Itsemurha

Ikuisuus ei ole palkinto vaan rangaistus. Pitääkö ihmisen olla niin itsekäs, että kuvittelee elävänsä ikuisesti ja kuvittelee olevansa jumalauuden osa. Kunhan vaan noudattaa jotain sääntöjä ja lihottaa pappeja, jotka itsekkäästi kuvittelevat olevansa jotain kun myyvät jumalan pelastusta ja saavat sillä itselleen mukavamman aseman kun muut jotka juotuvat tekeämään vaarallisempia ja huonompia töitä.

En ole luojan käden luoma vaan evoluution luoma puutteellinen olento. Evoluution vikatikki, joka ei pärjää pahassa maailmassa omillaan. Sitä olen. En ole jumalan luoma vaan evoluution virhe, jotla puuttuu kaikki ne ominaisuudet millä täällä pärjää oikeasti.

En osaa peittää totuutta itseltäni, en osaa kuvitella olevani suuri ja äärettömän itsekäs. Evoluutio ei säästä tälläisiä kuin minä vaan me kuolemme sukupuuttoon siitä tässä on kyse.

Katso nyt uskontoa mitä se on? Pitääkö koko taivaanrantakin pyyhkiä pois, jotta ei vaan näkisi sitä miten itsekäs ja paha olento koko ihminen on? Pitääkö koko taivaanranta pyyhkiä pois, jotta ei vain näkisi miten itsekäs ja paha koko ihmiskunta on ja kaikki ihmiset tavoitteet tähtäävät vain koko tämän maapallon täydelliseen ja peruuttamattomaan tuhoamiseen?

Minun ei välttämättä tarvitse tappaa itseäni ei tällä terveydellä kestä enää kauan kun pääsen pois. Voin kärsiä loppuunkin asti ja niin pitkään kuin pystyn jos siinä muka on jotain jaloa. Jos sillä saa jotenkin paremman aseman.

Jeesus oli vain yksi ihminen, mutta miljooniin jo nousee määrä köyhien. Kirkko ei auta köyhiä vaan estää heitä taistelemasta oman asemansa puolesta kaikin mahdollisin keinoin. Mitä tämä kertoo kirkon itsekkyydestä ja itsepetoksesta?

Katso nyt ihmisiäkin tuolla kadulla. MIkä heille on tärkeintä? Se, että hiukset on kammattu ja leikattu, meikit laitettu ja kauniit vaateet, jotta kukaan ei vain halveksi juuri heitä itseään niin kuin köyhää ja vaivaista? Se on niin tärkeää, että siihen ihmiset pistävät suurimman osan rahoistaan lähes koko elämänsä ajan. Mitä tämä kertoo kun sitä katsoo hyvin tarkkaan kerro?

Suicidium kirjoitti:

Jeesus oli vain yksi ihminen, mutta miljooniin jo nousee määrä köyhien. Kirkko ei auta köyhiä vaan estää heitä taistelemasta oman asemansa puolesta kaikin mahdollisin keinoin. Mitä tämä kertoo kirkon itsekkyydestä ja itsepetoksesta?

Katso nyt ihmisiäkin tuolla kadulla. MIkä heille on tärkeintä? Se, että hiukset on kammattu ja leikattu, meikit laitettu ja kauniit vaateet, jotta kukaan ei vain halveksi juuri heitä itseään niin kuin köyhää ja vaivaista? Se on niin tärkeää, että siihen ihmiset pistävät suurimman osan rahoistaan lähes koko elämänsä ajan. Mitä tämä kertoo kun sitä katsoo hyvin tarkkaan kerro?

Minä olen siinä vaiheessa elämää tässä ja nyt eli elämäni lopussa. Vaikka en ole vanha olen nuori vasta, mutta olen niin sairas, että montaa päivää minulla ei enää ole.

Minä en enää jaksa menna mukaan siihen kehumaan ja arvostamaan ihmistä kun hänellä on niin kauniit vaatteet ja kampaukset. Suuret tavoitteet ja koulutukset, urat ja rahat.

Kaikki muu kehossani pettää, mutta mieleni on vielä terävä vaikka sekin on alkanut rapistua sitten minulla ei ole enää mitään. Ei yhtään mitään tai on minulla kärsimykseni kunnes kuolen.

Minä en ole saavuttanut elämässä muuta kuin kärsimystä ensin vähän ja sitten vähän lisää ja lisää. Minä en ole saavuttanut mitään olen vain kokoajan menettänyt enemmän ja enemmän. Minulle ei ole enää muuta kuin mieleni ja ajatukseni pian ei enää edes sitä.

Suicidium kirjoitti:

Minä olen siinä vaiheessa elämää tässä ja nyt eli elämäni lopussa. Vaikka en ole vanha olen nuori vasta, mutta olen niin sairas, että montaa päivää minulla ei enää ole.

Minä en enää jaksa menna mukaan siihen kehumaan ja arvostamaan ihmistä kun hänellä on niin kauniit vaatteet ja kampaukset. Suuret tavoitteet ja koulutukset, urat ja rahat.

Kaikki muu kehossani pettää, mutta mieleni on vielä terävä vaikka sekin on alkanut rapistua sitten minulla ei ole enää mitään. Ei yhtään mitään tai on minulla kärsimykseni kunnes kuolen.

Minä en ole saavuttanut elämässä muuta kuin kärsimystä ensin vähän ja sitten vähän lisää ja lisää. Minä en ole saavuttanut mitään olen vain kokoajan menettänyt enemmän ja enemmän. Minulle ei ole enää muuta kuin mieleni ja ajatukseni pian ei enää edes sitä.

No sinulla on vielä paljon kun ajatus ja järki pelaa. Kuutele mitä Pekka Reinikainen puhuu ihmisyydestä. Evoluutio suurin tieteen syöttämä harha, ja sille ei ole todellisuudessa edes mitään tieteellistä faktaa. Se on pakko hyväksyä, jotta ei tarvitsisi myöntää luomista ja Jumalan olemassaoloa, koska silloin ihmisestä tulee Luojalleen vastuullinen.
Älä hyvä ihminen, mene tieteen syöttämään harhaan. Kyllähän tiede voi saavuttaa ja kehittää uusia asioita. Jospa sinulle on toivoa, että uusia parannuskeinoja tulevaisuudessa kehitellään.

Olen antanut anteeksi sukulaisilleni eivät he kykene käsittämään sairauttani. Suurin osa elämästäni on ollut kärsimystä minulla ei ole ollut yhtään päivää tässä elämässä joilloin en olisi kokenut edes jonkinlaista kipua. Ei edes yhtä. Kärsimys on ainoa ystävä ja vihollinen jokainen päivä. Loppua kohden tämä vain näyttää pahenevan. En useinkaan ole saanut sitä apua mitä olisi pitänyt vaikka ei sillä nyt enää niin ole väliä. Ei minun kohtaloni siitä olisi pitemmän päälle muuttunut.

Tässä ollaan kuin lastulaineilla ilman tietoa siitä ollaanko vielä huomennakin elossa. Toisille näiden asioiden miettiminen on ylivoimaista minulle se on jokapäiväistä arkea. Kuolemaa mietin ensimmäisen kerran jo kaksivuotiaana kun aloin ymmärtää kyseisen käsitteen. Jo ennen sitä vanhempani rankaisivat minua eri tavoilla, koska kipujeni takia itkin kokoajan ja vanhempani ovat sitä sukupolvea, jossa itku katoaa vain rankaisemalla. Jo pienestä pitäen sain kuulla olevani perkeleen lapsi jonka ainoa tehtävä on kiusata itkemällä vanhempieni yöunta ja muuta tälläistä. En edes pystynyt puolustautumaan, koska minulla ei ollut edes sanoja milla ymmärtää omaa tilaani. Siitä sitten on menty eteenpäin minuutti ja päivä kerrallaan kunnes ne ovat muuttuneet vuosiksi, koskaan kärsimys ei ole säästänyt.

Ei siitä vaivanäöstä ole mitään hyötyä ihminen vain luo itse itselleen tarkoitusta, koska ei kykene elämään ilman tarkoitusta. Joillekin jeesus ja jumala on tarkoistus joillekin joku muu.

Minulle miettiminen on ollut ainoa pakopaikkani maailmassa fantasiamaailmojen rakentelu. Mieleni on ainoa asia mitä minulla vielä on oikeastaan kaikesta muusta olen enemmän tai vähemmän joutunut luopumaan. Varmaan loppua kohden joutuu luopumaan tästäkin.

Kaikkea olen yrittänyt joskus hoin pääni sisällä, joka päivä satoja kertoja, joka aamu ja ilta vuosia mantraa, että kaikki muuttuu paremmaksi, koska kuvittelin, että jos uskon tarpeeksi sairauteni katoaa. Ei se kyllä kadonnut tai auttanut tai mistä sitä tietää ehkä olisin kuollut nopeammin ilman sitä.

Suicidium kirjoitti:

Olen antanut anteeksi sukulaisilleni eivät he kykene käsittämään sairauttani. Suurin osa elämästäni on ollut kärsimystä minulla ei ole ollut yhtään päivää tässä elämässä joilloin en olisi kokenut edes jonkinlaista kipua. Ei edes yhtä. Kärsimys on ainoa ystävä ja vihollinen jokainen päivä. Loppua kohden tämä vain näyttää pahenevan. En useinkaan ole saanut sitä apua mitä olisi pitänyt vaikka ei sillä nyt enää niin ole väliä. Ei minun kohtaloni siitä olisi pitemmän päälle muuttunut.

Tässä ollaan kuin lastulaineilla ilman tietoa siitä ollaanko vielä huomennakin elossa. Toisille näiden asioiden miettiminen on ylivoimaista minulle se on jokapäiväistä arkea. Kuolemaa mietin ensimmäisen kerran jo kaksivuotiaana kun aloin ymmärtää kyseisen käsitteen. Jo ennen sitä vanhempani rankaisivat minua eri tavoilla, koska kipujeni takia itkin kokoajan ja vanhempani ovat sitä sukupolvea, jossa itku katoaa vain rankaisemalla. Jo pienestä pitäen sain kuulla olevani perkeleen lapsi jonka ainoa tehtävä on kiusata itkemällä vanhempieni yöunta ja muuta tälläistä. En edes pystynyt puolustautumaan, koska minulla ei ollut edes sanoja milla ymmärtää omaa tilaani. Siitä sitten on menty eteenpäin minuutti ja päivä kerrallaan kunnes ne ovat muuttuneet vuosiksi, koskaan kärsimys ei ole säästänyt.

Ei siitä vaivanäöstä ole mitään hyötyä ihminen vain luo itse itselleen tarkoitusta, koska ei kykene elämään ilman tarkoitusta. Joillekin jeesus ja jumala on tarkoistus joillekin joku muu.

Minulle miettiminen on ollut ainoa pakopaikkani maailmassa fantasiamaailmojen rakentelu. Mieleni on ainoa asia mitä minulla vielä on oikeastaan kaikesta muusta olen enemmän tai vähemmän joutunut luopumaan. Varmaan loppua kohden joutuu luopumaan tästäkin.

Kaikkea olen yrittänyt joskus hoin pääni sisällä, joka päivä satoja kertoja, joka aamu ja ilta vuosia mantraa, että kaikki muuttuu paremmaksi, koska kuvittelin, että jos uskon tarpeeksi sairauteni katoaa. Ei se kyllä kadonnut tai auttanut tai mistä sitä tietää ehkä olisin kuollut nopeammin ilman sitä.

Et ole kertonut mitä sairastat? No se on tietenkin sinun oma asia olla kertomattakin. Vaikeaa on elämäsi kertomasi mukaan ollut tähän päivään asti. Osaat hienosti kirjoittaa. Mitä jos kirjoittaisit elämästäsi ihan kirjan. Se kyllä sinulta onnistuisi. Voihan olla, että sinulla on tallennettuna jo valmista tekstiä.
Estääkö sairaus asumasta sinua omassa kodissasi ja tarvitsetko avustajaa? Kyllä tämä elämä on jokaisella oma tapuksensa.
Koen kyllä suurta sympatiaa ja myötätuntoa vaikka en muuta tiedä kuin mitä olet kirjoitellut-
Toivon sinulle parempaa huomista.

kuuntele.. kirjoitti:

Et ole kertonut mitä sairastat? No se on tietenkin sinun oma asia olla kertomattakin. Vaikeaa on elämäsi kertomasi mukaan ollut tähän päivään asti. Osaat hienosti kirjoittaa. Mitä jos kirjoittaisit elämästäsi ihan kirjan. Se kyllä sinulta onnistuisi. Voihan olla, että sinulla on tallennettuna jo valmista tekstiä.
Estääkö sairaus asumasta sinua omassa kodissasi ja tarvitsetko avustajaa? Kyllä tämä elämä on jokaisella oma tapuksensa.
Koen kyllä suurta sympatiaa ja myötätuntoa vaikka en muuta tiedä kuin mitä olet kirjoitellut-
Toivon sinulle parempaa huomista.

"Et ole kertonut mitä sairastat?"

Synnyin osittain vammaisena, koska kaksoisiskoni sikiö painoi minun sikiöni äitini kohdussa sellaiseen asentoon, että en kehittynyt siten kuin minun olisi pitänyt normaalissa raskaudessa kehittyä tai sitten se alkio mistä synnyin oli jotenkin viallinen en tiedä miksi ihmiset syntyvät vammaisina, mutta luulen sen johtuvan jotenkin siitä, että olen kaksonen. Elämä heittää noppaa ja minun numeroni olivat huonot, elämä jakaa kortit ja minun korttini olivat huonot.

Kaksoisiskoni taas on täydellinen hänellä ei ole mitään sairauksia ja hän on tehnyt mm. mallintöitä ja opiskelee sairaanhoitajaksi. Minä taas olen kuin Notredamenkellon soittaja pelkkä pettymys kaikille lapsesta saakka.

Minulla ei ole ollut mitään oikeaa elämää, koska olen liian sairasteleva sellaiseen. Oikeastaan elän elämäni kaksois siskoni kautta hän on ainoa oikeasti läheinen ihmisuhde mitä minulla on koskaan ollut.

Valitsin nimimerkiksi Suicidium, koska olen harkinnut itsemurhaa niin kauan kun muistan varmaan jostain kaksivuotiaasta saakka jollakin tasolla siitä saakka kun olen oppinut puhumaan. Kaksoisiskoni on ainoa kuka ei hyväksy itsemurhaani muille se olenko elossa vai kuollut on yhdentekevää.

Minulla on monia vakavia sairauksia kuten munuaisvika ja diabetes ovat pahimmat. Monisairas olen ollut aina. Mätänen hitaasti kuoliaaksi kuin elävä kuollut, koska verenkierto ei toimi kunnolla. Minulta on joudutta amputoimaan sormia ja varpaita, koska ne ovat menneet kuolioon ja muuttuneet sellaisiksi mustiksi koppuroiksi. Näkökin on mennyt niin huonoksi, että sokeutuminen on edessä lähiaikoina. Sitten istun yksin pimeydessä ja kärsin. Tietokoneella pystyy kirjoittamaan vain kun zoomaa näytön niin isoksi kun sen saa. Ainoa mikä tässä kehossa enää toimii on mieleni. Tosin sillekin naureskelen itsekseni, että hulluuteni on ainoa asia mikä enää pitää mieleni terveenä.

Viimekin yönä oli sen verran vaikeaa, että olin monta kertaa varma, että nyt loppu tulee. En minä jaksa enää kirjaa kirjoittaa liian pitkäjänteistä toimintaa. Hyvä kun jaksaa hengittää sisään ja ulos kun sattuu niin paljon kokoajan.

Yleensä ihmiset eivät halua kuulla mitä sairaus merkitsee, koska haluavat ylläpitää kuvitelmaansa elämästä jolla ovat panssaroineet itsensä todellisuudesta eroon.

Suicidium kirjoitti:

"Et ole kertonut mitä sairastat?"

Synnyin osittain vammaisena, koska kaksoisiskoni sikiö painoi minun sikiöni äitini kohdussa sellaiseen asentoon, että en kehittynyt siten kuin minun olisi pitänyt normaalissa raskaudessa kehittyä tai sitten se alkio mistä synnyin oli jotenkin viallinen en tiedä miksi ihmiset syntyvät vammaisina, mutta luulen sen johtuvan jotenkin siitä, että olen kaksonen. Elämä heittää noppaa ja minun numeroni olivat huonot, elämä jakaa kortit ja minun korttini olivat huonot.

Kaksoisiskoni taas on täydellinen hänellä ei ole mitään sairauksia ja hän on tehnyt mm. mallintöitä ja opiskelee sairaanhoitajaksi. Minä taas olen kuin Notredamenkellon soittaja pelkkä pettymys kaikille lapsesta saakka.

Minulla ei ole ollut mitään oikeaa elämää, koska olen liian sairasteleva sellaiseen. Oikeastaan elän elämäni kaksois siskoni kautta hän on ainoa oikeasti läheinen ihmisuhde mitä minulla on koskaan ollut.

Valitsin nimimerkiksi Suicidium, koska olen harkinnut itsemurhaa niin kauan kun muistan varmaan jostain kaksivuotiaasta saakka jollakin tasolla siitä saakka kun olen oppinut puhumaan. Kaksoisiskoni on ainoa kuka ei hyväksy itsemurhaani muille se olenko elossa vai kuollut on yhdentekevää.

Minulla on monia vakavia sairauksia kuten munuaisvika ja diabetes ovat pahimmat. Monisairas olen ollut aina. Mätänen hitaasti kuoliaaksi kuin elävä kuollut, koska verenkierto ei toimi kunnolla. Minulta on joudutta amputoimaan sormia ja varpaita, koska ne ovat menneet kuolioon ja muuttuneet sellaisiksi mustiksi koppuroiksi. Näkökin on mennyt niin huonoksi, että sokeutuminen on edessä lähiaikoina. Sitten istun yksin pimeydessä ja kärsin. Tietokoneella pystyy kirjoittamaan vain kun zoomaa näytön niin isoksi kun sen saa. Ainoa mikä tässä kehossa enää toimii on mieleni. Tosin sillekin naureskelen itsekseni, että hulluuteni on ainoa asia mikä enää pitää mieleni terveenä.

Viimekin yönä oli sen verran vaikeaa, että olin monta kertaa varma, että nyt loppu tulee. En minä jaksa enää kirjaa kirjoittaa liian pitkäjänteistä toimintaa. Hyvä kun jaksaa hengittää sisään ja ulos kun sattuu niin paljon kokoajan.

Yleensä ihmiset eivät halua kuulla mitä sairaus merkitsee, koska haluavat ylläpitää kuvitelmaansa elämästä jolla ovat panssaroineet itsensä todellisuudesta eroon.

Kirjoittamaan opin koska kävin Lukion, Lukion jälkeen olen vain sairastanut vuosi toisensa perään. Ei ole ollut voimia tehdä mitään sellaista mitä ihmiset luulevat järkeväksi ja tärkeäksi. Minä olen pääasiassa vain ollut ja miettinyt, sekä kärsinyt.

Olisin varmasti parempi kirjoittaja, mutta tunnen kuinka muistini on heikentynyt sairastamisen myötä. Tunnen ihan fyysisesti, että kaikki ei enää ole edes mielessäni ihan kunnossa. Minulle on tullut aukkoja muistiini välillä huomaan, että en vain enää muista jotain asiaa tai en muista mitä tein eilen tai pari päivää sitten. Sitten olen kauhuissani ja peloissani, koska huomaan, että olen menettänyt lopullisesti jotain mitä minulla pitäisi vielä olla. Sen jälkeen rauhoitun ja alan vain olla hyräilen itselleni ja kuvittelen, että maailma laulaa minullekin. Kuvitelmat ja fantasiat ovat aina olleet pakopaikkani tässä maailmassa.

Joskus olin katkera kaikesta kivusta ja kärsimyksestä, sekä raskas ihminen. Enää en ole ja jos olenkin niin se on vain sellaista taantumista jollekin eläimelliselle tasolle primitiivisyyttä jonne sairas uppoaa kun mitään muuta paikkaa minen upota ei enää ole.

Suicidium kirjoitti:

Kirjoittamaan opin koska kävin Lukion, Lukion jälkeen olen vain sairastanut vuosi toisensa perään. Ei ole ollut voimia tehdä mitään sellaista mitä ihmiset luulevat järkeväksi ja tärkeäksi. Minä olen pääasiassa vain ollut ja miettinyt, sekä kärsinyt.

Olisin varmasti parempi kirjoittaja, mutta tunnen kuinka muistini on heikentynyt sairastamisen myötä. Tunnen ihan fyysisesti, että kaikki ei enää ole edes mielessäni ihan kunnossa. Minulle on tullut aukkoja muistiini välillä huomaan, että en vain enää muista jotain asiaa tai en muista mitä tein eilen tai pari päivää sitten. Sitten olen kauhuissani ja peloissani, koska huomaan, että olen menettänyt lopullisesti jotain mitä minulla pitäisi vielä olla. Sen jälkeen rauhoitun ja alan vain olla hyräilen itselleni ja kuvittelen, että maailma laulaa minullekin. Kuvitelmat ja fantasiat ovat aina olleet pakopaikkani tässä maailmassa.

Joskus olin katkera kaikesta kivusta ja kärsimyksestä, sekä raskas ihminen. Enää en ole ja jos olenkin niin se on vain sellaista taantumista jollekin eläimelliselle tasolle primitiivisyyttä jonne sairas uppoaa kun mitään muuta paikkaa minen upota ei enää ole.

Luin koskettavan kuvauksen elämäsi kulusta. Olet kyllä älykäs sissi ja kirjoitat hyvin. Olen varmaan identtinen sisaresi kanssa ja he ovat sisaruksina hyvin läheiset.Jospa muistikatkot ovat välillä spyyken tapa levähtää kan on liian raskasta kantaa kärsimykset.
Kyllähän sitä kaikenlaista ihmiskohtaloa on: yhtään samanlaista ihmistä ja elämää kun ei ole. Toivon ja rukoilen sinulle voimia jatkaa täällä. Olet varmasti sisarellesi tärkeä.

Eikö tässä pitäis keskutella aloitteentekijän kanssa?