Olen tämän joskus kirjoittanut edemenneen Articin Uskontofoorumille. Mielipiteitä?
-------------------------------------------
Koska en voi tehdä mahdottomia, eli todistaa olemattoman olemattomuuden, yritän selittää miksi minä henkilökohtaisesti en usko jumalien olemassaoloon. Tässä on vähän kritiikkiä uskovia kohtaan, mutta aina roiskuu kun rapataan sanoivat poliisitkin Mikkelin räjähdyksen jälkeen.
Ensinnäkin pelkkä usko ei tee jumalia oleviksi. Usko saattaa kyllä luoda jumalan uskovien mielikuvitukseen, mutta mitään todellista ei usko saa aikaiseksi, oli se sitten kuinka hurskasta ja harrasta uskoa tahansa.
Pelkkä usko, luulo tai olettamus ei ilman todisteita, tai jopa vastoin todisteita, on sinisilmäisyyttä. Uskoisitko sinä vampyyreihin, ihmissusiin tai menninkäisiin ilman todisteita? Uskotko minua, jos kerron olevani oikeasti Saudi-Arabian prinssi?
Jumalat ovat järjenvastaisia ja luonnottomia asioita. Uskovat mielellään selittävät mysteerejä, kuten elämän syntyminen, jumalien avulla. He paikkaavat aukot, joihin tieto ei yletä, uskomuksillaan. Selittävät käsittämättömät asiat järjettömyyksillä - jumalilla. Uskonnot syntyivät ihmisten ollessa nykyistä huomattavasti alkeellisemmalla tasolla. He eivät ymmärtäneet luonnonilmiöitä eivätkä osanneet selittää niitä. Ihminen on utelias, hän haluaa selityksiä. Koska sen ajan keinot luonnonilmiöiden selittämiseen olivat olemattomat, ilmiöt piti selittää kehittämällä jumalat. Ukkonen oli jumalten vihaa, auringonpimennykset olivat suuria enteitä jne. Aikojen kuluessa jumaliin liitettiin kaikki, mikä vähänkin liittyy elämään. Nykyään tiede on selittänyt tai ainakin järkiperäistänyt kaikki ihmisiä askarruttaneet seikat ja osoittaneet uskonnolliset käsitykset vääriksi, yhtä lukuunottamatta: elämän synty, se ensimmäisen elämänkipinän syttyminen, on vielä selittämättä.
Jos mysteereihin ei tiedetä vastausta, se ei tarkoita etteikö vastausta olisi. Sitä ei vain tiedetä. Uskovat eivät voi tätä tietämättömyyttä hyväksyä, vaan nojaavat jumaliinsa kaiken selittäjänä. Ja mitään muita selityksiä he eivät sitten hyväksykään. Jos jokin sotii heidän jumalkäsitystään vastaan, se on valetta – mahdollisesti jopa Saatanasta, kuten usein kuulee ”tosiuskovien” sanovan heidän puolustellessaan näkemyksiään. Galilei oli aikoinaan uskovien mielestä väärässä. Samoin Kopernikus ja Darwin, vaikka kaikilla oli esittää todellista näyttöä asiastaan. Tosiasiat sotivat uskovien jumalkuvaa vastaan ja siksi ne on hylättävä ettei usko kyseenalaistuisi. Raamattu kertoo tämän parhaiten: Galatalaiskirje 1:8-9, jossa Paavali kiroaa vaikkapa enkelin, jos hän julistaisi evankeliumia Paavalin vastaisesti.
Ihmisjärki on erehtyväinen. Mutta se on kuitenkin paljon luotettavampi ohjaaja elämässä kuin pelkkä sokea usko. Uskovien mielestä järki taas johtaa harhaan, jumalaa ei voi järjellä ymmärtää. Miksi ei voisi? Minä ainakin yrittäisin ymmärtää, jos joku jumalan olemuksen minulle selittäisi. En epäile, etteikö selittäjiä uskovien leiristä löytyisi, tyyliin "Jumala on ikuinen", "Jumala on rakkaus" jne. Mutta sitä he eivät koskaan selitä, että miten jumala on mahdollinen. Koska eivät osaa.
Kuten jo mainitsin, jumalista ei ole mitään todisteita. Uskovat todistelevat jumalansa olemassaoloa omilla kokemuksillaan, mutta näitä subjektiivisia kokemuksia ei voi laskea todisteiksi, sillä ne ovat selitettävissä harha-aistimuksilla, unilla, väärillä tulkinnoilla ja johtopäätöksillä, mielenhäiriöillä ja vastaavilla. Joskus jumalkokemukset ovat jopa valheita, joilla ihminen hakee oman yhteisönsä hyväksyntää. Lisäksi uskovilla on omat perusolettamuksensa taka-alalla. Jos kristitty, hindu ja ateisti näkevät oudon valoilmiön, kristitty sanoo sen olevan enkeli, hindu sanoo sitä Visnun lähetiksi ja ateisti sanoo sitä oudoksi valoilmiöksi. Kuka heistä on mielestäsi oikeassa?
Joku viisaana pidetty ihminen sanoi, että ”ihmismieli on rajaton pettäessään itseään”.
Miksi uskovat pettävät itseään ja luovat itselleen jumalia? Koska niiden avulla voidaan selittää kaikki asiat. Ihmiset eivät pidä epätietoisuudesta, vaan haluavat vastauksia. Kehittämällä jumalat ihmiset pystyvät antamaan tarkoituksen olemassaololleen. Elämällä ei ole selvää tarkoitusta ja se on täynnä vastoinkäymisiä. Vaikka mitä tekisimme, kuolemme loppujen lopuksi. Ihmiset kokevat tämän elämän tarkoituksettomuuden ja raadollisuuden, kuoleman ja eron läheisistään ahdistavaksi. Työntääkseen pelon ja ahdistuksen pois mielestään tai ainakin tehdäkseen sen helpommin käsiteltäväksi, he seuraavat järjenvastaisia oppeja sekä ajatusmalleja. Kuolemanpelko hälvenee loistokkaan haavekuvan rinnalla.
Samalla tavalla kommunistit jaksoivat eteenpäin vaikka kaikki meni päin persettä. Usko Utopiaan antoi voimia. Saksalaiset jaksoivat katsella Hitleriä, koska heitä odotti uusi ja uljas tuhatvuotinen valtakunta.
- as ignorance and fear are the parents of all superstition, the troubled fancy of primitive man wove the God idea-
-------------------------------------------
Koska en voi tehdä mahdottomia, eli todistaa olemattoman olemattomuuden, yritän selittää miksi minä henkilökohtaisesti en usko jumalien olemassaoloon. Tässä on vähän kritiikkiä uskovia kohtaan, mutta aina roiskuu kun rapataan sanoivat poliisitkin Mikkelin räjähdyksen jälkeen.
Ensinnäkin pelkkä usko ei tee jumalia oleviksi. Usko saattaa kyllä luoda jumalan uskovien mielikuvitukseen, mutta mitään todellista ei usko saa aikaiseksi, oli se sitten kuinka hurskasta ja harrasta uskoa tahansa.
Pelkkä usko, luulo tai olettamus ei ilman todisteita, tai jopa vastoin todisteita, on sinisilmäisyyttä. Uskoisitko sinä vampyyreihin, ihmissusiin tai menninkäisiin ilman todisteita? Uskotko minua, jos kerron olevani oikeasti Saudi-Arabian prinssi?
Jumalat ovat järjenvastaisia ja luonnottomia asioita. Uskovat mielellään selittävät mysteerejä, kuten elämän syntyminen, jumalien avulla. He paikkaavat aukot, joihin tieto ei yletä, uskomuksillaan. Selittävät käsittämättömät asiat järjettömyyksillä - jumalilla. Uskonnot syntyivät ihmisten ollessa nykyistä huomattavasti alkeellisemmalla tasolla. He eivät ymmärtäneet luonnonilmiöitä eivätkä osanneet selittää niitä. Ihminen on utelias, hän haluaa selityksiä. Koska sen ajan keinot luonnonilmiöiden selittämiseen olivat olemattomat, ilmiöt piti selittää kehittämällä jumalat. Ukkonen oli jumalten vihaa, auringonpimennykset olivat suuria enteitä jne. Aikojen kuluessa jumaliin liitettiin kaikki, mikä vähänkin liittyy elämään. Nykyään tiede on selittänyt tai ainakin järkiperäistänyt kaikki ihmisiä askarruttaneet seikat ja osoittaneet uskonnolliset käsitykset vääriksi, yhtä lukuunottamatta: elämän synty, se ensimmäisen elämänkipinän syttyminen, on vielä selittämättä.
Jos mysteereihin ei tiedetä vastausta, se ei tarkoita etteikö vastausta olisi. Sitä ei vain tiedetä. Uskovat eivät voi tätä tietämättömyyttä hyväksyä, vaan nojaavat jumaliinsa kaiken selittäjänä. Ja mitään muita selityksiä he eivät sitten hyväksykään. Jos jokin sotii heidän jumalkäsitystään vastaan, se on valetta – mahdollisesti jopa Saatanasta, kuten usein kuulee ”tosiuskovien” sanovan heidän puolustellessaan näkemyksiään. Galilei oli aikoinaan uskovien mielestä väärässä. Samoin Kopernikus ja Darwin, vaikka kaikilla oli esittää todellista näyttöä asiastaan. Tosiasiat sotivat uskovien jumalkuvaa vastaan ja siksi ne on hylättävä ettei usko kyseenalaistuisi. Raamattu kertoo tämän parhaiten: Galatalaiskirje 1:8-9, jossa Paavali kiroaa vaikkapa enkelin, jos hän julistaisi evankeliumia Paavalin vastaisesti.
Ihmisjärki on erehtyväinen. Mutta se on kuitenkin paljon luotettavampi ohjaaja elämässä kuin pelkkä sokea usko. Uskovien mielestä järki taas johtaa harhaan, jumalaa ei voi järjellä ymmärtää. Miksi ei voisi? Minä ainakin yrittäisin ymmärtää, jos joku jumalan olemuksen minulle selittäisi. En epäile, etteikö selittäjiä uskovien leiristä löytyisi, tyyliin "Jumala on ikuinen", "Jumala on rakkaus" jne. Mutta sitä he eivät koskaan selitä, että miten jumala on mahdollinen. Koska eivät osaa.
Kuten jo mainitsin, jumalista ei ole mitään todisteita. Uskovat todistelevat jumalansa olemassaoloa omilla kokemuksillaan, mutta näitä subjektiivisia kokemuksia ei voi laskea todisteiksi, sillä ne ovat selitettävissä harha-aistimuksilla, unilla, väärillä tulkinnoilla ja johtopäätöksillä, mielenhäiriöillä ja vastaavilla. Joskus jumalkokemukset ovat jopa valheita, joilla ihminen hakee oman yhteisönsä hyväksyntää. Lisäksi uskovilla on omat perusolettamuksensa taka-alalla. Jos kristitty, hindu ja ateisti näkevät oudon valoilmiön, kristitty sanoo sen olevan enkeli, hindu sanoo sitä Visnun lähetiksi ja ateisti sanoo sitä oudoksi valoilmiöksi. Kuka heistä on mielestäsi oikeassa?
Joku viisaana pidetty ihminen sanoi, että ”ihmismieli on rajaton pettäessään itseään”.
Miksi uskovat pettävät itseään ja luovat itselleen jumalia? Koska niiden avulla voidaan selittää kaikki asiat. Ihmiset eivät pidä epätietoisuudesta, vaan haluavat vastauksia. Kehittämällä jumalat ihmiset pystyvät antamaan tarkoituksen olemassaololleen. Elämällä ei ole selvää tarkoitusta ja se on täynnä vastoinkäymisiä. Vaikka mitä tekisimme, kuolemme loppujen lopuksi. Ihmiset kokevat tämän elämän tarkoituksettomuuden ja raadollisuuden, kuoleman ja eron läheisistään ahdistavaksi. Työntääkseen pelon ja ahdistuksen pois mielestään tai ainakin tehdäkseen sen helpommin käsiteltäväksi, he seuraavat järjenvastaisia oppeja sekä ajatusmalleja. Kuolemanpelko hälvenee loistokkaan haavekuvan rinnalla.
Samalla tavalla kommunistit jaksoivat eteenpäin vaikka kaikki meni päin persettä. Usko Utopiaan antoi voimia. Saksalaiset jaksoivat katsella Hitleriä, koska heitä odotti uusi ja uljas tuhatvuotinen valtakunta.
- as ignorance and fear are the parents of all superstition, the troubled fancy of primitive man wove the God idea-
Vastaukset 22
Vanhimmat
...henkisesti heikkolahjaisia hölmöjä(3H-kerho),
kun uskovat sokeasti tieteellisesti todentamatto-
miin asioihin ja ihmisten(pappien ym.) aikoinaan
kirjaamiin "tosiasioihin" jumaluuden todellisesta
olemuksesta sielun pelastajana ja armon antajana
niille,ja vain niille,jotka sitä kyselemättä
palvovat ja kirkolle tms. kymmenykset luovuttavat,
yrittämättä itsenäiseen ajatteluun ja yhteiskunnan
valtaapitävien(vanh. papisto ym.)määräysvallan
kyseenalaistamiseen ja...plääh...odotas kun vedän
henkeä...huh...tai oikeastaan siinä se kait oli!?!
Niin,että samaa mieltähän minäkin olen !?! Tack.
Glögi kippis =^D
Joku viisaana pidetty ihminen sanoi, että ”ihmismieli on rajaton pettäessään itseään”.
= oletko varma että et nyt petä itse itseäsi,
olen huomannut että "jotkut" ihmiset uskovat siihen mihinkä haluavat uskoa, ei välttämättä siihen mikä olisi totta , tämä toimii myös niin että jos ihminen EI HALUA uskoa Jumalaan niin hän ei sitten usko, ja yleensä keksii ovelia tarinoita miksi muut uskovat, näitä on saanut näilläkin palstoilla lukea vaikka kuinka.
----
Kyllä, olen melko varma.
Ajattelepas ihan järjelläsi kumpi pettää itseään, ateisti vai uskovainen.
Ateisti vaatii jonkinlaisia todisteita ennenkuin alkaa palvomaan olentoa, josta ei ole minkäänlaisia havaintoja olemassa.
Uskovainen taas palvoo tätä olentoa pelkän tunteen perusteella, järjenvastaisesti ja vaatimatta mitään todisteita. Joskus hän uskoo jopa vastoin todisteita.
Eli kumpi pettää itseään?
Sanoinko muuten, etten halua uskoa Jumalaan? Haluaisin ja olisin ensimmäisenä rukoilemassa anteeksiantoa, jos saisin uskolleni muitakin perusteita kuin pelkän luulon hänen olemassaolostaan.
Perusteita odotellessani tyydyn olemaan ateisti ja hyväksymällä oman katoavaisuuteni ilman hassuja ajatelmia kuolemanjälkeisestä elämästä.
Tiedon puute on vain tiedon puutetta ! Ihminen on vasta raottamassa tulevaisuuden verhoja, eli mitään niin kuin valmista ihmisen historiassa ei ole vielä oikein edes alkanutkaan. Me muutumme, vaatimusten mukaan.
Esim. Vrt.. 98% geeneistämme näyttäisi tutkimusten valossa olevan täysin turhia, eli toisin sanoen mainitut geenit ovat reservissä odotamassa tulevaisuuden haasteita ja niitähän piisaa, jos vain piisaa uskoa ihmisenä olemiseen, mitään muutahan kun ei ole olemassakaan, jumalista puhumattakaan, pelokkaita houreita kyllä riittää, vaikka muille jakaa.
Veetuttaa tuo jatkuva maailman loppujen odotus, kai siitä saa joku jotain fiboja tai orkkuja, mene ja tiedä, pitää uskoa vain, itseensä ja toivoa että muutkin niin tekevät. Se on valintakysymys, haluta elää vai kohtalonkon huomaan heittää, tuskaa, pitää päättää.
Vika onkin siinä, että luulette ihmisen mielikuvissaan luoneen jumalan ja uskon.
Jos se ymmärretään/halutaan ymmärtää päin seiniä, niin noinhan siinä käy.
ENSIN on Jumala, ja häneltä tulee usko, Jeesuksen usko, siis sama usko kuin Jeesuksella oli.
ALUSSA OLI SANA !! Ja sana oli Jumalan..
Ihminen ei ole suurempi kuin Jumala, mutta niin päin se vaan yritetään vääntää.
suurempi kuin ihmisen päässä oleva mielikuva ihan mistä tahansa jumalasta. Siksi sanot väärin kun luulet että tämä mielikuva olisi muka ihmistä suurempi. Ihmiseen se kuitenkin näyttää ihan hyvin mahtuvan, riippumatta siitä minkä uskonnon ja mihin jumalaan uskova uskoo. Siksi on oikein sanoa, että kaikki jumalat ovat ihmistä pienempiä, kun ne kerran mahtuvat ihmisen päähänkin!
Eihän niitä muualla edes ole.
minä olisin kirjoittanut 10 vuotta sitten. Mutta en enää. Elämä on kummallista; ehkä minä sitten menetin sen viimeisen järjen rippeen ja kykenin siksi "tulemaan uskoon"? Mutta minä en ole siitä pahoillani vaan hyvilläni: se on parasta mitä minulle on koskaan tapahtunut. Vaikka toisaalta "tieto lisää tuskaa" pätee myös tähän ;)
Tämä "uskon asia" on suunnattoman paljon suurempi ja monivivahtaisempi seikka kuin yksikään sellainen, joka ei vielä Jumalaa tunne, osaa kuvitellakaan. Tämän olen omakohtaisesti saanut huomata. Tätä asiaa ei voi selittää, tämä pitää itse kokea. Ulospäin näkyy joskus vain se pinta, mikä vaikuttaa joistakin ulkopuolisista typerältä, naivilta ja jopa vastuuntunnottamalta.
Ja jos rehellisiä ollaan, niin toki tässä niitäkin piirteitä ihan oikeastikin joskus/joillakin on, niinkuin missätahansa jutussa, jossa ihminen on ihmisenä asialla.
Mutta lopullisen vastauksen kysymyksiimme saamme jokainen vasta kun viisari värähtää viimeisen kerran... Siihen asti joku tietää uskovansa ja toinen uskoo tietävänsä.
Olisin kirjoittanut todennäköisesti vielä kymmenisen vuotta sitten täysin toisenlaisen tekstin. Olisin ehkä ylistänyt Jeesusta ja tarinoinut ikuisesta elämästä jne.
En ole aina ollut ateisti. Päinvastoin olen ollut joskus uskossa. Mutta sitten alkoi se järki koputtelemaan takaraivoa ja kyselemään, että meneekös se kaikki siten kuin minulle on opetettu tai kuten minut on opetettu ajattelemaan.
Kaunopuheisesti ilmaistuna sanoisin pienestä epäilyksen siemenestä kasvaneen kauniin ateistisen kukkasen. Hetkeäkään en ole katunut enkä ole uskoni menettämisestä ollut koskaan pahoillani, päinvastoin.
Kumpi pettää itseään? Mielenkiintoinen kysymys.Jumalaa ja henkivaltojen olemassaoloa ei voi tieteellisesti todistaa - ei oikeaksi eikä vääräksi. Kysehän onkin uskosta ja mahdollisesta palkinnosta jonka voit saada jos pelaat korttisi oikein täällä maan päällä ollessasi. Usko omassa elämässäni ei rajoita eikä kahlehdi minua millään tavalla. Olen ev.lut., mutta en juuri käy kirkossa,koska en saa sieltä kaipaamaani Jumalan läsnäoloa vaan tunnen hänen pikemminkin kulkevan vierelläni arkipäivän aherruksessa. Tunnen uskon vaikuttavan minuun ainoastaan positiivisella tavalla. Voin väittää rehellisesti olevani tyytyväinen, luottavainen ja onnellinen elämäni suhteen ja on ihana tietää että konkreettinen apu on lähellä, kun vain itse luotan siihen. En väitä etteikö ateisti voisi olla onnellinen, mutta tiedän, että minä itse en voisi olla. Pyrin vain elämään uskoen, toisia rakastaen eli yritän noudattaa Jeesuksen opetuksia parhaani mukaan. Muutama siideripullo, meikkaaminen tai vaikkapa nahkahousut eivät tee ihmisestä Jumalalle kelpaamatonta. Luojamme katsoo vain ihmisen sydämeen ei ulkokuoreen. Mielestäni uskova ei voi pettää itseään uskomalla Luojaansa ja hänen sanaansa sillä aito usko auttaa ja antaa voimaa kulkuumme täällä, tässä maailmanajassa. Aito usko pyrkii aina hyvään ja heti kun oikeat kristilliset arvot unohdetaan luvassa on aina jotain konflikteja, pieniä tai suuria. Mitä uskova voi uskomalla menettää? Ei mitään. Hän voi ainoastaan voittaa ja palkinto voi olla ikuinen elämä. Entä ateisti? Hän voi hävitä todella paljon! Kysymys kuuluukin kannattako ottaa sellainen riski? Vielä niistä tieteellisistä todisteista. Tiede ei ole käsittääkseni aukottomasti todistanut mitään elämän alusta eikä sen kehittymisestä. Täytyy muistaa että esimerkiksi alkuräjähdysteoria on vain yksi teoria
.Itsekin olen erittäin kiinnostunut uusista tieteellisistä tutkimuksista ja niiden tuloksista.Ihmisen luomissa teorioissa on vain se puute, että hän rakentaa ne omien ajatusmalliensa ja oman rajallisen aivokapasiteetin puitteissa, mikä ei ehkä kuitenkaan koskaan riitä käsittämään eikä muodostamaan vastauksia maailmankaikkeuden synnystä, rakenteesta tai elämästä itsestään. Mutta Luojamme on meille myös tiedonhalumme antanut ja vapauden valita ja toimia kuten tahdomme.
Kuten sanoin, Jumalan olemattomutta ei voi todistaa. Olemattoman olemattomuuden todistaminen on mahdotonta. Mutta jos katsot tämän olevan jokin todiste Jumalan olemassaolosta, niin silloin voinemme myös pitää lohikäärmeitä, kentaureja, tonttuja ja muita mytologioiden olentoja todellisina, sillä eihän niidenkän olemattomuutta voida todistaa.
Mutta jos Jumala olisi olemassa, niin eikö tuollaisesta kaiken luoneesta olennosta olisi jotakin kiistatonta näyttöä? Näyttöä, jota ei voisi selittää millään muulla tavalla kuin jumalallisella alkuperällä?
Se, että Jumalan olemassaoloon uskotaan, ei tee Jumalaa todelliseksi. Uskovat vain mieltävät pääkoppansa sisällä olevat haavekuvat olemassaoleviksi, erillisiksi olioiksi. Näistä haaveiden luomista illuusioista sitten pidetään kiinni henkeen ja vereen, jottei se auvoinen maailmankuva ja unelma ikuisesta elämästä kaatuisi.
Kysyit, mitä uskova voi uskolla menettää. No esimerkiksi kyvyn itsenäiseen ajatteluun ja ongelmienratkaisuun. Sen sijaan että uskova toimisi oman järkensä tai omatuntonsa mukaan, hän etsii ratkaisuja Raamatusta ja jatkuvasti puntaroi tekojaan uskonnollisessa valossa. Sen sijaan, että hän luottaisi itseensä, hän tyytyy näennäisratkaisuihin, kuten vaikkapa jumaliensa rukoilemiseen tai sitten hän seuraa jotain uskonnollisten dogmien perusteella luotua käyttäytymismallia.
Kuten sanoit, tieteellisissä teorioissa on aukkoja. Mutta ne on kuitenkin järkeviä, realistisia ja ennenkaikkea mahdollisia selityksiä elämän alulle ja kehittymiselle. Näitä teorioita myös tukee monet havainnot ja tosiasiat. Sitäpaitsi teoriat on monin kohdin todistettu oikeiksi.
Kaikkeen ei ole löydetty aukotonta selitystä, mutta silloin pitää selitystä etsiä ahkerammin eikä tyytyä hatusta vedettyyn selitykseen jumalista.
Alkuräjähdysteoria on yksi teoria. Sitä tosin tukee monet seikat, joten se ei ole "vain teoria". Luomiskertomus ei ole edes teoria, se on pelkkä hypoteesi.
"Mutta Luojamme on meille myös tiedonhalumme antanut ja vapauden valita ja toimia kuten tahdomme. "
Onko se näin? Vapaus valita ja toimia kuten tahtoo? Käsittääkseni Raamattu sanoo vain uskovien pääsevän taivaaseen ja muiden joutuvan ties minne. Tähän sisältyy selvä uhkaus, joten mistään vapaasta valinnasta tuskin voidaan puhua. Eli tiivistettynä voitaisiin sanoa "usko tai kuole". Näin kerrotaan olennosta, johon liitetään myös ominaisuudet armo ja rakkaus. No, ei kovin pyyteetöntä rakkautta, jos oletettu jumalasi aikoo tuhota kaikki jotka eivät suostu pussaamaan hänen takapuoltaan.
Mitä käyttöä jumalallasi on uskollesi, kun hän sitä uhkailuin vaatii?
...tuumaillut,sulla vaan on enemmän tarmoa
kirjata ajatuksesi tekstiksi...ite en enää kovin
paljoa jaksa typotellä kun se tuntuu valahtavan
uskisten mielestä kuin vesi hanhen selästä...
kuten viittasitkin teksteissäsi asiaan !?!
Noh,jos edes yhden järjen kipinän tai älyn väläyksen saisi jonkin uskiksen aivoihin muodostumaan,olisi se jo 1/2 voittoa!?!
Toivossa on hyvä elää...sano lapamato :-)
Miksi ihmeessä Jumalasta pitäisi olla näyttöä? Jos Jumalan olemassaolosta olisi kiistatonta näyttöä eihän meillä silloin olisi valinnanvapautta, koska kaikkihan me siinä tapauksessa uskoisimme Jumalaan, eikä se olisi silloin suinkaan uskon asia vaan olemassa oleva tosiasia. Minulle usko ja sen sisältämät asiat eivät ole haavetta eivätkä illuusiota vaan elämäntapa, joka on antanut rauhan elämääni. Kun sanoit että uskova menettää kyvyn itsenäiseen ajatteluun ja ongelmanratkaisuun mietin kuinka voit esittää moisen väitteen jos sinulla ei ole kokemuksia uskovaisena olemisesta. Minä sen sijaan voin vastata puolestani kokemuksiini pohjaten, olenko jotenkin kahlehdittu. Väitän, että niin uskova kuin ateistikin käyttää järkeään samalla tavalla mutta uskovan ajatusmaailmaa leimaa usko,toivo ja rakkaus. Eli aito usko ei estä ihmistä ajattelemasta itsenäisesti vaan pikemminkin kehottaa tutkimaan ja olemaan ajan hermolla. Koko länsimaisen sivistyksen perustana voidaan ajatella olevan kristillinen oppi oikeasta ja väärästä. Myös omantuntomme on Luojamme meille sisäänrakentanut.Hän on antanut meille kaikille samanlaiset lähtövalmiudet jotta meillä olisi yhtäläiset mahdollisuudet. Uskova siis toimii oman järkensä mukaan, välillä osuen oikeaan ja välillä tehden virhevalintoja kuten kuka tahansa kuolevainen. Mutta jos luotetaan pelkästään ihmisjärkeen, haluihin ja tavoitteisiin tuloksena on historiassa ollut monta katastrofia kuten maailmansodat, Hitlerin toiminta, meneillään oleva Afganistanin sota ja monet muut joiden oikeutusta on perusteltu järkiseikoilla, mutta jotka olisi voitu välttää jos olisi toimittu Luojamme tahdon mukaisesti. Olisivatko ne olleet ns.näennäisratkaisuja jos konfliktit olisi hoidettu muuten kuin sotimalla ja ihmisiä tappamalla! Kun kritisoit Raamatun syy-seuraus lakia eli sinun versiossasi "usko tai kuole uhkausta" väität että se mitätöi ihmisen valinnanvapauden. "Se ,joka uskoo minuun perii iankaikkisen elämän." sanoi Jeesus. Onko tuo uhkaus? Ei minusta - se on vain kutsu, toiset ottavat sen vastaan toiset eivät ja jokaisella on vapaus valita uskooko vai ei. Ja eikö meidän olisi syytä kunnioittaa Luojaamme jos meillä on pienikin epäilys hänen olemassaolostaan.
...mutta eihän sen aina tarvitse olla pahasta !?!
Jos se saa onnelliseksi,niin mikäs siinä ?!?
Osa ihmisistä vain tuntuu kaipaavan jotakin selitystä ja lohtua elämänsä ongelmiin ja valintojensa tueksi...jos eivät osaa/uskalla itsenäisesti,vain tietoon ja intuitioon tukeutuen,
ratkaista asioita ja saada täyttymystä tai onnea
elämälleen !?! Voipi olla,että uskiksilla on vain
vilkkaampi mielikuvitus ja "lapsen usko" asioiden
suhteen kuin "normaaleilla" ihmisillä ?!? Tosin
pelkkä tosikkomainen tiede-ajattelukin lienee
joskus pahasta,jos ei osaa siihen ottaa humanismia
ja lähimmäisenrakkautta (ja huumoriakin)mukaan !?!
Lapsethan "uskovat" satuihin ja uppoutuvat niiden
fantasiamaailmoihin samalla kehittäen aivojen omia
ajattelu-mekanismeja sekä myöhemmin vanhemmiltaan
asioista kyselemällä kyseenalaistavat niitä ja
haluavat selityksiä miksi jokin asia on niin tai näin...se lienee sitä henkistä kasvua,joka tuntuu
monesti uskiksilta unohtuneen...tämän nyky-yhteiskuntamme epäoikeudenmukaisuuden ja raakuuden
edessä jumaluuksia/toivoa ja lohtua etsiessä !?!
Miksi ihmeessä Jumalasta pitäisi olla näyttöä, kysyit.
Ilman minkäänlaisia perusteita tai näyttöä voidaan keksiä loputon määrä erilaisia väitteitä, joita ei voi todistaa vääräksi ja joita voidaan pitää pelkän uskon voimalla tosina, oli väite kuinka typerä tahansa.
Minä voin väittää, että ainoa jumala maailmassa on Dizky ja kaikki muut jumalat ovat epäjumalia. Sinunkin jumalasi on vain Dizkyn vastustajan, sielunvihollinen Maxun, juonia. Tämä on ehdoton totuus, koska sinulla ei ole esittää mitään näyttöä oman jumalasi puolesta tai Dizkyä vastaan.
Ilman näyttöä usko on täysin järjetön asenne, sillä jos et tiedä mitään, uskolta puuttuu perusteet. Pelkkä usko ei ole mikään peruste asian olemassaololle.
Pelkkä usko ilman perusteita on myös hölmö, ennakkoluuloinen ja myöskin vaarallinen asenne. Joku uskoo, että värilliset ovat valkoisia huonompia ihmisiä. Joku uskoo, että kaikki blondit ovat tyhmiä. Joku uskoo, että alienit sieppasivat Elviksen.
Tekeekö heidän uskonsa heidän uskomuksistaan oikeita?
Hyvä, jos usko antaa sinulle rauhan elämääsi. Onnellisuus on aina tavoiteltava asia, mutta minun näkökulmastani katsottuna sinä käytät vain jumalaasi keinotekoisena välikappaleena onnesi saavuttamiseen.
Minäkin katsoisin saavuttaneeni rauhan, vaikka ateisti olenkin. Enkä ole tarvinnut jumalia oman sisäisen rauhani, tasapainoni ja harmoniani saavuttamiseen.
Minulla on kokemuksia uskovaisena olemisesta, kuten tässä keskustelussa jollekin jo sanoin. Ateistiksi ei synnytä vaan sellaiseksi kasvetaan. Tai hetkinen...oikeastaan kaikki ihmiset syntyvät ateistisina ja heidän uskonsa tulee vasta myöhemmin, kun se heihin iskostetaan. Vastasyntyneellä ei ole käsitystä jumalasta. Samoin joillakin luonnonkansoilla ei ole käsitystä jumalasta. 1500-luvulla lähetyssaarnaajien saapuessa Länsi-Intian saarille, he huomasivat että alkuasukkailla ei ollut minkäänlaista ymmärrystä jumalista, he eivät pystyneet ymmärtämään koko jumaluuden ideaa. Jos ihminen ei luonnontilassa ollessaan käsitä koko ajatusta jumalasta, niin eikö se tarkoita että jumalat ovat kehittyneet kulttuurien mukana, ihmisten luomina?
Uskovainen toki pystyy ajattelemaan itsenäisestikin, olin ehkä turhan kärjekäs väittäessäni muuta. Mutta et voi kiistää, että Raamatun opetukset ohjaavat uskovien ajatustenkulkua ja heidän tekemiään ratkaisuja. Minulle ei ole suurtakaan merkitystä, mitä opinkappaleita ihmiset käyttävät elämänsä ohjaamiseen niin kauan kuin he eivät vaadi muita ajattelemaan samoin. Joskus he kuitenkin pyrkivät ulottamaan omat uskomuksensa ja asenteensa koskemaan kaikkia suomalaisia, myös ateisteja ja toisten uskontojen edustajia. Ei ole kauaakaan siitä, kun uutta parisuhdelakia käsiteltiin. Eduskuntatalon edustalla oli uskovia mielenosoituksellisesti rukoilemassa Jumalaa, jottei lakia hyväksyttäisi. Mitä yksilönvapaudesta ja seksuaalisesta tasa-arvosta, Raamattuhan vastustaa homoseksuaalisuutta, joten se on ehdottomasti väärin ja paha asia! Tiesitkö muuten, että kun Suomessa aloitettiin puudutuksen käyttäminen synnytyksessä, eräät uskovaiset vastustivat sitä Raamatun vastaisena vedoten yhteen ainoaan lauseeseen, "...tuskalla ja vaivalla pitää sinun synnyttämän.." vai miten se meni? Raamattu kaahasi taas terveen järjen yli.
"Myös omantuntomme on Luojamme meille sisäänrakentanut"
Jaa, ihanko tosi? Jos jokin jumaluus olisi meille antanut omatunnon ja muut moraaliset arvot, niin silloin kaikilla ihmisillä ja kansoilla pitäisi olla samat arvot.
Moraaliset arvot, joka omatuntokin (siis käsitys oikeasta ja väärästä)on, ovat lähtöisin ihmisen yhteisöstä ja sosiaalisessa tajunnassa. Eli siis moraali on sosiaalisen elämän muoto, jonka synnyttää ihminen itse osana sosiaalista ympäristöä.
Monet sodat olisivat jääneet sotimatta, jos ihmiset olisivat olleet järkeviä ja olleet sotimatta. Monet aitoina uskovaisina itseään pitävät ihmiset ovat olleet hanakoita sotimaan, sanoi Raamattu siitä mitä tahansa. Ja eikös se Vanhan Testamentin jumala ollut aina tukemassa israelilaisten sotaretkiä?
"Se ,joka uskoo minuun perii iankaikkisen elämän." sanoi Jeesus. Onko tuo uhkaus?"
Ajattele asia toisin päin. "Se joka ei minuun usko, ei peri iänkaikkista elämää" Uhkaus jos mikä.
Eikö tulisi kyseenalaistaa koko Luoja, jos hänestä ei ole pienintäkään todistetta?
Hyvin oli tuolla kirjoitettu, että ei muutama siideri, meikkaaminen tai nahkahousut tee Jumalalle kelpaamatonta.
Monet hölmöt ihmiset uskoon tullessaan "hurahtavat" niin pahasti, että oma järkikin sumentuu.
Itse kuulun kyllä uskoviin, mutta ajattelen aina omilla aivoilla.Kyllä uskovainen saa tehdä normaaleja asioita ilman , että pelkää tehneensä liian suurta syntiä. Usko ja ateismi hölmön ihmisen käsissä aiheuttavat aina paljon pahaa.
Rauhaa & rakkautta
Itse juttelen henkien ja Jumalankin kanssa lähes päivittäin.Aivan konkreettisesti...henkien läsnäollessa meillä liikkuvat joskus esim.
astiat itsekseen pöydällä. Olemme Mieheni kanssa hyväksyneet tämän henkiyhteyden osaksi elämäämme ja voimme todellakin sanoa ettei se ole harhanäkyjä tai hullun puhetta.=)
Jumalan ja Jeesuksen kristuksen rauhaa & siunausta.
No mitäs ne henget ja Jumala sitten juttelevat? Kai he, konkreettisesti kun jotain sanovat, ilmoittavat jotain sellaista jonka voisit minullekin kertoa.
Se, että esineet liikkuvat, voi johtua monesta muustakin asiasta kuin henkien läsnäolosta. Te olette vain olettaneet sen johtuvan hengistä.
No, ilmoittakaapa asiasta Skepsis Ry:lle tai Randille, niin saatte mukavan rahasumman. Mikäli niiden henkien läsnäolon voitte osoittaa.
Emme tietenkään juokse rahan perässä.
Jaa vai mitäkö juttelevat...No mistäs yleensä tuttavien kesken turistaan, ensimmäiseksi vaihdetaan kuulumiset ym...
Juttelemme henkien kanssa usein elämästämme ja henget käyvät kertomassa elämässä tapahtuvista suurista asioista kuten esim. kuollut veljeni tuli kertomaan suruuutisen...veljeni kertoi, että minun toinenkin lähiomainen kuolisi pian ja niin kävikin. 4kk veljeni kuoleman jälkeen kuoli myös isäni.
Monet luulevat, että henget kertovat aina tulevia koko maailman osalta ym.
Henkien tarkoitus ei ole aina paneutua maailman ongelmiin, vaan usein henkien on määrä auttaa kyseistä henkilöä tai hänen lähiomaisiaan esim. suuressa surussa.
Äitini on ollut oman poikansa kuolemasta todella surullinen. Veli onkin usein tullut paikalle kertomaan miten voisin parhaiten äitiäni auttaa.ym.
Sinäkin voisit päästä henkien yhteyteen , jos vain haluaisit. Henkiyhteys on mahdollinen kaikille ei vain muutamille=)
Rauhaa & rakkautta.
Joe ette juokse rahan perässä, voitte toki antaa rahat hyväntekeväisyyteen. Kristillinen teko jos mikä, vai mitä?
Ellet voi osoittaa todella henkiolentojen olemassaoloa, niistä on vain sinun sanasi. Yhtä hyvin minä voin väittää, että pöydällä edessäni on kiistattomat todisteet henkiolentojen mahdottomuudesta. Todisteet, jotka leimaavat henkiin uskovat ihmiset sinisilmäisiksi hölmöläisiksi, mahdollisesti jopa hieman kajahtaneiksi ja pikaista lääkitystä tarvitseviksi.
Olitko muuten hereillä kuolleen veljesi ilmestyessä?
Olen hereillä kun veljeni minulle ilmestyy.Voi veljeni tulla myöskin unessa luokseni, mutta juttelemme tärkeimmät asiat valveilla niin ei tarvitse uniin ilmestyä.=)
Ja vielä nuista todisteista, että en todellakaan voi vakuuttaa sinua näin netin välityksellä yhtään mistään.Sinun pitäisi mennä ja ottaa itse yhteyttä ihmisiin jotka voisivat sinulle asiat konkreettisesti näyttää.Esim spiritualistisesta seurasta voisi löytyä tietoa mediumistisista istunnoista ym.
No jos totuutta haluat niin etsimällä sen löydät.
Joo, kyll mä ymmärrän, mitä sä meinaat. Se täytyy kans muistaa, ett uskonto ja usko on kaks eri asiaa.
Mä olen kans ihminen, joka ei jaksais mennä elämässä pelkän sokeen uskon voimalla eteenpäin. Mä tarvin todisteet. Ja oikeestaan mä luulen, ett on aika vähä ihmisiä, jotka seuraa Jeesusta, pelkällä uskolla, ilman, ett niil on tieto ja varmuus ja todisteet siit ett Jeesus elää. Mulla ittelläni on tieto Jeesuksen todellisuudesta, jonka johdosta mulla vasta on usko. Mä tiedän Herrani elävän.
Sä puhuit useistä uskonnoista ja uskomuksista. Mä rajotun vain Jeesuksen uskoon, koska tiedän, ett kaikki uskonnot on turhia ja täysin "mettäänvietäviä". Koska vain Jeesus on tie, totuus ja elämä.
Säkin voit kokee Jeesuksen elämässäs, sen jälkeen sun ei tartte puhua jostain todistamattomasta asiasta, josta ei voi tietää, onko sitä vai ei. Mä olen ainaki sen verran realistinen ihminen, etten mä pysytyis uskoon Jeesukseen, jos en tietäis, ett Hän todella elää.
Otapa neutraali asenne ja lähe ettiin totuutta avoimesti. Huomaa mitä löydät... Ota selvää asioista, älä tyydy puolitotuuksiin ja muihin vastaaviin...
Mä oon löytäny totuuden ja vapauden ja onnen Jeesuksen luona.
Jeesus rakastaa sua.
Vai niin, sinulla on tieto Jeesuksen todellisuudesta. Silloin sinulla on kaiketi myöskin esittää jotain todisteita tai vakavasti otettavia argumentteja väitteesi tueksi. Jos ei ole, sinun on aivan turha puhua mitään tiedosta. Jos mitään todisteita ei ole, puhut siitä samasta sinisilmäisestä uskosta kuin muutkin uskovaiset.
Eli väität tietäväsi Jeesuksen elävän. Puhut henkilöstä, jonka väitetään syntyneen neitsyestä, jonka väitetään olevan Jumalan poika, jonka väitetään nousseen kuolleista ja johon liitetään ties mitä muitakin yliluonnollisuuksia. Jos todellakin väität TIETÄVÄSI Jeesuksen elävän, sälytän sinun harteillesi sen ikävän todistamisen taakan. Esität väitteen, joka on terveen järjen vastainen joten olet velvollinen todistamaan väitteesi. Tai sitten lakkaat puhumasta tiedosta ja myönnät, että se mitä pidät tietona on ainoastaan syvä halu uskoa. Tämä syvä usko tuntuu hämärtävän monenkin uskovaisen rajat todellisuuden ja mielikuvituksen välillä...joskus usko synnyttää jopa valetodellisuuksia kuten sinun tapauksessasi näyttää käyneen. Ellet sitten esitä todisteita tai päteviä perusteluja tietoväitteesi tueksi.
Sanoit myös tietäväsi, että muut uskonnot kuin Jeesuskultti ovat turhia ja ”vievät metsään”. Tämäkin väite vaatisi jonkinlaisia perusteluja. Miksi sinun oma uskosi on se ainoa oikea ja miksi sinun jumalasi on vakavammin otettava kuin muut?
Ja kuten olen pariinkin otteeseen tässä keskustelussa maininnut, olen joskus kokenut Jeesuksen elämässäni, jopa siinä määrin, että harkitsin papiksi ryhtymistä. Eli katsoisin ymmärtäväni miltä se yhteys Jeesukseen tuntuu. Huomasinpa vain aikoinani että uskonnolliset kokemukset syntyvät ihmisen oman päänupin sisällä. Mitään todellisuuspohjaa niillä ei ole, vaan pohjautuvat ihmisen lohdutuksen ja turvallisuuden tarpeeseen. Jumala pitää meistä huolen ja takaa kuolemattomuutemme jne jne…houkutteleva ajatus, johon on helppo takertua ja jonka tueksi sitten luodaan mitä erikoisempia puolustusmekanismeja.
Yhtä hyvin voit liittää vaikka pieneen kivenmurikkaan kaikki ominaisuudet, joita kuvittelet jeesuksessasi olevan ja palvovan sitä. Jos uskot kiveen kyllin hartaasti, saat kivestä saman lohdutuksen kuin nykyisestä uskostasi. Tosin valheellista sekin on.
Tietenkin voit väittää, etten ollut aidossa uskossa. Omasta mielestäni olin, uskoin täydestä sydämestäni, mutta ne jumalalliset pilvilinnat kuitenkin sortuivat kun niitä oikein alkoi tutkimaan.
Minäkin rakastaisin Jeesusta.