Hän kirkastaa minut, sillä sen, minkä hän teille ilmoittaa, hän saa minulta. Kaikki, mikä on Isän, on myös minun. Siksi sanoin, että hän saa minulta sen, minkä hän teille ilmoittaa.
Joh. 16:14–15
Kun Jeesus otettiin Isän luokse, saapui maailmaan Pyhä Henki. Pyhä Henki ei ole voimavirta eikä hän halua olla keskeinen ylistyksen kohdekaan, vaan hän on persoona, joka osoittaa Kristusta. Pyhä Henki ei puhu omissa nimissään, vaan sen, minkä saa Kristukselta sanottavaksi. Henki lähtee Isästä ja Pojasta eikä hän toimi irrallaan Kristuksen ristin sanomasta ja Raamatun sanasta. Hän johdattaa omiaan totuuden tielle. Pyhä Henki jakaa Jeesuksen sanoja, ja Jeesuksen sanat ovat Isän tahto. Pyhä kolmiyhteys on yksimielinen Jumalan sanan jakamisessa. Luterilainen usko nojaa aina siihen, että Jumalan sana on erehtymätön ja riittävä ohje eikä uutta ilmoitusta enää tule. Kirkon historia on osoittanut, että piispat ja kirkolliskokoukset voivat erehtyä. Vain Jumalan sana on aina luotettava. Meille siis riittää hyvin Raamattu ja me varomme sellaista Hengen johdatusta, joka vie pois Jumalan sanasta.
Joh. 16:14–15
Kun Jeesus otettiin Isän luokse, saapui maailmaan Pyhä Henki. Pyhä Henki ei ole voimavirta eikä hän halua olla keskeinen ylistyksen kohdekaan, vaan hän on persoona, joka osoittaa Kristusta. Pyhä Henki ei puhu omissa nimissään, vaan sen, minkä saa Kristukselta sanottavaksi. Henki lähtee Isästä ja Pojasta eikä hän toimi irrallaan Kristuksen ristin sanomasta ja Raamatun sanasta. Hän johdattaa omiaan totuuden tielle. Pyhä Henki jakaa Jeesuksen sanoja, ja Jeesuksen sanat ovat Isän tahto. Pyhä kolmiyhteys on yksimielinen Jumalan sanan jakamisessa. Luterilainen usko nojaa aina siihen, että Jumalan sana on erehtymätön ja riittävä ohje eikä uutta ilmoitusta enää tule. Kirkon historia on osoittanut, että piispat ja kirkolliskokoukset voivat erehtyä. Vain Jumalan sana on aina luotettava. Meille siis riittää hyvin Raamattu ja me varomme sellaista Hengen johdatusta, joka vie pois Jumalan sanasta.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Lue päivänsanoja muualta lisää ja laita tänne toisillekin luettavaksi.
Yksikään profeetallinen sana ei ole tullut julki ihmisten tahdosta, vaan ihmiset ovat puhuneet Pyhän Hengen johtamina sen, minkä ovat Jumalalta saaneet.
2 Piet. 1:21
Ihmisen herättäjä on aina Jumalan Pyhä Henki, joka toimii sanan ja sakramenttien kautta. Jumalan sana vaikuttaa kasteessamme ja sinetöi meidät Jeesuksen omiksi. Kasteen armosta etääntyneen Pyhä Henki voi herättää muistuttamalla aiemmin kylvetystä sanasta. Sana voi kohdata puhuttelevasti hetkessä, jossa sitä kuullaan tai luetaan. Joskus sana antaa jälkikäteen selityksen sille, mikä elämää on kohdannut. Ilman sanaa me emme kuitenkaan voi tunnistaa Kristusta tai uskoa sovitukseen. Eri tavoin sanan kautta Pyhä Henki tekee Jeesuksen eläväksi sydämelle. – Muslimimaailmassa on tavallista, että kristityksi tullaan näkemällä vaikuttava uni tai näky. Jälkeenpäin sanan pohjalta voidaan ymmärtää nähty tai koettu ja tajuta Jeesuksen merkitys Jumalan Poikana. Raamatun sana antaa näylle tai kokemukselle oikean selityksen ja sisällön. Sana on aina se, joka herättää, antaa uskon ja pitää siinä.
Mutta se koskee myös kaikkia teitä: jokaisen tulee rakastaa vaimoaan niin kuin itseään, ja vaimon tulee kunnioittaa miestään.
Ef. 5:33
Mitä rakkaus on? Se on kärsivällisyyttä. Kärsivällisyys odottaa, antaa toiselle tilaa, ei pyri muuttamaan häntä halujensa täyttäjäksi. Se on lempeyttä. Lempeys jättää sanomatta, vaikka tekisi mieli, se puhuu toisesta hyvää ja toiselle hyvää. Rakkaus ei kadehdi. Se näkee, että toisen hyvä on yhteistä hyvää ja onnistuminen on jaettuna kolminkertaista. Rakkaus ei pöyhkeile. Se asettaa toisen toiveet omien edelle, se asettuu rakkaansa palvelijaksi. Rakkaus ei käyttäydy sopimattomasti. Se ei pyri muuttamaan toista, syyttämään toista tai nolaamaan toista. Rakkaus ei etsi omaa etuaan, vaikka se olisi vahvemmilla ja olisi kiusaus vaatia hyvää itselleen. Rakkaus ei katkeroidu eikä muistele kärsimäänsä pahaa, vaan se tahtoo antaa anteeksi ansiotta. Anteeksiantaminen on unohtamista, toisen puutteiden peittämistä. Rakkaus ei iloitse vääryydestä vaan silloin, kun totuus voittaa. Turvallisessa ilmapiirissä uskalletaan avoimuuteen ja haavoittuvuuteen. Rakkaus luottaa, ettei sitä käytetä hyväksi. Sitä rakkaus on.
Rakkaus todellakin luottaa, ettei sitä käytetä hyväksi? Luottaa kuin vauva imettäjäänsä!
Mikä on hyväksikäyttöä?
Markkinavoimien nimissä tai tasa-arvon nimissä? Entä lapsen identiteetin sekoittamisen nimissä? Tai hänen rauhan- ja rakkaudenmenetyksen nimissä?
Miksi maamme lapsilta riistettiin rauha kasvaa omassa kodissaan sekä äiti ? Kokonaan hänen päivittäinen läheisyys ja erityisesti rakkaus, niin millä oikeudella se on riistetty?
Miksi muutama vuosikymmen sitten Suomessakin (Tanska , Ruotsi ym.) vapautettiin pornosaasta ja kutsuttiin sitä rakkaudeksi?
Samaan aikaan vapautuvan pornon kera kuulutti viikkolehdet, että pitää vapauttaa myös naiset kodeistaankin - työelämään. Sitä tasa-arvoa ei lapset saa estää ja äidinrakkaus ei ole sellaista, mitä jokainen vieras hoitaja ei voisi korvata. Riittää maamme pikkulapsille 10 tunnin päivissään, kun saa ns. varhaiskasvatusta ja ruoan.
Ja lapsi sopeutui ja sai varhaiskasvatuksensa , missä läheiseen kiintyminen estettiin hyvään kasvatukseen kuulumattomana.
Hän ymmärsi etsiä nuorena sitten sitä median tarjoamaa rakkaudeksi nimettyä seksiä. Löysi vertaistukensa muistakin nuorista - kaikki etsi - keskenään.
Tasa-arvo sanakin löysi vielä uuden lisätarkoituksen.
Rakkaudesta lauletaan ja nauretaan ja edelleen Suomen pikkulaset itkevät äidinkaipuusuruaan vaihtuvien vieraishoitajien siedettävänä. Lueppa päiväkotihoitajien (nuorten) juttuja.
Kuka antaa anteeksi mitä? Mikä on ymmärryksen kasvu enää, kun se ei ole itsestään selvää luottamusta pikkulapsen ja vanhemman välillä jatkuvasti? Kasvamista rakkauden, välittämisen ja huolenpidon ymmärrykseen? Että aikuisena luonnostaan osaa jakaa sitä edelleen jälkeläisilleen ja luoda luottamusta rakkaudessa.
On lain nimissä riistetty liian kauan äitien ja lasten kasvuilo kodeissaan ja se olisi todellinen oikea ilo perheen päällle.
Muista, Jaakob, sinä minun palvelijani, muista, Israel, että minä olen sinut muovannut, sinä olet minun palvelijani, sinä et minulta unohdu, Israel.
Jes. 44:21
Uskaltaisimmeko ajatella, että olemme Kaikkivaltiaan Jumalan luomia, sovittamia, valitsemia, omakseen ottamia ja hänelle syvästi rakkaita? Järjellämme saatamme sanat kuulla ja hyväksyäkin, mutta kuulisimmeko ne nyt myös sydämellämme? Nousisiko ihmettely siitä, että Jumalan käsi on meidät tehnyt? Kiittäisimmekö Jumalaa Kristuksen sovitustyöstä, joka on poistanut harteiltamme syntiemme taakan? Ylistäisimmekö Herraamme valinnan armosta, jonka olemme saaneet osaksemme? Nousisiko sydämestä hänen kunniansa ylistys kasteen lahjasta, joka säilyy aina matkavaatteenamme? Muistaisimmeko kiittää uskon lahjasta, siitä, että Isä on ottanut meidät valtakuntaansa? Siitä, että hän ei koskaan unohda meitä, omiin käsiinsä piirtämiä. Olisiko kohtuullista, että kiittäisimme ja ylistäisimme häntä kaikista suurista lahjoista, joita jatkuvasti nautimme?
Kun minä olen heissä ja sinä olet minussa, he ovat täydellisesti yhtä, ja silloin maailma ymmärtää, että sinä olet lähettänyt minut ja että olet rakastanut heitä niin kuin olet rakastanut minua.
Joh. 17:23
Kristityt eivät kuulu sydämeltään maailmaan, eivätkä ole sen kanssa yhtä, mutta Jeesuksen kanssa he sitä ovat. Siksi Jeesus rukoilee kaikkien niiden puolesta, jotka koskaan tulevat ottamaan sanan vastaan. Hän pyytää, että he olisivat yhtä saman ruumiin jäseninä. Sanan sulautuessa uskovaan elämän virta kulkee Jeesuksesta kristittyyn ja kristitty tulee Jeesuksen kanssa yhdeksi. Tapahtuu, niin kuin kreikankielessä sanotaan, että ”he ovat täydellistyneet yhdeksi”. Mitä lähempänä me olemme Herraamme, sitä voimakkaammin näemme totuuden samalla tavalla. Yhteys kristittyjen välillä ei tarkoita yhdessä touhuamista sisäisesti erimielisinä, vaan sisäisen yhteyden löytymistä mahdollisimman lähellä Jumalan sanan totuutta. Sillä totuus on yksi, niin kuin evankeliumikin on yksi. Kun kristityt hakeutuvat lähemmäs toisiaan, sen tulee tapahtua lähentymällä Herraa ja hänen sanaansa. Sro
Jätän nyt teidät Jumalan ja hänen armonsa sanan haltuun, sen sanan, jossa on voima rakentaa teitä ja antaa perintöosa kaikkien pyhitettyjen joukossa.
Apt. 20:32
Älköön meiltä koskaan kadotko herkkä tunto Jumalan sanan äärellä. Kristityn elämä on elämää kädestä suuhun. Me tarvitsemme jatkuvasti evankeliumin uudelleen omistamista, ehtoollisen leipää ja rukouksen yhteyttä Isäämme. Me tarvitsemme jatkuvaa puhdistautumista Jeesuksen veressä, sillä maailman teitä kulkiessa ei voi välttää kaikenlaisen lian ja saastan tarttumista. Joka toisin kuvittelee, katsokoon, ettei lankea vielä pahemmin. Maailman hämäryydestä huolimatta kristitty elää kaikissa olosuhteissa Jeesuksen omana nauttien vanhurskautta, iloa ja rauhaa, jolla Pyhä Henki hänet ympäröi. Armosta eläminen tuo vapauden ja levon. Herramme ihmeellisesti rakastaa syntisiä ja viihtyy mahdottomien ihmisten seurassa. Meillä on siksi parasta mahdollista matkaseuraa ja kutsumme samalle matkalle muitakin mahdottomia tapauksia.
Kun he kivittivät Stefanosta, tämä rukoili Herraa ja sanoi: ”Herra Jeesus, ota vastaan minun henkeni.” Hän vaipui polvilleen ja huusi kovalla äänellä: ”Herra, älä vaadi heitä tilille tästä synnistä!” Sen sanottuaan hän nukkui pois.
Apt. 7:59–60
huolta-vaillaEnsimmäisenä kristittynä marttyyrina kuollut diakoni Stefanos näki juuri ennen kivittämistään Jumalan kirkkaan valtaistuimen ja Jeesuksen istuvan Isän oikealla puolella. Nähtyään avoimen taivaan ja rakkaan Herransa, hän kykeni näkemään myös vainoojansa oikein. He toimivat vain siten kuin heidän pitikin toimia, kun eivät Kristusta tunteneet. Kivittämistä seurasi hyväksyen vierestä myös Saul, tuleva apostoli Paavali. Stefanoksen rukoukset kivittäjiensä armahtamisesta ja hänen rakkautensa vihaajiaan kohtaan olivat omalta osaltaan kutsumassa Paavalia oikealle tielle. Jeesuksen ilmestyessä evankeliumi tavoitti lopulta hänetkin, joka oli kiivaasti vainonnut siunaajaansa. – Sanotaan, että rakkaus kykenee voittamaan maailman. Voittakoon Kristuksen rakkaus meidätkin rakastamaan yhä syvemmin niitä, jotka Isä Jumala tiellemme lähettää. Olkoot he keitä tahansa, missä tahansa.
Minun ikeeni on hyvä kantaa ja minun kuormani on kevyt.
Matt.11:30
Jeesus ei vapauta meitä elämän kuormista. Hän ei vapauta omiaan kulkemasta ihmisinä ihmisen tien iloineen ja suruineen. Usko Jeesukseen ei ole vakuutus murheettomuudesta tai lupaus terveydestä ja tasapainosta. Yksin kannettuina taakat voivat olla ylivoimaisia, mutta Jeesuksen kanssa niistä tulee sopivia, joskus jopa kevyitä. Kevyellä kuormalla Jeesus tarkoittaa varsinaisesti uskonnollisia sääntöjä ja kieltoja, jotka voivat kuormittaa tunnollisia ja herkän omantunnon omaavia ihmisiä. Jeesuksen yhteydessä ei ole tarkoitus elää käskyjen ja kieltojen orjuuttavassa ilmapiirissä, vaan hänen omansa elävät yhteydessä Herraansa. Jeesuksen sanat ja teot vapauttavat ihmisen, päästävät raskaan taakan alta, julistavat riemuvuotta, aikaa, jolloin velat on maksettu ja synnit otettu pois syyttämästä. Tämä sanoma on ies, joka on sopivan kevyt kantaa. Sen kanssa jaksetaan raskaammankin taakan alla vielä jatkaa matkaa.
Köyhää minä katson, köyhää, hengeltään särkynyttä, sanani alla arkaa.
Jes. 66:2
Jaksaisitko kuulla tämän Jumalan lempeän kuiskauksen kaiken uskonnollisen melun keskellä? Hengeltään särkynyttä, sanan alla arkaa – maan hiljaista – Herra katsoo. Sitä, jolle sana on kipeästi paljastanut synnin ja puutteen. Sitä, jota ahdistaa oma epäusko ja kelvottomuus. Sellaista Herra katsoo armollisin silmin ja sanoo: sinä olet minun, eikä kukaan ryöstä sinua minun kädestäni. Armo riittää vielä sellaisellekin, jonka suru on siinä, että ei osaa syntejään surra. Synnintunto tai heikkoudentuntokaan ei pelasta, vaan Kristus. Kallis Hunajanpisara -kirjanen opettaa: ”Älä tee evankeliumista lakia, siten että sinun olisi itse vielä tehtävä ja kärsittävä jokin osa siitä, ja Kristus olisi vain puolinainen välimies tai niin, että sinun pitäisi kantaa osa synneistäsi ja toimittaa niistä sovitus. Anna synnin särkeä sydämesi, muttei toivoasi evankeliumiin.” Ja viisas opastaja jatkaa hauskasti: ”Ellet syntejäsi murehtiessasi näe Kristusta, lopeta murehtiminen.” Oleellista on nähdä Kristus sellaisena kuin hän on.
Amen tälle ketjulle.
Joka ei ota ristiään ja seuraa minua, se ei kelpaa minulle. Joka varjelee elämäänsä, kadottaa sen, mutta joka elämänsä minun tähteni kadottaa, on sen löytävä.
Matt. 10:38–39
Kehotus ristin kantamiseen ei ole retoriikkaa, jonkinlaista puhekikkailua tai maalailua. Onhan muuallakin Jeesuksen sanoissa sama viesti: ”Laskekaa kustannukset, joita joudutte seuraamisesta maksamaan. Niin kuin he vainosivat minua, niin teitäkin vainotaan. Opetuslapselle riittää, että hänelle käy niin kuin opettajallekin.” Puheissa on kauttaaltaan sama realismi: kristinusko ei ole nautiskelua, hyvissä tunnelmissa piehtarointia tai pikkukivaa puuhastelua. Seuraaminen on tarvittaessa hinnan maksamista, kivun kantamista, laskeutumista murheiden laaksoihin. Jo Raamatun henkilöiden elämänhistorioissa eteemme vyöryy koko elämä kaikkine väreineen. Kaikenlaisten maisemien kautta Herramme saattaa meitä kuljettaa. Rauhan ja seesteisyyden aika, jota länsimaisina kristittyinä olemme saaneet elää, on ollut poikkeuksellinen, emmekä tiedä, kuinka kauan siitä saamme nauttia.
Minä huudan avukseni Herraa, ja hän vastaa minulle pyhältä vuoreltaan. Minä menen levolle ja nukahdan, sitten herään taas aamuun. Koko yön Herra suojelee minua.
Ps. 3:5–6
On riemullista ja rohkaisevaa kuulla lupaus, että huutaessamme Jeesusta avuksi elämäämme sairaan ja syntisen tavoin, me olemme hänen. Jeesuksen avuksi huutaminen on välillä huokailua ja sydämen sanatonta rukousta. Joskus sen nostattaa hätä, joskus ilo Herrassa. Avuksi huuto voi olla oman syntisyyden ahdistusta tai Jumalan pyhyyden järkyttämäksi tulemista. Avuksi huuto voi olla myös hiljaista luottamusta tai se voi olla odotusta ja toivoa, kun uskon maisema hetkeksi hämärtyy. Oleellista on se, että kun Herraa huudetaan avuksi, ollaan jo hänen suojassaan kaikissa tilanteissa. Herramme ei ole niin pieni, että hän jakaisi armoaan sydäntemme ailahtelevien tunteiden mukaisesti. Hän on Kaikkivaltias Herra ja Jumala, oma Isämme. Luther sanoi, että Jumala ei lörpöttele, mutta se, minkä hän lupaa, toteutuu varmasti kuin auringonnousu.
Jos te rakastatte minua, te noudatatte minun käskyjäni.
Joh. 14:15
Pitämällä Jeesuksen sanat sellaisina, kun hän ne antoi, me rakastamme Jumalaa. Käskyjen pitämisen voi ymmärtää myös laajemmin: pitämällä sanan kaikki kehotukset ja omistamalla sen lupaukset, me rakastamme Jeesusta. Ennen kaikkea Herramme tahtoo meidän turvautuvan keskeisiin armon sanoihin, että löytäisimme niistä elämän. Jeesus tuli ihmiseksi, kuoli puolestamme sovittaen syntimme ja nousi kuolleista sovituksen sinetiksi. Me tuskin voimme rakastaa ja ylistää Jumalaa kauniimmin kuin uskomalla Jeesuksen sanat ja teot myös meitä koskeviksi. Kun ehdottoman evankeliumin aarre aukeaa, muuttuvat pienetkin hyvät tekomme evankeliumin palvelemiseksi. Ilman evankeliumia suurimmatkaan rakkaudenteot eivät avaa meille taivasta, vaan jäävät vain oman hyvän etsimiseksi. Niin turmeltunut on ihmisluonto, myös meidän.
Miksi olet masentunut, sieluni, miksi olet niin levoton? Odota Jumalaa! Vielä saan kiittää häntä, Jumalaani, auttajaani.
Ps. 42:6
Sanotaan, että asenteella voi vaikuttaa olotilaan. Kun ajattelee tietoisen myönteisesti, muuttuu olokin myönteiseksi. Voi olla. Ehkä voimme vaikuttaa tilaamme jossain määrin, mutta kun todellinen masennus tai murhe laskeutuu raskaana ylle, ei positiivinen ajattelu enää toimi. On vain paha olla, maailma synkkenee ja mielen maisema kapenee ja käpristyy. Kaikki voima menee elämiseen, muuta ei jaksa. Murheen läpi voivat kuitenkin Jumalan lohduttavat sanat ulottua. Ne eivät ehkä liikuta kipeitä tunteita ja ota heti pois pahaa oloa, mutta ne voivat jäädä sisimpään elämään ja hoitamaan meitä huomaamatta. Sanan myötä Herra Jeesus on läsnä. Sana vaikuttaa luottamusta Jumalaan ja rohkaisee odottamaan hänen apuansa. – Tänään Jumala vakuuttaa meille, että me saamme vielä kiittää Jumalaa, auttajaamme. Se päivä koittaa varmasti.
Rakasta Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistä niinkuin itseäsi.
Siinä tiivistetysti sanottuna Raamatun sanomakin.