Kertokaas minkälaiset vaiheet on käytävä läpi kun irtaannutaan Jt- järjestöstä. Mitä erityisesti pitää tietää, ettei tule yllätyksiä? Entä mitkä ovat vaikeimmat päätökset?
Kysymys Teille, joilla on asiasta kokemusta
Tarrantella
1487
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Kannattaa keskustella asiasta www.veljesseura.org forumilla. Täältä et saa mitään asiallista vastausta
Voiko sieltä kysellä sinne rekisteröitymättä?
Näköjään voi kirjoittaa ilman rekkausta ainakin kesäkuun tai jotain..
Tehdä itselleen ensin hyvin selväksi se miksi ei enää usko.
Pitää tietää se mistä Jehovan todistajissa ja Raamattua yleensä yksinomaisena auktoriteettina pitävissä on kyse, mistä opit kumuaa ja käsitykset, tulkinnat ovat peräisin.
Kun kaikki se on selvää, vasta sitten voi jäädä pois kaikesta toiminnasta ja sellaisten seurasta jotka ovat vielä "asiassa" mukana.
"mistä Jehovan todistajissa ja Raamattua yleensä yksinomaisena auktoriteettina pitävissä on kyse"
Tarkoittaako tuo sitä, että myös Jehovan todistajat pitävät Raamattua yksinomaisena auktoriteettina?
Niin he väittävät olevan ihan Raamattua itseään lainaten.
Miksi aloittaja kysyy asiaa kun se ei selvästi kuulu hänen elämäänsä? Taas yksi veljesseuraa mainostava aloitus?
Odota vain, kohta tulee "SE" vartiotorni juttu joka kertoo vartsikan menevän yli sen mitä Raamattuun on kirjoitettu.
Ei ollut suinkaan tarkoitus mainostaa "veljesseuraa" tai sen foorumia, mikäli sitä tarkoitat, vaan kysellä mitä eroasiaan liittyy, silloin kun on itse eroamassa. Ja mistä niin päättelet ettei kuulu elämääni?
Tasapainoilen "lankulla" edelleenkin, kuohuva musta meri velloo alapuolellani. Mikäli näillä tiedoillani astuisin lankulta ohi pudottautuen alas "mereen", olisi se askel kohti tuntematonta, joten sellainen "kohti tuntematonta"-ajatus ei tämän hetkisellä mielenterveystilanteellani kiehdo.
En kuitenkaan halua menettää "elämänhaluani", enkä päätyä ikuiseen kuolemaan oman käden toimesta, niinkuin jotkut ovat tehneet. Ehkä he hyppäsivätkin hetken mielenjohteesta kohti tuntematonta, eivätkä kestäneet sitä totuutta, mitä oli "kuilun" tai "meren" pohjalla?
Niitä kokemuksia ja muuta asiaan liittyvää mielelläni lukisin..
Tästä sivusta ;".. enkä päätyä ikuiseen kuolemaan ; .." -
raamattu sanoo , että tätä Maata hallitaan " Kuoleman , ja kuolemanpelon avulla , ," Tuo opetus on näköjään mennyt sinullekin perille , -Siis tuo hätäinen pelko lopullisesta kuolemasta;
mutta jos niin on , niin ajattelepas , mikä Voima sellaista opettaa ? Mikä tai -Kuka hallitsee tätä Maata kuoleman ja kuolemanpelon avulla ?
Eikö ole syytä väistyä sellaisen hallitsijan alaisuudesta ?
Ja ihmisen tulevaisuus on , ei ihmisen , eikä tämän Maan hallitsijan , vaan Korkeimman kädessä , Room, ; 17 -21 .
Kuolemassa ei sinänsä ole mitään pelottavaa, kuten ei siinäkään olemattomuuden tilassa, jossa ihminen on ennen kuin tuli siitetyksi äitinsä kohtuun elämän uutena alkuna, eli ei ollut missään eikä missään muodossa, olemattomana.
Kuolemassa ei ole tietoa, eikä viisautta, eikä ajatusta. Ihmisen ollessa kuolleena, hän ei tiedä menettäneensä mitään, koska hän on olematon, ei olemassa oleva.
Mutta nyt elossa ollessaan ihmisellä on osittainen tieto, osittainen viisaus, ja on myös kyky ajatella ja suunnitella sekä antaa ajatustensa askarrella unelmissa sekä pilvilinnoissa. Elossa olevana on tietoinen siitä, mistä kuolemassa ei ole tietoinen. Elossa olevana on tietoinen siitä, mitä voi kuollessaan menettää, ja menettääkin. Kuolleena ollessaan ei tiedä menettäneensä mitään, koska kuolemassa ei ole tietoa, ei suunnittelua, ei ajatusta.
Elossa oleva on tietoinen siitä, mitä Jumala on luvannut palkinnoksi niille, jotka osoittautuvat HÄNELLE uskollisuutensa. Ensimmäisestä kuolemasta on ylösnousemustoivo, kuolleista herääminen, ja joillakin tuo toivo toteutuu. Toisesta kuolemasta ei ole ylösnousemista, eikä toiveitakaan siitä, kuolleista heräämistä, sillä toinen kuolema on ikuista kuolemanunta täydessä tiedottomuudessa, olemattomuudessa.
Menettämisen tuska, ikuisen elämän menettämisen tietoisuus on elossa olevilla, ei kuolleilla.
..." Mitä jumala on luvannut palkinnoksi niille ,...
Vithan halutettasi olla tuota mieltä , se on juuri se , millä tätä Maata hallitseva pitää ihmisiä pihdeissään , , siis kuolemalla pelottelua , esim , Room 4 , 17 -21 kertoo tarkkaan että _Kaikki Adamin jälkeläiset kutsuu Korkein eteensä , ja vasta sen jälkeen , kun ihminen on saanut oikean tiedon , hän voi päättää asioistaan .
ja se tarvitsee sen uuden Voiman , jolla ihmisen mieli muuttuu , , kivisydämestä -lihasydämeksi ,
Ennen sitä ihminen ei voi edes toimia oikein , joten väite , että ihmisen pitäisi täällä päättää kohtalostaan , ennen viimeisen "Rauhanruhtinaan " saapumista , -on väärä .
Aivan ensiksi kannustan antamaan itselleen kaiken tarvittavan ajan asioiden selvittämiseen, kypsyttelyyn, edetä maltilla ja katsoa sitten mihin prosessi johtaa.
Suosittelisin lukemaan R.Franzin kirjan C of C, joka antaa paljon ulottuvuutta pohdiskelulle.
Asioiden huolellinen selvittäminen itselleen on tärkeää oman tulevan tasapainon vuoksi ja ettei selvittämättömät asiat jää kumittelemaan ja mahdollisesti sitten nouse vaikka vuosien kuluttua uudestaan pintaan.
Irtaantuminen on useimmille haastavaa ja aikansa ottavaa, sillä samalla joutuu työstämään ja punnitsemaan elämänkatsomukselliset varmuutensa uudestaan ja luopumaan omalla tavallaan myös tiettyä turvallisudentunnettakin tarjoavan yhteisön.
Tämän lisäksi ongelmana on se ettei Vt-surasta ole kunniallista ulospääsyä.
Vartiotorniseura-menneisyyttä ei voi pyyhkiä kokonan pois, vaan se tulee omalla tavallaan olemaan osa itseä ja sitä millaiseksi on kehittynyt. Yksi elämän poluista.
Prosessia tehdessään olisi hyvä koettaa pikku hiljaa hankkia muutamia tasapainosia ystävyyssuhteita Vt-seuran ulkopuolelta ettei putoasi ihmisuhteiltaan täysin tyhjän päälle mikäli ja kun päättää lähteä pois / erota.
Epävarman tunteen tullessa voi tutkia aina yhden kysymykse loppuun niin ettei siitä jää epäselvää, otetaan vaikka lahkon ajanlasku v:een 1914. Se on virheellinen lahkon omien kirjoitusten mukaan, Yleisen historian, kuten myös Raamatun.
Lahkohan omaksui laskelman adventisteilta, 1914 oli siirretty lopun vuosi, joka sai uuden siirron, siirron takaisin ja vielä uuden selityksen.
Mutta tuo kuuluu niihin monii asioihin, joita lahko vaatii jäsenensä valehtelemaan myös itselleen, kuten lahko sanoo jäsenelleen, et sinä julistanut loppua vuodelle 1975, kerro niin kaikille.