Miten voin pysyä kilpailukykyisenä kun julkinen terveydenhoito on jo yli 10 vuotta jättänyt antamasta kunnollista apua terveysongelmiini? En ole saanut edes kunnollista diagnoosia sairauteeni. Minulla on epäilty autoimmuunisairautta, borrileoosia, reumaa (ei löydy reumatekijöitä verestä), lihasreumaa ja kilparauhasen vajaatoimintaan (arvot normaalit labroissa). Psyykistäkin sairautta on epäilty sen takia olen joutunut toimimaan lääketehtaiden koekaniinina ja syömään kymmeniä erilaisia psyykenlääkkeitä vailla apua.
Minulla ei ole rahaa käydä yksityisellä tai matkustaa ulkomaille hakemaan apua maista, jossa sairauteni hoidon osaaminen ja diagnosointi on Suomen julkista sairaanhoitoa laadukkaampaa. Kun en saa edes diagnoosia en saa mitään apua ja olen jäänyt työvoimatoimiston mielivallan alle.
Olen itse huolehtinut kilpailukyvystäni käymällä kaksi eri ammattikoulua hyvillä arvosanoilla ja minulla on sen lisäksi ammattikorkeakoulussa suoritettu insinöörin tutkinto elektroniikan tuotannosta. Silloin kun menin opiskelemaan sitä, alaa hehkutettiin suomen ykkösalana. Nyt alkaa tuntua, että en enää jaksa suorittaa neljättä tutkintoa. Voimat eivät vain enää riitä. Olisi ollut jossakin vaiheessa kiva päästä työelämään muutenkin kuin lyhyissä pätkissä.
Pelkään vain, että voimat eivät tule riittämään siihen kilpailukykytasoon mitä täällä vaaditaan ja tilanteeni ei ainakaan parane siitä pitemmällä tähtäimellä, että minulla ei ole varaa hakea terveyteni ylläpitoon parempaa osaamista kuin mitä Suomen julkinen terveyden hoito kykenee toimittamaan.
Myös se, että minun kouluttamiseeni käytetään miljoonia euroja, mutta osaamiselleni ei ole mitään käyttöä on aikamoista tuhlaamista. Mitä voin vielä tehdä paremmin? Onko kaikki todellakin täällä vain ja ainoastaan minun yksilöllisen suorituskykyni varassa ja minun pitäisi olla joku yli-ihminen, joka tyhjästä taikoo ilman rahaa ja tuloja ympäri maailmaa parhaat asiantuntijat auttamaan? Samalla kun Suomen terveydenhoito on vuosikymmenen ajan kieltäytynyt tai sitten ollut kyvytön toimittamaan apua tai edes diagnosoimaan sairauttani.
Pahoittelen kirjoitus virheitä en jaksa korjata olen epätoivoinen olen loppu. En jaksa enää pitkään. Ainoa hyvä puoli tässä on se, että kunhan ongelmani paisuvat todella valtaviksi järjestelmä ei enää voi kieltäytyä toimittamasta apua vaan sen on pakko joku paikka toimittaa mihin voin kokonaan vetäytyä yhteiskunnasta pois.
En todennäköisesti enää edes elä kauan, koska kuolleisuus tässä kunnossa olevilla kuin itse olen on todella iso. Aikamoista tuhlausta se on kuluttaa miljoonia euroja koulutukseen ja sitten jättää oman onnensa nojaan kuolemaan. Olen varmasti tehnyt kaikki juuri niin kuin on pitänyt ja vähän enemmänkin. Kaikkeen ei vain pysty ilman rahaa, ilman tuloja, ilman suhteita ja vuosiakausien ajan tasaisesti huononevan terveyden kanssa.
En usko, että tällä palstalla kukaan välittää. Keskustelu täällä on kuin irvikuva ihmiskunnasta, mutta kirjoitan silti, koska mielestäni tarinallani on oikeus tulla kuulluksi edes kerran ennenkuin menen siihen kuntoon, että en enää jaksa sitä kertoa.
Minulla ei ole rahaa käydä yksityisellä tai matkustaa ulkomaille hakemaan apua maista, jossa sairauteni hoidon osaaminen ja diagnosointi on Suomen julkista sairaanhoitoa laadukkaampaa. Kun en saa edes diagnoosia en saa mitään apua ja olen jäänyt työvoimatoimiston mielivallan alle.
Olen itse huolehtinut kilpailukyvystäni käymällä kaksi eri ammattikoulua hyvillä arvosanoilla ja minulla on sen lisäksi ammattikorkeakoulussa suoritettu insinöörin tutkinto elektroniikan tuotannosta. Silloin kun menin opiskelemaan sitä, alaa hehkutettiin suomen ykkösalana. Nyt alkaa tuntua, että en enää jaksa suorittaa neljättä tutkintoa. Voimat eivät vain enää riitä. Olisi ollut jossakin vaiheessa kiva päästä työelämään muutenkin kuin lyhyissä pätkissä.
Pelkään vain, että voimat eivät tule riittämään siihen kilpailukykytasoon mitä täällä vaaditaan ja tilanteeni ei ainakaan parane siitä pitemmällä tähtäimellä, että minulla ei ole varaa hakea terveyteni ylläpitoon parempaa osaamista kuin mitä Suomen julkinen terveyden hoito kykenee toimittamaan.
Myös se, että minun kouluttamiseeni käytetään miljoonia euroja, mutta osaamiselleni ei ole mitään käyttöä on aikamoista tuhlaamista. Mitä voin vielä tehdä paremmin? Onko kaikki todellakin täällä vain ja ainoastaan minun yksilöllisen suorituskykyni varassa ja minun pitäisi olla joku yli-ihminen, joka tyhjästä taikoo ilman rahaa ja tuloja ympäri maailmaa parhaat asiantuntijat auttamaan? Samalla kun Suomen terveydenhoito on vuosikymmenen ajan kieltäytynyt tai sitten ollut kyvytön toimittamaan apua tai edes diagnosoimaan sairauttani.
Pahoittelen kirjoitus virheitä en jaksa korjata olen epätoivoinen olen loppu. En jaksa enää pitkään. Ainoa hyvä puoli tässä on se, että kunhan ongelmani paisuvat todella valtaviksi järjestelmä ei enää voi kieltäytyä toimittamasta apua vaan sen on pakko joku paikka toimittaa mihin voin kokonaan vetäytyä yhteiskunnasta pois.
En todennäköisesti enää edes elä kauan, koska kuolleisuus tässä kunnossa olevilla kuin itse olen on todella iso. Aikamoista tuhlausta se on kuluttaa miljoonia euroja koulutukseen ja sitten jättää oman onnensa nojaan kuolemaan. Olen varmasti tehnyt kaikki juuri niin kuin on pitänyt ja vähän enemmänkin. Kaikkeen ei vain pysty ilman rahaa, ilman tuloja, ilman suhteita ja vuosiakausien ajan tasaisesti huononevan terveyden kanssa.
En usko, että tällä palstalla kukaan välittää. Keskustelu täällä on kuin irvikuva ihmiskunnasta, mutta kirjoitan silti, koska mielestäni tarinallani on oikeus tulla kuulluksi edes kerran ennenkuin menen siihen kuntoon, että en enää jaksa sitä kertoa.
Vastaukset 1
Vanhimmat
"Minulla on epäilty autoimmuunisairautta, borrileoosia, reumaa (ei löydy reumatekijöitä verestä), lihasreumaa ja kilparauhasen vajaatoimintaan (arvot normaalit labroissa)."
Kun tuon kilpirauhasen vajaatoiminnan mainitsit, niin laitan tuohon alle linkin viimekuisen Inhimillisen tekijän jaksoon, jossa asiaa käsiteltiin. Ohjelmassa tuli esiin, että sen diagnosoinnissa on ollut merkittäviä puutteita. Moni on kärsinyt pitkään tietämättä tilanteestaan. Tyroksiini toimii toisilla ja toisilla ei. Ehkäpä vilkaiset, muistuttavatko oireet omiasi? (Pituus 47 minuuttia.)
http://areena.yle.fi/tv/2152917
Ns. kirjoitusvirheesi ovat ihan mitättömiä sen tosiasian rinnalla, että kirjoitat erittäin hyvää suomea.