Omavanhurskaus/ Uskonvanhurskaus

Perinteisesti vl kielessä on usein omavanhurskaalla tarkoitettu sellaista, joka kertoo saaneensa uskon muuten kuin vanhoillislestadiolaisen synninpäästön kautta.

Eli kieltämättä harhaanjohtavasti kyse on ollut seurakuntaopista, tai ei niinkään seurakuntaopistakaan, vaan seurakunnan rajoista.

KÄsitteet menevät joskus siis sekaisin, varsinkin varhemmin ovat menneet. Virallisestihan opetetaan (silloin kun menee oikein), että uskonvanhurskaus on sitä mitä etsivä kertoi ja omavanhurskaus sitä, että autuudelle vaaditaan jotain ihmisen tekoa uskon lisäksi.

lainaus lestadiuksen saarnasta

Lähde: http://www.laestadiustexter.se/CP 059 FIN.htm

Muutamat taas, jotka omallavanhurskaudella ovat kristityksi tulleet sillä tavalla, että omavanhurskaus itse on tullut armoitetuksi armon omistamisella puoliheräyksen aikana, ei kärsi enää lakia kuulla, vaan ainoastansa evankeliumin lupauksia. Sillä omavanhurskaus on semmoinen, ettei hän tahdo itse tuomiota kuulla, vaikka hän muita tuomitsee.

Mutta ne, jotka ovat armon omistaneet, vaikka sydän ei ole koskaan särjetty, ovat niin tunnottomat, ettei laki eikä evankeliumi koska sydämeen. Ne pakenevat kauvas siitä paikasta, kussa armonpenikat vinkuvat. Ne suuttuvat jos kova laki saarnataan. Semmoiset armonvarkaat ovat niin sokeat, ettei he tunne sitä hengellistä vihaa, joka hallitsee sydämessä. Ja koska omavanhurskaus on niin salainen ja niin tuntematoin, että hän muuttaa itsensä valkeuden enkeliksi niin fiinisti, ettei moni sitä huomaitse, sentähden on tarpeellinen muistaa, mitä Paavali on kirjoittanut kristityille: ”Muutamat ei ymmärrä Jumalan vanhurskautta, vaan he tahtovat omanvanhurskautensa ylösrakentaa, eikä niin muodoin ole Jumalan vanhurskaudelle alamaiset.”

Hän tahtoo sanoa, että muutamat ei ymmärrä, kuinka ankara Jumalan vanhurskaus on, ettei yksikään ihminen saata omalla vanhurskaudellansa kelvata Jumalalle, vaan kaikki pyhätkin ovat vialliset ja vikapäät hänen edessänsä. Mutta omavanhurskaus on niin juurtunut, että moni tahtoo sen kautta tulla autuaaksi. Omavanhurskaus panee heränneitäkin tienaamaan jollakin lailla. Mutta me näemme Juudan esimerkistä, ettei hän saanut omantunnon rauhaa, vaikka hän viskais vääryyden rahat takaisin. Mutta omatunto pakotti häntä sen tekemään. Niin täytyy myös jokaisen ihmisen tehdä. Jolla herännyt omatunto on, hänen pitää viskaaman vääryyden rahat takaisin. Mutta ei hän vielä sen kautta saa omantunnon rauhaa, sillä Jumala on vielä sovittamatta.

Vääryyden rahat hänen tosin piti viskaaman takaisin, mutta ei hän sillä mitään tienaa, sillä synti ei tule rahalla maksetuksi. Ja niin muodoin ei saata ihminen itse puhdistaa tuntoansa. Ja jos joku luulee, että hänellä nyt on puhdas tunto, koska hän on kaikki sovittanut, eikä ole sentähden sovitettu Jumalan kanssa, hän on omanvanhurskauden kautta tullut kristityksi. Ja semmoinen tulee hirmuiseksi kristityksi, joka itse on puhdistanut tuntonsa omallavanhurskaudella.

Mutta se on vielä hirmuisempi kristitty, jossa itse omavanhurskaus on tullut kristityksi armon omistamisella. Semmoinen kristitty on itse tunnotoin, ja vihainen armonpenikoille, jotka vinkuvat. Ja semmoinen armonvaras ei kärsi tuomiota kuulla. Nämät ei ole Jumalan vanhurskaudelle alamaiset. Mutta ne myös tahtovat omanvanhurskautensa ylösrakentaa, jotka ei tahdo katuvaisena perkeleenä tulla armoa kerjäämään. Semmoisia ajaa ja painaa omavanhurskaus epäilykseen, ja viimein he menevät takaisin maailmaan.

Ja koska omavanhurskaus on nyt tullut niin kuin pato kristillisyydessä, ettei pääse enää kunnian Herra kulkemaan niin kuin ensiheräyksessä, niin olis tarpeellinen, että ne harvat sielut, joilla on yksi nöyrä ja särjetty sydän, rukoilisit sitä suurta Ristinkantajata ja orjantappuroilla kruunattua Kuningasta, että hän hajottais tämän omanvanhurskauden padon ja opettais meitä, kummalle puolelle venettä meidän pitää nuotan heittämän, ja kummassa kädessä meidän pitää hengen miekkaa pitämän; minkä puun juureen kirves pitää pantaman, ja millä tavalla pelto korjataan, ja kuinka tämä omanvanhurskauden pato hajotettaisiin, että kunnian Herra pääsis kulkemaan.

Ei lestadius enää ole vanhoillislestadiolaisen liikkeen opetuksessa esillä. Lestadius on toisen lestadiolaisen liikeen esikoislestadiolaisuuden perustana niin että lestadiuksen saarnoja luetaan.

Sensijaan vanhoillislestadiolaisuudessa käytetään sanoja käsitteinä asioille kuin mitä on lestadiuksella, merkityksessä joka on jotakin mitä perusuterilaisen opetuksen perusteella ei tunnista. Esimerkiksi se että omavanhurskaan käsite ilmenee usein merkityksessä missä se tarkoittaa evl kirkon tavallista "kirkkouskovaa" on ymmärrettävä vain Lestadiuksen tekstien kautta. Siletä poikii myös armonvaras käsite, joka lienee sitten sen takana että luetusta ei saa uskoa. Kuitenkaan vanhoillislestadiolainen parannuksen käsite ei sisällä lapsuuden uskosta vaatimusta erityiseen heräämiseen, mitä uusheräys vaati. Tämä vanhoillislestadiolainen tulkinta on mielestäni Raamatun mukainen. Jos luemme mitä Paavali kirjoittaa Timoteuksesta ei se sisällä mitään vaatimusta tai kuvausta lapsuuden uskon kelpaamattomuudesta, mikä on Lestadiuksen tekstien vaatimus kun hän vaatii murtumista ja penikoiden itkua ja vikinää.

Laitan tähän sen mitä Paavali toteaa työtoveristaan nuoresta aikuisesta Timoteuksesta:
2. Tim. 1:5

Kiitän Jumalaa, kun muistan sen vilpittömän uskon, joka sinulla on ja joka oli jo isoäidilläsi Looiksella ja äidilläsi Eunikella; myös sinulla se on, siitä olen varma. [2. Tim. 3:15]

etsivä-xx kirjoitti:

Ei lestadius enää ole vanhoillislestadiolaisen liikkeen opetuksessa esillä. Lestadius on toisen lestadiolaisen liikeen esikoislestadiolaisuuden perustana niin että lestadiuksen saarnoja luetaan.

Sensijaan vanhoillislestadiolaisuudessa käytetään sanoja käsitteinä asioille kuin mitä on lestadiuksella, merkityksessä joka on jotakin mitä perusuterilaisen opetuksen perusteella ei tunnista. Esimerkiksi se että omavanhurskaan käsite ilmenee usein merkityksessä missä se tarkoittaa evl kirkon tavallista "kirkkouskovaa" on ymmärrettävä vain Lestadiuksen tekstien kautta. Siletä poikii myös armonvaras käsite, joka lienee sitten sen takana että luetusta ei saa uskoa. Kuitenkaan vanhoillislestadiolainen parannuksen käsite ei sisällä lapsuuden uskosta vaatimusta erityiseen heräämiseen, mitä uusheräys vaati. Tämä vanhoillislestadiolainen tulkinta on mielestäni Raamatun mukainen. Jos luemme mitä Paavali kirjoittaa Timoteuksesta ei se sisällä mitään vaatimusta tai kuvausta lapsuuden uskon kelpaamattomuudesta, mikä on Lestadiuksen tekstien vaatimus kun hän vaatii murtumista ja penikoiden itkua ja vikinää.

Laitan tähän sen mitä Paavali toteaa työtoveristaan nuoresta aikuisesta Timoteuksesta:
2. Tim. 1:5

Kiitän Jumalaa, kun muistan sen vilpittömän uskon, joka sinulla on ja joka oli jo isoäidilläsi Looiksella ja äidilläsi Eunikella; myös sinulla se on, siitä olen varma. [2. Tim. 3:15]

Lue lisää

Olen koittanut miettiä miten osaisin kuvata sen, missä Lestadius edellä olevassa lainauksessa hänen saarnastaan menee vikaan, kuten mielestäni myös viidesläinen herätysliike. Minua on vanhoillislestadiolaisuudessa pitänyt kiinni nimenomaan se armona jakamisen käsitys, että evankeliumia saarnataan "seiniä myöten" ilman että esitetään vaatimuksia ja epäilyjä ihmisen oman armonkokemuksen päälle. Ei esim. julkisia todisteluja uskoontulosta.

Vanhoillislestadiolaisuus on suullista seurapuhetta, sisällöltään ja tulkinnaltaan puhujan mukaan vaihtelevaa. Mitään dokumentointia, josta tällainen "ulkoa tullut" voisi asioita tutkailla, en ole löytänyt. Toki jotakin painettua kirjallisuutta saattaa olla, mutta tiivistä nettikokoelmaa en ole tavoittanut,

Löysin tämän sleyn tekstin, josta laitan palasen tähän ja viiteen koko juttuun:
http://sley.fi/luennot/Raamattu/UT/Gal/05EK.htm
Gal 5
"Paavali kertaa vielä kerran: Kristus on vapauttanut galatalaiset orjuudesta ja tehnyt heistä vapaita. Nyt on kuitenkin mahdollista, että he palaavat takaisin vanhaan orjuuteensa ja menettävät näin koko perintönsä. Juuri näin oli käynyt ja käymässä. Lakihenkiset opettajat olivat vaatineet pakanakristityiltä jos ei muuta niin ainakin ympärileikkausta. Näin varmistettaisiin kuuluminen Jumalan omaan kansaan. Siis ensiksi usko Kristukseen ja sitten sen lisäksi ihan vähän jotakin muuta, nimittäin ympärileikkaus."

"Nyt meidän on oltava todella tarkkoina ja pidettävä kieli keskellä suuta. Me olemme nimittäin mestareita elämään galatalaisittain. Kyllähän me Jeesuksestakin puhumme. Ei kuitenkaan puhettakaan siitä, että me antaisimme Kristuksen olla yksinään meidän Jumala-suhteemme perustana! Tarvitaan tosi katumus, todellinen parannus, todellinen usko, oma uskonratkaisu, uudestisyntymisen kokemus, päättäväinen heittäytyminen Herran varaan, Pyhän Hengen täyteys .... vasta sitten voin uskoa olevani Jumalan oma. Ei tällainen hiipunut uskovainen, joka ei ole vuosiin tuntenut mitään erityistä, eihän tällainen voi olla pyhä Jumalan lapsi! Kaikki tämä on oikeaa ja tärkeää asiaa. Tässä yhteydessä se kaikki on vain silkkaa roskaa ja puhdasta galatalaisuutta. Emme me tarvitse kuin yksin Kristuksen. Hän riittää. Jos joku asia, mikä hyvänsä muu kuin Kristus, pannaan pelastuksen ehdoksi, silloin ollaan väärillä jäljillä. Et tule koskaan löytämään sydämellesi rauhaa näitä jälkiä seuraten. Rauha on muualla. "

Olen siis sitä mieltä, että pietismin houkutus on nimenomaan omavanhurskauteen tällä vaatimuksella, mikä on sama kuin mistä Lestadius vanhassa saarnassaan saarnaa.

Olen itse sitä mieltä, että aikana milloin lestadiolaisuudessa käytiin rajanvetoa uusheräyksen ja vanhoillislestadiolaisuuden välillä, tehtiin oikea ratkaisu. Kun lukee esim. Aini Linjakummun kirjaa haavoittuneesta yhteisöstä tulee vain mieleen kuljettiko H. Saari sittenkin uusheräyksen sisälle, sieltä hän kaiketi oli peräisin, eikö hän päässyt koskaan siihen uskoon, että Timoteuksen usko riitttää. Timoteuksen uskossa ja hänen äitinsä ja äitinsä äidin uskossa on mielestäni lestadiolaisen lapsuuden uskon elämisen ja aikuisuuden uskon yhteyden raamatullinen perusta.

etsivä-xx kirjoitti:

Olen koittanut miettiä miten osaisin kuvata sen, missä Lestadius edellä olevassa lainauksessa hänen saarnastaan menee vikaan, kuten mielestäni myös viidesläinen herätysliike. Minua on vanhoillislestadiolaisuudessa pitänyt kiinni nimenomaan se armona jakamisen käsitys, että evankeliumia saarnataan "seiniä myöten" ilman että esitetään vaatimuksia ja epäilyjä ihmisen oman armonkokemuksen päälle. Ei esim. julkisia todisteluja uskoontulosta.

Vanhoillislestadiolaisuus on suullista seurapuhetta, sisällöltään ja tulkinnaltaan puhujan mukaan vaihtelevaa. Mitään dokumentointia, josta tällainen "ulkoa tullut" voisi asioita tutkailla, en ole löytänyt. Toki jotakin painettua kirjallisuutta saattaa olla, mutta tiivistä nettikokoelmaa en ole tavoittanut,

Löysin tämän sleyn tekstin, josta laitan palasen tähän ja viiteen koko juttuun:
http://sley.fi/luennot/Raamattu/UT/Gal/05EK.htm
Gal 5
"Paavali kertaa vielä kerran: Kristus on vapauttanut galatalaiset orjuudesta ja tehnyt heistä vapaita. Nyt on kuitenkin mahdollista, että he palaavat takaisin vanhaan orjuuteensa ja menettävät näin koko perintönsä. Juuri näin oli käynyt ja käymässä. Lakihenkiset opettajat olivat vaatineet pakanakristityiltä jos ei muuta niin ainakin ympärileikkausta. Näin varmistettaisiin kuuluminen Jumalan omaan kansaan. Siis ensiksi usko Kristukseen ja sitten sen lisäksi ihan vähän jotakin muuta, nimittäin ympärileikkaus."

"Nyt meidän on oltava todella tarkkoina ja pidettävä kieli keskellä suuta. Me olemme nimittäin mestareita elämään galatalaisittain. Kyllähän me Jeesuksestakin puhumme. Ei kuitenkaan puhettakaan siitä, että me antaisimme Kristuksen olla yksinään meidän Jumala-suhteemme perustana! Tarvitaan tosi katumus, todellinen parannus, todellinen usko, oma uskonratkaisu, uudestisyntymisen kokemus, päättäväinen heittäytyminen Herran varaan, Pyhän Hengen täyteys .... vasta sitten voin uskoa olevani Jumalan oma. Ei tällainen hiipunut uskovainen, joka ei ole vuosiin tuntenut mitään erityistä, eihän tällainen voi olla pyhä Jumalan lapsi! Kaikki tämä on oikeaa ja tärkeää asiaa. Tässä yhteydessä se kaikki on vain silkkaa roskaa ja puhdasta galatalaisuutta. Emme me tarvitse kuin yksin Kristuksen. Hän riittää. Jos joku asia, mikä hyvänsä muu kuin Kristus, pannaan pelastuksen ehdoksi, silloin ollaan väärillä jäljillä. Et tule koskaan löytämään sydämellesi rauhaa näitä jälkiä seuraten. Rauha on muualla. "

Olen siis sitä mieltä, että pietismin houkutus on nimenomaan omavanhurskauteen tällä vaatimuksella, mikä on sama kuin mistä Lestadius vanhassa saarnassaan saarnaa.

Olen itse sitä mieltä, että aikana milloin lestadiolaisuudessa käytiin rajanvetoa uusheräyksen ja vanhoillislestadiolaisuuden välillä, tehtiin oikea ratkaisu. Kun lukee esim. Aini Linjakummun kirjaa haavoittuneesta yhteisöstä tulee vain mieleen kuljettiko H. Saari sittenkin uusheräyksen sisälle, sieltä hän kaiketi oli peräisin, eikö hän päässyt koskaan siihen uskoon, että Timoteuksen usko riitttää. Timoteuksen uskossa ja hänen äitinsä ja äitinsä äidin uskossa on mielestäni lestadiolaisen lapsuuden uskon elämisen ja aikuisuuden uskon yhteyden raamatullinen perusta.

Lue lisää

Vielä kerran Timoteuksesta ja lasuuden uskosta.

2. kirje Timoteukselle 1
Kiitos Jumalalle
3 Minä kiitän Jumalaa, jota palvelen omatunto puhtaana, niin kuin jo esivanhempani ovat tehneet, ja muistan sinua rukouksissani lakkaamatta, päivin ja öin. [Room. 1:9; Fil. 1:3; 1. Tess. 1:2]
4 Kun muistan kyyneleesi, tahtoisin taas nähdä sinut, jotta saisin sydämeni pohjasta iloita.
5 Kiitän Jumalaa, kun muistan sen vilpittömän uskon, joka sinulla on ja joka oli jo isoäidilläsi Looiksella ja äidilläsi Eunikella; myös sinulla se on, siitä olen varma. [2. Tim. 3:15]

2. kirje Timoteukselle 3
13 Kelvottomat ihmiset ja petkuttajat menevät pahuudessa yhä pitemmälle, eksyttäen muita ja eksyen itse.
14 Pidä sinä kiinni siitä, minkä olet oppinut. Sinähän olet siitä varma, koska tiedät, keiltä olet sen oppinut. [2. Tim. 2:2]
15 Olet myös jo lapsesta asti tuntenut pyhät kirjoitukset, jotka voivat antaa sinulle viisautta, niin että pelastut uskomalla Kristukseen Jeesukseen.
16 Jokainen pyhä, Jumalan Hengestä syntynyt kirjoitus on hyödyllinen opetukseksi, nuhteeksi, ojennukseksi ja kasvatukseksi Jumalan tahdon mukaiseen elämään. [Room. 15:4; 2. Piet. 1:21]
17 Näin Jumalan ihmisestä tulee täydellinen ja kaikkeen hyvään kykenevä. [1. Tim. 6:11; 2. Tim. 2:21]

etsivä-xx kirjoitti:

Vielä kerran Timoteuksesta ja lasuuden uskosta.

2. kirje Timoteukselle 1
Kiitos Jumalalle
3 Minä kiitän Jumalaa, jota palvelen omatunto puhtaana, niin kuin jo esivanhempani ovat tehneet, ja muistan sinua rukouksissani lakkaamatta, päivin ja öin. [Room. 1:9; Fil. 1:3; 1. Tess. 1:2]
4 Kun muistan kyyneleesi, tahtoisin taas nähdä sinut, jotta saisin sydämeni pohjasta iloita.
5 Kiitän Jumalaa, kun muistan sen vilpittömän uskon, joka sinulla on ja joka oli jo isoäidilläsi Looiksella ja äidilläsi Eunikella; myös sinulla se on, siitä olen varma. [2. Tim. 3:15]

2. kirje Timoteukselle 3
13 Kelvottomat ihmiset ja petkuttajat menevät pahuudessa yhä pitemmälle, eksyttäen muita ja eksyen itse.
14 Pidä sinä kiinni siitä, minkä olet oppinut. Sinähän olet siitä varma, koska tiedät, keiltä olet sen oppinut. [2. Tim. 2:2]
15 Olet myös jo lapsesta asti tuntenut pyhät kirjoitukset, jotka voivat antaa sinulle viisautta, niin että pelastut uskomalla Kristukseen Jeesukseen.
16 Jokainen pyhä, Jumalan Hengestä syntynyt kirjoitus on hyödyllinen opetukseksi, nuhteeksi, ojennukseksi ja kasvatukseksi Jumalan tahdon mukaiseen elämään. [Room. 15:4; 2. Piet. 1:21]
17 Näin Jumalan ihmisestä tulee täydellinen ja kaikkeen hyvään kykenevä. [1. Tim. 6:11; 2. Tim. 2:21]

Lue lisää

Kiitos etsivä-xx. Olet selittänyt asiaa ahkerasti. Taisi tulla muidenkin liikkeiden käsityksiä ja niiden eroja.

Tuossa mainitaan, että Timoteus oli jo kolmannessa polvessa kristitty. Sehän on suuri Jumalan lahja. Niin me esikoisetkin pidämme suurena lahjana sitä, että olemme saaneet syntyä uskovaiseen kotiin.

Tästä otteesta päättelen, että olet ainakin lähellä vanhoillislestadiolaisuutta:

"Jos luemme mitä Paavali kirjoittaa Timoteuksesta ei se sisällä mitään vaatimusta tai kuvausta lapsuuden uskon kelpaamattomuudesta, mikä on Lestadiuksen tekstien vaatimus, kun hän vaatii murtumista ja penikoiden itkua ja vikinää."

Kuitenkin Paavali sanoo, että " ...me kaikki olemme pois poikenneet. Ei ole ainuttakaan joka vanhurskautta tekee, ei yhden yhtäkään". Ja jossain toisessa paikassa, että ".. katso kaikki vanhat ovat kadonneet ja kaikki on uudeksi tullut...."

En tiedä onko tuo hyvä lainaus tähän, mutta Raamatusta näemme, että ihmisen täytyy kokea uusi syntyminen. Myös lapsuuden kristityn. Jumalalla ei ole lapsenlapsia.

Siis Jumalan tulee kuljettaa jokainen ihminen tuntemaan tuomittu ja kadotettu tilansa. Siitä vuorisaarnankin armojärjestys alkaa. Siitä tulee nälkä ja jano vanhurskauden perään ja niin edelleen.

Siis ihmisestä tulee uusi luomus uudestisyntymisessä. (Vanhassa käännöksessä uusi luontokappale). Siis tämä uusi ihminen on syntynyt Jumalan lupauksesta ja Jumalan Sanasta. Sillä on Pyhä Henki, jonka Jumala on antanut. Hän on Isänsa kaltainen. Uusi ihminen meissä ei tee syntiä. Aina silloin, kun tämä uusi ihminen saa hallita, me saatamme uskoa. Saatamme kokea iloa ja Rauhaa Pyhässä Hengessä.

Toisinaan meitä kuitenkin hallitsee Vanha Aatami. Joudumme sitä naulitsemaan ristiin joka päivä. Siihen me tarvitsemme päivittäistä syntienanteeksiantoa.

Tässä nyt näemme esikoisuuden ja vanhoillisuuden eron. Vanhoilliset uskovat, että opetuslapsilla oli elävä usko jo ennen Jeesuksen kärsimystä, mutta esikoiset uskovat, että he saivat elävän uskon, vasta kun heidän kaikki omavanhurskaus oli loppunut lukittujen ovien takana. Helluntaina he sitten saivat Pyhän Hengen.

Vanhoilliset perustavat käsityksensä siihen, että Jeesus lähetti heitä saarnaamaan jo ennen kärsimystään. Jeesus teki kyllä niin ja antoi heille lahjat, että he sanoivat: "Katso perkeleetkin on meidän allemme annettu, tms." Jeesushan vastasi vain että älkää siitä iloitko, vaan iloitkaa paremmin siitä, että teidän nimenne on kirjoitettu elämän kirjassa. Kuitenkin heillä ei ollut sillä tavoin kristityn mieli, että, joku heistä pyysi, että sallitko, että pyydämme tulen taivaasta tuhoamaan nuo ihmiset, jotka eivät myyneet heille ruokaa.

Vielä pääsiäisviikon aattona Betaniassa pyydettiin, että saisimmeko istua toinen oikealla ja toinen vasemmalla Jeesuksen (maallisessa) valtakunnassa. Pietari uhoili Jeesukselle. Kuitenkin kielsi hänet. Samoin muut opetuslapset pakenivat, eivät jaksaneet valvoa.

Siinä näemme,, ettemme omilla voimilla saata vaeltaa yhtään askelta kristillisyyden tiellä. Nyt vanhoilliset ottavat tästä perusteen, että kristityn kodin lapsen ei tarvitse syntyä uudesti. He eivät usko Paavalin sanaa: "...sillä kaikki ovat pois poikenneet..."

Olen itse uskovaisesta kodista, mutta kyllä minunkin on tarvinnut kokea noita uudensyntymisen kipuja ja omantunnonkuritusta moneenkin kertaan senkin jälkeen. Taivaan Isä on kuitenkin johdattanut niin, että olen silti saattanut uskoa aina iloon ja vapauteen asti aina tähän päivään saakka.

9+19 kirjoitti:

Kiitos etsivä-xx. Olet selittänyt asiaa ahkerasti. Taisi tulla muidenkin liikkeiden käsityksiä ja niiden eroja.

Tuossa mainitaan, että Timoteus oli jo kolmannessa polvessa kristitty. Sehän on suuri Jumalan lahja. Niin me esikoisetkin pidämme suurena lahjana sitä, että olemme saaneet syntyä uskovaiseen kotiin.

Tästä otteesta päättelen, että olet ainakin lähellä vanhoillislestadiolaisuutta:

"Jos luemme mitä Paavali kirjoittaa Timoteuksesta ei se sisällä mitään vaatimusta tai kuvausta lapsuuden uskon kelpaamattomuudesta, mikä on Lestadiuksen tekstien vaatimus, kun hän vaatii murtumista ja penikoiden itkua ja vikinää."

Kuitenkin Paavali sanoo, että " ...me kaikki olemme pois poikenneet. Ei ole ainuttakaan joka vanhurskautta tekee, ei yhden yhtäkään". Ja jossain toisessa paikassa, että ".. katso kaikki vanhat ovat kadonneet ja kaikki on uudeksi tullut...."

En tiedä onko tuo hyvä lainaus tähän, mutta Raamatusta näemme, että ihmisen täytyy kokea uusi syntyminen. Myös lapsuuden kristityn. Jumalalla ei ole lapsenlapsia.

Siis Jumalan tulee kuljettaa jokainen ihminen tuntemaan tuomittu ja kadotettu tilansa. Siitä vuorisaarnankin armojärjestys alkaa. Siitä tulee nälkä ja jano vanhurskauden perään ja niin edelleen.

Siis ihmisestä tulee uusi luomus uudestisyntymisessä. (Vanhassa käännöksessä uusi luontokappale). Siis tämä uusi ihminen on syntynyt Jumalan lupauksesta ja Jumalan Sanasta. Sillä on Pyhä Henki, jonka Jumala on antanut. Hän on Isänsa kaltainen. Uusi ihminen meissä ei tee syntiä. Aina silloin, kun tämä uusi ihminen saa hallita, me saatamme uskoa. Saatamme kokea iloa ja Rauhaa Pyhässä Hengessä.

Toisinaan meitä kuitenkin hallitsee Vanha Aatami. Joudumme sitä naulitsemaan ristiin joka päivä. Siihen me tarvitsemme päivittäistä syntienanteeksiantoa.

Tässä nyt näemme esikoisuuden ja vanhoillisuuden eron. Vanhoilliset uskovat, että opetuslapsilla oli elävä usko jo ennen Jeesuksen kärsimystä, mutta esikoiset uskovat, että he saivat elävän uskon, vasta kun heidän kaikki omavanhurskaus oli loppunut lukittujen ovien takana. Helluntaina he sitten saivat Pyhän Hengen.

Vanhoilliset perustavat käsityksensä siihen, että Jeesus lähetti heitä saarnaamaan jo ennen kärsimystään. Jeesus teki kyllä niin ja antoi heille lahjat, että he sanoivat: "Katso perkeleetkin on meidän allemme annettu, tms." Jeesushan vastasi vain että älkää siitä iloitko, vaan iloitkaa paremmin siitä, että teidän nimenne on kirjoitettu elämän kirjassa. Kuitenkin heillä ei ollut sillä tavoin kristityn mieli, että, joku heistä pyysi, että sallitko, että pyydämme tulen taivaasta tuhoamaan nuo ihmiset, jotka eivät myyneet heille ruokaa.

Vielä pääsiäisviikon aattona Betaniassa pyydettiin, että saisimmeko istua toinen oikealla ja toinen vasemmalla Jeesuksen (maallisessa) valtakunnassa. Pietari uhoili Jeesukselle. Kuitenkin kielsi hänet. Samoin muut opetuslapset pakenivat, eivät jaksaneet valvoa.

Siinä näemme,, ettemme omilla voimilla saata vaeltaa yhtään askelta kristillisyyden tiellä. Nyt vanhoilliset ottavat tästä perusteen, että kristityn kodin lapsen ei tarvitse syntyä uudesti. He eivät usko Paavalin sanaa: "...sillä kaikki ovat pois poikenneet..."

Olen itse uskovaisesta kodista, mutta kyllä minunkin on tarvinnut kokea noita uudensyntymisen kipuja ja omantunnonkuritusta moneenkin kertaan senkin jälkeen. Taivaan Isä on kuitenkin johdattanut niin, että olen silti saattanut uskoa aina iloon ja vapauteen asti aina tähän päivään saakka.

Lue lisää

Miten ihmeessä yksinkertaisesta asiasta tehdään monimutkainen vyyhti?!
Omavanhurskas korottaa itsensä muiden yläpuolelle. Hän ei elä Jeesuksen ansion varassa.
Vl-ssä on juuri tuota, vain me olemme pelastuvia ja oikeita uskovia. Muut ovat vääräuskoisia, jos uskossa ollenkaan.
Ymmärrän sen johtuvan pitkään jatkuneesta painostamisesta ja pelottelusta. Silloin taas on susi seurakunnan keskellä. Ääni ei ole Jeesuksen.

Vanhurskas elää Herransa askelissa, nöyränä palvelijana. Hän siis haluaa elää Raamatun mukaisesti, vaikka ei täydellisesti pystykään sitä täyttämään. Siksi on joka päivä turvattava Jeesukseen. Ei siis ihmisiin... Joka aamu on armo uus jne.

Tietoinen synnin jatkuva harrastaminen ei kuulu vanhurskaalle. Hän ei pysty sellaiseen. Eikä haluakaan. Hänen rakkautensa kohde on Isä, Poika ja Pyhä Henki. Oma perhe lisäksi.
Uskovat tunnistavat toisensa, koska heillä on sama henki. Luulousko on eri asia. Teot kertovat, kummasta on kyse. Omilla teoilla ei kuitenkaan yksikään pelastu. Ainoa pelastaja on Jeesus Kristus!

9+19 kirjoitti:

Kiitos etsivä-xx. Olet selittänyt asiaa ahkerasti. Taisi tulla muidenkin liikkeiden käsityksiä ja niiden eroja.

Tuossa mainitaan, että Timoteus oli jo kolmannessa polvessa kristitty. Sehän on suuri Jumalan lahja. Niin me esikoisetkin pidämme suurena lahjana sitä, että olemme saaneet syntyä uskovaiseen kotiin.

Tästä otteesta päättelen, että olet ainakin lähellä vanhoillislestadiolaisuutta:

"Jos luemme mitä Paavali kirjoittaa Timoteuksesta ei se sisällä mitään vaatimusta tai kuvausta lapsuuden uskon kelpaamattomuudesta, mikä on Lestadiuksen tekstien vaatimus, kun hän vaatii murtumista ja penikoiden itkua ja vikinää."

Kuitenkin Paavali sanoo, että " ...me kaikki olemme pois poikenneet. Ei ole ainuttakaan joka vanhurskautta tekee, ei yhden yhtäkään". Ja jossain toisessa paikassa, että ".. katso kaikki vanhat ovat kadonneet ja kaikki on uudeksi tullut...."

En tiedä onko tuo hyvä lainaus tähän, mutta Raamatusta näemme, että ihmisen täytyy kokea uusi syntyminen. Myös lapsuuden kristityn. Jumalalla ei ole lapsenlapsia.

Siis Jumalan tulee kuljettaa jokainen ihminen tuntemaan tuomittu ja kadotettu tilansa. Siitä vuorisaarnankin armojärjestys alkaa. Siitä tulee nälkä ja jano vanhurskauden perään ja niin edelleen.

Siis ihmisestä tulee uusi luomus uudestisyntymisessä. (Vanhassa käännöksessä uusi luontokappale). Siis tämä uusi ihminen on syntynyt Jumalan lupauksesta ja Jumalan Sanasta. Sillä on Pyhä Henki, jonka Jumala on antanut. Hän on Isänsa kaltainen. Uusi ihminen meissä ei tee syntiä. Aina silloin, kun tämä uusi ihminen saa hallita, me saatamme uskoa. Saatamme kokea iloa ja Rauhaa Pyhässä Hengessä.

Toisinaan meitä kuitenkin hallitsee Vanha Aatami. Joudumme sitä naulitsemaan ristiin joka päivä. Siihen me tarvitsemme päivittäistä syntienanteeksiantoa.

Tässä nyt näemme esikoisuuden ja vanhoillisuuden eron. Vanhoilliset uskovat, että opetuslapsilla oli elävä usko jo ennen Jeesuksen kärsimystä, mutta esikoiset uskovat, että he saivat elävän uskon, vasta kun heidän kaikki omavanhurskaus oli loppunut lukittujen ovien takana. Helluntaina he sitten saivat Pyhän Hengen.

Vanhoilliset perustavat käsityksensä siihen, että Jeesus lähetti heitä saarnaamaan jo ennen kärsimystään. Jeesus teki kyllä niin ja antoi heille lahjat, että he sanoivat: "Katso perkeleetkin on meidän allemme annettu, tms." Jeesushan vastasi vain että älkää siitä iloitko, vaan iloitkaa paremmin siitä, että teidän nimenne on kirjoitettu elämän kirjassa. Kuitenkin heillä ei ollut sillä tavoin kristityn mieli, että, joku heistä pyysi, että sallitko, että pyydämme tulen taivaasta tuhoamaan nuo ihmiset, jotka eivät myyneet heille ruokaa.

Vielä pääsiäisviikon aattona Betaniassa pyydettiin, että saisimmeko istua toinen oikealla ja toinen vasemmalla Jeesuksen (maallisessa) valtakunnassa. Pietari uhoili Jeesukselle. Kuitenkin kielsi hänet. Samoin muut opetuslapset pakenivat, eivät jaksaneet valvoa.

Siinä näemme,, ettemme omilla voimilla saata vaeltaa yhtään askelta kristillisyyden tiellä. Nyt vanhoilliset ottavat tästä perusteen, että kristityn kodin lapsen ei tarvitse syntyä uudesti. He eivät usko Paavalin sanaa: "...sillä kaikki ovat pois poikenneet..."

Olen itse uskovaisesta kodista, mutta kyllä minunkin on tarvinnut kokea noita uudensyntymisen kipuja ja omantunnonkuritusta moneenkin kertaan senkin jälkeen. Taivaan Isä on kuitenkin johdattanut niin, että olen silti saattanut uskoa aina iloon ja vapauteen asti aina tähän päivään saakka.

Lue lisää

Kuvaat esikoinen hieman tarkemmin sitä miten esikoislestadiolainen uskoo. Esikoisuuden opinperusta onkin minulle vierain. Rauhan Sanan ja vanhoillislestadiolaisuuden tunnen paremmin vaikka en ole kumpaankaan syntynyt.

Esikoisten tapa ajatella tekee aika ongelmalliseksi Vanhan liiton pyhein uskon kuten Abrahamin jos ajattelee että Pyhää henkeä ei ole ollut ennen kuin Helluntaina. Sama Paavali sanoo Hebrealaiskirjeessään aivan muuta. Nimittäin luterilaisen opin mukaan uskoa ei ole Ilman Pyhää Henkeä.

Heprealaiskirje 11
Uskon esikuvat kertoo vanhan liiton pyhistä. Daavid rukoilee psalmeissa että Jumala ei ottaisi pois pyhää henkeään.
11 (51:13) Älä karkota minua kasvojesi edestä, älä ota minulta pois pyhää henkeäsi.

Uskovatko Esikoiset että Vanhan liiton pyhät täytivät lain kun kuitenkin päätyivät taivaaseen, kirkastusvuorelle keskustelemaan Jeesuksen kanssa.

Vanha Simeon.
Luuk. 2:25
Jerusalemissa eli hurskas ja jumalaapelkäävä mies, jonka nimi oli Simeon. Hän odotti Israelille luvattua lohdutusta, ja Pyhä Henki oli hänen yllään. [Jes. 40:1; Sak. 1:13]
26 Pyhä Henki oli hänelle ilmoittanut, ettei kuolema kohtaa häntä ennen kuin hän on nähnyt Herran Voidellun.
27 Hengen johdatuksesta hän tuli temppeliin, ja kun Jeesuksen vanhemmat toivat lasta sinne tehdäkseen sen, mikä lain mukaan oli tehtävä,
28 hän otti lapsen käsivarsilleen, ylisti Jumalaa ja sanoi:
29 -- Herra, nyt sinä annat palvelijasi rauhassa lähteä, niin kuin olet luvannut. [1. Moos. 46:30]
30 Minun silmäni ovat nähneet sinun pelastuksesi, [Luuk. 1:68]
31 jonka olet kaikille kansoille valmistanut: [Ps. 98:2,3; Jes. 52:10; Luuk. 3:6]
32 valon, joka koittaa pakanakansoille, kirkkauden, joka loistaa kansallesi Israelille. [Jes. 42:6, Jes. 46:13, Jes. 49:6; Ap. t. 13:47]
33 Jeesuksen isä ja äiti olivat ihmeissään siitä, mitä hänestä sanottiin.
34 Simeon siunasi heitä ja sanoi Marialle, lapsen äidille: "Tämä lapsi on pantu koetukseksi: monet israelilaiset kompastuvat ja monet nousevat. Hänet on pantu merkiksi, jota ei tunnusteta, [Room. 11:11 | Ap. t. 17:6, Ap. t. 21:28, Ap. t. 24:5, Ap. t.

Mielellään jatkaisin keskustelua kanssasi 9 19
Kiinostaa tämä erilaisuus.
Itse olen siis lapsuudestani ollut evl kirkon seurakunnan kasvatti ja lähestyn siksi asioita heiman eri näkökulmasta kuin syntymästään vanhoillislestadiolainen. Rauhan Sanalla ja vanhoillisilla on se ero että pääosin rauhansanalaiset uskovat että vauva saa uskon kasteessa, vanhoillislestadiolaien uskoo että vauva syntyy uskovaisena.

etsivä-xx kirjoitti:

Kuvaat esikoinen hieman tarkemmin sitä miten esikoislestadiolainen uskoo. Esikoisuuden opinperusta onkin minulle vierain. Rauhan Sanan ja vanhoillislestadiolaisuuden tunnen paremmin vaikka en ole kumpaankaan syntynyt.

Esikoisten tapa ajatella tekee aika ongelmalliseksi Vanhan liiton pyhein uskon kuten Abrahamin jos ajattelee että Pyhää henkeä ei ole ollut ennen kuin Helluntaina. Sama Paavali sanoo Hebrealaiskirjeessään aivan muuta. Nimittäin luterilaisen opin mukaan uskoa ei ole Ilman Pyhää Henkeä.

Heprealaiskirje 11
Uskon esikuvat kertoo vanhan liiton pyhistä. Daavid rukoilee psalmeissa että Jumala ei ottaisi pois pyhää henkeään.
11 (51:13) Älä karkota minua kasvojesi edestä, älä ota minulta pois pyhää henkeäsi.

Uskovatko Esikoiset että Vanhan liiton pyhät täytivät lain kun kuitenkin päätyivät taivaaseen, kirkastusvuorelle keskustelemaan Jeesuksen kanssa.

Vanha Simeon.
Luuk. 2:25
Jerusalemissa eli hurskas ja jumalaapelkäävä mies, jonka nimi oli Simeon. Hän odotti Israelille luvattua lohdutusta, ja Pyhä Henki oli hänen yllään. [Jes. 40:1; Sak. 1:13]
26 Pyhä Henki oli hänelle ilmoittanut, ettei kuolema kohtaa häntä ennen kuin hän on nähnyt Herran Voidellun.
27 Hengen johdatuksesta hän tuli temppeliin, ja kun Jeesuksen vanhemmat toivat lasta sinne tehdäkseen sen, mikä lain mukaan oli tehtävä,
28 hän otti lapsen käsivarsilleen, ylisti Jumalaa ja sanoi:
29 -- Herra, nyt sinä annat palvelijasi rauhassa lähteä, niin kuin olet luvannut. [1. Moos. 46:30]
30 Minun silmäni ovat nähneet sinun pelastuksesi, [Luuk. 1:68]
31 jonka olet kaikille kansoille valmistanut: [Ps. 98:2,3; Jes. 52:10; Luuk. 3:6]
32 valon, joka koittaa pakanakansoille, kirkkauden, joka loistaa kansallesi Israelille. [Jes. 42:6, Jes. 46:13, Jes. 49:6; Ap. t. 13:47]
33 Jeesuksen isä ja äiti olivat ihmeissään siitä, mitä hänestä sanottiin.
34 Simeon siunasi heitä ja sanoi Marialle, lapsen äidille: "Tämä lapsi on pantu koetukseksi: monet israelilaiset kompastuvat ja monet nousevat. Hänet on pantu merkiksi, jota ei tunnusteta, [Room. 11:11 | Ap. t. 17:6, Ap. t. 21:28, Ap. t. 24:5, Ap. t.

Mielellään jatkaisin keskustelua kanssasi 9 19
Kiinostaa tämä erilaisuus.
Itse olen siis lapsuudestani ollut evl kirkon seurakunnan kasvatti ja lähestyn siksi asioita heiman eri näkökulmasta kuin syntymästään vanhoillislestadiolainen. Rauhan Sanalla ja vanhoillisilla on se ero että pääosin rauhansanalaiset uskovat että vauva saa uskon kasteessa, vanhoillislestadiolaien uskoo että vauva syntyy uskovaisena.

Lue lisää

Kiitos etsivä xx!

Tämä ensin:

"Esikoisten tapa ajatella tekee aika ongelmalliseksi Vanhan liiton pyhein uskon kuten Abrahamin jos ajattelee että Pyhää henkeä ei ole ollut ennen kuin Helluntaina. Sama Paavali sanoo Hebrealaiskirjeessään aivan muuta. Nimittäin luterilaisen opin mukaan uskoa ei ole Ilman Pyhää Henkeä."

Siis opetuslapset saivat pyhän Hengen helluntaina. Muut muulloin.

Siis kyllä elävää uskoa oli vanhan testamentin aikana. Sitä oli juutalaisten keskuudessa, mutta etenkin hiissä herätysliikkeissä, joita syntyi profeettojen ympärille. Kyllä heillä oli Pyhä Henki.

Ero oli siinä, että kun me saamme uskoa jo ylös nousseeseen Vapahtajaan, niin he uskoivat luvattuun Vapahtajaan.

Heidän uudestisyntymisensä oli aivan samanlainen, jonka Jeesus opetti. Ensin tulee hengellinen köyhyys. Ihminen pääsee tuntemaan kadotetun ja tuomitun tilansa. Samoin Jumalan Sana ravitsi sen Hengellisen nälän ja janon, kuten nykyisinkin. Kuvio on sama.

Jumala henkeytti Sanansa Vanhan Testamentin kirjoituksista. Ajattelepa miten rikkaita ovat profeettojen kirjoitukset ja Psalmit ym.

Jumalan seurakunta oli silloinkin perustettu niiden ihmisten keskuuteen, jotka olivat tulleet samaan sielun ja sydämen tilaan, kun opetuslapset lukittujen ovien takana.

He olivat tulleet tyhjiksi kaikista omista yrityksistään, mahtailuista, jne. He olivat tulleet suuriksi syntisiksi ja heidän omavanhurskautensa oli tyystin loppunut.

Vasta silloin Jeesus ilmestyy elävänä heille. Näin se tänäänkin tapahtuu.

13+17 kirjoitti:

Kiitos etsivä xx!

Tämä ensin:

"Esikoisten tapa ajatella tekee aika ongelmalliseksi Vanhan liiton pyhein uskon kuten Abrahamin jos ajattelee että Pyhää henkeä ei ole ollut ennen kuin Helluntaina. Sama Paavali sanoo Hebrealaiskirjeessään aivan muuta. Nimittäin luterilaisen opin mukaan uskoa ei ole Ilman Pyhää Henkeä."

Siis opetuslapset saivat pyhän Hengen helluntaina. Muut muulloin.

Siis kyllä elävää uskoa oli vanhan testamentin aikana. Sitä oli juutalaisten keskuudessa, mutta etenkin hiissä herätysliikkeissä, joita syntyi profeettojen ympärille. Kyllä heillä oli Pyhä Henki.

Ero oli siinä, että kun me saamme uskoa jo ylös nousseeseen Vapahtajaan, niin he uskoivat luvattuun Vapahtajaan.

Heidän uudestisyntymisensä oli aivan samanlainen, jonka Jeesus opetti. Ensin tulee hengellinen köyhyys. Ihminen pääsee tuntemaan kadotetun ja tuomitun tilansa. Samoin Jumalan Sana ravitsi sen Hengellisen nälän ja janon, kuten nykyisinkin. Kuvio on sama.

Jumala henkeytti Sanansa Vanhan Testamentin kirjoituksista. Ajattelepa miten rikkaita ovat profeettojen kirjoitukset ja Psalmit ym.

Jumalan seurakunta oli silloinkin perustettu niiden ihmisten keskuuteen, jotka olivat tulleet samaan sielun ja sydämen tilaan, kun opetuslapset lukittujen ovien takana.

He olivat tulleet tyhjiksi kaikista omista yrityksistään, mahtailuista, jne. He olivat tulleet suuriksi syntisiksi ja heidän omavanhurskautensa oli tyystin loppunut.

Vasta silloin Jeesus ilmestyy elävänä heille. Näin se tänäänkin tapahtuu.

Lue lisää

Huhuu, etsivä xx!

Halusit keskustella!

Vastasin tähän edelle, (13 17).

Oletko lukenut?

5+13 kirjoitti:

Huhuu, etsivä xx!

Halusit keskustella!

Vastasin tähän edelle, (13 17).

Oletko lukenut?

olen lukenut.

Tästä olen samaa mieltä.

"Ero oli siinä, että kun me saamme uskoa jo ylös nousseeseen Vapahtajaan, niin he uskoivat luvattuun Vapahtajaan."

Siitä olen edelleenkin eri mieltä, en usko näin:
"
Heidän uudestisyntymisensä oli aivan samanlainen, jonka Jeesus opetti. Ensin tulee hengellinen köyhyys. Ihminen pääsee tuntemaan kadotetun ja tuomitun tilansa. Samoin Jumalan Sana ravitsi sen Hengellisen nälän ja janon, kuten nykyisinkin. Kuvio on sama."

Jos uskoo että lapsikin uskoo, mitä kaiketi esikoisetkin uskovat, ei tarvita tätä "penikkatautia" sairastaa Lestadiuksen kuvaamassa muodossa.

Toki uskon sisällön ymmärrys kasvaa, mutta se perusta, usko siihen että Jumala pitää huolen omistaan, että synnit saa anteeksi, kutn lapsi saa anteeksi vanhemmiltaan, tämän ei tarvitse käydä minkään sydämen murtumisen kautta. Raamattu sanoo tästä näin:
1. Kor. 14:20
Veljet, älkää olko ajatuksiltanne lapsia. Pahuudessa olkaa kehittymättömiä, ajattelussanne aikuisia. [Room. 16:19 ]

tai
Hebr. 5
12 Jo aikoja sitten teistä olisi pitänyt tulla toisten opettajia, mutta sen sijaan te olette itse jälleen opin tarpeessa: jonkun olisi opetettava teille Jumalan sanan alkeet. Te tarvitsette taas maitoa, ette te kestä vahvaa ruokaa. [1. Kor. 3:1,2]
13 Jokainen, jota vielä ruokitaan maidolla, on pikkulapsi, eikä sellainen kykene ottamaan vastaan syvällistä opetusta.
14 Vahva ruoka on tarkoitettu aikuisille. He ovat totuttaneet aistinsa siihen ja harjaannuttaneet ne erottamaan hyvän ja pahan.

Ef. 4:14
silloin emme enää ole alaikäisiä, jotka ajelehtivat kaikenlaisten opin tuulten heiteltävinä ja ovat kavalien ja petollisten ihmisten pelinappuloita. [1. Kor. 14:20; Hepr. 13:9]

Eli seurakunnassa on opetus jossa kypsytään.

11 Hän antoi seurakunnalle sekä apostolit että profeetat ja evankeliumin julistajat, sekä paimenet että opettajat, [Room. 12:6-8; 1. Kor. 12:28]
12 varustaakseen kaikki seurakunnan jäsenet palvelutyöhön, Kristuksen ruumiin rakentamiseen. [Kol. 1:24; 2. Tim. 3:17]
13 Kun me kaikki sitten pääsemme yhteen ja samaan uskoon ja Jumalan Pojan tuntemiseen ja niin saavutamme aikuisuuden, Kristuksen täyteyttä vastaavan kypsyyden, [Kol. 1:28]
14 silloin emme enää ole alaikäisiä, jotka ajelehtivat kaikenlaisten opin tuulten heiteltävinä ja ovat kavalien ja petollisten ihmisten pelinappuloita. [1. Kor. 14:20; Hepr. 13:9]
15 Silloin me noudatamme totuutta ja rakkautta ja kasvamme kaikin tavoin kiinni Kristukseen, häneen, joka on pää. [Ef. 1:22; Kol. 1:18, Kol. 2:19]
16 Hän liittää yhteen koko ruumiin ja pitää sitä koossa kaikkien jänteiden avulla, kunkin jäsenen toimiessa oman tehtävänsä mukaan, ja näin ruumis kasvaa ja rakentuu rakkaudessa.

Minä näen asian niin että seurakunnassa on uskon jatkumo missä kasvetaan opin tuntemuksessa ja missä lapsen usko muuttuu aikuisen uskoksi.

etsivä-xx kirjoitti:

olen lukenut.

Tästä olen samaa mieltä.

"Ero oli siinä, että kun me saamme uskoa jo ylös nousseeseen Vapahtajaan, niin he uskoivat luvattuun Vapahtajaan."

Siitä olen edelleenkin eri mieltä, en usko näin:
"
Heidän uudestisyntymisensä oli aivan samanlainen, jonka Jeesus opetti. Ensin tulee hengellinen köyhyys. Ihminen pääsee tuntemaan kadotetun ja tuomitun tilansa. Samoin Jumalan Sana ravitsi sen Hengellisen nälän ja janon, kuten nykyisinkin. Kuvio on sama."

Jos uskoo että lapsikin uskoo, mitä kaiketi esikoisetkin uskovat, ei tarvita tätä "penikkatautia" sairastaa Lestadiuksen kuvaamassa muodossa.

Toki uskon sisällön ymmärrys kasvaa, mutta se perusta, usko siihen että Jumala pitää huolen omistaan, että synnit saa anteeksi, kutn lapsi saa anteeksi vanhemmiltaan, tämän ei tarvitse käydä minkään sydämen murtumisen kautta. Raamattu sanoo tästä näin:
1. Kor. 14:20
Veljet, älkää olko ajatuksiltanne lapsia. Pahuudessa olkaa kehittymättömiä, ajattelussanne aikuisia. [Room. 16:19 ]

tai
Hebr. 5
12 Jo aikoja sitten teistä olisi pitänyt tulla toisten opettajia, mutta sen sijaan te olette itse jälleen opin tarpeessa: jonkun olisi opetettava teille Jumalan sanan alkeet. Te tarvitsette taas maitoa, ette te kestä vahvaa ruokaa. [1. Kor. 3:1,2]
13 Jokainen, jota vielä ruokitaan maidolla, on pikkulapsi, eikä sellainen kykene ottamaan vastaan syvällistä opetusta.
14 Vahva ruoka on tarkoitettu aikuisille. He ovat totuttaneet aistinsa siihen ja harjaannuttaneet ne erottamaan hyvän ja pahan.

Ef. 4:14
silloin emme enää ole alaikäisiä, jotka ajelehtivat kaikenlaisten opin tuulten heiteltävinä ja ovat kavalien ja petollisten ihmisten pelinappuloita. [1. Kor. 14:20; Hepr. 13:9]

Eli seurakunnassa on opetus jossa kypsytään.

11 Hän antoi seurakunnalle sekä apostolit että profeetat ja evankeliumin julistajat, sekä paimenet että opettajat, [Room. 12:6-8; 1. Kor. 12:28]
12 varustaakseen kaikki seurakunnan jäsenet palvelutyöhön, Kristuksen ruumiin rakentamiseen. [Kol. 1:24; 2. Tim. 3:17]
13 Kun me kaikki sitten pääsemme yhteen ja samaan uskoon ja Jumalan Pojan tuntemiseen ja niin saavutamme aikuisuuden, Kristuksen täyteyttä vastaavan kypsyyden, [Kol. 1:28]
14 silloin emme enää ole alaikäisiä, jotka ajelehtivat kaikenlaisten opin tuulten heiteltävinä ja ovat kavalien ja petollisten ihmisten pelinappuloita. [1. Kor. 14:20; Hepr. 13:9]
15 Silloin me noudatamme totuutta ja rakkautta ja kasvamme kaikin tavoin kiinni Kristukseen, häneen, joka on pää. [Ef. 1:22; Kol. 1:18, Kol. 2:19]
16 Hän liittää yhteen koko ruumiin ja pitää sitä koossa kaikkien jänteiden avulla, kunkin jäsenen toimiessa oman tehtävänsä mukaan, ja näin ruumis kasvaa ja rakentuu rakkaudessa.

Minä näen asian niin että seurakunnassa on uskon jatkumo missä kasvetaan opin tuntemuksessa ja missä lapsen usko muuttuu aikuisen uskoksi.

Lue lisää

Lainaat jaetta:
10 Onhan kirjoitettu: -- Ei ole yhtäkään vanhurskasta, [Ps. 14:1,3, Ps. 53:2,4]
11 ei yhtäkään ymmärtäväistä, ei ketään, joka etsii Jumalaa.
12 Kaikki ovat luopuneet ja käyneet kelvottomiksi. Ei ole ketään, joka tekee hyvää, ei ainoatakaan.

Minulle se tarkoittaa toista asiaa samassa luvussa Room 3.
19 Me tiedämme, että lain sanat kohdistuvat niihin, joilla on laki. Näin ei kukaan voi väittää vastaan, vaan koko maailma joutuu Jumalan tuomion alaiseksi. [Hes. 16:63]
20 Eihän yksikään ihminen tule Jumalan edessä vanhurskaaksi lain käskyjä noudattamalla. Lain tehtävänä on opettaa tuntemaan, mitä synti on. [Gal. 2:16, Gal. 3:11 | Room. 4:15, Room. 5:13, Room. 7:7]
21 Nyt Jumala on kuitenkin laista riippumatta tuonut ilmi vanhurskautensa, josta laki ja profeetat todistavat. [1. Moos. 15:6; Jes. 53:11; Jer. 23:6; 1. Piet. 1:10 | Room. 1:17; Fil. 3:9]
22 Tämä Jumalan vanhurskaus tulee uskosta Jeesukseen Kristukseen, ja sen saavat omakseen kaikki, jotka uskovat. Kaikki ovat samassa asemassa, [Room. 10:12; Gal. 3:28; Kol. 3:11]
23 sillä kaikki ovat tehneet syntiä ja ovat vailla Jumalan kirkkautta [Room. 11:32; Gal. 3:22]
24 mutta saavat hänen armostaan lahjaksi vanhurskauden, koska Kristus Jeesus on lunastanut heidät vapaiksi. [Room. 5:1; Ef. 1:7, Ef. 2:8; Tit. 3:5]
25 Hänet Jumala on asettanut sovitusuhriksi, hänen verensä tuo sovituksen uskossa vastaanotettavaksi. Näin Jumala on osoittanut vanhurskautensa. Pitkämielisyydessään hän jätti menneen ajan synnit rankaisematta, [Ap. t. 13:38,39, Ap. t. 17:30; Room. 5:9; 2. Kor. 5:19; Hepr. 9:15]
26 mutta nyt meidän aikanamme hän osoittaa vanhurskautensa: hän on itse vanhurskas ja tekee vanhurskaaksi sen, joka uskoo Jeesukseen. [Gal. 2:16]
27 Onko siis syytä kerskailuun? Siltä on pohja pudonnut pois. Mikä laki on saanut tämän aikaan? Sekö, joka vaatii tekoja? Ei, vaan uskon laki. [1. Kor. 1:29; Ef. 2:9]

Tässä kohden vanhoillislestadiolaisella ei ole lain kolmatta käyttöä. Laki ei ohjaa uskovaista. Tätä on vaikea selittää, en taisa ihan osata selittää tät asiaa. Olen sen aikoinaan itsekin joutunut kysymään vl papilta pariinkin kertaan, kun sen ymmärtää ensi ja sitten vähän ajan kuluttua miettii että mitenkäs se menikään. Palaan asiaan myöhemmin jos mieleen palaa miten sen voisi selittää.

Siitä uudestisyntymisestä mistä kirjoitat. Se evl kirkko missä minä olen kasvanut opettaa että ihminen syntyy uudestaan kasteessa. Vanhoillislestadiolainen uskoo että lapsi syntyy uskovaisena. Miksi uskovaisen pitäisi kokea uudestisyntyminen joka tarkoittaa että hän on silloin joutunut epäuskon tilaan. Miksi Pyhä Henki hylkäisi meistä jokaisen? Jokaisen jolla on ollut lapsuudessaan Pyhä Henki.

Kysynkin sinulta sensijan uskooko esikoislestadiolainen että lapsella on Pyhä Henki.

Jos sinulla on jotakin kerrottavaa siitä miten esikoiset suhtautuvat lain kolmanteen käyttöön teologisena asiana.

etsivä-xx kirjoitti:

Lainaat jaetta:
10 Onhan kirjoitettu: -- Ei ole yhtäkään vanhurskasta, [Ps. 14:1,3, Ps. 53:2,4]
11 ei yhtäkään ymmärtäväistä, ei ketään, joka etsii Jumalaa.
12 Kaikki ovat luopuneet ja käyneet kelvottomiksi. Ei ole ketään, joka tekee hyvää, ei ainoatakaan.

Minulle se tarkoittaa toista asiaa samassa luvussa Room 3.
19 Me tiedämme, että lain sanat kohdistuvat niihin, joilla on laki. Näin ei kukaan voi väittää vastaan, vaan koko maailma joutuu Jumalan tuomion alaiseksi. [Hes. 16:63]
20 Eihän yksikään ihminen tule Jumalan edessä vanhurskaaksi lain käskyjä noudattamalla. Lain tehtävänä on opettaa tuntemaan, mitä synti on. [Gal. 2:16, Gal. 3:11 | Room. 4:15, Room. 5:13, Room. 7:7]
21 Nyt Jumala on kuitenkin laista riippumatta tuonut ilmi vanhurskautensa, josta laki ja profeetat todistavat. [1. Moos. 15:6; Jes. 53:11; Jer. 23:6; 1. Piet. 1:10 | Room. 1:17; Fil. 3:9]
22 Tämä Jumalan vanhurskaus tulee uskosta Jeesukseen Kristukseen, ja sen saavat omakseen kaikki, jotka uskovat. Kaikki ovat samassa asemassa, [Room. 10:12; Gal. 3:28; Kol. 3:11]
23 sillä kaikki ovat tehneet syntiä ja ovat vailla Jumalan kirkkautta [Room. 11:32; Gal. 3:22]
24 mutta saavat hänen armostaan lahjaksi vanhurskauden, koska Kristus Jeesus on lunastanut heidät vapaiksi. [Room. 5:1; Ef. 1:7, Ef. 2:8; Tit. 3:5]
25 Hänet Jumala on asettanut sovitusuhriksi, hänen verensä tuo sovituksen uskossa vastaanotettavaksi. Näin Jumala on osoittanut vanhurskautensa. Pitkämielisyydessään hän jätti menneen ajan synnit rankaisematta, [Ap. t. 13:38,39, Ap. t. 17:30; Room. 5:9; 2. Kor. 5:19; Hepr. 9:15]
26 mutta nyt meidän aikanamme hän osoittaa vanhurskautensa: hän on itse vanhurskas ja tekee vanhurskaaksi sen, joka uskoo Jeesukseen. [Gal. 2:16]
27 Onko siis syytä kerskailuun? Siltä on pohja pudonnut pois. Mikä laki on saanut tämän aikaan? Sekö, joka vaatii tekoja? Ei, vaan uskon laki. [1. Kor. 1:29; Ef. 2:9]

Tässä kohden vanhoillislestadiolaisella ei ole lain kolmatta käyttöä. Laki ei ohjaa uskovaista. Tätä on vaikea selittää, en taisa ihan osata selittää tät asiaa. Olen sen aikoinaan itsekin joutunut kysymään vl papilta pariinkin kertaan, kun sen ymmärtää ensi ja sitten vähän ajan kuluttua miettii että mitenkäs se menikään. Palaan asiaan myöhemmin jos mieleen palaa miten sen voisi selittää.

Siitä uudestisyntymisestä mistä kirjoitat. Se evl kirkko missä minä olen kasvanut opettaa että ihminen syntyy uudestaan kasteessa. Vanhoillislestadiolainen uskoo että lapsi syntyy uskovaisena. Miksi uskovaisen pitäisi kokea uudestisyntyminen joka tarkoittaa että hän on silloin joutunut epäuskon tilaan. Miksi Pyhä Henki hylkäisi meistä jokaisen? Jokaisen jolla on ollut lapsuudessaan Pyhä Henki.

Kysynkin sinulta sensijan uskooko esikoislestadiolainen että lapsella on Pyhä Henki.

Jos sinulla on jotakin kerrottavaa siitä miten esikoiset suhtautuvat lain kolmanteen käyttöön teologisena asiana.

Lue lisää

No vastaan vielä:

Tähän kohtaan:

"Siitä uudestisyntymisestä mistä kirjoitat. Se evl kirkko missä minä olen kasvanut opettaa että ihminen syntyy uudestaan kasteessa. Vanhoillislestadiolainen uskoo että lapsi syntyy uskovaisena. Miksi uskovaisen pitäisi kokea uudestisyntyminen joka tarkoittaa että hän on silloin joutunut epäuskon tilaan. Miksi Pyhä Henki hylkäisi meistä jokaisen? Jokaisen jolla on ollut lapsuudessaan Pyhä Henki."

En ole mikään teologi, mutta koska jokainen ihminen joutuu jossakin nuoruutensa vaiheessa rikkomaan kasteensa liiton, niin hänen täytyy tulla siihen sieluntilaan, jota vuorisaarnan ensimmäinen autuuden tuntomerkki kuvaa. Siis täytyy tulla tuntemaan oma syntisyys. Siitä seuraa kaipuu siihen viattomuuden tilaan, jossa ihminen oli paratiisissa. Sitä sanotaan näläksi ja janoksi vanhurskauden perään.
Jos oletkin uudestisyntynyt kasteessa, (En vastusta sitä, mutta kyllä vauva on uskovainen ja Jumalan lapsi jo ennen kastetta), niin silti saatat joutua syntiin niin, että menetät hyvän omantunnon rauhan, etkä saata enää uskoa... saatatpa uskoa sielunvihollista niinkin, että ei minun enää kannata yrittääkään..

Voi olla joku kehitysvammainen ihminen, joka säilyttää sen varhaislapsuutensa viattomuuden tilan elämänsä loppuun asti, mutta kyllä meille kaikille käy niin, että joudumme rikkomaan joskus kasteen liiton. Silloin ei ole kuin yksi tie. Rukoilla katumuksen armoa jne.

Raamattu kertoo varmaan tarkemmin tuosta Pyhä Henki-asiasta. Oliko kuningas Davidilla Pyhä Henki, kun hän lankesi huoruuden ja murhan synteihin? Sitä voimme tutkia!

10+18 kirjoitti:

No vastaan vielä:

Tähän kohtaan:

"Siitä uudestisyntymisestä mistä kirjoitat. Se evl kirkko missä minä olen kasvanut opettaa että ihminen syntyy uudestaan kasteessa. Vanhoillislestadiolainen uskoo että lapsi syntyy uskovaisena. Miksi uskovaisen pitäisi kokea uudestisyntyminen joka tarkoittaa että hän on silloin joutunut epäuskon tilaan. Miksi Pyhä Henki hylkäisi meistä jokaisen? Jokaisen jolla on ollut lapsuudessaan Pyhä Henki."

En ole mikään teologi, mutta koska jokainen ihminen joutuu jossakin nuoruutensa vaiheessa rikkomaan kasteensa liiton, niin hänen täytyy tulla siihen sieluntilaan, jota vuorisaarnan ensimmäinen autuuden tuntomerkki kuvaa. Siis täytyy tulla tuntemaan oma syntisyys. Siitä seuraa kaipuu siihen viattomuuden tilaan, jossa ihminen oli paratiisissa. Sitä sanotaan näläksi ja janoksi vanhurskauden perään.
Jos oletkin uudestisyntynyt kasteessa, (En vastusta sitä, mutta kyllä vauva on uskovainen ja Jumalan lapsi jo ennen kastetta), niin silti saatat joutua syntiin niin, että menetät hyvän omantunnon rauhan, etkä saata enää uskoa... saatatpa uskoa sielunvihollista niinkin, että ei minun enää kannata yrittääkään..

Voi olla joku kehitysvammainen ihminen, joka säilyttää sen varhaislapsuutensa viattomuuden tilan elämänsä loppuun asti, mutta kyllä meille kaikille käy niin, että joudumme rikkomaan joskus kasteen liiton. Silloin ei ole kuin yksi tie. Rukoilla katumuksen armoa jne.

Raamattu kertoo varmaan tarkemmin tuosta Pyhä Henki-asiasta. Oliko kuningas Davidilla Pyhä Henki, kun hän lankesi huoruuden ja murhan synteihin? Sitä voimme tutkia!

Lue lisää

Vanhurskaus on uskon asia ei vanhurskaus ole sitä että emme tee syntiä. Jos ajattelee niin että jokainen lankeemus vie Pyhän Hengen ja kasteen liiton, siihen minä en voi uskoa, koska ihminen on koko ikänsä kaksiosainen kuten Paavalikin opettaa.

"En ole mikään teologi, mutta koska jokainen ihminen joutuu jossakin nuoruutensa vaiheessa rikkomaan kasteensa liiton, niin hänen täytyy tulla siihen sieluntilaan, jota vuorisaarnan ensimmäinen autuuden tuntomerkki kuvaa. Siis täytyy tulla tuntemaan oma syntisyys. "

Minusta lapsuudenkin uskoon kuuluu ymmärrys siitä että tehdään pahaa (syntiä) ja että sitä pyydetään anteeksi. Jo pieni lapsi reagoi siihen että äiti pahoittaa mielensä, tulee ja kietoo kätensä äidin kaulaan ja pyytää anteeksi. Ei ole olemassa selvää rajaa siihen välttämättä milloin ihminen ymmärtää saman suhteessa Jumalaan. Pietistinen vaatimus tietystä hetkestä jolloin ihminen "kääntyy" ja tekee parannuksen, missä se on silloin lapsuuden kristityllä.

etsivä-xx kirjoitti:

Vanhurskaus on uskon asia ei vanhurskaus ole sitä että emme tee syntiä. Jos ajattelee niin että jokainen lankeemus vie Pyhän Hengen ja kasteen liiton, siihen minä en voi uskoa, koska ihminen on koko ikänsä kaksiosainen kuten Paavalikin opettaa.

"En ole mikään teologi, mutta koska jokainen ihminen joutuu jossakin nuoruutensa vaiheessa rikkomaan kasteensa liiton, niin hänen täytyy tulla siihen sieluntilaan, jota vuorisaarnan ensimmäinen autuuden tuntomerkki kuvaa. Siis täytyy tulla tuntemaan oma syntisyys. "

Minusta lapsuudenkin uskoon kuuluu ymmärrys siitä että tehdään pahaa (syntiä) ja että sitä pyydetään anteeksi. Jo pieni lapsi reagoi siihen että äiti pahoittaa mielensä, tulee ja kietoo kätensä äidin kaulaan ja pyytää anteeksi. Ei ole olemassa selvää rajaa siihen välttämättä milloin ihminen ymmärtää saman suhteessa Jumalaan. Pietistinen vaatimus tietystä hetkestä jolloin ihminen "kääntyy" ja tekee parannuksen, missä se on silloin lapsuuden kristityllä.

Lue lisää

#Pietistinen vaatimus tietystä hetkestä jolloin ihminen "kääntyy" ja tekee parannuksen, missä se on silloin lapsuuden kristityllä. #

Kyllähän vanhoillisetkin opettavat, että varsinkin maailmasta parannuksen tehnyt tietää # synnyinpäivänsä # eli sen jolloin joku saarnasi hänelle synnit anteeksi.

Evluttilainen.. kirjoitti:

#Pietistinen vaatimus tietystä hetkestä jolloin ihminen "kääntyy" ja tekee parannuksen, missä se on silloin lapsuuden kristityllä. #

Kyllähän vanhoillisetkin opettavat, että varsinkin maailmasta parannuksen tehnyt tietää # synnyinpäivänsä # eli sen jolloin joku saarnasi hänelle synnit anteeksi.

Lue lisää

Ehkä ei ole olemassa mitään "esikoisten" käsitystä, koska jokaisessa seurakunnassa on keskenään eri tavoin ajattelevia ihmisiä.

Esimerkiksi kaste ja kaikki se, mitä siihen liittyy ei ole selvää kaikille (en tiedä onko itsellenikään), koska Lutherin opetusta ei aina edes ns. "yhteinen ymmärrys" seuraa.

Tämä kristittyjen lasten "syntymäpäivä" on myös hämärä (siis vaatimus tietää hetki, jolloin ymmärsi uskon tai miten se nyt sanotaankaan). Usko voi olla koko elämän jatkuvaa kehitystä, joka tuntuu välillä menevän eteenpäin ja välillä taaksepäin.

Eikö sana "vanhurskaus" merkitse yksinkertaisesti "Jumalalle kelpaavaa", joka ei tarkoita mitään ihmisen itsensä puolesta: Jumala on se, joka tekee vanhurskaaksi, ja ihminen saa uskolla sen ottaa vastaan.

Sellainen kokemus on kuitenkin mulla, että kaikki kristittyjen erottelu jää vähäisemmäksi, kun seisahtuu Isä meidän -rukouksen sanoihin. "Anna meille anteeksi niin kuin mekin annamme anteeksi niille, jotka ovat meitä vastaan rikkoneet..." Siitä tuli itselleni ankara koetinkivi ja vasta kun käsitin mikä itse olen, ymmärsin, ettei anteeksiannettavaa mulla olekaan - olen saamapuolella siinä asiassa kokonaan.

Tämä taisi viedä harhaan koko asiasta, anteeksi vaan, mutta tarkoitukseni oli vaan sanoa, ettei esikoisilla ole ymmärtääkseni mitään yhtä ainoaa käsitystä näistä, itse ainakin huomaan ajattelevani kuten etsivä-xx - kuten luterilaiset ajattelevat.

etsivä-xx kirjoitti:

Vanhurskaus on uskon asia ei vanhurskaus ole sitä että emme tee syntiä. Jos ajattelee niin että jokainen lankeemus vie Pyhän Hengen ja kasteen liiton, siihen minä en voi uskoa, koska ihminen on koko ikänsä kaksiosainen kuten Paavalikin opettaa.

"En ole mikään teologi, mutta koska jokainen ihminen joutuu jossakin nuoruutensa vaiheessa rikkomaan kasteensa liiton, niin hänen täytyy tulla siihen sieluntilaan, jota vuorisaarnan ensimmäinen autuuden tuntomerkki kuvaa. Siis täytyy tulla tuntemaan oma syntisyys. "

Minusta lapsuudenkin uskoon kuuluu ymmärrys siitä että tehdään pahaa (syntiä) ja että sitä pyydetään anteeksi. Jo pieni lapsi reagoi siihen että äiti pahoittaa mielensä, tulee ja kietoo kätensä äidin kaulaan ja pyytää anteeksi. Ei ole olemassa selvää rajaa siihen välttämättä milloin ihminen ymmärtää saman suhteessa Jumalaan. Pietistinen vaatimus tietystä hetkestä jolloin ihminen "kääntyy" ja tekee parannuksen, missä se on silloin lapsuuden kristityllä.

Lue lisää

Vielä tähän:

"Vanhurskaus on uskon asia ei vanhurskaus ole sitä että emme tee syntiä. Jos ajattelee niin että jokainen lankeemus vie Pyhän Hengen ja kasteen liiton, siihen minä en voi uskoa, koska ihminen on koko ikänsä kaksiosainen kuten Paavalikin opettaa"


Uskon vanhurskaus on lahjavanhurskaus. Todellakaan lankeemus johonkin syntiin ei vie Jumalan antamaa lahjaa pois. Esikoisissa sanotaan usein, että haavoittunutkin sotilas on sotilas ja mukana muonavahvuudessa.

Uskon voi viedä sielunvihollinen. Jos ihminen on esim. vastoin parempaa tietoaan tehnyt syntiä, niin vihollinen tulee saarnaamaan, että sinä et olekaan uskovainen. Tällöin epäusko on kadottava synti. Niinhän vanhoillisetkin sanovat.

Vihollinen tarjoaa tässä tilanteessa lisää syntiä, jolloin hän voi oikein perustella, ettet sinä mikään uskova ole. Näin ihminen omalla epäuskollaan vie itsensä armon ulkopuolelle. Jumala ei sitä tee. Hänen lupauksensa on vankka. Hän armossaan nuhtelee aikansa omantunnon kautta, mutta ei iäti.

Jeesushan sanoo: "joka syntiä tekee, ei ole minua kuullut eikä nähnyt."

Jumala on edelleen vihastunut syntiin ja hänen tahtonsa on, että ihmiset nousisivat, kääntyisivät ja tekisivät parannuksen.

Kun sinä, etsivä-xx, sanot syntiin joutuneelle, että tuohan on niin pikkuinen asia, kyllä sinä silti uskovainen olet. Usko vaan... Silloin sinä juuri vedät suruttomuuden laastaria lähimmäisesi omantunnon haavoihin. (Näin Lestadius sanoo)

20+6 kirjoitti:

Vielä tähän:

"Vanhurskaus on uskon asia ei vanhurskaus ole sitä että emme tee syntiä. Jos ajattelee niin että jokainen lankeemus vie Pyhän Hengen ja kasteen liiton, siihen minä en voi uskoa, koska ihminen on koko ikänsä kaksiosainen kuten Paavalikin opettaa"


Uskon vanhurskaus on lahjavanhurskaus. Todellakaan lankeemus johonkin syntiin ei vie Jumalan antamaa lahjaa pois. Esikoisissa sanotaan usein, että haavoittunutkin sotilas on sotilas ja mukana muonavahvuudessa.

Uskon voi viedä sielunvihollinen. Jos ihminen on esim. vastoin parempaa tietoaan tehnyt syntiä, niin vihollinen tulee saarnaamaan, että sinä et olekaan uskovainen. Tällöin epäusko on kadottava synti. Niinhän vanhoillisetkin sanovat.

Vihollinen tarjoaa tässä tilanteessa lisää syntiä, jolloin hän voi oikein perustella, ettet sinä mikään uskova ole. Näin ihminen omalla epäuskollaan vie itsensä armon ulkopuolelle. Jumala ei sitä tee. Hänen lupauksensa on vankka. Hän armossaan nuhtelee aikansa omantunnon kautta, mutta ei iäti.

Jeesushan sanoo: "joka syntiä tekee, ei ole minua kuullut eikä nähnyt."

Jumala on edelleen vihastunut syntiin ja hänen tahtonsa on, että ihmiset nousisivat, kääntyisivät ja tekisivät parannuksen.

Kun sinä, etsivä-xx, sanot syntiin joutuneelle, että tuohan on niin pikkuinen asia, kyllä sinä silti uskovainen olet. Usko vaan... Silloin sinä juuri vedät suruttomuuden laastaria lähimmäisesi omantunnon haavoihin. (Näin Lestadius sanoo)

Lue lisää

### Vanhurskaus on uskon asia ei vanhurskaus ole sitä että emme tee syntiä.
Kun sinä, etsivä-xx, sanot syntiin joutuneelle, että tuohan on niin pikkuinen asia, kyllä sinä silti uskovainen olet. Usko vaan... Silloin sinä juuri vedät suruttomuuden laastaria lähimmäisesi omantunnon haavoihin. (Näin Lestadius

Jos näin moitit etsivä-xx:ää, niin joudut moittimaan sitten kaikkia, sillä me olemme koko elämämme ajan raadollisia, kaksiosaisia. Voimme kysyä: Kumpi meitä hallitsee, laki (joka paljastaa syntisyytemme), vai armo ( jonka varassa koko uskomme ja elämämme on)? Tähän yhteyteen loistava lause etsivä-xx:ältä:

##Vanhurskaus on uskon asia ei vanhurskaus ole sitä että emme tee syntiä.##

20+6 kirjoitti:

Vielä tähän:

"Vanhurskaus on uskon asia ei vanhurskaus ole sitä että emme tee syntiä. Jos ajattelee niin että jokainen lankeemus vie Pyhän Hengen ja kasteen liiton, siihen minä en voi uskoa, koska ihminen on koko ikänsä kaksiosainen kuten Paavalikin opettaa"


Uskon vanhurskaus on lahjavanhurskaus. Todellakaan lankeemus johonkin syntiin ei vie Jumalan antamaa lahjaa pois. Esikoisissa sanotaan usein, että haavoittunutkin sotilas on sotilas ja mukana muonavahvuudessa.

Uskon voi viedä sielunvihollinen. Jos ihminen on esim. vastoin parempaa tietoaan tehnyt syntiä, niin vihollinen tulee saarnaamaan, että sinä et olekaan uskovainen. Tällöin epäusko on kadottava synti. Niinhän vanhoillisetkin sanovat.

Vihollinen tarjoaa tässä tilanteessa lisää syntiä, jolloin hän voi oikein perustella, ettet sinä mikään uskova ole. Näin ihminen omalla epäuskollaan vie itsensä armon ulkopuolelle. Jumala ei sitä tee. Hänen lupauksensa on vankka. Hän armossaan nuhtelee aikansa omantunnon kautta, mutta ei iäti.

Jeesushan sanoo: "joka syntiä tekee, ei ole minua kuullut eikä nähnyt."

Jumala on edelleen vihastunut syntiin ja hänen tahtonsa on, että ihmiset nousisivat, kääntyisivät ja tekisivät parannuksen.

Kun sinä, etsivä-xx, sanot syntiin joutuneelle, että tuohan on niin pikkuinen asia, kyllä sinä silti uskovainen olet. Usko vaan... Silloin sinä juuri vedät suruttomuuden laastaria lähimmäisesi omantunnon haavoihin. (Näin Lestadius sanoo)

Lue lisää

Saako vielä jatkaa keskustelua esikoisten vanhoillisten opista ja uskosta.

yksi seikoinen edellä vastasi minulle, mutta tästä kysyisin vielä
"Kun sinä, etsivä-xx, sanot syntiin joutuneelle, että tuohan on niin pikkuinen asia, kyllä sinä silti uskovainen olet. Usko vaan... Silloin sinä juuri vedät suruttomuuden laastaria lähimmäisesi omantunnon haavoihin. (Näin Lestadius sanoo) "

Vanhoillislestadiolainen tällä kohden lainaa Raamatusta kohtaa missä Jeesus pesee opetuslasten jalat:
Johannes 13
5 Sitten hän kaatoi vettä pesuastiaan, rupesi pesemään opetuslasten jalkoja ja kuivasi ne vyötäisillään olevalla liinalla.
6 Kun Jeesus tuli Simon Pietarin kohdalle, tämä sanoi: "Herra, sinäkö peset minun jalkani?"
7 Jeesus vastasi: "Tätä, minkä nyt teen, sinä et vielä käsitä, mutta myöhemmin sinä sen ymmärrät."
8 Pietari sanoi hänelle: "Sinä et ikinä saa pestä minun jalkojani!" Jeesus vastasi: "Jos minä en pese sinua, ei sinulla ole sijaa minun luonani."
9 Silloin Simon Pietari sanoi: "Herra, älä pese vain jalkojani, pese myös kädet ja pää."
10 Tähän Jeesus vastasi: "Se, joka on kylpenyt, ei tarvitse pesua, hän on jo puhdas.* Ja te olette puhtaita, ette kuitenkaan kaikki." [Osassa käsikirjoituksia:"Se, joka on kylpenyt, tarvitsee vain jalkojen pesun, muutoin hän on jo puhdas."][ Joh. 15:3]
11 Jeesus tiesi, kuka hänet kavaltaisi, ja siksi hän sanoi, etteivät he kaikki olleet puhtaita. [Joh. 6:64]
12 Pestyään heidän jalkansa Jeesus puki viitan ylleen ja asettui taas aterialle. Hän sanoi heille: "Ymmärrättekö te, mitä teille tein?
13 Te puhuttelette minua opettajaksi ja herraksi, ja oikein teette: sehän minä olen.
14 Jos nyt minä, teidän herranne ja opettajanne, olen pessyt teidän jalkanne, tulee myös teidän pestä toistenne jalat. [Luuk. 22:27; 1. Tim. 5:10]
15 Minä annoin teille esimerkin, jotta tekisitte saman minkä minä tein teille. [Fil. 2:5; 1. Piet. 2:21; 1. Joh. 2:6]

Se joka on kylpenyt on jo vanhurskas uskon kautta, mutta jalat pitää silti pestä, toinen toisiltaan jotta "Jos minä en pese sinua, ei sinulla ole sijaa minun luonani."

Miten esikoislestadiolainen erottaa jalkojen pesun ja kylpemisen?

9+19 kirjoitti:

Kiitos etsivä-xx. Olet selittänyt asiaa ahkerasti. Taisi tulla muidenkin liikkeiden käsityksiä ja niiden eroja.

Tuossa mainitaan, että Timoteus oli jo kolmannessa polvessa kristitty. Sehän on suuri Jumalan lahja. Niin me esikoisetkin pidämme suurena lahjana sitä, että olemme saaneet syntyä uskovaiseen kotiin.

Tästä otteesta päättelen, että olet ainakin lähellä vanhoillislestadiolaisuutta:

"Jos luemme mitä Paavali kirjoittaa Timoteuksesta ei se sisällä mitään vaatimusta tai kuvausta lapsuuden uskon kelpaamattomuudesta, mikä on Lestadiuksen tekstien vaatimus, kun hän vaatii murtumista ja penikoiden itkua ja vikinää."

Kuitenkin Paavali sanoo, että " ...me kaikki olemme pois poikenneet. Ei ole ainuttakaan joka vanhurskautta tekee, ei yhden yhtäkään". Ja jossain toisessa paikassa, että ".. katso kaikki vanhat ovat kadonneet ja kaikki on uudeksi tullut...."

En tiedä onko tuo hyvä lainaus tähän, mutta Raamatusta näemme, että ihmisen täytyy kokea uusi syntyminen. Myös lapsuuden kristityn. Jumalalla ei ole lapsenlapsia.

Siis Jumalan tulee kuljettaa jokainen ihminen tuntemaan tuomittu ja kadotettu tilansa. Siitä vuorisaarnankin armojärjestys alkaa. Siitä tulee nälkä ja jano vanhurskauden perään ja niin edelleen.

Siis ihmisestä tulee uusi luomus uudestisyntymisessä. (Vanhassa käännöksessä uusi luontokappale). Siis tämä uusi ihminen on syntynyt Jumalan lupauksesta ja Jumalan Sanasta. Sillä on Pyhä Henki, jonka Jumala on antanut. Hän on Isänsa kaltainen. Uusi ihminen meissä ei tee syntiä. Aina silloin, kun tämä uusi ihminen saa hallita, me saatamme uskoa. Saatamme kokea iloa ja Rauhaa Pyhässä Hengessä.

Toisinaan meitä kuitenkin hallitsee Vanha Aatami. Joudumme sitä naulitsemaan ristiin joka päivä. Siihen me tarvitsemme päivittäistä syntienanteeksiantoa.

Tässä nyt näemme esikoisuuden ja vanhoillisuuden eron. Vanhoilliset uskovat, että opetuslapsilla oli elävä usko jo ennen Jeesuksen kärsimystä, mutta esikoiset uskovat, että he saivat elävän uskon, vasta kun heidän kaikki omavanhurskaus oli loppunut lukittujen ovien takana. Helluntaina he sitten saivat Pyhän Hengen.

Vanhoilliset perustavat käsityksensä siihen, että Jeesus lähetti heitä saarnaamaan jo ennen kärsimystään. Jeesus teki kyllä niin ja antoi heille lahjat, että he sanoivat: "Katso perkeleetkin on meidän allemme annettu, tms." Jeesushan vastasi vain että älkää siitä iloitko, vaan iloitkaa paremmin siitä, että teidän nimenne on kirjoitettu elämän kirjassa. Kuitenkin heillä ei ollut sillä tavoin kristityn mieli, että, joku heistä pyysi, että sallitko, että pyydämme tulen taivaasta tuhoamaan nuo ihmiset, jotka eivät myyneet heille ruokaa.

Vielä pääsiäisviikon aattona Betaniassa pyydettiin, että saisimmeko istua toinen oikealla ja toinen vasemmalla Jeesuksen (maallisessa) valtakunnassa. Pietari uhoili Jeesukselle. Kuitenkin kielsi hänet. Samoin muut opetuslapset pakenivat, eivät jaksaneet valvoa.

Siinä näemme,, ettemme omilla voimilla saata vaeltaa yhtään askelta kristillisyyden tiellä. Nyt vanhoilliset ottavat tästä perusteen, että kristityn kodin lapsen ei tarvitse syntyä uudesti. He eivät usko Paavalin sanaa: "...sillä kaikki ovat pois poikenneet..."

Olen itse uskovaisesta kodista, mutta kyllä minunkin on tarvinnut kokea noita uudensyntymisen kipuja ja omantunnonkuritusta moneenkin kertaan senkin jälkeen. Taivaan Isä on kuitenkin johdattanut niin, että olen silti saattanut uskoa aina iloon ja vapauteen asti aina tähän päivään saakka.

Lue lisää

9 19
Asia on juuri näin ! Ne kristityt jotka ovat heränneet Iisain juuresta he eivät istu vanhoillisten seuroissa. Meillä on se usko ja luottamus jumalaan että tämä siunattu esikoislestadiolaisuus in vieläkin oikea . Kiitetty olkoon iankaikkinen Jumala

13+17 kirjoitti:

Kiitos etsivä xx!

Tämä ensin:

"Esikoisten tapa ajatella tekee aika ongelmalliseksi Vanhan liiton pyhein uskon kuten Abrahamin jos ajattelee että Pyhää henkeä ei ole ollut ennen kuin Helluntaina. Sama Paavali sanoo Hebrealaiskirjeessään aivan muuta. Nimittäin luterilaisen opin mukaan uskoa ei ole Ilman Pyhää Henkeä."

Siis opetuslapset saivat pyhän Hengen helluntaina. Muut muulloin.

Siis kyllä elävää uskoa oli vanhan testamentin aikana. Sitä oli juutalaisten keskuudessa, mutta etenkin hiissä herätysliikkeissä, joita syntyi profeettojen ympärille. Kyllä heillä oli Pyhä Henki.

Ero oli siinä, että kun me saamme uskoa jo ylös nousseeseen Vapahtajaan, niin he uskoivat luvattuun Vapahtajaan.

Heidän uudestisyntymisensä oli aivan samanlainen, jonka Jeesus opetti. Ensin tulee hengellinen köyhyys. Ihminen pääsee tuntemaan kadotetun ja tuomitun tilansa. Samoin Jumalan Sana ravitsi sen Hengellisen nälän ja janon, kuten nykyisinkin. Kuvio on sama.

Jumala henkeytti Sanansa Vanhan Testamentin kirjoituksista. Ajattelepa miten rikkaita ovat profeettojen kirjoitukset ja Psalmit ym.

Jumalan seurakunta oli silloinkin perustettu niiden ihmisten keskuuteen, jotka olivat tulleet samaan sielun ja sydämen tilaan, kun opetuslapset lukittujen ovien takana.

He olivat tulleet tyhjiksi kaikista omista yrityksistään, mahtailuista, jne. He olivat tulleet suuriksi syntisiksi ja heidän omavanhurskautensa oli tyystin loppunut.

Vasta silloin Jeesus ilmestyy elävänä heille. Näin se tänäänkin tapahtuu.

Lue lisää

13 7
Tähän sanomme vain amen amen

Eli Lars Leevi Lestadius vastaan Paavali.

Se Jumalan valtakunta, joka Mark 1 lähestyi oli Jeesus Kristus itse. Puhdas evankeliumi on evl kirkon mukaan sana, jossa Kristus on läsnä.
"Sana evankeliumi ilmaisee Jeesuksen elämäntyön merkityksen. Evankeliumi sisältää Kristuksen opetus- ja parantamistoiminnan, sakramenttien asettamisen, hänen uhrinsa ristillä sekä hänen ylösnousemuksensa. "
Tähän Kristusken läsnäoloon liittyy itse evankeliumitekstikin:
"Jumalanpalveluksessa evankeliumi luetaan Vanhan ja Uuden testamentin lukukappaleiden jälkeen. Evankeliumi kuunnellaan seisten. Evankeliumissa kuullaan kirkon uskon mukaisesti läsnäolevan Kristuksen ääni." Siis että Raamatun sanassakin kuuluu Jumalan ääni.

Herätysliike ei ole yhtä kuin Jumalan valtakunta. Herätysliikkeen yhteydessä voidaan puhua seurakunnasta. Helluntaina perustettiin seurakunta, jolla on vuodatettuna Pyhä Henki. Mutta Jumalan valtakunta ei ole seurakunta yksi yhteen ja tässä menet ajtuksessasi vikaan. Seurakunnassa on aina läsnä synti, viat ja epäusko. Jumalan valtakunta on seurakunnan sisällä, mutta se on näkymätön meille ihmisille. Sinun oppisi pitää sisällään sen että uskot että vain seurakunnasta saarnattu evankeliumi synnyttää uskon. Tässä on ihan pieni vivahde-ero. Asia missä ollaan vaikealla maaperällä. Puhdas evankeliumi Paavalin teksteissä on se mikä ei sisällä mitään ihmisen omaa tekoa. Pradoksi on, että tämä riittävän syntisyyden itkeminen niin että joku toinen määrittää mikä sen asteen pitää olla, on asetettu vanhurskauden ehdoksi.

Vaikka edellä lainasin sleyn teksitä en silti ole sleyläisen tunnustuksen kannattaja. Missä kohden siellä on kummallisuuksia. Se on siinä, että uskovainen ei olekaan vanhurskas uskon kautta ennen saarnan kuulemista. Ainakin sleyn messussa on synnintunnustus messun alussa ennen saarnaa sillä ajatuksella että silloin messu kuunnellaan puhtaaseen astiaan. Minä pidän oikeana, että saarnan nostamien ajatusten jälkeen vakuuttaudutaan siitä että uskotaan evankeliumi. Toki eroa juuri ole silloin kun on kyse uskovaisesta mutta ongelmaksi tulee se, että jos saarna synnyttää sanan kuulemisesta uskon ei synninpäästön sanoja silloin kuulekaan ja parannuksesta uupuu oleellinen osa. Vanhoillislestadiolainen evankeliumin julistus toimii oikeassa järjestyksessä parannuksen tekijän kannalta. Ihmetyttää tämä ennakkoon synninpäästön lukeminen myöskin siltä kannalta, että jos sleyn opetus sisältää opin lain kolmannesta käytöstä eikö synninpäästön sanojen pitäisi senkin kannalta olla saarnan jälkeen.

Nimimerkki minäpäkerron sanoo asian oikein.

Sinulla on puurot ja vellit sekaisin.

Siinä mitä kerrot edellä olevissa jakeissa ei eli kaupungin jättämisessä ei ole kyse omavanhurskaudesta vaan siitä että ei uskota kristuksen sovitustyöhön.

Matt 6:33 on uskovaiselle kirjoitettua tekstiä siitä että uskovaisen tulee luottaa Jumalan huolenpitoon koko luku ei käsittele parnnusta ollenkaan vikka vanhoillislestadiolaiset tämän yhden jakeen sieltä erottavatkin toiseen yhteyteen.

Jumalan huolenpito
25 "Sen tähden minä sanon teille: älkää huolehtiko hengestänne, siitä mitä söisitte tai joisitte, älkää ruumiistanne, siitä millä sen vaatettaisitte. Eikö henki ole enemmän kuin ruoka ja ruumis enemmän kuin vaatteet? [Luuk. 12:22-31 : Fil. 4:6; Hepr. 13:5; 1. Piet. 5:7]
26 Katsokaa taivaan lintuja: eivät ne kylvä, eivät ne leikkaa eivätkä kokoa varastoon, ja silti teidän taivaallinen Isänne ruokkii ne. Ja olettehan te paljon enemmän arvoisia kuin linnut! [Job 38:41; Ps. 147:9]
27 Kuka teistä voi murehtimalla lisätä elämänsä pituutta kyynäränkään vertaa?
28 "Mitä te vaatetuksesta huolehditte! Katsokaa kedon kukkia, kuinka ne nousevat maasta: eivät ne näe vaivaa eivätkä kehrää.
29 Minä sanon teille: edes Salomo kaikessa loistossaan ei ollut niin vaatetettu kuin mikä tahansa niistä. [1. Kun. 10:5,25; 2. Aik. 9:4]
30 Kun Jumala näin pukee kedon ruohon, joka tänään kasvaa ja huomenna joutuu uuniin, niin tottahan hän teistä huolehtii, te vähäuskoiset! [Ps. 90:5,6]
31 "Älkää siis murehtiko: 'Mitä me nyt syömme?' tai 'Mitä me juomme?' tai 'Mistä me saamme vaatteet?'
32 Tätä kaikkea pakanat tavoittelevat. Teidän taivaallinen Isänne tietää kyllä, että te tarvitsette kaikkea tätä. [Ps. 55:23; Matt. 6:8]
33 Etsikää ennen kaikkea Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskasta tahtoaan, niin teille annetaan kaikki tämäkin. [1. Kun. 3:13; Ps. 37:25, Ps. 127:2; 1. Tim. 4:8]
34 Älkää siis huolehtiko huomispäivästä, se pitää kyllä itsestään huolen. Kullekin päivälle riittävät sen omat murheet.

Siinä kohden ei lue että epuskoinen on tekemässä parannusta ei sinne päinkään. Koko Matt 6 on ohjeita uskovaisille siitä miten uskonelämää hoidetaan.

Jeesu kehoittaa saarnaamaan Jumalan valtakunnasta eil hänen vanurskaudestaa, joka uskolla omistetaan. Tämän julistamisen hän on antanut uskovaisille ja totta kyllä uskovaisen uskossa on Kristus läsnä, mutta uskovainen itse on kaksiosainen, hän ei ole Jumalan valtakunta.

Pyydän anteeksi töykeeä sanamuotoani. Täällä netissä tulee kirjoitettua käskevästi.
Itse asiasta eli siitä että matteuksen 6 luvussa on kyse uskovaiselle annetuista ohjeista miten uskoa hoidetaan, siitä olen edelleenkin sitä mieltä että siinä ei kehoiteta epäuskoista ihmistä etsimään vanhoiliislestadiolaista herätysliikettä, vaan kyseessä on uskovaiseen kohdistettu kehoitus luottaa Jumalan huolenpitoon ja enne kaikkea hengelliseen ravintoon.

Enkä edelleenkään ole sitä mieltä että Jumalan valtakunta olisi ihminen vaan se on siinä Kristuksen sovitustyössä joka evanekliumissa luvataan ja uskotaan.

etsivä-xx kirjoitti:

Pyydän anteeksi töykeeä sanamuotoani. Täällä netissä tulee kirjoitettua käskevästi.
Itse asiasta eli siitä että matteuksen 6 luvussa on kyse uskovaiselle annetuista ohjeista miten uskoa hoidetaan, siitä olen edelleenkin sitä mieltä että siinä ei kehoiteta epäuskoista ihmistä etsimään vanhoiliislestadiolaista herätysliikettä, vaan kyseessä on uskovaiseen kohdistettu kehoitus luottaa Jumalan huolenpitoon ja enne kaikkea hengelliseen ravintoon.

Enkä edelleenkään ole sitä mieltä että Jumalan valtakunta olisi ihminen vaan se on siinä Kristuksen sovitustyössä joka evanekliumissa luvataan ja uskotaan.

Lue lisää

vielä sen verran O sancta simplicitas, että tämä lause ei puhu Jumalan valtakunnasta mitään, mutta sekin uskon, mutta vähän eri merkityksellä, Koska uskossa on Kristus ei hän jää merkityksettömäksi evankeliumin vaikutuksessa, kute eijää vaikutuksettomaksi siinä että ehtoollisessa olemme osallisia hänen luonnostaan (uskon vanvistuminen).

Paavali kuitenkin sanoo, että evankeliumissa on Jumalan voima. Paavali ei sano että hänen Paavalin uskossa on evankeliumin voima. Kun kuutelee vanhoillislestadioalsita seurapuhetta on minulla vähän puhujasta riippuen väkillä sellainenkin tunne että opetetaanko että evankeliumin voima on Paavalin uskossa.

Room. 1:
15 ja siksi haluaisin päästä julistamaan evankeliumia myös teille Roomassa asuville.
Evankeliumin voima
16 Minä en häpeä evankeliumia, sillä se on Jumalan voima ja se tuo pelastuksen kaikille, jotka sen uskovat, ensin juutalaisille, sitten myös kreikkalaisille.
17 Siinä Jumalan vanhurskaus ilmestyy uskosta uskoon. Onhan kirjoitettu: "Uskosta vanhurskas saa elää." [Hab. 2:4; Gal. 3:11; Hepr. 10:38]

Gal. 3:11
On selvää, ettei kukaan tule Jumalan silmissä vanhurskaaksi lakia noudattamalla, sillä "uskosta vanhurskas saa elää". [Hab. 2:4; Room. 1:17; Hepr. 10:38]

Heprealaiskirje 10
38 Kun vanhurskas palvelijani uskoo, hän saa elää, mutta jos hän luopuu, en häntä hyväksy. [Room. 1:17; Gal. 3:11]

etsivä-xx kirjoitti:

vielä sen verran O sancta simplicitas, että tämä lause ei puhu Jumalan valtakunnasta mitään, mutta sekin uskon, mutta vähän eri merkityksellä, Koska uskossa on Kristus ei hän jää merkityksettömäksi evankeliumin vaikutuksessa, kute eijää vaikutuksettomaksi siinä että ehtoollisessa olemme osallisia hänen luonnostaan (uskon vanvistuminen).

Paavali kuitenkin sanoo, että evankeliumissa on Jumalan voima. Paavali ei sano että hänen Paavalin uskossa on evankeliumin voima. Kun kuutelee vanhoillislestadioalsita seurapuhetta on minulla vähän puhujasta riippuen väkillä sellainenkin tunne että opetetaanko että evankeliumin voima on Paavalin uskossa.

Room. 1:
15 ja siksi haluaisin päästä julistamaan evankeliumia myös teille Roomassa asuville.
Evankeliumin voima
16 Minä en häpeä evankeliumia, sillä se on Jumalan voima ja se tuo pelastuksen kaikille, jotka sen uskovat, ensin juutalaisille, sitten myös kreikkalaisille.
17 Siinä Jumalan vanhurskaus ilmestyy uskosta uskoon. Onhan kirjoitettu: "Uskosta vanhurskas saa elää." [Hab. 2:4; Gal. 3:11; Hepr. 10:38]

Gal. 3:11
On selvää, ettei kukaan tule Jumalan silmissä vanhurskaaksi lakia noudattamalla, sillä "uskosta vanhurskas saa elää". [Hab. 2:4; Room. 1:17; Hepr. 10:38]

Heprealaiskirje 10
38 Kun vanhurskas palvelijani uskoo, hän saa elää, mutta jos hän luopuu, en häntä hyväksy. [Room. 1:17; Gal. 3:11]

Lue lisää

### Paavali kuitenkin sanoo, että evankeliumissa on Jumalan voima. Paavali ei sano että hänen Paavalin uskossa on evankeliumin voima. Kun kuutelee vanhoillislestadioalsita seurapuhetta on minulla vähän puhujasta riippuen väkillä sellainenkin tunne että opetetaanko että evankeliumin voima on Paavalin uskossa. ###

Taas on etsivä-xx ihan oikeassa: Jumalan voima ei ole Paavalin uskossa, vaan Jumalan voima on evankeliumissa.

etsivä-xx kirjoitti:

Pyydän anteeksi töykeeä sanamuotoani. Täällä netissä tulee kirjoitettua käskevästi.
Itse asiasta eli siitä että matteuksen 6 luvussa on kyse uskovaiselle annetuista ohjeista miten uskoa hoidetaan, siitä olen edelleenkin sitä mieltä että siinä ei kehoiteta epäuskoista ihmistä etsimään vanhoiliislestadiolaista herätysliikettä, vaan kyseessä on uskovaiseen kohdistettu kehoitus luottaa Jumalan huolenpitoon ja enne kaikkea hengelliseen ravintoon.

Enkä edelleenkään ole sitä mieltä että Jumalan valtakunta olisi ihminen vaan se on siinä Kristuksen sovitustyössä joka evanekliumissa luvataan ja uskotaan.

Lue lisää

Ystäväni etsivä xx
Sanassa sanotaan että etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttaan . Jumalan valtakunnalla tässä tarkoitetaan oikeaa eli ELÄVÄÄ KRISTILLISYYTTÄ jota Rovasti Laestadius julisti . Meillä täytyy olla samanlainen kristillisyys kuin esimerkiksi rovasti Laestadiuksella amen

"Siis Jumalan valtakunta on KRISTUS ITSE."

Missä Raamatussa lukee Jeesuksen sanat: "Minä olen Jumalan valtakunnta"?

O sancta simplicitas kirjoitti:

"Siis Jumalan valtakunta on KRISTUS ITSE."

Missä Raamatussa lukee Jeesuksen sanat: "Minä olen Jumalan valtakunnta"?

"Siis Jumalan valtakunta on KRISTUS ITSE."

On se siinä mielessä, kun luet Ilmestyskirjaa, niin kun Kristus tulee maan päälle toisen kerran, niin sanotaan silloin että Jumalan valtakunta tulee. Raamatussa taas toisaalta ei sanota, että vaikka uskovaiset ovat täällä maan päällä vaikuttamassa, niin silti Jumalan valtakunta ei ole täällä nähtävällä tavalla, vaan kaikki saavat puolestaan sitten nähdä Jumalan valtakunnan laskeutuvan maan päälle Kristuksen tullessa alas.

Jumalan voima synnyttää uskon, mutta avaimet Jeesus jätti omilleen maan päälle.

Usko on Jumalan työ.

Sana tekee vedestä ja sanasta kasteen sakramentin
Sana tekee vedestä ja viinistä ehtoollisen sakramentin.
Donatolaisuutta jos olisi kiinni papin uskosta.

Kuitenkaan ei noita Simon voinut saada Pyhää Henkeä jaettavaksi eli hänen sanallaan ei ollut vaiktusta vaikka samoja sanoja olisi käyttänyt.

Eli ainakin vaatimuksena on vilpittömyys Jumalan edessä.

etsivä-xx kirjoitti:

Jumalan voima synnyttää uskon, mutta avaimet Jeesus jätti omilleen maan päälle.

Usko on Jumalan työ.

Sana tekee vedestä ja sanasta kasteen sakramentin
Sana tekee vedestä ja viinistä ehtoollisen sakramentin.
Donatolaisuutta jos olisi kiinni papin uskosta.

Kuitenkaan ei noita Simon voinut saada Pyhää Henkeä jaettavaksi eli hänen sanallaan ei ollut vaiktusta vaikka samoja sanoja olisi käyttänyt.

Eli ainakin vaatimuksena on vilpittömyys Jumalan edessä.

Lue lisää

Jahas siinä jo vedettiin noitakorttia esiin !

Ja vielä lisää hulluutta että jumalatonkin pappi olisi olevinaan jumalan työkaluna ja johtamassa kansan hengenelämää huh huh mikähän nimi noin valtavalle sokeudelle pitää antaa, ei tuu edes mieleen heti äkkiä !

Kerro mihin tarvin teidän avaimianne kun minulla on ihan oma jumalasuden ja ihan oma synttien anteeksisaaminen ja meren upotus ?!

En minä ole puljua kaatamassa. Pulju on kaatanut minut.

Tunnustuskirjojen teologia on selvempi. Mitä enemmän koittaa sovittaa kaikkia Raamatun palasia yhteen sitä vaikeammaksi tulee muu kuin Lutherin opetus, joka kuitenkin kaikenkaikkiaan ei ole ihan solmussa.

Minulle nimittäin on tämä viestikapulaoppi hernhutilaisuudesta, joka oli ja on edelleenkin ekumeeninen liike onkin sitten muuttumattomassa opissa päätynyt vanhoillislestadioalisuudeksi. Siis sekin on sellainen.

Minä uskon, että evankeliumin ja Raamatun tekstissä muissakin luvuissa itsessään on Jumalan voima, mutta että Jumala on valinnut toisen ihmisen kertomaan anteeksiantamuksen sanat. Myöskin puhumaan asiasta josta ei haluaisi kuulla, valitsemaan ne paikat Raamatusta, joita ihmien itse ei voi valita, koska ennalta aavistamaton tekstin kuuleminen on myös Jumalan tapa käyttää toista ääntä ihmisen korviin.

Parahin 49 33
Olen itse määritellyt eilen että olen "valtakunnan rajalla" ulkoluodolla merellä. Syyt ovat tässä omavanhurkauden kästitteessäkin. Ja siinä, että vanhoillislestadiolainen teologia on pirstaleinen, hahamottuu aika huonosti satunnaisista saarnoista. Tuntuu näin ulkopulelta tuleena, että on Raamatunkohta, jonka ympärille on rakennettu oppia ja sitten on toinen kohta, mutta kun koittaa saada parsittua kasaan tunnustuskirjojen ja katekismuksen mukaista yhtenäistä teologiaa nonkin väliin laitettava lainauksia kohdista Raamatussa, jotka eivät ollenkaan puhu siitä asiasta mihin yhteyteen ne vl puheessa liitetään, esimerkiksi tämä edellä käsillä ollut jae "33 Etsikää ennen kaikkea Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskasta tahtoaan, niin teille annetaan kaikki tämäkin." muutetaan takoittamaan, että siinä kehoitetaan etsimään vanhoillislestadiolainen vaikka itse Raamatunkohta liittyy jo uskovisen ihmisen uskonvanhurkauteen liittyvään "tapahtukoon sinun tahtosi" ja se pitäsi ottaa esiin silloin kun opetetaan Isä meidän -rukoukseen sisältyvää kristinoppia. Siinä yhteydessä en sitten ole kuullut tätä kyseistä jaetta seuroissa luettavan. En nyt tosin satunut kuuntelmeaan oliko Isä meidän rukous esillä viime sunnuntaina päiväseuroissa, iltaseuroja sitten kuuntelin ja siellä oli esillä hyvin saarnattuna ihan toinen raamatunkohta, joka ei ollut kuitenkaan päivän tekstejä. Viime sunnuntain sana nimittäin oli tämä:
Evankeliumi

Matt. 6: 5-13

Jeesus opetti ja sanoi:
”Kun rukoilette, älkää tehkö sitä tekopyhien tavoin. He asettuvat mielellään synagogiin ja kadunkulmiin rukoilemaan, jotta olisivat ihmisten näkyvissä. Totisesti: he ovat jo palkkansa saaneet. Kun sinä rukoilet, mene sisälle huoneeseesi, sulje ovi ja rukoile sitten Isääsi, joka on salassa. Isäsi, joka näkee myös sen, mikä on salassa, palkitsee sinut.
Rukoillessanne älkää hokeko tyhjää niin kuin pakanat, jotka kuvittelevat tulevansa kuulluiksi, kun vain latelevat sanoja. Älkää ruvetko heidän kaltaisikseen. Teidän Isänne kyllä tietää mitä te tarvitsette, jo ennen kuin olette häneltä pyytäneetkään. Rukoilkaa te siis näin:
- Isä meidän, joka olet taivaissa!
Pyhitetty olkoon sinun nimesi.
Tulkoon sinun valtakuntasi.
Tapahtukoon sinun tahtosi,
myös maan päällä niin kuin taivaassa.
Anna meille tänä päivänä jokapäiväinen leipämme.
Ja anna meille velkamme anteeksi,
niin kuin mekin annamme anteeksi niille,
jotka ovat meille velassa.
Äläkä anna meidän joutua kiusaukseen,
vaan päästä meidät pahasta.”

Amen!

Kuka on uskovainen?
2. Kor. 13:5
Tutkikaa itseänne, oletteko uskossa. Pankaa itsenne koetteelle. Ettekö huomaa, että Jeesus Kristus on teidän keskellänne*? Ellei niin ole, ette selviydy koetuksesta.

Hyvästä tahdostakaan en koe melperin olevan uskovainen kirjoitustensa sisällön
perusteella.