Terrorismille ei ole hyväksyttävää syytä

Jyrki Iivosen Päivän teema -aliokirjoitus: Terrorismin ymmärtäminen ei ole hyväksyttävää

Syyskuun 11. päivän 2001 tapahtumien jälkeen terrorismi on noussut suurimmaksi kansainväliseksi turvallisuusuhkaksi, jonka luonteesta ja syistä on käyty vilkasta keskustelua. Terrorismia on ollut ennenkin, mutta sitä on pidetty satunnaisena ja tietyille maantieteellisille alueille rajattuna ilmiönä.

Monet "asiantuntijat" ovat terrorismista puhuessaan sekoittaneet tekijät ja kohteet, jolloin kritiikki suunnataan sen kohteisiin. Erityisen suosittuja arvosteltavia ovat Yhdysvallat ja Israel. Niitä vastaan iskevät terroristijärjestöt romantisoidaan ja niiden toimintaa puolustellaan.

Israelilaisia siviilejä vastaan suunnattuihin terrori-iskuihin syyllistynyttä Hamasia ei kuvata systemaattista väkivaltaa harjoittavaksi ääriliikkeeksi vaan merkittävää sosiaalipoliittista työtä tekeväksi järjestöksi, jolla on laaja tuki palestiinalaisten keskuudessa. Hamasin siviileihin kohdistuvasta terrorismista puhutaan häveliäästi sivulauseissa ja tuomitaan Israelin iskut Hamasin johtoa vastaan.

Mitä terrorismi on?
Terrorismi on rikollista toimintaa, joka ei perustu rationaalisiin laskelmiin ja jolle olisi moraalisesti hyväksyttävä selitys. Terrorismin avulla on harvemmin saavutettu myönteisiä tuloksia. Se ei myöskään ole moraalisesti kestävää, sillä yhteisten asioiden hoitaminen tappamalla ja tuhoamalla ei ole hyväksyttävää.

Nykypäivän ihminen on terrorismin edessä hämmentynyt. Meillä on taipumus ajatella, että terrorismilla on syynsä, että sitä harjoittavien toiminnasta on löydettävissä lieventäviä asianhaaroja.

Ihmiset ovat menettäneet kosketuksen siihen terrorismin edustamaan banaaliin ja alastomaan pahuuteen, jonka me koimme omakohtaisesti 60 vuotta sitten. Koska pahuutta ei enää tunneta, aletaan sen ilmenemismuotoihin suhtautua relativistisesti uskoen, että ei ole mitään niin pahaa tekoa, etteikö sille löytyisi lieventävää selitystä.

Etsittäessä terrorismille lieventäviä syitä ajaudutaan helposti tilanteeseen, jossa se näyttäytyy hyväksyttävänä ratkaisuna. Tällainen ajattelutapa oli havaittavissa syyskuun 11. päivän 2001 tapahtumien jälkeen. Useampi asiantuntija väitti, että New Yorkin ja Washingtonin iskujen tekijöillä oli toimilleen ymmärrettävä syy ja että Yhdysvallat sai siksi syyttää niistä itseään.

Samalla logiikalla juutalaiset olisivat olleet syyllisiä joukkotuhoonsa ja keskitysleireihin ja toisen maailmansodan aikaisen Saksan naapurit siihen, että ne joutuivat Hitlerin hyökkäysten kohteiksi.

Köyhyys ja sen torjunta
Yleisen terrorismia koskevan väittämän mukaan terrorismi kumpuaa köyhyydestä ja yhteiskunnallisesta epäoikeudenmukaisuudesta. Väitteelle löytyy perusteita sikäli, että kaikista maista voidaan löytää köyhyyttä ja epäkohtia. Siksi niiden ja terrorismin samanaikaisuus ja -paikkaisuus on aina todistettavissa.

Terroritoimintaa johtavat kuitenkin etuoikeutetut keski- ja yläluokkaan kuuluvat ihmiset, jotka voivat toteuttaa absurdia agendaansa taloudellisista rajoitteista riippumattomina. Terroristit tietävät, etteivät he toiminnallaan poista yhteiskunnallisia epäkohtia vaan luovat niitä lisää. Heille on olennaisinta kauhun ja tuhon aikaansaaminen, ei maailman parantaminen. Yhteiskunnan alaluokka on heille vain väline. Lukuisat pommi-iskut eri puolilla maailmaa osoittavat, että terroristit ovat valmiit surmaamaan myös niitä, joiden etuja he julistavat puolustavansa.

Toisen väittämän mukaan terrorismi on yhteiskunnallisen epäoikeudenmukaisuuden ilmentymä, eikä sitä voi kitkeä pois tai edes torjua sotilaallisin keinoin. Näin olettavat ovat kuin ne, jotka 1930-luvulla uskoivat sopuun natsi-Saksan kanssa ja olivat valmiit myöntymään heidän vaatimuksiinsa. Kuitenkin sekin jouduttiin kukistamaan sotilaallisin keinoin.

On tietenkin totta, että terroristijärjestöt ovat sotilaallisesti poikkeuksellisen vaikea kohde, koska niillä on hajautettu ja kätketty organisaatio ja koska normaali valtioiden välisten konfliktien logiikka ei toimi niiden kohdalla. Sotilaallista voimaa käytetään terroristeja vastaan siksi, että muuta keinoa ei ole olemassa. Terroristit ovat väkivaltaisia ja häikäilemättömiä rikollisia, joihin voidaan vaikuttaa vain sotilaallisella voimalla. Normaali keskustelu ja suostuttelu ei toimi al-Qaidan jäseniin.

Jotka julkisesti tuomitsevat terrorismin vastaisen sodan hyödyttömäksi ja saivartelevat sen laillisuudella, kantavat vähintäänkin moraalisen vastuun siitä, että terrorismi jatkuu ja aiheuttaa vahinkoa.

Eristäytyminen väärä ratkaisu
Kolmas väite on, että Suomi on parhaiten turvassa terrorismilta, jos se jättäytyy sen vastaisen kansainvälisen yhteistyön ulkopuolelle, että näin toimien terrorismi ei uhkaa Suomea. Terroristien näkökulmasta ei ole kuitenkaan ulkopuolisia, vaan he iskevät kaikkiin kohteisiin kaikkialla, mikäli he kokevat sen oman asiansa kannalta edulliseksi.

Kenia ja Tansania eivät vuonna 1998 olleet mukana terrorismin vastaisessa taistelussa, eikä maiden sisäisissä tilanteissa ollut elementtejä, jotka olisivat puhuneet terrorismin puolesta. Silti al-Qaidan terroristit iskivät siellä aiheuttaen satojen ihmisten kuoleman.

Yhdysvallat on terroristien ensisijainen kohde. Mutta ansaitseeko Yhdysvallat sen? Se pelasti 1990-luvulla islamilaisen Kuwaitin miehitykseltä ja esti Bosniassa ja Kosovossa muslimien kansanmurhan. Vuonna 2001 se pelasti Afganistanin äärimuslimien terrorihallinnolta. Silti monet suomalaisetkin ovat arvostelleet Yhdysvaltain toimia ja väittäneet sen suhtautuvan vihamielisesti islamilaisiin.

Vaatimus Suomen pitäytymisestä terrorismin vastaisen sodan ulkopuolella merkitseekin tuen antamista terrorismille ja tekee meidät entistä haavoittuvammaksi sille.

Neljäs väittämä on, että Yhdysvallat edustaa valtioterrorismia, jonka suhteen Suomen tulisi harjoittaa erityisen varauksellista politiikkaa. Joissakin puheenvuoroissa on jopa vaadittu Suomea leikkaamaan kanssakäyminen sen kanssa minimiin.

Yhdysvaltain syyllistäminen terrorismista ja väärästä tavasta torjua sitä on poliittisesti mielenkiintoinen ilmiö, varsinkin kun muistetaan, että se pelasti Euroopan natsismilta ja esti sitä joutumasta Neuvostoliiton valtapiiriin. Kielteinen suhtautuminen Yhdysvaltoihin saattaakin pohjautua alemmuudentunteeseen, joka aiheutuu Euroopan kyvyttömyydestä hoitaa omaa turvallisuuttaan.

Terrorismi on tänään erottamaton osa kansainvälistä politiikkaa. Sen torjuminen on kaikkien yhteistyötä vaativa tehtävä. Vain siten on mahdollista paneutua toimenpiteisiin, joilla estetään pidemmällä tähtäimellä terrorismin jatkuminen ja leviäminen. Siksi on tärkeää, että me suomalaiset emme omalta osaltamme tekisi tilaa maailmalle, jossa valtaa käyttävät banaalia pahuutta edustavat terroristit.

Kirjoittaja on valtio-opin dosentti Helsingin sekä Tampereen yliopistossa ja toimii puolustusministeriön viestintäjohtajana. Artikkelissa esitetyt mielipiteet ovat kirjoittajan omia eivätkä edusta puolustusministeriön virallista kantaa.
JYRKI IIVONEN