Oletko valmis vastaamaan, mikä on toivosi perusta?
15. vaan pyhittäkää Herra Kristus sydämissänne ja olkaa aina valmiit vastaamaan jokaiselle, joka teiltä kysyy sen toivon perustusta, joka teissä on, kuitenkin sävyisyydellä ja pelolla,
Pietari kirjoittaa uskoville, seurakunnalle, kehotuksen olemaan aina kysyttäessä
valmiina vastaamaan "sen toivon perustusta, joka teissä on".
Mikä on sinun toivosi perusta?
15. vaan pyhittäkää Herra Kristus sydämissänne ja olkaa aina valmiit vastaamaan jokaiselle, joka teiltä kysyy sen toivon perustusta, joka teissä on, kuitenkin sävyisyydellä ja pelolla,
Pietari kirjoittaa uskoville, seurakunnalle, kehotuksen olemaan aina kysyttäessä
valmiina vastaamaan "sen toivon perustusta, joka teissä on".
Mikä on sinun toivosi perusta?
Vastaukset 17
Vanhimmat
Toivon perusta on tietysti Jeesus Kristus ylösnoussut, eikä se paljonko todistan, taitaa helposti mennä suorittamiseksi.
Muuta perustusta ei kukaan voi laskea sen lisäksi,
mikä on jo laskettu, ja se on Jeesus Kristus.
Kuka sitten rakentaakin tälle perustukselle,
rakensipa kullasta, hopeasta, jalokivistä, puusta, heinistä tai oljista,
itse kunkin työ tulee näkyviin.
Sen tuo ilmi se päivä, joka ilmestyy tulessa,
ja tuli koettelee, millainen kunkin työ on.
Jos jonkun tekemä rakennus kestää, hän saa palkan.
Jos jonkun työ palaa, hän kärsii vahingon.
Itse hän kuitenkin pelastuu ikään kuin tulen läpi.
Amen !
Toivon perusta on Jeesuksen poissa pysyminen.
Hyvältä näyttää tähän saakka.
Mikäs siinä sitten on hyvää? Odotella maatumista?
Ei, vaan elää elämänsä. Tätä yhtä ainoaa.
Niin ja taidat elää hyvin tämän elämäsi, peremmin kuin uskovat.
Minun toivoni perusta on Jeesus Kristus.
Ja tähän perustaan nojaan toivoni siitä, että niinkuin Isä herätti Poikansa kuolleista kolmantena päivänä niin, että Hän elää ikuisesti, on myös Hän herättävä minut viimeisenä päivänä, sillä Herra Jeesus on minut verellänsä Golgatan ristillä lunastanut. Tähän toivooni nojaten saan lujasti uskoa sen, että Häneen uskoen saan Hänen kanssaan kerran kirkkaudessa juhlapöytään istua!
Ylistetty olkoon Herra Jeesus!
Minä uskon kaiken,
mitä on kirjoitettuna laissa ja profeetoissa,
ja pidän sen toivon Jumalaan,
että on oleva ylösnousemus,
jota nämä itsekin odottavat,
sekä vanhurskasten että vääräin.
* Niko, " on myös Hän herättävä minut viimeisenä päivänä " ? Vasta viimeisenäpäivänäkö ? Et sitten halua tai tahdo olla mukana, kun seurakunta temmataan yläilmoihin Herraa vastaan, ihan koska tahansa, voi tapahtua, vaikka heti, jokianen seuraava hetki, voi olla, kun Jumalan pasuna soi, ja ylienkelin ääni kuuluu. Ja sen kuulevat ainoastaan Jeesuksen omat !
* Uskoni perusta on Jeesus Kristus, ylösnoussut , taivaaseen astunut Jumalan Poika, joka on kohta tuleva noutamaan seurakuntansa. Ja pelastaa tulevalta vihan ja ahdistuksen ajalta !
Melkein kaikki Hänen tulemuksensa profetiat ovat jo täyttyneet, mutta eivät toki aivan kaikki. Hän on tuleva kyllä ajallansa, juuru silloin kun Hän on niin hyväksi nähnyt!
Suomalaiset on sellasta kansaa,että parempi olisi kieltää,ettähän tule uskoon,se saisi aivan uuden tavan saada pelastuun ihmisiä,,nyt ne jääräpäisesti itsensä tuhoaaoman ijankaikkisen elämän pelastumisen oman jääräpäisytensä takia jären vähyyden ja luonteen takia!
Suomalaisen vois luokitella jääräpääpäseihin ja aaseihin luonteenpiirteen takia,ne on luonteeltaan niin samankaltasia ,mitkä on vasten omaa hyvääkin ja niiden parasta , mutta näin se on ei haluta tulla luokiteltaviksi Jeesuksen seuraajiin vaikka ollaan muka Kristittyjäkin olevinaan ! Ari
Aloituksesi sisältämä jae itse asiassa jo kertoo, mikä on tuo toivo.
Se on Herra Kristus sydämissämme.
Eli Kristus meissä, Kirkkauden toivo.
Mutta sitten oma lukunsa on, miten tuosta toivosta kerromme.
Meidän pitäisi olla aina valmis vastaamaan,
ei aina samalla tavalla, vaan sen mukaan, mitä kysyjä kysyy.
Siis ensin kuuntelemme tarkkaan, mitä kysyjä kysyy.
Sitten meidän pitäisi kuunnella Pyhän Hengen ääntä.
Ja sitten vastata sävyisästi ja pelolla.
Siksi meidän tulee pyhittää Herra Kristus sydämissämme.
Jos kysyjän epätoivo liittyy syntisyyteen,
meidän on kerrottava Jeesuksen sovitustyöstä
ja Hänen verensä voimasta.
Jos kysyjän epätoivo liittyy ikuiseen elämään,
meidän on kerrottava, että Hän on Ikuinen Elämä.
Mutta aina oikea vastaus toivosta sisältää sanoman
Jeesuksesta Kristuksesta:
Syntilistani on hirvittävän pitkä ja kasvaa koko ajan.
Erityisen paljon mainintoja on kertynyt sarakkeelle ”katkeruus”.
Kun lähimmäistä pitäisi lohduttaa, survaisen sanan miekalla.
Kun ystävää pitäisi ymmärtää, kiivastun. Kun …
Jonkin sarakkeen kasvu tuossa listassa on kyllä
ehkä vähän hidastunut …
mutta se on laiha lohtu.
Sillä en voi ensimmäistäkään väärää tekoani
Jumalan edessä sovittaa.
Minut on jo tuomittu.
Tilanteeni on toivoton.
En voi auttaa itseäni.
Minä viheliäinen ihminen,
kuka pelastaa minut tästä kuoleman ruumiista? (Room 7:24)
Kamelinkarvavaatteinen huutaja jostain erämaasta
herättää minut mietteistäni.
Yhtäkkiä hän huutaa osoittaen häntä lähestyvää miestä:
Katso, Jumalan Karitsa,
joka ottaa pois maailman synnin! (Joh 1:29)
Minä katsahdan tuohon mieheen.
Ja mitä minä näenkään. Sehän on …
niinkuin karitsa, joka teuraaksi viedään (Jes 53:7)
Hän kärsii ja kärsii ja kärsii kunnes lopulta huutaa:
"Se on täytetty" (Joh 19:30)
Ja sitten hän
kallisti päänsä ja antoi henkensä (Joh 19:30)
Mitä oikein tapahtui?
Herra heitti Hänen päällensä
kaikkien meidän syntivelkamme (Jes 53:6)
Siis … miinusmerkkinen velkatilini
on kokonaisuudessaan punakynällä,
Jeesuksen verellä, pyyhitty yli.
Ja mitä minun käskettiinkään tehdä:
"Katso, Jumalan Karitsa"
Nostan katseeni Häneen.
Ahdistettuna ja tuomittuna hänet otettiin pois (Jes 53:8)
Siispä minä olen vapaa,
tuomioni on jo kärsitty ja minua ei ikinä viedä pois.
Enää ei löydy yhtään säädöstä,
jonka perusteella minut voitaisiin tuomita.
Antaen meille anteeksi kaikki rikokset,
ja pyyhki pois sen kirjoituksen säädöksineen,
joka oli meidän vastustajamme;
sen Hän otti meidän tieltämme pois ja naulitsi ristiin (Kol 2:13-14)
Pelastun siis yksin armosta.
Iankaikkinen elämä on Jumalan armolahja.
Ja uskokin on lahja, jonka Jumala antaa.
Uskon kautta kaikki on mahdollista.
Minun olematon uskoni ei tosin mahdollista mitään,
vaan usko, jonka Jeesus vaikuttaa,
kun nostan katseeni Häneen.
Ja minä elän, en enää minä,
vaan Kristus elää minussa.
Ja minkä nyt elän lihassa,
sen minä elän Jumalan Pojan uskossa,
Hänen, joka on rakastanut minua
ja antanut itsensä minun edestäni (Gal 2:20)
Kiitoksia kommenteista.
- Toivon perustus on tietysti Jeesus Kristus ylösnoussut
- Muuta perustusta ei ole, kuin Jeesus Kristus, ainoa perustus, joka
kestää koetuksen.
- Herra Jeesus on verellänsä meidät lunastanut, uskon kautta Häneen
turvautuen pääsemme perille kirkkauden kotiin.
Ylistetty olkoon Herra Jeesus!
- uskon, että Raamattu on totta, pidän toivon Jumalaan, että on ylösnousemus
- Jeesus Kristus on perustus, jonka kautta pelastumme vihasta
- ole rohkea Jeesuksen seuraaja
- Kristus sydämissämme, Kristus meissä - Kirkkauden toivo, Kristuksessa
emme enää elä me, vaan Kristus meissa, minkä elämme lihassa sen
me elämme Jumalan Pojan uskossa
Kun annamme Jeesuksen johdattaa meitä, niin Hän antaa oikeat vastaukset
joka tilanteessa kysyttäessä sen toivon perustetta, joka Kristuksen omissa on.
Jeesus Kristus meissä on ainoa kestävä perustus.
Koetelkaa itseänne, oletteko uskossa; tutkikaa itseänne. Vai ettekö tunne itseänne, että Jeesus Kristus on teissä? Ellei, niin ette kestä koetusta.
2. Kor 13:5.
Ei ole mitään muuta nimeä meille annettu, pelastuaksemme Kirkkauteen.
12. Eikä ole pelastusta yhdessäkään toisessa; sillä ei ole taivaan alla muuta nimeä ihmisille annettu, jossa meidän pitäisi pelastuman."
Apt. 4.
Koettele jos Kristus on sinussa. Jos liha on vielä siinä niin ei ole Kristus.
20. ja minä elän, en enää minä, vaan Kristus elää minussa; ja minkä nyt elän lihassa, sen minä elän Jumalan Pojan uskossa, hänen, joka on rakastanut minua ja antanut itsensä minun edestäni.
21. En minä tee mitättömäksi Jumalan armoa, sillä jos vanhurskaus on saatavissa lain kautta, silloinhan Kristus on turhaan kuollut.
Gal. 2.
Kenestäkään meistä ei täydellistä tule tässä ajassa.
Jos itse Kirkkauden Herra ei olisi tullut taivaasta ja antanut itseään meidän edestämme, olisimme ilman kirkkauden toivoa.
Se mitä sinä lihassasi teet on rakentamista Kristus perustukselle, jos
rakennat hyvin niin hyvä, mutta jos rakennat huonosti, niin rakentamasi palaa,
mutta, jos olet Kristuksessa, sinä kuitenkin pelastut.
Kristuksen tuntemisen rinnalla kaikki on joutavaa roskaa, ulostetta.
Fil. 3:8
Niinpä minä todella luen kaikki tappioksi tuon ylen kalliin, Kristuksen Jeesuksen, minun Herrani, tuntemisen rinnalla, sillä hänen tähtensä minä olen menettänyt kaikki ja pidän sen roskana-että voittaisin omakseni Kristuksen
Minun "omahurskaat teot", ovat roskaa vain Armon rinnalla.
Kristus teissä - kirkkauden toivo.
Ei se että luulemme itsessämme jotakin olevamme.
Ensimmäisen Korinttolaiskirjeen toisen luvun mukaan
Korinttolaiset olivat Kristuksen omia.
He olivat saaneet maailman hengen sijaan Jumalan Hengen.
He olivat hengellisiä ihmisiä.
Koska he eivät olleet enää luonnollisia ihmisiä,
heidän olisi pitänyt kyetä ottamaan vastaan ja ymmärtämään
ja jopa arvostelemaan kaikkea sitä mikä Jumalan Hengen on.
Kolmas luku paljastaa kuitenkin jotakin murheellista.
Korinttolaiset olivat kyllä Kristuksen vaaveleita.
Mutta heissä ei ollutkaan Kristuksen mieltä.
He toimivat ihmismielen mukaan.
He eivät olleet kovinkaan Hengellisiä.
He olivat lihallisia kristittyjä.
Paavalin täytyy puhua hengellisille veljilleen kuin vauvaikäisille pikkulapsille,
jotka eivät ole päässeet edes kasvun alkuun.
"En minäkään, veljet, voinut puhua teille niin kuin hengellisille,
vaan niin kuin lihallisille, niin kuin lapsille Kristuksessa.
Maitoa juotin teille, en antanut ruokaa,
sillä ette silloin kyenneet ettekä vielä nyt kykene sitä syömään.
Korinttolaiset kiinnittyivät Kristuksen sijasta opettajiinsa.
Heidän uskonsa kiintopiste ei ollut Kristus vaan ihmiset.
He eivät vaeltaneet Hengessä vaan lihassa.
"Olette näet vielä lihallisia.
Sillä missä keskellänne on kateutta ja riitaa,
ettekö siinä ole lihallisia ja vaella ihmisen tavoin?
Sillä kun joku sanoo:
'Minä olen Paavalin'
ja toinen: 'Minä Apollon',
ettekö ole ihmisten kaltaisia?
Mikä Apollo siis on? Ja mikä Paavali?
Vain palvelijoita, joitten kautta tulitte uskoon, ja niin kuin Herra soi kullekin."
Paavali oli laskenut Korinttolaisten sydämeen Sanan siemenen.
Apollon kautta oli kylvö kasteltu Pyhän Hengen sateessa.
Mutta nyt Paavalilla on täysi työ kääntää Korinttolaisten katse
ihmisistä Jumalaan. Sillä vain Jumala antaa kasvun.
"Minä istutin, Apollo kasteli, mutta Jumala antoi kasvun.
Niin ei siis istuttaja ole mitään eikä kastelija,
vaan Jumala, joka antaa kasvun.
Mutta istuttaja ja kastelija ovat yksi,
ja kukin saa oman palkkansa oman työnsä mukaan.
Sillä me olemme Jumalan työtovereita, te olette Jumalan viljelysmaa,
Jumalan rakennus.
Sen Jumalan armon mukaan, joka on minulle annettu,
olen taitavan rakentajan tavoin laskenut perustuksen,
ja toinen sille rakentaa. Mutta katsokoon kukin, kuinka sille rakentaa.
Sillä toista perustusta ei kukaan voi laskea jo lasketun lisäksi,
joka on Jeesus Kristus."
Korinttolaisten katse kääntyi Kristuksen sijasta ihmisiin.
Sellainen ihmisen elämän rakennus ei kestä.
Perustus kestää, mutta rakentajan palkkaa ei tule.
"Mutta jos joku rakentaa tälle perustukselle
kultaa, hopeaa, jalokiviä, puuta, heinää, olkea,
on kunkin teko tuleva ilmi, sillä se päivä paljastaa, koska se tulessa ilmestyy,
ja tuli koettelee, millainen kunkin teko on.
Jos jonkun rakentama teko kestää, hän on saava palkan.
Jos jonkun teko palaa, hän kärsii tappion,
mutta tulee itse autuaaksi, kuitenkin ikään kuin tulen läpi."
Korinton kristityt olivat ottaneet vastaan Jumalan Hengen.
He olivat Jumalan pyhä temppeli, jossa Jumalan Henki asuu.
Mutta heidän elämänsä rakennus oli vaarassa sortua lihallisen mielen takia.
Kun he kerskasivat ihmisistä ja opeista.
"Ettekö tiedä, että olette Jumalan temppeli ja Jumalan Henki asuu teissä?
Jos joku turmelee Jumalan temppelin, Jumala turmelee hänet.
Sillä Jumalan temppeli on pyhä, ja sellaisia olette.
Älköön kukaan pettäkö itseään.
Jos joku teistä ajattelee olevansa viisas tässä mailmanajassa,
tulkoon tyhmäksi tullakseen viisaaksi.
Sillä tämän mailman viisaus on tyhmyyttä Jumalan edessä.
On näet kirjoitettu: 'Hän ottaa viisaat kiinni heidän kavaluudessaan' ja vielä:
'Herra tuntee viisasten ajatukset - että ne ovat turhat.'
Älköön siis kukaan kerskatko ihmisistä,
sillä kaikki on teidän, sekä Paavali että Apollo ja Keefas
ja maailma ja elämä ja kuolema ja nykyiset ja tulevaiset,
kaikki on teidän, mutta te Kristuksen ja Kristus Jumalan."
Korinttolaiset olivat Kristuksen omia. Ja sitä kautta myös Jumalan omia.
Heissä asui Jumalan Henki. Ja kuitenkin he olivat kovasti lihallisia.
Ja hyvin vähän, jos lainkaan hengellisiä.
Jokainen meistä hengellisistäkin,
joissa Kristus asuu Henkensä kautta,
on enemmän tai vähemmän myös lihallinen.