sanoilla liberaali ja konservatiivi?
Joko nykyään pidetään konservatiivina, jos uskoo Pyhään Kolminaisuuteen, siis Isään, Poikaan ja Pyhään Henkeen ja sen lisäksi sovitukseen ja Jeesuksen ylösnousemukseen?
Joko nykyään pidetään konservatiivina, jos uskoo Pyhään Kolminaisuuteen, siis Isään, Poikaan ja Pyhään Henkeen ja sen lisäksi sovitukseen ja Jeesuksen ylösnousemukseen?
Vastaukset 12
Vanhimmat
Oikeasti tuo jako on veteen piirretty viiva. Eiköhän suurin osa liberaaleistakin usko juuri tuohon?
Liberaaliteologai ei ole mikään uusi juttu.
”Liberaaliteologiaksi kutsutaan teologian suuntausta ja siihen liittyvää uskonnollista ajattelua, joka syntyi valistusajattelun myötä 1700-luvun lopulla ja 1800-luvun alkupuolella.”
Mielestäni suuri ero on juuri tässä:
”muotoutui lopullisesti 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa sellaisten teologien kuin Albrecht Ritschlin ja Adolf von Harnackin vaikutuksesta. He halusivat siirtää kristinuskon polttopisteen Jeesuksen opetuksiin, pois Jeesusta ja uskoa koskevista monimutkaisista tulkinnoista.”
Mutta monista konservatiiviksi itsensä mieltävistä löytyy myös liberaalista näkemystä:
”… on individualistista, ja siten arvostaa henkilökohtaista uskonnollista kokemusta enemmän kuin oppeja, kirkon arvovaltaa tai kirjoitusten kirjaimellista tulkintaa.”
”…esittää, että uskonto on yksilöistä kuuluva yhteisö, jota yhdistävät yhteiset instituutiot ja kokemukset, ja siksi kirkon roolina on muodostaa tukeva kehys, jonka sisällä Jumalan ajatusta voidaan lähestyä. Kirkon tehtäviin eivät kuulu määräykset, dogmit tai vallankäyttö uskonnollisten asioiden ulkopuolella.”
”Jumalasuhteet ja ymmärrys Jumalasta muuttuvat historian saatossa, ja siksi mitkään uskonnolliset totuudet eivät ole kiveen hakattuja, sillä kunkin ihmisen henkilökohtainen kokemus voi paljastaa jonkun uuden näkökannan Jumalasta.”
”Raamattukritiikki, jossa Raamattu laitetaan tiukan historiallisen tarkastelun kohteeksi.”
Jos mietitään suhdetta Raamattuun, tämä jaotelma lienee selventävä:
Fundamentalistinen tulkinta
”… jokainen Raamatun sana on Jumalan suoraan sanelemaa tekstiä. Tämän näkemyksen mukaan Raamattu on ehdottoman erehtymätön niin uskonnollisissa kuin tieteellisissäkin asioissa. Fundamentalismi ei hyväksy uutta raamatuntutkimusta eikä esimerkiksi luonnontieteiden edustamaa kehitysoppia.”
Konservatiivinen tulkinta
”Raamatun kirjaimellisesta totuudesta ja oman tunnustuksen mukaisista tulkinnoista pidetään mahdollisimman pitkälle kiinni. Raamatun sanamuodossa heijastuva historiallinen tausta tunnustetaan.”
http://fi.wikipedia.org/wiki/Raamatun_tulkinta
Voi olla ettei noihin jaotteluihin kaikki sovi – joissakin asioissa ollaan konservatiivia, joissakin liberaalia ja joissakin fundamentalisteja.
En tiedä, kuulin eilen outoja juttuja, että on siis sellaisia, jotka uskovat kyllä Pyhään Kolminaisuuteen, mutta eivät sovitukseen.
Aloin miettiä, että sovitukseen uskominen saattaa olla hyvinkin harvinainen asia jo nykyään.
Ei siinä, kyllä nämä menevät lomittain ja sikinsokin, eikä mitään selkeätä rajaa voi vetää, mutta minusta tuota rajaa on alettu vetämään aina pitemmälle eli siis jo sovitukseen uskova saattaa ollakin "paha" konservatiivi. Toisaalta hyväksyn naispappeuden...Mutta kyllä minä varmaan olen jo paha konservatiivi, uskoo nyt tuollaiseen barbaariseen sovitukseen...Ties vaikka joutuisin helvettiin tästä.
No, en ainakaan minä siitä päät, kuka menee kadotukseen ja kuka ei.
Niin, sovitusoppikin on hyvin ristiriitainen juttu. Ainakin kun miettii niitä vastauksia mitä olen saanut eri keskustelujen kautta. Joillekin sovitus ei riitä vaan pitää tehdä kaikenlaista, jotkut taitaa todella uskoa, että se tulee kuin ”Manulle illallinen”.
Ehkä se on ongelmallista että on niin monta tulkintaa siitä, mitä on sovitettu?
Nimimerkin mummomuori horinoita ei kannata kuunnella, eikä ottaa vakavasti, vastustaa Raamattua monessa asiassa ja pitää sitä monitulkintaisena ihmisten ajatteluna Jumalasta. Ei perustele mitään Raamatun sanalla vaan netti linkeillä ja teksti lainauksilla eri nettisivuilta.
Jako liberaaleihin ja konservatiiveihin on hankala jo siksi, että molemmilla on äärilaidat ja maltilliset edustajat.
Libujen äärilaita ei ole mielestäni enää kristinuskoa, koska siinä Jeesuksen uskotaan olleen pelkkä ihminen, eikä sovitukseen uskota. Raamatun ei myöskään uskota olevan ollenkaan Jumalan ilmoitusta, vaan vain kuvausta ihmisten kokemuksista ja käsityksistä Jumalasta. Kuvaan kuuluu myös uskon puute kuolemanjälkeiseen elämään. Asenne on, että ei voi tietää, onko sellaista vai ei, eikä sitä kannata miettiä, koska kristinusko on maanpäällisen elämän onnellisuutta varten.
Jos luit Kirkko kuulolla -palstaa silloin, kun siellä kirjoitti pappi Lehdeskoski, niin hän edusti tuota äärilaitaa. Hänen mielestään Jeesus korotettiin ylösnousemuksessa Jumalan Pojaksi, mutta ilmeisestikään ei osaksi jumaluutta. Pyhästä Hengestä hän ei suostunut sanomaan mitään, vaikka sitä yritettiin joskus pumpata häneltä tosissaan. Joku teki siitä ketjunkin ja pumppasi. Hän ei ehkä uskaltanut sanoa miten siitä uskoo, koska oli pappi.
Konsujen äärilaidalla ovat fundamentalistit. He tulkitsevat Raamattua tiukan kirjaimellisesti, tai siis uskovat tekevänsä niin, koska eihän kukaan pysty käytännössä tulkitsemaan sitä siten.
Fundikset eivät jaksa kiinnostaa itseäni oikein mitenkään. Heidän tyylinsä on minulle liian "selvää pässinlihaa", siinä ei ole mitään yllätyksellistä.
Maltillisessa joukossa ovat tavalliset konservatiivit ja tavalliset liberaalit. He uskovat kristinuskon ydinopin mukaisesti kolmiyhteyteen ja sovitukseen, mutta heitä erottaa suhtautuminen kehällisiin asioihin kuten homoliittoihin ja mitä niitä nyt on.
Tuossa joukossa eron tekeminen on hankalinta, koska tavallista on, että ihminen on konservatiivi suhteessaan yhteen kehälliseen asiaan ja liberaali suhteessaan toiseen. Nyrkkisääntö näyttää olevan, että jos ihminen inhoaa fundamentalismia, hän on liberaali, ja jos hän inhoaa aktiiviliberaalisuutta, hän on konservatiivi :D.
Se liberaaliteologia, johon mummomuori vähän viittasi, on muuten juuri ääriliberaalisuutta. Liberaaliteologia on sen virallinen nimitys, ja sitä on tosiaan ollut jo ennen meidän aikaamme. Nämä kirkon tavalliset liberaalit ovat eri asia.
Sitten on tietysti eri ryhmien välimuodot ja ne, jotka ovat kerta kaikkiaan keskellä. Itse taidan olla siinä melko keskellä.
Sekavaa on.
Tuota, että uskotaan kolmiyhteyteen mutta ei sovitukseen, vaikuttaa esiintyvän etenkin akateemisessa teologiassa. Varmasti muillakin, mutta siihen en ole sattunut käytännössä toistaiseksi törmäämään.
Niin minäkin olen ymmärtänyt, että naisliberaalit ovat paremminkin eräänlaisia vapautuksen teologian kannattajia ja heidän joukossaan saattaa olla aika hurjia feministejä esim. En minäkään pidä enää ääriliberalismia kristinuskona ollenkaan. Muistan kyllä Lehdeskosken palstalta.
Se oli minusta erityisen outo yhdistelmä, se kolmiyhteyteen mutta ei sovitukseen uskominen. Eräs 30 v. hellarina ollut kaveri ilmaisi tällaisen ja siitä kävi ilmi, että meidänkin kirkossa tätä outoutta esiintyy. Hän oli kova trinitarismin puolustaja, mutta sitten kävi ilmi, että sovitus meni förbi häneltä. Törmäsikö klassisesti kulmakiveen...
Ei sen puoleen. On muitakin outoja yhdistelmiä. Olen kuullut myös sitä, että amerikkalaiseen dollariäärikarismaattisuuteen haksahtavat nimenomaan yllätys yllätys oppineet ja älykkäät ihmiset. Eräskin psykiatri oli ollut Nokia Missiossa vuosia, ennen kuin totuus valkeni.
Hei 'Olenko kärryillä'
Kyselit mitä tarkoitetaan liberaalilla ja konservatiivilla.
Oletkin saanut jo vastauksia sanojen sisältöön.
Itse kuitenkin pitäisin tärkeämpänä sitä, mikä kristittyjä yhdistää kuin mikä heitä erottaa. Ihmiskunnan eräs vitsauksista on luokitella ihmiset jollain kriteerillä 'heihin' ja 'meihin'. Tämä jaottelu ja luokittelu harvoin johtaa mihinkään rakentavaan. On aivan selvä, että ihmiset mieltävät kristinuskonkin eri tavoilla. Ihmisen hengellinen kasvu myötäilee muutenkin elämänvaiheita ja kokemuksia, ja muuttuukin ja kasvaa elämän mittaan. Miksemme voisi vain hyväksyä, että me kaikenlaiset kristityt tuomme kristinuskoon ja kirkolliseen elämään ja uskon tulkintaan oman ripauksemme ja mausteemme, mutta kukaan ei voi omia omaa näkemystä omakseen. Jumala on suurempi kuin mikään inhimillinen pyrkimys pusertaa hänet johonkin määritelmään. Voimme puhua vain likiarvosta.
Jos Jeesus olisi nyt tässä, ja kysyisit häneltä, mitä mieltä hän on liberaali-konservatiivi-jaottelusta, niin voisiko olla, että hän katsoisi lempeästi silmiin, kysyisi: Miksi kysyt määritelmien perään? Etkö voisi vain olla kiitollinen tästä kaikesta monipuolisuudesta.
pohdiskelee Meiju, diakoni
Ai nyt alkoi tämä lällynlälly-tekopyhäily.
Vaikka ilmiselvästi kaikki eivät enää mahdu kirkkoon. Ettekö edes tuon tekopyhäilyn voisi jättää?
Yritin vain ottaa selville, koska tulee minun vuoroni ja pitääkö lähteä piakkoin hakemaan kirkkoa itselleni jostakin, uskonhan sentään tuohon barbaariseen sovitukseen.
Älkääkä valittako, että rahat loppuvat, jos on varaa pitää palkattuina useitakin ääriliberaaliteologian pappia ja taisi yksi hakea piispaksikin kirkossamme, vaikkei päässytkään. Jos näiden palkkoihin on varaa, jätetään rahasta natkutus, kun köyhät lesket maksavat roponsa tyhjästä.
Hohhoh, Meiju, luepa tarkemmin evankeliumeja, mitä se Jeesus oikein puhuikaan. Oli aika tiukka kaveri tiukkoine ehtoineen.
Miksi ihmeessä KRISTINUSKOKSI pitäisi hyväksyä mikä tahansa hengellisyys? Olisitte edes rehellisiä ja sanoisitte, että kannatatte maailmanuskontoa, jossa ei ole rajoja eri uskontojen välillä. Siltä tuo nimittäin kuulostaa.
Hei Taas tuota mömmöä
Jeesus oli tiukka pahuutta, armottomuutta ja vallanhimoa vastaan. Sen sijaan Jeesus oli ihmisen puolella lempeyden ja armon näkökulmassa. Missä sen ajan yhteiskunta luokitteli ihmisiä, esimerkiksi ei arvostanut lapsia, Jeesus puolestaan rikkoi nuo luokittelut ja nosti tämän väheksytyn lapsen koko Jumalan valtakunnan esimerkiksi. Jeesus nimenomaan ei lajitellut ihmisiä ulkoisten 'kaavojen' mukaan vaan katsoi sydämeen. Kristittyjen tehtävä on yhteyteen pyrkiminen ja lähimmäisvastuun ylläpitäminen, ei ihmisten karsinointi.
Meiju
Niinpä. Mutta ei hänelle ole samantekevää, ettei evankeliumia kuulla.
Ei hän tullut tekemään tänne pelkkää sosiaalista reformia.
MEIJU!! Nyt tekisi mieli sanoa, että ole ihmisiksi! Tässä on ollut kysymys USKOSTA, siis uskontulkinnasta, uskonsisällöstä, opista, tai miten sen nyt sanoisi. En sanoisi mielelläni että opista, koska sen tulkitaan helposti tarkoittavan jotain ulkonaista kaavaa, johon ihminen "uskoo". Tarkoitan sitä, mihin asioihin hän uskoo sydämessään. Uskooko hän esimerkiksi kolmiyhteiseen Jumalaan ja sovitukseen.
Kyllä kai sinä tuon käsität. Silti puhut ihan muista asioista. Kukaan ei ole puhunut tässä mitään ulkonaisista maallista asioista, joiden mukaan jotkut ihmisiä erottelevat.
Jeesus oli tiukka USKON suhteen.