syntynyt ilman isää

Puhukaa asiasta kunnolla. Haluaako miehesi, että jäät yksin huolehtimaan lapsesta. Onko se hyväksi sinulle- ja ennen kaikkea lapselle. Itse en kyllä usko asiassa olevan suuria ongelmia. Olen itsekin aloittanut yksinhuoltajana. Apua löytyy ja saa. Mutta se voi olla kova paikka, että sinulla on suuri vastuu pienokaisesta juuri silloin, kun suuri suru iskee päällesi. Kun miehesi lähtee. Jaksatko silloin keskittyä vauvaan? Ettei se jäisi liian vähälle huomiolle. Tai ettei oma surusi jäisi läpikäymättä. Tarkasta turvaverkostosi, kestääkö se, onko luotettava? Siis mieti ihmiset, jotka voivat sinua auttaa. Minua ainakaan ei lapsen saanti ole muuten estänyt elämästä. Raha on yksi asia, joka täytyy miettiä kunnolla. Ilman ei pärjää. Oma opiskelusi? Työnsaanti? Ilman ammattipapereita ei työtä helpolla saa. Jos niiden kanssakaan... Työttömyyspäiväraha, korotettu lapsilisä ja elatustuki. Niillä ei paljon juhlita. Vaatteet saa lähinnä kirpparilta. Ruoka perusruokaa. Harrastukset harkittava tarkkaan. kannattaisiko sitten mennä naimisiinkin, saisit leskenä jotain lisää? Haluat vielä joku päivä miehen rinnallesi-kun olet surustasi yli päässyt. Lapsen kanssa se on aina hiukan hankalampaa, mutta ei mahdotonta! ja yleensä kyllä ne miehet, jotka ovat kypsiä ottamaan naisen lapsineen, ovat aarteita. vaikea vaikea tilanne.
Miehellesi lapsen saaminen voi vain tehdä väistämättömästä lähdöstä vielä vaikeampaa! Hän alkaa surra sitä, mitä ei lapsen elämästä pääse näkemään-uudet taidot, onnistumiset, kolhuissa auttaminen... isän tehtävät-paitsi pilven reunalta.
Riittäisikö kuitenkin, että elätte vain kahdestaan toisistanne täysillä loppuun saakka nauttien. Tehkää muita asioita, jotka hänellä on vielä kokematta. Raskauskaan ei ole kaikille helppoa aikaa. Sitäkään ei voi etukäteen tietää. Fyysiset ja hormonaalist vaivat voivat olla sellaisia, että suhteenne joutuu koetukselle. haluatteko riidellä tai elää kriisissä noita viimeisä päiviänne?? Onnea päätöksen tekoon. Myönnän, etten tilannettasi kadehdi...

Paukku tuossa edellä kirjoitti viisaasti ja hyvin.
Kannattaa harkita asiaa perusteellisesti.
Paha mennä neuvomaan muuten. Jokainen tekee omat valintansa. Toisaalta, elämä kyllä kantaa, vaikka välillä asiat eivät sujuisikaan ihan toivotulla tavalla.
Minäkin toivon sinulle voimia jatkossa, olipa ratkaisunne asiassa mikä hyvänsä.

Musta tuntuu että toi lapsen hankinta ei ole niin kauhean hyvä idea. Mä luulen että sun elämässä tulee olemaan viel muitakin rakkauksia kuin tämä nykyinen, sad but true. Ja tämä on tietysti vaan mun mielipide.

Itsellänikin löytyy kokemusta tästä, poikaystävä kuoli n. vuosi sitten leukemiaan. Lasta ei edes ajateltu, mulle se ainakin olisi ollut liian suuri taakka.