Oletin että tällä palstalla isovanhemmat keskustelevat .
Vaan eipäs vaan ollutkaan niin.
Täällä enimmäkseen miniät moittivat isovanhempia...... eikös niille ole aivan oma ryhmänsä.
Isovanhempien juttujako !!!
Vaatimaton mummo
27
326
Vastaukset
- lapsenlapsi
Olisiko sitten parempi, jos olisi erikseen lastenlapsien palsta? Myös vanhemmat voisivat purkaa tuntojaan siellä, mikäli isovanhemmat olisivat poissaolevia lastenlapsiensa elämästä.
Ps. Miten tämä sana oikein taipuukaan?
Näinkö?
yks. nom. lastenlapsi
yks. gen. lastenlapsen
yks. part. lastenlasta
yks. ill. lastenlapseen
mon. gen. lastenlasten lastenlapsien
mon. part. lastenlapsia
mon. ill. lastenlapsiin- mummuksi
Muutamilla suomen kielen sanoilla on olemassa kaksi monikon genetiivimuotoa:
mies: miehien, miesten; nainen: naisien, naisten; puhelin: puhelimien, puhelinten; lapsi: lapsien, lasten. Lisäksi monikon genetiivin päätteet -den ja -tten ovat vapaassa vaihtelussa: huone: huoneiden, huoneitten; rikas: rikkaiden, rikkaitten. Yleensä jompikumpi muodoista on yleisempi, mutta molemmat siis ovat oikein.
Yhdyssanassa lastenlapset muodoksi on vakiintunut ns. toinen genetiivi, mutta aivan hyvin voi puhua myös lapsien lapsista.
Olisi tietysti mukavaa, että isovanhempien palstalla kirjoittelisivat isovanhemmat. Uusia palstoja on käsittääkseni mahdollista perustaa. - pelkään lapsiani
Mikä nyt potuttaa nm, lapsenlapsi???Ole hyvä ja pura tuntosi, vaikka tälle palstalle! Paha se on elää,kun olet katkera vanhemmillesi,jos ne on loistaneet poissaolollaan lastenlapsiensa elämästä. Eikai ne ole sitä tahallaan tehnyt ? Kaikkeen löytyy järkevä selitys,ota selvää,se vaatii vain hieman" nöyryyttä",ei ylimielisyyttä.Koppavuudella ei herranhuonetta rakenneta! Olen huomannut tämänpäivän nuoret,ei arvosta omia vanhempiaan,ja se aiheuttaa vanhemmille suoranaista "pelkoa".
- Onnellinen isoäti
Taidan olla vielä aloittajaa vaatimattomampi kun en ymmärtänyt yllä olevaa vastausta ollenkaan. Kielioppia tässä nyt tarvitaankin??
Mutta isoäitinä tässä kirjoitan, lapsenlapsi istuu sylissä ja syö jälkiruoaksi viinirypäleitä aina vaan lisää pyytäen. Kolmen lomapäivän jälkeen työstressi alkaa helpottaa ja on aikaa katsella ja nimetä lintuja, kukkia, koirarotuja ja 2-vuotias toistaa perässä. Vielä saan olla kaksi päivää. Elämä on ihanaa! Ja kun äiti tulee töistä, hän moittii ja opettaa. Paljan päinkö pidit ulkona? Ei se nyt syö ruokaa kun annoit vähänkin voipullaa kahvilassa! Oliko kumpparit sateella?
Näin sen kuuluu mennä.- Margitar
Terkut Onnelliselle isoäidille:
Tuo mummuksi-nimimerkki haluaa aina päteä ns. osaamisellaan milloin milläkin saralla. Varo, jos teet kirjoitusvirheen! Silloin mummuksi-rouva saa aiheen ilkkua.
Pitkäänkin. Hänkin kirjoittaa virheitä, mutta ei se silloin häntä haittaa.
En tiedä miten suurella äänellä hänen pitää huutaa, että saa äänensä kuuluviin. Voimme jättää hänet omaan arvoonsa.
Nuo taivutusohjeet ovat suoraan eräästä kirjasta kopioituja.
Kopiointia mummuksi harrastaa enemmänkin.
Minäkin saan lapsenlapseni huomenna kyläilemään ja se on minulle suuri ilo. Miniän kanssa tulemme hyvin juttuun, ei ole mikään kireäpipoinen ja muita opettava rouvashenkilö, vaan ihan rento mimmi, joka ymmärtää sen että mummi haluaa hemmotella joskus pieniä.
Hyvä me mummelit! - mummuksi
Margitar kirjoitti:
Terkut Onnelliselle isoäidille:
Tuo mummuksi-nimimerkki haluaa aina päteä ns. osaamisellaan milloin milläkin saralla. Varo, jos teet kirjoitusvirheen! Silloin mummuksi-rouva saa aiheen ilkkua.
Pitkäänkin. Hänkin kirjoittaa virheitä, mutta ei se silloin häntä haittaa.
En tiedä miten suurella äänellä hänen pitää huutaa, että saa äänensä kuuluviin. Voimme jättää hänet omaan arvoonsa.
Nuo taivutusohjeet ovat suoraan eräästä kirjasta kopioituja.
Kopiointia mummuksi harrastaa enemmänkin.
Minäkin saan lapsenlapseni huomenna kyläilemään ja se on minulle suuri ilo. Miniän kanssa tulemme hyvin juttuun, ei ole mikään kireäpipoinen ja muita opettava rouvashenkilö, vaan ihan rento mimmi, joka ymmärtää sen että mummi haluaa hemmotella joskus pieniä.
Hyvä me mummelit!Voisitko jotenkin perustella minuun kohdistamiasi ikäviä väitteitä? Kopioi esimerkiksi osia viesteistäni, joissa olen muka ilkkunut, vieläpä pitkään, toisten kirjoitusvirheitä. Samoin pyydän sinua esittämään viesteissäni esiintyviä virheitä.
Voisitko myös kertoa, mistä kirjasta esittämäni taivutusohjeet ovat suoraan kopioituja? Säännöt ovat tietenkin samat enkä voi keksiä uusia, mutta kiinnostaisi tietää, olenko muistanut esimerkkisanatkin ulkoa.
Valaisset myös esimerkein väitettäsi: "Kopiointia mummuksi harrastaa enemmänkin."
Siihen asti, kunnes olet esittänyt esimerkit, voimme sanojasi mukaillen jättää sinut ja viestisi omaan arvoonsa. - Mukaan vaan kaikki
mummuksi kirjoitti:
Voisitko jotenkin perustella minuun kohdistamiasi ikäviä väitteitä? Kopioi esimerkiksi osia viesteistäni, joissa olen muka ilkkunut, vieläpä pitkään, toisten kirjoitusvirheitä. Samoin pyydän sinua esittämään viesteissäni esiintyviä virheitä.
Voisitko myös kertoa, mistä kirjasta esittämäni taivutusohjeet ovat suoraan kopioituja? Säännöt ovat tietenkin samat enkä voi keksiä uusia, mutta kiinnostaisi tietää, olenko muistanut esimerkkisanatkin ulkoa.
Valaisset myös esimerkein väitettäsi: "Kopiointia mummuksi harrastaa enemmänkin."
Siihen asti, kunnes olet esittänyt esimerkit, voimme sanojasi mukaillen jättää sinut ja viestisi omaan arvoonsa.Joo kyllä näin taitaa olla, että palstoilla pyörivät muutamat kaikkitietävät, jotka uhoavat milloin mistäkin.
Myös minua mummona ihmetyttää tämä minä-anoppi -linjan jatkuva jauhaminen ja se, että jos joku jotain sattuu kysymään niin hyvin nopeasti ollaan ymmärtämässä että kyseinen henkilö (äiti) haluaa irti vastuustaan suhteessaan lapseensa. Väsynyt ei saa olla, ketään ei saa pyytää hoitamaan hetkeäkään lasta jne. sen perusteella että ennen oli vaikeata ja nyt ei ole. Jatkuva tuomitseminen ja vinoilu, ns. napauttaminen on joillekin oikein lempilaji.
Melko nokkelaa.
Olisi hyvä, jos palstalla kirjoittelisivat ne, joille se on tarkoitettu. - kysyn vaan
Mukaan vaan kaikki kirjoitti:
Joo kyllä näin taitaa olla, että palstoilla pyörivät muutamat kaikkitietävät, jotka uhoavat milloin mistäkin.
Myös minua mummona ihmetyttää tämä minä-anoppi -linjan jatkuva jauhaminen ja se, että jos joku jotain sattuu kysymään niin hyvin nopeasti ollaan ymmärtämässä että kyseinen henkilö (äiti) haluaa irti vastuustaan suhteessaan lapseensa. Väsynyt ei saa olla, ketään ei saa pyytää hoitamaan hetkeäkään lasta jne. sen perusteella että ennen oli vaikeata ja nyt ei ole. Jatkuva tuomitseminen ja vinoilu, ns. napauttaminen on joillekin oikein lempilaji.
Melko nokkelaa.
Olisi hyvä, jos palstalla kirjoittelisivat ne, joille se on tarkoitettu.Saako mummi olla väsynyt? Niin väsynyt ettei jaksa olla lapsenvahtina? Vai tulkitaanko se heti että haluaa irti isovanhemmuudesta?
- Väsyttää
kysyn vaan kirjoitti:
Saako mummi olla väsynyt? Niin väsynyt ettei jaksa olla lapsenvahtina? Vai tulkitaanko se heti että haluaa irti isovanhemmuudesta?
Saa olla väsynyt. Itse olen mummi-iässä, muttei minulla lapsenlapsia vielä ole. Kun tulen töistä kotiin, olen ihan rättipoikki. Pitäisi pestä pyykkiä, laittaa ruokaa, siivoilla, hoitaa puutarhaa, mutta on usein päiviä, kun haluaisi vain nukkua työpäivän jälkeen. Viikonloppuna teen rästitöitä, ulkoilen ja nukun. Viikolla en ole pitkään aikaan jaksanut lenkkeillä, kun työ vie kaikki voimat.
Toivottavasti saan lapsenlapsia vasta sitten kun joskus yli 65-vuotiaana pääsen eläkkeelle, jollei työnantaja ala tajuamaan, että ikääntyvien ihmisten työtaakkaa tulee helpottaa, vaikka meillä olisikin enimmän työn tuomaa kokemusta ja tietotaitoakin, kuin nuoremmilla.
- tosivanhaenkeli
Mää taas oletin
että niitä perkeleitä
kumartasi kaikki.
Ne ilkimykset ovat
olevinaan yhteiskunnan
selkäranka.
Kuten kaikesta tulee
ilmi he ovat yhteiskunnan
ulkopuolelle heitetty ilkimysjoukko
josta ei ole minkäänlaista
hyötyä.
Jos heistä jotain hyötyä
olisi kai heillä olisi
yhteiskunnassa jotain
merkitystä.
Minä en ainakaan
huomaisi mitään
jos Jumala ensiyönä
ottaisi koko roskajoukon
taivaaseensa. - Muuan mummu
Samaa olen itsekin kysynyt joskus, ja toivonut, että isovanhemmat kirjoittaisivat omalta kantiltaan isovanhemmuudesta.
Enpä onnistunut ehdotuksessani, vaan sain nimenomaan reippaan ryöpyn vastaukseksi, että mihin miniät sitten voisivat kirjoittaa, kun ovat tympääntyneet isoäitien toimiin.
On äitien palstat, isien palstat ja isovanhempien palstat. Sitten vielä appivanhemmille avattu omansa.
Luulisi löytyvän jokaiselle jotakin.
Isovanhemmat vain eivät taida olla innokkaita keskustelemaan isovanhemmuudesta. Ehkä isovanhemmat ovat keskenään niin erilaisia.
Jo ikähaitari on vuosikymmenten pituinen. Omat lapsenlapseni ovat jo aikuiset, ja ketjussa kirjoittaa isoäiti, jolla on kaksivuotias polvellaan! Aika kuluu.
Kun mietin omia lapsenlapsiani, niin huomasin, että ensimmäiset olivat luonani ja hoivissani paljon enemmän kuin yli 10 v myöhemmin syntynyt toisen perheen ainokainen.
Varmaan siitä syystä, että lapsi oli vuosien odottamisen jälkeen niin silmäterä, ettei äiti koskaan päästänyt häntä yökylään edes kaverille, saati kauas mummulaan. Lapsi oli myös niin äitiin kiintynyt, että ero olisi ollut heille kovin vaikea.
Mielelläni olisin halunnut hiukan sekaantua tämän lapsen kasvatukseen, koska hänet on kertakaikkiaan hemmoteltu piloille. Koskaan ei lapselle saanut koitua pahaa mieltä mistään. Äiti auttoi, lapsen ei tarvinnut opetella edes vessassa käymään ennen kouluikää.
Kaikki oli kotona valmiiksi passattu eteen. Se kostautuu nyt, kun ei koulu maita, ei opiskelupaikkaa haluta, ei työ kelpaa. Harrastuksia aloitetaan ja lopetetaan kesken, kun välineet on hankittu, jne.
Mutta en ole sekaantunut. Aikuiset ihmiset hoitavat asiansa ja perheensä, eivät he missään muussakaan jutussa ole apuani kysyneet. Lapsi on herttainen, kauniskäytöksinen ja tykkää mummusta.
Olenhan minä onnellinen.- Varmasti onnelinen
Myöhemmin syntynyt toisen perheen ainokainen" Joo tästä silmäterästä tuli sitten se ns."Uusavuton luuseri "jota maalima potkii päähän. Siinä vanhemmat tekivät lapselleen karhunpalveluksen!
- mummeli2
Mielestäni isovanhemmat eivät elä eristetyllä saarella, jossa saisivat keskustella vain keskenään. Meidän kaikkien elämään kuuluu myös eri ikäistä lähipiiriä, ja asiamme voivat koskea yhtä hyvin myös lapsiamme ja miniöitämme. Heillä voi olla myäs meille asiaa, joka sopii hyvin tänne isovanhempia koskevalle palstalle. Jos mimiöitä mietityttää joku isovanhempiin liittyvä asia tai jos isovanhemmilla on pulma lastensa kanssa, niin miksi ei nuorempi polvi saisi keskustella täällä heidän kanssaan, kuten keskustellaan kaikkean kanssa oikeassakin elämässä.
Minua ei haittaa vaikka eri ikäpolvet lukevat ja ottavat osaa keskusteluihin isovanhempia koskevalla palstalla. Olisi vähän tylsääkin, jos oltaisiin vain ikäistemme seurassa... ei kai tätä niin kauhean tiukkapipoisesti tarvitse määritellä- Pipo kallellaan
Niin, isovanhemmuus on vaikea aihe. Ei siitä pysty mitään sanomaan, paitsi nuorella polvella, jolla kyllä mielipiteitä piisaa.
Isovanhemmuus on viimeisin osoitus siitä, että emme kelpaa mihinkään, taitomme ovat ruostuneet, olemme itsekkäitä ja ahneita, emme sitoudu lapsenlapsiin.
Kyllä se on selväksi tehty.
Me luuserit. - samaa mieltä
aivan samaa mieltä. Itseäni isovanhempana kiinnostaa myös lastenlasten vanhempien mielipiteet
- asiat halki
Minä puolestani keskustelen mielelläni myös lasteni ja miniöitten/vävyjen kanssa isovanhemmuuteen liittyvistä asioista. On oikein kiinnostavaa kuulla asioista nuorempien kannalta ja se myös avartaa omia näkemyksiä. En pidä sitä mitenkään vaikeana.
Jos keskustelun aihe on ongelma miniän kanssa, niin mikäpä valottaisi asiaa paremmin toisen osapuolen kannalta kuin miniöitten kirjoitukset. Onhan riidoissakin kuultava myös toista osapuolta. Jos vain me mummot keskenämme puidaan asiaa, se jää väkisinkin yksipuoliseksi.- asiat halki
Ja vielä: Jos isovanhemmat puhuvat keskenään miniöistään, se on selän takana panettelua, mutta jos he puhuvat asiasta yhdessä miniöitten kanssa, se on asioiden avointa käsittelyä.
- Mykkäkoulu
Isovanhempana olen aina joutunut pitämään yhteyttä pojan perheeseen. Sieltä päin ei oteta koskaan yhteyttä. Lähetän sähköposteja, viestitän FB:ssa, soittelen, mutta sieltä ei mitään.
Nyt sain viimein tarpeekseni kun ajattelin, että olen häirikkö, jonka pitäisi oppia olemaan omissa oloissaan. Ajattelin, että he ehkä ottaisivat selvää mitä minulle kuuluu, kun ei mitään kuulu.
Ei mitään. Odottelin kuukausia yhteydenottoa.
Lopulta minulle tuli huono omatunto tästä puhumattomuudesta ja soittelin ja kysyin, voivatko he hyvin. Voivat kuulemma.
Vaikeneminen jatkuu. Mitään eripuraa ei tietääkseni ole, mutta ymmärrän, että olen se, joka pitää yhteyttä. He eivät minua tarvitse. - äitinä ja lapsena
Hei Mykkäkoulu! Ei kannata loukkaantua nuorille kun he käyttäytyvät nuorille tyypilliseen tapaan. En usko että heillä on mitään sinua vastaan, jos he kuitenkin tulevat käymään edes välillä kun pyydetään. He vaan ovat tottuneet siihen että vanhempi ikäpolvi on se joka tekee aloitteet. Joskus myöhemmin vuorot vaihtuvat, mutta paljon myöhemmin. Nuorilla on nyt perheensä, työnsä, harrastuksensa ja muut kiireet. He saattavat muistaa sinua ja tavata mielellään, mutta aloitekykyä yhteydenpitoon ei vaan riitä. Vaikka he eivät juuri nyt varsinaisesti tarvitse sinua, heille voi olla tärkeää tietää että olet tavattavissa välillä tai myöhemmin. Toivon että et päästä heitä etääntymään loukkaantumalla turhasta.
Kerronpa itsestäni. Äiti oli yleensä se joka soitteli meille neljälle lapselleen ja teki aloitteet tapaamisiin. Itse en tainnut soittaa juuri koskaan alle neli-viiskymppisenä. Isän kanssa ei puhuttu koskaan puhelimessa. Silti tapaamiset olivat mieluisia ja molemmat vanhemmat minulle rakkaita. Tapaamiset olivat mieluisia, vaikka en sitä koskaan itse ehdottanut.
Kun he vanhenivat, tuli luonnolliseksi soitella sinne ja kysellä vointia, lähteä katsomaan, ja aikanaan kaikki yhteydenpito tapahtui lapsilta heille päin, kun tiedettiin ettei heidän aloitekykynsä enää riitä mutta ilahtuvat tapaamisista..
Nyt pidän ahkerasti yhteyttä omiin aikuisiin lapsiini, vaikka he eivät soittele tännepäin. Tavataan melko usein ja aina minun aloitteestani. On mukavaa yhdessä ja luotan siihen että ollaan kaikki tärkeitä toisillemme. Ajattelen että minun tehtäväni äitinä on ylläpitää läheisyyttä nyt, kun heidän oma elämänsä on niin mielenkiintoista, että vanhemmat voivat unohtua ihan vahingossa.- Mykkäkoulu
Minun "nuoreni" ovat jo yli 50 vuoden ohittaneet, lapset lukiossa.
He ovat eläneet omaa elämäänsä 25 v. Nuorina seurani kelpasi, he kävivät mökillä ja vietimme jouluja yhdessä. Vähitellen vain elämämme eriytyivät, en tiedä sen ihmeempää skismaa syntyneeksi, lastenlapsiin on hyvät välit.
Tuntuu vain raskaalta olla aina se yhteydenpitäjä. En ole heille tärkeä.
Minä olen jo ikäihminen, ja huomaan, että mitään apua en saa vaikka pyydän, jos tarvitsisin johonkin toimeen nuorempaa kättä tai kykyä nousta tikkaille, tai kantamaan minulle liian raskaita taakkoja.
Olin sairaalassa toista viikkoa, eivät käyneet, eivät soittaneet. - Juuri niin
Mykkäkoulu kirjoitti:
Minun "nuoreni" ovat jo yli 50 vuoden ohittaneet, lapset lukiossa.
He ovat eläneet omaa elämäänsä 25 v. Nuorina seurani kelpasi, he kävivät mökillä ja vietimme jouluja yhdessä. Vähitellen vain elämämme eriytyivät, en tiedä sen ihmeempää skismaa syntyneeksi, lastenlapsiin on hyvät välit.
Tuntuu vain raskaalta olla aina se yhteydenpitäjä. En ole heille tärkeä.
Minä olen jo ikäihminen, ja huomaan, että mitään apua en saa vaikka pyydän, jos tarvitsisin johonkin toimeen nuorempaa kättä tai kykyä nousta tikkaille, tai kantamaan minulle liian raskaita taakkoja.
Olin sairaalassa toista viikkoa, eivät käyneet, eivät soittaneet.Toivon ,että hyvi monet "lapset ja lapsenlapset", 12-55 vuotiaat lukisivat kirjoituksesi ja ymmärtäisivät edes pikkasen auttaa ja soitella.Se piristää valtavasti monen eläkeikäisen päiviä,vaikka heillä onkin se "oma elämä" hankittu,niinkuin sanotaan.Monelta on kumppani ja ystäviä jo kuollut.
Lapseni kysyy aina mitä haluan äitienpäivälahjaksi tai mennään ulos syömään.Nykyisin sanon,että mun äitienpäivä on joka päivä,eikä se kaipaa ,kuin soittoa silloin tällöin ,tai kun itse soitan pari kertaa viikossa,niin jutellaan vaikka joku minuutti,että heillä olisi siihen aikaa.
- kumpikin hyvä
Aikuisena kannattaa pysyä ja miettiä mikä itse oli nuorena miniänä?,eli ollaan eri ikäkauden ihmisiä ja ajatellaan eri lailla.
- fammy ihmettelevä
Itse olen kovasti ihmetellyt myös,kun tyttäreni ei soittele meille( vanhemmilleen),edes kysyäkseen mitä kuuluu.emme ole raihnasia,mutta sairauttakin on,joskaan ei kipuja,siis aktiivisia ja toimintakykyisiä.Soitto tulee ,kun tarvitsevat lastenhoito-tai kyyditystä harrastuksiin-viikottainkin.
Itse ,kun soitan,vastaus on,meillä on nyt häslinkiä,antaa ymmärtää,mahdottoman kiire päivästä-viikosta-kuukaudesta toiseen.Ei ole kiire ,kun halutaan mökille kavereiden kanssa juhlimaan,tai laskettelureissulle,etelän matkoille,tai firman kesä-kevät-joulujuhliin ja taas lapset hoitoon.Lukeneita ihmisiä,mutta tunneäly vajaa.
Mitä saan minä-haukkuja,jos lapsi kiukuttelee,että sitä rataa.
Olen jo oppinut,miten menettelen.
- puhelinkammoinen
Jospa yrittäisin vähän selittää soittamattoman tyttären kannalta... Minä olen jollain tapaa puhelinkammoinen, siis tuntuu hankalalta puhua mitään puhelimessa. Vältän soittamista rakkaillekin ihmisille, ja tuntuu että en keksi mitään sanomista. Onhan tyhmää jos ollaan hiljaa, ja toisaalta juuri sillä hetkellä en muistakaan sitä mitä pitäisi sanoa. Välttelen jopa vastaamista puhelimeen, vaikka juttelisin samojen ihmisten kanssa mielelläni nokakkain. Lyhyet tiedotukset laitan mieluummin tekstiviestinä.
Soittamattomuus ei välttämättä tarkoita sitä että ei halua olla tekemisissä. Vaikka olisi asiaakin, siirrän soittamista seuraaville päiville ja väli saattaa venyä pitkäksi. Joskus olen myös niin väsynyt että en jaksa puhua kenenkään kanssa, vaikka haluaisin. Kun asiat painavat mieltä, on vaikea ryhtyä juttusille omaistenkaan kanssa. Joka tapauksessa olen kiitollinen aina kun vanhemmat ottavat yhteyttä minuun päin ja osoittavat että eivät unohda eivätkä kanna kaunaa siitä että olen itse niin aloitekyvytön.- miniä ja anoppi
Mehän ollaan melkein jokainen sekä anoppeja että miniöitä, sekä vanhempia että lapsia jollekin. Niinpä lukiessamme isovanhempien juttuja saattaakin nousta esiin oma tilanteemme ja roolimme myös miniänä, ja otamme lopulta kantaa miniänä, vaikka aloimme lukea anoppina. On siis mahdotonta erottaa anopit keskustelemaan toiseen ryhmään ja miniät toiseen.
Saatan tässä ryhmässä kirjoittaa lastenlasteni asiaa isoäitinä ja anoppiasiaa miniänä, tai tyttäreen liittyviä ongelmia äitinä. Kuitenkin olen sama ihminen jokaisessa roolissani. Huomatkaa myös, että miniät eivät välttämättä ole nuoria eikä anopit vanhoja, eikä meitä voi määritellä eri aikakausiin tai eri ikäkausiin.
Eikös ole vain keskustelun rikkautta, jos siihen osallistuu eri ikäisiä ja erilaisessa sukulaisuusasemassa olevia ihmisiä? Me kaikki myös läpikäydään vuorollamme samat ikävaiheet ja samat roolit lapsina, vanhempina ja isovanhempina - isovanhemmuuskeskustelut sopivat meille jokaiselle. - Päivä päivältä
miniä ja anoppi kirjoitti:
Mehän ollaan melkein jokainen sekä anoppeja että miniöitä, sekä vanhempia että lapsia jollekin. Niinpä lukiessamme isovanhempien juttuja saattaakin nousta esiin oma tilanteemme ja roolimme myös miniänä, ja otamme lopulta kantaa miniänä, vaikka aloimme lukea anoppina. On siis mahdotonta erottaa anopit keskustelemaan toiseen ryhmään ja miniät toiseen.
Saatan tässä ryhmässä kirjoittaa lastenlasteni asiaa isoäitinä ja anoppiasiaa miniänä, tai tyttäreen liittyviä ongelmia äitinä. Kuitenkin olen sama ihminen jokaisessa roolissani. Huomatkaa myös, että miniät eivät välttämättä ole nuoria eikä anopit vanhoja, eikä meitä voi määritellä eri aikakausiin tai eri ikäkausiin.
Eikös ole vain keskustelun rikkautta, jos siihen osallistuu eri ikäisiä ja erilaisessa sukulaisuusasemassa olevia ihmisiä? Me kaikki myös läpikäydään vuorollamme samat ikävaiheet ja samat roolit lapsina, vanhempina ja isovanhempina - isovanhemmuuskeskustelut sopivat meille jokaiselle.Kaikki nyt innostuvat selittämään, miten joka ikäpolvi on oikeutettu kirjoittamaan palstalle.
No mitäs jos sitten kirjoittaisitte nimenomaan isovanhempien ja lastenlasten suhteista.
On nyt tehty selväksi, että oikeus kirjoittamiseen on kaikilla.
Kirjoittakaa sitten!
Kirjoitusten sävyn ei ole pakosti oltava tuomitseva ja moittiva, vaan olisi mielenkiintoista lukea joskus hyvistä suhteista, joita perheiden kesken varmasti myös on.
Omalta kohdaltani voin kertoa, että kirjoittelin muistiin pikku tapahtumia aikoinaan, kun lapset pienenä olivat hoivissani silloin tällöin. Tein pienet kirjat, joihin liimailin valokuvia ja lasten piirroksia, ja tallensin heidän tokaisujaan muistiin. Nyt vanhempana nämä kirjaset ovat heistä aina yhtä kiinnostavia. He lueskelevat niitä aina uudelleen ja nauravat hauskoille tapahtumille. Olen ajatellut, että tällaiset pienet dokumentit heidän varhaislapsuudestaan auttaa heitä itseäänkin muodostamaan näkemystä itsestään. Ikään kuin kolmiulotteinen kuva siitä ajasta, joka ei ole vielä kirkkaana muistissa.
- ilman rajoja
Olen isoäiti ja minua kiinnostaa myös muiden kuin oman sukupolveni mielipiteet. Olen myös äiti ja miniä, joten olisi vaikea valita kirjoitanko anoppien vai miniöitten palstalle.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Olen tosi outo....
Päättelen palstajuttujen perusteella mitä mieltä minun kaipauksen kohde minusta on. Joskus kuvittelen tänne selkeitä tap172194Kotkalainen Demari Riku Pirinen vangittu Saksassa lapsipornosta
https://www.kymensanomat.fi/paikalliset/8081054 Kotkalainen Demari Riku Pirinen vangittu Saksassa lapsipornon hallussapi842148- 1011407
Vanhalle ukon rähjälle
Satutit mua niin paljon kun erottiin. Oletko todella niin itsekäs että kuvittelet että huolisin sut kaiken tapahtuneen101366Maisa on SALAKUVATTU huumepoliisinsa kanssa!
https://www.seiska.fi/vain-seiskassa/ensimmainen-yhteiskuva-maisa-torpan-ja-poliisikullan-lahiorakkaus-roihuaa/1525663841247Hommaatko kinkkua jouluksi?
Itse tein pakastimeen n. 3Kg:n murekkeen sienillä ja juustokuorrutuksella. Voihan se olla, että jonkun pienen, valmiin k1461188Aatteleppa ite!
Jos ei oltaisikaan nyt NATOssa, olisimme puolueettomana sivustakatsojia ja elelisimme tyytyväisenä rauhassa maassamme.249896- 78879
Omalääkäri hallituksen utopia?
Suurissa kaupungeissa ja etelässä moinen onnistunee. Suuressa osassa Suomea on taas paljon keikkalääkäreitä. Mitenkäs ha173874- 63864