Onko sinulla paniikkihäiriö...haittaako se elämääsi...Sairastan sitä itse, joten vastaa jos haluat hyviä vinkkejä paniikin tainnuttamiseksi
paniikkihäiriö
tyttö
3336
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Tosi hienoo että joku viitsii tarjoutua auttamaan kyseisestä vaivasta kärsiviä, joita on tässä maassa melkoinen määrä!
Itse huomasin oireita muutama vuosi sitten vaihto-oppilasvuoden jälkeen. Reissu otti jotenkin tosi koville, vaikka sitä ei silloin huomannutkaan, ilmeisesti stressi laukaisi minulle paniikkihäiriön ja ahdistuin, lopulta sairastuin masennukseen. Kesti melko kauan ennenkuin huomasin, tai pikemminkin suostuin myöntämään itselleni koko asiaa, jotenkin se tuntui silloin niin pelottavalta, olla nyt "mielisairas"! Mutta pelkkä puhuminen asiasta auttoi ihan uskomattoman paljon, ja se, että sain kuulla vaivan olevan varsin yleinen ja ehdottomasti hoidettavissa.
Moni suomalainen ei varmasti tiedä, että Cipramil, mm. masennukseen ja paniikkihäiriöön tarkoitettu lääke, on suomen eniten myyty lääke, yleisempi kuin esim. Burana. Itse popsin masennuslääkkeitä reilun vuoden, ja kyllähän niistä oli ratkaisevasti apua. Tärkeintä on kuitenkin se oma "ponnistelu", pitää sanoa vaan itselleen että kyllä mä tähän pystyn.
Se tunne, minkä paniikkihäiriö synnyttää, on ehkä epämielyttävin minkä tiedän. Se hautaa kaiken alleen, kaikki tuntuu toivottomalta ja turhalta. Tulee sellainen olo, ettei pysty enää mihinkään ja vaivan jatkuessa ei kohta enää edes halua pystyä, kaikki menettää merkityksensä. Se ei ole ihan pieni juttu, olen itsestäni ylpeä kun olen päässyt taas "jaloilleni", lääkkeiden syömisen lopetin pari kuukautta sitten ja vieroitusoireista ei ole tietoakaan, vaan tilalla on mahtavan vapaa tunne, kun olen tietoinen siitä etten enää tarvitse mitään lääkkeitä pystyäkseni elämään normaalisti.
Suurinta osaa ihmisistä tämä vieläkin varmasti pelotaa, kun puhutaan "psyykelääkkeistä" tai "psykiatrisesta hoidosta", masennuksesta tai mielenterveydestä, monelle tulee varmasti sellainen olo, että nyt ollaan tekemisissä hullun kanssa. Kyseessä on kuitenkin ihan tavallinen sairaus, vieläpä todella yleinen sellainen.
Puhuminen auttaa aina, jos on paha olo, niin ei kannata epäillä kertoa siitä jollekin. Parhaalle kaverille tai mutsille, ihan sama, kunhan nyt jollekin puhuu. Tiedän kokemuksesta, että siitä on hyötyä!
Kiva huomata että toisetkin puhuvat noin avoimesti sairaudestaan:)
Kirjoitin sulle äsken pitkän vastauksen ja se poistui vahingossa, joten lyhennän tätä nyt...
Käytän itsekin Cipramilliä mutta käyn myös psykologisessa vyöhyketerapiassa. Se on uusi hoitomuoto, mistä ihmiset eivät hirveästi vielä tiedä. (vaihtoehtohoito) Käyppä lainaamassa Antti Pietiäisen kirjan: Tunne, antitunne, perimä. (kaikille jotkaa lukee tämän) ja ota selvää tästä psyk.vyöhyketerap. (elämänkaariterapia) jos kiinnostaa.
Tiesitkö, ettei lääkkeet paranna ihmistä ne vain poistaa oireet. Joten lääkkeitä tarvii monesti käyttää tukihoitona mutta muutakin hoitoa tarvitaan rinnalla. (hyvä että olet puhunut ihmisten kanssa!)
En halua maalata piruja seinille mutta paniikkisi saattaa laueta uudestaan myöh. iällä jollei paniikin syytä aikoinaan selvitetty. Sairaus ei nimittäin ole niin yksinkertainen sen lisäksi että se on hirveä. Niin kauan kuin olet parantunut kokonaan, eli paniikkisi juuret ovat löytyneet ja olet käsitellyt ne, se elää sinussa. Tätä on vaikea selittää mutta otappa selvää kyseisestä terapiasta ja lue se kirja niin ymmärrät paremmin.
Olet itse käynyt siinä reilu 2 vuotta ja olen vahvistunut todella paljon. Monet asiat ovat selvinneet minulle ja olen joutunut katsomaan silmiin vaikeitakin asioita mutta joka asian jälkeen parantunut enemmän ja enemmän.
yo. hoidosta sanotaan, että yksi hoitovuosi vastaa 10 elinvuotta, joten olen itse 25v, joten arvioitu hoitoaikani olisi 2,5 -3 vuotta.
Lääkkeistä vielä, lääkärit määräävät niitä liiankin mielellään (toisaalta hyvä...) mutta paniikkihäiriön lopulliseen nujertamiseen vaaditaan muutakin hoitoa rinnalle. Toiset saa avun psykoterapiasta (itse en saanut). Lääketiede ei tunnusta elämänkaariterapiaa, koska se on vaihtoehtohoito, mutta löydät varmasti netistä tai kirjastosta tietoa siitä.
Toivotan sinulle oikein hyvää jatkoa tulevaisuudelle! Pidetään lippu korkealla=) -tyttö-sair. hoitaja opisk.-
et ole ainut, paniikkihäiriöstä kärsii yllättävän moni, minäkin... sen kanssa on vain opittava elämään, tsemppiä!!!