Olen 20 vuotta täyttävä nuorimies, joka kantaa harteillaan edelleen tätä häpeää, tahdosta riippumatta. Olen ujo, sillä olin kiusattu koko ylä-asteen ajan. En vain kiusattu, vaan myös yksinäinen - en tiedä miksi ansaitsin kyseistä kohtelua, olin tästä syystä hiljainen mutta en puhunut pahaa kenestäkään.
Tämä on vaikuttanut itsetuntooni, rajusti. En pidä itseäni komeana, puhujana olen huono eikä luonteeni ole kiinnostava. Sekä, no, miehuuteni koossa on moittimista.
Pelkään, että olen yksin koko elämäni, tai vaihtoehtoisesti teen itselleni jotain ennen kun "se oikea tulee vastaan" (eikä ne niin vain "tule" jos sinussa ei ole sitä jotain mikä viehättää vastakkaista sukupuolta.)
Nykyisin olen ihan suht. sosiaalinen kaveri, mutta naisille olen edelleen huono puhumaan enkä uskalla tehdä minkäänlaista aloitetta/kertoa kiinnostuksestani.
Netin kautta tapaama tyttö pitää minua parhaana kaverinaansa, mutta hänkin seurustelee ja yhteydenpito on jäänyt vähälle. Suolana haavoihin voisi toimia se, että hän kertoi menettäneensä neitsyyden pojalle jonka kanssa hän aloitti seurustelun vasta muutama viikko sitten, päivän päästä sen menetyksen jälkeen. Tyttö on minua useita vuosia nuorempi, sekä asenteeni häneen muuttui suuresti hänen kertoessa kokemuksestaan, lähinnä koska olen katkera siitä, että hänkin on jo minua kokeneempi.
Ne vähäiset kaverit mitä ylä-asteen jälkeen olen saanut, ovat jättäneet minut ulkopuolelle, keskittyen naikkosiinsa.
Tämä vuosi, 2014, on ollut kokonaisuudessaan paska. Heräsin vasta nyt siihen että nuoruuteni on pilalla, kun sen yksin jouduin viettämään, joka vaikuttaa koko loppuelämääni...
Haluan tyttöystävän, mutta en sitä itsevarmuuden puutteesta saa. Miten saisin itseni taas kokoon, alan olla toivoton... Sanotaan että tämä viesti on viimeinen avunpyyntö - Kertokaa suora mielipide mitä minun pitäisi tehdä? Haluan ratkaisuja, en lohtua...
Tämä on vaikuttanut itsetuntooni, rajusti. En pidä itseäni komeana, puhujana olen huono eikä luonteeni ole kiinnostava. Sekä, no, miehuuteni koossa on moittimista.
Pelkään, että olen yksin koko elämäni, tai vaihtoehtoisesti teen itselleni jotain ennen kun "se oikea tulee vastaan" (eikä ne niin vain "tule" jos sinussa ei ole sitä jotain mikä viehättää vastakkaista sukupuolta.)
Nykyisin olen ihan suht. sosiaalinen kaveri, mutta naisille olen edelleen huono puhumaan enkä uskalla tehdä minkäänlaista aloitetta/kertoa kiinnostuksestani.
Netin kautta tapaama tyttö pitää minua parhaana kaverinaansa, mutta hänkin seurustelee ja yhteydenpito on jäänyt vähälle. Suolana haavoihin voisi toimia se, että hän kertoi menettäneensä neitsyyden pojalle jonka kanssa hän aloitti seurustelun vasta muutama viikko sitten, päivän päästä sen menetyksen jälkeen. Tyttö on minua useita vuosia nuorempi, sekä asenteeni häneen muuttui suuresti hänen kertoessa kokemuksestaan, lähinnä koska olen katkera siitä, että hänkin on jo minua kokeneempi.
Ne vähäiset kaverit mitä ylä-asteen jälkeen olen saanut, ovat jättäneet minut ulkopuolelle, keskittyen naikkosiinsa.
Tämä vuosi, 2014, on ollut kokonaisuudessaan paska. Heräsin vasta nyt siihen että nuoruuteni on pilalla, kun sen yksin jouduin viettämään, joka vaikuttaa koko loppuelämääni...
Haluan tyttöystävän, mutta en sitä itsevarmuuden puutteesta saa. Miten saisin itseni taas kokoon, alan olla toivoton... Sanotaan että tämä viesti on viimeinen avunpyyntö - Kertokaa suora mielipide mitä minun pitäisi tehdä? Haluan ratkaisuja, en lohtua...
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.