Emme kaikki kuole

"Muutumme meidän jeesuksen kristuksen kaltaiseksi,kirkastetuksi..."
Kyllä näin tapahtuu, mutta kuolemalla siihen ei ole mitään merkitystä. Vain elämällä, siis kokemalla elämän 'oppiläksyjä' ja vähitellen tietoisuutemme kasvaessa 'valaistumme' eli saavutamme samantapaisen tietoisuuden asteen kuin mestari Jeesuksen kerrottiin saavuttaneen (ns. kristus-tason).

"...ruumiime tulee kataomattomaksi."
Ruumiimme on maan energioista koostunut käyttövälineemme tämänkertaisen elämämme ajaksi. Se palaa kuoltuamme takaisin maan energioihin. Se ei palaa enää meille, koska emme sitä tarvitse enää koskaan. Ruumiimme ei ole me!
Sielullamme on ajallinen kehomme 'käyttövälineenä' ja kuoltuamme 'pukeudumme' automaattisesti sielumme toiseen olomuotoon eli ns. valokehoomme (sen atomit ovat korkeamman olemisen tason energiaa...mutta sekin katoaa sitten kun sitä ei enää tarvita.

"Katoavaisuus ei voi saada katoamattomuutta itselleen..."
Kaikki tämä mitä luulemme todelliseksi on katoavaa ja näin ollen harhaa. Se mikä on katoamatonta ei ole materiaa millään olemisen tasolla. Mitä se sitten? Voisi olla toisen keskustelun aihe?

"tulee tapahtumaan aikojen lopussa."
Oikeastaan aikakin on vain mielemme harhaa joka syntyy havaitsemisesta (aivomme pystyvät käsittelemaan havaintojaan vain suhteellisella nopeudella). Kun havaitseminen on muuttunut 100%sti tietoisuudeksi, loppuu aikakin.
Vain energiat mistä kaikki on koostunut (tässä lukijan pitäisi edes vähän tietää kvanttifysiikasta) jäävät 'olemaan' siihen saakka kunnes koko maailmankaikkeus 'häviää' ja viimeinenkin sielu on palannut "Isän Kotiin"). Silloin kaikki energiatkin (tunnetut ja vielä tuntemattomat) palaavat takaisin alkulähteeseensä 'olemattomuuden tasapainon tilaan' eli siihen mitä oli ennen kuin mitään oli olemassa (tiedän jo, että aloittaja ei ymmärrä tätä kaikkea, mutta ehkä täällä löytyy muitakin lukijoita joita tämä asia voi kiinnostaa?)