A-Kirkon sakramentit

Adventtikirkon sakramenntteja on kaksi: kaste (uskovien) ja ehtoollinen. Ennen ehtoollista toimitetaan jalkojen pesu.

Ei adventtikirkossa ole yhtään sakramenttia. Sakramentit tarkoittavat armon välineitä ja adventtikirkossa korostetaan sitä, että armo on Jumalan lahjaa eikä sen vastaanottamiseksi tarvita kuin halu se saada ja luottamus, usko siihen, että Jumala sen antaa. Näin on parempi puhua kirkollisista toimituksista. Kaste nähdään ennemmin uskon tunnustuksena ja merkkinä liitosta Jumalan kanssa. Samoin ehtoollinen muistuttaa siitä, ettei pelastus ole ihmisen vaan Jumalan teko. Jalkojen pesua ei pidetä erillisenä toimena (ja siihen osallistuminen on vapaaehtoista - niinkuin tietysti muihinkin kirkollisiin toimituksiin).

Kastettavan vaatetuksesta ei ole mitään ohjeita paitsi se kirjoittamaton laki, että tervettä järkeä saa käyttää, mikä tarkoittaa asua, joka ei kastuessaan muutu läpinäkyväksi. Yleensä adventtikirkoissa käytetään mustaa kasteviittaa paitsi Suomessa, jossa kasteviitat Elsa Luukkanen nimisen henkilön ansiosta ovat valkoisia. Periaatteessa kasteen voi suorittaa vaikka farkuissa.

Kastehan olisi teknisesti kastettavalle helpompi, jos se suoritettaisiin eteenpäin (jolloin tarvitaan kaksi kastajaa), koska silloin ei kastettavan nenään mene vettä. Adventtikirkoissa olen tällaisen kasteen nähnyt vain kerran tai pari, kun on ollut kyse kastettavasta, jolla on ollut joku henkinen tai fyysinen ongelma veden alle joutumisen tuhteen. Jotkut kastajat käyttävät nenäliinaa tai jotkut kastettavat sitä pyytävät. Kasteen saa suorittaa joku vanhimmista tai pastori, palkkapapilla ei oikeutta ole.

Suomessa kaste suoritetaan vesijohtovedessä ja vastuu veden puhtaudesta on kunnallisella tai muulla vesilaitoksella. Joskus tietenkin luonnonvedessä, joiden puhtautta ainakin yleisimmillä kastepaikoilla kuten Kallioniemi tai Toivonlinna seurataan.

Kasteen jälkeen ei yleensä ole mitään seremonioita. Suomessa on tapana rukoilla kastettavalle siunausta. Henkilö äänestetään seurakunnan jäsenyyteen ennen kastetta ja seurakunta onnittelee kasteen jälkeen.

>>Ei adventtikirkossa ole yhtään sakramenttia.>>

No, olkoon sitten niin! Sivu http://koti.kapsi.fi/elamanopisto/index2.php?sivu=26 kuitenkin toisin väittää.

Jos nyt opettajana saa tätä kommentoida, niin puhe adventtikirkon sakramenteista, vaikka tuleekin joltakin nettisivulta, on oikeastaan asiantuntematonta kielenkäyttöä. No olihan elämänopiston sivu muutenkin aika vinossa. Uskonnot.fi sivulla on pyritty asiallisuuteen ja oletan sanan sakramentti käyttö adventtikirkon yhteydessä olevan lapsus tai sitten kirjoittaja ajattelee kirjoittavansa luterilaisille ja katolisille ja käyttää sanaa merkityksessä kirkollinen toimitus, mikä kyllä on vähitellen yleistymässä, vaikka onkin teologisesti virheellinen.

Niin katolinen (7 sakramenttia) kuin luterilainenkin (2 sakramenttia) määritelmä sakramentista on, että se on näkymättömän armon näkyvä merkki. Sakramenttiteologia on osaltaan lapsikasteen perusteissa - kasteen, ehtoollisen tai muiden sakramenttien uskotaan vaikuttavan niin, että armo jollakin tavalla tulee niiden vastaanottajan osaksi.

Yleensä ajatellaan niin, että katolisessa tai ortodoksisessa perinteessä sakramentti vaikuttaa (ex opere operato), vaikka vastaanottaja ei haluaisikaan tai pappi olisi feikki. Protestantit, useimmat luterilaiset, anglikaanit, episkopaalit, jotka sakramenteista puhuvat, edellyttävät sakramenttien vastaanottajalta uskoa.

Kaksi suurinta protestanttista kirkkoa, helluntailaiset ja baptistit, ovat sakramenttiteologian ulkopuolella. Samoin monet muut vapaat seurakunnat ja myös adventistit. Nämä ryhmät eivät koskaan käyttäisi sanaa sakramentti omasta kasteestaan tai ehtoollisestaan. Oikea termi on kirkollinen toimitus. Tämän käsityksen mukaan kaste tai ehtoollinen ovat Kristuksen asettamia toimituksia, ne ovat merkkejä niin Jumalalta hänen armostaan kuin ihmiseltäkin hänen halustaan ottaa armo vastaan, mutta ilman omakohtaista uskoa toimitus on vain tyhjä rituaali. Ero luterilaisen ja baptistisen (anabaptistit tämän näkökannan popularisoivat?) ei todellisuudessa ole kovin suuri, mutta sellainen kuitenkin on. Luterilaisillehan kaste ja ehtoollinen ovat paljon tärkeämpiä kuin vaikka helluntailaisille tai adventisteille. Oletan tämän osittain selittyvän sillä, että luterilaisilla on sakramentti kuin vapaissa kirkoissa on toimitus. :)

Kai A (kirjautumatta)

"Luterilaisillehan kaste ja ehtoollinen ovat paljon tärkeämpiä kuin vaikka helluntailaisille tai adventisteille."

Kuullosti hivenen ei adventistiselta lohkaisulta eo. Kai A.:n kommentti.
Eivätkös adventistit juuri korosta, että kaste on tärkein sakramentti ja tie pelastukseen? Johan Raamattukin liittää kasteen ja uskon yhdessä pelastukseen vahvanlaisesti. "Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu."

Adventtikirkossa kastetta pidetään jopa niin tärkeänä, että pastoritkin usein houkuttelevat ihmisiä jopa puoliväkisin, vaikka kastettavalle eivät asiat olisikaan vielä kirkastuneet.
Kaste on myös adventtikirkon jäsenyyden ehtona pakollinen, joten tätä taustaa vasten se kaste tuntuu olevan jopa tärkeämpi kysymys adventisteille kuin luterilaisille.

Kaikilla kirkoilla kaste on tie kirkon jäsenyyteen, niin adventisteillakin.

Syy, miksi sanoin, että se on luterilaisille tärkeämpi on, että harvoin kuulee sellaista luterilaista Jumalanpalvelusta, jossa joku ei jo kastettuja muistuta "kasteen armosta" kun taas adventtikirkossa kasteesta ei jo kastetuille puhuta juuri koskaan. Samoin monelle luterilaiselle on tärkeää viedä ehtoollista esim. kuolevalle ihmiselle tai pidetään merkittävänä sitä, että joku on ottanut ehtoollisen, kun adventtikirkoissa ei ehtoollisesta yleensä puhuta kuin ehtoollissapatteina eikä meillä ole mitään huolta siitä, ettei joku henkilö saanut kuolinvuoteelleen ehtoollista. Tässä on jonkinlainen asenne ero.

Nimimerkki "Miten on?" ajattelee kenties sitä, että adventtikirkossa saatetaan esim kokoussarjan yhteydessä vedota ihmisiin, että he tulisivat kasteelle (mikä on nykyään paljon harvinaisempaa kuin ennen, koska kokoussarjoja ei juuri pidetä). Luterilaisessa kirkossa ei tietenkään kastettaville kastevetoomuksia tehdä, menisi huumorin puolelle, jos joku alkaisi vauvoja houkutella kastemaljalle.

Tarkoitin kommentillani kasteen ja ehtoollisen keskeisyyttä luterilaisessa ja adventistisessa ajattelussa. Adventtikirkossa kaste tai ehtoollinen eivät käytännössä merkitse juuri mitään, koska niistä ei juuri koskaan puhuta (paitsi, kun jotakuta kasteelle pyydetään tai asiaa jostakin erityisestä syystä selvitetään) kun taas luterilaisuudessa niistä puhutaan (vain vähän liioitellen) jatkuvasti - ovathan ne sakramentteja.

Kai

"Adventtikirkossa kaste tai ehtoollinen eivät käytännössä merkitse juuri mitään, koska niistä ei juuri koskaan puhuta (paitsi, kun jotakuta kasteelle pyydetään tai asiaa jostakin erityisestä syystä selvitetään) kun taas luterilaisuudessa niistä puhutaan (vain vähän liioitellen) jatkuvasti - ovathan ne sakramentteja."

No voisikohan syy puhumattomuudelle kasteen ja ehtoollisen kohdalla adventtikirkoissa olla se, että ne ovat niin itsestään selviä pelastukseen liitettäviä sakramentteja, että niistä ei sen vuoksi tarvitse seurakunnalle olla alinomaa jankuttamassa?
Mitä taas esim. luterilaiseen käytäntöön tulee, niin saattaa olla hyvin niin, että monilta on päässeet ko. sakramentit unohtumaan (johtuen hyvin laiskasta osallistumisesta juuri jumalanpalveluksiin), että esim. juuri tästä syystä ko. sakramentteja täytyy usein tuoda esille ja korostaa niiden tärkeyttä?

Nimimerkki "katolilainen" ihan oikein ja asiallisesti korjasi ja tarkensi sakramenttikommenttejani. Kirkkokäsitys on katolisen ja ortodoksisen sakramenttikäsityksen taustalla. Tietenkin myös katolinen käsitys pappeudesta liittyy osaltaan niin sakramentteihin kuin katoliseen kirkkokäsitykseenkin.

Ortodoksisuudessa puhutaan mieluummin mysteerioista kuin sakramenteista, eikä mysteerioitten määrää ole tarkkaan määritelty, niitä voisi jopa olla enemmän kuin 7. Painopiste siinäkin on pyhiinvaelluksessa.

Yhteistä kaikille kristityille, myös katolisille, on se, että varsinkin kaste ja ehtoollinen nähdään Jeesuksen asettamina toimituksina. Koska luterilaisuudessa ei ole vastaavaa kirkkokäsitystä kuin katolisuudessa, tämä jää luterilaisen sakramenttikäsityksen tärkeimmäksi tai ainoaksi perustukseksi ja halu pitäytyä Jeesuksen asettamiin toimituksiin sai Lutherin rajaamaan sakramentit kasteeseen ja ehtoolliseen. Lähtökohtana Lutherin kannalle oli näin ollen Raamattu.

Itse asiassa nekin kirkot, jotka eivät sakramenteista puhu, ovat tässä suhteessa kohtuullisen lähellä luterilaisuutta, vaikka tietenkin on myös oleellista sisältöeroa niin kasteen kuin ehtoollisenkin ymmärtämisessä. Nyt kuitenkin kyse on käytetystä sanastosta ja sana sakramentti on vieras niille, jotka mieluummin puhuvat Jeesuksen asettamista toimituksista.

Kai A (kirjautumatta)