Käsittääkseni ateistit yleisesti ottaen eivät tunnusta mitään absoluuttista, ei ainakaan absoluuttista mittapuuta eli ohjenuoraa hyvälle ja pahalle. Kuitenkin ateisti saattaa sanoa, että joku yksilö tai yhteiskunta "kehittyy" (paremmaksi) tai vaihtoehtoisesti "taantuu", "rappeutuu" huonommaksi. Niinpä niin.
Miten ihmeessä ateisti voi väittää mitään "kehitystä" parempaan tai "taantumista" huonompaan edes olevan olemassa, kun kerran hänen mukaansa ei ole absoluuttista mittapuuta, jota vasten voisimme luotettavasti arvioida jonkun yksilön ja yhteiskunnan muutosta parempaan tai huonompaa suuntaan?
Teistille ei tässä kohtaa ole vaikeuksia (ei ainakaan ylipääsemättömiä), sillä teisti tunnustaa Absoluutin, joka on asettanut absoluuttisen normiston hyvälle ja pahalle. Teisti voi siten tämän Absoluutin avulla mitata kehittyykö joku parempaan suuntaan vai taantuuko pahemmaksi.
Miten ihmeessä ateisti voi väittää mitään "kehitystä" parempaan tai "taantumista" huonompaan edes olevan olemassa, kun kerran hänen mukaansa ei ole absoluuttista mittapuuta, jota vasten voisimme luotettavasti arvioida jonkun yksilön ja yhteiskunnan muutosta parempaan tai huonompaa suuntaan?
Teistille ei tässä kohtaa ole vaikeuksia (ei ainakaan ylipääsemättömiä), sillä teisti tunnustaa Absoluutin, joka on asettanut absoluuttisen normiston hyvälle ja pahalle. Teisti voi siten tämän Absoluutin avulla mitata kehittyykö joku parempaan suuntaan vai taantuuko pahemmaksi.
Vastaukset 39
Vanhimmat
Harrastako luomuruokaa ?
Jos ei näin kuitenkaan olisi niin silti p,aska tulee levittää pellolle.
Ihan tavallisen tehomaatalouden avulla tuotettuja elintarvikkeita napostelen.
Eli uskot tieteeseen etkä jumalaasi-
Miten Absoluutti eroaa sinun ikiomasta kristinuskostasi?
Avaukseni tarkoitti olla lähinnä yleisen tason filosofista pohdiskelua absoluuttisuudesta, kehityksestä ja rappeutumisesta. Tämän Absoluutin ei edes tarvitse olla kristinuskon Jumala, ei minkään tietyn uskonnon uskoma jumalolento.
"Miten ihmeessä ateisti voi väittää mitään "kehitystä" parempaan tai "taantumista" huonompaan edes olevan olemassa, kun kerran hänen mukaansa ei ole absoluuttista mittapuuta, jota vasten voisimme luotettavasti arvioida jonkun yksilön ja yhteiskunnan muutosta parempaan tai huonompaa suuntaan?"
Eihän hyvää ja pahaa voi mitata numeerisessa muodossa, siten että voisi esim. sanoa "suomalaiset ovat nyt 5 kertaa parempi kansa kuin ennen kristinuskoa". Silti sitä silti pystyy silmämääräisesti arvioimaan, mihin suuntaan ollaan menossa. Ja toki olet oikeassa, nämä arviot hyvyydestä/pahuudesta ovat subjektiivisia näkemyksiä, eivät absoluuttista tietoa josta kaikki ateistit ovat samaa mieltä ;)
Huomaa myös, että teistitkin arvottavat asioita subjektiivisista lähtökohdistaan. Heillekään ei ole olemassa absoluuttista hyvää ja pahaa, vaikka he näin ainakin isojen kysymysten kanssa ajattelevat. Esimerkiksi kuinka pahana pidät kynttilöiden sytyttämistä haudalle? Et varmaan kovin pahana. Mutta olikohan se Afrikassa vai Etelä-Amerikassa, kun tätä pidetään erittäin pahana: kynttilät ovat liittyneet esikristilliseen uskontoon tuolla alueella, ja sitä pidetään henkien palvontana (Jumalan sijaan). Eli tuon alueen ihmisille kynttilöiden sytyttäminen on "absoluuttinen paha", vaikka suomalaisilla kristitty-teisteillä näin ei ole. Ja entä Raamatun sana? Jotkin määräykset nähdään järkähtämättömän pahoina, toisten rikkomista ei nykyisin edes noteerata.
Absoluutti, enpä aiemmin tiennyt tuota sanaa. Aina oppii uutta :)
kerettitytolle.
Oletko tietoinen kristillisestä termistä adiafora?
http://fi.wikipedia.org/wiki/Adiafora
Lukaisepa tuo hyvä artikkeli termin sisällöstä.
Kristillisessä teismissä ei tarvitse ajatella, eikä ollakaan ajateltu, että joka ikiseen pieneenkin asiaan tarvitaan absoluuttinen, järkähtämätön ja kaikkia kaikkialla sitova normi tms.
"Oletko tietoinen kristillisestä termistä adiafora?"
Enpä tosiaan ole kuullut aiemmin. Wikin mukaan kristinuskossa tuolla termillä tarkoitetaan asioita, jotka eivät ole ehdottoman hyviä tai pahoja.
"Kristillisessä teismissä ei tarvitse ajatella, eikä ollakaan ajateltu, että joka ikiseen pieneenkin asiaan tarvitaan absoluuttinen, järkähtämätön ja kaikkia kaikkialla sitova normi tms."
Mutta olen kuullut monen sanovan, että Jumala näkee kaiken absoluuttisesti vain joko hyvänä tai pahana, eikä tekoja voi asettaa hänen silmissään "vakavuusjärjestykseen" tuomion päivänä. Eikö tämä sitten pidä paikkaansa? Siinä tapauksessa teisteilläkään ei ole selkeää kuvaa hyvästä ja pahasta, sillä toiselle merkityksettömät asiat (esim. tanssiminen) ovat toiselle (tiukemmassa lahkossa) suuri synti. Eli objektiivinen hyvä/paha voidaan sanoa määritellyn yksilöllisesti(/lahkokohtaisesti). Tällaista tuli mieleen.
Ps. Mitä ajattelit tästä ensimmäisessä viestissäni: "Ja entä Raamatun sana? Jotkin määräykset nähdään järkähtämättömän pahoina, toisten rikkomista ei nykyisin edes noteerata." Tarkoitin tuolla asioita, jotka Raamatussa on määritelty pahaksi, mutta joita ei nykyään nähdä vakavana rikkeenä/syntinä vs. asiat jotka edelleen nähdään vakavana syntinä.
Näkisin niin, että adiafora-asiat tulevat meidän ihmisten, myös teistien, rajoittuneesta kyvystä saada selville Absoluutin tahto kaikissa mahdollisissa kysymyksissä, esim. se tanssi tai ne kynttilät haudoille. Absoluutille itselleen kaikki on kristallinkirkasta. Omista syistään johtuen ei Absoluutti ole ilmoittanut kaikista mahdollisista asioista valmista vastausta, silloinhan Raamattu tai Koraani olisivat valtavan monta osaa käsittäviä tietosanakirjasarjoja. Suuret linjat ja tärkeimmät asiat on Absoluutti kuitenkin ilmoittanut, voidaan sanoa.
Yksi mahdollisuus teismin viitekehyksessä ilmoituksen sisällön tulkinnassa on nähdä Absoluutin ilmoituksen (on se ilmoitus sitten Raamatussa, Koraanissa tai vaikka Mishnassa) olevan todellakin absoluuttinen ja erehtymätön totuus, mutta inhimillisen rajoittuneisuuden takia teistitkään eivät sitä osaa ymmärtää absoluuttisesti ja niinpä esiintyy variaatioita siinä, mikä nähdään sallittuna ja mikä kiellettynä.
Lisäksi voidaan viitata dispensationalismiin, tosin laventaen dispensationalismin ydinmerkitystä (= Jumala pelastaa eri armotalouskausina ihmisiä eri tavoilla).
http://fi.wikipedia.org/wiki/Dispensationalismi
"Kristillisessä teismissä ei tarvitse ajatella, eikä ollakaan ajateltu"
Näinhän se on.
"Omista syistään johtuen ei Absoluutti ole ilmoittanut kaikista mahdollisista asioista valmista vastausta, silloinhan Raamattu tai Koraani olisivat valtavan monta osaa käsittäviä tietosanakirjasarjoja. Suuret linjat ja tärkeimmät asiat on Absoluutti kuitenkin ilmoittanut, voidaan sanoa."
Kuulehan ristin-bebis, älä hairahdu uskomaan että muka tiedät mitä minä tiedän ja mitä olen ilmoittanut. Tuollaisilla ajatuksilla nostat itsesi Absoluutin yläpuolelle ja let matkalla kadotukseen.
Jeesuksen opetukset olivat suoraan Jumalalta tulleita. Omalla esimerkillään Hän näytti, ettei järjen käyttö ole kielletty. Lähimmäisenrakkaus toteutuu, kun teemme toiselle sitä, mitä vastaavassa tilanteessa haluaisimme itsellemme tehtävän/autettavan. Sabatin "lepomääräyksen" voi sivuuttaa hätätilanteessa, jos jokin uhkaa omaisuutta (lehmän auttaminen ojasta, tulipalot,myrskyt..) ja etenkin jonkun tarvitessa kipeästi apua. On selvää, että pyhänä ovat ensiavut auki, poliisi toimii yms. Sabatti on Jumalan lahja ihmistä varten, jolloin emme "pala loppuun" ja aikamme on pyhitettyä hengelliseen hiljentymiseen, kun se usein tahtoo arjen kiireessä jäädä sivuun, tapaamme ystäviämme yms.
Puhumme nyt moraalisäännöistä, mutta kristillisyyden ydin on elää rakkaussuhteessa Jumalaan rakastaen myös kanssaihmisiä, jolloin "luonnostamme" täytämme Jumalan lakia. Lait ja säädökset ovat karrikoituja suuntaviivoja auttamaan ymmärtämään Jumalan tahtoa ja moraalia.
"Yksi mahdollisuus teismin viitekehyksessä ilmoituksen sisällön tulkinnassa on nähdä Absoluutin ilmoituksen (on se ilmoitus sitten Raamatussa, Koraanissa tai vaikka Mishnassa) olevan todellakin absoluuttinen ja erehtymätön totuus, mutta inhimillisen rajoittuneisuuden takia teistitkään eivät sitä osaa ymmärtää absoluuttisesti ja niinpä esiintyy variaatioita siinä, mikä nähdään sallittuna ja mikä kiellettynä."
Eli lyhyemmin sanottuna teistienkin moraali on subjektiivinen :)
Dispensationalismi oli taas minulle uusi termi. Wiki-linkin mukaan se on siis fundamentalistien kehittämä aate, jonka mukaan Jumala parantaa ihmisiä eri aikoina eri tavoin. Tarkoittaako tämä siis sitä, että eri aikoina on käytössä eri moraali? Mistä voimme tietää, mikä moraali on se Jumalan mielestä oikea juuri tällä hetkellä, jos absoluuttista moraalia ei ole?
Eli teisteillä ei ole absoluuttista moraalia, mutta he kuvittelevat että on olemassa olento, jolla on absoluuttinen mielipide kaikesta? Mutta jos tämä olento näkee kaiken joko hyvänä tai pahana, mitä hän ajattelee ihmisistä, jotka tietämättömyyttään toimivat "väärin"? Onko hän siis ehdoton vai ei?
"Omista syistään johtuen ei Absoluutti ole ilmoittanut kaikista mahdollisista asioista valmista vastausta, silloinhan Raamattu tai Koraani olisivat valtavan monta osaa käsittäviä tietosanakirjasarjoja."
Tuo on totta. Miksihän Jumala ei tarkenna teosta, nykyisen tietoteknologian avulla ei kai olisi homma eikä mikään. Ja miksi ensinkään se piti asettaa kirjoitettuun muotoon, miksi ei johtaisi kaikkia ihmisiä näyin kuten joitakin valittuja? Olisi paljon varmempi kommunikointikeino kuin tekstit, joihin ihmiset tekevät omia muutoksiaan.
Varsinkin adiaforan huomioon ottaen sekä ihmisten epätäydellisyyden takia teistienkin on vaikea ymmärtää Absoluuttia, joka on ikuinen, muuttumaton ja täydellinen.
Toisaalta voidaan sanoa, että etiikan suuret linjat ovat kuitenkin erilaisissa teistisissä uskontojärjestelmissä, esim. kristinuskossa, juutalaisuudessa ja islamissa, selviä: esim. varastamisen ja murhaamisen kielto kristinuskossa (kristinuskon puitteissa esivallalla on kuitenkin oikeus ja valta käyttää "miekkaa" järjestyksen ja turvallisuuden takaamiseksi).
Yksi suuri linja on jumalanpelko ja ylipäätään Jumalan (Absoluutin) kunnioittaminen: ihminen ja yhteisö kehittyy hyvään suuntaan, kun ne pelkäävät ja kunnioittavat Absoluuttia ja uskovat Häneen. Vastaavasti ne rappeutuvat jos ne kieltävät jumalanpelon ja uskon Korkeimpaan (Absoluuttiin, mitä nimeä he sitten Hänestä käyttävätkään).
#Miksihän Jumala ei tarkenna teosta, nykyisen tietoteknologian avulla ei kai olisi homma eikä mikään. Ja miksi ensinkään se piti asettaa kirjoitettuun muotoon, miksi ei johtaisi kaikkia ihmisiä näyin kuten joitakin valittuja? Olisi paljon varmempi kommunikointikeino kuin tekstit, joihin ihmiset tekevät omia muutoksiaan.#
Tuohon en osaa vastata. Ilmeisesti jumalallisen Absoluutin antama ilmoitus on päättynyt. Kirja on toisaalta kätevä välikappale tiedon levittämisessä suurille joukoille.
Dispensationalismi on kiistanalainen teologinen malli pelastuksesta ja eskatologiasta. Heitinpä sen kuitenkin, kun siitäkin voisi jotain näkökulmaa saada: vaikka Jumala on absoluutti ja Hänen tahtonsa on absoluuttinen niin, jos dispensationalistit ovat oikeassa, Hän voi ikäänkuin "annostella" tätä yhtä tahtoaan eri aikoina eri pitoisuuksina. Ilmeisesti päämääränään juuri se, että ihmiskunta "kehittyisi" eettisesti parempaan suuntaan. Ja Absoluutin täydellisen ohjenuoran ansiosta Hän tietää, että kehitystä parempaan tapahtuu ja Absoluutin seuraajat voivat sen huomata, ainakin osittaisesti vajavaisuudessaan.
Jumala ei ole antanut kaikkea tietoa etiikasta heti alussa, ihmiskunnan kypsymättömyyden tms. syyn takia. Vrt. Jeesus:"minulla on paljon sanottavaa, mutta te [ne 12 apostolia] ette voi ottaa sitä nyt vastaan".
"vaikka Jumala on absoluutti ja Hänen tahtonsa on absoluuttinen niin, jos dispensationalistit ovat oikeassa, Hän voi ikäänkuin "annostella" tätä yhtä tahtoaan eri aikoina eri pitoisuuksina."
Mitä tahdon "annostelu" tarkoittaa? Onko se yksinkertaisesti sitä, että Jumala ei ole yhtä ankara kaikkina aikoina, eli anteeksiantavampi toisina aikoina? Eli hänen tahtonsa ei ole absoluuttinen?
"Ja Absoluutin täydellisen ohjenuoran ansiosta Hän tietää, että kehitystä parempaan tapahtuu..."
Nyt on kyllä jotain mennyt minulta ohi. Eli onko Absoluutti Jumalasta erillinen olento, ei Jumalan asettama moraalioheisto?
"Jumala ei ole antanut kaikkea tietoa etiikasta heti alussa, ihmiskunnan kypsymättömyyden tms. syyn takia."
Ihan ymmärrettävää. Onkohan hän edelleen sitä mieltä, ettei Raamatun sana ole vanhentunut? Eikö häntä huoleta, että ihmiset surutta muuttelevat Raamatun tekstejä?
"teistienkin on vaikea ymmärtää Absoluuttia, joka on ikuinen, muuttumaton ja täydellinen."
Eli Jumala (jos hän on se Absoluutti) on muuttumaton. Eli hän ei muuta moraalikäsityksiään, kuten aiemmin arvelit? Eli hän tuomitsee myös ihmiset, kun nämä tietämättään toimivat "väärin" hänen vääränä pitämissään asioissa?
"Toisaalta voidaan sanoa, että etiikan suuret linjat ovat kuitenkin erilaisissa teistisissä uskontojärjestelmissä, esim. kristinuskossa, juutalaisuudessa ja islamissa, selviä"
Niin, antamasi esimerkit kuvataan teksteissä aika selkeästi vääriksi. Mutta toisaalta niistäkin nähdään poikkeuksia Raamatussa, joten ainakin on myönnettävä, että ristiriitoja löytyy.
"Tuohon en osaa vastata. Ilmeisesti jumalallisen Absoluutin antama ilmoitus on päättynyt."
Siitä ei siis olla varmoja?
"Kirja on toisaalta kätevä välikappale tiedon levittämisessä suurille joukoille."
Mutta onko kätevyydestä hyötyä, jos sen asiat eivät ole enää voimassa? "Suurille joukoille" huolettaa minua vähän.
Njoo. Palattaisiinko asiaa sitten, kun jostain löytyy edes kaksi teistiä, joilla on prikulleen sama käsitys tuosta absoluutista?
Oikea ja väärä -ketju ei näköjään riittänyt vaan haluat takkiisi tässäkin. Marttyyriksiko aiot?
Olisiko tämä hyvä esimerkki?
Raamatun Jumala suosii ja jopa käskee ottamaan muita ihmisiä orjiksi.
Nykypäivän ihminen on tajunnut sen vääryydeksi.
Joten kehitystä on tapahtunut?
Tietekin joku uskovainen voi puolustaa orjuutta ja pienessä kaleerissani onkin kesätyöpaikka hänelle, ruokapalkalla ja ruoska kannustuksella ;)
En ole kovin kiinnostunut pelkästään tai nimenomaisesti juuri Raamatun jonkin yksityiskohdan merkityksestä, vaan pohdiskelen yleisemmällä uskonnonfilosofisella tasolla. Yhtä hyvin tässä yhteydessä voisi viitata vaikka Koraaniin tai Avestaan.
Mutta orjuudesta voisin sanoa, että voidaan ajatella, että Absoluutin ehdoton iankaikkinen tahto on, että jokainen ihminen elää vapaana eikä kenenkään orjana. Mutta joidenkin teististen järjestelmien väliaikaisissa moraalikoodistoissa on orjuus ollut hyväksyttävää.
"voidaan ajatella, että Absoluutin ehdoton iankaikkinen tahto on, että jokainen ihminen elää vapaana eikä kenenkään orjana."
Kuulehan ristin-bebis, älä sinä kuvittele tietäväsi minun iankaikkista tahtoani. Sinä et voi sitä tietää, ja itse asiassa jos siitä ihmisille ilmoittaisin niin sinut ja kaltaisesi ja kloonisi saisivat tietää aivan viimeisinä.
"Käsittääkseni ateistit yleisesti ottaen eivät tunnusta mitään absoluuttista, ei ainakaan absoluuttista mittapuuta eli ohjenuoraa hyvälle ja pahalle. Kuitenkin ateisti saattaa sanoa, että joku yksilö tai yhteiskunta "kehittyy" (paremmaksi) tai vaihtoehtoisesti "taantuu", "rappeutuu" huonommaksi. Niinpä niin."
Ensinnäkin miksi tarvitaan absoluuttinen mittapuu, miksemme voi mitata asioita ihmisnäkökulmasta? Se teidän teistien ongelma tuntuu olevan että kaikkeen pitää olla absoluuttine vastaus sen sijaan että olisi monia asioita joihin ei ole yhtä ainoaa oikeaa vastausta.
Yhteiskunnan kehitystä voidaan mitata monella eri mittapuulla, kuten teknologinen kehitys, koulutuksen taso ja vaikka tasa-arvo ja näiden kautta voidaan sitten muodostaa laajempi kuva yhteiskunnan tilasta.
On hyvä muistaa että yhteiskunta muuttuu myös jatkuvasti joten esim. lainsäädännön suhteen mittapuuna on se kuinka lait huomioivat yhteiskunnan nykytilan.
"Miten ihmeessä ateisti voi väittää mitään "kehitystä" parempaan tai "taantumista" huonompaan edes olevan olemassa, kun kerran hänen mukaansa ei ole absoluuttista mittapuuta, jota vasten voisimme luotettavasti arvioida jonkun yksilön ja yhteiskunnan muutosta parempaan tai huonompaa suuntaan?"
Meillä ihmisillä on hyvin samanlaiset tarpeet ja elämme kaikki samassa todellisuudessa joka asettaa toiminnallemme tietyt objektiiviset raja-arvot. Ei se että yhteiskunna mittapuuna käytetään ihmistä ole mitenkään epäluotettaa koska se mikä yhteiskunnallisesti hyväksi ei ole mikään tuulesta temmattu juttu vaan perustuu siihen kuinka ihminen on kautta aikojen yrittänyt luoda täydellistä yhteiskuntaa ja siihen kuinka myös tiede on tuonut mukanaan paljon tietoa joka on hyödyllistä paremman yhteiskunnan kannalta.
"Teistille ei tässä kohtaa ole vaikeuksia (ei ainakaan ylipääsemättömiä), sillä teisti tunnustaa Absoluutin, joka on asettanut absoluuttisen normiston hyvälle ja pahalle. Teisti voi siten tämän Absoluutin avulla mitata kehittyykö joku parempaan suuntaan vai taantuuko pahemmaksi."
Absoluutissa on se vika että se on muuttumaton ja siksi sopii huonosti nimenomaan jatkuvasti muutoksen alaiseen maailmaamme. Tuo teidän absoluuttinenhan normisto ei kata esim. sellaisia asioita kuin autot, tietokoneet, internet, lentokoneet ja muita Raamatun kirjoittamiseen jälkeen maailmaan ilmaantuneita asioita.
Objektiivinen normisto toimii paljon paremmin koska muuttuu sen mukaan kun maailmakin muuttuu, mukautuen aina siihen mikä oikeasti missäkin tilanteessa paras mahdollinen normisto.
Me ihmiset olemme kykeneväisi tarkastelemaan asioista objektiivisesti ja ainoa rajoituksemme asian suhteen on se mitä asioista tiedämme.
Ja kehittyminen, taantuminen tai rappeutuminen ovat asioina absoluuttisista mittapuista riippuvaisia miten?
Milläs me sen mittaamme luotettavasti kehittyykö vai taantuuko joku, ellei ole Absoluuttia? Vetoaminen pelkästään ihmisnäkökulmaan suhteellistaa kaikki asiat: yhdelle asia p on kehitystä parempaan kun taas toiselle se asia p onkin rappeutumista. Ota siitä sitten selvää!
''Absoluuttia''
Voisitko ihan omin sanoin määritellä tämän absoluutin? Olen yrittänyt löytää jostain, mitä sinä tarkalleen tarkoitat sillä.
Absoluutti = ehdoton, täydellinen ja riippumaton tosioleva, perimmäinen Persoona (joko yksi tai kolmiyhteinen), joka tahtoo asettua sinä - minä -suhteeseen luomiensa rajallisten ja epätäydellisten persoonien kanssa.
Selvä, kiitos selvennyksestä. Mihin sinä sellaista tarvitset?
Ei ole olemassa mitään "absoluuttia". Toki kylmäteekniikka pyrkii aina lähemmäs ja lähemmäs ab. nollapistettä - tuskin siinä onnistutaan.
Jos annan Sinulle 777 millimetrin pituisen terästangon ja samon, että mitta on absoluuttisesti oikea.
Ei pidä paikkaansa sillä on olemassa käsite toleranssi, niin valmistustekninen, alkoholin sietokyky tai sosiaalinen toleranssi.
Siis ne normiuskovaisetkin kuuluvat todennäköisesti toleranssialueen sisälle, ellei ole käynyt niin että mittaus meni pieleen ja oliosta tuli SUSI.
"Milläs me sen mittaamme luotettavasti kehittyykö vai taantuuko joku, ellei ole Absoluuttia? Vetoaminen pelkästään ihmisnäkökulmaan suhteellistaa kaikki asiat: yhdelle asia p on kehitystä parempaan kun taas toiselle se asia p onkin rappeutumista. Ota siitä sitten selvää!"
Mutta eihän tämä anna edelleen mitään vaustausta mihinkään. Edellen..
Miten näillä on absoluutisuuden kanssa mitään tekemistä, kerta kyse on ihmisnäkökumasta?
Absoluutti antaa minulle kiinteän ja horjumattoman perustuksen elämälleni, Hän on turvakallio ja alkusyy. Teologi Paul Tillich puhui "olemisen syvyydestä". Samaa minäkin ajattelen: Absoluutti on olemisen syvyys.
Kehitys on tietynsuuntaista muutosta asiain tilassa.
Onko se hyvä vai paha asia, se pitää aina päättää erikseen.
Arkikielessä toki kehityksellä useimmiten viitataan hyvään muutokseen, mutta jos aletaan taas määritellä sanoja, niin kehitys on neutraali käsite hyvä-paha -akselilla.
Toisaalta, on olemassa - postmodernismista huolimatta - suuria narratiiveja, joihin uskotaan. Yksi on tietysti kristinuskon pelastusnarratiivi, toinen on edistyksen narratiivi ja onhan noita muitakin. Mutta narratiivien pohtiminen luo eri näkökulman kehitykseen, kuin pelkkä sanan merkityksen määrittely.
Päädymme taas siihen että asiat ovat suhteellisia, näkäkulmasta riippuvaisia :-)
________
"Miten ihmeessä ateisti voi väittää mitään "kehitystä" parempaan tai "taantumista" huonompaan edes olevan olemassa, kun kerran hänen mukaansa ei ole absoluuttista mittapuuta, jota vasten voisimme luotettavasti arvioida jonkun yksilön ja yhteiskunnan muutosta parempaan tai huonompaa suuntaan?"
Tämä onkin ihan sama neuvottelykysymys, josta "Oikea ja väärä"-ketjussa oli puhetta. Asia on edelleen suhteellinen ja sitä täytyy arvioida jatkuvasti. Kysymyksen ydin ei siitä muutu, että perustetaan uusi ketju. Toki tämä kehitys-aspekti tuo asiaan uuden, suhteellisen tarkastelukulman.
Halusinkin ottaa mukaan juurikin tämän kehitys versus rappeutuminen -aspektin, joka näin sitten täydentää ja jatkaa sitä oikea ja väärä-ketjua. Minä en muuten sitä ketjua "luonut" enkä siihen osallistunut, lueskelin sitä kyllä jonkin verran.
>>Käsittääkseni ateistit yleisesti ottaen eivät tunnusta mitään absoluuttista, ei ainakaan absoluuttista mittapuuta eli ohjenuoraa hyvälle ja pahalle.>Kuitenkin ateisti saattaa sanoa, että joku yksilö tai yhteiskunta "kehittyy" (paremmaksi) tai vaihtoehtoisesti "taantuu", "rappeutuu" huonommaksi. Niinpä niin.>Miten ihmeessä ateisti voi väittää mitään "kehitystä" parempaan tai "taantumista" huonompaan edes olevan olemassa, kun kerran hänen mukaansa ei ole absoluuttista mittapuuta, jota vasten voisimme luotettavasti arvioida jonkun yksilön ja yhteiskunnan muutosta parempaan tai huonompaa suuntaan?>Teistille ei tässä kohtaa ole vaikeuksia (ei ainakaan ylipääsemättömiä), sillä teisti tunnustaa Absoluutin, joka on asettanut absoluuttisen normiston hyvälle ja pahalle. Teisti voi siten tämän Absoluutin avulla mitata kehittyykö joku parempaan suuntaan vai taantuuko pahemmaksi.
Universumia ohjaava muutos on ainoa absoluutti, ja siitäkään emme voi olla varmoja.
Mielestäni ihmisten määritelmät perustuvat pysyvyyden ja absoluutin HARHAAN.
Hmm, mielestäni kaikki teistit eivät 'tunnusta absoluuttia'. Uskonnot vaihtelevat.