Sotiminen, etenkin nopea eteneminen tai perääntyminen vaatii paljon energiaa. Vähintään kolme tuhatta kaloria, muuten loppuu sotiminen. Ei kai suomalaiset sotilaat nälässä joutuneet taistella?
Paljonko sotilas sai kaloreita päivässä?
Kunnolla ruokaa
33451
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 33
Vanhimmat
käytännössä kyllä.
Lasketut kalorit eivät aina päätyneet sotilaan vatsaan. Lisäksi taistelun aikana muonituksessa on omat hankaluutensa.
Periaatteessa sotilas söi melko hyvin esimerkiksi kaupunkiväestöön verraten.
Kotipaketit auttoivat paljon.
Korttiannoksilla elävät siviilit lähettivät sotilaille ruokaa, ei kai nyt sentään?
Suomi oli toisenlainen silloin; suurin osa miehistä oli maaseudulta ja kyllä sieltä aina jotakin pakettiin pistettävää löytyi. Rauhallisempina aikoina sotilaat myös metsästivät ja kalastivat mahdollisuuksien mukaan. Rukajärven suunnalla hirvet ja peurat ammuttiin niin vähiin, että jopa kenraali Raappana hermostui asiasta ja kyseli alaisiltaan "kuka tämän kaiken maksaa"
Harva eli pelkillä korttiannoksilla. Musta pörssi kukoisti ja yli puolet kansasta oli maalaisia. Pienelläkin tilalla pystyi pitämään mustia sikoja tai kanoja.
Pohjalaisilla mustan pörssin kauppiailla löytyi aina jotakin vastineeksi kessuista, kokardeista ja rahasta.
Erityisesti pohjalaisten keskuudessa se kukoisti.
Jos ruuasta on pula, niin löytyy ostaja pienenkin talon tuotannolle.
Kato kun ruuasta tulee pula, niin sunkin pitää kääntyä pohjalaisen puoleen ja kysellä, oks tietoo ....
ollut ainakaan töpinän lihavat miehet. Eivätkä komentopaikat ja esikunnat.
Ruuasta oli kyllä totaalinen pula, 1942 saatiin Saksasta viljaa, joka korjasi tilanteen joksikin aikaa, suurin pula oli kaupungeissa, koska siellä ei ollut omia palstoja, kuten oli maalla pienissäkin mökeissä.
Jyväjemmarit tekivät härskiä bisnestä sota-aikaan, monia mahtoi harmittaa kun sota loppui ja mustan pörssin kauppa väheni ja lopulta loppui. Eipä silti, onhan nuo maalaiset yhä vieläkin kaupunkilaisten taskuilla, mokomatkin tuilla eläjät.
No se tosiasia ei muutu miksikään, että ruuasta oli totaalinen pula.
Onko perin kyllästynyt miettinyt mistä ruoka tulee? Kyllä ne sinun parjaamat maalaiset sen ruuan kasvattaa ja joutuvat myymään polkuhintaan, siksi tuet.
Oletko sinä tolvana miettinyt kuka ne tiet, rautatiet, lentokentät ja puhelinyhteydet sinne Pohjanmaalle rakensi.
Nykyisin saavat siitä ihan "laillisesti" kaksi miljardia euroa "maataloustukena".
Suomi on nettomaksaja EU:lle, sitten he saamme tukia jotka menee jyväjemmareille. Maatalaous maksaa suomalaisille miljardeja! Parempi että ostaisimme maailmanmarkkinahintaan halpaa ruokaa. Maalaiset kilpailkoon niiden hintojen kanssa tai menkööt töihin. Tuet pois!
kohtaan Yhteiskunnan tuet ja avustukset. Ei Historia-palstalle.
Siitä huolimatta, tosiasia vaan oli, että ruuasta oli pula.
"... Parempi että ostaisimme maailmanmarkkinahintaan halpaa ruokaa. Maalaiset kilpailkoon niiden hintojen kanssa tai menkööt töihin. ..."
Tee sinäkin töitä (jos sattuu olemaan) kansainvälisesti kilpailukykyisellä hinnalla, että Suomi saa jotakin myytyä maailmalle, äläkä aina valita!
Jos on ruuasta pula, niin silloin on pakko ostaa ulkomailta.
Kuten on tehty ennenkin.
Taisivat olla rintamilla.
Naapurille http://en.wikipedia.org/wiki/Lend-Lease#Significance antoi http://en.wikipedia.org/wiki/C-ration#Field_Ration.2C_Type_C_.281938-1945.29 energiaa .
Ilvesdivisioonan ruokahuolto syvärillä oli korruptoitunutta ja ruokaa ei sotamies saanut kuin rahalla. Tuomioitakin sitten lopulta annettiin kun kenraali viimein puuttui asioihin.
Kotiutuessa syväriltä vaari painoi 52 kg ja oli kuin keskitysleirivanki sanoi ettei oltu saatu ruokaa yli vuoteen.
Oliko ruoka tosiaan loppu vai oliko näännytyksellä tarkoitus ?
Ruuasta oli pula, ilman saksalaisten apua sotiminen olisi loppunut siihen.
Tuomiot ei juuri tilannetta parantanut, jotakin syötävää tuli mutta mitä ja oliko " ruoka " syötavää ja yleensä tunnistettavissa ruuaksi on jo sitten toinen juttu.
pahiten kärsittiin lotinanpellon asemissa sekä yleensä sielä missä tavalliset rivimiehet joutui olemaan. Syvärin luostarissa oli paremmat sapuskat mutta sielä sijaitsi esikunta ja sairaala.
Ainakin mun ukki muisteli Jatkosodan aikaa Rukajärjven suunnalla, miten "pahinta oli se kun koko ajan oli nälkä". Itse sotatoimiakaan hän ei pitänyt niin pahoina kuin 3 vuoden nälkää.
kalorimäärä sotilaalle oli 3400 kcl/vrk. Elintarvikepulan takia tähän ei käytännössä päästy juuri milloinkaan. Erityisesti talvi -42 oli paha.
Aina oli jakaa näkkileipää, voita, juustoa, makkaraa ja korviketeetä. Keittoruuat olivat enimmäkseen ruis- ja kaurapuuroja tai -vellejä. Sopat olivat peruna-, liha- tai kalasoppaa tai joskus makarooni- tai hernekeittoa.
Hyökkäysvaiheessa huolto saattoi olla poikki useita päiviä. Silloin kärsittiin nälkää.
" Aina oli jakaa näkkileipää, voita, juustoa, makkaraa ja korviketeetä. Keittoruuat olivat enimmäkseen ruis- ja kaurapuuroja tai -vellejä. Sopat olivat peruna-, liha- tai kalasoppaa tai joskus makarooni- tai hernekeittoa. "
Jos tuo pitäisi paikkansa niin silloin rintamalla olisi syöty paremmin kuin kotirintamalla.
Vaarin muistiinpanoissa ei noita herkkuja rintamaoloissa löydy. Joitakin noista kyllä mainitaan hänen ollessaan sotasairaalassa hoidossa.
löytyvät armeijan ruokalistoista sodan ajalta. Kuten todettu, aina ei muonaa saatu jaettua. Esimerkiksi Itä-Karjalassa ruokittiin kenttäkeittiöiltä kuitenkin myös paikallisia asukkaita.
Sisältyikö annoksiin alkoholia? Neukuilla oli ainakin votkaa ja briteillä rommia.
Joskus erityisestä syystä jaeltiin. Saattoi olla joskus jouluviinatkin. Määrät olivat pieniä.
Petroskoihin ja Karhumäkeen perustettiin Alkon varastomyymälät, joista saatettiin ostaa koko yksikölle kerrallaan.
Pohjoisessa odotettiin vesi kielellä alistusta saksalaisille. Silloin saatiin heidän annosviinansa eli puolikas pullo snapsia tai koko pullo viiniä viikossa.
"Lapin sodassa suomalaisjoukot ratkesivat ryyppäämään lähes tragikoomisella tavalla. Sotilaiden taistelumotivaatio oli muutenkin heikko. Tornion valtauksessa lokakuun alussa 1944 miehistö eksyi Tornion Pikku-Berliiniin, jossa on natsi-Saksan Lapin armeijan elintarvikevarasto ja huomattava määrä erilaisia alkoholijuomia. Viinalle perso sotajoukko käyttäytyi kuin karkkikauppaan eksynyt lauma lapsia, viinan ryöstely ja juopottelu alkoi saman tien. Pataljoonien I ja II komentajat ottivat myös osaa juominkeihin eivätkä ilmoittaneet ylimmälle johdolle valtauksen kosteasta käänteestä. Lopulta humalaisia oli niin paljon että, että pataljoonat olivat lähes taistelukyvyttömiä. Tilanne selvisi johdolle muutaman tunnin päästä ja selvät upseerit yrittivät saada tilanteen haltuun. Pahimmat vastaan hangoitelleet vangittiin. Vahvistukseksi saapunut pataljoona kuljetettiin vahingossa Pikku-Berliiniin ja viina ryöstely toistui uudestaan."
Myös ammattiupseereille viina maistui:
"Veteraanien muistelmien mukaan yksi syvälle alkoholismiiin vajonneista oli Viipurin 20. prikaatin II pataljoonan komentaja Kurt Erik Bäckman. Ilmari Turja muistelee, kuinka Bäckman vuonna 1941 piti kiinni viinoistaan kuin aarteesta, ei tarjonnut niistä kenellekään ja joi jopa osastonsa jouluviinat yksin. "Itse jouduin henkilökohtaisesti hakemaan hänelle divisioonan varastolta viinaa yhteensä 110 pulloa. Sääntönä oli kaksi pulloa illalla viereen. Ne tyhjenivät yön aikana. Kun hän alkoi puolenpäivään aikaan vähän selvetä, auttoi kolmas pullo päivän yli. Bäckman joutui myöhemmin sotaoikeuteen Viipurin menetyksen jälkeen vuonna 1944 kun oli menettänyt joukkojensa hallinnan ja paennut komentopaikalta. Hänet tuomittiin varomattomuudesta ja virkavelvollisuuden rikkomisesta kahdeksaksi kuukaudeksi vankilaan. Hän ampui tuomion jälkeen itsensä 25. tammikuuta 1945. Tuomio nousi myöhemmin korkeimmassa oikeudessa vuoteen"
Lähdä: Ruma sota, toimittanut Sari Näre ja Jenni Kirves, sivut 202-203