Kamalaa olla riippuvainen :,(

Mitä bentsoa käytät ja kuinka paljon?

Googleta Ashton Manual tai hyödynnä allaolevaa linkkiä ja seuraa ohjeistusta sekä vieraile osoitteessa www.benzobuddies.org niin saat varmasti parasta saatavilla olevaa tietoa ja neuvoa bentsodiatsepiiniriippuvuudesta pääsemiseksi. Tsemppiä.

Professor C Heather Ashton DM, FRCP
Revised August 2002

http://ashtonbenzomanual.com/

• Ashton Manual Index Page
• Contents Page
• Introduction
• Chapter I: The benzodiazepines: what they do in the body
• Chapter II: How to withdraw from benzodiazepines after long-term use
• Chapter II: Slow withdrawal schedules
• Chapter III: Benzodiazepine withdrawal symptoms, acute & protracted

Teepä niinkuinminä jos ne lääkkeet loppuvat säästän niitä pysymällä kotona juu kotona
enkä mene yhtään minnekään koska kotona pärjää pienemmällä annoksella.Ihmisen on vain harvoin pakko mennä,mistäkö tiedän koska olen jättänyt monet tapahtumat väliin
eikä perään ole huudeltu.

Kaikki mitä bentsoista voi sanoa, on jo sanottu. Pitäisi käyttää mahdollisimman lyhyen aikajakson. Lääkäri ei voi katkaista sitä jos ja kun potilaan pärjääminen ja jaksaminen ovat vain niitten varassa. Ja potilaan oma elämäntilanne on joskus niin hankala, ettei purku tule kysymykseenkään. Syntyy noidankehä, josta ulosmurtautuminen vaatii tietoa, motivaatiota, rohkeutta ja apua.

Tämä kaikki on minulle liiankin tuttua, tuli syötyä niitä bentsoja noin 7 vuoden ajan. En kyennyt hoitamaan minkäänlaisia velvollisuuksiani ilman bentsoja ja minusta tuli sosiaalisten tilanteiden kammoksuja entisen sosiaalisen ja välittömän minäni sijasta. Minä yksinkertaisesti tympäännyin koko sairaaseen kuvioon totaalisesti. Laskeskelin pillereitä ja ahdistuin kaikesta ja aina. En halunnut olla enää lääkepöllyssä ja orjuuttaa itseäni jollekin niin kyseenalaiselle touhulle. Päätin, että kokeilen ajaa bentsot alas, kuunnella kroppaani ja toimia sen mukaan. Siitä se lähti. Olin valmistautunut pahoihin vierotusoireisiin ja pahenevaan ahdistukseen. Tiesin kuitenkin koko ajan, että kysymys on minun omasta elämästä, sen laadusta, minun terveydestäni, minun aivoistani. Se oli paljon helpompaa, mitä olin kuvitellut. Ahdistukseni rupesi helpottamaan melkein välittömästi joka kannusti minut jatkamaan. Olin toki varautunut takapakkiin ja antanut itselleni luvan tarttua uudelleen lääkkeisiin, mutta elämäni parani niin paljon ja niin radikaalisti, ettei se enää jossain vaiheessa ollut edes mahdollisuus Parissa kuukaudessa sen tein eikä lääkäri edes sanonut, että hyvä sinä, mulkoili vain. Mutta en tarvitse niissä asioissa lääkärini taputusta tai rapsutusta. Vasta nyt, puolisen vuotta myöhemmin hoitotiimi sanoi, että loistava juttu ja että olen kova mimmi. En tehnyt sitä sen takia, että saisin kehuja tai kiitosta, koska periaatteessa KUKAAN EI VÄLITÄ. Ja outoa asiassa oli se, että sosiaalisten tilanteiden pelkoni hävisi. Eräänä kauniina hetkenä tajusin hyvin selvästi ettei minulla ole mitään järkevää syytä pelätä muita ihmisiä tai olla huolissani siitä, mitä he kenties ajattelevat minusta, koska se ei muuta mitään. En koskaan pystyisi miellyttämään kaikkia ihmisiä eikä siitä saa tehdä elämäntehtävää. Maailmaan mahtuu niin paljon typeryyttä, kateutta, ennakkoluuloja, väärinkäsityksiä, asenteita, vihamielisyyttä ja muuta, ettei niitten mukaan voi kukaan elää tai olla. Maailma ei muuttunut. Mutta minun elämäni muuttui radikaalisti. Olin jo unohtanut niitten vuosian aikana, miltä kesä tuoksuu. Ja kaikkien niitten vuosien jälkeen voin vain sanoa, että tämä oli pitkä ja synkkä matka, joka on päättynyt. Toivon sitä myös sinulle! Jaksamista arkeesi!