Onko Taivaassakin mahdollisuus kiusata toisia ?

Kuoltuamme meidät 'ympäröi rakkauden ilmapiiri'. Noin yleensä! Tietysti on myös eräänlaisia pimeyden ja ehdottoman yksinäisyyden tasoja sellaista tarvitseville.
Oletan, ettet ole paatunut jumalankieltäjä etkä pahantekijä, niin löytänet itsesi kuolemasi jälkeen jossakin siellä tarjolla olevista 'taivassaleista'. Siellä on aikaa (oikeasti ajankulkua ei ole, kaikki on selvemmin kuin täällä 'tässä ja nyt') tutkia ja miettiä mennyttä elämää ja sen tapahtumia ja syitä (ne ovat aina joka tapauksessa itsestä lähtöisin!).
Ehkäpä tämän elämän kohdalle sielusi on valinnut oppiläksyksi itsensä rakastamisen läksyn. Se on yksi vaikeimmista haasteista. Se meidän kaikkien on kuitenkin ennenpitkää opittava, jotta oppisimme rakastamaan itseä/kaikkia/kaikkea... Jos opit hyväksymään itsesi sellaisena kuin olet, niin johtaa siihen, että myös toiset hyväksyvät sinut eivätkä enää kiusaa sinua. Asia kun on niin, että toiset käyttäytyvät meitä kohtaan siten kuin käyttäytyvät, jotta näkisimme itsemme, oman asenteemme, kuin heidän esittämänään peilikuvana ja tajuaisimme oman muutoksen tarpeemme. Siis itse vedämme puoleemme tietynlaisia kokemuksia kuten sinä esim. kiusaamista. Oletko ehkä kiusannut toisia edellisessä elämässäsi ja nyt sinun on koettava sellaista omissa nahoissasi? Noh, välttämättä emme tarvitse tietoa edellisten elämiemme virheistä, sillä tämän elämän haasteet kyllä viestivät niistä!

Kostaminen toiselle jo ajatustasolla on kerääminen 'hiiliä oman pään päälle'. Mestari Jeesus opetti meille anteeksiannon tärkeyden, jotta "itse saisimme anteeksi Jumalalta omat virheemme". Kukaanhan meistä ei ole virheetön, sillä muuten emme olisi enää täällä! Mikäli emme ota opiksemme näitä tällaisia elämän tuomia haasteita tämänkertaisen elämämme aikana , niin saamme uusia 'luokkamme' karman lakien mukaan (se on eräänlainen sielun opetussuunnitelma) syntymällä ehkäpä vieläkin rankempiin olosuhteisiin kuin nyt!

Kerron vielä kaikille tämän lukijoille yksinkertaisen keinon neutralisoida kaikkea sitä mikä häiritsee jollakin tavalla omassa elämässä. Tämä keino on nimeltään Ho'oponopono (voit etsiä netistä tarkempaa tietoa). Siinä on neljä kohtaa johon keskitytään hetkeksi sanomalla joko ääneen tai hiljaa omassa mielessä:
1. Olen pahoillani (....nimeä tapahtuma)
2. Anna anteeksi (..."että vedin sen puoleeni")
3. Kiitos (....että sain oppia siitä...)
4. Rakastan sinua (...niin kuin itseäni, koska olemme kaikki yhtä)

Noita neljää lausetta toistamalla puhdistamme alitajunnassamme olevia käyttäytumismalleja. Suluissa olevat selittävät vain noiden neljän "mantran" taustaa eikä niitä tarvitse toistella . Laitoin vain ne tähän selvennykseksi.

"Ajattelin vaan kuoleman jälkeen ,jos pääsen Taivaaseen minäkin , niin voinko siellä kiusata niitä tyyppejä ,jotka kiusasivat minua täällä maanpäällä ? "

Ikuiseen elämään pääsevät vanhurskaat, oikeamieliset, joilla on oikea ymmärrys. Eivät he halua kiusata ketään, vaikka olisivat vapaita tekemään niin.

Ei ole mahdollista. Siellä et sinäkään edes muista tulleeesi kiusatuksi eikä sinulla ole halua kostaa ja kiusata. Kaikki pahuus on jäänyt ikuisesti taakse: on vain lepoa, iloa, rakkautta, rauhaa ja onnea ....

Jumala on luonut erilaiset ihmiset uskovaisten kiusattaviksi. Kyllä taivaassakin hupia riittää.

"Onko Taivaassakin mahdollisuus kiusata toisia ?"

Ei ole. Kiusaajasi eivät ole siellä, ja tuskinpa sinäkään, jos haudot mielessäsi kostoa. Silloin joudut helvetin tulee niin kuin kiusaajasikin.

Jos pääset taivaaseen, tunnet myötätuntoa ja suurta sääliä helvetin tulessa kärventyviä kiusaajiasi kohtaan.