Rakkaat ihanaiset meidän olisi saatava lisää miehiä adventtikirkon jäseniksi.
Meillä jokaisella naisella on etuoikeus johdattaa miehiä Adventtiseurakuntaamme.
Sillä Jumala rakastaa iloista antajaa sanotaan Raamatussakin.
Sappattina voi tehdä myös hyvää ja antaessaan saa.
Adventtikirkko arvostaa suuresti meitä naisia ja on jopa perustanut oman Ministeriönkin naisille.
http://adventistwomensministries.org/
Meillä jokaisella naisella on etuoikeus johdattaa miehiä Adventtiseurakuntaamme.
Sillä Jumala rakastaa iloista antajaa sanotaan Raamatussakin.
Sappattina voi tehdä myös hyvää ja antaessaan saa.
Adventtikirkko arvostaa suuresti meitä naisia ja on jopa perustanut oman Ministeriönkin naisille.
http://adventistwomensministries.org/
Vastaukset 32
Vanhimmat
Herätkää miehet naiset tulevat.
http://50.56.227.181/interamerica/wp-content/uploads/2013/08/WMtiny-400x300.png
Voi kun teillä miehillä olisi kauniita sanoja meille naisille niin sitten saatte kokea sapatin ihanuutta.
Olet lumonnut minut, siskoni, morsiameni, lumonnut minut yhdellä ainoalla silmäykselläsi, yhdellä ainoalla kaulakoristeesi käädyllä.
Kuinka ihana onkaan sinun rakkautesi, siskoni, morsiameni! Kuinka paljon suloisempi viiniä on sinun rakkautesi, suloisempi kaikkia balsameja sinun voiteittesi tuoksu!
Sinun huulesi tiukkuvat hunajaa, morsiameni; mesi ja maito on sinun kielesi alla, ja sinun vaatteittesi tuoksu on kuin Libanonin tuoksu."
"Suljettu yrttitarha on siskoni, morsiameni, suljettu kaivo, lukittu lähde.
"Minä tulen yrttitarhaani, siskoni, morsiameni; minä poimin mirhani ja balsamini, minä syön mesileipäni ja hunajani, juon viinini ja maitoni." Syökää, ystävät, juokaa ja juopukaa rakkaudesta.
Lyhyempi versio:
Kerran sisään ja ulos ja sitten naapurin ruusutarhaa hoitamaan.
Hei,
minusta on kurjaa, että jotkut tahot yrittävät tahrata adventtiuskoisten naisten mainetta, ja vahvasti. Tuskin ovat kristittyjä, sillä en haluaisi ainakaan toiselle tehdä sellaista, mitä en itsekään haluaisi kokea. Mutta Eino Leinoa kaunistamaan tätäkin ketjua.
EIno Leino: Rakkausrunoja
-Sa kuuletko laulua kummaa-
Sa kuuletko laulua kummaa,
joka lemmikin lehdiltä soi? -
Oli kerran neitonen nuori,
joka kulki ja karkeloi.
Oli kerran neiti, mi nuorna
kevätpolkuja karkeloi,
niiin tulikin vastahan syksy
ja sylinsä auki loi.
Voi, kuinka ne säikähti silloin
tien laidalla laulupuut,
voi, kuinka ne kuiskivat silloin
sinivuokot ja siskot muut:
"Varo syksyä, valkea neiti,
ja kummejas kuulekkin!"
Ei se tyttö kummeja kuullut,
meni syksylle sylihin.
Mut saipa ne siskot ja kummit
nenän kyynärän pitkän kai,
kun helmasta synkeän syksyn
kesän nousevan nähdä he sai-
Kesäpäivät kaunihit, vienot,
kuin kukkaset lemmikkein.
Sa kuuletko laulua kummaa,
jota sykkivi sydämein?"
Kuulen!
Niin ja siis vielä:
meitä on ihmisissä syksyjä, talvia, keväitä ja kesiä... Ja jokaisessa ihmisessä varmaan vuorottelevat nämä vuodenajat, jos ajattelemme vertauskuvallisesti siis:
syksy= kohti kuolemaa
talvi= kuolema
kevät= kohti valoa
kesä=valossa
Varmasti minussa kuin sinussakin lukija on nämä kaikki vuodenajat, sillä tavoin kuin ne tässä "arvotin".
Nyt minulla on siis vielä kevät, ja kesää odotellessa.
Kesää odotellessa... Pelkään.
mitä sinä pelkäät? Ei tarvitse pelätä Jumalan kämmenellä. Hän katsoo asiat meidän parhaaksi, aina. Vaikka aluksi voi tuntua kohtuuttomalta jotkin asiat. Mutta kyllä joskus jälkikäteen yleensä ymmärtää, miksi Jumala tahtoi tai salli jonkin asian tapahtua. Herra ei jätä rankaisematta edes omiaan, jos he harhautuvat. Jumalan siunausta sinulle.
Pelkään tulla uudelleen lyödyksi ja haavoitetuksi.
vielä yksi Eino Leinon runo:
-Kun omena on kypsä, se putoaa-
"Kun omena on kypsä, se putoaa,
mut ensin se punan saapi.
Tuo puna, tuo puna sinun poskillas,
mitä mule se ennustaapi?
Kun hongat huokaa, se sateen tuo,
mut ensin be huokaa syvään.
Tuo huokaus, huokaus sun rinnastas,
mitä mulle se tietää hyvää? "
Jospa tuohonkin joskus saisi vastauksen...
Vielä Eino Leinoa:
-Juhannus-
"Minä avaan syömeni selälleen
jaannan päivän paistaa,
minä tahdon kylpeä joka veen
jajoka marjan maistaa.
Minun mielessäni on juhannus
ja jjuhla ja mittumaari,
ja jos minä illoin itkenkin,
niin siellä on sateenkaari."
Ihanaa, että kesä on pian täällä.
Sisarissa on vähemmistössä sateenkaari naisia.
Somewhere over the rainbow ...
vastaus sinulle s. ateenkaari: juu siis ymmärrän jos viittaat johonkin sateenkaariperheisiin sun muihin. Kysymys on sateenkaaresta, joka ei ole kulttuurimarxistinen termi, vaan Jumalan luomasta sateenkaaresta taivaalla. Ainakaan itse en tunne yhtään sateenkaariperhettä adventtiuskoisissa... Jos Raamatun Sannaan uskoo ja lukee sitä oikein, ei Jumala ole puhunut kahdesta isästä tai kadesta äidistä, vaan toisiaan täydentävistä puolisoista, Adamista ja Eevasta, joiden jälkeläisiä olemme.
siis Raamatun Sanaan. Ei Sannaan. Tai murteellisesti voisi sanoa niinkin, eikä se olisi yhtään väärin sekään. Mutta särähtää kokonaisuudessa, kontekstissa.
Eino Leinoa, Rakkausrunoja -teoksesta:
-On niin herttaista ajatella-
"On niin herttaista ajatella,
että me olemme lapsia vaan, että sä olet vain pikkuinen tyttö,
minä vain pikanen paidassaan.
On niin herttaista ajatella,
että me yhdessä kasvettais,
yhdessä juostais nurmet ja metsät,
toria saatais ja toreiltais.
On niin herttaista ajatella,
että me toistamme lemmittäis,
että kun yhdelle tulisi murhe,
toinenkin itkusilmihin jäis.
Ei meitä maailma erottaisi,
ei synti, ei sydäntuskatkaan,
sulho ois suuri ja nuori ja vankka,
morsian kulkisi kukilla vaan.
Sulhanen laittaisi suuuren talon,
jonne hän impensä ihanan veis,
impynen sulhonsa ikkunalla
illoin istuis ja lauleleis.
On niin herttaista ajatella,
että me joskus sen elämme, oi,
että me jossakin elämme kaiken,
kaiken, mit tääll emme elää voi!"
Minusta tämä on kaunis runo. Antaa toivoa iankaikkisesta elämästä.
korjaus: "pikanen", tarkoitin "poikanen", niin on kirjoitettu runoon. Anteeksi virheeni.
Eino Leinoa hyvän yön toivotukseksi:
-Sen vasta ma naiseksi sanoisin-
"Sen vasta ma naiseksi sanoisin,
joka temppelit tyhjät täyttäis,
joka henkeni, ruumiini vallitseis -
ja ei valtaansa väärin käyttäis,
joka ei olis kissa ja ei olis hiiri
ja ei olis tuuli ei tuuliviiri,
ja ei olis orja, ei herrakaan,
mut ystävä armas vaan.
Ja sen vasta naiseksi sanoisin,
joka olis hellä ja hyvä,
joka läikkyä niinkuin lähde vois,
mut sentään ois meri syvä,
joka rinnassa ainainen aarnio oisi,
mut ei sitä kaupaten esille toisi,
vaan hakea antais mun silmät kiin -
eikä suuttuis, jos löytäisin.
Niin kämmenin häntä mä kantaisin
ja hälle mä heikko oisin
ja ilkkuis hän ei mun heikkouttain-
taas mulle ma oisin toisin!
niin hälle ma tarjoisin riemuni tarhat
ja hälle ma itkisin itkuni parhaat
ja laulaisin lauluni ujoimmat,
pojan tuntehet punastuvat.
Näät luulenpa, siellä mun sisälläin
oli jossakin kaunis kuva,
vaikk on se nyt tomun peitossa -
oli puhdas ja punastuva.
Ja tähdistä olen minä lukenut illoin,
että puhdas lempi jos tulisi milloin
ja pölyn se päältä jos puhaltais,
kuva vieläkin värinsä sais.
Mut ei, ei! Tähdet on tähtiä
ja täähdet niin pahasti vilkkuu,
ja ei, ei, tytöt on tyttöjä
ja tytön niin pahasti ilkkuu.
Hyvä kaikki niin kauvan kuin näyttelet yhä,
mut näytäpäd kerran se pyhä, se pyhä,
niin kissania mi-au heti kuulet sä -
tai lampahan bä-ä-ä!"
Huomioitava,että runon ns. lyyrinen minä on "maskuliini," eli miespuolinen. Miehen toive naisesta. Siitä, minkälainen naisen tulisi olla, jotta hän tämän naisen omaakseen tahtoisi.
Huomenta, jos tahdotte lukea:
Aleksis Kivi, "Onnelliset"
"Jo valkenee kaukainen ranta
ja koillisest aurinko nousee
ja auteret kiirehtii pois,
kosk Pohjolan palkeet käyvät,
kosk mennyt on yö
kosk kimmeltää kesäinen aamu
ja linnut ne laulelee.
Mä kiireelle korkean vuoren
nyt astelen raikkaassa tuuless
mun toivoni aamusen koin,
mun kultani kohtaan siellä,
kosk mennyt on yö,
kosk kimmeltää kesäinen aamu
ja linnut ne laulelee.
Mut kauniimpi koittoa päivän
ja lempeempi auringon laskuu
hän hymyten luokseni käy,
mä syliini kierron immen (adventtisisaren huomautus: "kierron, ei kieron)
kosk mennyt on yö,
kosk kimmeltää kesänen aamu
ja linnut ne laulelee.
Mun sydämmein autuudest sykkyy
ja taivaana otsani loistaa,
kosk seison täss imepeni kanss
täss vuorella sammaleisell
kosk mennyt on yö,
kosk kimmeltää kesänen aamu
ja linnut ne laulelee.
Täss seison mä impeni kanssa,
ja kiharamm tuulessa liehuu,
ja laaksoen hyminä soi
kun ijäisen lemmen ääni,
kosk mennyt on yö,
kosk kimmeltää kesänen aamu
ja linnut ne laulelee.
Olisi joskus, jos aikaa löytyisi, hieno lukea Aleksis Kiven runojen synnystä. Osa runoista on toiveikkaita, osa todella lohduttomia Tuonela -kuvauksia. Mutta tämä runo on minusta todella kaunis ja toiveikas.
Toivoa tähän päivään kovasti kaikille!
kirjoitin Tuonelan isolla, sillä Aleksis Kivi on kirjoittanut sen isolla alkukirjaimella "Sydämeni laulussa"
Kesä on koittamassa, vaikka ihmisrakkautta minulla ei vielä olekaan, ihmistä, jolle voisin sanoa tahdon, rakastaa kuten Paavali kehottaa, oliko se 2. Korinttolaiskirjeessä. Että siis; "rakkaus on pitkämielinen, rakkaus ei kerskaa, ei pöyhkeile, ei käyttäydy sopimattomasti..." Voi olla, että muistan sen ko´hdan Uudesta Testamentista siis että olikos 2. vai 1. Korinttolaiskirja ja luku sekä jaekin ovat hiukan hakusessa. Muttta nyt en juuri pysty tarkistamaan sitä kohtaa. Korjailkaa tahtoessanne.
Jos löydät adventtisisarissa impiä niin sano hallelujaa 3 kertaa. Turha kaunistella sisarien neitsyydellä. Mitä Jeesus sanoo huorinteosta?
pidä kuule ihan omana tietonasi, kyllä niitä neitsyitä on koko maailmassa liian vähän, uskontokunnasta riippumattas, oletko sinä impi, taikka neitsyt, olit sitten mies taikka nainen, joten pidäpä mölyt mahassasi vaan, alan suuttua, kun aina halutaan rikkoa, polkea, tallata, rienata, häväistä, kaikki yritetään pilata. Miksi? Onko jokin missio, että maailman pitäisi olla paha paikka? Mitä sinä sanot huorinteosta, sinä toivoton löytää -nimimerkki? Oletko koskaan tehnyt huorin ajatuksissa sanoissa tai teoissa. Jos olet synnitön, epäilenpä, että sitten Ellen Whiten profetiat alkavat toteutua.Mukavaa päivää sinulle, yritäpä löytää Jeesuksen armo itseesi, niin et rienaa toisia, koko ajan.
Halleluja, Halleluja, Halleluja.
Ja sitä paitsi, kkun yrittää vaalia kaunista, totta ja hyvää, on se ainakin vähän enemmän oikein kuin se, että yrittää viedä kaiken kauniin runouttamme myöden lokaan.
Jos muistat sapatin pyhityksen mutta unohdat "älä tee huorin" koskee myös rakkauden huumassa olevia sisaria.
Juu-u. Adventtisisar täällä lueskelee hypomaanisen vaiheensa jälkeen omia tekstejään. Haluaisin jatkaa adventtisisarena. >Jos minut kelpuutetaan. Olen ollutkerran aviossa v. 1997-2009. Seurustellut vuodesta 1992 hänen kanssaan. En pysty olemaan neitseellinen enää. Mies petti minua monesti. Nyt kettu on minun symbolini jäljellä olevassa elämässä. Minua ei enää vedetä höplästä.
Tästä lähtien pyrin siihen, etten vaivu synkkyyteen, vaikka olisi aihettakin.
Raamatun tutkiminen on sairauslomani ajan mahdollista.
Ja runoutta aurinkoiseen päiväämme:
Eila Kivikkaho: Tuska
"Tuska on suurta. Kyllä. Niin.
Mutta sen pieneksi pilkoin.
Aion sen tanssia sammuksiin
kapein kepein nilkoin.
Kun kerroin siitä,
se väheni.
Jos vaikenin,
taas se läheni.
Siis sanojen tanssia annan
kuin hienon, hienon sannan.
Kuivina lehtinä lennätän pois
sen mikä latvassa painaa.
Hukkaan, vaikka se kallista ois.
Tuska on aina vain vainaa."
Ja älkää liittäkö jokaista sanaa adventtiuskoisiin naisiin, se ei ole reilua.
Joku "valo"pää saattaisi tästäkin veistellä, että onko tanssiminen kiellettya adventismissa, tai että selväästikin "latvassa joku painaa". Kyllä minä ne pahat puheet ja kirjoitukset tiedän.
Mutta niille, jotka sydämestänne haluatte uskoa kauniisiin asioihin, tämä runo on teille. Jälkikommentit saatanan kätyreille.
Ensi sapattina tanssit adventtikirkossa.
tanssi kuule lutkuilija vaan omassa kirkossasi, varmaan olet juuri evlut tai joku muu, joka pelkää adventtiuskoa. Pelkäät varmaan oman kirkkokuntasi pahuuden paljastuvan, että kaikin keinoin on yritettä särkeä ja tahrata kaikki kaunis. Mustaa päivää sinulle. Mene sinä sunnuntaina kirkkoon. Älä tule pilaamaan Sapattiamme, kun olet tuollainen saasta.
Adventtisisar on täynnä rakkauden kiihkoa ja kuvittelee olevansa erehtymätön.
nimimerkille - se on nähty-
erehtymätön en edes kuvittelekaan olevani, olen aika paska ihminen. Jumala on erehtymätön, minä olen erehtyväinen, syntinen, teen koko ajan virheitä ja mokia. Olen vihainen ja tuomitsen, olen ilkeä ja kärkäs, mitä vielä, nyt on vaan kuule niin nvaikeaa, että tuuletan vähän aivojani tänne. Että anteeksi.
Mutta minullakin on hetkeni. Kun minua ei ärsytä tahallaan, olen oikeastaan aika lempeä. Mutta pässinpäisyyttä en siedä, jos sanon jotain, tarkoitan sitä. Yritään kuitenkin pysyä totuudessa aina, oli mikä oli. Rehellisyys maan perii. Väärää todistusta toisesta ihmisestä pyrin välttämään, ennen muuta. Jos teen virheen ja huomaan sen, pyydän anteeksi, ja yritän uudestaan, yritän olle parempi ihminen, mutta se ei onnistu, koska olen paska ihminen.
niin siis käytin sanaa p.aska, puhuessani itsestäni. Minulla on näköjään kirosanafiltteri ainakin itselläni päällä.
"Tämä on omistettu kummitytölleni. Olin evlutti ennen, nyt adventtiuskossa. Kummityttäreni on evlut ja tasan vie siellä oikeaa Sanomaa eteenpäin. Hän on rehellinen ja kuuliainen Jumalallemme.
Anna-Maija Raittila: Kummitytär
"En tiedä, mihin sinut vertaisin:
Ma katson silmiin, ihon silkkiin kosken -
ja läikkymistä rantalemmikin
sun taivassilmiesi katse on,
ja kuulto posken
hymyä arkaa korpivanamon.
Ah, syntymässäsi jo saanut luet
sen, minkä kumminantimiksi kannan:
ne kalasaunan helmihuntutiet,
ne helähdykset korpikellojen,
sen rakkaan rannan
ja nöyrät lemmenkukkalaulut sen."
Minulla on sinua ikävä. Nimesi alkaa A:lla, kuin Abraham, Amen, A...