Miksi Aarnio-tutkinta herättää epäilyksiä? Eräs kollega totesi: "Tämä on liian hyvää ollakseen totta". On muitakin syitä.
Jo se, että poliisin virkarikos päätyy esitutkintaan, on erittäin poikkeuksellista, koska valtakunnansyyttäjänvirasto estää tehokkaasti niiden tutkinnan. Kansalaisten poliisin virkarikoksista tekemistä rikosilmoituksista johtaa esitutkintaan vain pikkulapsen kourallinen. Prosenttiosuus on hyvin lähellä nollaa. On tietenkin kaiken uskottavuuden tuolla puolen, että liki 100 prosenttia kansalaisten poliisista tekemistä rikosilmoituksista olisi aiheettomia.
Siksi kysymys kuuluu, miksi VKSV, jonka valtionsyyttäjät käyttävät häikäilemättä virka-asemaansa väärin estäessään poliisien rikosten tutkinnan, salli Aarnio-tutkinnan. Yksi osa vastausta on tietenkin poliisiorganisaatioiden keskinäinen sota. Poliisi joutuu virkarikoksistaan vastuuseen vain kahdessa tapauksessa. Jos kyseessä on poliisiorganisaatioiden keskinäinen riita, tai jos hän on erehtynyt puolustuksen todistajaksi. Jälkimmäisellä viittaan Ulvilan surman ensimmäiseen tutkinnanjohtajaan, rikoskomisario Juha Joutsenlahteen.
Vaikka KRP koettaa luottotoimittajansa Tuomo Pietiläisen kautta muuta propagoida, sen ja Helsingin huumepoliisin välit ovat olleet pahasti tulehtuneet jo ainakin vuodesta 2001. Se on kylmä fakta. Herättää täysin aiheellisesti epäilyksiä, kun KRP tutkii vihaamansa kilpailijan tekoja.
Pidän varsin uskottavana, että Helsingin huumepoliisissa on harrastettu mielivaltaa ja tehty rikoksia. Huumepoliisit ovat yleensäkin erityisen alttiita väärinkäytöksille. Aivan liian moni huumepoliisi kokee toteuttavansa niin pyhää pelastustehtävää, että kaikki keinot ovat sallittuja. Huumejutuissa huomattavan usein näyttö perustuu poliisien väärään valaan. Poliisi esimerkiksi todistaa: "Syytetty tunnusti kuulustelutauolla". Sama likainen temppu, jolla KRP yritti aikoinaan pelastaa Bodom-juttunsa.
Näitä samoja rikoksia tekevät myös KRP:n huume- ja muutkin poliisit. Ne eivät ole tutkinnassa, ja on syytä epäillä, että Aarnio-tutkinnan sivutuotteena yritetään pestä KRP puhtaaksi.
Iltalehti uutisoi 19.4.2014 tapauksesta, jossa KRP:n valvonnassa olevasta huumekätköstä vietiin vähintään neljä kiloa amfetamiinia. 2) Artikkelin mukaan poliisin löytämän maastokätkön huumetta ei vaihdettu jauhoihin, kuten olisi pitänyt, vaan huume jätettiin maastoon. Operaatio Novemberin aikana KRP:n tiedottajan sallittiin jatkaa omia huumebisneksiään. KRP teki siis samaa, jollaisesta Aarnio on nyt rikostutkinnassa. Ei ole merkkiäkään, että KRP:n toimet otettaisiin tutkintaan.
http://www.mikkoniskasaari.fi/node/184
Jo se, että poliisin virkarikos päätyy esitutkintaan, on erittäin poikkeuksellista, koska valtakunnansyyttäjänvirasto estää tehokkaasti niiden tutkinnan. Kansalaisten poliisin virkarikoksista tekemistä rikosilmoituksista johtaa esitutkintaan vain pikkulapsen kourallinen. Prosenttiosuus on hyvin lähellä nollaa. On tietenkin kaiken uskottavuuden tuolla puolen, että liki 100 prosenttia kansalaisten poliisista tekemistä rikosilmoituksista olisi aiheettomia.
Siksi kysymys kuuluu, miksi VKSV, jonka valtionsyyttäjät käyttävät häikäilemättä virka-asemaansa väärin estäessään poliisien rikosten tutkinnan, salli Aarnio-tutkinnan. Yksi osa vastausta on tietenkin poliisiorganisaatioiden keskinäinen sota. Poliisi joutuu virkarikoksistaan vastuuseen vain kahdessa tapauksessa. Jos kyseessä on poliisiorganisaatioiden keskinäinen riita, tai jos hän on erehtynyt puolustuksen todistajaksi. Jälkimmäisellä viittaan Ulvilan surman ensimmäiseen tutkinnanjohtajaan, rikoskomisario Juha Joutsenlahteen.
Vaikka KRP koettaa luottotoimittajansa Tuomo Pietiläisen kautta muuta propagoida, sen ja Helsingin huumepoliisin välit ovat olleet pahasti tulehtuneet jo ainakin vuodesta 2001. Se on kylmä fakta. Herättää täysin aiheellisesti epäilyksiä, kun KRP tutkii vihaamansa kilpailijan tekoja.
Pidän varsin uskottavana, että Helsingin huumepoliisissa on harrastettu mielivaltaa ja tehty rikoksia. Huumepoliisit ovat yleensäkin erityisen alttiita väärinkäytöksille. Aivan liian moni huumepoliisi kokee toteuttavansa niin pyhää pelastustehtävää, että kaikki keinot ovat sallittuja. Huumejutuissa huomattavan usein näyttö perustuu poliisien väärään valaan. Poliisi esimerkiksi todistaa: "Syytetty tunnusti kuulustelutauolla". Sama likainen temppu, jolla KRP yritti aikoinaan pelastaa Bodom-juttunsa.
Näitä samoja rikoksia tekevät myös KRP:n huume- ja muutkin poliisit. Ne eivät ole tutkinnassa, ja on syytä epäillä, että Aarnio-tutkinnan sivutuotteena yritetään pestä KRP puhtaaksi.
Iltalehti uutisoi 19.4.2014 tapauksesta, jossa KRP:n valvonnassa olevasta huumekätköstä vietiin vähintään neljä kiloa amfetamiinia. 2) Artikkelin mukaan poliisin löytämän maastokätkön huumetta ei vaihdettu jauhoihin, kuten olisi pitänyt, vaan huume jätettiin maastoon. Operaatio Novemberin aikana KRP:n tiedottajan sallittiin jatkaa omia huumebisneksiään. KRP teki siis samaa, jollaisesta Aarnio on nyt rikostutkinnassa. Ei ole merkkiäkään, että KRP:n toimet otettaisiin tutkintaan.
http://www.mikkoniskasaari.fi/node/184
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.