Tulen hautajaisista. Paljon oli surevia ja itkeviä ihmisiä. Osa murtui kesken muistonauhoihin painettujen tekstien lukemisen eikä sanoista saanut selvää.
Kukkalaitteet ja -vihot olivat kauniita. Mietin mielessäni oliko tämä ahkera ja raskasta työtä tehnyt emäntä saanut koskaan ennen noin kauniita kukkia? Tuskinpa.
Mikä meitä vaivaa, kun unohdamme sairaat ja "ilahdutamme" heitä vasta kuoleman jälkeen kukkasin ja kauniin puhein?
"Minä olin sairas ja te ette käyneet minua katsomassa" (Mt 25:43).
Kukkalaitteet ja -vihot olivat kauniita. Mietin mielessäni oliko tämä ahkera ja raskasta työtä tehnyt emäntä saanut koskaan ennen noin kauniita kukkia? Tuskinpa.
Mikä meitä vaivaa, kun unohdamme sairaat ja "ilahdutamme" heitä vasta kuoleman jälkeen kukkasin ja kauniin puhein?
"Minä olin sairas ja te ette käyneet minua katsomassa" (Mt 25:43).
Vastaukset 18
Vanhimmat
Itsehän sinun pitäisi asian osallisena tietää.
Ehkä on yleisempää, että käy toisinpäin, että sairaana muistetaan ja kuolleena ei ja motiivina saattaa olla rahakin.
>>Ehkä on yleisempää, että käy toisinpäin, että sairaana muistetaan ja kuolleena ei ja motiivina saattaa olla rahakin
Avauksessa kerroit olleesi hautajaisissa, mutta et ole muistanut sitä ennen sairaana ollessaan.
Omista teoistasi sinä kerroit.
Kun aloituksessa käytin ilmaisua: "Mikä meitä vaivaa, kun unohdamme sairaat ja "ilahdutamme" heitä vasta kuoleman jälkeen kukkasin ja kauniin puhein?" se tuntui lempeämmältä ilmaisulta kuin sanoa "mikä teitä vaivaa..." ja siksi käytin aloituksessa mainittua sanamuotoa. En tässä tapauksessa kertonut "omista teoistani".
Oletko kanssani (edes) tästä samaa mieltä, kun kirjoitin: "Sairaita, yksinäisiä ja kuolevia ihmisiä muistetaan aivan liian vähän."
"Kun aloituksessa käytin ilmaisua: "Mikä meitä vaivaa,"
Ei vaan sinä sanoit avauksessa itse olleesi kyseisissä hautajaisissa alla olevin sanoin:
"Tulen hautajaisista"
Sitten ulkoistit itsesi asiasta haukkuen muut hautajaisissa olleet, vaikka juuri itse olit hänet unohtanut sairaana.
Varsinaista tekopyhyyttä sinulta.
Ja ihan varmasti sulla ei ole hajuakaan siitä, kuinka paljon muut hautajaisissa olleet ovat mahdollisesti muistaneet häntä aiemmin sairaana.
Tarkoitan sitä että avauksessasi valhe näkyy läpi.
Kirjoitit Pe.ku
>>Ja ihan varmasti sulla ei ole hajuakaan siitä, kuinka paljon muut hautajaisissa olleet ovat mahdollisesti muistaneet häntä aiemmin sairaana>Tarkoitan sitä että avauksessasi valhe näkyy läpi
Vai saattohoidossa ja ihan ilman takaajatuksia?
Et hoksannut tuota avauksessa kertoa ja nyt sitten keksit.
Onhan sulla olut palstalla kaverina kirjoittamassa Jukan ystävä ja Lakimieskin, mutta helposti on paljastunut että olet itse ollut niitä molempia.
Epärehellisyydet paljastuu sinun kirjoitustyylillä helposti ja kun on lukemattomat kerrat jäänyt niistä kiinni, niin tietää jo sillä silmällä lukeakin viestejäsi.
Muistanet kai että olet kehuskellut palstalla hirveällä urallasikin ja toisaalta tehnyt sen uran uskossa oltuasi 17-vuotiaasta lähtien.
Avaus ei alun alkaen käsitellyt saattohoitoa vaan sitä tosiasiaa, että sairaat vanhukset usein unohdetaan eläessään, mutta sitten hautajaisissa puhutaan "kuin heille" kauniita sanoja ja tuodaan suuria kukkalaitteita.
Siirrät ajatusta aloituksen varsinaisesta aiheesta toisaalle eli tällä kerralla minuun.
Poikkesit aloituksen asiasta henkilööni ja vuosikymmeniä sitten tekemiini ja itse tunnustamiini rikoksiin. Valehtelijaksi minut on leimattu palstalla mm. "mediheli-asiassa" ja eräissä muissa, vaikka ne ovat olleet totta.
>>Muistanet kai että olet kehuskellut palstalla hirveällä urallasikin...
Kuolema on kaiken loppu.
Kiitos hyvästä aloituxesta !!! Pekukin se kosketti ja muistutti kaikki ne vanhuxia missä hän ei ole vieraillut kun se noin kovasti joutui hyökkämään saadaxeen vähän lohdutusta pahan mieleen..
Jukka, kysyt, mikä meitä vaivaa. Kysymys pitäisi ehkä kuitenkin asetella vähän toisin. Tuo sama 'vaivahan' ei ole kaikilla. On myös niitä ihmisiä, jotka eivät unohda sairaita, vanhoja, yksinäisiä ja väsyneitä, vaan pyrkivät auttamaan kaikessa niillä keinoin, jotka käytettävissään on.
Asia on kuitenkin aika monitahoinen, eikä jokainen voi, eikä jokaisen pidäkään olla jokaisen sairaan lähellä ja apuna. Sairas ihminen ei välttämättä edes haluaisi, että hänen ympärillään häärittäisiin koko ajan. Tilanne on kuitenkin toinen silloin, kun tiedämme ihmisen olevan yksin ja kaipaavan lähimmäisensä tukea. Silloin uskovan ei kyllä pidä jättää tekemättä ->
17 Joka siis ymmärtää tehdä sitä, mikä hyvää on, eikä tee, hänelle se on synniksi. (Jaak. 4:17)
>> On myös niitä ihmisiä, jotka eivät unohda sairaita, vanhoja, yksinäisiä ja väsyneitä, vaan pyrkivät auttamaan kaikessa niillä keinoin, jotka käytettävissään on
Ollessani vielä työelämässä tapasin eräässä kodissa monihalvaantuneen tädin. Vain silmät hieman liikkui ja ymmärrys pelasi. Tytär hoiti häntä omaishoitajana kotonaan, ja kertoi, ettei tuota hänen äitiään oltu käyty ainakaan kymmeneen vuoteen katsomassa helluntaiseurakunnan taholta sen enempi vanhemmiston kuin rivijäsenen taholta. Unohdettu oli matkaaja ihmisten mielistä, mutta Jeesusei ollut vanhusta hyljännyt. Kun sain tietää hänen olevan uskovaisen, niin rohkaisin häntä ja siunasin Jeesuksen nimeen. Siinä siunatessani häntä toin hänelle viestin, että kohta täti saa muutta uskonsa näkemiseen. Voi miten tädin silmät loisti ja vaikkei pystynyt hymyilemään muuten niin kaunis hymy levisi hänen kasvoilleen. Tuon käyntini jälkeen tämä vanhus eli vajaan viikon ja sai muuttaa Jeesuksen luokse!
Tuli sitten aika keväällä, jolloin vanhuksen 90 vuotis merkkipäivä olisi ollut. Sain tietää, että helluntaiseurakunnan vanhimmisto olisi menossa onnittelukäynnille. Sanoin noille menijöille, että älkää nyt enää menkö onnittelemaan, kun ette olleet edes hautajaisissakaan puhumattakaan, että olisitte käyneet vanhusta saiina katsomassa kertaakaan. Nolostuivathan ne, mutta alkoivat puolustella kiireiltään ja tietämättömyydellään vanhuksesta! Näin ne sairaat unohtuu helposti myöskin seurakunnissa!
Jumala siunatkoon Sinua, ei hellari. On suurta armoa, että saa tavata tällaisia sairaita ja loppusuoralla olevia sisaria ja veljiä.
Sillä Jumala tuo kaikki teot tuomiolle, joka kohtaa kaikkea salassa olevaa, olkoon se hyvää tai pahaa (Saarnaajan kirjasta).
Tuo sattui minun kohdallani silloin kun olin vielä työelämässä. Mulle annaettiin tehtäväksi kartoittaa se miten vanhukset ja sairaat saavat hoitoa omaishoitajiltaan kotioloissaan. Tällätavoin tämä vanhus sattui myös löytymään! Totta kai minä halusin siunata tätä vanhusta! En minä koe sinä olleeni muuta kuin välikappaleena Herralle ja sekin työsattuman kautta!
Kuolevan ja kuolleen vierellä itketään usein, ei itse henkilöä, vaan omaa syyllisyyden tuntoa. Omatunto sanoo, että olisi pitänyt olla enemmän tämän ihmisen tukena ja luullaan, että itkun tiraukset haudalla ikäänkuin poistavat tämän hylkäämisen, jota vainaja eläessään koki. Katumus ei tee tehtyjä tekemättömiksi, eikä tekemättäjättämisiä tehdyiksi.
Parempi kuin katumus, olisi elää oikein, niin ettei tarvitsisi tuntea ja teeskennellä jälki-katumusta, joka ei korjaa mitään, eikä hyödytä varsinkaan vainajaa.
Ihmiset itkee ja suree kuten sanoitkin. Miksi lisäät heidän taakkaansa ja syyllisyyttään? Et ole muita parempi vaikka luulet niin.
>> Katumus ei tee tehtyjä tekemättömiksi, eikä tekemättäjättämisiä tehdyiksi.