Työmarkkinoiden jakaantuminen

Työmarkkinoiden eriytyminen nähdään ongelmalliseksi useimmiten naisten kannalta ja siksi, että myös palkat ja arvostus ovat eriytyneet. Naisvaltaisilla aloilla rahaa ja arvostusta saa vähemmän. Miesten ja naisten palkkaerot ovat tosin Pohjoismaissa suhteessa pienemmät kuin muissa OECD-maissa (Helinä Melkas; haastattelu artikkelissa Helsingin Sanomat 1998b). Melkaksen mukaan myös työmarkkinoiden ja kansantalouden tehokkuus kärsii, kun ammatti valitaan perinteisten asenteiden eikä todellisten taipumusten mukaan.

Viime vuosina osa perinteisistä miesten aloista on naisistunut voimakkaasti. Näin on käynyt erityisesti akateemisessa maailmassa. Mm. juristi-, lääkäri- ja teologikunnasta yhä useampi on nainen. Vuonna 1995 yliopistoihin hyväksytyistä opiskelijoista 55 prosenttia oli naisia. Koulutusalakohtainen sukupuolirakenne on herättänyt keskustelua erityisesti kasvatustieteellisillä aloilla ja erityisesti opettajankoulutuksessa. Miehiä perinteiset naisten alat eivät kuitenkaan ole alkaneet kiinnostaa. Naisten aloille ei houkuttele status eikä palkka (Helsingin Sanomat 1998b).

Hallituksen tasa-arvo-ohjelman mukaan työministeriö pyrkii lisäämään naisten osuutta perinteisillä miesten aloilla ja miesten osuutta naisvaltaisilla aloilla ammatinvalinnanohjauksen ja työvoimapoliittisen aikuiskoulutuksen avulla. Työelämän sukupuolen mukaisen eriytymisen purkamisen tavoitteena on naisten ja miesten elämänpiirien lähentäminen toisiinsa sekä yhteisymmärryksen ja kumppanuuden lisääminen yhteiskuntaelämän kaikilla alueilla. Sukupuolten työnjaon purkaminen vaikuttaa työllisyyden tasapuoliseen jakautumiseen, sukupuoleen kohdistuvan syrjinnän poistamiseen ja palkkauksen tasa-arvon edistämiseen (Sosiaali- ja terveysministeriö 1997).

http://pre20031103.stm.fi/suomi/pao/julkaisut/isamiet/isaluku6.htm