Löytyykö sivistolla kävijöiden joukosta ketään

Lähtökohtaisesti halulaisin käsitellä tätä lukua nimeomaan jonkun kanssa julkisesti siksi että: uskon tämän luvun sisällön vastaavan nimeomaan siihen kysymykseen onko vapahdettu kristitty edelleenkin syntinen, vai synnistä jo todellisesti Kristuksen kautta vapautettu - eli Jumalan Pojan vapaaksi tekemä; sillä voimalla jolla hän Jumalan Karitsana ratkaisi ihmiskunnan keskeisimmä ongelman - nimittäin että hän on todellakin se "Jumalan Karitsa, joka otti pois maailman synnin", vai eikö sitä sittenkään tehnyt.

Mnusta tuntuu, että olet jo ajat sitten ohittanut käsitteen asiallinen keskustelukumppani.

Kuitenkin ehdotan että tätä keskustelua käytäisiin siten että keskusteltaisiin, ja vaikka oltaisiin eri mieltäkin vaihdettaisiin nimenomaan vain näkemyksiä asiosta käymättä kiinni henkilöön vaikka näkemykset olisivat erilaisiakin. Eli ehdotan avausta Room. 6:1,2 perusteella ja kysyn mitä Paavali sanoo tässä näissä jakeissa, eli kun hän kysyy onko meidän uskovien vielä PYSYTTÄVÄ SYNNISSÄ mikä on hänen vastauksensa?

Vaikka tämän kysymyksen vastaus löytyy näistä jakeista ja on mekaanisena vastauksena yksinkertainen ja selkeä, sen vastaanottaminen ja sisäistäminen ei sitä suinkaan ole, eli juuri siksi Paavali tahtoo tehdä lukijansa kuulijaisiksi sille opinmuodolle jota hän tässä luvussa lähes rautalangasta vääntäen opettaa. Herättääkö Paavalin vastaus kenessäkään ajatuksia ja jos niin minkälaisia?

"Pois se! Me jotka olemme kuolleet pois synnistä, kuinka me vielä eläisemme siinä?"

Miten ymmärrät tämän?

Onko vastaaminen yksinkertaisiin kysymyksiin sydämen tilanne vuoksi vaikeaa, vai onko tässä ensimmäisenä esitetty kysymys ja vastaus liian moniselitteinen tai vaikea ymmärrettäväksi?

Onkos asia vaan kertakaikkiaan niin ettei Paavalin vastaukset kelpaa niille, jotka nykyään pitävät itseään kristittyinä?

Mikäs tässä Paavalin vastauksessa esittämäänsä kysymykseen on vikana, kun se ei ainakaan papeille ja heitä paimentaville "syntisillepyhille" nähtävästi kelpaa, sillä he julistavat olevansa kaikki syntisiä koko loppu elämänsäsä, vai mitä?

Taas tein kirjoitusvirheen johon kaikkien kannattaa nyt kuitenkin reagoida ripeästi, jos muuta sanottavaa ei ole.

Ei tavan luterilainen kykene mihinkään vastaamaan mitään, koska hänbellä ei ole minkäänlaisia työkaluja eikä niissä terää olemasakaan.

he ovat vauvakasteen ikipelastamia taivasmatkaajia jotka eivä ttiedä mitään päämäärästään eikä siihen kuuluvasta matkanteosta.

ei mitään.

99% lurterilaisista kirkkoon kuuluvista omistaa tällaisen ominaisuuden.

Saatat olla oikeasakin mutta se ei nyt ollut ihan se mitä täällä kyseltiin, vaikka olikin varsin totta mitä kirjoititkin.

Kiitos tarjouksesta mutta kunnoitan tät Jeesuksen tahtoa:
Markuksen evankeliumi:
16:15 Ja hän sanoi heille: "Menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille."
Jäljellä olevaa Jumalan ja Jeesuksen Oman Sanan tietoa (osittain väärennettynä) löydät raamatun UT:n:
-Matteuksen evankeliumista
-Markuksen evankeliumista
-Luukkaan evankeliumista
-Johanneksen evankeliumista

Eikös tuo kaikki maintesemasi edellytä myös omakohtaista evankeliumien samoman ymmärtämistä ja sisäisämistä, ainakin jossain määrin kirjoituksiin perustuen, joten ei kaiketi vastaaminen yksinkertaisiin peruskysymyksiin ole suljettavissa pois, sillä että väittää tuntevansa evakeliumit - edes luetteloituina.

Koska keskustea ei saada aikaan, on minun itse kaiketi ryhdyttävä dialogiin Paavalin kirjeen käsittelemiseksi ilman lihallista viisautta ja tuijotamista sen mukaisiin järjen päätelmiin.

Paavali sanoo luvun alussa selvästi, eitteivät uskovat elä enään synnissä, koska he ovat siitä KUOLLEET POIS. Kuollut ei pysty elämään enää millekään, ei edes synnille, - mutta miten uskova ihminen sitten on näin perinpohjaisen kuollut pois synnistä, siihen Paavali antaa vastauksen heti jo seuraavassa kolmannessa jakeessa, mutta ennenkuin itse vastaan kysyn vielä kärsivällisesti olisiko lukijoiden juokossa joku joka tahtoisi yrittää vastauksen antamista tuohon todellakin hurjan keskeiseen ja merkittävään kysymykseen?

Helpotetaan vähän: KUOLEMA POIS SYNNISTÄ ON RATKASI KOKO SYNTIKYSYMYKSEEN, - MUTTA KENEN KUOLEMA JA MISSÄ SEKÄ KOSKA ?

Vinkkinä tämä: onko sinutkin ristiinaulittu yhdessä Krsituksen kanssa, Jumalan toimesta kuten Paavali kirjoitti itsestään? Aukeaisikohan Roomalaiskirjeen kolmas jae tältäpohjalta ja sitä että kaste Kristukseen on kaste hänen kuolemaansa?

"Vai ettekö tiedä, että ME KAIKKI, jotka olemm kastetu Kristukseen Jeesukseen, OLEMME HÄNEN KUOLEMAANSA KASTETUT ? "

Onko tämä jäänyt jotenkin ymmärtämättä tai vain kuolleeksi kirjaimeksi vai on tämä ilmoitus uskossa sulautunut ja tullut yhdeksi teidän kanssa, niin että pidätte tätä totena: itse kukin kohdaltanne?

Pieniä kirjoitusvirheitä lukuunottamatta teksti on painavaa sanomaa, vai mitä?

Ei tää niin kauheen vaikeeta ole, kun minäkin ihan kansakoulupohjalta näitä ymmärrän. Eli olemmeko me kastetut, Jeesuksen Kristuksen kuolemaan kastetut ja siis tulleet Kristuksen kuolemasta osallisiksi? Voidaankos sanoa että: meidän vanha ihmisemme on ristiinaulittu yhdessä, tai oikeammin Kristukseen kätkettynä yhtenä, Kristuksen kanssa? Lunttaa jakeesta Room.6:6.

Kuoliko se synninorja, joka sinussa on hallinnut kuolevaisessa ruumiissasi, Isän Jumalan toimesta ristiinaulittuna KRISTUKSSA - ÄLÄ KATSO LIHAASI JA ITSEESI KUN VASTAAT VAAN AINOASTAAN JUMALAN SANAAN ?

No niin, taas saatiin tuletkin palamaan aiheen tiimoilta, mutta tultahan Jeesus tulikin tänne heittämään - kai sinä sen tiesit?

Jos sullakin jo sytyttää liity jokkoon niin keskutellaan ja vuoropuhellaan - .

Ihmenen joka saa ilmestyksen ja viisauden Hengen (Ef.1:1718) Kristuksen salaisuuden tunemisessa, vapautuu turhasta omavoimasesta uskonnollisuudesta, sekä myös psyykkisestä pinnistelystä ja ponnistelusta, joka ei johda vapahdukseen, vaan hän saa Jumalalta voiman ja sydämen silmiinsä nökökyvyn joka vaputtaa hänet, - lepäämään niissä Jumalan töissä jotka hän on toteuttanut Kristuksessa, jossa kaikki keskeisimmät ongelmamme on jo valmiiksi ratkaista. Se oivaltamisen hetki jolloin sydämen silmät avautuvat näkemään tämän - siirtää ihmisen lepäämään Hengen voimassa ja Jumalan tekojen varassa. Älä sinä enää yritä tappaa itseäsi, päästäksesi synnistä eroon, sillä Jumala on jo tehnyt sen puolestasi Kristuksessa Jeesuksessa ristillä, jossa sinä kuolit kun hän kuoli, sillä Jumala ristiinaulitsi SINUN VANHAN IHMISESI kätkettyn Kristukseen ristillä. Kristuksen kuoleman on yhtäkuin sinun kuolemasi. Jumalan tappoi ristillä meidän jumalattoman vanhan ihmisemme, yhtenä viattoman poikansa kanssa - ja häneen kätkettynä nähden meidät kaikki hänessä. Risti on koko Aadamin = Ihmiskunnan jo totoeutunut kuolemantuomio: 1 Moos.2:17.

JOKA SIIS ON KUOLLUT ON VANHURSKAUTUNUT POIS SYNNISTÄ - JA KAIKKI MUUT OVAT VIELÄ SYNNIN ALLA.

KAIKKI Kristukseen kastetut on yhteenliiteetty sekä ristiinaulitun, että ylösnousseen kistuksen kanssa, katso vaikka sanasta:

>> Niin olemme siis yhdessä hänen kanssaa haudatut kasteen kautta KUOLEMAAN, että niinkuin Kristus herätettiin kuolleista Isän kirkkauden kautta, samoin pitää meidänkin uudessa elämässä vaeletaman. Sillä jos (koska) me olemme yhteenkasvaneita YHTEISESSÄ KUOLEMASSA, NIIN OLEMME SIIS SAMOIN MYÖS YHTÄLÄISESSÄ YLÖSNOUSEMUKSESSA.

KUN TIEDÄMME SEN ETTÄ MEIDÄN VANHA IHMISEMME ON RISTIINAULITTU, ettemme ENÄÄ SYNTIÄ PALVELISI, SILLÄ JOKA ON KUOLLUT SE ON VANHURSKAUTUNUT POIS SYNNISTÄ.

Jos olet kuollut yhtenä Kristuksen kanssa pois synnistä, ja myös herätetty kuolleista niinkuin Kristuskin - huomaa: ILMAN SYNTIÄ; SILLÄ NE JÄIVÄT HÄNEN HAUDASSAAN KUOLEMAN OSAKSI JA KUOLEMAN AINOAKSI VOITOKSI - OLETKO SINÄ VIELÄ SYNTINEN, JONKA ON ON TÄMÄN JÄLKEEN MAHDOLLISTA HERÄTÄ ELÄMÄÄN SYNNILLE ?

Muista että Jumalan ristiinaulitsi sinut yhdessä Kristuksen kanssa, - eikä tällä ole mitään tekemistä sinun voimiesi tai kykyjesi kanssa, vaan kuolemasi Kristuksessa on puhtaasti ja yksin Jumalan tek Kristuksessa.

Korj. puhtaasti JUMALAN TEKO KRISTUKSESSA. KATSO JA USKO SE TODEKSI, JA ALA ELÄÄ SEN JÄLKEISTÄ ELÄMÄÄ, KUIN KUOLLEISTA HERÄTETTYNÄ, ja myös tällaisen mielenmuutokseen kutsuu meitä Paavali Room. 6-luvussa. Kelpaako sinulle Kristuksessa tarjottana voittoelämä synnistä jo poiskuolleena, vai aijotko ratkaista asiat omassa itsessäsi, eli lihassasi voittamalla itse synnin - vastaanottamatta jo valmistettua apua ja lahjaa Jumalalta?

Kovin yksipuolisesti tarkkailet Paavalin teologiaa: Vertaa myös toista puolta Paavalin kirjeissä, jossa hän tunnustaa synnin halinnan omassa lihassaan:
1 Vai ettekö tiedä, veljet - minä puhun lain tunteville - että laki vallitsee ihmistä, niin kauan kuin hän elää?
2 Niinpä sitoo laki naidun vaimon hänen elossa olevaan mieheensä; mutta jos mies kuolee, on vaimo irti tästä miehen laista.
3 Sentähden hän saa avionrikkojan nimen, jos miehensä eläessä antautuu toiselle miehelle; mutta jos mies kuolee, on hän vapaa siitä laista, niin ettei hän ole avionrikkoja, jos menee toiselle miehelle.
4 Niin, veljeni, teidätkin on kuoletettu laista Kristuksen ruumiin kautta, tullaksenne toisen omiksi, hänen, joka on kuolleista herätetty, että me kantaisimme hedelmää Jumalalle.
5 Sillä kun olimme lihan vallassa, niin synnin himot, jotka laki herättää, vaikuttivat meidän jäsenissämme, niin että me kannoimme hedelmää kuolemalle,
6 mutta nyt me olemme irti laista ja kuolleet pois siitä, mikä meidät piti vankeina, niin että me palvelemme Jumalaa Hengen uudessa tilassa emmekä kirjaimen vanhassa.
7 Mitä siis sanomme? Onko laki syntiä? Pois se! Mutta syntiä en olisi tullut tuntemaan muuten kuin lain kautta; sillä en minä olisi tiennyt himosta, ellei laki olisi sanonut: "Älä himoitse."
8 Mutta kun synti otti käskysanasta aiheen, herätti se minussa kaikkinaisia himoja; sillä ilman lakia on synti kuollut.
9 Minä elin ennen ilman lakia; mutta kun käskysana tuli, niin synti virkosi,
10 ja minä kuolin. Niin kävi ilmi, että käskysana, joka oli oleva minulle elämäksi, olikin minulle kuolemaksi.
11 Sillä kun synti otti käskysanasta aiheen, petti se minut ja kuoletti minut käskysanan kautta.
12 Niin, laki on kuitenkin pyhä ja käskysana pyhä, vanhurskas ja hyvä.
13 Onko siis hyvä tullut minulle kuolemaksi? Pois se! Vaan synti, että se synniksi nähtäisiin, on hyvän kautta tuottanut minulle kuoleman, että synti tulisi ylenmäärin synnilliseksi käskysanan kautta.
14 Sillä me tiedämme, että laki on hengellinen, mutta minä olen lihallinen, myyty synnin alaisuuteen.
15 Sillä minä en tunne omakseni sitä, mitä teen; sillä minä en toteuta sitä, mitä tahdon, vaan mitä minä vihaan, sitä minä teen.
16 Mutta jos minä teen sitä, mitä en tahdo, niin minä myönnän, että laki on hyvä.
17 Niin en nyt enää tee sitä minä, vaan synti, joka minussa asuu.
18 Sillä minä tiedän, ettei minussa, se on minun lihassani, asu mitään hyvää. Tahto minulla kyllä on, mutta voimaa hyvän toteuttamiseen ei;
19 sillä sitä hyvää, mitä minä tahdon, minä en tee, vaan sitä pahaa, mitä en tahdo, minä teen.
20 Jos minä siis teen sitä, mitä en tahdo, niin sen tekijä en enää ole minä, vaan synti, joka minussa asuu.
21 Niin huomaan siis itsessäni, minä, joka tahdon hyvää tehdä, sen lain, että paha riippuu minussa kiinni;
22 sillä sisällisen ihmiseni puolesta minä ilolla yhdyn Jumalan lakiin,
23 mutta jäsenissäni minä näen toisen lain, joka sotii minun mieleni lakia vastaan ja pitää minut vangittuna synnin laissa, joka minun jäsenissäni on.
24 Minä viheliäinen ihminen, kuka pelastaa minut tästä kuoleman ruumiista?
25 Kiitos Jumalalle Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme, kautta! Niin minä siis tämmöisenäni palvelen mielellä Jumalan lakia, mutta lihalla synnin lakia.

Luther juuri tunnustaa uskovat syntisten pyhien yhteisöksi, osaksi Paavalin teologiaan vedoten. Paavalin kirjeistä löytyy kyllä molemmat puolet hyvin selvästi.

Raamattu ei tunne mitää Lutherin mainitsevia "syntisten pyhien yhteisöjä", vaan ainoastaan uudestisyntyneistä maailmasta uloskutsuttujen valittujen yhteisöjä, joita UT kutsuu myös pyhien yhteydeksi: Kol.1:12,13.

Hyppäsit pois aiheesta, ja valitsit luvun jossa Paavali kuvaa itseään lain alaisena ja omassa lihassaan synnin alle myytynä toivottomana ihmisenä, joka tosin huutaa jo avukseen toivottomassa ja viheliäsessä tilassaan vapahtajaa ennen uskoontuloaan; joka on jo tapahtunut seuraavan luvun alun mukaan kun Paavali on jo havainnut Jumalan ratkaiseen hänen ongelmansa Kristuksessa, ja hän näkee jo He elämän Hengen vapauttanneen meidät uskovat, ja Jumalan tehneen sen mikä meille, - eli lihalle ja laillekin vanhurskauttavana voimana oli mahdotonta. Mutta katsohan miten Paavali pyytää meitä muuttumaan meilemme hengeltä ja millaisia uusia asenteita syntiä kohtaan hän kehottaa meitä omaksumaan voimaksi elämäämme, - kuin synnistä jo NYT VAPAUTETTUINA JA POIS KUOLLEINA. Näetkös niitä jakeita lainkaan?

Nämäkös asenteet ja kuolleen suhde syntiin ei sulle kelpaa Kristuksen lahjana:


"Sillä jos (koska) me olemme kuolleet Kristuksen kanssa, niin ME USKOMME saavamme elää myös hänen kanssaan, tietäen, että Kristus, sitten kun hänet kuolleista herätettiin, ei enää kuole: kuolema ei häntä enää vallitse. SILLÄ minkä hän kuoli, SEN HÄN KERTAKAIKKIAAN KUOLI POIS SYNNISTÄ; mutta minkä hän ELÄÄ SEN HÄN ELÄÄ JUMALLLE. (JA NYT TÄRKEÄÄ)

NIIN PITÄKÄÄ TEKIN ITSENNE SYNNILLE KUOLEINA, MUTTA JUMALALLE ELÄVINÄ KRISTUKSESSA JEESUKSESSA.

Älköön siis synti hallitko teidän kuolevaisessa ruumissanne, niin että olette kuuliaiset sen (lihan) himoille,, älkääkä antako jäseniänne vääryyden aseiksi synille (himojen ohjauksessa toimien), vaan ANTAKAA ITSENNE KUOLLEISTA ELÄVIKSI TULLEINA, JUMALLE, ja jäsenenne vanhurskauden aseiksi Jumalalle.

korj. antakaa itsenne kuolleista eläviksi tulleina Jumlalle < : ja tähän eivät syntistenpyhien joukot pysty, sillä he eivät ymmärrä miten synnistä vapaudutaan Jumalan Pojan vapaksi tekemänä, - ihan lahjaksi ja uskon kautta.

No mistä me voimme tietää, että Paavali todella opetti kastetuille uskoville sellaista oppia, että kastettu on jo nyt kuin Kristuskin kuolleista herätettynä - ja että hänen tulisi uudessa elämässä ihan lähtökohtaisesti ajatella olevansa jo nyt synnistä poiskuollut ?

Näin Paavali oiken ikäänkuin "väänsi rautalangasta" näitä asiota, kuten hän itse toteaakin, että kaikki todellakin ymmärtäisivät mistä hän opetuksessaan puhui:

>> Minä puhun ihmisten tavalla teidän lihanne heikkouden tähden, >> ja katsohan kuinka käytönnöllisesti hän vastuuttaa lihallisia kuulijoitaa, elämään jatkossa alistaen lihansa Hengen hallintaan ja kuuliaisuuteen sekä pyhitykseen joka on kuuliaisuuden seurausta jo nyt käytönnön elämässä ihan arjen keskellä.

Kaikki ne ihmiset jotka rakastavat elämää synnissä ja kaikkinaista lihanvapautta sen moninaisissa ilmenemismuodoissa, ja vastustavat vanhurskaudessa eli oikeamielisyydessä ja totuudessa vaeltamista hylkäävät tässä luvussa esitetyn vanhurskaan elämän vaatimuksen, - ja usein luterinaisian vihelijäisinä synninorjuuden sokaisemina väittävät että ihmiselle se on mahdotonta, joten sitä ei tarvitse edes yrittää, sillä: kaikkihan me syntisiä olemme !

Paavali opettaa varsin käytönnöllisen yhteenvedon kautta mistä tässä asiassa on lopulta käytännön elämässä kysymys, uskon tullessa ilmeneväksi teoissa asti:

>> Silloin KUN OLITTE SYNNIN PALVELIJOITA, niin te olitte vapaat vanhurskaudesta. Minkä hedelmän te siitä silloin saitte? Sen, jota te nyt häpeätte. SEN LOPPU ON KUOLEMA. MUTTA NYT, KUN OLETTE SYNNISTÄ VAPAUTETTUT JA JUMALAN PALVELIJOIKSI TULLEET, ON TEIDÄN HEDELMÄNNE (Hengen kuuliaisuudessa) PYHITYS, JA SEN LOPPU ON IANKAIKKINEN ELÄMÄ. Sillä synnin palkka on kuolema, mutta Jumalan armolahja on iankakkinen elämä Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme.

Kiitän kaikkia lukijoita ja keskustetluun osallistujiakin aktiivisuudesta ja halusta edistää väärentämättömän evankeliumin sanoman tuntemista - sen joka helpoti ylittää luonnollisen ihmisen käsityskyvynkin - kuten edellä tapahtuikin. Tämäkin oli kirjoitettu nähtäväksi kaikille mutta vain Jumalan valitut ottavat tämänkin sanan vastaan iloiten siitä, sekä ymmmärtäen sen sydämen silmät avattuina.

"Luonnollinen ihminen" eli tavallinen ihminen ei näitä voi ottaa vastaa eikä ymmärrä lainkaan.

kysyn minäkin! Balttis!

Mieluummin 7. luvun lopusta ja 8. alusta! Ja Raamatun käsitystä sii!tä, onko ylipäänsä ihmiselle olla KÄYTÄNNÖSSÄ mahdollista synnitön, muuten kuin pitämällä ITSE - count - itseään sellaisena, siis eräänlaista positiivista uskonnollista ajattelua.
Itsehän pidät itseäsi synnittömänä ja mikäli joku uskaltaisi olla periaatteessa eri mieltä, kuraa alkaisi lentää päälle.
Kyllä nämä sinun "keskustelusi" tunnetaan!!

Jeesus Kristus kantoi kaikki minun lihassa tekemät syntini "lihan ruumiissaan" ristille, - jossa ne naulattiin ristiin tuomittuina SIELLÄ.

Pietari ilmaisee sen miten synnit tuomittin Jumalan kasvojen edessä, Golgatalla ja ristillä KRISTUKSESSA JA HÄNEN PÄÄLENSÄ HEITETTYN JUMALAN TOIMESTÄ:

Hän sanoo siis Jeesuksen tehneen näin, Jumalan kasvojen edessä ottaessaan syntimme päälleen, Jeesuksesta: >> joka "itse kantoi MEIDÄN SYNTIMME" ruumiissaan ristinpuuhun, ETTÄ ME, SYNNISTÄ POIS KUOLLEINA ELÄISIMME VANHURSAKUDELLE

Höpö höpö. Ja uusi liitto on liitto jossa Jumala ei edes muista vapahdettujen syntejä; mikä on jo ihanhuima juttu: Hebr.10:12-18; Jer.31:31-34.

En vain minä, vaan nimenomaan Raamattu sanoo:

>> Väärintekijä tehtöön edelleen vääryyttä, ja joka on saastainen, saastukoon edelleen, ja joka on vanhurskas, tehköön edelleen vanhurskautta, ja joka on pyhä, pyhittyköön edelleen.

Joka on kuollut pois synnistä, hän on myös vanhurskautunut pois synnistä - ja kaikki muut kuin tästä osalliset ovat syntisiä tai vaihtoehtoisesti "syntisiäpyhiä", joita Raamatun sana ei pyhiksi tunnusta.