Mitä sanoo Raamattu, saako sitä huonona pitää itseään ihmisenä jos uskoo Jeesukseen?
Itseäni pidän lähinnä heikkona ihmisenä, Jeesuksessa heikko, olenkohan myöskin huono? En voi noin sanoa... Vaikkakin tunnen huonoutta ja heikkoutta itsessäni.
Jos pitää huonona itseään, onko se silloin aliarviointia uskonsa tilasta.
Lauluntekijän näkemys;
>>(HL) "Särje,oi Herra sydämet meidän, valtavan Henkes voimalla ain
Lyö maahan korska, ylpeä henki. Tomua eessäs oommehan vain.
Särjetyt syömmet korjaa nyt, Herra. Paranna haavat haavoitetun.
Veresi kallis lääkkeeksi anna Haavoihin sielun ahdistetun.
Murtuvaa mieltä Herra ei hylkää, Niin Sana meille vakuuttavi.
Huonona siis jään huonojen joukkoon, Sieluni sua odottavi.
Anna oi Herra armosi mulle Näethän kaikki puutteheni?
Virvoita, auta, hoida ja kanna Huonoinkin lapsi laumahasi.
Oi Jeesus Kristus, Lunastajamme, Luoksesi kerran tulla mun suo.
Autuain joukkoon , pyhien seuraan, Taivaiseen kotiin istuimes luo"
Itseäni pidän lähinnä heikkona ihmisenä, Jeesuksessa heikko, olenkohan myöskin huono? En voi noin sanoa... Vaikkakin tunnen huonoutta ja heikkoutta itsessäni.
Jos pitää huonona itseään, onko se silloin aliarviointia uskonsa tilasta.
Lauluntekijän näkemys;
>>(HL) "Särje,oi Herra sydämet meidän, valtavan Henkes voimalla ain
Lyö maahan korska, ylpeä henki. Tomua eessäs oommehan vain.
Särjetyt syömmet korjaa nyt, Herra. Paranna haavat haavoitetun.
Veresi kallis lääkkeeksi anna Haavoihin sielun ahdistetun.
Murtuvaa mieltä Herra ei hylkää, Niin Sana meille vakuuttavi.
Huonona siis jään huonojen joukkoon, Sieluni sua odottavi.
Anna oi Herra armosi mulle Näethän kaikki puutteheni?
Virvoita, auta, hoida ja kanna Huonoinkin lapsi laumahasi.
Oi Jeesus Kristus, Lunastajamme, Luoksesi kerran tulla mun suo.
Autuain joukkoon , pyhien seuraan, Taivaiseen kotiin istuimes luo"
Vastaukset 24
Vanhimmat
Oli laulussa puhuttelevat sanat.
Siitä vaan alat totella Sanaa ja tehdä hyvää, niinkuin laissa on kirjoitettuna, niin silloin uskot Jeesusta, ei ole sen vaikeampaa. Ja tunnustat Jeesukselle aina kaikki huomaamasi syntisi heti, jos tahdot lakata tekemästä vastoin Sanaa.
Mikä sinulle on auktoriteetti? Se miten sinä itsesi näet, se miten naapuri sinut näkee, se miten eenokki sinut näkee, vai se miten Jumalan näkee sinut?
Minulle on auktoriteetti se miten Jumalan näkee meidät uskovat. Me tiedämme miten Jumalan näkee uskovan koska Hän on Sanassaan ilmoittanut näkevänsä meidät armahdettuina vanhurskautettuina pyhinä Jumalan lapsina. Hän ilolla sinusta riemuitsee ja Hän kateuteen asti halajaa sitä henkeä jonka Hän on sinuun pannut. Hän tahtoo sinut kokonaan itselleen. Ei hän huonoa niin kovasti tahdo omistaa. Kyllä me olemme Jumalalle kovin arvokkaita. Sitä paitsi Hän maksoi meistä korkeimman mahdollisen hinnan. Kuka huonosta maksaisi kovaa hintaa? Niin kontentta täytyy olla se että me olemme ylen arvokkaita Hänelle. Ja sinäkö olisit sitten poikkeus ja huono?????
Sefanja:3:17 "Herra, sinun Jumalasi, on sinun keskelläsi, sankari, joka auttaa. Hän ilolla iloitsee sinusta, hän on ääneti, sillä hän rakastaa sinua, hän sinusta riemulla riemuitsee."
Jaak 4:5 "Vai luuletteko, että Raamattu turhaan sanoo: "Kateuteen asti hän halajaa henkeä, jonka hän on pannut meihin asumaan"?"
1.Johanneksen kirje:3:2 "Rakkaani, nyt me olemme Jumalan lapsia, eikä ole vielä käynyt ilmi, mitä meistä tulee. Me tiedämme tulevamme hänen kaltaisikseen, kun hän ilmestyy, sillä me saamme nähdä hänet sellaisena, kuin hän on."
http://www.youtube.com/watch?v=OZiKyiB-VPI
Jumala sanan perään tuli kolme kertaa!!!??? "n" kirjain. Se on virhe enkä ole tarkoittanut kirjoitaa "Jumalan" vaan "Jumala".
Ei ihminen voi itsessään alati voi olla mitenkään hyvä, vai voiko olla jos on uskossa Jeesukseen? Paavalikin sanoo itseään viheliäiseksi. Viheliäinen ihminenhän ei ole mitenkään malli ihmisenä. Meneekö tuo viheliäisyys uskossa siis pois pyyhityksi vain sisäisesti kun Jeesus asuu uskovassa. Vai tarkoittaako Paavali että tuo viheliäisyys joskus pulpahtaa uskovassa ihmisessa ilmoille ja onkin lankeemus?
>>>20 Jos minä siis teen sitä, mitä en tahdo, niin sen tekijä en enää ole minä, vaan synti, joka minussa asuu.
21 Niin huomaan siis itsessäni, minä, joka tahdon hyvää tehdä, sen lain, että paha riippuu minussa kiinni;
22 sillä sisällisen ihmiseni puolesta minä ilolla yhdyn Jumalan lakiin,
23 mutta jäsenissäni minä näen toisen lain, joka sotii minun mieleni lakia vastaan ja pitää minut vangittuna synnin laissa, joka minun jäsenissäni on.
24 Minä viheliäinen ihminen, kuka pelastaa minut tästä kuoleman ruumiista?
25 Kiitos Jumalalle Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme, kautta! Niin minä siis tämmöisenäni palvelen mielellä Jumalan lakia, mutta lihalla synnin lakia.
Perusta (uskolle) täytyy olla Jeesuksen teko meissä eikä meidän onnistumiset ja saavutukset. Emmehän me tuijota itseemme vaan Jeesukseen. Jeesus teki meistä vanhurskaita ja pyhiä ruumiinsa uhrilla. Hän näkee meidät sellaisina miksi Hän on meidät tehnyt. Uskova on uusi luomus Kristuksessa. Jumala teki meistä uusia ihmisiä uskoon tulossamme. Jumala tuntee uskovan uuden luomuksen mukaan, ei sen vanhan syntisen aatun/eevan mukaan. Se kun on kuollut. Uusi luomus on vanhurskas ja pyhä Jumalan lapsi, tuntui miltä tuntui. Tämä on Raamatun (Jumalan) ilmoitus ja näkökulma.
Sitten meillä jokaisella on se vanha aatu/eeva (liha) joka pakkaa kummittelemaan ja nostamaan päätään. Se tulisi pitää kuolleena eikä antaa sen kummitella. Meillä kaikilla on tämä taistelu oman itsemme viheliäisyyttä vastaan. Suurin vihollisemme onkin oma lihamme, ei Saa.tana tai naapuri.
Patmos-radiossa äsken juuri eräs nainen sanoi että tottelemattomuudesta seuraa rangaistus ja kirous ja kuolema. Jotenkin kuulosti tutulta, ai niin, alkukirjaimet, R ja K ja K, tuomitseminen ja kirkonkirous ja polttorovio, perinteistä kirkkokuria?
2.Pietarin kirje:
1:5 niin pyrkikää juuri sentähden kaikella ahkeruudella osoittamaan uskossanne avuja, avuissa ymmärtäväisyyttä,
1:10 Pyrkikää sentähden, veljet, sitä enemmän tekemään kutsumisenne ja valitsemisenne lujaksi; sillä jos sen teette, ette koskaan lankea;
3:14 Sentähden, rakkaani, pyrkikää tätä odottaessanne siihen, että teidät havaittaisiin tahrattomiksi ja nuhteettomiksi, rauhassa, hänen edessänsä;
1.Korinttolaiskirje:
12:31 Pyrkikää osallisiksi parhaimmista armolahjoista. Ja vielä minä osoitan teille tien, verrattoman tien.
14:1 Tavoitelkaa rakkautta ja pyrkikää saamaan hengellisiä lahjoja, mutta varsinkin profetoimisen lahjaa.
14:12 Samoin tekin, koska tavoittelette henkilahjoja, niin pyrkikää seurakunnan rakennukseksi saamaan niitä runsaasti.
Hebrealaiskirje:
6:1 Jättäkäämme sentähden Kristuksen opin alkeet ja pyrkikäämme täydellisyyteen, ryhtymättä taas uudestaan laskemaan perustusta: parannusta kuolleista töistä ja uskoa Jumalaan,
12:14 Pyrkikää rauhaan kaikkien kanssa ja pyhitykseen, sillä ilman sitä ei kukaan ole näkevä Herraa;
Älä hermoile, paavitkin ovat tehneet paljon erehdyksiä ja harhaluuloja, kuten luulivat että aurinko kiertää maata ja polttivat tiedemiehiä roviolla, sitä sattuu..
1.Mooseksen kirja:
43:12 Ja ottakaa mukaanne kaksinkertainen raha, niin että viette takaisin sen rahan, joka palautettiin säkkienne suussa. Ehkä se oli erehdys.
4.Mooseksen kirja:
15:25 Kun pappi sitten on toimittanut sovituksen kaikelle israelilaisten seurakunnalle, niin rikkomus annetaan heille anteeksi; sillä se on ollut erehdys ja he ovat tuoneet lahjansa uhriksi Herralle sekä syntiuhrinsa Herran eteen erehdyksensä vuoksi.
Saarnaaja:
5:6 Älä anna suusi saattaa ruumistasi syynalaiseksi, äläkä sano Jumalan sanansaattajan edessä: "Se oli erehdys"; miksi pitäisi Jumalan vihastua sinun puheestasi ja turmella sinun kättesi työt?
10:5 On onnettomuus se, minkä olen nähnyt auringon alla, vallanpitäjästä lähtenyt erehdys:
1.Korinttolaiskirje:
13:9 Sillä tietomme on vajavaista, ja profetoimisemme on vajavaista.
13:10 Mutta kun tulee se, mikä täydellistä on, katoaa se, mikä on vajavaista.
Jaakobin kirje:
3:2 Sillä monessa kohden me kaikki hairahdumme. Jos joku ei hairahdu puheessa, niin hän on täydellinen mies ja kykenee hillitsemään myös koko ruumiinsa.
Meille reformoiduille evankelikaalisille karismaattisille helluntailaisille on ainoa auktoriteetti ja elämänohje Raamatussa Jumalan Sana joka on Jeesus itse.
Tuollainenhan on uskolle perusta. Kiitos Jaikali.
jaikali8.6.2014 20:220 SULJE
Perusta (uskolle) täytyy olla Jeesuksen teko meissä eikä meidän onnistumiset ja saavutukset. Emmehän me tuijota itseemme vaan Jeesukseen. Jeesus teki meistä vanhurskaita ja pyhiä ruumiinsa uhrilla. Hän näkee meidät sellaisina miksi Hän on meidät tehnyt. Uskova on uusi luomus Kristuksessa. Jumala teki meistä uusia ihmisiä uskoon tulossamme. Jumala tuntee uskovan uuden luomuksen mukaan, ei sen vanhan syntisen aatun/eevan mukaan. Se kun on kuollut. Uusi luomus on vanhurskas ja pyhä Jumalan lapsi, tuntui miltä tuntui. Tämä on Raamatun (Jumalan) ilmoitus ja näkökulma.
Sitten meillä jokaisella on se vanha aatu/eeva (liha) joka pakkaa kummittelemaan ja nostamaan päätään. Se tulisi pitää kuolleena eikä antaa sen kummitella. Meillä kaikilla on tämä taistelu oman itsemme viheliäisyyttä vastaan. Suurin vihollisemme onkin oma lihamme, ei Saa.tana tai naapuri.
Jaiklain oppi on lyhykäisyydessään se että ei sovi jäädä miettimään syntejään vaan sen sijaan meidän kuuluisi "katsoa Kristukseen". Aivan näillä sanoilla hän sen sanoo. Pitää katsoa Kristukseen, niin jumala ei katso silloin ihmisten syntejä vaan hän odottaa palvontaa ja kun ihminen palvoo Jumala näkee hänet synnittömänä ja vanhurskaana.
Tämä on jaikalin sanoma, korjatkoon jos olen väärässä.
Työtä häneltä ei puutu koska krisselismiin kuuluu ajatella niin että olen huono, tarvitsen armoa synteini vuoksi.
Ja monet kärsivät siitä.
Tässä jaikal tulee avuksi ja kertoo että et tarvitse enää armoa vaan sinun tulee katsoa jeesukseen niin sinut nähdään täydellisenä.
Omalla kohdalla ongelma on siinä että en jaksa katsoa jeesusta ristillä. Ajatella sitä että jeesusta on kidutettu minun vuoksi.
Sillä minä en tahdo että kukaan kärsii väkivallan takia.
Jeesuksen kohtalo oli kuolla väkivaltainen kuolema.
En näe sitä ilouutisena vaan näen että häntä on satutettu.
Ja mielestäni jokaisen kuuluu itse kärsiä omien pahojen tekojen rangaistus. Sijaiskärsijyys että toinen laitetaan kärsimään rangaistus minun tekojeni takia on väärin.
Vähän sama kuin joku tekisi murhan ja sitten lavastaisi toisen ihmisen syylliseksi. Sitten tämä viaton joutuisi sijaiskärsijäksi. Leikitään nyt vaikka että omasta tahdostaan. Esm.äiti poikansa puolesta. Äiti olisi lavastettu syylliseksi ja poika pääsisi pälkähästä murhasta.
Oikeasti syyllinen säästyisi rangaistuksetta.
Se on moraalisesti kestämätöntä.
Muuta en Jeesusta katsellessa näe. Näkyy pelkkää tyhjyyttä ja kuuluu uskovaisten ihmisten tuomitseva ääni.
Puheet helvetistä. Vaikuttaa siltä että heillä pippeli nousee siitä ajatuksesta että jumala kostaa heille tehdyt vääryydet. He tarvitsevat tällaista koston jumalaa joten he mielissään luovat sellaisen itselleen.
tomis... 8.6.2014 20:11
kirjoittajalle.
Paavali kirjoituksessaan tuo esille sen, jotta synnissä taisteleva näkisi mikä taistelee sisimmässämme. Eli liha on synnin lain alla, sekä palvele sitä.
Se ei anna lupaa tavallaan "maata lavihtalla heikkoudessa", kun ja koska oon niin heikko, vaan nostaa taisteluun syntiä vastaan verille asti.
Eli taas kertoo kirjoitus siitä, että taistelu on saatettava loppuun.
Toisaalta Sana taas tuo esiin Jumalan Hengen, mikä on voima ja minkä avulla taistelemme, olemme siinä voittajat, sekä Jumalan sota-asu.
Eli näen, että tämmöisenä palvelen mielelläni Jumalan lakia, koska hän sen Uudessa liitossa panee sydämeen.
Se luo Jumalan valtakunnan, ja luo elämänsuhteen Hänessä. Hengessä lain mukaan elävä, siis tietoinen valinta Jumalan tahtoon, ei tee lain alaiseksi.
Mutta, jos tekee synnin, tekee laittomuuden, ja on lihassa siksi palvellut synnin lakia.
Synnin palkka on kuolema. Synti on laittomuutta raamatullisesti. Tällaiset käsitteet kirjoituksista saa avattua asiat ja se toteamus, myös, että liha ei taivu Jumalan lain alle, eikä se voikaan, niin taas on edettävä Jumalan Hengessä tässä sydämestä käsin. Ei katsoakaan omiin mahdollisuuksiin, koska se ei toimi.
On katsottava Jumalan mahdollisuuteen minussa. Siksi Hän on lähettänyt Puolustajan Isän tyköä ja se osoittaa, siis Pyhä Henki kirkastaa tässä Kristuksen meille. Hän on täyttänyt, Hän istuu armoistuimella, Hän on Ylimmäinen Pappi, joka rukoilee joka hetki meidän puolestamme ja tämän kautta voimme taistella lihaa ja pahuutta vastaan. P.erkeleellä meissä ei ole voimavaltaa. Hänen on nujerrettu.
Katsomalla Golgataa on voittomme. Hänen ristinsä ja minun.
Siksi lihalla ei ole valtaa elämäämme. Siksi Pyhä Henki kirkastaa voiton meille ja se on Jumalan työ meissä, että pelastumme kerran iankaikkisen elämän armolahjan omistusoikeuteen.
Jalkamme on Uuden Jerusalemin sisäpuolella. Sitä voidaan katsella ja kiittää tänäpäivänä. Katseemme nouseekin ylös, ei itseemme.
nm. Varpulan Matti
> Itseäni pidän lähinnä heikkona ihmisenä, Jeesuksessa heikko <
"Myös me olemme Hänessä heikkoja" (2 Kor 13:3)
Se olikin seuraava jae (2 Kor 13:4)
3. Te vaaditte todistetta siitä, että minussa puhuu Kristus,
Hän, joka ei ole teitä kohtaan heikko vaan on teissä voimallinen.
4. Hänet tosin ristiinnaulittiin, kun Hän oli heikko,
mutta Hän elää Jumalan voimasta.
Myös me olemme Hänessä heikkoja,
mutta Hänen kanssaan me elämme Jumalan voimasta teidän hyväksenne.
Ei haittaa. Minä todella vaadin todisteita siitä että sinussa puhuu Kristus. Muuten en usko.
> Itseäni pidän lähinnä heikkona ihmisenä,
> Jeesuksessa heikko
Tuohon Tomiksen avauksen kohtaan vastasin Paavalia lainaten:
"Myös me olemme Hänessä heikkoja" (2 Kor 13:4)
Paavalia lainasit, aivan totta. Mutta minä kommentoin sitä mitä kirjoitit sivulle heti sen jälkeen.
"Te vaaditte todistetta että minussa puhuu Kristus."
Mutta puhutaampa hetki tuosta mitä nyt kirjoitit Paavalin sanoneen:"Myös me olemme hänessä heikkoja."
Millä perusteella pidät Paavalin puheita Jumalan sanana vaikka hän on monessa kohtaa raamatussa kertonut olevansa synninvallassa vastoin tahtoaan että heikko ja virheellinen jopa"syntisistä suurin"?
Voitko myöntää niiden olleen Paavalin-ihmisen sanomisia ja opetuksia eikä jumalan?
Jokainen kirjoitus jokaista kirjainta myöten Raamatussa on Jumalan Sanaa.
Myös jokainen Paavalin kirjoittama virke.
Paavali sanoo itseään syntisistä suurimmaksi sen tähden,
mitä hän oli ennen Kristuksen kohtaamista tehnyt.
Siis vainonnut Kristuksen seurakuntaa.
Paavali ei sano olevansa synnin vallassa.
Aivan päinvastoin. Hän sanoo olevansa kuollut synnille.
Mitä? Juurihan lainasit paavalia joka kertoi olevansa heikko.
Siis jos minä olisin vahva itsessäni,
niin en minä olisi vahva Kristuksessa.
Mutta kun minä olen heikko,
niin heikko kuin vain kalamos voi olla.
Niin silloin minä olen vahva.
Paavali puhuu ruumiillisesta heikkoudestaan:
"Tiedättehän, että ruumiillinen heikkous oli syynä siihen,
että minä ensi kerralla julistin teille evankeliumia,
ja tiedätte, mikä kiusaus teillä oli minun ruumiillisesta tilastani;
ette minua halveksineet ettekä vieroneet,
vaan otitte minut vastaan niinkuin Jumalan enkelin,
jopa niinkuin Kristuksen Jeesuksen." (Gal 4:14)
Avaajan kysymys on pohtimisen arvoinen: ”saako sitä huonona pitää itseään ihmisenä jos uskoo Jeesukseen?” Olimme sitten uskossa tai emme, meidän kuvamme itsestämme vaihtelee suuresti; puhutaan itsetunnosta, joillakin se on vahva ja hän osaa arvostaa itseään ja toisaalta heikon itsetunnon omaava mitätöi itseään koko ajan. Hyvän itsetunnon omaava ihminen näkee itsessään hyviä ominaisuuksia ja tunnustaa myös heikkoutensa hyväksyen ne molemmat eläen tasapainossa itsensä kanssa. Uskovissa on molempia äärilaitoja, sillä minäkuvamme on syvälle juurtunut ja muutokset tapahtuvat varsin hitaasti. Hyvin heikon itsetunnon omaava uskova mitätöi itseään siinä määrin, että hän epäilee myös Jumalan rakkautta: voiko Jumala rakastaa minua aivan tällaisenani? Tunnetila vaihtelee – välillä hän ilahtuu, että sentään Jeesus rakastaa minua (vaikka ihmiset eivät) ja välillä hän epäilee Jumalankin rakkautta.
Valitettava seuraus heikosta itsetunnosta on se, että ihminen alkaa kantaa sairasta syyllisyyttä, joka ei poistu Jeesuksen ristin edessä syntimme tunnustamalla. Syyllisyyden tunne on sielullista, eikä yhteydessä synnistä johtuvaan terveeseen, Pyhän Hengen vaikuttamaan synnintuntoon. Sairaaseen syyllisyyteen tarvitaan ymmärtävä ja asian oikein näkevä sielunhoitaja – sellaisia on hyvin harvassa. Sairaassa syyllisyydessä mielessä toistuva ”olen niin huono” estää ihmistä pääsemästä iloitsemaan armosta ja Jeesuksen rakkaudesta. Jumala näkee asiat aina oikein. Hänen rakkautensa kohdistuu Hänen seuraajiinsa riippumatta heidän tunne-elämänsä ailahtelevaisuudesta tai epäterveistä piirteistä.
Jaikali: ”Ei hän huonoa niin kovasti tahdo omistaa.”
Kommentti: Jeesus tahtoo erittäin kovasti ottaa omakseen myös huonon ja omistaa hänet. Temppelissä rukoili kaksi henkilöä: fariseus piti itseään hyvänä, mutta hän ei ollut pelastunut – publikaani piti itseään huonona, mutta hän oli pelastunut. Publikaanilla oli vertauksessa tosin myös oikea synnintunto, sillä vain syntinsä tunteva ja ne tunnustava saa armon.
Uskovan vanhurskaus, hänen pyhyytensä on pyhyyttä uskossa, ei näkemisessä vielä tässä ajassa. Jumala näkee uskovan pyhänä vain sen vuoksi, että uskova on kätketty uskon kautta Kristukseen, lahjoitettuun pyhyyteen. Jumalan arvio ihmisestä on se, että hänessä on pahuutta ja hän on pahaan taipuvainen. Ihminen ei kuitenkaan koko olemuksellaan ole vain paha, sillä kokonaan paha on ainoastaan sielunvihollinen. Myös maailman ihmisiltä saamme monella tavalla suurta ymmärrystä, auttamista ja inhimillistä rakkautta. Hyvien lahjojen jakamisesta huolimatta emme ole olemuksellisesti hyviä, ainoastaan Jumala on hyvä.
Matt. 7:11 ”Jos siis te, jotka olette pahoja, osaatte antaa lapsillenne hyviä lahjoja, kuinka paljoa ennemmin teidän Isänne, joka on taivaissa, antaa sitä, mikä hyvää on, niille, jotka sitä häneltä anovat!”
Uskoon tultuamme, uudestisynnyttyämme, sydämessämme tapahtuu muutos – pimeyden lapsesta tulee valon lapsi – Jumalan vastustajasta tulee Häntä ja Hänen Sanaansa rakastava. Hänessä alkaa kehittyä Pyhän Hengen vaikuttamana Hengen hedelmää ja hän tekee ns. uskon tekoja ojentautuessaan Sanan mukaan elämässään. Matt. 7:17 ”Näin jokainen hyvä puu tekee hyviä hedelmiä, mutta huono puu tekee pahoja hedelmiä.” Mitä enemmän sydämemme saa täyttyä Jumalan rakkaudesta, sitä enemmän Jumalan hyvyys vaikuttaa meissä. Luuk. 6:45 ”Hyvä ihminen tuo sydämensä hyvyyden varastosta esiin hyvää, paha ihminen tuo pahuutensa varastosta esiin pahaa. Mitä sydän on täynnä, sitä suu puhuu.”
Hyvä kirjoitus. Olen tuosta itsetunto-asiasta samaa mieltä että on hyvä tietää omat hyvät ja huonot puolensa.
Vaikka J opettaa että olemme täydellisiä kun katsomme Kristukseen emme sitä ole, vaan olemme kyllä pahaan taipuvaisia myös suhteessamme jumalaan. Itsekkäitä ja omaa etuamme hakevia.
Emme myöskään ole kokonaan pahoja..vaikka emme katsoisikaan Kristukseen. Enemmän meissä, ja myös tomumajassa on sitä hyvää ihmistä. Epäitsekkyyttä ja sellaista rakkautta mistä raamattukin puhuu: sellaista joka ei etsi sitä omaa etua vaan "iloitsee totuuden voittaessa."1.Kor.13.
Kenellä minkäkinlaiset hyvät puolet ja ne huonot puolet.
Terveellä itsetunnolla varustettu ihminen tietää omat hyvät ja huonot puolensa.
Parannustakaan ei voi tehdä siitä lähtökohdasta että ei tiedä omia huonoja puoliaan mutta pitää itseään kokonaan heikkona ja huonoa.
Sen voi tehdä silloin kun näkee itsessään sen hyvän. Ja tietää myös mistä asiasta täytyy parannus tehdä.
Jaikalin jumala rakastaa siksi koska tuijotamme(hän itse käytti sitä sanaa)Jeesusta.
Mutta oikea rakkaus näkee kohteessaan jotain rakastamisen arvoista pyyteettä. Ilman että haluaa itselleen palvontaa.
Siksi jaikalin tarjoama ns.jumalan rakkaus ei kelpaa minulle. Se on ehdollistettua rakkautta: kelpaat jos palvot minua ts.katsot minuun jatkuvasti.
Rakkaus näkee toisessa ne hyvät puolet.
Olemme tomiksen kanssa ystäviä ja minä näen hänessä ne hyvät puolet.
Vanha kunnon hengellinen laulu!!!