Seuraan juuri telkkarista jumalanpalvelusta ja se on tismalleen samanlainen kuin 20 vuotta sitten kun kirkosta erosin. Ulkoaopeteltua litaniaa. Ihmiset ahdistuneita, kukaan ei hymyile. Ihan kuin tuo olisi osallistujille joku rangaistuksen uhalla pakotettu tilaisuus. Kun on yhde evlut jumalanpalveluksen nähnyt, on nähnyt ne kaikki!
voi tylsyys
kkfnfnfjfjfkfkfkfkf
30124
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 30
Vanhimmat
Toivottavasti jumalanpalvelus on samanlainen kahdenkymmenen vuoden päästäkin. Ei siinä mitään vikaa ollut.
No ei siinä mitään vikaa olekaan. Ihmiset eivät vain viitsi kuulla tismalleen samaa asiaa kerta toisensa jälkeen. 20 vuoden päästähän tällä menolla kuuntelemassa ei ole ketään.
Ei se tilaisuuden arvokkuudesta olisi mitenkään pois, jos tilaisuus olisi vähän vapaammalla kaavalla ja iloisempi.
Raamattu on ollut sama pari TUHATTA vuotta, ja on siitä huolimatta maailman myydyin kirja. :)
höpöhöpö!!!
väärennetty moneen kertaa...!!!
Todellisuudessa raamatun UT ei edes kuulu Jeesuksen evankeliumi. UT on paavalilais-luder/lutherin testametti eikä Jeesuksen evankelimia jonka varastivat, luvatta lainasivat rikollisen kristinuskon eksytyksien helpottamiseksi.
Jotku lukee raamattua jossa Jumalan ja Jeesuksen Lain; "älä tee huorin" käsky on poistettu ja korvattu (1992) "älä tee aviorikosta" käskyllä että ei aviossa olevat eksyisivät huoraamaan itsensä helevettiin.
Ja evankeliumin mukaan Jumala ei ole avioliittoa asettanut, eikä Jeesuskaan vaikka oli Kaanan häissä joten miten voi edes tehdä aviorikosta muugen kuin rikollisen kristinuskon rikollisina olevat!!!
Ja raamatussa missään kohtaa että jumalanpalveluksen pitäisi olla juuri samanlainen kuin viikko takaperin oli. Eikä käsketä jumalanpalvelusta pitämään naama kurtussa. Jossain taidettiin jopa puhua uskon julistuksesta ilolla..
*Faith* 8.6.2014 11:06
"Toivottavasti jumalanpalvelus on samanlainen kahdenkymmenen vuoden päästäkin. Ei siinä mitään vikaa ollut."
Kyllä ihmiset voisivat ylistää iloisestikin, eikä ankeasti totiset ilmeet kasvoilla, 'kristityt' joiden toivo on kirkossa ovat todella totisia, ankeita.
Myös murheellinen ihminen voi ylistää. Sen ei tarvitse näyttää iloiselta tai miltään muultakaan. Myös Jumalan pyhyyden ja suuruuden edessä voi ihminen kokea kiitollisuutta ja valtavan voiman puhuteltavana olemista, ilman, että sen täytyisi generoida jotain tietynnäköisiä kasvon ilmeitä tai äänensävyjä.
Se on se toinen herra, joka leivät ja sirkushuvit tarjoaa. Ei Jumala.
Jumala tarjoaa vain totuuden. Ottakaa tai jättäkää.
Ongelma on siinä, että eivät he kovin kiitollisilta vaikuta, virsienkin laulaminen tuntuu pakkopullalta ja tuntuu että osa näistä ihmisistä menee Jumalan palvelukseen vain siksi kun luulee että sillä saa pelastuksen! Ja olen itse kuullut joidenkin sanovan että joulukirkossa käynti riittää pelastukseen.
Mikä ongelma? Miksi se on sinulle ongelma? Eikö se, että siinä on sinun mielestäsi ongelma, kerro paljon enemmän SINUN Jumalasuhteestasi kuin noiden ihmisten? Vaatiiko sinun Jumalasuhteesi ollakseen todellinen jotain tietynnäköisiä ilmeitä ja äänensävyjä - tietynlaista käyttäytymistä Jumalanpalveluksessa? Mieti tarkkaan nyt, saatat olla erittäin merkittävien oivallusten äärellä.
Ei siinä mitään ongelmaa nimittäin ole. Koko juttu tapahtuu (tai jää tapahtumatta) kunkin yksittäisen ihmisen ja Jumalan välillä. Se, miltä se ulospäin näyttää ei merkitse mitään! Et sinä voi kenenkään Jumalanpalveluksen "aitoutta" arvioida sen perusteella, miltä se sinusta näyttää tai kuulostaa!
Tietenkin voi olla, että osa ihmisistä vain "suorittaa" uskoa kuin jotain rituaalia, ja siksi esim. käy Jumalanpalveluksissa, että täyttäisi jonkin kuvittelemansa mitan - ollakseen "hyväksyttävä" uskova. Tällainen toiminta on tietenkin murheellisella tavalla harhaista, mutta toisaalta - mitä sitten? Luuletko, ettei nimikristittyjä ole kaikissa mahdollisissa seurakunnissa?
Voit olla ihan varma, että MIKÄÄN kirkossa käymisen määrä ei riitä ostamaan ihmiselle pelastusta! Siihen nimittäin riittää yksinomaan ja ainoastaan se, että ihminen myöntää syntisyytensä Jumalan edessä, ja uskoo sen Jeesuksen Kristuksen, ihmiseksi syntyneen Jumalan Pojan ristinkuolemassa sovitetuksi ja tämän sovituksen omalle kohdalleen uskovalle anteeksiannetuksi. Ja se, kenellä tämä usko on, on Jumalan lupauksen mukaisesti pelastuva, vaikkei hän ikinä kävisi YHDESSÄKÄÄN Jumalanpalveluksessa!
Kirkossa ( = seurakunnan yhteydessä) eläminen on ihmiselle monella tavalla hyvä ja rakentava asia, mutta pelastumista sillä(kään) ei osteta eikä Jumalalle hyvitetä!
TV-jumalanpalvelukset ns. vapaiden suuntien kokouksista ovat myös yleensä jotenkin tosi virallisen ja jähmeän oloisia.
se on varmaan se ilmapiiri, kun mennään valtakunnan verkkoon näytille..
Noin on. Se tekee ihmiset vähän jäykiksi.
Mutta on myös niin, että monet jumalanpalvelusten vakikävijät sanovat menevänsä sinne nimenomaan hiljentymään ja kohtaamaan henkilökohtaisesti Jumalan, ja he pitävät vanhanaikaisista ulkonaisesti vakavista ja jäykistä jumalanpalveluksista, koska se ilmapiiri tuo heille tunteen rauhasta ja Pyhän läsnäolosta.
Onhan siellä muunlaisiakin jumalanpalvelusmenoja. Tuomas-messussa on aivan toisenlainen meno.
Mikä sopii yhdelle, ei välttämättä käy toiselle. Ja sanomahan siellä tärkeintä pitäisi olla, eikä muotomeno.
Sanoman lisäksi olisi tässä tapauksessa myös tärkeätä, kuka sanoo.
Minä en usko pätkääkään pappien puheista. He kun eivät tiedä mitään. Jos itse jumala tai edes arkkienkeleitä tulisi kertomaan jumalan ominaisuuksista ja mielipiteistä sekä taivaan oloista, niin tulisin uteliaana kuuntelemaan, mitä heillä on kerrottavanaan.
Mutta tietenkin ymmärrän, ettei olematon jumala ja olemattomat enkelit pysty mitenkään edes ilmestymään kirkkoon, saati kertomaan siellä mitään.
Vielä kirkkoa parempi esiintymispaikka jumalalle olisi jokin telkkarin ajankohtaisohjelma.
Heh, no turhaan kai sinä telkkarijumalanpalveluksia katsot, jos et edes Jumalaan usko. Vähän pöljää minusta haukkua sellaista ulkonaista muotoa, jonka sisältö ei sano itselle mitään. Siinä kun ei tiedä, minkä syvällisen sisällön se muoto kätkee niille, jotka siihen sisältöön uskovat.
Eikö ainakin osa sitä "syvällistä sisältöä" ole uskomus, että uskovaiset pääsevät kuoltuaan taivaaseen jatkamaan elämäänsä?
Niin minulle ainakin koulun uskontotunneilla ja rippikoulussa opetettiin.
Enkä sanonut katsovani telkkarijumalanpalveluksia. En katso niitä. Sen sijaan katson aika usein A-studiota ja Ajankohtaista kakkosta. Olisi jännää, jos edes joku arkkienkeli tulisi haastateltavaksi sellaiseen.
Hei kkfnfnfjfjfkfkfkfkf
Luin viestissäsi myös sitä, että toivoisit jumalanpalveluksen olevan koskettavampi ja parempi.
Muun muassa televisiota varten tehty Nojatuolikirkko (viimeksi Helatorstaina) on ollut pyrkimys tehdä jumalanpalveluksesta keskustelevampi, osallistavampi ja enemmän ns tavallisen ihmisen ääntä kuunteleva - myös musiikki on valittu tämän päivän muusikoiden tarjonnasta.
Muitakin erilaisia messuja on, nimenomaan eri musiikkityylien parissa toteutettu. Mm. Metallimessu, Pop-messu, Dance-messu, Jazz-messu ja esimerkiksi Järvenpään Puistobluesissa toteutettava Bluesmessu. Kaikkien näiden tarkoituksena on juuri se, että jumalanpalvelus tulisi lähemmäs, puhuttelisi ihmisiä ja olisi enemmän 'tavalliseen arkeen' kytköksessä. Silti ne eivät vie mitään pois ns. kymppijumalanpalveluksesta, vaan ovat vain erillinen, usein myös eri kellonaikaan (iltasella) järjestettävä lisävaihtoehto.
Seurakuntavaaleihin osallistuminen joko ehdokkaana tai äänestäjänä on hyvä tapa vaikuttaa kirkon toimintaan omalla asuinalueella. Ne järjestetään syksyllä 2014.
Uskotaan hyvän tekemiseen tässäkin asiassa: yhdessä voimme luoda tapahtumia, jotka tuntuvat ja puhuttelevat. Silti viime kädessä messuun rakkauden tuo Jumalan ehtymätön armo.
Meiju, diakoni
Yksi lysti, kuunnellaanko kirkossa tavallisen ihmisen ääntä vai ei.
Oleellisempaa on, ettei siellä kuulu hiiskaustakaan jumalan tai edes arkkienkelien omaa ääntä.
Ei kuulu, jos on korvat täynnä epäuskon vaikkua. :(
Kerropa, mitä sinä olet kuullut jumalan tai arkkienkelin ihan itse henkilökohtaisesti lausuvan jossakin jumalanpalveluksessa.
Uskon töhnä päässä voi synnyttää vääriä tulkintoja.
Arkkienkelistä en tiedä. Jumalan olen kuullut sanovan paljonkin.
Kuten mitä esimerkiksi?
Vaikka mitä.
Olet kyllä vähän omituinen. Miksi sinulla on niin kova tarve jäykyttää yhtä ja samaa, vaikka et usko edes Jumalaan? En minä viitsisi vaivautua jäykyttämään vaikkapa jostain hindujen jumalista.
Jumala sanoi siis sinulle: "Vaikka mitä."
Ensin arvatenkin kysyit, mitä pöpöjä sinulla on päässäsi, ja sitten jumala vastasi: "Vaikka mitä."
Tämä riittääkin. Kiitos.
Ole hyvä. :) Sataako siellä? Jos et ole työssä, niin mene vaikka kävelylle, saat vähän tuuletetuksi päätäsi. Nyt näyttää siltä kuin vaivaisi hapenpuute. Noh...
Minulle ev.lut. jumalanpalvelus paikan päällä koettuna on niin elävä ja ruokkiva kokemus, etten malta jäädä pois. Varmasti käyn vielä 20 v päästä, jos vain jalka nousee.
"Seuraaan juuri telkkarista jumalanpalvelusta ja se on tismalleen samanlainen kuin 20 vuotta sitten kun kirkosta erosin. Ulkoaopeteltua litaniaaa. Ihmiset ahdistuneita, kukaan ei hymyile. Ihan kuin tuo olisi osallistujalle joku rangaistuksen uhala pakotettu tilaisuus."
Minulla on ollut jo pitemmän aikaa tapana seurata televisiosta jumalanpalveluksia. Se on ollut paitsi harras kokemus, niin myös tietoa antava kokemus, sillä jumalanpalvelukset ovat olleet eri kristillisistä kirkoista. Ihmiset eivät ole niissä vaikuttaneet mitenkään ahdistuneilta.
"Kun on yhde evlutjumalanpalveluksen nähnyt, on nähnyt ne kaikki!"
Olen tuosta eri mieltä. Mutta tietenkin joku voi ajatella noin, jos ei viitsi yhtä kertaa enempää televisiojumalanpalveluksiakaan seurata.
Kyllä se ahdistavuuskin taitaa olla enemmän siellä katsojan silmässä, niinkuin kauneudenkin sanotaan olevan. Täällä nyt lyödään kirkkoa ja uskovia muutenkin kuin vierasta sikaa, joten ei kai ole tavatonta, että tästäkin tikusta tehdään asia, että päästäisiin sitten jostakin syyttämään ja pilkkaamaan.
Minusta Jumalanpalvelus on hyvin henkilökohtainen juttu. Se saa näyttää ihan juurikin siltä, miltä se kussakin tapauksessa ja kunkin yksilön kohdalla sattuu näyttämään. Tärkeintä on se, mitä tapahtuu ihmisen ja Jumalan välillä. Jos yksittäisen ihmisen sydämen usko ja asenne Jumalaan ja Jumalan tahtoa kohtaan on oikea, se on silloin oikeaa Jumalanpalvelusta riippumatta siitä, miltä se ulkopuolisesta näyttää. Ja sen, että onko se oikea, sen arvioi yksin Jumala itse. Hänellä on kyllä kyky saada ihminen tajuamaan, että ihmisen asenteessa on korjaamisen varaa silloin kun sitä on - tätä korjausliikettä ei ole tarpeen kenenkään ulkopuolisen ohjeistaa.
Itseasiassa koko termi "Jumalanpalvelus" voitaisiin käsittää myös toisin: Jumalan tekemänä palveluksena ihmisille. Sitähän se Jumalanpalvelus kuitenkin enemmän onkin - ei niinkään ihmisten suorittamaa palvelusmenoa Jumalalle. Jumalanpalveluksessa Jumala hoitaa meitä, eikä suinkaan niinpäin, että me hoidamme Jumalaa.
Ja jos nyt oikein kaivetaan tätä asiaa pohjamutia myöden, niin eipä se Jumalan tahtoon suostuminen aina pelkkää herkkua olekaan. Kyllä ihminen saa senkin ilmaista Jumalalle esim. näyttämällä murheelliselta ja tuntemalla murhetta myös! Sellainenkin on ihan yhtä aitoa Jumalanpalvelusta, kuin ilonsa ja kiitollisuutensa näyttäminen silloin, kun sellaista saa kokea. Näitä tunteita ei ole tarpeen puristaa esiin, eikä piilottaa pois näkyvistä vain sen vuoksi, että täyttäisi joidenkin toisten ihmisten omalaatuiset näkemykset siitä, millaiselta Jumalanpalveluksen "tulisi näyttää".
On hyvä hankkia tietoa myös niistä uskonnoista, joiden hartaudenharjoitukset eivät telkkarissa näy.
Suosittelen osallistumaan joskus myös muslimien ja mormonien tilaisuuksiin, jos he sen sallivat. Nekin ovat hartaita kokemuksia, eivätkä ihmiset ole niissä sen ahdistuneempia.
Kristintuskossa on kyse todella voimallisesta asiasta - uskosta Jeesukseen, joka on osoittautunut todellisemmaksi kuin mikään muu usko ja osoittautuu yhä, jos vain tietää miten asiat tehdään. Esimerkiksi rukous ilman uskoa on heikko ja katoavainen, kun taas vahvan rukouksen voimaa vahvalla uskolla pelkää ja kaihtaa itse paholainenkin.
Vaikka luterilaisessa uskossa monia uskon piirteitä on laimennettu ja maallistettu, perusidea on silti sama. Ise kuulun yhä luterilaiseen kirkkoon vaikka kristinusko on minusta jännittävää, piristävää ja rohkaisevaa mutta luterilaisuus siitä tylsä ilmenemismuoto.
En vain halua vaikuttaa oikulliselta uskoon liittyvien päätösten suhteen (siksi en ole eronnut), ja kuitenkin henkilökohtaisen uskon tulisi lopulta ratkaista.