Kivikauden ihmiset jumalihmisiä

Kymmenien ja satojen tuhansien vuosien takaiset ihmiset olivat superihmisiä. He eivät olleet sohvaperunoita. Kapean erikoisosaamisen tai rutiinitoimimisen sijasta sijaan he osasivat kaikkea, ja useat olivat yleisneroja. He olivat urheita, ja heillä oli sydämen sivistystä. He olivat nykyistä vaativampia toistensa etiikan suhteen, mutta he myös kestivät "kohtalonsa" tai sen, mitä kohdalle sattui.

Entisajan ihmiset olivat henkisiä kuin mitkä, ja siksi edes kuolema ei merkinnyt heille mitään. He mieluummin kuolivat ylväästi ihanteidensa puolesta kuin pettivät itsensä, aattensa ja yhteisönsä.

Esihistoriallisen ajan ihminen ei tarvinnnut henkisyyteen kirkkoja tai temppeleitä. He näkivät hengen kaikessa ulkopuolellaan ja sisällä itsessään. Kirkot ja temppelit ovat niitä varten, jotka eivät havaitse olevansa itse henkeä ja eivät havaitse henkeä jatkuvasti kaikkialla ulkopuolellaankaan. Sellaiselle ihmiselle kirkot ja temppelit ovat tarpeellisia ja hyödyllisiä. Niiden kautta hän pääsee edes hetkeksi yhteyteen Hengen kanssa, joka hän on unohtanut itse olevansa ja jota hän ei ulkomaailmankaan havaitse olevan.

Temppelien ja muiden mahtavien rakennelmien rakentaminen alkoikin yleistyä reilut kymmenen tuhatta vuotta sitten, ja on lisääntynyt jatkuvasti sitä enemmän, mitä enemmän ihminen on materialistunut eli taantunut. Toistakymmentätuhatta vuotta sitten ihmisen aivot alkoivat radikaalisti pienentyä, ja ne eivät enää kyenneet toimimaan entiseen tapaan kunnollisena yhteysvälineenä henkisen todellisuuden ja materiaalisen maailman välillä. Ihminen ei taantuvilla aivoillaan enää kyennyt havaitsemaan henkeä, vaan alkoi yhä enemmän samaistua ulkoiseen käyttövälineeseensä.

Aluksi suurimmat rakennukset palvelivat hengellisiä tarkoituksia; mutta yhä edenneen taantumuksen vuoksi suurimmat rakennukset ovat nykyään pyhitettyjä materialismin edistämiselle.

Entisajan ihmistä eivät kiinnostaneet materiaaliset saavutukset, vaikka hän olisi suurilla aivoillaan kyennyt milloin tahansa sellaistakin tekemään. Hän ei nähnyt materialistisissa saavutuksissa mitään tavoittelemisen arvoista, ja siksi ajalta yli 10000 vuotta sitten ei ole monumentteja, laitteistoja ja teknologiaa jälkipolvien ihmeteltävänä, vaikka sen ajan ihmisen aivot olivat huomattavasti nykyistä isommat ja kapasiteettia siis olisi riittänyt.

Aivojen koon kehityksestä kahden miljoonan viime vuoden aikana:

http://www.superscholar.org/shrinking-brain/

Viimeisten reilun kymmenen tuhannen vuoden aikana aivot ovat kutistuneet niin nopeasti ja paljon (väh. 10%), että nykyaivojemme koko on samaa luokkaa kuin ihmisillä n. 250 000 vuotta sitten.

http://www.blog-thebrain.org/blog/2012/07/30/the-shrinking-human-brain-what-does-it-mean/

http://discovermagazine.com/2010/sep/25-modern-humans-smart-why-brain-shrinking

http://discovermagazine.com/2009/the-brain-2/28-what-happened-to-hominids-who-were-smarter-than-us

Olemme nykyisessä taantumuksellisessa tyhmyydessämme ja tietämättömyydessämme ajatelleet olevamme fiksumpia kuin kukaan milloinkaan meitä ennen, mutta niinhän tietämämättömät ja varsinkin tyhmät aina tekevät. Totuudellisempi kuva ihmisen menneisyydestä ovat näkemykset nykyisen mittapuun mukaan käsittämättömän hyvistä ajoista, jolloin materian harha ei ollut kietonut ihmistä pauloihinsa vaan vallitsi sopusointu ja henkisyys maan päällä.

http://en.wikipedia.org/wiki/Golden_Age

The term Golden Age (Greek: Χρυσόν Γένος Chryson Genos) comes from Greek mythology and legend and refers to the first in a sequence of four or five (or more) Ages of Man, in which the Golden Age is first, followed in sequence, by the Silver, Bronze, Heroic, and then the present (Iron), which is a period of decline. By extension "Golden Age" denotes a period of primordial peace, harmony, stability, and prosperity. During this age peace and harmony prevailed, humans did not have to work to feed themselves, for the earth provided food in abundance. They lived to a very old age with a youthful appearance, eventually dying peacefully, with spirits living on as "guardians".

Mahabharata:

Men neither bought nor sold; there were no poor and no rich; there was no need to labour, because all that men required was obtained by the power of will; the chief virtue was the abandonment of all worldly desires. The Krita Yuga was without disease; there was no lessening with the years; there was no hatred or vanity, or evil thought whatsoever; no sorrow, no fear. All mankind could attain to supreme blessedness.