Uskossa pysyminen

http://fi.wikipedia.org/wiki/Usko
"Usko tarkoittaa 1) tietoon perustumatonta käsitystä jostakin, luuloa, 2) luottamusta jonkin olemassaoloon, toteutumiseen, arvoon tai muuhun, 3) uskonnollista vakaumusta, uskontoa: ihmisen vakaumusta jumalan tai muun yli-inhimillisen mahdin olemassaolosta ja tähän turvautumista[1].

Jeesuskaan ei ollut uskossa, vain eksytetyt uskovat, saatanaa Jumalaksi uskomalla ei pelastu!
1.Korinttolaiskirje:
15:9 Sillä minä olen apostoleista halvin enkä ole sen arvoinen, että minua apostoliksi kutsutaan, koska olen vainonnut Jumalan seurakuntaa.
2 Korinttolaiskirje 12:
7 Ja etten niin erinomaisten ilmestysten tähden ylpeilisi, on minulle annettu lihaani pistin, saatanan enkeli, rusikoimaan minua, etten ylpeilisi.
8 Tämän tähden olen kolmesti rukoillut Herraa, että se erkanisi minusta.

Paavali ei raamatun mukaan saanut eroa saatanasta.

Uskontunnustus on Jumalan Valtakunnan kaltaisuudesta ja ihmisyydestään luopumista.

http://www.evl.fi/katekismus/uskontunnustus/uskontunnustus.html
'Meillä ei ole järkeä. Meillä ei ole ymmärrystä. Me emme kykene noudattamaan ihmisille säädettyä lakia. Olemme syntisiä; Järkemme ei voi käsittää Jumalaa.'

Tuollaiseksi ei kukaan synny, vaan tuollaiseksi aivopestään...

Hienoa, että olet löytämässä jonkinlaisen "kultaisen keskitien" kahden ääripään välillä. Vanhoillislestadiolaisuushan edustaa mahdollisimman lakihenkistä uskonnollisuutta, kun taas ateismi kieltää uskonnon lisäksi myös Jumalan, mikä ei selvästikään ole sinun juttusi. Haluat pitää Jumalan, mutta ilman entisiä uskonnollisia "piirejäsi". Silloin evenkelis-luterilainen kirkko on hyvä vaihtoehto. Voit käydä kirkossa niin paljon kuin itse haluat, ja rippikoulunkin voit käydä halutessasi vaikkapa iltarippikouluna. Eihän rippikoulun suorittamiselle ole mitään ikärajaa. :)

Minun uskolleni kirkossa käymistä tärkeämpää on Raamatun lukeminen. Pyrin lukemaan Raamattua enemmän tai vähemmän joka päivä. Kirkossa en käy kovin usein, koska olen allerginen homeelle ja saan kirkoissa oireita.

^ Kiitos ihanista sanoista :) ! Minua kyllä ärsyttää nuo lesta-vanhemmat kun ne muka yrittää minullekkin vakuuttaa, että vain ja ainoastaan heidän uskonsa on "se oikea". Mutta varmaan väistämättä tallaista tulee, kun toiset on vanhoillisia ja minä "pelkkä" evankelis luterilainen.
Luin yhdessä vaiheessa Raamattua, mutta lopetin, kun aloin miettiä kaikkea vanhoillisten silmin. Se on ärsyttävää ja stressaa mua vielä enemmän. Ja saa tietenkin minut tuntemaan erittäin syntiseksi.
En halua, että meen ens vuonna 00 kans, enkä varmaan enää pääsiskään. Tämän vuoden riparit päättää kohta riparin ja eihän niihin tietenkää voi enää ilmottautua, kun ne on jo alkaneet. Eikä ois kyllä enää järkeekään. Aikuisriparia olen vähän miettinyt, mutta ajatus siitä että olen ainoa nuori siellä, ei ole kovin ihana. haluan olla samanikäisten seurassa. Enkä tiedä onko aikuisriparissa ala-ikäraja 18, tms.

Hei,

Kuten yllä todettiinkin, aikuisrippikouluun ei ole ikärajaa. Sen voi käydä sekä yksityisrippikouluna, että joissain seurakunnissa myös järjestetään (yleensä keväisin ja syksyisin) aikuisrippikoulua varten ryhmiä. Kannattaa ottaa seurakuntaan yhteyttä ja sieltä kyllä opastetaan eteenpäin.

Kirkossa käymisestä. Luterilaisessa kirkossa ei anneta tiukkoja suosituksia siitä, kuinka usein pitäisi käydä kirkossa. Itse huomaan, että se vaihtelee paljon elämäntilanteenkin mukaan. Haluan kyllä kannustaa käymään kirkossa, mutta samaan aikaan sanon, että se ei ole suoritus. Kirkossa käyminen on tärkeää siksi, että se on paikka kohdata Jumala. Mutta kirkossa käymällä ei ansaita Jumalan tai muiden ihmisten suosiota.

Mieluummin heittäisin sinulle seuraavan kysymyksen: mikä vie sinua lähemmäs Jumalaa? Onko se kirkossa käyminen? Raamatun lukeminen? Rukoilu? Joku muu? Jumalan yhteyteen kasvaminen on oleellista. Kunkin ihmisen kohdalla se voi tapahtua eri tavoin.

Yritä löytää oma tiesi ja paikkasi.

Vilppu H.
pappi

Perheessäni on todellakin ollut syyllistävä kasvatus. Ainakin siinä mielessä, että he sanovat usein että kaikki, jotka tekevät tätä ja tätä eivät ole oikeasti uskomassa. Ja on opetettun jopa niinkin tiukasti, että "oikeat uskovaiset" eivät kuuntele mitään heidän sanojensa mukaan "runkutuksia" eli poppia, rockia yms ei hengellistä. En vain halua lukea Raamattua koska juuri sen takia, että nään aina sen niinkuin vl näkee.. en ole päässyt vielä irti niistä "päähänpinttumistä" mitkä vanhemmat on takonu mun päähän, millaisia "oikeat uskovaiset" ovat. Ja moni sanoo, että siinä voi mennä kauankin. Uskon, että ehkä ainakin sitten, kun muutan pois porukoitten luota, alan päästä niistä pinttymistä eroon, kun ne ei oo siinä vieressä toitottamassa kokoajan siitä uskostaan, ja muutenkin.
En tiedä, millä tavoin voisin mennä lähemmäs Jumalaa... Raamatulla en ainakaan. Niin kuin jo edellä mainitsin... Kuuntelin äskön Jumalanpalvelusta radiosta, mutta tuntuu, että epäilen vieläkin Jumalan olemassa oloa.. :/ Kun se pappi sitten sanoi, että ne jotka ei vielä ole tässä uskossa niin voi yhtyä tähän ruokoukseen jne jne.. Niin.. no sitten kun se oli just lopettamassa niin purskahin itkuun.. En tiedä tuliko se sydämestä vai ei ... Mistä sen voi tietää? Olen ihan sekaisin tästä kaikesta niin en tajua enää yhtään mitään..

Nuori, 16 veee.

Kun luin kertomuksesi, tuli mieleen omat kipuilut silloin, kun olin nuori uskontiellä.
25v otin Jeesuksen sydämeeni, eli avasin oven Hänelle.

Vaikka luulin olevani uskossa vahva, tuli kottelemukset ja pelkäsin menettäväni tuon yhteyden, häpesin kohdata erästä Rovastia, josta oli tullut hengellinen isäni.
Hän kuitekin sanoi minulle; " kuule, Jumala on taitava kalamies, mikäli olet joskus koukkuunsa jäänyt, Hän jaksaa väsyttää " - kalastus termein.

Tuo kaikki on omien vaikeuksieni kautta selvinnyt minulle sittemmin.
Olen seurannut Jeesusta 34 vuotta, enkä mistään enää luovu Hänen edestään.
Tarkoitan, että en luovu tuosta suhteesta mistään hinnasta.

Ole nuori turvallisella mielellä, mulle tulee tästä aiheesta mieleen seuraava laulu;

http://www.youtube.com/watch?v=EC-DC3U1C5A

Siunausta elämääsi.

^ Kiitos ihanasta tekstistä ja kappaleesta! Kun kuuntelin tuota, tuli kyyneleet silmiin. Niin koskettava ja minulle ajankohtainen kappale se on minulle.
Koen nyt myös yhteenkuuluvuutta myös epäuskovaisten keskellä. Uskoni ei vaikuta ihmis-suhteiseeni. Uskoni näkyy vain tiettyjen mutta ei niin monien asioiden hyväksyttömyytenä. Silti voin tehdä paljon samoja asioita mitä ennenkin :) . Olen lähentymässä Jumalan kanssa kokoajan enemmän.
Onko muuten nuo linkit siis kristityille? Kaipaisin evankelis luterilaista näkökulmaa ja vertaistukea.
Hyväksyttekö sitä että uskovaiset kiroilevat? Itse en. Sehän on nimenomaan saatanan kutsumista luokseen. Esim saatana tarkoittaa paholaista ja piru no... pirua. Yksi käskykin on Raamatussa:" Älä käytä väärin Herran Jumalasi nimeä." Joten herranjumalat tms kirosat on juuri Jumalan nimeä käyttämistä väärin. Siinä on mullaki vähän tapojen muuttamista ku ennen kiroilin aika paljon.
Äänitin sen sunnuntsisen Jumalanpalveluksen ja sitä kuuntelemalla olen lähtenyt Jumalaan. Myös virsien kuuntelu lähentää. Kuuntelen niitä tällä hetkellä lähes päivittäin.

Tuntuu siltä että saatana kiusaa minua.. Epäilen Jumalan olemassaoloa ja mietin myös sitä kannattaisko sittenkään olla uskossa... Kuitenkin sisälläni haluan olla (ehkä) uskovainen. Haluaisin kuulla Jumalan sanaa mutta en löydä mistään netistä mitään evankelis luterilaista. Kuuntelin viime sunnuntainakin tietämättäni helluntaiseurakunnan Jumalanpalvelusta :O . Mitä eroa on helluntalaisilla ja evankelisilla? :D En edes tiedä xD . Ja mistä löytäsin evankelis luterilaista kuunneltavaa enkä mitää ortodoksista tai helluntalaista :D .

? Ketaan kuka haluis auttaa mua?

Onko mitään chattiä evankelis luterilaisille? Ois tosi kiva saada puhuu näistä jonku kans.

? Ketaan kuka haluis auttaa mua?

Me kaikki uskovat haluamme auttaa sinua, aivan vilpittömästi! Tällaisella nimimerkkien suojissa olevalla foorumilla voimme jakaa omia kokemuksia ja rohkaista sinua tavalla, joka voisi vahvistaa uskoasi. Monet meistä varmasti ovat rukoilleet puolestasi ja kirjoittavat viestejä siinä toivossa, että ne auttaisivat sinua kulkemaan Jeesuksen seurassa. Tässä muutamia ajatuksia aivan lyhyesti:

1. Faith totesi aivan oikein: jokainen uskova kristitty on myös kiusattu kristitty. Kukaan meistä ei ole vahva, vaan Paavalin tavoin koemme uskossa luottamusta Jeesukseen ja samalla itsessämme heikkoutta: "Herra on heikoissa väkevä". Pietari antaa kaikille uskoville tärkein ohjeen: 2. Piet. 3:18 "ja kasvakaa meidän Herramme ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen armossa ja tuntemisessa. Hänen olkoon kunnia sekä nyt että hamaan iankaikkisuuden päivään." Heikkoutemme vuoksi tarvitsemma runsaasti armon sanomaa ja lisääntyvää, Raamatun Sanasta nousevaa, Jeesuksen tuntemista.

2. Epäilys ei ole samaa kuin epäusko. Erityisesti vaikeissa elämäntilanteissa, koettelemuksissa, kysymme: rakastaako Jeesus minua ja vastaako Hän vielä minun rukouksiini, kun kaikki elämässä näyttää nyt vain sortuvan. Saamme huutaa epäilyksemme Jeesukselle ja olla Hänelle avoimia ja rehellisiä kaikissa elämämme vaiheissa.

3. Hyvä taivaallinen Isämme antaa meille myös aikoja, jolloin saamme elää kuin vihreillä nurmilla ja näkyvien siunausten keskellä. Ne kantavat meitä silloin, kun koettelemusten ajat tulevat.

4. Aidot, meitä rakastavat ja avoimet uskonveljet ja -sisaret ovat hyvin tärkeitä. Jumala hyväksyy meidät tällaisina, joten samaa hyvåksyntää voimme odottaa myös seurakuntalaisilta.

5. Jos et jaksa lukea paljon Raamattua, niin hanki jokin hyvä ja hoitava päivittäinen hartauskirja. Se auttaa meitä löytämään sanoja sydämemme kaipaukseen silloin, kun niitä ei sisältämme muuten nouse.

6. Vieraile voimiesi mukaan seurakunnissa ja rukoile itsellesi pienpiiriä, josssa Sana, rukous ja keskinäinen jakaminen ovat mahdollisia. Luterilaisella puolella on monia herätysliikkeitä, jotka ovat opillisesti raittiita: Suomen Raamattuopisto, Kansanlähetys, SLEY.

7. Monet ovat huolestuneita Suomen luterilaisen kirkon tilasta ja paljolti syystäkin. Aika monet uskovat luterilaiset ovat lähteneet kirkosta pois ja liittynyt johonkin uuteen seurakuntaan tai yhteisöön. Älä etsinnässäsi korosta luterilaisuutta liikaa, sillä voi olla, että oman paikkakuntasi luterilaisessa seurakunnassa et saa kuulla lain ja armon oikeaa julistusta, vaan jäät hengellisesti kylmäksi. Ole rohkea ja etsi Kristus-keskeisyyttä äläkä seurakuntakeskeisyyttä.

8. Erilaiset keskustelupalstat antavat nimimerkkien suojissa mahdollisuuden tuulettaa tunteita ja etsiä vertaistukea. Jokaiseen ketjuun ujuttautuvat myös ne, jotka ovat ateisteja, Jumalan pilkkaajia ja sen vuoksi epäuskon siemenen kylväjiä. Tarvitset uskovien seuraa ja näin ollen kasvoista kasvoihin -yhteyttä muiden uskovien kanssa.

9. Älä jää yksin - irtautuminen lestadiolaisuudesta on varmasti vienyt sinut tilanteeseen, jossa yksinäisyys ja epäilykset sinua saartavat. Vanha yhteisösi on tunnettu lakihenkisyydestä, suorituskeskeisyydestä ja tiettyjen synnillisiksi luokiteltujan asioiden karttamisena. Käy jumalanpalveluksissa, hartaustilaisuuksissa ja hengellisissä kokouksissa - Jumala tietää tavat ja ajat, jolloin hän sinua vahvistaa ja vakuuttaa, että saat olla Jumalan rakas lapsi aivan sellaisena kuin sinä olet.

Siunausta päivääsi ja koko elämääsi!

Kannattaa tutustua Luther-säätiöön. Se on luterilaisen uskon mukaan ojentunut kirkko, niinkuin kansankirkkokin oli ennen. Mitään henkistä manipulointia tai muuta tunnekiihotusta ei harrasteta eikä ihmisiä yritetä pumpata hurmoksiin, vaan saarnat on selkeitä ja opetus pysyy Raamatussa.

Säätiössä käy ihmisiä, joille luterilainen usko on myös arjessa toimivaa elämää, ei vain kerta viikossa kirkossa olevaa 'hartautta'. Synti julistetaan synniksi, ja armo armoksi ja Sanan ja sakramenttien ääressä on se elämän lähde, jossa usko pysyy, vahvistuu ja kasvaa Jumalan tahdossa ja armohoidossa.

Itse olen kokenut että luterilainen vaihtoehto on kaikkein paras ja turvallisinkin vaihtoehto. Siellä osataan suhtautua myös masentuneisiin ja ahdistuneisiin normaalisti, ylihengellistämättä niitä ongelmia. Myös sielunhoito on asiallista ja ihmistä kunnioittavaa, ja ihmisen, joka etsii paikkaansa Jumalan perheessä, saa käyttää myös aivojaan ilman että se olisi rikos.

Jumala on se joka synnyttää ihmisessä uskon ja ylläpitää sitä Sanan ja sakramenttien kautta ja tietysti kaikki oma arkinen uskonelämä rukouksineen ja Raamatunlukemisineen kuuluu asiaan. Koko Jumala ja Raamattu ja uskon todellisuus on hahmottunut aivan uudella tavalla, ja Jeesus tullut läheiseksi hyvin selkeällä ja lohdullisella tavalla.

Uskoa ihminen ei voi itsestään synnyttää, se on kaikki Jumalan tekoa ja armoa.

"Armosta Jumala on teidät pelastanut antamalla teille uskon. Pelastus ei ole lähtöisin teistä, vaan se on Jumalan lahja. Se ei perustu ihmisen tekoihin, jottei kukaan voisi ylpeillä" Efe 2: 8,9

Kiitos kaikille vastanneille! :) Tänne on tullut ihanaa tekstiä, kun taas jotkut foorumit on täynnä alentamista tms.
Mutta en tiiä miten tulisin uskoon. Tai ehkä sittenkin; aijon käydä aikuisriparin yksityisenä (vai miten se nyt olikaan :D) ja joku sunnuntai lähen kirkkoon :). Tänään tuli aamulla kuunneltua Jevankelis luerilainen Jumalanpalvelus. Ja oon kattony Yle Areenasta myös joitain Jumalanpalveluksia. Meillä on muuten katekismus, miten se eroaa Raamatusta ja voisiko se olla minulle se "Raamatun korvaava" Pyhä Kirja? :D
En tiiä uskallanko mennä seurakunnan mihinkää kerhoihin vai mitä ne on XD En tunne ketään sieltä entuudestaaan. Onko evankelis luterilaisella oma seurakunta siis sellainen mikä järjestää toimintaa?
Ja rukoilusta vielä. Olen kuullut, että Jumala ei kuule ateistien rukouksia (?) Olen miettinyt pitäisikö rukoilla, mutta olen päätynyt siihen että se olisi turhaa koska Jumala ei kuule minua.. Miten Jumala sitten parantaa jos haluaa olla uskossa? :O Niinkoska sehän ei kuule epäuskovaisen rukouksia (?)

??

Okei kiitos :)!