Olen potenut huonoa omaatuntoa siitä, että olen kyllästynyt tähän perhe-elämään, vaikka sitä halusinkin. Meillä oli onni saada kaksoset ja helppoja lapsia ovat olleet, kunnes tulivat 1,5 vuoden ikään. Olen lopen kyllästynyt kun lapset kiljuvat, purevat ja sotkevat. Olen päivätöissä ja treenitkin pitäisi hoitaa hyvin, jos meinaa jotain urheilussa saavuttaa. Ahdistaa ajaa kotipihaan ja tulla tänne hullunmyllyn keskelle. En jaksa enää tehdä perheen kanssa mitään yhteistä. Ei vain huvita, kun siitä ei saa mitään voimia, pikemminkin vie ja taas saa ajatella, että pitikin yrittää.. Onko muilla tällaisia ajatuksia ja oloa?
kyllästynyt perhe-elämään
työ, urheilu, koti
166
8839
Vastaukset
- työ, lapset, koti
Laita hetkeksi urheilu sivuun ja panosta enemmän lapsiisi, niin he eivät enää kilju, pure ja sotke.
- Hoijkaaa
lapset kiljuu, puree ja sotkee vaikka niiden kanssa olisit 24/7 ;) Lapset on lapsia...
- ei tarvetta purra
Hoijkaaa kirjoitti:
lapset kiljuu, puree ja sotkee vaikka niiden kanssa olisit 24/7 ;) Lapset on lapsia...
Ei muuten kilju, pure ja sotke. Kun terveelle lapselle asettaa rajat ja kanavoi energian ohjattuun toimintaan, hänellä ei ole tarvetta riehua päämärättä. Ja pureeko normaalit lapset? Käsitykseni mukaan koiranpennut purevat.
- Rajat on rakkautta
Hoijkaaa kirjoitti:
lapset kiljuu, puree ja sotkee vaikka niiden kanssa olisit 24/7 ;) Lapset on lapsia...
Ei pidä paikkansa jos lapsia kasvatetaan ja asetetaan rajoja :)
- Irti kodista
Juuri toistepäin: hanki itsellesi omaa aikaa kodin ulkoa jotta voit lepuuttaa hermojasi. Jaksaa sitten kotonakin paremmin.
- KALLE KELLO
Hoijkaaa kirjoitti:
lapset kiljuu, puree ja sotkee vaikka niiden kanssa olisit 24/7 ;) Lapset on lapsia...
Hoijkaaa "lapset puree, sotkee ja kiljuu".. Haloo pahvi. Lapset EI PURE eikä KILJU (sotkee kylläkin), mutta jos sinusta on normaalia että lapset puree ja kiljuu, on vika vanhemmissa... Toivottavasti sinulla ei ole kakaroita. Et pysty etkä' kykene kasvattamaan lapsia
- 16+19
Irti kodista kirjoitti:
Juuri toistepäin: hanki itsellesi omaa aikaa kodin ulkoa jotta voit lepuuttaa hermojasi. Jaksaa sitten kotonakin paremmin.
Muista myös antaa sitä omaa aikaa lasten äidille. Vai onko hänkin samanlainen valittaja? "nyt ei huvita enää"- voi kun lapset voi lukita kaappiin ja otta esille vain silloin kun ovat kiltisti ja hiljaa.
Kasva aikuiseksi ja ota vastuusi.
Johan nyt on perhana että tolvanoille siunautuu lapsia. Älä tee lapsia jos menojalka vielä vipottaa etkä ole valmis ottamaan vastuuta. Ymmärrän nyt miksi huostaanotettuja on niin paljon ja lapset voivat tässä maasa huonosti. Vanhempia kun ei enää kiinnosta perhe-elämä. - ijkljkl
KALLE KELLO kirjoitti:
Hoijkaaa "lapset puree, sotkee ja kiljuu".. Haloo pahvi. Lapset EI PURE eikä KILJU (sotkee kylläkin), mutta jos sinusta on normaalia että lapset puree ja kiljuu, on vika vanhemmissa... Toivottavasti sinulla ei ole kakaroita. Et pysty etkä' kykene kasvattamaan lapsia
>>>Toivottavasti sinulla ei ole kakaroita. Et pysty etkä' kykene kasvattamaan lapsia>>>
Ihan hirveää teksiä! Järkyttävää miten noin voi sanoa jollekin tuntemattomalle yhden kommentin perusteella. Etkö yhtään mieti mitä suustasi päästät? Ihan järkyttävää... - KALLE KELLO
ijkljkl kirjoitti:
>>>Toivottavasti sinulla ei ole kakaroita. Et pysty etkä' kykene kasvattamaan lapsia>>>
Ihan hirveää teksiä! Järkyttävää miten noin voi sanoa jollekin tuntemattomalle yhden kommentin perusteella. Etkö yhtään mieti mitä suustasi päästät? Ihan järkyttävää..."Ihan hirveää, järkyttävää miten joku....." HALOOOOO!! Jos joku tuntematon kirjoittaa noin tyhmiä (ja näitä "tuntemattomia" vanhempia on miljoona) Niin jotain on pielessä. Mieti itsekin, onko sinusta normaalia että purraan ja kiljutaan??? Onko ??? EI OLE. Kaikki ne (minä mukaan lukien) saa varmasti vastauksia. Jos ei kestä totuuksia, niin ole hyvä ja lopeta palstoilla käynti. Äläkä sinäkään koskaan tee penskoja, jos et osaa niitä kasvattaa, silloin et myöskään osaa niitä hoitaa vai oletko näitä pikkupimuja, jotka elelee sossurahoilla kakaroinensa, joilla jokaisella on eri isä.
- puhu vaimosi kanssa
Rajat on rakkautta kirjoitti:
Ei pidä paikkansa jos lapsia kasvatetaan ja asetetaan rajoja :)
Todella; rajoja ja rakkautta.
Pienet lapset ovat haasteellisia, varsinkin , jos elämänmuutokseen ei ole varautunut.
(En kyllä ymmärrä, miksi lapset purevat, paitsi vauvana puruleluja hampaiden tullesssa. Kiljumisen volyymista päättää aikuinen. Ja kaikki lapset sotkevat esim. opiskellessaan ruokailu- ja vessakäyttäytymistä.)
Mulla on kokemusta vain kolmesta pienestä yhtäaikaa.
Selkeät rajat ja omaa aikaa molemmille vanhemmille erikseen/ yhdessä. Kannattaisiko ehkä pyytää ystäviä tai sukulaisia välillä lapsenvahdiksi? Myös jostain yhdistyksistä saa edullisia lapsenvahteja?
Meilläkin oli rankkaa, mutta onneksi lähipiirissä hyviä ihmisiä. Saatiin myös yhteistä aikaa oman miehen kanssa. - jätättääkö?
KALLE KELLO kirjoitti:
"Ihan hirveää, järkyttävää miten joku....." HALOOOOO!! Jos joku tuntematon kirjoittaa noin tyhmiä (ja näitä "tuntemattomia" vanhempia on miljoona) Niin jotain on pielessä. Mieti itsekin, onko sinusta normaalia että purraan ja kiljutaan??? Onko ??? EI OLE. Kaikki ne (minä mukaan lukien) saa varmasti vastauksia. Jos ei kestä totuuksia, niin ole hyvä ja lopeta palstoilla käynti. Äläkä sinäkään koskaan tee penskoja, jos et osaa niitä kasvattaa, silloin et myöskään osaa niitä hoitaa vai oletko näitä pikkupimuja, jotka elelee sossurahoilla kakaroinensa, joilla jokaisella on eri isä.
Taitaa sinunkin kellosi kaivata pikaista virittämistä, sen verran taitaa heittää.Toivottavasti et tartuta tuota asennetta lapsiisi - älykkyysosamäärä lienee jo periytynyt mutta sehän on enää opettajien, sossutätien ja lopulta vankeinhoidon huoli.
Alan vähitellen kannattaa "lapsiajokorttia", mikä vaaditaan lastenhankkimiseen. Saattaa kuulostaa fasistiselta, mutta lapsien kannalta olisi parempi kuin elää tuollaisen totuuden torven kanssa. - Elä kuin homo
ei tarvetta purra kirjoitti:
Ei muuten kilju, pure ja sotke. Kun terveelle lapselle asettaa rajat ja kanavoi energian ohjattuun toimintaan, hänellä ei ole tarvetta riehua päämärättä. Ja pureeko normaalit lapset? Käsitykseni mukaan koiranpennut purevat.
Saattaa lapsetkin purra. Joka tapauksessa perhe-elämä ei sovellu aloittajalle mutta homoelämä soveltuu.
- oletusarvot
16+19 kirjoitti:
Muista myös antaa sitä omaa aikaa lasten äidille. Vai onko hänkin samanlainen valittaja? "nyt ei huvita enää"- voi kun lapset voi lukita kaappiin ja otta esille vain silloin kun ovat kiltisti ja hiljaa.
Kasva aikuiseksi ja ota vastuusi.
Johan nyt on perhana että tolvanoille siunautuu lapsia. Älä tee lapsia jos menojalka vielä vipottaa etkä ole valmis ottamaan vastuuta. Ymmärrän nyt miksi huostaanotettuja on niin paljon ja lapset voivat tässä maasa huonosti. Vanhempia kun ei enää kiinnosta perhe-elämä.Mistä päättelit, että aloittaja on mies? Voi hyvin olla myös perheen äiti.
- etkö osaa lukee hä??
oletusarvot kirjoitti:
Mistä päättelit, että aloittaja on mies? Voi hyvin olla myös perheen äiti.
Niin no kun kyseessä on isien jutut- palsta...
- kollekello
jätättääkö? kirjoitti:
Taitaa sinunkin kellosi kaivata pikaista virittämistä, sen verran taitaa heittää.Toivottavasti et tartuta tuota asennetta lapsiisi - älykkyysosamäärä lienee jo periytynyt mutta sehän on enää opettajien, sossutätien ja lopulta vankeinhoidon huoli.
Alan vähitellen kannattaa "lapsiajokorttia", mikä vaaditaan lastenhankkimiseen. Saattaa kuulostaa fasistiselta, mutta lapsien kannalta olisi parempi kuin elää tuollaisen totuuden torven kanssa.Joka asiassa KELLOKALLELLA mielipide ja aina ärtynyt tai loukkaava.Taidat olla tosi katkeroitunut immeinen heh heh...
- 3 hulivilin äiti
ijkljkl kirjoitti:
>>>Toivottavasti sinulla ei ole kakaroita. Et pysty etkä' kykene kasvattamaan lapsia>>>
Ihan hirveää teksiä! Järkyttävää miten noin voi sanoa jollekin tuntemattomalle yhden kommentin perusteella. Etkö yhtään mieti mitä suustasi päästät? Ihan järkyttävää...Niinpä juuri, kun ei tiedä toisen tilanteestä mitään niin sillon ei tartteisi mennä arvostelemaan toisia!
- Vaihtoehtoj valtakun
3 hulivilin äiti kirjoitti:
Niinpä juuri, kun ei tiedä toisen tilanteestä mitään niin sillon ei tartteisi mennä arvostelemaan toisia!
Näinhän se tietysti on ainakin oikeassa realistisessa elämässä. Täällä keskustelufoorumilla aiheista ja asioista puhutaan yleisellä tasolla ja eikö näiden pointsi ole keskustelun aikaan saaminen.
Tosin toisaalta olen sitäkin mieltä, että oikeassakin elämässä olisi hyvä osata kuunnella ja katsella välillä 'toisten silmin' miten muut tekevät, toimivat, ajattelevat ja asennoituvat. Se aukaisee silmien lisäksi mielen puolta ja siksi siitä on hyötyä omassa pienessä piirissä pyöriessään.
- Jgihgkhjhv
On välillä joo. Mutta kyllä se helpottaa, kun lapset kasvavat. Meillä nyt lapset 3v ja 6v ja alkaa olemaan ihan hyvin jo asiat. Molemmat saavat omaa aikaa ja myös yhteistä aikaa. Todella vaikeaa oli, kun lapset oli pieniä. Itsekin olin koti-isänä melkein vuoden, kun puolison voimat loppui ja halus mennä töihin. Jaksat vielä vähän aikaa ja annatte toisillenne aikaa. Ja hankkikaa välillä apua lasten / kodin kanssa ulkopuolelta. Parempaan olette menossa :)
- työ, urheilu, koti
No sitä tässä mietin, että koska helpottaa. Ja vaimo ennen hoitanut kaiken hyvin, mutta nyt alkanut väsyä ja haluaa syksyllä lähteä töihin vaikka oltiin aluksi sovittu, että olisi vielä kotona. Sen takia itse pitäisi nyt alkaa hoitamaan itsekin lapsia, ennen mun panos riitti, että hoidan kodin järjestyksen ja asunnon siivoamisen illalla kun tulen kotiin. Hoitaisin lapsia mutta ovat muuttuneet nyt niin "villeiksi". Kumpikin samassa kehitysvaiheessa niin kumpikin riitelevät vanhemman huomiosta ja sylistä... Oikeesti tosi rasittavaa.
- kooo4
työ, urheilu, koti kirjoitti:
No sitä tässä mietin, että koska helpottaa. Ja vaimo ennen hoitanut kaiken hyvin, mutta nyt alkanut väsyä ja haluaa syksyllä lähteä töihin vaikka oltiin aluksi sovittu, että olisi vielä kotona. Sen takia itse pitäisi nyt alkaa hoitamaan itsekin lapsia, ennen mun panos riitti, että hoidan kodin järjestyksen ja asunnon siivoamisen illalla kun tulen kotiin. Hoitaisin lapsia mutta ovat muuttuneet nyt niin "villeiksi". Kumpikin samassa kehitysvaiheessa niin kumpikin riitelevät vanhemman huomiosta ja sylistä... Oikeesti tosi rasittavaa.
Jätä lapset, vaimo ja yhteinen koti, sillähän se selviää...
- ei niin vaikeaa
työ, urheilu, koti kirjoitti:
No sitä tässä mietin, että koska helpottaa. Ja vaimo ennen hoitanut kaiken hyvin, mutta nyt alkanut väsyä ja haluaa syksyllä lähteä töihin vaikka oltiin aluksi sovittu, että olisi vielä kotona. Sen takia itse pitäisi nyt alkaa hoitamaan itsekin lapsia, ennen mun panos riitti, että hoidan kodin järjestyksen ja asunnon siivoamisen illalla kun tulen kotiin. Hoitaisin lapsia mutta ovat muuttuneet nyt niin "villeiksi". Kumpikin samassa kehitysvaiheessa niin kumpikin riitelevät vanhemman huomiosta ja sylistä... Oikeesti tosi rasittavaa.
Laittakaa lapset tarhaan. Oppivat ettei seinille hypitä ja muutkin otetaan huomioon. Teillä ei ole kotona rajoja miten lapset saa käyttäytyä. Enemmän kuria peliin.
- Hei sun heiluvilles!
työ, urheilu, koti kirjoitti:
No sitä tässä mietin, että koska helpottaa. Ja vaimo ennen hoitanut kaiken hyvin, mutta nyt alkanut väsyä ja haluaa syksyllä lähteä töihin vaikka oltiin aluksi sovittu, että olisi vielä kotona. Sen takia itse pitäisi nyt alkaa hoitamaan itsekin lapsia, ennen mun panos riitti, että hoidan kodin järjestyksen ja asunnon siivoamisen illalla kun tulen kotiin. Hoitaisin lapsia mutta ovat muuttuneet nyt niin "villeiksi". Kumpikin samassa kehitysvaiheessa niin kumpikin riitelevät vanhemman huomiosta ja sylistä... Oikeesti tosi rasittavaa.
Joo, lähde meneen vaan. Olet näköjään itsekin lapsen tasolla ajatuksinesi. Vaimosi pärjää varmasti paljon paremmin kahden "oikean" lapsen kanssa kuin noiden lisäksi vielä pitäisi sietää yhtä isoa ("aikuista"), lapsen tasolla olevaa äijää. Jätä niille lapsillesi kuitenkin se koti äläkä turhaan ala tässä vaiheessa enää riitelemään rahoistasi. Riidelkää rahoista sitten, kun lapset ovat aikuistuttuaan lähteneet pois kotoa.
- Olympiafani
kooo4 kirjoitti:
Jätä lapset, vaimo ja yhteinen koti, sillähän se selviää...
Niin just.
Maksa vaan elatusmaksut ja keskity urheiluun. Siinä on Suomen tulevaisuus! - kyllä se siitä
työ, urheilu, koti kirjoitti:
No sitä tässä mietin, että koska helpottaa. Ja vaimo ennen hoitanut kaiken hyvin, mutta nyt alkanut väsyä ja haluaa syksyllä lähteä töihin vaikka oltiin aluksi sovittu, että olisi vielä kotona. Sen takia itse pitäisi nyt alkaa hoitamaan itsekin lapsia, ennen mun panos riitti, että hoidan kodin järjestyksen ja asunnon siivoamisen illalla kun tulen kotiin. Hoitaisin lapsia mutta ovat muuttuneet nyt niin "villeiksi". Kumpikin samassa kehitysvaiheessa niin kumpikin riitelevät vanhemman huomiosta ja sylistä... Oikeesti tosi rasittavaa.
Laittavat sulle alapeukkuja, mikä on epäreilua ja ärsyttävää. Sinä täällä rehellisesti kerrot, mitkä on tilanteet ja kysyt apua ja nämä herjaavat. Olisit vaan kysynyt, että "miten mun lapset voikin olla niin lutupuppeleita ja ihania voimavaroja" ja sit olisit lähettänyt jaxuhaleja, niin jo vain saisit kivaa kannustusta. Ihmiset vaan on niin lapsellisia ja pinnallisia.
Mutta joo, varmasti on hankalaa tuonikäisten kaksosten kanssa ja varmasti tuntuu ettei kotiin mielellään menisi pakkotyöhön ja sotkun ha melun keskelle. Tää nyt on vaan hyväksyttävä OHIMENEVÄNÄ elämäntilanteena, joka jo vuodessa parissa on muttunut paljon paremmaksi. Jonkin ajan kuluttua jo treenaat omia lapsiasi ja huomaat, miten hauskaa se on. Eli kestävyyttä nyt vaan. Lastenkasvatus on käänteinen maraton, jossa alku on pahin.
Ehdotan että yritätte vaimosi kanssa sopia paremmin työnjaosta (ja päästä nyt ihmeessä se ihmisparka töihin, jos sitä haluaa) ja jos mahdollista, haette lastenhoitoapua. Ja minimoitte siivoamiset ja muut ihan välttämättömiin. Jos tuntuu, että lapset ovat liian kurittomia, niin hakekaa siihen asiantuntija-apua - kyllä sossusta tai vaikka Mannerheiminlastensuojeluliitosta jotain vinkkiä irtoaa.
Urheilua jodut vähentämään, mutta missään nimessä sitä ei saa kokonaan jättää. Eli tingi tavoitteista, mutta urheile säännöllisesti. Ja anna vaimollesikin aikaa harrastukselle paremman työnjaon avulla. Ei molempien tartte istua kotona koko ajan samaan aikaan. Pahinta on, jos tämä alkaa syödä sun ja vaimon suhdetta, koska se on koko homman perusta. Eli siihenkin voisitte irrottaa aikaa. Hyvällä suunnittelulla onnistuu.
Kyllä se siitä ajan kanssa paranee! - työ, urheilu, koti
kyllä se siitä kirjoitti:
Laittavat sulle alapeukkuja, mikä on epäreilua ja ärsyttävää. Sinä täällä rehellisesti kerrot, mitkä on tilanteet ja kysyt apua ja nämä herjaavat. Olisit vaan kysynyt, että "miten mun lapset voikin olla niin lutupuppeleita ja ihania voimavaroja" ja sit olisit lähettänyt jaxuhaleja, niin jo vain saisit kivaa kannustusta. Ihmiset vaan on niin lapsellisia ja pinnallisia.
Mutta joo, varmasti on hankalaa tuonikäisten kaksosten kanssa ja varmasti tuntuu ettei kotiin mielellään menisi pakkotyöhön ja sotkun ha melun keskelle. Tää nyt on vaan hyväksyttävä OHIMENEVÄNÄ elämäntilanteena, joka jo vuodessa parissa on muttunut paljon paremmaksi. Jonkin ajan kuluttua jo treenaat omia lapsiasi ja huomaat, miten hauskaa se on. Eli kestävyyttä nyt vaan. Lastenkasvatus on käänteinen maraton, jossa alku on pahin.
Ehdotan että yritätte vaimosi kanssa sopia paremmin työnjaosta (ja päästä nyt ihmeessä se ihmisparka töihin, jos sitä haluaa) ja jos mahdollista, haette lastenhoitoapua. Ja minimoitte siivoamiset ja muut ihan välttämättömiin. Jos tuntuu, että lapset ovat liian kurittomia, niin hakekaa siihen asiantuntija-apua - kyllä sossusta tai vaikka Mannerheiminlastensuojeluliitosta jotain vinkkiä irtoaa.
Urheilua jodut vähentämään, mutta missään nimessä sitä ei saa kokonaan jättää. Eli tingi tavoitteista, mutta urheile säännöllisesti. Ja anna vaimollesikin aikaa harrastukselle paremman työnjaon avulla. Ei molempien tartte istua kotona koko ajan samaan aikaan. Pahinta on, jos tämä alkaa syödä sun ja vaimon suhdetta, koska se on koko homman perusta. Eli siihenkin voisitte irrottaa aikaa. Hyvällä suunnittelulla onnistuu.
Kyllä se siitä ajan kanssa paranee!Olipa tullut paljon vastauksia, osan jätän omaan arvoon. Osa ymmärtää tilanteen ja antaa hyviä neuvoja, kiitos! Tuo pureminen, sotkeminen kiljuminen oli vähän liioitellusti sanottua, tämä nyt niille jotka ainoastaan tarttuvat ja haluavat nyt ymmärtää sen väärin. Mistään ongelmalapsista ei ole kyse. Pureminen johtuu ensinnäkin kun hapaita särkee, kun hampaat tulevat niin myöhässä. Meitä vamhempia puraisevat tai paremminkin näykkäisevät kun leikin tiimellyksessä innostuvat. Toisiaan purevat kun tulee keskenään kinaa jostain lelusta. Kaikkia leluja ei ole kahta samanlaista kappaletta.puremiseen toki meillä puututaan ja muutenkin järjestys meillä on.
Eniveis, olin taas tänään puistossa koko perheen kanssa raskaan työpäivän ja treenin jälkeen. (Puolitin treeniajan edes). Vilkkaat tytöt viiletti hymyssä suin ja ammensivat rohkeutta toisistaan. Minullakin oli hymy herkässä kun heitä seurasin.
Onhan tämä nyt eri tilanne odottaa kesälomaa kun asiat selkeytyvät. Kyllä yksi hyvä keskustelu puolison kanssa hiertävistä asioista voi puhdistaa ilmapiiriä. Kiitos vielä avusta ja asiallisista mielipiteostä. - 23567899754321123567
Olympiafani kirjoitti:
Niin just.
Maksa vaan elatusmaksut ja keskity urheiluun. Siinä on Suomen tulevaisuus!Perheneuvolasta voi saada apua ja hyviä vinkkejä tilanteeseenne. Ottakaa ihmeessä yhteyttä lähimpään perheneuvolaan!
- 1234675321111
työ, urheilu, koti kirjoitti:
Olipa tullut paljon vastauksia, osan jätän omaan arvoon. Osa ymmärtää tilanteen ja antaa hyviä neuvoja, kiitos! Tuo pureminen, sotkeminen kiljuminen oli vähän liioitellusti sanottua, tämä nyt niille jotka ainoastaan tarttuvat ja haluavat nyt ymmärtää sen väärin. Mistään ongelmalapsista ei ole kyse. Pureminen johtuu ensinnäkin kun hapaita särkee, kun hampaat tulevat niin myöhässä. Meitä vamhempia puraisevat tai paremminkin näykkäisevät kun leikin tiimellyksessä innostuvat. Toisiaan purevat kun tulee keskenään kinaa jostain lelusta. Kaikkia leluja ei ole kahta samanlaista kappaletta.puremiseen toki meillä puututaan ja muutenkin järjestys meillä on.
Eniveis, olin taas tänään puistossa koko perheen kanssa raskaan työpäivän ja treenin jälkeen. (Puolitin treeniajan edes). Vilkkaat tytöt viiletti hymyssä suin ja ammensivat rohkeutta toisistaan. Minullakin oli hymy herkässä kun heitä seurasin.
Onhan tämä nyt eri tilanne odottaa kesälomaa kun asiat selkeytyvät. Kyllä yksi hyvä keskustelu puolison kanssa hiertävistä asioista voi puhdistaa ilmapiiriä. Kiitos vielä avusta ja asiallisista mielipiteostä.Oletkokokeillut käydä lenkillä työntäen lastenrattaita ( yhdenlaisenkerrallaan)?
Punnerruksia voi tehdä yksi lapsi hartioiden/yläselän päällä ratsastaen. Lapsi istuu varmasti mielellään nilkkojen päällä sääreen nojaten, kun nostat hänet ilmaan suorittamalla jalat. Voivat pitää myös leikeistä, joissa nostat heitä ylös käsillä. Näihin leikkeihin voi liittää myös perinteisiä loruja. Saat vähän lisäliikuntaa ja kehität samalla lasten taitoja sekä suhdettasi heihin. - Näitä riittää
Olympiafani kirjoitti:
Niin just.
Maksa vaan elatusmaksut ja keskity urheiluun. Siinä on Suomen tulevaisuus!Joo, ja lapset ottaa sossu huostaan jonkun ajan kuluttua..
Näin se menee ,kun hiommataan penskat ja jätetään ne toisten/toisen huoleksi.
Se on sitä itsekästä maailmaa,ajatellaan vaan omaa mukavuutta. - dflasd
työ, urheilu, koti kirjoitti:
No sitä tässä mietin, että koska helpottaa. Ja vaimo ennen hoitanut kaiken hyvin, mutta nyt alkanut väsyä ja haluaa syksyllä lähteä töihin vaikka oltiin aluksi sovittu, että olisi vielä kotona. Sen takia itse pitäisi nyt alkaa hoitamaan itsekin lapsia, ennen mun panos riitti, että hoidan kodin järjestyksen ja asunnon siivoamisen illalla kun tulen kotiin. Hoitaisin lapsia mutta ovat muuttuneet nyt niin "villeiksi". Kumpikin samassa kehitysvaiheessa niin kumpikin riitelevät vanhemman huomiosta ja sylistä... Oikeesti tosi rasittavaa.
Lapset kaipaavat ja tarvitsevat isän ja äidin huomiota. Se on myös heidän oikeutensa. Lapset ovat pieniä loppujen lopuksi hyvin vähän aikaa, Sitähän se vanhemmuus on että joutuu laittamaan omat tarpeensa syrjään ja antamaan aikansa ja huomionsa lapsille. Zemppiä, vanhemmuuteen kasvetaan ajan myötä.
- Pohjasakkaa ovat
Näitä itsekkäiden luusereiden aloituksia piisaa.
Käyppä katsomassa tuolla treffit suomi24ssä kun siellä valittavat eronsa jälkeen, kun eivät kelleen enää kelpaa ruokkoinensa. - kotiäiti vieläkin
Nyt on pakko vaan ryhdistäytyä. Ota itseäsi niskasta kiinni ja aloita lasten aktiivinen kasvattaminen vaimosi kanssa. Teette pelisäännöt ja pidätte niistä kiinni niin johan alkaa arki helpottaa. Keksikää lapsille kivaa tekemistä ja voitte itse hetken hengähtää.
Jos sinua väsyttää lasten seura kun olet heidän kanssaan muutaman tunnin niin mieti miten väsynyt vaimosi on kun on heissä kiinni kirjoittamasi perusteella 24/7!!! Ja omaa miestä ei sitten kiinnosta tehdä mitään yhteistä perheen kanssa. En ymmärrä miten vaimosi jaksaa.
Pikkulapsi ajan jälkeen koittaisi helpommat vuodet ja enemmän yhteistä parisuhdeaikaa. Älä pilaa parisuhdettasi nyt vaan sinnittele vielä tämä seuraava vuosi. Jätä treenit vähemmälle ja keksi perheen kanssa tekemistä. Vaimosikin jaksaa sitten paremmin.
Itse olin 6 kk sitten samassa tilanteessa, mies oli töissä ja monet illat salilla eikä lapsi kiinnostanut. Aloin väsyä kun ei ollut miehen tukea ja ilmoitin lähteväni sittenkin töihin. Asiat muuttuivat ja mies alkoi olla enemmän kotona ja tajusi miten paljon poikakin häntä rakastaa ja tarvitsee. Kun mies on enemmän taas kotona niin jaksan taas paremmin ja ollaan palattu siihen että palaan töihin kun lapsi on 2 v.- työ, urheilu, koti
Juttelimme vaimon kanssa. Näytin tämän viestiketjunkin, siitä oli helppo alkaa keskustelemaan. Kiitos asiallisista vastauksista.
Päätimme jatkaa niin, että pelisäännöt arjen pyörittämisessä ovat tällä hetkellä niin, että minä pidän kotia järjestyksessä ja hoidan siivouksen ja vaimo hoitaa pääosin lapset, osallistun toki sillä tavalla että olisin läsnä kotona enempi, ja lähden puistoon mukaan myös. Tänään olinkin ja olihan se kiva nähdä kun kaksoset olivat oikein elementissään siellä ja vauhti päällä. Luulen että kun lapset ovat vähän isompia parin vuoden päästä, niin olen parempi silloin lasten kanssa ja osaan olla paremmin heidän kanssa.
Näin mennään nyt ja muistan tsempata vaimoa kun aamulla lähden töihin. Hymy oli pitkästä aikaa kummallakin kun aamulla lähdin töihin :-)
Varmasti on muitakin, joilla samanlaisia ajatuksia on, toivottavasti nämä keskustelut auttaisivat uuteen alkuun jotakuta toistakin "kyllästynyttä". työ, urheilu, koti kirjoitti:
Juttelimme vaimon kanssa. Näytin tämän viestiketjunkin, siitä oli helppo alkaa keskustelemaan. Kiitos asiallisista vastauksista.
Päätimme jatkaa niin, että pelisäännöt arjen pyörittämisessä ovat tällä hetkellä niin, että minä pidän kotia järjestyksessä ja hoidan siivouksen ja vaimo hoitaa pääosin lapset, osallistun toki sillä tavalla että olisin läsnä kotona enempi, ja lähden puistoon mukaan myös. Tänään olinkin ja olihan se kiva nähdä kun kaksoset olivat oikein elementissään siellä ja vauhti päällä. Luulen että kun lapset ovat vähän isompia parin vuoden päästä, niin olen parempi silloin lasten kanssa ja osaan olla paremmin heidän kanssa.
Näin mennään nyt ja muistan tsempata vaimoa kun aamulla lähden töihin. Hymy oli pitkästä aikaa kummallakin kun aamulla lähdin töihin :-)
Varmasti on muitakin, joilla samanlaisia ajatuksia on, toivottavasti nämä keskustelut auttaisivat uuteen alkuun jotakuta toistakin "kyllästynyttä".Hei ap..meinasin jo pistää tulikiveä ja kunnolla...mut oletkin fiksu =) Onpa hienoa, että tosiaan keskustelitte ja ainakin vastauksesi perusteella homma lähtis parempaan suuntaan. Kaikkea hyvää teille. Muistan kyllä, ettei se aina ole auvoista pienten lasten kanssa, mut kyllä se siitä. Mut kyl ne lapset sit tarvii myös rajoja eli toivon ettette suosi tätä vapaata kasvatusta kuitenkaan.
- Rajat on rakkautta
työ, urheilu, koti kirjoitti:
Juttelimme vaimon kanssa. Näytin tämän viestiketjunkin, siitä oli helppo alkaa keskustelemaan. Kiitos asiallisista vastauksista.
Päätimme jatkaa niin, että pelisäännöt arjen pyörittämisessä ovat tällä hetkellä niin, että minä pidän kotia järjestyksessä ja hoidan siivouksen ja vaimo hoitaa pääosin lapset, osallistun toki sillä tavalla että olisin läsnä kotona enempi, ja lähden puistoon mukaan myös. Tänään olinkin ja olihan se kiva nähdä kun kaksoset olivat oikein elementissään siellä ja vauhti päällä. Luulen että kun lapset ovat vähän isompia parin vuoden päästä, niin olen parempi silloin lasten kanssa ja osaan olla paremmin heidän kanssa.
Näin mennään nyt ja muistan tsempata vaimoa kun aamulla lähden töihin. Hymy oli pitkästä aikaa kummallakin kun aamulla lähdin töihin :-)
Varmasti on muitakin, joilla samanlaisia ajatuksia on, toivottavasti nämä keskustelut auttaisivat uuteen alkuun jotakuta toistakin "kyllästynyttä".Wau! Todella hienoa kuulla että että olette keskustelleet asioista.
Puhuminen ja omista tunteista ja ajatuksista kertominen on hyvän parisuhteen avain.
Eihän meistä kukaan ole ajatustenlukija :) - kahden äiti
työ, urheilu, koti kirjoitti:
Juttelimme vaimon kanssa. Näytin tämän viestiketjunkin, siitä oli helppo alkaa keskustelemaan. Kiitos asiallisista vastauksista.
Päätimme jatkaa niin, että pelisäännöt arjen pyörittämisessä ovat tällä hetkellä niin, että minä pidän kotia järjestyksessä ja hoidan siivouksen ja vaimo hoitaa pääosin lapset, osallistun toki sillä tavalla että olisin läsnä kotona enempi, ja lähden puistoon mukaan myös. Tänään olinkin ja olihan se kiva nähdä kun kaksoset olivat oikein elementissään siellä ja vauhti päällä. Luulen että kun lapset ovat vähän isompia parin vuoden päästä, niin olen parempi silloin lasten kanssa ja osaan olla paremmin heidän kanssa.
Näin mennään nyt ja muistan tsempata vaimoa kun aamulla lähden töihin. Hymy oli pitkästä aikaa kummallakin kun aamulla lähdin töihin :-)
Varmasti on muitakin, joilla samanlaisia ajatuksia on, toivottavasti nämä keskustelut auttaisivat uuteen alkuun jotakuta toistakin "kyllästynyttä".Itse huomaan, että mitä vähemmän aikaa ehdin viettää lasten kanssa, sitä ärsyttävämmältä lastenhoito ja touhut yleensä tuntuvat, lapset jotenkin vain "häiritsevät" sitä elämää, jota muuten olisin elämässä. Mutta kun on heidän kanssa enemmän, lähtee ulos ja leikkeihin aktiivisesti mukaan, antautuu hommaan kunnolla ja siivoaa kalenterista muita menoja pois, niin silloin ei se lasten kanssa oleminen tunnukaan niin raskaalta ja pyllynpesut ja vaipanvaihdot menevät kuin huomaamatta, koska ne eivät keskeytä mitään "tärkeämpää" tekemistä. Kun lapsille antaa, heiltä myös saa. Eli tehkää juttuja yhdessä, koko perheellä, vuorotellen jne. Monesti varoitellaan vauvavuoden raskaudesta, mutta 1-2-vuotias on minusta vielä paljon raskaampi ikä vanhemmille. Ehtii joka paikkaan, vaatii herpaantumatonta valvontaa, tahtoa alkaa olla, ymmärrystä ei... Mutta kyllä se siitä helpottaa ja tuonikäinen on toisaalta ihanassa iässä, oppii koko ajan uutta, puhe kehittyy jne. Jaksamista!
- Katkera yh
työ, urheilu, koti kirjoitti:
Juttelimme vaimon kanssa. Näytin tämän viestiketjunkin, siitä oli helppo alkaa keskustelemaan. Kiitos asiallisista vastauksista.
Päätimme jatkaa niin, että pelisäännöt arjen pyörittämisessä ovat tällä hetkellä niin, että minä pidän kotia järjestyksessä ja hoidan siivouksen ja vaimo hoitaa pääosin lapset, osallistun toki sillä tavalla että olisin läsnä kotona enempi, ja lähden puistoon mukaan myös. Tänään olinkin ja olihan se kiva nähdä kun kaksoset olivat oikein elementissään siellä ja vauhti päällä. Luulen että kun lapset ovat vähän isompia parin vuoden päästä, niin olen parempi silloin lasten kanssa ja osaan olla paremmin heidän kanssa.
Näin mennään nyt ja muistan tsempata vaimoa kun aamulla lähden töihin. Hymy oli pitkästä aikaa kummallakin kun aamulla lähdin töihin :-)
Varmasti on muitakin, joilla samanlaisia ajatuksia on, toivottavasti nämä keskustelut auttaisivat uuteen alkuun jotakuta toistakin "kyllästynyttä".Fiksu mies olet.:) Oispa ollu minunkin eksäni yhtä fiksu...Hyvä kun et jättänyt perhettäsi.
- psykoisä
kahden äiti kirjoitti:
Itse huomaan, että mitä vähemmän aikaa ehdin viettää lasten kanssa, sitä ärsyttävämmältä lastenhoito ja touhut yleensä tuntuvat, lapset jotenkin vain "häiritsevät" sitä elämää, jota muuten olisin elämässä. Mutta kun on heidän kanssa enemmän, lähtee ulos ja leikkeihin aktiivisesti mukaan, antautuu hommaan kunnolla ja siivoaa kalenterista muita menoja pois, niin silloin ei se lasten kanssa oleminen tunnukaan niin raskaalta ja pyllynpesut ja vaipanvaihdot menevät kuin huomaamatta, koska ne eivät keskeytä mitään "tärkeämpää" tekemistä. Kun lapsille antaa, heiltä myös saa. Eli tehkää juttuja yhdessä, koko perheellä, vuorotellen jne. Monesti varoitellaan vauvavuoden raskaudesta, mutta 1-2-vuotias on minusta vielä paljon raskaampi ikä vanhemmille. Ehtii joka paikkaan, vaatii herpaantumatonta valvontaa, tahtoa alkaa olla, ymmärrystä ei... Mutta kyllä se siitä helpottaa ja tuonikäinen on toisaalta ihanassa iässä, oppii koko ajan uutta, puhe kehittyy jne. Jaksamista!
Aivan totta. Vauvavaiheeseessa eletään usein uuden lumoissa ja eräänlaisessa vauvatodellisuudessa, mikä voi olla samalla todella rasittavaa, mutta omalla tavallaan kiehtovaa ja mielekästä. Vauva on myös "tahdoton" pötkylä, jota ei voi "syyttää tuhmaksi" ja joka ei itse asiassa paljon voikaan tehdä. Yksi-kolmevuotias (minusta 2 v on pahin ikä) on toisaalta niin mieltä vailla (täytyy vahtia aktiivisesti), mutta toisaalta kykenee tahtomaan ja riitelemään oikein kunnolla eli sikäli vaatii paljon enemmän. Moni ei edes nuku kunnolla vielä tuossa iässä. Ensimmäisen vuoden jälkeen uutuudenviehätys on mennyt, äiti palailee töihin ja sikäli stressi lisääntyy. Suurin osa eroista tapahtuu kun nuorin lapsi on 2-2,5 vuoden iässä.
Tämä kannattaa tiedostaa, että osaa toimia oikein ja varsinkin ymmärtää tämän olevan ohimenevää. - kerronpa minäkin
Katkera yh kirjoitti:
Fiksu mies olet.:) Oispa ollu minunkin eksäni yhtä fiksu...Hyvä kun et jättänyt perhettäsi.
Eipä se lasten kanssa oleminen ole mitään herkkua, häiritsee normaalia elämää.
- Lapset ovat ilo.
kerronpa minäkin kirjoitti:
Eipä se lasten kanssa oleminen ole mitään herkkua, häiritsee normaalia elämää.
"Eipä se lasten kanssa oleminen mitään herkkua ole." Häpeä vähän! Miten voit sanoa noin? Lapset tuovat iloa ja sisältöä elämään eivätkä varsinkaan haittaa normaalia elämää,se on järjestelykysymys.Et kyllä sovellu lasten kasvattajaksi.
- mentori
inkkupinkku-70 kirjoitti:
Hei ap..meinasin jo pistää tulikiveä ja kunnolla...mut oletkin fiksu =) Onpa hienoa, että tosiaan keskustelitte ja ainakin vastauksesi perusteella homma lähtis parempaan suuntaan. Kaikkea hyvää teille. Muistan kyllä, ettei se aina ole auvoista pienten lasten kanssa, mut kyllä se siitä. Mut kyl ne lapset sit tarvii myös rajoja eli toivon ettette suosi tätä vapaata kasvatusta kuitenkaan.
älä sä yh-akka tule tänne neuvomaan, kun olet pas_konut oman suhteesi.
mentori kirjoitti:
älä sä yh-akka tule tänne neuvomaan, kun olet pas_konut oman suhteesi.
ai,,sorry, mentori, mut olen naimisissa =) oot vissiin kallekello toisella nikillä tai sitten muuten vaan pihalle pistetty roskis
- Kasvatus on helppoa
Kasvata lapsesi kurissa j a Herran nuhteessa niin ne eivät kilju. pure eikä sotke. Oma kiva kun kasvatit ne sellaisiksi.
- villex
Hitto että idiootteja on, oikeesti olemassa. Olisit ajatellu ennen kun pilis esiin otit.
- lopussa
tuttu tunne, perheellisen elo on täyttä vitun paskaa. sanokoot kuka mitä muuta ikinä, se on kylmästi juuri niin.
- jocky
Mies tuo ruuan pöytään, nainen hoitakoon kakarat.
tai
Jos muksut ei kiinnostakkaan, ,,,,,niin ainahan ne voi ,,,,antaa huostaan tai adoptioon. Sillä niistä pääsee eroon, velvollisuudet loppuu siihen.- äiti töihin
Nainenahan haluaisi mennä töihin tienaamaan ja laittaa lapset hoitoon. Ei kaikki jaksa - edes teeskennellen - leikkiä kotiäitiä tai isää. Jos alkaa perhearki tympiä, on parempi myöntää se ja etsiä ratkaisukeinoja, kuten ap. tekee. ja kun kerran on tullut kaksoset, ei sille vaan mahda mtn että väsyy.
- kirjavakisssa
Jos mies on työtön ja vaimo töissä? Pitäiskö jocky alkaa elää vuotta 2014..Kekkonen on nääs jo kuollut.
- Mistä näitä tulee
Jockyn ideoilla kasvatetaan samanlaisia kehnoja miehiä kuin Jocky itse. Ja onnettomia perheitä, yksinhuoltajia ja syrjäytyneitä.
- saman kokenut
Käyhän kunnonlla vieraissa, niin sieltä saa virtaa kummasti!
Hienoa, että joku myöntää ton eikä vain sano, että "kasvoimme vaimoni kanssa erilleen ja en halua antaa lapsille väärää kuvaa parisuhteesta"... Lapsiarki on tosiaan kovaa ja läheskään kaikista varsinkin miehistä ei siihen vaan ole.
- Äiti ja ex vaimo
Kuules nyt " mies"! Kun ne lapsesi käyttäytyvät ei toivotulla tavalla, niin saat ja saatte ihan katsoa sinne peiliin miksi näin on.
Kasvatuksesta ja nimenomaan rajoista kaikki on kiinni. Jos he saavat mellastaa ja käyttäytyä miten tahtovat, niin ei ihme jos käyttäytyvät kuten käyttäytyvät.
Miten luulet alle parivuotiaiden osaavan käyttäytyä ilman opastusta ja rajoja?
Sitäpaitsi lapset kyllä vaistoavat jos heistä ei välitetä!!!!!!!!
Entäs sun puoliso? Hänen siis täytyy jaksaa???
Koska hän pääsee tekemään omia juttujaan? Kai se on fifti fifti?
Hän saa ajallisesti saman kuin mitä sinulla menee omiin harrastuksiisi?
Ihan uskomatonta miten useimmat "miehet" käyttäytyvät kuin olisivat joitain UHREJA?!?
Sun täytyy hyväksyä että SUN poika-ajat ovat ohi ja alkaa käyttäytyä kuin aikuinen, perheellinen ja vastuuntuntoinen mies.
Naurettavaa, todella itsekästä, lapsellista ja minä minä mulle kaikki ajattelua ja käytöstä.
Saisit kuule hävetä!
Entäs jos sun vaimo ajattelee samalla tavalla ja päättää lähteä?
Jättääkin SULLE koko "paskan"?
Mitäs sitten teet?
Kyllä monen miehen itkut loppuisivat jos naiset antaisivat miesten maistaa omaa lääkettään.
Useimmiten se vaan on niin että naiset rakastavat lapsiaan enemmän kuin itseään ja tekevät kaikkensa heidän hyvinvointinsa eteen.
Turhaa sun on enää valittaa kun ns. paskat on jo housuissa.
Ota se oma pää pois sieltä takalistosta ja ajattele enemmän muitakin.
Olet valintasi tehnyt aikoinaan, joten ole vastuullinen ja rakastava isä sekä puoliso.- xxx889900
Pointtinsa tässäkin, mutta ei ole ihme että olet ex-vaimo.
- hyvä pointti
xxx889900 kirjoitti:
Pointtinsa tässäkin, mutta ei ole ihme että olet ex-vaimo.
Aivan!!! :) :) :) Tuolla äiti ja ex-vaimo -nimimerkin asenteella se parisuhde vasta kukkiikin.
- Miehen orjanako?
hyvä pointti kirjoitti:
Aivan!!! :) :) :) Tuolla äiti ja ex-vaimo -nimimerkin asenteella se parisuhde vasta kukkiikin.
Joo sen olis vaan pitäny nöyrästi olla kotiorjana miehelleen kuten Silminnäkijässä Suomesta viety muslimiteinityttö?
Sitten MIEHELLÄ olisi ollut kaikki hyvin.
Eihän 2010-luvulla NAISEN elämällä ole mitään väliä,
päätehtävä naisella on olla MIEHEN nautinnon tuojana?
http://areena.yle.fi/tv/2214080 - Äiti ja se ex vaimo
xxx889900 kirjoitti:
Pointtinsa tässäkin, mutta ei ole ihme että olet ex-vaimo.
Hmm, ei tullut mieleen että lähtijä saattoi olla vaimo :)
- Äiti ja se ex
hyvä pointti kirjoitti:
Aivan!!! :) :) :) Tuolla äiti ja ex-vaimo -nimimerkin asenteella se parisuhde vasta kukkiikin.
Onko heti niin että on asennevammainen jos edes vähän uskaltaa pitää naisten ja äitien puolta?
Eikö saa yhtään yrittää saada myös miehiä ajattelemaan asioita kumppanin kannalta?
Naisen on vaan pakko jaksaa miehille kuuluu vastuu silloin kun huvittaa?
Totuus on että työelämässä pääsee helpommalla kuin jos kotona on lasten- ja kodinhoidossa kiinni 24/7.
Ei voi pitää ruokatunteja tai kahvitaukoja niin että ei olisi koko ajan tuntosarvet hälytysvalmiudessa.
Entäs kun lapsi tai lapset ovat kipeitä? Kuka valvoo yöllä? Kenen on pakko jaksaa seuraavana ja seuraavana jne päivänä ja yönä valvoa muiden lasten kanssa jotka eivät ehkä vielä ole sairaina?
Tätä voi pahimmillaan jatkua kuukausia jos lapset sattuvat olemaan herkkiä saamaan kaikki mahdolliset pöpöt sun muut taudit.
Itsellä kolme lasta jotka olivat pieninä todella usein sairaana.
Hyvä esimerkki on 4 kuukauden jakso jolloin käytin jotain lapsista 27 kertaa lääkärissä.
Kas kummaa kun suurin osa sattui yöaikaan.
Nuorimmaisella oli 13 korvatulehdusta putkeen. Aina kun oli ollut jälkitarkastus ja kaiken piti olla ok, niin johan viimeistään pärin yön päästä oli taas uusi tulehdus.
Korva puhkaistiin lopulta sen takia että josko päällä olisi ollut joku superbakteeri. Ei ollut... onneksi.
Tässä muutamia esimerkkejä lasten sairauksista:
- koliikki kaikilla kolmella
- kurkunpääntulehduksia kymmeniä kahdella lapsista, jolloin spiraa ym lääkkeitä annettiin useita kertoja vuorokaudessa
- korvatulehduskierteet kaikilla kolmella triljoonat kerrat
- kahdella astma
- yhdellä ruoka-aine allergioita vaikka muille jakaa
- yhdellä toistuvia kuumekouristuksia jolloin piti soittaa ambulanssi koska kuume ei laskenut. Aina sai olla varuillaan ja "kytätä" ettei vaan kuume pääse yllättämään
- tavalliset räkätaudit, ripulit ja oksennustaudit
- yhdelle puhkesi diabetes
Tässä muutama ihana sairaus joita lapseni sairastivat kun olivat pieniä.
Arvaappas kuka valvoi lähestulkoon kaikki yöt ja ne päivät, ja kuka paloi loppuun?
Arvaappas kuka nukkui kaiket yöt vaikka oli vuorotöissä ja usein vapaapäivillä?
Entäs kuka urheili kun piti saada omaa aikaa?
Se en ollut minä.
Onneksi lapset ovat jo aikuisia ja terveitä :)
Vaikka alkuvuodet olivat yhtä helvettiä, niiin kaiken kävisin ennemmin uudelleen läpi jos vaihtoehtona olisi että he eivät kuuluisi elämääni.
Lapset ovat rikkaus joka minulle on onneksi suotu.
Miehen olisin voinut valita paremmin, mutta silloin ei olisi syntynyt näitä ihania lapsia.
Eihän se vieläkään niin mene ettei joitain huolia tai ärsyyntymisiä syntyisi, mutta kaikki on jo paaaaljon helpompaa :)
Ai niin, se parisuhde!
Ei oikein riittänyt voimat ylistää ihanaa miestäni, saatikka olla takapuoli pystyssä innoissaan kun mies niin halusi :)
Ex-mieheni kannalta oli tietenkin surullista koska hänellä oli paskamainen ja asennevammainen vaimo :)
Onneksi nykyinen ex. Pääsi miesparka eroon ja sai alkaa elämään hyvää elämää :) - Myöskin ex
xxx889900 kirjoitti:
Pointtinsa tässäkin, mutta ei ole ihme että olet ex-vaimo.
Jos se olikin vaimo joka sai terpeekseen?
- perusterveet lapset
Äiti ja se ex kirjoitti:
Onko heti niin että on asennevammainen jos edes vähän uskaltaa pitää naisten ja äitien puolta?
Eikö saa yhtään yrittää saada myös miehiä ajattelemaan asioita kumppanin kannalta?
Naisen on vaan pakko jaksaa miehille kuuluu vastuu silloin kun huvittaa?
Totuus on että työelämässä pääsee helpommalla kuin jos kotona on lasten- ja kodinhoidossa kiinni 24/7.
Ei voi pitää ruokatunteja tai kahvitaukoja niin että ei olisi koko ajan tuntosarvet hälytysvalmiudessa.
Entäs kun lapsi tai lapset ovat kipeitä? Kuka valvoo yöllä? Kenen on pakko jaksaa seuraavana ja seuraavana jne päivänä ja yönä valvoa muiden lasten kanssa jotka eivät ehkä vielä ole sairaina?
Tätä voi pahimmillaan jatkua kuukausia jos lapset sattuvat olemaan herkkiä saamaan kaikki mahdolliset pöpöt sun muut taudit.
Itsellä kolme lasta jotka olivat pieninä todella usein sairaana.
Hyvä esimerkki on 4 kuukauden jakso jolloin käytin jotain lapsista 27 kertaa lääkärissä.
Kas kummaa kun suurin osa sattui yöaikaan.
Nuorimmaisella oli 13 korvatulehdusta putkeen. Aina kun oli ollut jälkitarkastus ja kaiken piti olla ok, niin johan viimeistään pärin yön päästä oli taas uusi tulehdus.
Korva puhkaistiin lopulta sen takia että josko päällä olisi ollut joku superbakteeri. Ei ollut... onneksi.
Tässä muutamia esimerkkejä lasten sairauksista:
- koliikki kaikilla kolmella
- kurkunpääntulehduksia kymmeniä kahdella lapsista, jolloin spiraa ym lääkkeitä annettiin useita kertoja vuorokaudessa
- korvatulehduskierteet kaikilla kolmella triljoonat kerrat
- kahdella astma
- yhdellä ruoka-aine allergioita vaikka muille jakaa
- yhdellä toistuvia kuumekouristuksia jolloin piti soittaa ambulanssi koska kuume ei laskenut. Aina sai olla varuillaan ja "kytätä" ettei vaan kuume pääse yllättämään
- tavalliset räkätaudit, ripulit ja oksennustaudit
- yhdelle puhkesi diabetes
Tässä muutama ihana sairaus joita lapseni sairastivat kun olivat pieniä.
Arvaappas kuka valvoi lähestulkoon kaikki yöt ja ne päivät, ja kuka paloi loppuun?
Arvaappas kuka nukkui kaiket yöt vaikka oli vuorotöissä ja usein vapaapäivillä?
Entäs kuka urheili kun piti saada omaa aikaa?
Se en ollut minä.
Onneksi lapset ovat jo aikuisia ja terveitä :)
Vaikka alkuvuodet olivat yhtä helvettiä, niiin kaiken kävisin ennemmin uudelleen läpi jos vaihtoehtona olisi että he eivät kuuluisi elämääni.
Lapset ovat rikkaus joka minulle on onneksi suotu.
Miehen olisin voinut valita paremmin, mutta silloin ei olisi syntynyt näitä ihania lapsia.
Eihän se vieläkään niin mene ettei joitain huolia tai ärsyyntymisiä syntyisi, mutta kaikki on jo paaaaljon helpompaa :)
Ai niin, se parisuhde!
Ei oikein riittänyt voimat ylistää ihanaa miestäni, saatikka olla takapuoli pystyssä innoissaan kun mies niin halusi :)
Ex-mieheni kannalta oli tietenkin surullista koska hänellä oli paskamainen ja asennevammainen vaimo :)
Onneksi nykyinen ex. Pääsi miesparka eroon ja sai alkaa elämään hyvää elämää :)Olipa hyvä kun satuin lukemaan tämän kommentin. Sai tajuamaan miten helppoa itsellä on omien kolmen lapsen kanssa ja turha edes valittaa.
- Oikeista asioista sa
Varmaan monellakin ajoittain. Mutta jos työt ja harrastukset saavat sinut huonolle tuulelle niin että alat ajatella perheestäsi noin, olet miinuksella: harrastuksien pitäisi olla saavutuksineen voimaannuttavia ja iloa ja voimaa antavia, mistä siis saa voimia mistä voi ammentaa perheelleen. Omat harrastukseni ovat vaatineet paljon, mutta olen ollut väsyneenäkin paremmalla tuulella, kokenut itse saaneeni jotain mistä on helppoa antaa toisille. Siis olen jaksanut tehdä enemmän kun olen tehnyt niitä omia asioitani. Myös muiden kanssa.
Kun työni ovat oikeita, ja /tai tiedän miksi niitä teen, ne eivät ota juurikaan vaan antavat.
Ajoittainhan väsyy kaikkeen, mutta sinä vasrastat perheeltäsi ja lähimmäisiltäsi, teet vain asioita jotka kuluttavat sinua. Eli et oikeasti Sinun asioitasi, kutsumusharrastuksiasi etkä asioita mitkä antaisivat sinulle voimia antaa taas muillekin.
Vastuu on itselläsi eikä perheelläsi. Ei muiden tehtävänä ole palvella sinua helppoudella vaan sinun löydettävä elämä ja tekemiset mistä aidosti saat jotain. Nyt olen aina joko ottamispuolella tai uhrautumassa. Teet siis vääriä asioita.
Joten alapas tekemään parempia valintoja ja oikeita ratkaisuja. Mieti mistä oikeasti saat mitään. Äläkä syytä itse tekemiäsi lapsia tai perhettä: ihmisen lapset ovat apinoiden sukua, mutta niin olet sinäkin. Jaksava aikuinen jaksaa kyllä omat lapsensa ja sinä ainakin olet riittävän itsekäs etkä mikään valittajamarttyyri, ettet muka saisi omia juttujasi. Joten valitse paremmin, anna oikeille asioille energiaa, niin saat sitä myös.
Olet eksynyt itsesi, et perheesi kanssa. Olet valinnut väärin, mutta et perhettäsi. Sinulta vie kyllä energiaa väärät asiat mutta ne eivät ole perheesi.
Olet kyllästynyt kyllä, mutta kohdistat sen väärin.
Saisit kyllä voimia myös perheestäsi, jos et tuhlaisi kaivoasi niin kuiviin, että pitäisi olla vampyyri saadakseen mitään.
Oikeista asioista saa, aina, vaikka niille antaisi kaikkensa.- työ, urheilu, koti
Tämä on aika puhutteleva kirjoitus, tätä täytyy pureskella. Kiitos vastauksesta.
- tii20
työ, urheilu, koti kirjoitti:
Tämä on aika puhutteleva kirjoitus, tätä täytyy pureskella. Kiitos vastauksesta.
En ole lukenut kaikkia kommentteja loppuun, mutta tämä "oikeista asioista sa" kommentti sai itsenkin pysähtymään. Toivoisin, että oma mieheni älyäisi, että kuolinvuoteella ei harmitella bisnesten epäonnistumista, vaan sitä ettei lasten kanssa "ollut aikaa". Toivon, että tuo harmituksen hetki ei tule kellekään liian aikaisin, mutta sitäkin kannattaa miettiä. Ei ole liikaa aikaa meille annettu rakkaiden kanssa. Eli rakasta (vietä aikaa) kuin kuolisit huomenna, tee töitä (ja harrasta) kuin eläisit ikuisesti.
Ymmärrän kyllä, että pikkulapsielämä on raksasta, sitä itsekin nyt elän. Mutta se ei kestä ikuisesti! Ja jokainen vanhempi käy läpi tietyn murroksen siinä vaiheessa ja tekee tietoisesti tai tiedostamattaan ne valinnat, jotka seuraa läpi lasten loppu elämän. Eli valitseeko nyt viettää aikaa tärkeinä hetkinä rakkaidensa kanssa, vai käyttääkö aikansa johonkin muuhun.
Muista, että sinulle aika lisääntyy koko ajan siihen muuhun, nyt luot pohjan sille, että lapsesi luottavat sinun olevan läsnä kun he sinua tarvitsevat!
- curi
Kuria prkele. Edes jonkunlaista. Niin loppuu kiljuminen ja pureminen ym, mutta jos hyssytellään ja eletään kuin pellossa niin sitä saatte mitä tilaatte.
- kikka9
Lapset hoitoon välillä ja kahden keskistä aikaa vaimon kanssa!!! Hemmotelkaa toisianne;)
- savutonmymmeli1
Juttelin isäni kanssa asiasta muutama viikko sitten ja hän puhui juuri siitä miten sanoi että oli välillä niin väsynyt että tuntui että ei selviä, mutta sanoi tosiaan samaa mitä ylempänäkin kirjoitettiin että kun kasvettiin veljeni kanssa isommaksi niin tilanne helpottui paljon. isäni sanoi että kun kasvoimme isommaksi me emme enää sotkeneet niin paljon, vaikka kyllä edelleen riitelemme veljeni kanssa joskus :) Hienoa että olet puhunut vaimosi kanssa asiasta ja toivottvasti asia tosiaan järjestyy :) Mutta älä pode missään nimessä huonoa omaatuntoa asiasta. Ketä tahansa ärsyttää jatkuva jälkien siivoaminen ja jokainen kaipaa välillä hiljaisuutta :)
- epäonni
Aiheuta "onnettomuus" lapsille niin saat hengähdystauon. Suunnittele hyvin että et jää kiinni.
- Kustannuspaikalla
Itsellä ei ehkä tilanne mennyt näin pitkälle, vaan olen koittanut olla läsnä koko ajan. Olin kuitenkin kyllästynyt siihen, etten oikein saanut lapsen kanssa läheistä suhdetta. Tämä kaikki muuttui juurikin noin 1,5 ikävuoden kohdalla, jolloin lapsen kommunikaatio kehittyi valtavasti. Nykyään mikään ei voita sitä tunnetta kun nyt 2 vuotias poikamme juoksee kotiin tullessa vastaan huutaen "isi tuli kotiin, nyt leikkimään"
- KALLE KELLO
Oletan että olet isä, mutta yhtäkaikki. On sitten tullut perustettua perhe ja ei se sitten olekaan niin auvoista, kun MINÄ en pysty harrastamaan. No niin, mitähän jos olisit vanhempi ja hoitaisit lapsiasi. Vielä pääset kaksosten kanssa helpolla, mutta odotas kun tulevat murrosikään.. Joten aloita ensimmäiseksi siitä, että jätä omat harrastuksesi vähemmälle, ala olla lsten kanssa, kasvata niitä. Olette kusesssa niiden kanssa, olet "kasvattamassa" niistä hyvää vauhtia pikkurikollisia. No niin pikkuisi, kaikessa tuossa on SINUN VIKASI joten alahan hommiin perheesi eteen. Olisit ajatellut aikanasi, mihin mulkkuasi työntelet, mutta siinä sen taas näki että herralla oli aivot haaroissa
- kirjavakisssa
Kalle..KAIKILLA miehillä on aivot siellä, jopa sinulla ;)
- KALLE KELLO
kirjavakisssa kirjoitti:
Kalle..KAIKILLA miehillä on aivot siellä, jopa sinulla ;)
Tosta hyvästä sait plussan
- Hmmm..
kirjavakisssa kirjoitti:
Kalle..KAIKILLA miehillä on aivot siellä, jopa sinulla ;)
kirjavakissa, missäs naisen aivot on, kun niillä on Sen tilalla pelkkä reikä?
- Hyvä pointti!
Hmmm.. kirjoitti:
kirjavakissa, missäs naisen aivot on, kun niillä on Sen tilalla pelkkä reikä?
No, ne on siellä missä pitääkin - päässä.
Hei
Oletteko koskaan katsoneet ohjelmaa Supernanny ? Katsokaa ja oppikaa !! Tehkää täysin samalla tavalla kakikki, niin oppivat olemaan kunnolla. Onko muu muka tärke-ämpää, kuin oma perhe, jota itse halusit ? Ja ei mitään lapsellisia treenejä enää, lap-sesi jäävät kokonaan vaille huomiota, ilmankos he kapinoivat noin, teiltä pitäisi ottaa lapsenne huostaan !! Ette sovi ollenkaan vanhemmiksi, kun ette välitä heistä yhtään. Jätätte oman onnensa nojaan ties kuinka pitkäksi aikaa.......HYI TEITÄ !!!! Häpeäisit-te kumpikin ! Kävele töihin tai pyöräile sen sijaan, että ajaisit omalla autollasi tai me-net bussilla sinne, siinähän se treenikin menee, ei tarvitse tuhlata satoja euroja vuo-dessa täysin turhaan jonnekin hikiselle häpeälliselle kuntosalille. Niin tekee normaali ihminen.- mizz ruma
No ettekö te tiedä miks ihmiset nykyisin käy puntisaleilla?
Sinnehhän mennään hakemaan seuraa ja vastakkaisen sukupuolen katsottavaks.
Muutaman kerran nauranut kun joku nuori muotimimmi painelee punttisalille kuin olis menossa muotinäytökseen viimesenpäälle laitettuna tekokynsineen ja ripsineen ja vermeineen. - sirpalemaavilja
Miss Suomi 1976 oli Suvi lukkarinen
- älä jätä lapsia
Hae tukea perheneuvolasta. Maailmassa on liikaa eronneiden perheiden epätoivoisia lapsia,jotka kantavat erosurua loppuelämänsä.
- Parempi elämä
Mä olen aina sanonut ettei lasten vanhemmat ole onnellisia. Lapsi on usein vain keino pitää suhde kasassa tai sitten vain koska "pitää" olla lapsi kun muillakin on. Mulla ei ole lasta, eikä tule olemaankaan, ei kiinnosta oman vapauden riistäminen elämästä. On erittäin itsekästä tehdä lapsia maailmaan jossa luonnonvarojen loppumarssi on jo alkanut. Itsekästä olla myös lapseton. Mutta ennemmin yksin kuin paskamaisten lasten kanssa. :)
Plussina: aikaa on tehdä ja harrastaa mielin määrin, lapset eivät vie rahojasi, ei kirkumista ja housuun paskomista kaiken aikaa, puolison alkaessa hankalaksi ei tarvitse miettiä lasten kantaa tms... Nyt te vihaatte mua, mutta niin mäkin teitä. :)- can´t understand
Toivottavasti tilityksesi sai sinut paremmalle mielelle. En ymmärrä mitä tarvetta oli tulla palstalle huuteleen?
- ansaitse ilman ansaa
Normaali mies vihaa seuraavia sanoja seuraavassa järjestyksessä
1. yksinhuoltaja
2. parisuhde
3. lapsiperhe
Osa miehistä ryntää aviolittoon ja perhe-elämään ehkä sen takia
että he luulevat olevansa omituisia jos pysyttelevät parisuhteen
siitä seuraavan lapisperheen ja lopuksi riitelevän yksinhuoltajan
kiemuroiden ulkoupuolella
Suosittelen. En suinkaan tarkoita mitään jatkuvaa juhlimista
tai huoraamista tai sellaista vaan aivan tavallista elämää,
jossa ei ole kiljuvia lapsia tai anoppeja tai yksinhuoltajia
sottelemassa aamusta iltaan suutaan tai kännykällä.
Eräs pahin piirre on elintaso jota niille pitää pitää yllä,
on omakotitaloa on mopoja on jääkiekkoleirejä on vaimon
jäkätystä ja lopuksi murrosikäisten äksyilyä ja aikuisena
ne unohtavat sinut kokonaan ja saat kärsiä omat
verenpaineesi ja lonkkakipusi ihan yksin.
Pääset paljosta kun vältät aktiivisesti perhe-elämää.
VAROITUS lopuksi, melkein aina nainen tarjoaa ensin
suhdetta vapaasti mutta kuukauden sisällä se alkaa rakentaa
pesää ja odottaa että otat hänet perheenjäseneksi,
näin se vain menee
vaikka olisi miten mukavapaamielinen moderni nainen
muista tämä ansa.
Elämä on tosi mielenkiintoista kulttuurin matkailun yleistiedon
kirjallisuuden jne. parissa ilman - fhfdhdhd
Minun exäni ratkaisi asian niin että otti uuden vaimon ja teki vielä kaksi lasta lisää :)
Siis meille tuli avioero siksi kun ei jaksanut perhe-elämää ja minä taas jaksoin. Nyt vuosien jälkeen erosta tilanne se että minä nautin sinkkuudesta ja tapailen joskus jotain miestä jos kiva tulee kohdille mutta en halua sitoutua. Lasten isä taas ollut vuosia naimisissa ja tosiaan saanut kaksi lasta, eli neljä hänellä nyt yhteensä. Ehkä se oikea syy oli ettei jaksanut minua mutta huvittaa joskus että hän on nyt vielä enemmän kiinni lapsissa kuin meidän suhteen aikana mutta pääasia että on onnellinen :)
Minä joka pidin perhe-elämästä nautin nyt vapaudesta ja siitä kun omat lapset jo teinejä ja on jo vapautta ja lasten kanssa voi tehdä kaikkea kivaa yhdessä, näin ne roolit joskus menee toisinpäin.- hanbcka
Tai eksä selitti ettei jaksa perhe-elämää kun oli jo uusi nainen pyörityksessä. Siis valehteli. Ei mitään uutta taivaan alla. Oma on valintansa.
- taunoille kyytiä
Tässä maassa ei ole enää montakaan ihmistä joista on mihinkään mitä vanghemmuus kaipaa.
Naiset on 99% tyhjänpäiväsiä p..seen keikuttajia joita kukaan kunnolline mies ei tontilleen päästä edes kääntymään.
ja miehistä ei ole mihinkään tosi asioihin eikä juuri kukaan enää tiedä edes mitä ne ovat.
aloittajakin puhuu urheilusta....hah...mitä ihmeen virkaa on jollain urheilulla ja mihin sitä tarvitaan !!!
kaikki tuo jääkiekko ja vastaava on pelkkien tyhjäpäisten luuserien tuhuja joilla ei tässä mailmassa mikään asia liikahda milliäkään plussaan päin.
oksettavaa touhua.- sarkasmia1
Sinä se varsinainen yksilö olet! Oikein valio- sellainen.
- Häivy pois
Kyllä urheilu on hyvästä. Siitä tulee hyvä mieli ja kuntoa. Parhaimmillaan urheilusta saa myös uusia ystäväviä. Ja tuo viittauksesi,että naiset ovat 99%tyhjänpäiväisiä p..seen keikuttajia,mihin tuo tietosi perustuu?
- Se negatiivinen
MUTTA onneksi on olemassa noi positiivisia ihmisiä :)
- isukki_66
Lapset kasvaa nopeasti,myöhemmin kaipaa sitä aikaa ,kun ne olivat pieniä.Pienen lapsen nauru,se tulee aina sydämmestä,sen kuuleminen saa hymyilemään jokaisen.
- asdcasd 30 v
Vaikka itsellä ei lapsia ookkaan niin tekisi monesti mieli panna (yleensä aina kiljuvasti kälittämällä puhuvan) lapsen päähän rautaämpäri niin tietäisi miltä se ihanan heleä ääni kuulostaa aikuisen korvassa. Tai sitten voisi antaa samalla mitalla takaisin ja puhua niin että lapselle puhuessa, puristaa omaa kurkkuaan siitä äänihuulten kohalta sopivasti, jolloin äänenvoimakkuus kasvaa varsin hulvattomasti.
Vaan kun lapset on ilmeisesti jotain melufaneja; piirrettyjäkin ku katselevat niin sielä pitää niien outialasten ja anttipääkkösten duppaamien hahamojen kiljua suunnilleen ku rikkihappoa tihkuvalla haarukalla nyljettävien sikojen.
Jou, mutta mieluummin kuitenkin käristyn tässä seksuaalisesti saamattomassa tiulanteessa vielä vaikka 30 v, kuin että lähtisin jotain perhettä tai edes parisuhdetta muodostamaan- asdfv
Lääkäri Kaikkonen pitäisi palkata duppaushommiin noihin kiljupiirrettyihin, nykyisten tilalle. Kato rauhallisesti kuiskaamalla ne asiat selviää ja malttaa lapsetki istua ja kuunnella tarkasti. Sokerikännissä piirrettyjä katseleva uusio-tai yh-perheen lapsi on kyllä vihoviimenen ressipesäke ja kaikenlaisten mielen ongelmien kasvualustoista rehevin mahdollinen
- mmmmaaa
Lapselliset, muistakaa olla kiitollisia siitä mitä teillä on. Itse olen eronnut, 40-v. lapseton nainen. Asun vanhempani kanssa ja toimin omaishoitajana. Muut ikäiseni ovat perheellisiä lasten vanhempia.
Itse tunnen itseni todella yksinäiseksi heitä katsellessani ja minulle olisi ihana asia elämässä saada hieman lasten melua elämääni. Ja kumppani jonka kanssa jakaa arkea puuttuu. Hiljaisuutta, omaa aikaa ja omaa rauhaa on ollut jo liian kanssa, ne tuntuvat painostavilta. Elämässäni siintää edessä vain yksinäinen vanhuus...- ei myöhäistä
No kyllähän säkin vielä mukaan ehdit, kunhan et jää murehtimaan yksinäisyyttäsi. 40 vuotias voi tehdä vielä lapsia tai ainakin adoptoida. Puolison löytäminen on kinkkisempää, joten aloittaisin perä edellä puuhun eli ensin ne lapset ja samalla aktiivista puolisonkatselua.
Kuulostaa lapselliselta, epäempaattiselta ja yksinkertaistetulta, mutta ei kannata lyödä lukkoon tulevaisuutta pelkästään siitä syystä ettei ole miestä NYT ja on oltava omaishoitajana. Tämä on kuitenkin oma elämäsi, josta vielä voit ohjata millaiseksi haluat. Lapsienkin osalta. Älä luovuta. Ihan oikeasti. Mitään ei ole vielä menetetty ja lyöty lukkoon olit sitten missä tilanteessa tahansa.
- kahden äiti_77
Niin se vain on, että taaperoiden hoitaminen on raskasta tavalliselle ihmiselle. Silloin pitää yrittää keventää elämää, jotta jaksaa sen kaiken arjen. Voi siivota vähän vähemmän tai jos rahatilanne sallii, niin ottaa kotiin siivoojan kerran viikossa. Ruokakaan ei tarvitse olla tuntikausien väkertämisen tulosta olevaa gourmettia, vaan helppoja "itsestään" valmistuvia ruokalajeja esim. hernekeittoa jne. Leluja ei tarvitse olla miljoonia ja osan voi laittaa "lepäämään" kaappiin, ettei tarvitse joka päivä kerätä kaikkia leluja lattialta.
Parisuhteeseen kannattaa panostaa. Laittakaa lapset hoitoon säännöllisesti esim. kerran kuukaudessa, jotta saatte aikaa itsellenne. Hoitoavuksi voi kysyä isovanhempia, kummeja, omia sisaruksia, naapureita, omia kavereita. Jos mitään näistä ei ole, niin maksullista hoitoapua löytyy esim. MLL:n kautta tai hätätilanteessa jotkut kunnat myöntävät varsinkin kaksosperheille kotihoitoapua neuvolan kautta.
Vilkkaiden lasten kohdalla pitää ehdottomasti viedä lapset ulos pari kertaa päivässä satoi tai paistoi. Kun antaa heidän hyppiä, kiivetä ja juosta, niin ei ole sitä energiaa liikaa tuhmuuksiin. Samalla tavalla se raitis ilma tekee aikuisillekin hyvää. Välillä metsään kävelylenkille, välillä puistoon jne.
Vaikka aikuisesta rutiinit tuntuu tylsiltä, niin se elämä on paljon mukavempaa kun ei tarvitse turhan takia kuunnella lasten kitinää. Sen takia esim. ruoka- ja nukkuma-ajoista kiinnipito on todella tärkeää, sillä muutenhan ne kakarat itkee monta kertaa päivässä ihan turhaan nälkää ja väsymystä.
Tehkää asioita tiiminä. Toinen kylvettää lapset, toinen tekee iltapalan. Toinen syöttää, toinen täyttää tiskikoneen. Toinen pesee hampaat ja toinen pyyhkii pöydät. Toinen vie lapset nukkumaan, toinen siistii lasten lelut lattioilta. Tämän tyyppisellä järjestelyllä työt eivät ole ylivoimaisia ja silloin tällöin voimia riittää vielä lemmen hetkiinkin, mikä puolestaan auttaa jaksamisessa ja pitää teidän välistä vetovoimaa hengissä.
Onnea matkaan! - childhoodnevercomeba
Ei nuo ole mitenkään ainutkertaisia ajatuksia, mitä esität. Se sinun kannattaa kuitenkin muistaa, että lapsuus on lyhyt . Kannattaa panostaa perheeseen, se antaa takaisin kyllä.Siinä mielessä olen väärä henkilö neuvomaan,kun näet itse en muistanut esim tuota totuutta , että lapsen hulinavuodet ovat vain kasvua ja se aikuisuus tulee pian eteen. Kadun loppuelämäni sitä virhettä, että en panostanut lapsiini, kun sen aika oli.Nyt sitten eivät ole aikuiset lapseni juurikaan "häirinneet" elämääni, kun sitä haluaisin.Ja lapsenlapset , sama juttu.Itse tieni valitsin , vaikka en sitä silloin ymmärtänyt,kun aika oli.
- isukki.
Sä oot vaan paskaiskä, ei kaikista oo siihen hommaan.
- Isi myös.,...
"kun siitä ei saa mitään" Miten ihmeessä olette epäonnistuneet kasvatuksessa noin pahasti? Noudatitte sitä "vapaata" kasvatusta? Täällä mentiin alusta saakka vanhempien pillin mukaan ja meillä on ollut aivan ihanat tenavat tosin nyt jo murrosikäiset. Ei voisi helpompaa olla. Asiat on aina perusteltu miksi jotain ei saa tehdä. Aina on selvitty puhumalla. Esim. kertaakaan ei kaupoissa ole ollut kiukkuja jne
Mutta on se hirveää kun vanhemmilta on järki ja mopo kadoksissa. Ihmeissään on katsottu mm tuota supernanny sarjaa.
Varmaan raskasta on. Mutta tsemppiä kyllä se vielä helpottaa. - Äitee51
Olet malli lapsillesi.....millaine olet....se näkyy....myöhemmin isona he eivät arvosta sinua...nyt vaan ottaa lusikka kauniisti käteen...Lapset jos pieniä he tarvitsevat sinua....Minun kaksi poikaani eivät ole koskaan purreet eivätkä sylje....ovat opetettu jo pienestä....mikä hyvä mikä paha juttu...leikitään lautetaaan ym...nyt armeijan iän ylittäneenä eivät tarvitse ja kunnon poikia heistä tulikin...Mieti lopputulos mitä on myöhemmin.....eli elä arkea nyt...pankaa vaimon kanssa kortenne kekoon...kumpi hoitaa milloinkin ....leikin ja milloin syödään ja nukutaan...sirkus taitaa tulla siitä kun ette hoida hommaa yksissä tuumin...IKINÄ EN OLE KYLLÄSTYNYT NOIN....jos valitsee perheen on vaimo ja lapset niin eikö pitäs miettiä vähä enneko tänne sultaa juttuaan....oma vika väkisin olevan jos et panosta lapsiisi ...he käyttäytyy kun apinat ikään
- Äitee51
Elämä pitää suunnitella lasten ehdolla nyt...ei sinun....vaan mene kun jää aikaa...myös äitille aikaa mennä ...ja sillo vastuu siirtyy sinulle..OLetko poika vai mies ....luulen että kuin keskenkasvuinen nuo jutut....mie ensin tyyliin...ja kyllästyin jo....huh...Mene peilin eteen ja häpeä....ja mieti mitä voisi muuttaa...ensin vaimon kans keskustelleen.....miten mennä eteenpäin....ok kyllä se siitä
- äiti 50 v
Ainakin hyvä asia että podet huonoa omaatuntoa, se on mielestäni terve merkki siitä, että välität lapsistasi. Ehkä sinulla on "loppuunpalamista". Kannattaisi tutkailla sisimpääsi, työtäsi ym kokonaisuutena, olisiko siellä aihetta muuttaa joitakin asioita, ja sitä kautta saada arki toimivammaksi, sekä saada enemmän aikaa itsellesi sekä perheen kanssa olemista. Lapset ovat vain hetken lainaa, ja tuo leikki-ikävaihe on raskasta. Kannattaa puhua vaimon kanssa myös asioista, ja myös hakea ammattilaisten apua ennemminkin etukäteen kuin jälkik'teen kun on jo liian myöhäistä. Ja täytyy muistaa että kun perheessä on lapsia, se oma aika ja harrastaminen vaan täytyy pistää vähemmälle-lapset etusijalle. Kun antaa lapsille aikaa, niin se kyllä poikii hedelmää myöhemmin. Omat lapseni on jo isoja, 18 ja 20 v, ja kuitenkin tuntuu että vastahan ne tuossa leikkivät. Usko pois, ajan myötä helpottuu, mutta vanhemmuus ei lopu koskaan.
- ikääkaikki
Kyllä sun pitää kestää, kun isäksi olet tahtonutkin. Koeta opettaa lapsille tavat parhaasi mukaan, tai jos teiltä vanhemmilta ei voimat riitä lasten opettamiseen, niin hakekaa apua. Lapset ovat lapsia vain hetken ja jossain vaiheessa katsot heitä ja mietit, miten pian he ovatkaan kasvaneet isoiksi ja jossain vaiheessa ehkä suret, kun lapset eivät enää asukaan kotona. Kun olet vanha papan käppänä, saatat itse olla hermostunut vaivoinesi kaikkineen ja jos olet ollut lapsillesi hyvä vanhempi, he pitävät ehkä huolta sinusta silloin, kun itse olet avuttomampi.
- Taidat olla semmonen
tyypillinen peukku keskellä kämmentä isä, joka ei osaa asettaa rajoja lapsilleen ja joista lapset vieraantuvat ja huonolla käytöksellään osoittavat isän kaipuuta ja läsnäolon puutetta.
Lapset nyt vain tarvitsevat aikuisen ihmisen, joka asettaa rajat ja kasvattaa. Voisit ehkä asettua lasten asemaan ja jättää pakonomaisen liikkumisen välillä väliin ja tehdä lastesi kanssa jotain. Heidänkin kanssaan voi liikkua. - jaksa, et kadu
vielä harmittaa jos nyt et kestä, eli kun ikää tulee ja lapset maailmalla, silloin on aikaa miettiä ja kysymys itselle on:miksi ei kiinnostanut?,lasten kanssa leikkiminen ja ja huomaa, miten nopeasti se aika vilahti...
- isi
Lapsiperheen arki on hemmetin rankkaa, mutta sille ei oikein voi mitään. Sen voi huoleti hyväksyä, että on väsynyt.
- jaksa,et kadu
Väsyttää kyllä tiedän sen, mutta ota omaa aikaa ja sano se suoraan.Mikään toinen suhde salaa ei ole ratkaisu, vaikka se houkuttelis, senkin olen kokenut kun tulin petetyksi.
Mutta, kun kertoo, että nyt minun pitää saada levätä, kyllä perhe ymmärtää ja lapset ensimmäisenä. - oot nössö
Mene baariin. Siellä ne muutkin isät illat istuvat.
- Jeesus on paras.
Mulla on ollut samanlaista, mutta kohtasin Jeesuksen ja Hän laittoi asiat kuntoon.
- 345456776
Ihme vittuilua koko ketju täynnä.
Voin lohduttaa muutamalla asialla:
1) Lasten kasvatus on rankkaa, mutta noihin "ongelmiin" löytyy kyllä ratkaisu. Ei kannata jättää perhettä ratkaistavissa olevien ongelmien vuoksi.
2) Tunteista SAA puhua. Ne eivät olet tekoja. Älä syytä itseäsi tunteista, jotka ovat aivan normaaleita.
3) Suomi24 on täynnä mitättömiä, kanan älykkyydellä varustettuja ja psyykkisesti häiriintyneitä mammoja, jotka luulevat olevansa suurin mahdollinen auktoriteetti kaikissa asioissa siksi, että "MINÄ olen MAMMA ja sen takia voin sanoa ja tehdä mitä tahansa, etenkin syyllistää hädässä olevia ihmisiä! Minä! MINÄ! MAMMA!!!".
Ota siis miehekkään rennosti tämän ketjun järkevistä neuvoista oppia, päästä idioottien kritiikki silmistä sisään ja aivoista ulos ja yritä nauttia elämästä kunhan asiat rauhoittuvat ja pöly laskeutuu parin vuoden sisällä.- perhepsykologi
joo, ei näitä suoli24:n juttuja jaksa kauhean tosissaan ottaa. Sellaisen neuvon annan että kannattaa hakea ammattiapua joko yksilö tai perheterapiasta. saat voimia jaksaa ja vinkkejä selviytymiseen. lasten kanssa on välillä rankkaa, mutta voi olla että olet myös oikeasti masentunut, jolloin tuollaiset vittuilun sävyiset "ottaisit itseäsi niskasta kiinni" neuvot eivät auta, mutta ammattilaiset osaavat kyllä auttaa sinua kun heillä on kokemusta lukuisista samassa tilanteessa olleista. et siis varmasti ole ainoa, jolla tuollaisia kokemuksia. tsemppiä!
- tiesittekö sitä
Aikuisuuteen kuuluu sekin, ettei olla enää pikkulapsia.
ei edes niissä tunteissa.- Tunteet kielletty!
"tiesittekö sitä", voisit aloittaa tutkiskelun itsestäsi..! Ehkä sopivan kriisin myötä ymmärrät, jos elämä ei vielä ole opettanut. Tai sitten et.
- Miikka tuli
Tunteet kielletty! kirjoitti:
"tiesittekö sitä", voisit aloittaa tutkiskelun itsestäsi..! Ehkä sopivan kriisin myötä ymmärrät, jos elämä ei vielä ole opettanut. Tai sitten et.
Mitä hemmettiä sinä höpiset? Ei siinä mitään tunteita kielletä, siinä kerrotaan, että aikuinen osaa, tietää ja hallitsee tunteensa eli käsittelee niitä erilailla kuin lapsi, joka ei vielä osaa. Eikä ikinä opikaan, jos aikuinen ei opeta.
Ehkä juuri siksi oikeasti aikuiseksi (ikä pelkästään ei sellaiseksi tee) kasvanutta kriisit eivät heitä pohjamutiin saakka, vaikka ne kovia paikkoja olisivatkin. Järkikulta on hyvä työväline tunnetilojen tasaamiseen.
- uytue
Lykkää hommia siipallesi tarpeen mukaan.
- 3+2
Katkerat kotiakat vaan vinkuu, joten älä ihmeessä ota itseesi heidän tyhjänpäiväisestä nalkutuksesta. Moni tuntuu unohtavan äidin yhtälöstä, eli jos isän tullessa kotiin kakarat hyppii seinille niin kyllä se "energian kanavointi" on tehty jo lähtökohtaisesti päin helvettiä.
Kun lapsista puhutaan, niin ei koskaan missään mainita muuta kun, että vauva on halpa ja helppo hoitaa. Nukkuu kokoajan ja omaa aikaa on paljon. Sitten realiteetti tulee vastaan, kun lapsi kasvaa.
Pahin vaihe mielestäni on siinä kohti, kun lapsi oppii kävelemään. Silloin pitää ohjata kaikkea toimintaa lapselle ja tuntuu, että et tee muuta kuin leikit lapsen kanssa, viet pihalle ja katsot että edes 10% ruoasta löytää tiensä vatsaan...Sitten kun saat lapsen unille niin tajuat, että olet aivan liian väsynyt tekemään mitään itsesi eteen. Sitten lähdet nukkumaan ja tajuat saman touhun alkavan huomenna uudelleen.
Homma on helppo niille, jotka ovat asennoituneet siihen että lopettavat oman elämänsä ja elävät lastensa kautta tätä maailmaa. Ne on niitä hörhöjä, joilla BMI ylittää ikävuodet törkeästi ja eivät halua lasta viedä hoitoon kerran puoleen vuoteen, jotta voisivat muistella puolisoaan joka lapsen hänen kanssaan teki.
Mutta aloittaja. Se menee ohitse. Lapset kasvaa ja kehittyy. Kun "kriittinen" kasvu-ikä on ohitse, niin lapset rauhoittuvat (Toki jos he istuvat töllön edessä 24/7 ja eivät tee mitään niin sitten ei) ja alkavat vähän enemmän tekemään omia juttujaan. Toki siinä pitää olla mukana ja auttamassa, mutta yleisesti lapsi on paljon rauhallisempi ja jää enemmän aikaa omille jutuilleen.
Mutta tälläistä se vanhemmuus on. Itse en luovu identiteetistäni tai omasta vapaa-ajastani lasten vuoksi. Haluan tasapainottaa molempia tasapuolisesti, jos tämä tarkoittaa sitä että lapsi ei pääse hoploppiin koska minua ei kiinnosta viedä, niin sitten lapsi ei sinne pääse. Maailma on julma ja kun kakaran kasvattaa kuplassa paijaamalla päätä kertoen, että miten namusetä on oikeasti ihan kiva jätkä niin ei mitään ruusuista tulevaisuutta kannata odottaa. - Vapaamutteisinkku
Vapaana on aivan ehdottomasti parasta!
- ölfdwoieow
Kyllä ne 1,5 vuotiaat voi esim purra, mutta niitä pitää kieltää! Kyllä pienellekin lapselle voi/saa/pitää sano EI. Se on sitä kasvatusta joka aloitetaan jo alle kouluikäisenä!
Riehumisen saa taltutettua kun ottaa lapsen syliin, laulaa, katselee kuvakirjaa eli vie sen huomion johonkin muuhun. Riehuva lapsi on turhautunut tai vaan väsynyt, rauhoittelu auttaa aina.
Pienet lapset menee nukkumaan jo 19.00 aikaan, onko liikaa vaadittu jos oman lapsensa kanssa työssä käyväkin on edes muutaman tunnin päivässä? 17.00-19.00 välisen ajan ja urheilee vaikka sen jälkeen? - SuomiämmänPeruskuvio
Voi, eikö elämä ollutkaan yhtä prinsessa leikkiä? Nyt sitten tietenkin jätät miehesi ja etsit "parempaa" elämää?
- GRRRRRRR
Hämärtynyt tuo vanhemmuuden tehtävä. Kuka hitto on sitä sanonut, että siitä kuuluu saada ITSELLE. Siinä annetaan ITSESTÄÄN. Ja vanhemmuuden tehtävä on antaa lapselle hyvä itsetunto ja se syntyy rakastamalla sekä rajoja asettamalla. Ai, että miksi tällaiset egoistit hankkii lapsia, kun eivät ymmärrä YHTÄÄN, minkä lahjan ovat saaneet.
- Lapseton nainen
Hirveetä lukea tämmöstä.. Enkä tarkoita alottajan tekstiä vaan näitä vastauksia. Heti ollaan kivittämässä hengiltä. Vastaukset "ota pää pois omasta pers... Ajattele muitaki kuin itseäsi... Mitä menit lapsia tekemään..." jne yms etc.
Onneksi sai lukea ihan asiallisia vastauksiakin...
Jos alottaja olisi äiti joka kertoo uupumuksestaan ja perhe-elämän vaikeuksista. Olisi kommentit heti paljon empaattisempia sävyltään mutta kun kyseessä on isä, asia on toinen.
Mikähän tabu tuosta isän uupumisesta ja "kyllästymisestä" on tullut?- työ, urheilu, koti
Tämä tosiaan on tabu miesten kohdalla. Tällaisesta aiheesta en löytänyt keskustelua, josta olisin saanut ajatuksia. Siksi rohkenin kirjoittamaan ja kysymään. En halua eroa enkä pettää.
- olieliei
Totuus on kuitenkin se, että useimmiten se lasten kasvatus ja kodin hoitaminen kaatuu naisen hartioille, vaikka hän kävisi myös töissä. Miehet luistavat omasta osuudestaan paljon useammin, siksi ennakko-odotus on myös tässä sitä, että isä marisee tyhjästä ja haluaa vain viettää mukavaa elämää naisensa raataessa.
- Äiti ja ex
työ, urheilu, koti kirjoitti:
Tämä tosiaan on tabu miesten kohdalla. Tällaisesta aiheesta en löytänyt keskustelua, josta olisin saanut ajatuksia. Siksi rohkenin kirjoittamaan ja kysymään. En halua eroa enkä pettää.
Ehkä se mitä kirjoitit ekassa kirjoituksessasi sai aika monet varsinkin naiset takajaloilleen. Myös minut :(
" kyllästynyt" ja " ahdistaa ajaa kotipihaan ja mennä hullunmyllyn keskelle" ym vastaavat jutut taisivat osua aika arkaan paikkaan monelle joilla ei ole tai ollut vaihtoehtoja.
Minusta on todella hienoa että kirjoitusten jatkuessa on paljastunut että olet kuin oletkin hyvä ja vastuuntuntoinen isä sekä puoliso.
Ratkaisu ei ole juurikaan se pettäminen tai ero. Asiat vaan menevät silloin todella paljon huonompaan suuntaan ja silloinhan se kurjuus vasta alkaakin.
Varsinkin jos päädytään riitaisaan eroon. Usein kaikki kärsivät jollain tapaa.
Näin jälkikäteen ajateltuna mm parisuhteen hyvinvoinnin kannalta on todella tärkeää että kumpikin saa omaa aikaa, mutta myöskin että ollaan ja tehdään asioita myös vain kahdestaan.
Meillä olisi ollut hyvä jos kummallakin olisi ollut edes yksi ilta viikossa jolloin olisi saanut mennä tekemään omia juttujaan ihan rauhassa ilman syyllisyyttä ja vastuuta.
Mahtavaa olisi ollut jos olisimme voineet mennä vaikka muutaman kerran kuukaudessa jonnekin, ihan vain kahdestaan ja näin ylläpitää parisuhdetta ja romantiikkaa :)
- miehen surkeudet
Näinhän surkimuksille käy kun arkipäivä tulee eli perhe-elämä ei sitten enää innostakaan (kun vastuunkanto halu ja kyky puuttuu) jatkamaan.
Kumma on se, että moni mies tahtoo kyllä paritella mutta ei tahdo kantaa vastuista mistään. Tuollaiset miehet ovat tosisurkimuksia heille kuuluisi pakkosterilisaatio.
Sääliksi käy niitä naisia jotka ovat sortuneet tuollaiseen mieheen. - hersy
Rahaako sun S...... pitäs vielä tästäkin saada,minkä v.... takia sinä perhettä luuseri yrität, kun sun kapasiteetti ei riitä kuin itsekeskeisyyteen
- Lapseton nainen
Jokaisen pitää ottaa vastuu omista tekemisistään.Lapsia ei hankita hetken mielijohteesta.Kun olet sellaisia hankkinut on sinun nyt syytä vain kestää. Hetken lapset ovat pieniä ja kasvavat pian aikuiseksi.
- peilikin löytyy
Mitäs parittelet niin monen naisen kanssa ettet enää tiedä mikä ja missä sinun perheesi todella on? Onko sulla laskemisongelmia kun et tiedä edes lastesi lukumäärää? Menpä peilin ääreen katsomaan kuvaasi ja kysy itseltästi: olenko minä pelkkä elatushuijari?
- kotiorja
Voi miten tutulta kuulostaa... sillä erotuksella että olen äiti. Käyn töissä siinä mussä mieskin mutta kotityöt pukkaa vasn mulle. Asiasta on keskusteltu sen sata kertas muttei homma vaan toimi. Sit lisäksi on kaksi lasta, jotka on siinä iässä ettei leikit meinaa millään mennä yksiin vaan joka asiasta tulee tappelu :( Mä en jaksa tätä huutoo ja sotkuu, voi kun joskus sais olla edes hetken siistissä ja hiljaisessa kodissa... Joo, itte oon lapset tehnyt ja rakastan kyllä heitä mut aina ei vaan jaksa. Mieskin ottaa päähän, saamaton sohvaperuna.
- hersy
Se on beibit sillä tapaa,jos KOTITÖITÄ ei jaeta,niin vaikka mies olenkin,niin ei muuta kuin hyvät naiset,sillon kun ahistaa kiivaimmin,ei muuta kun se s....... sika vain kuuran puolelle,ja lukot vaihtoon,on niitä oikeitakin miehiä,olen parisuhteessa jo oppinut tulee 20 vuotta juuri täytyyn,että se siivous pitää miehenkin suorittaa tasapuolisesti,ja mieluummin yhdessä ja vähän muutakin,niin kotona menee kaikin puolin mukavammin ja rennommin,eikä kukaan uuvu kesken tämän pitkän elämän.
- Pöllö isä
Taidat kuulua lähiöräkälän kanta-asiakkaisiin.
- vakipano auttaa
Hanki vakipano, niin perhe-elämäkin taas maistuu!
- kotiorja
Baarissa ei tule usein käytyä niin mistäs sitä vakipanon löytää kun jalat kulkee suunnilleen kodin ja työpaikan väliä ;) Oman miehen kanssa seksi ei kiinnosta pätkääkään, silloin pitäis suostuu kun hän niin tahtoo mut mieluummin mä nukun univelkani pois.
- monen äiti
Lasten kehitys vaiheet vaihtelee nopeasti (ainakin näin jälkikäteen ajatellen). Kumpa joku olisi aikanaan sen sanonut mullekin selkeästi. Kolmen vaippaikäisen kanssa ei paljon naurattanut tapella koko päivää yksikseen. Ja vielä rakentaminen päällä samaan aikaan. Sinä kuitenkin osallistut iltaisin kotitöihin, se on hyvä. Lisäksi haluan lohduttaa (aika ankarienkin mielipiteiden keskellä) että ihan kuka hyvänsä lapsi saattaa purra ja varmasti jokainen kiljuu joskus (jos ei pelkää vanhempiaan.) Toki rajat tarvitaan, en kannata mitään pikkutyrannien vapaata kasvatusta.
Meillä toimi (kun en enää imettänyt) säännöllisesti sovitut vapaaillat molemmille. Silloin voi kumpanenkin hyvällä omallatunnolla tehdä mitä haluat, harrastaa, olla kotona eri huoneessa kuulokkeet päässä, nähdä kavereita..) - Lapseton nainen nro1
Joku kirjoittanut "minun nimimerkillä" tuon toisen kommentin:
"Jokaisen pitää ottaa vastuu omista tekemisistään.Lapsia ei hankita hetken mielijohteesta.Kun olet sellaisia hankkinut on sinun nyt syytä vain kestää. Hetken lapset ovat pieniä ja kasvavat pian aikuiseksi." - Nyrkkipylly
Ai jai sentään, ettei tässä vaan olisi taas itsensä kulisseilla naamioinut gay, joka haluaisi mielummin Timpan ja Joken kanssa turkkilaiseen höyrysaunaan.
- Kokeile viel tätäkin
Törmää siihen hullun myllyyn ihan kunnolla ja hyväksy että elämä ei ole täydellistä.Toimi mulla ainakin poikamies vuosina totuin siistiin kotiin säännölliseen urheiluun ja seksiin ja omaan rauhaan sit tuli lapsi ja yhteen muutto olin reissuhommissa ja kävin vieraissa ja dokaamassa aina kun oli reissussa aikaa ja kirosin perhe elämän alimpaan helvettiin hullunmyllyineen sitten tein parannuksen ja noin kaksiviikkoa kun oli suhtautunut avoimin mielin hullunmyllyn keskellä pyörimiseen rupesi puolison ja lapsen seura tuntumaan hyvältä ja sotkun keskeltä löytämään tarvitsemansa.. ainankin useimmiten :) salillekin kerkeää kun vaan kestää sen siitä seuraavan nalkutuksen ku mies. kokeile
tyylin jos paskakasa ahdistaa niin sukella siihen :) - selvä peli
http://keskustelu.suomi24.fi/node/12253950?ref=front#comment-67897144
Minun exäni ratkaisi asian niin että otti uuden vaimon ja teki vielä kaksi lasta lisää :)
Siis meille tuli avioero siksi kun ei jaksanut perhe-elämää ja minä taas jaksoin. Nyt vuosien jälkeen erosta tilanne se että minä nautin sinkkuudesta ja tapailen joskus jotain miestä jos kiva tulee kohdille mutta en halua sitoutua. Lasten isä taas ollut vuosia naimisissa ja tosiaan saanut kaksi lasta, eli neljä hänellä nyt yhteensä. Ehkä se oikea syy oli ettei jaksanut minua mutta huvittaa joskus että hän on nyt vielä enemmän kiinni lapsissa kuin meidän suhteen aikana mutta pääasia että on onnellinen :)
VASTAUS: aivan nappiin arvioitu. Mies teki emämokan. Neljä lasta - aivan poskettomat
ruokot jos lähtee - ei mitään mahdollisuuksia enää vapautua mistään ja loppuelämä kuin kova työ ja elättäminen.
Se siitä elämästä. Sossujen femakkoremmi naulasi miehen kiinni
perheorjaksi.- AlfMelmac
Hah tiedän miehen ja tunsin naisen, joka ei hellinyt lapsia, vaan hommasi vieraita ukkoja kylään siihen hommaan, kun lapset päiväunilla. Lopussahan näkee lauseen, mitä halusi, nussia, mutta ei lapsia. Vielä varmaan menee 60 vuotiaana etsimään nuorisoa diskosta, että olisi joku kuin oma nuoriso kotona.
- mitä sitten
Tulinpa vilkaisemaan, kun oli etusivulla tuo älyaikakaudenihmisen valitusvirsi.
Oletan, että aloittaja on mies.
Kysyisin, että käskikö, loppujen lopuksi, se rakas äippä tai isukki tai joku muu setämies perustaa perheen? Perustitko perheen, koska se on "perinteinen tapa"? saanko arvata, koit ympäristön "paineen" voimakkaana? Ajattelitko ennen perheen hankintaa aihetta
loppuun asti, vai menitkö virran mukana? Toimiko tolkku ylipäätään? Hoks ja poks?
Olen live-elämässä tavannut näitä perheenpäitä, jotka sitten viimeistään
humalatilassa alkavat kitisemään tehtyjä valintoja. Niin, olisiko pitänyt miettiä
sillä yläpäällä maltillisemmin niitä asioita. Lienee jokseenkin turhaa valittaa enää
jälkeenpäin, vai jääkö minulta tässä jotakin ymmärtämättä?
Miksikö miehenä moitin aloittajaa? Jaa, koska ei ole laumasielua, ei "toverillista"
yhteishenkeä, eikä suoraan sanoen myötätuntoa, tähänkään. - äitemuori
Siinä on yhdenlainen saavutus, että teet jälkikasvustasi yhteiskuntakelpoisia aikuisia. Se on kova homma, mutta toisaalta antaa sinullekin paljon.
Minulla on 2 lasta, 2 vuoden ikäerolla. Valtavan temperamenttisia molemmat ja kokeilevat jatkuvasti kärsivällisyyttämme, siis rajojaan. Miehestä ei ole juuri mihinkään, aivan kuten miltä sinäkin vaikutat (ei ole juuri vaippoja vaihdellut ja hoitaa mieluummin itseään ja yritystään, kuin lapsiaan ja perhettään).
Minä hoidan työni, huushollin ja muksut, ostelen ruoat ja hän makselee isoimmat laskut. Noukkii sitten rusinoita pullasta, kun isiä tarvitaan ja kehutaan.
Minun "kutsumustani" tähän rooliin jota ei ennalta sovittu, ei kyselty. Teki kyllä joskus pari vuotta sitten mieleni pakata kimpsut ja jättää ne tappelemaan keskenään, kun en ole mikään ihmekone äitinä, ihmissuhteita setvimässä tai kodinhoitajana ja kaikki tuntui kammottavalta kaaokselta, jolta en päässyt minuutiksikaan karkuun. Olin aina jaloillani ja työn touhussa, suu auki paapattamassa että olkaa ja tehkää nyt sitä ja tätä.
Inhosin tilannetta. Sitten sairastuin ja olin pakotettu hidastamaan tahtia, mikä kyllä aiheutti ikäviä tilanteita mutta niistä on selvitty ja opittu - lapset kasvoivat salavihkaa siinä sen verran isoiksi, että hoitavat jo itse pieniä hommia kun on opetettu. Ehkä se tästä.- AlfMelmac
Panokoneäiti, hieno homma, tähän rooliin, jota ei ennalta sovittu, hah ehkäisy keksitty, blondi ja vielä tyhymä, mää-ä.
- jepejeps
AlfMelmac kirjoitti:
Panokoneäiti, hieno homma, tähän rooliin, jota ei ennalta sovittu, hah ehkäisy keksitty, blondi ja vielä tyhymä, mää-ä.
Jossain vaiheessa sitä voisi myös olettaa, että lupaavasta isäkandidaatista myös tulee hyvä isä. Sitten voi pettyä ja hoitaa hommat itse tai jättää sossun hoidettavaksi.
- äitemuori
AlfMelmac kirjoitti:
Panokoneäiti, hieno homma, tähän rooliin, jota ei ennalta sovittu, hah ehkäisy keksitty, blondi ja vielä tyhymä, mää-ä.
Aivan, en olisi alkanut, jos olisin tiennyt. Mutta kyllä teitä huonoja puolisoita ja isiä on varmaankin valtaosa koko miespopulasta ja miinusta pukkaa tietysti, ettette häpeäisi.
- koo3
AlfMelmac kirjoitti:
Panokoneäiti, hieno homma, tähän rooliin, jota ei ennalta sovittu, hah ehkäisy keksitty, blondi ja vielä tyhymä, mää-ä.
Ja soot pölijä!
- Ei h-i !
Unohda vain lapsesi ja urheile-urheile-urheile ... Se päivä on edessä yht'äkkiä yllättäin, kun lapsesi eivät enää kaipaa sinua, mutta sinä kaipaat lapsiasi, joita ei kuulu ei näy. Vanhuutesi vuodet ovat piiitkiä ja yksinäisiä, toivottavasti jaksat ja kykenet urheilemaan, jotta on jotain sisältöä elämässäsi silloinkin.
- Isyys on kasvamista
Hei väsynyt nuori isä, älä masennu, älä varsinkaan näistä idiooteista, jotka purkavat omaa pahaa oloaan sinuun moittimalla ja haukkumalla. Muutama tolkullinen totesikin, että pikkulapsien hoitaminen on raskasta mutta se helpottuu vuosien myötä. Lapset kehittyvät ja toivottavasti te vanhemmatkin kehitytte kasvatustyössänne ja aikuistutte henkisesti. Silloin lasten kanssa eläminen alkaa tuntua mukavalta ja jopa palkitsevalta.
Alku on aina hankalaa, kun joutuu kokemattomana uusien asioiden eteen. Jo odotusaikana tulevien vanhempien pitäisi ottaa selvää, millaista arki tulee olemaan. Heitä pitäisi kurssittaa neuvoloissa, jotta pahimmilta virheiltä ja loppuunpalamisilta vältyttäisiin. Väsyneet ja neuvottomat vanhemmat eivät ehkä osaakaan kohdella oikein lapsiaan, jolleivat tiedä mitään lapsen kehityksestä. Nuorilla perheillä pitäisi olla mahdollisuus saada tukihenkilö, joka silloin tällöin neuvoisi ja rohkaisisi. Monella on onneksi isovanhemmat.
Neuvoisin turhautunutta isää tinkimään omista harrastuksistaan. Lapsista oppii tykkäämään, kun niiden kanssa on ja niihin kunnolla tutustuu. Ole rohkeasti lähellä, leiki, opeta ja halaa. Pahoista asioista kiellä napakasti. Pieni lapsi ei vielä ymmärrä pitkiä selityksiä mutta tottelee, jos suhde vanhempaan on rakkaudellinen. Pitää ottaa selvää, mitä minkin ikäiseltä voi vaatia.
Muuta asennettasi. Luota itseesi. Ei kukaan ole seppä syntyessään. Sinusta kehittyy hyvä isä, jos tahdot. Onnea elämän kestävälle matkalle! - Rankkaa mut ihanaa
Jos joku väittää, ettei lapsiperheen arki ole rankkaa, ihmettelen onko rehellinen...Kyllä ne vaan meteliä ja sotkua saavat aikaan ja ajoittain on aikamoista kaaosta,vaikka on rajat ja selvät pelisäännöt. Kinastelu toisten lasten kanssa, itkut plus uhmaiät kuuluvat lapsuuteen. Tämän myöntäminen ei tarkoita etteivätkö olisi rakkaita ja rakastettuja.
Onneksi iän myötä helpottaa. RANKKAAA ON VANHEMMUUS, monelle tulee yllätyksenä miten rankkaa!!! Onneksi helpottaa kun kasvavat. Tätä mieltä itse kahden lapsen äitinä ja jokainen ystävistäni,joilla lapsia, naiset ja miehet.- hemmetin väsyny!
ps Myös "hyvä" isä tai äiti voi olla ja onkin välillä hemmetin väsynyt, fyysisesti ja henkisesti. Kun tämän myöntää,itselleen ja muille, arvostaa ja välittää itsestään ja jaksaa paremmin. Ei me vanhemmatkaan mitään koneita olla eikä tarvitsekaan. Opetetaan inhimillisyyttä näin lapsillemmekin.
- niffe
hemmetin väsyny! kirjoitti:
ps Myös "hyvä" isä tai äiti voi olla ja onkin välillä hemmetin väsynyt, fyysisesti ja henkisesti. Kun tämän myöntää,itselleen ja muille, arvostaa ja välittää itsestään ja jaksaa paremmin. Ei me vanhemmatkaan mitään koneita olla eikä tarvitsekaan. Opetetaan inhimillisyyttä näin lapsillemmekin.
Kyllä, mutta useimpien pointtina täällä on se, että jos et mitään tee asioiden hyväksi (esim. yritä kasvattaa lapsia ja olla niiden kanssa, auttaa vaimoa kotona jne.) niin ei sitä kukaan muukaan voi puolestasi hoitaa ja mikä tärkeintä: edut kyseisistä toimenpiteistä parantuneena kotitilanteena korjaat ihan sinä itse.
- Asiat kuntoon
Tilaa joulupukki. Se pelkästään puree ja panee. Vaimo tyytyväinen ja lapset saa lahjoja. No big deal.
- Niin makaa kun petaa
Täysin tyhmä ihminen menee kuin pässi narussa eikä koskaan mieti mitä oikein haluaa elämältä.
"Kaikki mulle ja nyt heti" pitää saada ja kun on saatu niin taas masentaa ja pitäisi saada jotain uutta koko ajan.
Itselläni oli levoton lapsuus ja kotielämä oli kuin hotelli. Lapsena jo haaveilin rauhallisesta kotielämästä jossa olisi oman itsensä herra. Isäni pakeni kun äitini sukulaiset tunkivat ovista ja ikkunoista sisään eikä ollut mitään rauhaa.
Koko äitini suku sai minua kasvattaa ja piiskata kun hän ei jaksanut eikä ollut kiinnostustakaan muuta kuin kurittaa jos läsnä oli.
Minkälainen lapsuus itselläsi oli ja oletko koskaan perehtynyt siihen syvemmin muuta kuin hankkinut ämmän joka haluaa kakaroita heti. Moni mies kuvittelee pääsevänsä helpolla kunhan siemenet vakoon syytää ja sitten voipi harrastella ihan mitä lystää. Jos saatkin sellaisen ämmän joka on ihan uusavuton eikä hallitse kotiaan kakaroista puhumattakaan vaan on "masentunut" niin sittempähän kusessa oletkin. Kodissa jossa on täys kaaos niin sinne onkin paha enää kaatua niin kuin hotelliin lepäämään.
Kauheasti annetaan neuvoja mitenkä työssäkäyvän pitäisi omat harrastukset "henkireikä" lopettaa jotta saa kotona makaavaa kotirouvaa tuettua kun ei se ressukka pärjää siellä "kotipäällikkönä" miksi on halunnutkin.
Nykynuoret ovat aivan ressukoita verrattuna entisaikojen naisiin joilla ei ollut mitään ongelmia hoitaa suurtaloutta jos mies oli reissuhommissa.
Sitten toisekseen vaikkei se perhe kiinnosta niin se pitää olla jonkun tavan vuoksi ja kun kaikilla muillakin on. Omaa rauhaa halutaan mutta ämmää ei saa jos ei lisäänny. Suurin osahan ei saakaan naista jos ei ole lisääntymis halukas ja halukas elättää se koko katras pirttiin.
Oletko ihan varma että sinusta välitetään piirunkaan vertaa ja jos lähdet niin se ämmä saa enemmän ja vain sen hyvinvoinnista välitetään kun sinä olit vain hyväksikäytettävä välikappale. Kaikki yrittämisen saat unohtaa ja olet lypsylehmä vaan jota hyväksikäytetään. Se ämmä on pedannut oman hyvinvointinsa kakaroiden avulla ja saat olla siitä täysin varma. Jos alat auttamaan sitä ämmääsi oikein kunnolla luopumalla omista harrastuksista niin sehän on paksuna heti tehtailemalla uutta kakaraa jotta saa maata kotona taas pidempään kenenkään ihmettelemättä.
Hetken jaksat ja kun jaksat niin on ämmä paksuna taas jälleen. Se ämmä saa taas syyn maata kotona tekemättä yhtään mitään ja syy on aina miehessä.
Oletko koskaan miettinyt että sinua hyväksikäytetään? Saat sen perheen mutta sinun olisi luovuttava sen takia ihan kaikesta mistä ei rahaa tule. Minulla oli lapsuudesta asti ensisijainen haave perustaa jotain aivan upeaa luonnonläheistä puutarhaa jossa ei ole tarkkaa partaveitsimäistä puskien leikkuuta mitä inhoan näitä viimeisenpäälle muotoiltuja pensaita. Liian muotoonsa leikattuja kasveja inhoan.
Inhosin perhe- elämää jo nuorena niin ettei tarvinnut alkaa kokeilemaan sitä "kun muut hoitavat" Koskaan en haalinut itselleni sellaisia tehtäviä joita voi delegoida toisille kun ei itse jaksa. Minkä vitun takia tehdä sellaista elämässä jossa on aina riippuvainen muista ihmisistä kun toisinkin voi valita.
Nyky nuoriso on sellaista sairasta laatua niin ettei kukaan jaksa yhtään mitään ja entistäkin heikompia verrattuna entisaikojen ihmisiin. Urheilijoilla pitää olla vahva nainen kotona tai ei siitä tule yhtikäs mitään. Jos sinulla on käynyt huono säkä naisesi suhteen niin olet täysi surkimus ja tulet sellaiseksi jos et ihan heti ole. - Sitä mitä tilaa
Voisiko joskus ajatella pidempään mitä elämällään tekee kuin mennä hetken mielijohteiden mukaan.
- AlfMelmac
Reisien välissä mukava mirri ja jos vaimo halusi jäädä kotiin ja ei koskaan enää työelämää. Funtsi; mies raataa niska limassa, sihteeri hehkuttaa ja pomon vaimoa pitää kierrättää shoppailemassa jne.
- mies 32
Tuolla joku jo ehdottikin priorisointia. Minulla on myös kausia jolloin ei vain jaksaisi työ kun aiheuttaa jonkinasteista sressiä ja talon remontti, vaikkakin lapseni (vain yksi) on kyllä helppo lapsi.
Voimia sulle.
Mitä ilmeisemmin olet itsekkin melko kireä ja poissa oleva kun olet perheesi kanssa, lasten käytös voi hyvinkin johtua sinun/ molempien vanhempian olemuksesta.
Kannattaa tosissaan mietiä mikä on sinulle tärkeintä ja kanavoida ajatusta/aikaa siihen asiaan. - kurinpalautus
Jos ei tykkää perhe-elämästä niin miksi ollenkaan perustaa perhettä? Oikea teko tälläisessä tapauksessa olisi vapaaehtoinen sterilisaatio vai pitäisikö se säätää pakolliseksi tietyn tyyppisille ihmisille? Toistuvat elatushuijarit ainakin pitäisi pakkosteriloida.
Ymmärrän kyllä tilapäiset ongelmat kuten työttömyyden tms mutta nämä syyt eivät oikeuta jatkuvasti toistuvaan elatusapujen välttelyyn. - kahden äiti
Vaimollasi on varmaan sata kertaa rankempaa kuin sinulla ja silti on vaan kestettävä. Pääseekö hän rentoutumaan ja hengähtämään pois arkikaaoksen keskeltä?
Lasten ollessa pieniä on syytä jättää oma napa vähemmälle huomiolle ja jättää se urheilu minimiin ja keskittyä sen sijaan perhe-elämään. Sinun on kannettava vastuusi ja tehtävä oma osuutesi. Et voi kaataa kaikkea vaimosi niskoille. Oletko mies vai hiiri?
Rankka taaperovaihe kestää vain pari vuotta ja sen jälkeen helpottaa. Juuri nyt on aika panostaa isänä olemiseen. Toista mahdollisuutta et enää saa lastesi kanssa. Et voi jatkaa enää entiseen malliin itsekästä 'sinkkuelämää'. Perheesi tarvitsee myös sinua. Raukkamaisin teko mieheltä on lähteä lähtimään juuri tässä rankimmassa elämänvaiheessa. Muutenkin silloin yleensä suurin osa revitään vaimon selkänahasta. - AlfMelmac
Nusase lisää lapsia niin lapset tappelee keskenään. Vaimo ei hallitse nykyistä tilannetta eli ei ole kasvatustieteistä vähintään c:n papereita.
- hersy
Ja kun pannaan vuosia taaksepäin,niin lapsiluku oli silloin vähintään 5 ,eipä tainnut kodinkoneet pahemmin säksättää,mutta ei pä ollut aikaa netissä roikkua ja itkeä,kun sitä ei oltu vielä keksitty,kaikilla niin paljon tekemistä,niin miehellä kuin naisella,että turhia kitinöitä ei yksinkertaisesti jaksanut,vaan pitkän ja raskaan päivän jälkeen suoraan sänkyyn,ja mistähän ihmeestä niitä lapsia jakso vielä tulla:).Olikohan ihmiset sillon vielä veistetty eri koivusta,kun kuitenkin vielä sosiaalisia ja jopa iloisia ainakin suurimmaksi osaksi,ei ollut tekniikka pilannut vielä ihmistä,tuntuu kuin nykyisin ei jaksa kukaan juuri mitään ps.silloin vielä tehtiin talkoitakin omien hommien lisäksi,rahaa ei paljon ollut,mutta mitä onnellinen sillä tekee.
- Suosta ojaan
Eräs mieskolleega sanoi minulle kerran ihan suoraan:
- Lapsi 0-1 vuotta: yrität pysyä hengissä
- Lapsi 1-3 vuotta: lasta sietää
- Lapsi 4 vuotta tai vanhempi: lapsen seurasta alkaa nauttia.
Näillä odotuksilla ei ehkä pety niin paljon.
Toisaalta muuan vanhempien lasten isä tiivisti asian näin; pienillä lapsilla pienet ongelmat. Ja isoilla lapsilla isommat ongelmat. Viittasi kai siihen, että pikkulapsen kiljuminen on yksinkertainen asia verrattuna murrosiän angsteihin.- Ei ojasta allikkoon
Tätivainaa sanoi saman asian näin "pienet lapset, sylihuolet, isot lapset, sydänhuolet". Aika tarkalleen elämä menee noin
- Kepistä tuommosille
Sinä panit pentusi maailmaan, nyt ei ole aikaa treenata ja ihailla itseäsi peilistä. Sinun tehtäväsi isänä on kasvattaa lapsistasi kunnollisia kansalaisia. Vinkuminen on täysin turhaa. On täysin yhdentekevää huvittaako sinua, se on sinun velvollisuutesi.
Ei ihmekään, että lapsesi protestoivat, kun asenteesi on noin mätä ja itsekeskeinen. Mahdat olla elämässä täysi märkäkorva muutenkin, ei aikuinen isäksi tullut mies ole noin järjetön puheissaan.
Toivottavasti teidän perheessä edes äiti on äiti lapsilleen. Herätys palikka! - 10+5
No, sitä se pikkulapsiperhe-elämä on. Mitä oikein odotit? Helpottaa ajan kanssa. Tai oikeammin sanottuna murheiden määrä on vakio, laatu muuttuu. Kasvattakaa jämäkästi ne lapset niin eivät pure ja riehu, tuossa(kin) iässä kokeillaan rajoja niin pitkälle kuin mahdollista. Sama tulee toistumaan kausittain lasten kasvaessa. Onneksi välillä on suvantoja.
- muutama ehdotus
Et ole sanonut oletko kilpaurheilija ja tuloksia varten täytyisi treenata paljon. Silloin on ymmärrettävää ettei oikein jaksa kaikkia kolmea täysipainoisesti.
Jos olet kilpaurheilija niin eikö työpaikkasi voisi sponsoroida sinua lyhyemmällä työajalla jotta voisit harjoitella vaikka kaksi tuntia aamusta ennen varsinaista työaikaasi.
Voisitko treenata lapsiesi avulla.? Esim lapset olisivat juoksurattaissa kun juokset heidän kanssaan. Vaimosi voisi olla mukana treenissä vaikka pyörällä ellei jaksa samaa tahtia kanssasi. Voisit myös harjoittaa reisilihaksiasi kyykkyyn ylös liikkeilla lapsesi ollessa sylissäsi.
Pienet lapset voivat olla rasittavia ja he kyllä aistivat kaikki vanhempiensa mielenliikkeet ja senkin vuoksi voivat kiukutella . Kiukuttelevat myös jos ovat nälkäisiä. - ihmettelevä.
Kyllä kännykät tuntuu olevan kiinnostavampia kun lapsi joka pihassa laittaa kiviä suuhunsa minkä ehtii mutta äiti vaan näplää kännykkäänsä keskittyneesti.Kyllä yli vuoden vanha lapsi vaatii jo keskittymistä lapseen ja sen tekemisiin eikä siihen että voi kännykän tai läppärin kanssa leikkiä ja jos joku huomauttaa jotakin asiasta saa kyllä kuulla kunniansa olla puuttumatta asiaan,lapset oppiivat että voivat tehdä mitä äly antaa tehdä,tästähän ei voi syyttää lasta vaan tätä itsekästä vanhempää jota ei taida lapsenhoito oikein kiinnostaa.Hankkikaa niitä lapsia sen verran kun jaksatte itse hoitaa.
- Kotkotkot....
Johan olet itsekäs...
Harmi ettet ymmärrä nauttia perheestäsi. Olet pahantuulinen äiti joten ei ihme että lapset kiukuttelevat.- Työ, lapset, koti
Eikö tämä avaaja ollut isä?
- Luki-luki ...
Kantsisko hoidella ensin omat viat.
- Sellie
Moi,
Lapset tulevat tuossa iässä uhmaikään ja kokeilevat rajojaan. Ne vaan ilmenee eri tavoin. Jos vielä hampaitakin on tulossa niin soppahan on valmis. Yleensä tuohon uhmaikään mennessä hampaat on jo tulleet. Tärkeintä, että saatte vaimon kanssa yhteistä aikaa, ja lapsille laitettua kunnon rajat. Kyllä se arki helpottaa viimeistään vuoden päästä. Tsemppiä! - Ei se siitä parane
Jouluksi omaan kotiin, viimeistään
- 2+1
Itte sanoisin, että älkää tehkö niitä lapsia.
Perhe-elämä on roskaa, ja varastaa sinulta itsesi. - Väärin ymmärretty
"Perhe-elämä" on kyllä paras ja turvallisin paikka lasten kasvaa. Eikä se "varasta" keneltäkään mitään, jos molemmat vanhemmat ovat oikeasti aikuisia eivätkä vain olovinaan sellaisia, koska ikä pelkästään ei aikuiseksi tee.
Kaksi tasa-arvoista ja -vertaista ihmistä eivät kiellä toisiltaan omaa elämää ja omaa persoonaa vaan päinvastoin, antavat aikaa ja tilaa toisilleen toteuttaa omia asioitaan eli omaa itseään. Avion niin kuin kaikkien parisuhteitten tulisi olla rinta rinnan kulkemista ja tukemista eikä kilpailua, kummalla on enemmän etuoikeuksia ja valtaa.
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Naiset miltä kiihottuminen teissä tuntuu
Kun miehellä tulee seisokki ja ja sellainen kihmelöinti sinne niin mitä naisessa köy? :)664519Haistoin ensin tuoksusi
Käännyin katsomaan oletko se todellakin sinä , otin askeleen taakse ja jähmetyin. Moikattiin naamat peruslukemilla. Tu142229- 251754
- 121498
- 271423
Miksi kohtelit minua kuin tyhmää koiraa?
Rakastin sinua mutta kohtelit huonosti. Tuntuu ala-arvoiselta. Miksi kuvittelin että joku kohtelisi minua reilusti. Hais51298- 101217
- 131136
- 221086
Martinasta kiva haastattelu Iltalehdessä
Hyvän mielen haastattelu ja Martina kauniina ja raikkaan keväisenä kuvissa.2911014