Sukupuolten välinen palkkaero on keskeinen eurooppalainen ongelma, jonka laajuus on tunnustettu yli poliittisten puoluerajojen, mutta jonka synty- ja vaikutusmekanismeihin ei vieläkään kyetä riittävällä aktiivisuudella puuttumaan.
Euroopan parlamentti sai jo vuonna 2008 valmiiksi suositukset samapalkkaisuuden edistämiseksi- Tämä suositus koodilla (2008/2012)INI - Recommendations on the application of the principle of equal pay for men and women, syntyi slovakialaisen kristillisdemokraattista puoluetta edustavan Edit Bauerin aloitteesta ja hyväksyttiin parlamentissa lähes yksimielisesti äänin 590 puolesta ja ainoastaan 23:n edustajan äänestäessä esitystä vastaan.
Suositus perustuu pitkälti ILO 100/1951-samapalkkaisuussopimukseen sekä Euroopan Unionin aikaisemmin hyväksymiin päätöslauselmiin, direktiiveihin ja itse Unionin perustamissopimukseen.
Suosituksessa huomioidaan palkkaeron kehittymiseen vaikuttavat työllisyys- ja sukupuolirooleja ylläpitävät tekijät kuten myös intersektionaaliset muuttujatkin sekä kehotetaan soveltamaan palkkaeron määrittelyä ja perusteettomien palkkaerojen poistamista tosiasiallisia tilanteita vastaavasti.
Esimerkiksi päätöslauselman kohdassa G. huomautetaan, ettei palkkaero perustu pelkästään bruttotuntipalkkojen eroihin, vaan että pitäisi ottaa huomioon myös yksittäiset palkat, ammatillinen osaaminen, työn organisointi, ammatillinen kokemus ja tuottavuus, joita on arvioitava ei vain määrällisesti (fyysiset läsnäolotunnit työpaikalla) vaan myös laadullisesti, sekä lyhyemmästä työajasta, lomista ja hoitovelvollisuuksista johtuvien poissaoloaikojen vaikutukset palkkojen jakautumismekanismeihin.
Suomessa tätä päätöslauselman kohtaa sovelletaan erityisesti työpaikkojen lakisääteisten tasa-arvosuunnitelmien yhteydessä palkkakartoitusta laadittaessa - sitä vastoin yleisesti työmarkkinoita kuvaavissa indekseissä, kuten Tilastokeskuksen ansiotasoindeksissa, miesten ja naisten välinen palkkaero voidaan hyvinkin ilmoittaa "raaka-arvona" eli töiden vaativuusarvioinnin ohittavasti bruttotuntiansioiden suhteena. Tällä hetkellä tuo yleisluonteinen tehtyihin työtunteihin perustuva miesten ja naisten välinen palkkaero on noin 19 prosenttia.
Päätöslauselmaesityksen täysistuntokäsittelyn aikana pidetyistä ryhmäpuheenvuoroista kävi ilmi suosituksen ja sitä soveltavien lainsäädösten ja valvonnan tärkeys :
Ilda Figueiredo, GUE/NGL-ryhmän puolesta
"On sietämätöntä, että yli 30 vuotta miesten ja naisten samapalkkaisuutta koskevan direktiivin voimaantulon jälkeen syrjintä on edelleen yleistä, etenkin epäsuora syrjintä, joka on seurausta epävakaista työoloista, joista kärsivät etenkin naiset ja nuoret. Joissakin maissa, kuten Portugalissa, jossa työttömyysaste on hyvin korkea, keskimääräiset palkkaerot miesten ja naisten välillä ovat lisääntyneet, yksityisellä sektorilla jopa yli 25 prosenttiin, mikä merkitsee sitä, että köyhyydellä on edelleen naisen kasvot myös eläkeläisten keskuudessa."
Bogusław Liberadzki (PSE). - (PL)
"Arvoisa puhemies, on tyypillistä, että keskustellessamme tästä tärkeästä aiheesta vain kaksi miestä käyttää keskustelussa puheenvuoron. Jäsen Bloomin tapauksessa puheenvuoro oli niin miehinen, että siihen on vaikea yhtyä.
Käsittelemme kuitenkin hyvin tärkeää mietintöä. Käsittelemme mietintöä, jossa muistutetaan, että työ on arvokasta ja että siitä täytyy maksaa asianmukaisesti ja että työstä maksettavan korvauksen täytyy perustua sellaisiin kriteereihin kuin työn luonne, työn tehokkuus tai sen tuottama lisäarvo, eikä se saa perustua sukupuoleen. Kuitenkin myös jäsenvaltioissa tapahtuu muutosta. Saanen mainita esimerkkinä oman kotimaani, jossa olemme vasta äskettäin alkaneet toteuttaa sukupuolten tasa-arvoa, jonka ansiosta muun muassa isät voivat jäädä isyyslomalle; se osoittaa, että pystymme muuttumaan ja että olemme oikeilla jäljillä."
Euroopan parlamentti sai jo vuonna 2008 valmiiksi suositukset samapalkkaisuuden edistämiseksi- Tämä suositus koodilla (2008/2012)INI - Recommendations on the application of the principle of equal pay for men and women, syntyi slovakialaisen kristillisdemokraattista puoluetta edustavan Edit Bauerin aloitteesta ja hyväksyttiin parlamentissa lähes yksimielisesti äänin 590 puolesta ja ainoastaan 23:n edustajan äänestäessä esitystä vastaan.
Suositus perustuu pitkälti ILO 100/1951-samapalkkaisuussopimukseen sekä Euroopan Unionin aikaisemmin hyväksymiin päätöslauselmiin, direktiiveihin ja itse Unionin perustamissopimukseen.
Suosituksessa huomioidaan palkkaeron kehittymiseen vaikuttavat työllisyys- ja sukupuolirooleja ylläpitävät tekijät kuten myös intersektionaaliset muuttujatkin sekä kehotetaan soveltamaan palkkaeron määrittelyä ja perusteettomien palkkaerojen poistamista tosiasiallisia tilanteita vastaavasti.
Esimerkiksi päätöslauselman kohdassa G. huomautetaan, ettei palkkaero perustu pelkästään bruttotuntipalkkojen eroihin, vaan että pitäisi ottaa huomioon myös yksittäiset palkat, ammatillinen osaaminen, työn organisointi, ammatillinen kokemus ja tuottavuus, joita on arvioitava ei vain määrällisesti (fyysiset läsnäolotunnit työpaikalla) vaan myös laadullisesti, sekä lyhyemmästä työajasta, lomista ja hoitovelvollisuuksista johtuvien poissaoloaikojen vaikutukset palkkojen jakautumismekanismeihin.
Suomessa tätä päätöslauselman kohtaa sovelletaan erityisesti työpaikkojen lakisääteisten tasa-arvosuunnitelmien yhteydessä palkkakartoitusta laadittaessa - sitä vastoin yleisesti työmarkkinoita kuvaavissa indekseissä, kuten Tilastokeskuksen ansiotasoindeksissa, miesten ja naisten välinen palkkaero voidaan hyvinkin ilmoittaa "raaka-arvona" eli töiden vaativuusarvioinnin ohittavasti bruttotuntiansioiden suhteena. Tällä hetkellä tuo yleisluonteinen tehtyihin työtunteihin perustuva miesten ja naisten välinen palkkaero on noin 19 prosenttia.
Päätöslauselmaesityksen täysistuntokäsittelyn aikana pidetyistä ryhmäpuheenvuoroista kävi ilmi suosituksen ja sitä soveltavien lainsäädösten ja valvonnan tärkeys :
Ilda Figueiredo, GUE/NGL-ryhmän puolesta
"On sietämätöntä, että yli 30 vuotta miesten ja naisten samapalkkaisuutta koskevan direktiivin voimaantulon jälkeen syrjintä on edelleen yleistä, etenkin epäsuora syrjintä, joka on seurausta epävakaista työoloista, joista kärsivät etenkin naiset ja nuoret. Joissakin maissa, kuten Portugalissa, jossa työttömyysaste on hyvin korkea, keskimääräiset palkkaerot miesten ja naisten välillä ovat lisääntyneet, yksityisellä sektorilla jopa yli 25 prosenttiin, mikä merkitsee sitä, että köyhyydellä on edelleen naisen kasvot myös eläkeläisten keskuudessa."
Bogusław Liberadzki (PSE). - (PL)
"Arvoisa puhemies, on tyypillistä, että keskustellessamme tästä tärkeästä aiheesta vain kaksi miestä käyttää keskustelussa puheenvuoron. Jäsen Bloomin tapauksessa puheenvuoro oli niin miehinen, että siihen on vaikea yhtyä.
Käsittelemme kuitenkin hyvin tärkeää mietintöä. Käsittelemme mietintöä, jossa muistutetaan, että työ on arvokasta ja että siitä täytyy maksaa asianmukaisesti ja että työstä maksettavan korvauksen täytyy perustua sellaisiin kriteereihin kuin työn luonne, työn tehokkuus tai sen tuottama lisäarvo, eikä se saa perustua sukupuoleen. Kuitenkin myös jäsenvaltioissa tapahtuu muutosta. Saanen mainita esimerkkinä oman kotimaani, jossa olemme vasta äskettäin alkaneet toteuttaa sukupuolten tasa-arvoa, jonka ansiosta muun muassa isät voivat jäädä isyyslomalle; se osoittaa, että pystymme muuttumaan ja että olemme oikeilla jäljillä."
Vastaukset 13
Vanhimmat
Päätöslauselman kohta G:ssä puhutaan viisaita tuottavuudesta. Tuottavuutta arvioidaan nimen omaan määrällisesti (tuotetut eurot), työn laatuvaatimus on itsestäänselvyys, joka jokaisen täytyy toteuttaa.
Nyt vain odotamme selventävää tutkimusta asiasta suurella mielenkiinnolla. Ainakin minun ammatissani on täysin selvästi tiedossa se tosiasia, etteivät naiset kykene samaan tuottavuuteen eivätkä edes saavuta keskiarvoa. Tarkka tulos ja tuloskertymä vuoden alusta ilmoitetetaan jokaiselle kuukausittain; tämä vain siksi, ettei tarvitse epäillä, että kirjoittaisin luulojani tai pelkkää pashaa.
Tuottavuutta ei välttämättä mitata suoraan liikevoittoon vaikuttavana lisäarvona, vaan mukaan luetaan välilliset arvonlisäykset. Kuten imago ja sen vaikutus kilpailukykyyn...
Yhdysvalloissakin ovat viimein huomanneet, että naisjohtajuuden tukeminen on yrityksille kilpailuvaltti.
Mainitse sitten esimerkki kummastakin asiasta.
Nokian (hyvällä) imagolla ei ollut mitään merkitystä sen jälkeen, kun liikevaihto ja liikevoitto romahtivat. Ehkä vaihto naisjohtajaan olisi vienyt uuteen nousuun?
Kyllä mitataan. Imagon ja brandin tarkoitus on kasvattaa liikevoittoa, eivät ne mitään itseisarvoja ole.
Kuinka joku _jaksaa_ vuodesta toiseen samaa hölönpölyä. Ei edes feministi antaudu samalla energialla. Jos tuon määrän energiaa ja intohimoa keskittäisi vaikka pienyritystoimintaan niin olisi varmaan jo Bemari takapihalla.
Kuka noita edes jaksaa lukea enää, etkö tajua että tuo levy on jo aikoja sitten kulunut loppuun.
Palkkaero on keskeinen epätasa-arvon indikaattori.
http://ec.europa.eu/justice/gender-equality/gender-pay-gap/index_fi.htm
Asia näyttää kuitenkin kiinnostavan myös sinua, koska halusit kommentoida erikseen tällaisellakin julkisuudelta piilossa pysyttelevällä keskusteluareenalla :)
Hohoijaa......
Naurettavaa sekin että joku kuvittelee voivansa provosoida vetäen samaa virttä monia vuosia.
Heh, sinä femakko.
Onko muuten vaikea irrottaitua kun kerran hyppää kelkkaan? Onko sulla femakko-kavereita vai onko näiden "palkkaerojen"' armoton vuosien mittainen floodaaminen ihan täyspäiväistä työtä sulle liikkeessä?
Ehkä se on se viimeinen feministinen dogma josta femakon pitää nyt pitää täysillä kiinni. Muut dogmat lienee aika vaneeria jo.
Vähän syntyy sellainen fiilis että sun ainoa valta vaikuttaa, ja olla joku, on olemalla femakko. Muut rakentaa muita juttuja, mutta sun funktio Suomessa on olla femakko, ja vieläpä miehenä. Aika noloa.
Linkkisi alkaa näin:
"Sukupuolten palkkaero kertoo työmarkkinoilla edelleen jatkuvasta syrjinnästä ja eriarvoisuudesta."
Aika asenteellista, sen lisäksi että kysymyksessä on vain mielipide. Mitä syrjintää on siinä, että naiset edelleenkin haluavat itse hakeutua kampaajiksi, hoitajiksi ja vaatekaupan myyjiksi? Vai onko ehkä niin, että naiset saavat edelleen toimia kuten haluavat, mutta "naisalojen" palkkoja nostetaan keinotekoisesti Ruotsin feministipuolueen ehdotuksen mukaisesti keräämällä siihen rahat miesverolla?
Palkkaero on naisten valinnoista johtuvaa ja naisten valinnoilla siitä pääsee myös eroon. Jos nainen ei itse viitsi tehdä mitään asian eteen, niin olkoon kuten on.
J-Olakin voisi kohdistaa valistuksensa naisten, tai siis tyttöjen ammatinvalinnan suuntaan. Sieltä se muutos lähtee, jos tytöt niin haluavat.
-Naiset tekevät yleensä lyhyemmän työuran kuin miehet.
-Naiset tuottavat työssään usein vähemmän tuloksia kuin miehet.
-Kun nainen hankkiutuu raskaaksi ja ryhtyy äidiksi niin työuraan tulee katkos.
-Naiset pitävät sairauslomia miehiä useammin.
-Miehet joutuvat monesti tekemään enemmän työtä kun nainen vain seisoo vierellä mitään tekemättömänä, entisellä työpaikallani minä ja toinen miestyöntekijä jouduimme nostamaan isompia ja painavampia tavaroita kun nainen ei pystynyt koska nainen pelkäsi niin kovasti että hänen häneltä katkeaisi kynsi. -Toisella työpaikalla kaupan kassalla naisella tuli ongelmia kassakoneen kanssa niin mies soitettiin apuun ratkaisemaan ongelma. Miehet soitetaan lähes poikkeuksetta paikalle auttamaan aina kun naisille tulee ongelmia.
-Moni nainen hyväksyy vapaaehtoisesti sen palkan minkä työnantaja tarjoaa, joten mitä ihmeellistä siinä on että naiselle tulee tällöin vähemmän palkkaa?
Naiset haluavat samat oikeudet kuin miehet, mutta naiset eivät halua ottaa sitä vastuuta mitä oikeuksien mukana tulee. Kuin hillot munkista.
Naisten sairauslomia hoitoalalla:
- niska oli kipeä
- hartia oli jumissa
- maha oli ripulilla
- ei ollut saanut nukuttua
- masennus, stressi (suoraan kesäloman jälkeen)
- pomo ei suostunut muuttamaan vuorolistaa
Mainittakoon, että kipeällä niskalla/hartialla/jalalla jne. pääsee mainiosti baariin ja vammat eivät mitenkään estä nostamasta tuoppia.
Mannaryyni on nyt sitten JiiOlavi. Mutta eihän profeministi pysty salaamaan omintaan. Samaa paskaa edelleen.
Heisingin Sanomissa 25.4.2014 mielipidesivulla Tilastokeskuksen yliaktuaari Sampo Pehkonen kumosi tuon väitteen. AP muka ei ole sitä huomioinut. Pehkonen perustaa tietonsa tilastokeskuksen keräämiin tietoihin, faktoihin.
Lainaus artikkelista:
"Mikäli samoilla ammattinimikkeillä työskentelevien palkkoja vertaillaan keskenään, palkkero on Tilastokeskuksen palkkatilastojen mukaan 6 prosenttia. Tässä vertailussa ei huomioida koulutusta, ikää tai muita palkkaan vaikuttavia tekijöitä."