Laulu Lauri Törnistä

Eastern front...

Tämä Willy ei todellakaan ollut mikään turha mies, vaan todellinen soturi. Lukekaa ainakin tästä loppukohtaus.

Huhtikuun 7. päivänä nousi Loviisan Valkossa maihin saksalainen eversti Otto von
Brandensteinin komentama vahvennettu prikaati kohtaamatta lainkaan vastarintaa.
Osastoon kuului kolme jalkaväkipataljoonaa, polkupyöräpataljoona, ratsuväkieskadroona ja kaksi kenttätykistöpatteria, yhteensä noin 2500 miestä. Varhain seuraavana päivänä lähtivät prikaatin pääosat etenemään kohti Lahtea. Tarkoituksena oli punaisten päävoimien perääntymistien katkaisu sillä suunnalla.
Prikaatista irrotettiin osasto, joka lähetettiin rantatietä pitkin Kotkan suuntaan.
Osastoon kuului kaksi polkupyöräkomppaniaa, konekiväärikomppania ja kenttätykkipatteri.

Osaston tehtävänä oli suojata prikaatin itäinen sivusta sekä tiedustella, olisiko tulevia merikuljetuksia ollut mahdollista suunnata Kotkaan.
Saksalaisten etenemisreitillä olleet vähäiset punaiset joukot vetäytyivät Ahvenkoskelta ja Pyhtäältä Kyminlinnaan. Saksalaiset etenivät puoleen päivään mennessä Sutelan kyläaukean länsireunaan, noin kilometrin päähän Langinkoskenhaarasta. Partioita eteni myös Korkeakoskelle ja Kotkansaaren suuntaan.

Kyminlinnassa oli ennen taistelun alkua punaisia noin 30 miestä ja muutama nainen.
Miehet olivat esikunta- tai huoltotehtävissä olevia vanhempia miehiä tai nuoria poikia. Osa ei ollut koskaan edes ampunut kiväärillä. Pyhtäältä perääntyi linnoitukseen noin 35 miestä.
Punaiset suorittivat hälytyksen Kotkaan, Kymiin ja Kouvolaan. Kotkasta ja Kymistä
punaiset saivat haalittua kiireesti kokoon kolme vajaata komppaniaa sekä naiskaartilaisia.
Taistelukosketus tapahtui Sutelan sillan luona, jossa saksalaisten moottoripyöräpartio kohtasi punaisten etuvartion. Syntyneessä kahakassa kaatui kaksi punaista ja haavoittui yksi. Tämä pakotti punaiset perääntymään joen yli linnoitukseen. Saksalaisten varsinainen päähyökkäys alkoi puoli seitsemän aikaan illalla. Saksalaiset etenivät Sutelan sillan yli, jolloin punaiset avasivat valleilta konekivääri- ja kivääritulen. Saksalaiset suojautuivat ojiin ja osa vetäytyi sillan kautta takaisin joen länsipuolelle kiivaasti tulittaen.
Tämän jälkeen saksalaiset ylittivät joen uudelleen parisataa metriä alempana, jossa
jääsohjo oli muodostanut joen suvantopaikkaan kantavan jääsillan. Hyökkääjän apuna oli myös tiheä rantalepikko, mikä esti punaisten tehokkaan tulen jokirantaan. Punaisten yritys raivata ampuma-alaa aiheutti heille kolmen miehen tappiot kaatuneina. Lopulta punaiset kuitenkin pääsivät tulittamaan jokea ylittäviä saksalaisia. Osa hyökkääjistä oli jo kuitenkin päässyt joen yli, jolloin vastassa olleet punaiset (mm. naiskaartilaisia) perääntyivät.

Hyökkäys eteni aina valleille asti, jossa eräästä sortumakohdasta saksalaiset pääsivät aina linnoituksen päämuurin alle. Siellä taistelu kehittyi käsirysyyn asti, kunnes saksalaisten eteneminen pysähtyi. Lopulta saksalaiset vetäytyivät rantametsään ja pimeän turvin takaisin joen länsipuolelle Sutelan kylään. Sieltä saksalaiset jatkoivat vielä pimeän tultuakin tulitustaan, jota tuettiin tykistöllä.

Nautakiiliäinen kirjoitti:

Tämä Willy ei todellakaan ollut mikään turha mies, vaan todellinen soturi. Lukekaa ainakin tästä loppukohtaus.

Huhtikuun 7. päivänä nousi Loviisan Valkossa maihin saksalainen eversti Otto von
Brandensteinin komentama vahvennettu prikaati kohtaamatta lainkaan vastarintaa.
Osastoon kuului kolme jalkaväkipataljoonaa, polkupyöräpataljoona, ratsuväkieskadroona ja kaksi kenttätykistöpatteria, yhteensä noin 2500 miestä. Varhain seuraavana päivänä lähtivät prikaatin pääosat etenemään kohti Lahtea. Tarkoituksena oli punaisten päävoimien perääntymistien katkaisu sillä suunnalla.
Prikaatista irrotettiin osasto, joka lähetettiin rantatietä pitkin Kotkan suuntaan.
Osastoon kuului kaksi polkupyöräkomppaniaa, konekiväärikomppania ja kenttätykkipatteri.

Osaston tehtävänä oli suojata prikaatin itäinen sivusta sekä tiedustella, olisiko tulevia merikuljetuksia ollut mahdollista suunnata Kotkaan.
Saksalaisten etenemisreitillä olleet vähäiset punaiset joukot vetäytyivät Ahvenkoskelta ja Pyhtäältä Kyminlinnaan. Saksalaiset etenivät puoleen päivään mennessä Sutelan kyläaukean länsireunaan, noin kilometrin päähän Langinkoskenhaarasta. Partioita eteni myös Korkeakoskelle ja Kotkansaaren suuntaan.

Kyminlinnassa oli ennen taistelun alkua punaisia noin 30 miestä ja muutama nainen.
Miehet olivat esikunta- tai huoltotehtävissä olevia vanhempia miehiä tai nuoria poikia. Osa ei ollut koskaan edes ampunut kiväärillä. Pyhtäältä perääntyi linnoitukseen noin 35 miestä.
Punaiset suorittivat hälytyksen Kotkaan, Kymiin ja Kouvolaan. Kotkasta ja Kymistä
punaiset saivat haalittua kiireesti kokoon kolme vajaata komppaniaa sekä naiskaartilaisia.
Taistelukosketus tapahtui Sutelan sillan luona, jossa saksalaisten moottoripyöräpartio kohtasi punaisten etuvartion. Syntyneessä kahakassa kaatui kaksi punaista ja haavoittui yksi. Tämä pakotti punaiset perääntymään joen yli linnoitukseen. Saksalaisten varsinainen päähyökkäys alkoi puoli seitsemän aikaan illalla. Saksalaiset etenivät Sutelan sillan yli, jolloin punaiset avasivat valleilta konekivääri- ja kivääritulen. Saksalaiset suojautuivat ojiin ja osa vetäytyi sillan kautta takaisin joen länsipuolelle kiivaasti tulittaen.
Tämän jälkeen saksalaiset ylittivät joen uudelleen parisataa metriä alempana, jossa
jääsohjo oli muodostanut joen suvantopaikkaan kantavan jääsillan. Hyökkääjän apuna oli myös tiheä rantalepikko, mikä esti punaisten tehokkaan tulen jokirantaan. Punaisten yritys raivata ampuma-alaa aiheutti heille kolmen miehen tappiot kaatuneina. Lopulta punaiset kuitenkin pääsivät tulittamaan jokea ylittäviä saksalaisia. Osa hyökkääjistä oli jo kuitenkin päässyt joen yli, jolloin vastassa olleet punaiset (mm. naiskaartilaisia) perääntyivät.

Hyökkäys eteni aina valleille asti, jossa eräästä sortumakohdasta saksalaiset pääsivät aina linnoituksen päämuurin alle. Siellä taistelu kehittyi käsirysyyn asti, kunnes saksalaisten eteneminen pysähtyi. Lopulta saksalaiset vetäytyivät rantametsään ja pimeän turvin takaisin joen länsipuolelle Sutelan kylään. Sieltä saksalaiset jatkoivat vielä pimeän tultuakin tulitustaan, jota tuettiin tykistöllä.

Jatkuu...


Noin tuntia ennen hyökkäystä oli Kouvolasta saapunut junallinen punaisia. Tunnin kuluttua saksalaisten hyökkäyksen alkamisesta saapui vielä toinen junallinen lisää. Yhteensä vahvistuksia tuli Kouvolasta noin 450 miestä. Kymistä ja Kotkasta saapuneet punaisten vahvistukset (noin 300 miestä) eivät ehtineet ajoissa Kyminlinnaan.
Näiden joukkojen kärki oli taistelun alkaessa vasta Kotkan vanhan hautausmaan tasalla.
Joukot määrättiin ketjuun vanhan hautausmaan ja Langinkosken välille, koska edessä oli noin kilometrin levyinen peltoaukea. Punaiset pysyivät näissä asemissaan aina pimeän tuloon asti ja jatkoivat vasta sitten Kyminlinnaan.

Yksityiskohtana mainittakoon, että punaisten hallussa ollut Rankin linnake osallistui myös taisteluun ampumalla patterillaan muutaman laukauksen Sutelan alueelle.
Saksalaiset lopettivat tulituksen ja irtautuivat taistelusta puoli kymmenen aikaan illalla, koska voimasuhteet olivat kääntyneet liiaksi punaisten hyväksi. Vähän sen jälkeen saapui Kouvolasta vielä panssarijuna punaisten tueksi. Saksalaiset vetäytyivät aina Ahvenkoskelle saakka.
Punaiset etenivät varovasti saksalaisten perässä Ahvenkoskelle ja ryhmittyivät sinne puolustukseen huhtikuun 10. päivänä.

Punaisia kaatui taistelussa erään tiedon mukaan 18 miestä. Saksalaiset veivät omat
kaatuneet ja haavoittuneet mukanaan pois, mutta kaatuneita mainitaan olleen ainakin viisi.

Punaiset hautasivat yhden kentälle jääneen kaatuneen saksalaisen Kotkan vanhalle
hautausmaalle Korelaan. Tästä kaatuneesta nuoresta jääkäri Willy Heinzista ja
Kyminlinnan taistelusta kerrottiin Hufvudstadsbladetissa 14.5.1918 seuraavaa :
”--- Punaisten puolustajien omien kertomusten mukaan urhea jääkäri syöksyi pysähtymättä eteenpäin kiivaasta tulesta huolimatta, tarkoituksenaan saada kuularuisku linnoituksen vallille.
Sen aikana haavoittui hän kuulasta toiseen käteensä, mutta sitoi haavansa niin
hyvin kuin pystyi omilla sidetarpeillaan ja jatkoi vaarallista taivaltaan eteenpäin kuin mitään ei olisi tapahtunut. Toinen kuula tunkeutui posken ja leuan läpi murskaten suun ja hampaat. Kylmäverisesti veti hän uudelleen esiin sidetarpeensa ja täytti suunsa pumpulilla tyrehdyttääkseen verenvuodon, jonka jälkeen hän uudelleen uskomattomalla urheudella ja kuolemaa uhmaten ryntäsi ylös vallille kuularuiskunsa kanssa. Heti kun hän oli saanut sen asemaan, hänen selkäänsä osui kuula ja hän kaatui kuolleena alas --- Kaatuneen ruumis noudettiin pois punaisten toimesta ja haudattiin väliaikaisesti Kotkan hautausmaalle.
Siunaus toimitettiin suurin kunnianosoituksin viime tiistaina 7.5.1918.
Haudalla oli 40-henkinen saksalaissotilaiden joukko kunniavartiossa sekä lukematon määrä kaupungin asukkaita.”