Nyt ne kyyneleet virtaa...

Kuolemaa saa surra.
Minä olin kahden lapsen yksinhuoltja. Ylioppilasjuhlat itkettävät siksi etten kyennyt lapselleni niitä järjästämään. Lisäksi suku valitsi juhlittavaksi ylioppilaan, jolle jäjjästetiin notkuva juhlapöytä runsain antimin.

Köyhyys on elämän tapa jonka sanelee tulot eikä se tarkoita vain sosiaalista tulonsiirtoa vaan pientä palkaa raskaasta työstä jota ei arvosteta.

lääkärin määräämät reseptilääkket.

Älä suotta häpeä tai sure köyhyyttä. Ei ole sinun syytäsi että olosuhteet ovat mitkä ovat ja monien osana on köyhyys. Rakkaus on tärkeintä ja kyllä, se riittää.

Jos mä psytyn ostaa vesimelonia joka maksaa 5 euroa niin sun pitäis pystyy säästämään se 5 euroa. Mihin ihmeessä laitatte rahanne?
Itse en tilaa mitään lehtiä, en soita puhelimella, en käy missään baareissa, kuljen aina fillarilla, en harrasta mitään joten ei ole sosiaalista elämää. Rahaa jää ruokaan kun luopuu kaikesta muusta, se on kovaa elämää se kun ei voi harrastaa mitään eikä mennä minnekkään. Kaikki maksaa ja ainoa mistä voin nauttia on ruuasta.

Tilanne on vaikea kun on lapsia ja he tarvitsevat muutakin kuin tynnyrissä kasvamista, tiedän tuskasi, itselläni 2 lasta ja on hirveän tiukkaa. Joka ilta ja päivisin myös miten päästään köyhyydestä ja kaikkea mahdollista olenkin yrittänyt. Meidänkin suku suosii näitä rikkaita, mun lapset eivät saaneet edes joulukorttia kuin muutamalta itsekin köyhiltä sukulaisilta, itse laitettiin lasten kuvista tehdyt kortit kaikille sukulaisille, niillekin jotka eivät koskaan meistä kysele tahi muista, joo ensi jouluna en laita elleivät ole meille laittaneet.
Olen kuullut että esim yksi sisaruksistani ja serkut saavat tyyriitä lahjoja ja lapsensa rahalahjoja sukulaisilta, eihän se kivalta tunnu, perinne jatkuu näköjään, heitä suosittiin jo lapsena. Joskus olen 20e antanut vanhimmalle lapselleni ja valehdellut että mummo lähetti tämän sinulle..
Itsekin jätän lääkkeitäni ostamatta, ostan vain ne mitä tarvitsee ettei kupsahda :) Astma ja allergialääkkeisiin ei ole varaa, lapsille tietysti ostan, Toim.tulotukea ei saada, aina on liian isot tulot, joka joskus tarkoittaa että 11e ollaan liiaan rikkaita

Suosittelen että kirjoitat vastaavan kirjoituksen Hope yhdistykselle, sieltä kauttaa saa kummeja jotka muistaa merkkipäivinä ja esim pel.armeija ja diakonia auttaa juhlien järjestämisessä, ei kannata lannistua, apua löytyy kyllä jos jaksaa etsiä!!
Olen kaikista näistä saanut apua, Hopelta esim tosi kivoja vaatteita lapsille ja kerran jopa leffaliput !!!
Älkää luovuttako, meitä on paljon, ja samat itkut itketään täällä mekin ja tunnetaan häpeää ja arvottomuutta

Helpotusta vois tulla jos naisille kelpais mies joka ei juopottele ruoka rahoja eikä käy baareissa tarjoamassa muille naisille. NAiset tekee lapsia just juoppojen kanssa ja sitten juoppo jättää ja nainen jää yksin. Treffi palstoilla on tuhansia naisia jotka etsii hyvätuloista miestä mutta tavis ei kelpaa vaan pitää olla pitkä sosiaalinen ja komea.


Olen vain tavis joka käy töissä ja joka haluis suhteen mutta enhän minä kelpaa kun olen liian ruma. No tilillä on 80 tonnia säästössä kun olen 10 vuotta käynyt vakiduunissa suht hyvällä palkalla. Itse en rahaa juurikaan kuluta, ehkä sen 500-600 kuussa menee menoihin joten säästöön jää hyvin rahaa. Siinähän kitkuttelet kun minä syön kanapihvejä ja muuta hyvää ruokaa.

Kuka sinua tavista osaa kotoa tulla etsimään. Et tuhlaile etkä käy muualla kuin töissä. En yhtään ihmettele ettei ruuhkaa pukkaa naisrintamalla.

Itse olen kokenut köyhän yksinhuoltajan toivottomuuden ja katkerat yksinäiset kyyneleet. Omat vanhempani kuolivat kauan sitten ja lasteni isän suku ei ole koskaan arvostanut minua tai lapsiani.
Lahjoja ei tullut koskaan ja lapset oppivatkin olemaan odottamatta mitään. Ihmettelivät vain joskus miten kaverit saavat sukulaisilta lahjoja ja rahaa.
Nyt lapset ovat aikuisia ja minä yksineläjä. Kaikki on nyt paljon helpompaa.

Tavis joka ei kelpaa- kivasti yleistät, kuulostaa naisvihalta tuo kirjoitukses!!!

Kaikki naiset ei tee lapsia juoppojen kanssa, eroja tulee monista muistakin syistä!!

Arki on karua, varsinkin jos hoitaa lapset yksin. Itse olen ollut yh ja oli rankkaa, nyt ollaan köyhiä edeleen mutta rinnalla on mies jonka kanssa voi jakaa ilot ja surut :)

Itse en miestä ole elättäjäksi koskaan etsinyt vaan tasa-vertaista kumppania ja sielunveljeä. Jos mainostat säästöjäsi sinua pidetään tollona!!

Kun olin vielä sinkku äiti ja alle 30vuotias, minuakin lähestyi mies joka ensimmäiseksi kehui että rahaa hällä on ja jopa motska, sekä isäksikin voisi rueta lapselleni. Kylläpä kuvotti, eroon en meinannut millään päästä kun kaupassakin kyttäsi ja seurasi. Lopulta sain apua vanhalta koulukaverilta joka esitti hetken ,noin 2 min olevansa jonkun sortin miesystäväni jotta pääsen rauhassa ostoksineni kotia

Kamala kuvotus otus oli ja tuli sellainen olo että hän yrittää ostaa minut elämäänsä. Epätoivo on harvoin mikään naishaavi, se paistaa nimitääin kauaksi.

Itse huomasin että kun vähiten seuraa kaipaa niin silloin oli tunkua ja treffi ehdotuksia. Nyt saan olla rauhassa kun kauneuskin on jo rapistunut ja lookki on erittäin mammaaaa :)

Kun minä olin yksinhuoltaja kauan sitten, ei tarvinnut itkeä. Yksinhuoltajana taloudellinen tilanteeni oli huomattavasti parempi kuin se oli ollut avioliitossa juopon miehen kanssa, joka joi omansa ja minun rahat, vieläpä lapsen lahjaan tarkoitetut rahat.

Aina oli silti tiukkaa, mutta sentään pystyi suunnittelemaan jotain, kun tiesi tulot ja menot. Ja juhlat juhlittiin, jos ei komeasti niin omaan tapaan ainakin ja pieniin lahjoihinkin oli varaa.

Ja ennen muuta oli oma rauha.

Kumpa voisit tehdä jotain työtä edes etänä kotoa käsin, edes muutaman tunnin viikossa. Saisit raha-asioitasi paremmalle mallille. Eikö se lakikin muuttunut alkuvuodesta, että sitä voisi jotain tehdäkin työttömyyskorvauksen kaventumatta.
Vähäisestäkin työkyvystä kannattaa huolehtia.