Raamattu, toinen kirje tessalonikalaisille 2:
"7. Sillä laittomuuden salaisuus on jo vaikuttamassa; jahka vain tulee tieltä poistetuksi se, joka nyt vielä pidättää,
8. niin silloin ilmestyy tuo laiton, jonka Herra Jeesus on surmaava suunsa henkäyksellä ja tuhoava tulemuksensa ilmestyksellä,
9. tuo, jonka tulemus tapahtuu saatanan vaikutuksesta valheen kaikella voimalla ja tunnusteoilla ja ihmeillä
10. ja kaikilla vääryyden viettelyksillä niille, jotka joutuvat kadotukseen, sentähden etteivät ottaneet vastaan rakkautta totuuteen, voidaksensa pelastua.
11. Ja sentähden Jumala lähettää heille väkevän eksytyksen, niin että he uskovat valheen,
12. että kaikki ne tuomittaisiin, jotka eivät ole uskoneet totuutta, vaan mielistyneet vääryyteen. "
Mikä siis on totuus ja mikä vääryys? Itse en ole ymmärtänyt, mutta käsittäisin että ihmisen pelastuksen kannalta tämä on olennainen tieto. Tässä jonkinlainen yritykseni asian ymmärtämiseksi:
Onko vääryys ja laittomuus sitä, että ajatellaan, että jokainen olento tekee kaiken vain itseään varten?
Lakihan käskee meitä tekemään toisille sen, minkä haluamme heidän tekevän meille, eli tavallaan haluamaan itsestään sitä, mitä haluaa toisista (haluamaan asiat, joihin itse voi vaikuttaa samanlaisiksi millaisiksi asiat, joihin itse ei voi vaikuttaa)
Noudattaessaan lakia tämä ulkopuolinenkin haluaa omassa itsessään asiat mahdollisimman tarkkaan samanlaiseksi, millaiseksi haluaa asiat tässä toisessa olennossa.
1. tekee sen, minkä toinenkin (omassa ideamaailmassaan eli haluamisessaan).
2. tekee sen, minkä ensimmäinenkin (omassa ideamaailmassaan eli haluamisessaan).
Molemman lopullinen haluaminen on saman täydellisyyden tavoittelua. Kun ideamaailma on kaiken todellisuuden objektiivinen perusta ja molempien haluaminen on samalla pohjalla, silloin reagoimalla toisen olennon tekoihin, voimme lopulta saavuttaa jatkuvan vuorovaikutuksen ja täydellisen haluttujen tekojen sulautumisen todellisuuteen. Tällöin olento ei tee pelkästään sitä, mitä itse haluaa, vaan myös sitä, mitä se toinen halusi. Eli todistettavasti olento ei tehnyt tekoaan vain itseään varten.
"7. Sillä laittomuuden salaisuus on jo vaikuttamassa; jahka vain tulee tieltä poistetuksi se, joka nyt vielä pidättää,
8. niin silloin ilmestyy tuo laiton, jonka Herra Jeesus on surmaava suunsa henkäyksellä ja tuhoava tulemuksensa ilmestyksellä,
9. tuo, jonka tulemus tapahtuu saatanan vaikutuksesta valheen kaikella voimalla ja tunnusteoilla ja ihmeillä
10. ja kaikilla vääryyden viettelyksillä niille, jotka joutuvat kadotukseen, sentähden etteivät ottaneet vastaan rakkautta totuuteen, voidaksensa pelastua.
11. Ja sentähden Jumala lähettää heille väkevän eksytyksen, niin että he uskovat valheen,
12. että kaikki ne tuomittaisiin, jotka eivät ole uskoneet totuutta, vaan mielistyneet vääryyteen. "
Mikä siis on totuus ja mikä vääryys? Itse en ole ymmärtänyt, mutta käsittäisin että ihmisen pelastuksen kannalta tämä on olennainen tieto. Tässä jonkinlainen yritykseni asian ymmärtämiseksi:
Onko vääryys ja laittomuus sitä, että ajatellaan, että jokainen olento tekee kaiken vain itseään varten?
Lakihan käskee meitä tekemään toisille sen, minkä haluamme heidän tekevän meille, eli tavallaan haluamaan itsestään sitä, mitä haluaa toisista (haluamaan asiat, joihin itse voi vaikuttaa samanlaisiksi millaisiksi asiat, joihin itse ei voi vaikuttaa)
Noudattaessaan lakia tämä ulkopuolinenkin haluaa omassa itsessään asiat mahdollisimman tarkkaan samanlaiseksi, millaiseksi haluaa asiat tässä toisessa olennossa.
1. tekee sen, minkä toinenkin (omassa ideamaailmassaan eli haluamisessaan).
2. tekee sen, minkä ensimmäinenkin (omassa ideamaailmassaan eli haluamisessaan).
Molemman lopullinen haluaminen on saman täydellisyyden tavoittelua. Kun ideamaailma on kaiken todellisuuden objektiivinen perusta ja molempien haluaminen on samalla pohjalla, silloin reagoimalla toisen olennon tekoihin, voimme lopulta saavuttaa jatkuvan vuorovaikutuksen ja täydellisen haluttujen tekojen sulautumisen todellisuuteen. Tällöin olento ei tee pelkästään sitä, mitä itse haluaa, vaan myös sitä, mitä se toinen halusi. Eli todistettavasti olento ei tehnyt tekoaan vain itseään varten.
Vastaukset 9
Vanhimmat
> Mikä siis on totuus ja mikä vääryys? Itse en ole ymmärtänyt, mutta käsittäisin että ihmisen pelastuksen kannalta tämä on olennainen tieto. <
Totuus on se mikä vapauttaa ja vääryys se mikä sitoo. ” Sana sanoo totuus tekee vapaaksi.”
Pelastumisen kannalta se on todellakin olennainen tieto.
Pelastumisesta raamattu sanoo, että me saadaan kasvaa pelastukseen.
Yksi asia kerrallaan niin kauan kunnes saavutamme täydellisyyden. Silloin on totta sanat, ”olkaa siis täydelliset niin kuin teidän taivaallinen isänne on täydellinen.” Jeesus on luvannut saada aikaan sen meissä. ”Sana sanoo,” ihmiselle se on mahdotonta mutta Jumalalle on kaikki mahdollista.”
> 11. Ja sen tähden Jumala lähettää heille väkevän eksytyksen, niin että he uskovat valheen,
12. että kaikki ne tuomittaisiin, jotka eivät ole uskoneet totuutta, vaan mielistyneet vääryyteen. <
Jumala lähettää itse eksytyksen, jos emme halua kulkea kohti totuutta. Se koskee yhtä hyvin uskovaa kuin ei uskovaa, koska totuus on ainoa joka tekee vapaaksi ja ilman vapautta ei olla pelastuttu.
> Onko vääryys ja laittomuus sitä, että ajatellaan, että jokainen olento tekee kaiken vain itseään varten? <
Kaiken täytyy kuitenkin alkaa siitä että saamme itse ensin.
”Tee lähimmäiselle niin kuin itsellesi”. Jos itse et ole itse saanut ei tarvitse lähimmäisellekkään antaa.
Juomalla itse, saatte muuttua sen veden lähteeksi.
Jos on lusikalla annettu niin ei voi kauhalla ottaa.
Itsekkyys on tosin vääryyttä , mutta vain osa sitä. Se on rakkaudettomuutta toista kohtaan .
Totuus ilman rakkautta on turhaa , kuten myös rakkaus ilman totuutta.
Eksyttäjä pääsee sisälle kun unohdetaan totuus ja on turha julistaa totuutta jos unohdetaan rakkaus.
> Totuus on se mikä vapauttaa ja vääryys se mikä sitoo. <
Voisiko sitten sanoa, että jos ajattelee, että ihminen tekee kaiken vain itseään varten, on vapaa ja jos ajattelee, että ihminen tekee joskus myös toisten ihmisten takia sellaista, mitä ei edes halua, on sidottu?
Itse nimittäin ennen ajattelin, että ihminen tekee joskus rakkaudesta toisiin sellaista, mitä ei halua tehdä, mutta sitten yhtäkkiä tajusin, että ihminen voi tehdä vain sitä, mitä itse haluaa. Eli tajusin, että jokainen on lopulta itsekäs jokaisessa teossaan, mutta voi nähdä toisten edun myös omana etunaan. Olenko minä siis tämän tajuttuani vapautunut?
> Pelastumisesta raamattu sanoo, että me saadaan kasvaa pelastukseen. <
Mistä voin tietää, että olen jo kasvamassa tähän pelastukseen ja voin luottaa, että Jeesus työskentelee puolestani, eikä minun tarvitse enää ymmärtää jotain ratkaisevaa, ennen kuin voin aloittaa kasvun?
> ”Tee lähimmäiselle niin kuin itsellesi”. <
Onko tuo ajatus lähtöisin tekstistä "rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi"?
> Juomalla itse, saatte muuttua sen veden lähteeksi. <
Mitä tämä tarkalleen ottaen tarkoittaa? Kun koen jotain, saan antaa toisten kokea saman?
> Itsekkyys on tosin vääryyttä, mutta vain osa sitä. Se on rakkaudettomuutta toista kohtaan. <
Minä tunnen tällä hetkellä olevani itsekäs: en kykene tekemään mitään, ilman että taustalla on jokin minun etuni. Vai lasketaanko tunne rakkaudesta epäitsekkääksi syyksi?
> Eksyttäjä pääsee sisälle kun unohdetaan totuus ja on turha julistaa totuutta jos unohdetaan rakkaus. <
Minä tuskin tunnen kovin paljon totuudesta. Auttaisitko minua vaikka antamalla esimerkkejä olennaisista totuuksista? Ymmärtäisin enemmän, millaisia totuuksia ajattelet kirjoittaessasi totuudesta.
Olen ollut pari päivää poissa, joten pääsen vastaamaan vasta nyt.
> ihminen voi tehdä vain sitä, mitä itse haluaa. <
Tämä on totta mitä olet huomannut.
Tämä on lainalaisuus jota on mahdotonta muuttaa, siksi en pidä sitä aina itsekkyytenä.
Myös pakotettuna johonkin ihminen valitsee noudattaako se sitä mihin pakotetaan. Eli ihminen voi tehdä vain mitä se itse haluaa.
> Voisiko sitten sanoa, että jos ajattelee, että ihminen tekee kaiken vain itseään varten, on vapaa ja jos ajattelee, että ihminen tekee joskus myös toisten ihmisten takia sellaista, mitä ei edes halua, on sidottu? <
Jos tätä pohditaan enemmän niin varmasti on näin.
Jeesus opettaakin, että ” iloista antajaa Herra rakastaa.”
Kaikki tekeminen on myös itsestään antamista, jos tehdään jotain vastoin tahtoa niin siinä ei ole iloa. Rakkaus Jeesukseen laittaa tekemään monia tekoja mistä aina liha ei pidä, silloin haluaminen onkin olla kuuliainen tai joku muu motiivi, joten jälleen tehdään vain mitä halutaan.
Vanha minä ja uusi minä molemmat etsivät vapautta. Vanha etsii sitä ainoastaan lihan puolesta ja siksi se ei voi sitä saavuttaa.
Uusi minä voi syntyä vasta kun vanha kuolee, siksi se uskoo että uusi syntyy, ja se antaa lihan kärsiä ja kuolla . Tässäkin halutaan iloista antajaa.
Uusi minä joka syntyy ylhäältä ei ole enää pahan kiusattavissa, eikä se edes pysty tekemään enää väärin. Silloin vasta se on kokonaan vapaa.
Meissä kaikissa toimii tämä uusi ja vanha minä, suhde on siinä kuinka paljon olemme kasvaneet eli pelastuneet.
> Mistä voin tietää, että olen jo kasvamassa tähän pelastukseen ja voin luottaa, että Jeesus työskentelee puolestani, eikä minun tarvitse enää ymmärtää jotain ratkaisevaa, ennen kuin voin aloittaa kasvun? <
Jeesus lupaa että häneltä tulee kaikki, tahtominen ja voima toteuttaa.
Hän on antanut tuhansia lupauksia joita voidaan omistaa vai uskomalla niihin.
Kasvu alkaa siitä kun halutaan muuttua. Eli terve ei tarvitse parantajaa.
Jumala kunnioittaa meidän vapaata tahtoa.
Anokaa niin teille annetaan.
>> ”Tee lähimmäiselle niin kuin itsellesi”. <
Onko tuo ajatus lähtöisin tekstistä "rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi"? <
Oli, siksi sanoin että meidän pitää saada itse ensin, muuten ei voida antaa eteenpäin.
Se jota ei olla rakastettu ei osaa rakastaa myös toisia.
Lähes jokainen ihminen haluaa olla hyvä, ero ihmisten välillä tulee siitä kuinka hyvin pystymme sen näyttämään. Jos olet rikas voit antaa paljon jos taas olet köyhä voit antaa vähän. Siksi paras mittari on, ”rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi ”.
>> Juomalla itse, saatte muuttua sen veden lähteeksi. <
Mitä tämä tarkalleen ottaen tarkoittaa? Kun koen jotain, saan antaa toisten kokea saman? <
Juuri sitä, suorastaan muutut sen lähteeksi ja ainoa tukos tähän lähteeseen tulee , jos lakkaat antamasta sitä toisille. Otin vertauksen Samarian kaivolta jossa Jeesus lupaa tämän meille.
Voit opiskella jotain ulkoa kokematta sitä itse, silloin janoat jälleen.
Kokemalla jotain et janoa enää ja silloin voi muuttua itse lähteeksi eikä se vesi lopu.
>> Eksyttäjä pääsee sisälle kun unohdetaan totuus ja on turha julistaa totuutta jos unohdetaan rakkaus. <
Minä tuskin tunnen kovin paljon totuudesta. Auttaisitko minua vaikka antamalla esimerkkejä olennaisista totuuksista? Ymmärtäisin enemmän, millaisia totuuksia ajattelet kirjoittaessasi totuudesta. <
Jeesus sanoo myös totuudesta minä olen se totuus.
Totuus ei pala tulessakaan. Se on se mikä jää jäljelle kun kaikki muu häviää.
Kun on vaikeaa niin palava kärsii kipua ja totuus ei.
Totuus on myös että hyvä ja paha ovat todellisia. Eli jokaisella asialla on myös tämä toinen puoli.
Syntiinlankeemuksessa sanottiin, että nyt ihminen on kuin jumala se tuntee hyvän ja pahan.
Jos ajatellaan että asia on vain hyvä tai vain huono, niin olemme pettäneet itseämme.
Juutalaisten tottelemattomuus oli pakanakansan voitto, koska Juutalaiset eivät ottaneet vastaan niin aika annettiin pakanakansoille.
Jeesuksen ristinkuolema muuttui voitoksi. Siksi Jeesus pystyi julistamaan tätä voittoa.
Niin myös me voimme tehdä sitä mitä on voitettu. Eli jos on voitettu vapaus niin ollaan oikeasti vapaita, muuten ollaan kahlittuja vapaudettomuudessa.
Kiitos hyvistä vastauksista.
Vielä siitä itsekkyyden ymmärtämisestä. Voisiko olla niin, että on saatanan aikaansaamaa, että ihminen kuvittelee voivansa tehdä jotain täysin epäitsekästä? Sitten kun ihminen tajuaa, että hän ei voikaan tehdä mitään epäitsekästä, hänestä saattaa tulla todella itsekäs, ainakin hetkeksi. Ihminen saattaa ajatella, jos hänellä ei ole tarpeeksi uskoa Jumalaan, että koska jokainen loppujen lopuksi tekee kaiken vain itseään varten, ei hänen tarvitsekaan totella Jumalaa. Silloin hän on heikoimmillaan ja alttiina paholaisen hyökkäyksille.
Ja vielä vääryydestä.
"Vääryyden salainen vaikutus on jo olemassa. Sen, joka sitä on vielä pidättämässä, on vain ensin poistuttava tieltä..."
Ymmärtääkö tätä kohtaa kukaan? Mikä erityinen vaikutus voi olla sillä, että ei noudateta Jumalan tahtoa? Ja mikä on se, joka sitä pidättelee? Vai pidätteleekö sitä enää nykyään mikään?
> Vielä siitä itsekkyyden ymmärtämisestä. Voisiko olla niin, että on saatanan aikaansaamaa, että ihminen kuvittelee voivansa tehdä jotain täysin epäitsekästä? Sitten kun ihminen tajuaa, että hän ei voikaan tehdä mitään epäitsekästä, hänestä saattaa tulla todella itsekäs, ainakin hetkeksi. Ihminen saattaa ajatella, jos hänellä ei ole tarpeeksi uskoa Jumalaan, että koska jokainen loppujen lopuksi tekee kaiken vain itseään varten, ei hänen tarvitsekaan totella Jumalaa. Silloin hän on heikoimmillaan ja alttiina paholaisen hyökkäyksille. <
Luovuttamisessa ollaan varmasti kaikkein heikoimmillaan.
Aina kun löydetään jostain asiasta totuus, niin sitä ennen vanha asia tulee kyseenalaiseksi ja se joudutaan hylkäämään roskana. Totuus pitää jakaa kahteen osaan, väärän hylkäämiseen ja uuden syntymiseen. Näiden kahden asian välissä on heikoin kohta, ja tässä vaiheessa ollaan helpoiten luovuttamassa.
Esim. moni näkee miten tässä maailmassa mennään väärään suuntaan, kuitenkaan tietämättä mitä voitaisiin asialle tehdä. Silloin luovutetaan ja mennään ajan virran mukana eikä tehdä mitään. Seurauksena on huono omatunto sen lisäksi että hukutaan yhdessä tietämättömien kanssa.
> Ja vielä vääryydestä.
"Vääryyden salainen vaikutus on jo olemassa. Sen, joka sitä on vielä pidättämässä, on vain ensin poistuttava tieltä..." <
Hyvin sanottu
> Ymmärtääkö tätä kohtaa kukaan? Mikä erityinen vaikutus voi olla sillä, että ei noudateta Jumalan tahtoa? Ja mikä on se, joka sitä pidättelee? Vai pidätteleekö sitä enää nykyään mikään? <
Jos ei noudata jumalan tahtoa ei pääse koskaan vapaaksi. Raamatussa monet pyhät tutkivat Jumalan lakia päivät ja yöt. He saivat palkaksi todellisen vapauden.
Se mikä meitä pidättelee on synti maailma ja oma liha.
Synti tekee meidät sokeiksi jolloin näemme kaiken väärinpäin, väärän oikeana ja oikean vääränä.
Maailma täyttää meidät turhuudella, emmekä enää janoa totuutta.
Oma liha, emme halua kuolla itsellemme eikä silloin uusi pääse syntymään.
( Tämä kuoleminen pitää olla vapaehtoinen uhri Jumalalle, koska vain iloista antajaa Herra rakastaa.)
Kun Raamattu puhuu laista, kysymys on ytimeltään kymmenestä käskystä - laki, jonka Jumala antoi. Siis oikeastaan näiden käskyjen sisällöstä, joka niissä on sanallisesti ilmaistuna.
Pohjimmiltaan kysymys on Jumalasta ja siitä mitä ja millainen Jumala on. Raamattu sanoo että Jumala on Pyhä. Tähän sisältyy että Jumala on juuri se joka Hän itsessään on: Jumala ei muutu meidän mielipiteidemme tai määritelmiemme mukana.
Jumala ei siis ole riippuvainen ihmisestä ja ihmisen uskosta. Sen sijaan Hän itse ilmaisee itsensä niin että Hänet voidaan ymmärtää. Ja tämä tapahtuu Jeesuksessa Kristuksessa.
Jumalan määritelmä itsestään: "Minä olen se joka minä olen."
Raamatun sanoman eli evankeliumin mukaan "Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa". Tämä totuus ihmiselle on ilmaistu sanassa Immanuel: Jumala meidän kanssamme.
Siis Jeesuksessa Kristuksessa iankaikkinen Jumala on MEIDÄN KANSSAMME. Itsensä ilmaisseena ja tunnettavana.
Laki siis ilmaisee ihmiselle Jumalan olemusta, millainen Hän on ja mikä on ihmisen suhde Jumalan olemukseen. Kaikki mikä ihmisessä rikkoo lakia (=kymmenen käskyä) vastaan, rikkoo Jumalaa vastaan, sillä ne ovat asioita jotka ovat vastakkaisia Jumalan olemukselle. Samalla ne ovat rikkomus koko luomakuntaa - ja näin ollen rakkautta - vastaan.
Ei voi rikkoa Jumalaa vastaan rikkomatta samalla itseään ja lähimmäisiään vastaan. Laki vain ilmaisee sanallisesti sen mikä kirjoittamattakin on olemassa. Todellisuuteen itseensä sisältyvät todellisuuden pelisäännöt silloinkin kun ihminen ei niitä tietoisesti tiedosta.
Lain tehtävä on siis ilmaista ihmiselle
1) mikä on oikein ja mikä väärin, ja
2) ihmisen tarve sovitukseen, armoon.
Näin ollen laki johtaa Kristuksen luo. Paavalin sanoin: siitä (laista) on tullut meille kasvattaja Kristukseen.
Itse ajattelen niin että armo on olemassa jo laissa, ikäänkuin siihen kätkettynä siemenenä, jonka löytäessään ihminen kasvaa irti lain ikeestä, sen vaatimusten alta vapauteen.
Tämä näkyy mm. psalmeissa ja siinä kuinka Daavid laulaa että Jumalan laki avartaa hänen sydämensä. Kuinka laki voi avartaa? Ainoastaan niin, että ihminen kohtaa Jumalan, jossa on armo.
Jumala ei siis laissa osoita ainoastaan syntisyyttämme, vaan että me syntisinä, täysin kykenemättöminä pelastamaan itseämme, tarvitsemme kohdata todellisuuden Jumalasta.
Jumala on Pyhä. Täydellisesti vailla minkäänlaista pimeyttä ja vääryyttä. Mutta rakkaudessaan Pyhä Jumala tahtoo pelastaa ihmisen:
Jeesuksessa on armo.
Tavallaan fariseukset tekivät laista itselleen Jumalan. Heillä oli ikäänkuin todellisuuden kuva, sen ulkonainen muoto, mutta itse sisältö puuttui. He luulivat täyttävänsä elämän todellisuuden asettamat vaatimukset noudattamalla lain käskyjä, mutta jättivät huomioimatta olennaisimman, minkä laki rehelliselle ihmiselle osoittaa: täydellisen kelpaamattomuutemme itsessämme.
Olen usein sanonut että kun käsitämme Jumalan pyhyyden pinnallisesti, silloin kauhistumme syntejämme ja yritämme kaikin tavoin elää Jumalan pyhyyden vaatimalla tavalla, mutta kun todella käsitämme Jumalan pyhyyden, silloin näemme syntisyytemme ei ainoastaan tekoina vaan olemuksellisesti, joka johtaa siihen, että meidän on aivan turha yrittää tyydyttää Jumalan pyhyyden vaatimuksia koska se ei onnistu.
Pinnallinen pyhyyden ymmärtäminen (lain ulkonainen muoto ja käskyt) johtaa siis tekemiseen, suorituskristillisyyteen ja legalismiin, mutta syvällinen pyhyyden ymmärtäminen (lain sisältö ja olemus: Jumalan persoona suhteessa ihmiseen) johtaa
armoon.
On turha yrittää sellaista mihin ei kykene.
Tässä tulee vastaan evankeliumin totuus. Kun Jumala teki ihmisen puolesta sen mihin ihminen ei kykene, on pyhyyden vaatimus meihin nähden Kristuksessa, siis sovituksen vastaanottaminen.
Jumalan pyhyys ei vaadikaan meitä ryhtymään lain ja sen käskyjen noudattamiseen, vaan ottamaan vastaan Jeesus Kristus henkilökohtaisena Vapahtajana, sillä Hänessä on armo ja pelastus. Tämä on mahdollista koska Jeesus täytti lain meidän edestämme.
Lakia ei siis ole kumottu (koska silloin Jumala lakkaisi olemasta Jumala), mutta se on täytetty.
Vuorisaarnassa Jeesus osoittaa lain tinkimättömyyden: jos katsot naista himoiten, olet jo tehnyt huorin. Jos solvaat lähimmäistäsi, olet jo syyllistynyt murhaan.
Jeesus ei tässä siis vaadi lain täyttämistä niin että ne, jotka luulivat murhasta pidättäytymisen riittävän täyttämään käskyn "älä tapa", joutuisivat nyt ponnistelemaan etteivät edes nimittelisi.
Kysymyshän ei laissa ole laista sinänsä, vaan Jumalan olemuksesta!
Pahan puhuminen ja lähimmäisen halveksiminen on yhtä paljon Jumalan olemuksen vastaista ja sellaisena rikkomus Hänen pyhyyttään kohtaan, kuin raaka tappaminenkin.
Tämä on todella tärkeää ymmärtää. Lain päämäärä ei ole laittaa ihminen ponnistelemaan noudattaakseen lakia, vaan ilmaista elämän todellisuus.
Se merkitys ja arvo mikä asioilla itsessään on, niillä on sen suhteen kautta mikä niillä on Jumalaan. Esimerkiksi aviorikos ei ole syntiä siksi että Mooses (tai kristityt) olisivat päättäneet niin, vaan koska aviorikos jo itsessään on Elämän Todellisuutta vastaan. Näin ollen kaikki saa oikean arvonsa ja merkityksensä lähtökohdastaan, millainen on Jumala pyhyydessään.
Jeesuksen sanojen mukaan KAIKKI LAKI JA PROFEETAT on rakkaudessa. Tämä on se UUSI KÄSKY jonka Hän antaa meille: rakastakaa. Mutta vain se joka Jumalan pyhyyden (ja oman syntisyytensä) tunnustaen on tullut sisälle armoon, voi rakastaa. Rakastamiseen kuuluu Jumalan kunnioittaminen.
Raamatun mukaan "rakkaus ei tee lähimmäiselleen mitään pahaa" ja siksi "rakkaus on lain täyttymys".
Jos nyt joku esim. elää haureudessa kristittynä ja puolustelee laittomuuden harjoittamistaan (eli rikkomustaan Jumalan pyhyyttä vastaan) vetoamalla armoon, silloin hän ei elä rakkaudessa. Jumalan armon lisäksi hän voi kyllä vedota rakkauteen: esiaviollisessa seksissä ei voi olla mitään väärää koska rakastamme toisiamme, jne.
Siinä on ihmisen käsitys rakkaudesta, mutta koska ihminen näin toimiessaan tekee syntiä ja syntiä aina on pahaa, silloinkin kun se "tuntuu" hyvältä, hän itse asiassa rikkoo lähimmäistään vastaan - ja samalla rakkautta vastaan.
LAITTOMUUS on siis pohjimmiltaan sitä, että lailta riistetään sen oikeutus ja paikka. Näin Jumalalta otetaan Hänen pyhyytensä ja Jumala asetetaan ihmisen epäpyhyyteen, jolloin Jumala on mitä milloinkin ihminen tahtoo Hänen olevan.
Silloin voimme kyllä käyttää määritelmiä ja käsitteitä, mutta armo-käsite, jos sillä oikeutetaan synti ja laittomuus, ei ole todellista armoa.
Kirjeessään Tiitukselle Paavali sanoo "armo on ilmestynyt pelastukseksi kaikille, ja kasvattaa meitä". Mihin armo kasvattaa?
Siihen, mihin lain käskyt ja vaatimukset eivät kyenneet, koska ne eivät tuoneet sisimpäämme uutta luontoa:
"hylkäämään jumalattomuuden ja maailmalliset himot, että eläisimme"
ja sitten Paavali kuvaa uuden elämämme laatua ja kuinka se ilmenee: siveytenä, vanhurskautena jne.
LAKI siis ilmaisee vanhan olemuksen synnillisyyden, mutta ei tee meitä osalliseksi uudesta luonnosta. Jeesus Kristus tuo sisimpäämme - uudestisyntymisen armossa - uuden luonnon. Tuo uusi luonto on meissä Pyhän Hengen kautta, joka on "kerta kaikkiaan pyhille annettu". Ja Jumalan "rakkaus on vuodatettu sydämiimme" tämän saman Hengen mukaan, joka meissä asuu. Näin Raamattu!
Kun Raamattu nimittää ihmistä pyhäksi, se tarkoittaa että olemme "eroitetut Jumalalle". Olemme siis tulleet osallisiksi Hänen pyhyydestään. Tämä on ainoa tapa kuinka ihminen voi olla pyhä. Sen perustana on armo.
Voidaan sanoa että mitä pyhittyneempi ihminen on, sen armollisempi hän on, sillä hän ymmärtää, ettei pyhitys ole hänen ansiotaan vaan Jumalan tekoa. Näin siis armo johtaa pyhitykseen niitä, jotka ottavat armon tosissaan.
Emme pelastus pyhityksemme ansiosta, mutta koska olemme pelastuneet, sen luonnollinen seuraus on pyhitys. Tässä ilmenee olemmeko ottaneet armon tosissamme.
(Nyt pitää mennä...)
SIIS:
Laittomuus on toimimista vastoin Jumalan olemusta. Ja koska maailmankaikkeus sisäänrakennettuine pelisääntöineen on sidottu Jumalan olemukseen ja näyttäytyy oikeassa valossaan vain pyhyydestä käsin, siksi laittomuus samalla rikkoo maailmaamme.
Laittomuus pääsee valtaan kun se tehdään lailliseksi ja jumalattomuus hyväksyttynä elämänmuotona yleistyy. Silloin yleinen ilmapiiri on ihmiskeskeinen ja Jumalaa tarkastellaan vain ihmiskeskeisyydestä käsin: Jumala sidotaan siihen millaisia itse olemme, sen sijaan että olisimme sidottuja siihen millainen Jumala on.
Yltiöpäisestä humanismistamme riippumatta todellisuus kuitenkin pysyy. Jumala on se joka Hän on ja meidän olemisemme on riippuvainen tästä.
Rakkaus totuuteen ei siis ensisijassa ole rakkautta joihinkin käsitteisiin, totuuden määritelmiin ja ulkonaisiin tosiasioihin.
Kysymys on, otammeko todesta PYHYYDEN ja ARMON.
Kristillisestä näkökulmasta totuus ei pohjimmiltaan ole asia tai käsiterakennelma vaan Persoona.
"Minä ole tie, totuus ja elämä" (Jeesuksen sanat).
Elämä totuudessa on alistumista kuuliaisuuteen Jeesusta kohtaan, jolloin armo alkaa kasvattaa meitä. Se ei ole lakihenkisyyttä, jossa pelastus olisi tekojemme kautta, mutta ei myöskään laittomuutta, niin että voisimme elää kuten itseämme huvittaa.
On olemassa tosiasioita, mutta elämä tosiasioiden mukaan ei vielä riitä jos tahdomme elää totuudessa, sillä tosiasioitakin voidaan käyttää vääryyden välineinä.
Esim. jos lähimmäiseni tekee jotakin väärää, joka selkeästi on rikkomus Jumalaa ja Hänen rakkauttaan vastaan, voin juoruilla ja kertoa lähimmäiseni teoista toisille, jolloin haavoitan häntä. Näin tehdessäni voin vedota totuuteen: se, mitä lähimmäisestäni kerroin, oli totta, joten en tehnyt mitään väärää.
Mutta Jeesus Kristus kutsuu meitä elämään rakkaudessa niinkuin rakkaus on Hänessä. Jos haavoitan lähimmäistäni juoruillen hänestä, silloin en elä Kristuksen totuudessa.
Tosiasiat ovat tärkeitä ja totuudessa elämiseen kuuluu pyrkimys nähdä totuus asioista, mutta
Kristuksesta käsin.
:)
(taas pitää mennä. Heips!)
Kiitos, luulen että näistä kirjoituksistasi on paljon apua minulle. :)
Totuus ei pala tulessakaan.