Kerenski se leipoi suuren taikinan...

turhat on sun toiveesi. Suomi on nyt vapaa maa, ryssän vallasta.

Kerenski se leipoi kuivan taikinan
Suolaksi hän aikoi pienen Suomenmaan.
Ai, ai, Kerenski, turha on sun toiveesi,
Suomi on jo vapaa maa ryssän vallasta.

Puolanmaa on jauhot, Viro hiivana.
Ukraina on sokeri, Liivi liemenä
Aunus, Vepsä, Inkeri, Doni, Krimi, Kaukaasi
Kardemummit, sahraimet, voit ja maustineet.

Taikina se paisui, kiehui, kohosi,
Kerenski se riehui, sotki, hämmensi.
Vot, kak, hyvää taikinaa, harvoin sitä nähdä saa,
Suolaista ja makeaa, niin kuin hunajaa.

Helsingissä kerran kävi Kerenski,
Tokoille hän siellä suuta suikkasi.
Suomen herrat lumosi, taikinahan survosi.
Ai, ai, Kerenski, turhat toiveesi!

Saksan koira jalo kaatoi taikinan
Hiivat, suolat ahmi kitaansa mahtavaan.
Kokki itse karkasi, ulkomaille laukkasi.
Ai, ai, Kerenski, turhat toiveesi!
http://www.uta.fi/yky/arkisto/suomi80/tieto8.htm

Hieno laulu. Ajankohtainenkin.

1.
Oi Herra, korkein valtiaamme,
kansaamme kaitse, armahda.
Hengelläs siunaa päämies maamme
ja esivaltaa johdata.
Suo vallankäyttöön viisautta
ja vastuun mieltä, rakkautta.
2.
Oi Herra, siunaa Suomen kansa,
tee siitä palvelijasi,
se että täällä toimissansa
sinua aina kuulisi.
Suo mieli uskollinen meille,
varjelus Suomen heimon teille.
3.
Oi Herra, siunaa synnyinmaamme
runsailla taivaan lahjoilla,
niin että ahkeroiden saamme
rakentaa maata rauhassa.
Myös lapsenlapset saavat kiittää,
kun halki aikain armo riittää.

Kakkutaikinan?

1.
Oi ihminen, mieleesi paina:
ei onnea maailma suo.
Ei kestä, ei säily se aina,
se tuskia, huolia tuo.
Siis maailman murhe nyt heitä
ja pakene turhuuden teitä,
käy uskossa Herrasi luo.
2.
Vai Luojaanko turvata voisit
ja palvella mammonaa maan?
Jos toiselle sydämen soisit,
et toista voi seuratakaan.
Oi ihminen, valitse parhain,
tuo sielusi Herralle varhain,
se hänelle tuo kokonaan.
3.
Ei huokaillen tarvitse surra:
"Voi, mistä nyt ruokani saan?"
Jos niukka on leipäsi, murra
se luottaen vain Jumalaan.
Saat kuormia tielläsi kantaa,
vaan Herrasi voimia antaa,
ei hylkää hän puutteessakaan.
4.
Kas lintu ei kylvä, ei niitä,
vaan ruokansa silläkin on.
Voi ihminen oppia siitä.
Hän miksi on oppimaton?
Saat suuretkin pelkosi suistaa,
kun Herramme linnutkin muistaa.
Hän kaikkien auttaja on.
5.
Ei kehrätä voi kedon kukka,
vaan ei ole purppurakaan
niin kaunis kuin nurmien nukka,
kuin lilja on kukkiessaan.
Ei Salomo kunniassansa
niin loistanut istuimellansa
kuin loistavat kukkaset maan.
6.
Kas niillekin Luojamme verhon
niin kauniin ja säihkyvän loi.
Ne nyt ovat riemuna perhon,
vaan huominen surman jo toi.
Siis yksinkö jäisit nyt huoleen?
Jo katsahda Herrasi puoleen,
hän kaikessa siunata voi.
7.
Tee uskossa, toivossa työtä
ja leipäsi rauhassa syö.
Kun Herrasi armo on myötä,
niin murheetta nukkuos yö.
Kun Herralle itsesi annat
ja huolesi hänelle kannat,
on siunattu päiväsi työ.
8.
Pois maalliset surusi suista,
ne Herrasi hoitava on.
Yks vain yli kaiken sä muista:
sun sielusi kuolematon.
Siis käy valtakuntahan Herran,
niin muutkin hän lahjansa kerran
myös sinulle antava on.

Jumala, me kiitämme sinua tästä uudesta päivästä.
Anna Kristuksen ylösnousemuksen valaista elämäämm

Anna valosi loistaa kaikille, jotka elävät pimeydessä
ja kuoleman varjossa.

Anna Pyhän Hengen kantaa meissä tänään hedelmää:
iloa, rakkautta ja kärsivällisyyttä.

Ihana ketju. Kiitos.

Evankeliumia virsien sanoilla.

'Svinhufvud peräänkuulutti kansallista yhtenäisyyttä ja pyrki vahvistamaan kansallista identiteettiä - yhteistä suomalaisuutta.

Venäjällä maaliskuussa 1917 vallan ottanut vallankumoushallitus palautti Suomelle sen perustuslailliset oikeudet. Eduskunnassa enemmistönä olleet sosialidemokraatit vaativat kuitenkin samalla sekä yhteiskunnallisia uudistuksia että Suomen täydellistä itsenäisyyttä.'

1. Jo kohta saapuu Jeesus, kuningas kunnian. / Siis nosta pääsi, katso vain Poikaa Jumalan. / Nyt juhli, seurakunta, ja ryhdy laulamaan, / suloista sulhastasi saat nousta kohtaamaan.

2. Jo kohta saapuu Jeesus. Ei huoli maallinen / saa mieltä maahan painaa pois rauhan riistäen. / Ei myöskään onni täällä saa mieltä vangita, / kun meillä on jo taivas ja Kristus aarteena.

3. Jo kohta saapuu Jeesus, siis kuulkaa rakkaimmat: / Pois kaikenlaiset riidat ja mielet katkerat. / Kun muodostamme kaikki me ruumiin Kristuksen, / on yksi usko, kaste ja toivo yhteinen.

4. Jo kohta saapuu Jeesus, pian aika ohi on. / Yön tumman varjon tieltään vie nousu auringon, / kun huikaisevan loisteen Jeesuksen nähdä saan / ja ystäväni rakkaat ja taivaan ihmemaan.

Я не останусь один никогда.
Вижу всегда я Иисуса Христа.
kerto :
Верный Помощник мой.
Сильный Защитник мой.
Бог мой.Он рядом со мною всегда.

Puutini se leipoi suuren taikinan, suolaksi hän aikoi pienen Suomenmaan.
Voi voi Puutini, turha on sun toiveesi, Suomi on jo vapaana ryssän vallasta...

Kerenskin hallitus syntyi Venäjällä demarivallankumouksen seurauksena keväällä 1917. Se oli Suomen kannalta suuri parannus tsaarin aikaan verrattuna. Seuraava bolsevikkiporukka oli näitä molempia hirveämpi.
Suomalaiset ei näköjään tajua alkeitakaan tosiasioista, vanhoja renkutuksia kyllä osataan toistaa.

Kerenski ja Suomi – Venäjän kumoushomma 95 vuotta sitten
26.11.2012 10:48 Veikko Huuska 6 kommenttia ilmoita asiaton viesti
Väliaikaisen hallituksen pääministerin suhteista Suomeen. Lyhyt kurssi.



PROLOGI



Historia järjestää joskus kummallisia suhteita. Kun I maailmansota pitkittyi, Venäjän keisarikunta joutui yhä pahempaan myllerrykseen. Maaliskuun vallankumouksen 1917 jälkeen valtion johtokollegioon, ja myöhemmin saman vuoden heinäkuussa pääministeriksi nousi keskustavasemmistolainen, sosiaalivallankumouksellisia edustanut Aleksandr Fjodorovits Kerenski (1881-1970). Marraskuussa vallan otti bolshevistinen ryhmittymä, ja silloin Venäjän johtoon astui äärivasemmistolainen Vladimir Iljits Lenin (1870-1924). Politiikassa ja historiassa nämä miehet, Kerenski ja Lenin, edustivat vastakkaisia voimia ja heillä oli erilaiset tavoitteet. Heillä on kuitenkin yllättäviä yhteisiä tekijöitä.



Molemmat olivat syntyneet uneliaassa Volgan pienkaupungissa, Simbirskissä. Kerenskin isä Fjodor Kerenski toimi siellä lukion rehtorina ja opetti aikanaan Vladimir Uljanovia – tulevaa Leniniä. Kirjoittipa tälle myönteisen suosituskirjeenkin jatko-opintoihin hakeutumista varten.



Aikanaan Leninillä sanottiin olleen erityissuhde Suomeen. Eräät puhuivat samaa Stalinista. Ainakin Leninin suhteen tämä pitänee paikkansa. Olihan hän useaan kertaan Suomessa kätkettynä täkäläisten luotettujen huomassa. - Aivan yllättävää ei ole, että myöskin Leninin edeltäjänä Venäjän valtionpäämiehenä toimineella Aleksandr Fjodorovits Kerenskillä oli hänelläkin aivan erityinen suhde Suomeen.



KERENSKI JA SUOMI



Noin 15.3.1916 Helsinki;

”Kerenskin terveys alkoi rakoilla hänen sairastuttuaan kesäkuussa 1915 munuaistuberkuloosiin. Maaliskuun puolivälissä 1916 professori Ali Krogius poisti Helsingin kirurgisessa sairaalassa tehdyssä leikkauksessa Kerenskiltä sairaan munuaisen. Terve munuainen säästyi, ja Kerenski eli ongelmitta korkeaan ikään saakka. Leikkauksen takia Kerenskillä oli sairaslomaa seitsemän kuukautta [lokakuulle 1916]. Hän vietti siitä suuren osan tohtori Einar Runebergin johtamassa Bad Grankullan sanatoriossa Kauniaisissa. Sinne hän palasi useita kertoja jälkeenpäinkin.”.

Kansallisbiografia: Hannu Immonen: Kerenski-elämäkerta.

Bad Grankulla: http://www2.kauniainen.fi/kaunisgrani/KaunisGrani07062010.pdf sivut 8-9.



20.12.1916 Ollilan lepokoti kesä 1917 Pietari;

Kustannusmies Matti Suurpää esittelee muistelmissaan Isaac Baabelin, tuon ”Punaisen ratsuväen” kirjoittajan, pienen Suomi-kuvan, vuonna 1923 julkaistun parisivuisen novellin ”Viiva ja väri”, taustalla olevaa tosielämää. Novellissa kerrotaan novellin minän, joka saattaa olla Baabel itse, kahdesta tapaamisesta Aleksandr Kerenskin kanssa. Tapaaminen sattui Suomessa, Ollilan lepokodissa 20.12.1916. Toisen kerran hän näkee Kerenskin puoli vuotta myöhemmin eli kesällä 1917 Pietarissa – maaliskuun vallankumous on jo tapahtunut. Babelilla on ilmavia välähdyksiä Suomesta. Rakastuneen miehen on helppo nähdä kauneutta ympärillään, tämän ymmärsi sotakirjailija Babel, niinpä kertoja puhkeaa venäläiseen ylistyslauluun: ”Kymmenen kilometrin päässä meistä [Kauniaisista] säteilivät Helsingin siniset graniitit. Oi Helsinki, sydämeni rakastettu. Oi taivas, joka virtaa Esplanadin yli ja kaikkoaa kuin lintu”. ”Siniset graniitit” – siinä ne ovat venäläiseen silmään osuva peruskallion aines (joista vain uneksitaan Venäjällä), ja vielä siniset: varhainen upea Suomi-kuva. http://www.savonsanomat.fi/viihde/kirjat/vuoropuheluita-maailman-ja-sivistyksen-kanssa/1014436



Matti Suurpää vertauttaa Babelin näyt Venäjän vuoden 1914 Baedeckerin matkaoppaassa esiintyvän Helsinki-kuvauksen: ”Kaupunki näyttää modernilta, joissain suhteissa se tuo mieleen pikemminkin Amerikan kuin Euroopan. Monet vuoden 1900 jälkeen pystytetyt graniittiset rakennukset näyttävät kiitettävästi tavoittelevan tyylin omaperäisyyttä”. Kirjoittaja tarkoittaa kansallisesti värittyneen korkeatasoisen jugendtin tuotteita, Sonckia ja kumppaneita.



Ja Babel huomaa tuon toisenkin suomalaisuuden ydinelementin: metsät, männyt. Matti Suurpää hahmottaa näin: ”Ollilan [siis oletetun Kauniaisten kylpylän] talvi oli kaunis. Novellin minäkertoja puhuu lumotusta puistosta, sanoinkuvaamattomasta suomalaisesta metsästä, kosken jäätyneistä ruusunpunaisista rannoista. Babel: ”Mäntyjen punertavissa rungoissa on lunta. Rakeinen kimallus myllertää hangessa”.”
jatkuu..
http://veikkohuuska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/125468-kerenski-ja-suomi-venajan-kumoushomma-95-vuotta-sitten