No huh! Tällä palstalla on jopa liikennettä!
Mikähän ihmisiä ahdistaa tiedottomuudessa, ettei mitään jumalia ehkä olekaan?
Ehkä ihmisen pitäisi ihan oikeasti opetella luottamaan vain omaan itseensä?
Mikähän ihmisiä ahdistaa tiedottomuudessa, ettei mitään jumalia ehkä olekaan?
Ehkä ihmisen pitäisi ihan oikeasti opetella luottamaan vain omaan itseensä?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Ehkä se johtuu siitä että heillä on vahva usko joka on opetettu lapsesta lähtien mutta se onkin sitten todella shokeeraavaa kun raamatusta löytyyki vaikka minkälaista teksiä ja se että heidän uskonveljensä ei sitten olekkaan mitään puhtaaista pulmusia defaulttina.
Ei tarvitse elää tiedottomuudessa, kun on kohdannut elävän Jumalan ja rakastavan Isän Vapahtajan Jeesuksen Kristuksen kautta.
Saahan terve itsetuntemus- ja luottamus silti olla ja tuleekin olla.
Sinulle, uskomaton iäkkäämpi nainen. Itsekkin jo aika vanha.
Ainakin 105 ja tukee Adolf Hitleriä.
Hyvä pointti. Maailman voi kohdata rohkeasti ihan omana itsenään, ilman yliluonnollisia välikäsiä itsensä ja maailman välissä. Ja tosiaan, tämä on vauhdikas ja nopeasti uusiutuva palsta, sekä aihealueen suosituin. On luotsillakin hommaa pysyä ajan tasalla palstan kanssa.
En ole koskaan oikein ymmärtänyt juuri näitä uskovien perusargumentteja ateismia vastaan:
-Ilman Jumalaa ei elämällä ole mitään tarkoitusta
-Ateismi on ahdistavaa, kun ei ole toivoa taivaasta
-Ilman Jumalaa ei ole moraalia
-Evoluutio on halventavaa, koska se väitää ihmisten tulevan apinoista
En minä ainakaan ole huomannut, että elämäni olisi muuttunut mitenkään tarkoituksettomaksi tai ahdistavaksi kun olen jättänyt uskomiset taakse. Enemmänkin päinvastoin, koen eläväni täydempää elämää, ja jollain tavoin sitä tuntee itsensä ja oman suhteensa maailmaan todellisemmaksi ilman uskontoa.
Jos joku on kokenut elämänsä sisällökkääksi ja tarkoitukselliseksi uskossa ollessaan, niin miksi se muuttuisi uskosta luopuessa? Luuleeko uskovat, että ateistiksi tulemiseen liittyy jokin järkyttävä ahaa-elämys tyyliin "Ei olekaan Jumalaa! Elämällä ei olekaan siis mitään merkitystä (vaikka tähänkin asti on pystynyt niin kokemaan). Ei ole myöskään helvettiä, niin lähdenpä tästä vetämään pollea ja vikittelemään naapurin isäntää."
Uskovatko kristityt, että ennen kristinuskon keksimistä kaikki ihmiset elivät elämänsä läpeensä tyytymättöminä ja kauhun vallassa, kun ymmärsivät kuolevaisuutensa ja sen, että merkitys elämälle syntyy elämästä itsestään? Uskotaanko, että ennen ihmisyhteisöissä tappamiset ja varastelut oli täysin yleisesti hyväksyttyjä, kunnes tuli Mooses kivilaattojen kanssa, ja ihmiset sitten totesivat "Joo, tämähän on hyvä idea, lakataan tosiaan tappamasta toisiamme!"
Tuo apina-argumentti on henkilökohtainen suosikkini sen täyden epäkiinnostavuuden vuoksi. "Ne väittää että me kaikki ollaan APINOITA!"
Niin. Mitä siitä?
Me elämme vain tätä elämää, syntymästä kuolemaan.
En tiedä, onko jossain muualla parempi jatkoelämä, mutta en usko siihen.
(ei tiedä kukaan muukaan).
Kannattaa elää tämä elämä, yrittää olla ystävällinen kaikille kohtaamilleen ihmisille ja eläimille (myös apinoille!).