tuomitse uskovia. Minäkään en tuomitse uskosta osattomia, miksi niin tekisin? Kirjoitit: "Onhan kuitenkin totta, että raamatussa on paljon kirjoituksia joita kukaan ei hyväksy,kivityksistä tai elävältä polttamisesta jne." VT:n aikana haureuden syntiin langennut saatiin todellakin kivittää, jolloin syytön osapuolella oli oikeus avioitua uudelleen. Elämme nyt armon aikaa, jolloin Jumalan lopullisest tuomiot ja pyhyys eivät tule esille välittömästi. Jeesus liittyy kuitenkin VT:n opetukseen haureuden synnin suhteen viitaessaan vuorisaarnassaan siihen, että syytön osapuoli sai mennä uudelleen naimsiin. Hänestä oli tullut "elävän puolison leski". Anteeksiantokin oli toki mahdollista ja uudelleen sai aloittaa.
Myönnän, että Raamatun oikeaan tulkitsemiseen ja sen mukaan ojentaumiseen tarvitaan Sanaan syventymistä ja rukousta. Suurissa pääkysymyksissä uskovat ovat maailmanlaajuisesti samaa mieltä. Kaiken kattavaa, sitä ainoaa oikeaa tulkintaa monissa pinissä yksityiskohdissa uskovilla ei kuitenkaan ole.