Erilliskonflikti Venäjän ja Suomen välillä nykyoloissa ja tulevaisuudessa lähes mahdoton. Jos taas epätodennäköinen yleinen sota syttyisi Euroopassa, saattaisi olla mahdollista pysyä sodasta erossa, mikäli Suomi ei kuulu Natoon.
.
Kuitenkin jos nähdäkseni lähes mahdoton erillissota syntyisi Suomen ja Venäjän välillä, tulisi suomalaisten avuksi jo ennen ulkopolitiikan muuttumista sodaksi, välittömästi Suomen EU-jäsenyyden (vuodesta 1995) tähden tueksi "läntiset voimat", kutsuisimme ja kutsumme sitä miksi tahansa. Suomi on integroitunut vahvasti Eurooppaan vaikkakin sen sotilaallinen nimittäjä on vaillinainen politiikan kautta se kuitenkin realisoituisi sotilaalliseksi avuksi vaikkakaan Suomi ei olisi Naton jäsen. Venäjä silloin astuisi vahvasti amerikkalaisten ja länsi eurooppalaisten intressipiiriin. Suomen kaiken sen poliittinen, martiaalinen ja sotilaallisen tuen Euroopasta ja Yhdysvalloista mitä sillä on antaa. Tämä tarkoittaisi vain hyvin epätodennäköistä ja epärealistista tilannetta, jolloin vain Suomi olisi ajautunut sotilaalliseen konfliktiin Venäjän kanssa. Rajoitteena ainoastaan mahdollisesti se millä mandaatilla läntinen tuki tulisi (Naton nimissä se ei todennäköisesti tulisi), ettei Suomen ja Venäjän välinen mykyaikana suureksi luokiteltava sota leviäisi Suomesta-Mustallemerelle.
Saksa ja Ranska eivät tule sietämään, mikäli sen läheinen kuppani Suomen koskemattomuutta loukattaisiin. Tätä samaa kantaa todennäköisesti edustaisi Pohjois-Amerikan Yhdysvallat, kuulumme EU:n vahvasti ”lännen etupiiriin” tai pikemminkin osana sitä.
Natojäsenyys kaikissa tapauksissa on tarpeeton tai haitallinen. Oman uskottavan puolustusta korostaen (määrärahat budjetissa?) lisäksi on aivan samantekevää minkä nimisenä liittoutuneiden tuki Suomelle tulisi. Tieto tästä, jo tekee mahdollisen sodan lähes mahdottomaksi ja lisäksi siitä, ettei Suomessa ole merkittäviä luonnonvaroja ja raaka-aineita vaan Suomen varaudun takana ovat suomaliset itse, joten kaappaamalla Suomen vaurauden olisi epämiehekästä sotimalla samalla tuhota sitä.
Ellei ulkopoliittinen johto ja Suomen sotilaallinen asiantuntemus riitä tämän suhteellisen yksinkertaisen ”mekanismin” olemassa oloa löytämään on ehkä viisaampaa olla Natosta sanaton.
Näin kaikessa yksinkertaisuudessa, lisäten vielä sen, ettei Ruotsin Nato jäsenyys missään tapauksessa muuttaisi tätä ”ulko- ja turvallisuuspoliittista mekanismia”.
Nato jäsenyyden haitat ovat sitoutuminen tiukemmin ulko- ja turvallisuuspoliittisesti Natoon, varsinkin Yhdysvaltoihin, joka negatiiviset vaikutukset olisivat paineet liittyä kaukaisiin raaka-ainesotiin ja muihin selkkauksiin. Sekä puolustusvoimien rapeutuminen sellaiseksi, joihin kuuluu kaikki pienet Natomaat, eli eivät kykene puolustautumaan itsenäisesti vihollistaan vastaan. On varmempi olla omavaraisempi, kuin luottaa apuun olivat sen poliittiset sitoumukset kuten Nato puolustusliitoon kuulumisella minkälaiset tahansa. Sotilaallisilla ja poliittisilla ratkaisuilla ei voi olla selkeää rajaa, koska sotilaallinen ratkaisu on aina poliittinen ratkaisu.
kristitty, kansalliskonservatiivi.
-masson.
http://www.saul-masson.info
.
Kuitenkin jos nähdäkseni lähes mahdoton erillissota syntyisi Suomen ja Venäjän välillä, tulisi suomalaisten avuksi jo ennen ulkopolitiikan muuttumista sodaksi, välittömästi Suomen EU-jäsenyyden (vuodesta 1995) tähden tueksi "läntiset voimat", kutsuisimme ja kutsumme sitä miksi tahansa. Suomi on integroitunut vahvasti Eurooppaan vaikkakin sen sotilaallinen nimittäjä on vaillinainen politiikan kautta se kuitenkin realisoituisi sotilaalliseksi avuksi vaikkakaan Suomi ei olisi Naton jäsen. Venäjä silloin astuisi vahvasti amerikkalaisten ja länsi eurooppalaisten intressipiiriin. Suomen kaiken sen poliittinen, martiaalinen ja sotilaallisen tuen Euroopasta ja Yhdysvalloista mitä sillä on antaa. Tämä tarkoittaisi vain hyvin epätodennäköistä ja epärealistista tilannetta, jolloin vain Suomi olisi ajautunut sotilaalliseen konfliktiin Venäjän kanssa. Rajoitteena ainoastaan mahdollisesti se millä mandaatilla läntinen tuki tulisi (Naton nimissä se ei todennäköisesti tulisi), ettei Suomen ja Venäjän välinen mykyaikana suureksi luokiteltava sota leviäisi Suomesta-Mustallemerelle.
Saksa ja Ranska eivät tule sietämään, mikäli sen läheinen kuppani Suomen koskemattomuutta loukattaisiin. Tätä samaa kantaa todennäköisesti edustaisi Pohjois-Amerikan Yhdysvallat, kuulumme EU:n vahvasti ”lännen etupiiriin” tai pikemminkin osana sitä.
Natojäsenyys kaikissa tapauksissa on tarpeeton tai haitallinen. Oman uskottavan puolustusta korostaen (määrärahat budjetissa?) lisäksi on aivan samantekevää minkä nimisenä liittoutuneiden tuki Suomelle tulisi. Tieto tästä, jo tekee mahdollisen sodan lähes mahdottomaksi ja lisäksi siitä, ettei Suomessa ole merkittäviä luonnonvaroja ja raaka-aineita vaan Suomen varaudun takana ovat suomaliset itse, joten kaappaamalla Suomen vaurauden olisi epämiehekästä sotimalla samalla tuhota sitä.
Ellei ulkopoliittinen johto ja Suomen sotilaallinen asiantuntemus riitä tämän suhteellisen yksinkertaisen ”mekanismin” olemassa oloa löytämään on ehkä viisaampaa olla Natosta sanaton.
Näin kaikessa yksinkertaisuudessa, lisäten vielä sen, ettei Ruotsin Nato jäsenyys missään tapauksessa muuttaisi tätä ”ulko- ja turvallisuuspoliittista mekanismia”.
Nato jäsenyyden haitat ovat sitoutuminen tiukemmin ulko- ja turvallisuuspoliittisesti Natoon, varsinkin Yhdysvaltoihin, joka negatiiviset vaikutukset olisivat paineet liittyä kaukaisiin raaka-ainesotiin ja muihin selkkauksiin. Sekä puolustusvoimien rapeutuminen sellaiseksi, joihin kuuluu kaikki pienet Natomaat, eli eivät kykene puolustautumaan itsenäisesti vihollistaan vastaan. On varmempi olla omavaraisempi, kuin luottaa apuun olivat sen poliittiset sitoumukset kuten Nato puolustusliitoon kuulumisella minkälaiset tahansa. Sotilaallisilla ja poliittisilla ratkaisuilla ei voi olla selkeää rajaa, koska sotilaallinen ratkaisu on aina poliittinen ratkaisu.
kristitty, kansalliskonservatiivi.
-masson.
http://www.saul-masson.info
Vastaukset 6
Vanhimmat
TODELLISUUDESSA kaikista varmimmin pysymme erossa sodista ja konflikteista liittymällä jäseniksi Natoon! Yhdenkään jäsenmaan kimppuun ei ole käyty sitten vuoden 1949 jälkeen!
PS Jos 'alkeet' on jo noin pitkä niin 'varsinainen'ä on jo Päätalo-kamaa:-D
"TODELLISUUDESSA kaikista varmimmin pysymme erossa sodista ja konflikteista liittymällä jäseniksi Natoon! Yhdenkään jäsenmaan kimppuun ei ole käyty sitten vuoden 1949 jälkeen!"
..sitä ole estänyt vaan eura-asian niemimaan kauhuntasapaino (USA on pyrkinyt ydinsodan filtteröimään lähinnä Euroopan ja Venäjän alueille käytäväksi. Tämä on siis lähtökohtaisesti USA:N politiikkaa sodan aikana, kokemusta taas siitä ei ole millaiset strategiset siirrot ja iskut Venäjällä siitä olisivat ja millaisia strategisia siirtoja Venäjä tekee?) Vastatoimen pitein Venäjältä olisi syytä painottaa enemmän strategisilla ydinaseilla Alaskan suuntaan. Se on lyhyin matka itse Yhdysvaltoihin, niin itä-rannikolle, kuin varsinkin länsirannikolle.
"..sitä ole estänyt vaan eura-asian niemimaan kauhuntasapaino..."
Kuka mitäkin syyksi näkee. Tosiasia on se, että ydinase on maailman epäkäytännöllisin sotaväline ja tavanomaisin asein käytävistä sodista Nato-maat ovat saaneet olla rauhassa!
Jatka vaan sivukaupalla kirjoittamista! Voit olla huoleti, ettei niitä kukaan jaksa lukea..
Erilliskonflikti Venäjän ja Suomen välillä nykyoloissa ja tulevaisuudessa lähes mahdoton. Jos taas epätodennäköinen yleinen sota syttyisi Euroopassa, saattaisi olla mahdollista pysyä sodasta erossa, mikäli Suomi ei kuulu Natoon.
.
Kuitenkin jos nähdäkseni lähes mahdoton erillissota syntyisi Suomen ja Venäjän välillä, tulisi suomalaisten avuksi jo ennen ulkopolitiikan muuttumista sodaksi, välittömästi Suomen EU-jäsenyyden (vuodesta 1995) tähden tueksi "läntiset voimat", kutsuisimme ja kutsumme sitä miksi tahansa. Suomi on integroitunut vahvasti Eurooppaan vaikkakin sen sotilaallinen nimittäjä on vaillinainen eurooppalaisen politiikan kautta se kuitenkin realisoituisi sotilaalliseksi avuksi vaikkakaan Suomi ei olisi Naton jäsen. Venäjä silloin astuisi vahvasti amerikkalaisten ja länsi eurooppalaisten intressipiiriin. Suomi saisi kaiken sen poliittisen, materiaalisen ja sotilaallisen tuen Euroopasta ja Yhdysvalloista mitä sillä on antaa. Tämä tarkoittaisi vain hyvin epätodennäköistä ja epärealistista tilannetta, jolloin vain Suomi olisi ajautunut sotilaalliseen konfliktiin Venäjän kanssa. Rajoitteena ainoastaan mahdollisesti se millä mandaatilla läntinen tuki tulisi (Naton nimissä se ei todennäköisesti tulisi), ettei Suomen ja Venäjän välinen nykyaikana suureksi luokiteltava sota (jossa jo pelkät miesvahvuudet olisivat satojatuhansia nykyaikaisesti varustettuja sotilaita molemmin puolin) leviäisi Suomesta-Mustallemerelle.
Saksa ja Ranska eivät tule sietämään, mikäli sen läheinen kumppani Suomen koskemattomuutta loukattaisiin. Tätä samaa kantaa todennäköisesti edustaisi Pohjois-Amerikan Yhdysvallat, kuulumme EU:n vahvasti ”lännen etupiiriin” tai pikemminkin osana sitä.
Natojäsenyys kaikissa tapauksissa on tarpeeton tai haitallinen. Oman uskottavan puolustusta korostaen (määrärahat budjetissa?) lisäksi on aivan samantekevää minkä nimisenä liittoutuneiden tuki Suomelle tulisi. Tieto tästä, jo tekee mahdollisen sodan lähes mahdottomaksi ja lisäksi siitä, ettei Suomessa ole merkittäviä luonnonvaroja ja raaka-aineita vaan Suomen vaurauden takana ovat suomalaiset itse, joten kaappaamalla Suomen vaurauden olisi epämielekästä sotimalla samalla tuhota, itse vaurautta siis suomen kansaa.
Ellei ulkopoliittinen johto ja Suomen sotilaallinen asiantuntemus riitä tämän suhteellisen yksinkertaisen ”mekanismin” olemassa olon löytämään on ehkä viisaampaa olla Natosta sanaton.
Näin kaikessa yksinkertaisuudessa, lisäten vielä sen, ettei Ruotsin Nato jäsenyys missään tapauksessa muuttaisi tätä ”ulko- ja turvallisuuspoliittista mekanismia”.
Nato jäsenyyden haitat ovat sitoutuminen tiukemmin ulko- ja turvallisuuspoliittisesti Natoon, varsinkin Yhdysvaltoihin, joka negatiiviset vaikutukset olisivat paineet liittyä kaukaisiin raaka-ainesotiin ja muihin selkkauksiin. Sekä puolustusvoimien rapeutuminen sellaiseksi, joihin kuuluu kaikki pienet Natomaat, eli eivät kykene puolustautumaan itsenäisesti vihollistaan vastaan. On varmempi olla omavaraisempi, kuin luottaa apuun olivat sen poliittiset sitoumukset kuten Nato puolustusliittoon kuulumisella minkälaiset tahansa. Sotilaallisilla ja poliittisilla ratkaisuilla ei voi olla selkeää rajaa, koska sotilaallinen ratkaisu on aina myös poliittinen ratkaisu.
kristitty, kansalliskonservatiivi.
-masson.
http://www.saul-masson.info
Masson leikkii sanoilla ja ilmeisesti huomio on tarkoitus johtaa pois oleellisesta.
Esim ERILLISkonflikti Suomen ja Venäjän välillä. Heh. ei ole mitään erilliskonfliktia vaan kyse on nationalismin ja eurasianismin huumasssa olevasta suurvallasta, joka on määritellyt idelogiensa välityksellä geopoliittiset tavoitteensa, joissa Suomi kuuluu Venäjän imperiumiin.
Suomi ei ole sen erillisempi kysymys kuin Ukraina tai Balttia. Kaikki nämä maat ja lisäksi monet muut kuuluvat ns palautettavien listalle.
Kaikki sotilaallinen yhteistyö Läntisten kumppanien kanssa on hyvästä. Eu:n nykyisistä jäsenistä melkein kaikki kuuluu Puolustusliitto Natoon joten mikä on niiden halu rakentaa Eurooppalaisia puolustus rakenteita NATOn lisäksi? Pohjoismainen yhteistyö korostuu varmaan parhaiten kalusto hankinnoissa ym