Moni tällä palstalla on aloittanut arvuuttelun ja oletusten tekemisen nimimerkkini arvoista ja normeista. Olen toki useaan kertaan sen jo kertonut, mutta koska aina uusia lukijoita tulee, kerrataan niitä vielä.
Parisuhteesta ja avioliitosta.
Suurin osa ihmisitä on ja tulee olemaan heteroseksuaalisia. Se määritellään näin:
”Heteroseksuaalisuus (alk. kreik. heteros, erilainen) on seksuaalista vetovoimaa ensisijaisesti tai pelkästään vastakkaiseen sukupuoleen…”
http://fi.wikipedia.org/wiki/Heteroseksuaalisuus
Nykyään parisuhteen perustana pidetään tunnetta – rakastumista, vetovoimaa, ystävyyttä jne. Sen toivotaan kestävän läpi elämän. Parisuhde on siis kahden henkilön välinen suhde ja liitto, mikä on vain noiden kahden ihmisen säädeltävissä, millainen se on. Ennen avioliiton merkitys oli toinen, eikä siihen liittynyt tunteita.
Avioliitto on yhteiskunnan ja valtion luoma järjestelmä, jossa säädellään taloudellisia sekä oikeudellisia seikkoja parisuhteessa. Raamatun aikana noin ei vielä ollut. Asioita säätelivät normit, eli yhteisön omat säännöt. Avioliitto oli pitkään yksilöiden asia, ei yhteiskunnan.
Ihmisen on hyvä elää parisuhteessa ja perheessä. Jotta tuo elämä sujuu parhaalla mahdollisella tavalla, tulee kiinnittää huomiota monen muun asian lisäksi myös seksuaaliseen uskollisuuteen. Se lisää kiintymystä ja antaa turvallisuuden tunnetta puolisoiden kesken. Se vähentää puolisoien henkistä erkaantumista toisistaan ja sitoo tekemään parisuhteen eteen enemmän.
Homoseksuaaleja on ja tulee olemaan pieni vähemmistö. Koska heille kiintymyssuhteen luominen vastakkaiseen sukupuoleen ei ole luontevaa, avioitukoot silloin he keskenään. Se ei kaada yhteiskunnassa mitään.
Seksi:
Seksuaalinen kehittyminen on nykyään varhaisempaa ihan fyysisesti kuin ennen. Raamatun aikaan avioliittoikä katsottiin olevan kun tytöllä oli tullut ensimmäiset kuukautiset ja hän oli valmis jatkamaan sukua. Nykyään pidetään pöyristyttävänä jos esim. 15 v menee avioon, joka tuolloin oli aika tavallista.
Seksuaalinen täydellinen pidättyminen on ideana tullut 1700 luvulla. Raamatun aikaan seksiä pidettiin aika tavallisena, eikä siitä juuri ole tarkkoja normeja ilmaistukaan. Kuten ei vessassa käynnistäkään joka oli sosiaalisempaa kuin nykyään eikä niin suuri juttu.
En suosi sitä että seksuaalielämää aloitetaan liian varhain. siihen liittyy vahvasti vastuu – vastuu toisesta ja hänen tunteistaan sekä vastuu terveydestä ja mahdollisesta raskaudesta. Joka ei tuota vastuuta vielä jaksa kantaa, ei tule harrastaa seksiä toisen kanssa. Sen sijaan seksi itsensä kanssa on hyväksi ja antaa aikaa rauhassa kasvaa ja tutustua kumppaneihin. Ei ole sattumaa että nuorilla seksuaaliset tarpeet ovat erityisen vahvat. Sillä on tarkoitus!
Esiaviollinen seksi on veteen piirretty viiva. Jos tapaa sellaisen kumppanin johon on valmis sitoutumaan ja haluaa jakaa hänen kanssaan loppuelämänsä, ei seksi ennen virallista sitoumusta ole väärin – parisuhde eli se keskinäinen liitto on jo solmittu.
En kannusta ketään harrastamaan seksiä ihan miten vain, en edes kokeilemaan huvikseen tai uteliaisuudesta. Jos niin tekee, silloin on oltava tietoinen niistä seurauksista joita siitä tulee, yleensä henkiselle puolelle. Niistä on otettava vastuu ja opittava. Parempi pidättäytyä. promiskuiteettia en hyväksy, eli holtitonta seksi elämää enkä sen vuoksi edes prostituutiota.
Parisuhteesta ja avioliitosta.
Suurin osa ihmisitä on ja tulee olemaan heteroseksuaalisia. Se määritellään näin:
”Heteroseksuaalisuus (alk. kreik. heteros, erilainen) on seksuaalista vetovoimaa ensisijaisesti tai pelkästään vastakkaiseen sukupuoleen…”
http://fi.wikipedia.org/wiki/Heteroseksuaalisuus
Nykyään parisuhteen perustana pidetään tunnetta – rakastumista, vetovoimaa, ystävyyttä jne. Sen toivotaan kestävän läpi elämän. Parisuhde on siis kahden henkilön välinen suhde ja liitto, mikä on vain noiden kahden ihmisen säädeltävissä, millainen se on. Ennen avioliiton merkitys oli toinen, eikä siihen liittynyt tunteita.
Avioliitto on yhteiskunnan ja valtion luoma järjestelmä, jossa säädellään taloudellisia sekä oikeudellisia seikkoja parisuhteessa. Raamatun aikana noin ei vielä ollut. Asioita säätelivät normit, eli yhteisön omat säännöt. Avioliitto oli pitkään yksilöiden asia, ei yhteiskunnan.
Ihmisen on hyvä elää parisuhteessa ja perheessä. Jotta tuo elämä sujuu parhaalla mahdollisella tavalla, tulee kiinnittää huomiota monen muun asian lisäksi myös seksuaaliseen uskollisuuteen. Se lisää kiintymystä ja antaa turvallisuuden tunnetta puolisoiden kesken. Se vähentää puolisoien henkistä erkaantumista toisistaan ja sitoo tekemään parisuhteen eteen enemmän.
Homoseksuaaleja on ja tulee olemaan pieni vähemmistö. Koska heille kiintymyssuhteen luominen vastakkaiseen sukupuoleen ei ole luontevaa, avioitukoot silloin he keskenään. Se ei kaada yhteiskunnassa mitään.
Seksi:
Seksuaalinen kehittyminen on nykyään varhaisempaa ihan fyysisesti kuin ennen. Raamatun aikaan avioliittoikä katsottiin olevan kun tytöllä oli tullut ensimmäiset kuukautiset ja hän oli valmis jatkamaan sukua. Nykyään pidetään pöyristyttävänä jos esim. 15 v menee avioon, joka tuolloin oli aika tavallista.
Seksuaalinen täydellinen pidättyminen on ideana tullut 1700 luvulla. Raamatun aikaan seksiä pidettiin aika tavallisena, eikä siitä juuri ole tarkkoja normeja ilmaistukaan. Kuten ei vessassa käynnistäkään joka oli sosiaalisempaa kuin nykyään eikä niin suuri juttu.
En suosi sitä että seksuaalielämää aloitetaan liian varhain. siihen liittyy vahvasti vastuu – vastuu toisesta ja hänen tunteistaan sekä vastuu terveydestä ja mahdollisesta raskaudesta. Joka ei tuota vastuuta vielä jaksa kantaa, ei tule harrastaa seksiä toisen kanssa. Sen sijaan seksi itsensä kanssa on hyväksi ja antaa aikaa rauhassa kasvaa ja tutustua kumppaneihin. Ei ole sattumaa että nuorilla seksuaaliset tarpeet ovat erityisen vahvat. Sillä on tarkoitus!
Esiaviollinen seksi on veteen piirretty viiva. Jos tapaa sellaisen kumppanin johon on valmis sitoutumaan ja haluaa jakaa hänen kanssaan loppuelämänsä, ei seksi ennen virallista sitoumusta ole väärin – parisuhde eli se keskinäinen liitto on jo solmittu.
En kannusta ketään harrastamaan seksiä ihan miten vain, en edes kokeilemaan huvikseen tai uteliaisuudesta. Jos niin tekee, silloin on oltava tietoinen niistä seurauksista joita siitä tulee, yleensä henkiselle puolelle. Niistä on otettava vastuu ja opittava. Parempi pidättäytyä. promiskuiteettia en hyväksy, eli holtitonta seksi elämää enkä sen vuoksi edes prostituutiota.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Jos parisuhteessa ei syystä tai toisesta voi elää, on ero luvallinen. Avioliittoa ei ole tarkoitettu kenellekään rangaistukseksi. uudelleen avioituminen on myös hyväksi, sillä yksieläminen tuo paljon ongelmia eikä ole kenellekään hyväksi. Päinvastoin, yksinäisyys voi tuoda paljon pahaa niin itselle kuin muille ihmisille.
Raamattu pitää aivan luonnollisen moniavioisuutta niin, että yhdellä miehellä voi olla monta naista. Samoin orjien pitäminen sekä heidän synnyttäminen isännilleen on luontevaa. Itse en hyväksy näitä. Moniaivoisuus tuo aina sellaista eriarvoisuutta yhteiskuntaa joka murentaa monelle osa-alueella yhteiskunnan rauhaa. Kun Raamattu puhuu yhden naisen miehestä – se tarkoittaa, ettei vaimoja suoda olevan enempää jotta se energia ja mielenkiinto suuntautuvat enemmän seurakunnan hyväksi eikä perheen asioiden selvittämiseen. Moniaviouus tietää monimutkaista ihmissuhde verkostoa jota ei ole helppo ylläpitää.
Mielestäni ketään ei pidä tuomita, ei edes sen jälkeen jos virheitä tekee. Me opimme koko ajan kukin niillä mahdollisuuksilla joita Luoja meille on antanut. Kristittyjen tehtävän näen niin, että tulee olla tukena ja pauna heille, jotka kaipaavat muutosta elämäänsä. Kanssakulkija, jonka ei tule kieltäytyä auttamasta sillionkaan kun auttamisen kohde ei niin mieluisa ole. Yhdessä kilvoittelija jonka katse on eteenpäin ja näkee aina sen hyvän muutoksen mahdollisuuden. Joka elää toivossa, että näkee joskus Jumalan ja saa elää Hänen kanssaan. Uskossa että tämä on mahdollista, vaikkei aina niin rikkeetöntä elämää ole kyennyt elämään kuin olisi pitänyt. Kristitty uskoo ja luottaa Jumalan rakkauteen ja armoon, silloinkin kun tulee poikenneeksi polulta ja eksyneeksi välillä. Hän antaa muiden tehdä päätöksensä mutta ojentaa kätensä silloin, kun sitä toinen pyytää.
Tekstisi on sitä samaa ympäripyöreää sepitelmää, jota kaikki maailmalliset kulkijat puhuu. Raamatun sanaa et laittanut minkään ajatuksesi vahvistukseksi, ja itsekin tiedät miksi, no koska et usko Raamattua Jumalan ilmoitukseksi, joka on totuus myös parisuhteitten osalta. Eli parisuhde on miehen ja naisen (molemmat yksikössä) keskenään sopiva liitto, joka on voimassa siihen asti kunnes toinen osapuoli kuolee. Maalinen oikeus ei sitä voi purkaa astumatta Jumalan varpaille. Aina kun ihmiset poikkeaa Jumalan sanasta, he hankkivat itselleen hankaluuksia, jopa iankaikkisen kadotustuomion, josta ei ole paluuta vaikka siellä kaikille kyllä todellisuus selviää, mutta kun täällä ajassa ei olla uskottu Jumalan ilmoitukseen niin myöhäistä on katua sitten ajan rajan tuolla puolen.
En laittanut suoria lainauksia Raamatusta, koska luotan siihen että suurin osa lukijoista tuntee Raamatun ja sen sisällön. Jos joku ei tunne tai löydä Raamatusta näitä, toki voin auttaa ja etsiä niitä valmiiksi.
Maallinen oikeus on joka tapauksessa puuttunut näihin vuosisatoja. Joka tapauksessa me joudumme elämään ihmisinä ja varsin maallisten asioiden kanssa. Samoin ovat kirkot vuosisatojen kuluessa tehneet omia määritelmiään, mmm. elinikäisestä liitosta.
Niin, tässä kyllä selkeästi tulee esiin pari asiaa: Jumalan sana on minulle paljon muutakin kuin painetun tekstin lukemista Raamatusta. Jos Raamattu on yhtä kuin Jumala, niin toki asia hiukan muuttuu. Riippuu paljon siitä, miten Raamatun kautta voi perustella näkemyksiään.
”…niin myöhäistä on katua sitten ajan rajan tuolla puolen.”
Viimeisellä tuomiolla meidän kaikki punnitaan. Mutta onko jotain VIP korttia minkä avulla pääsee tuon tuomion ohi? Vai onko niin, että tulee koko ajan muistaa ettei kenelläkään ole ”etuajo-oikeutta” muiden ohi – vaikka kuinka olisi käskyjä ja ohjeita noudattanut ?
"Viimeisellä tuomiolla meidän kaikki punnitaan. Mutta onko jotain VIP korttia minkä avulla pääsee tuon tuomion ohi? "
Jos tuolle tuomiolle joutuu joku meistä ennen Jeesuksen toista tulemusta, niin silloin ei ole mitään VIP-korttia, jolla säästyisi iankaikkiselta tuomiolta.
Mutta kun tänään, siis ennen Jeesuksen tosista tulemusta, tehdään parannus eli käännytään synteinemme ja vikoinemme Jeesuksen puoleen häneltä anteeksiantamusta anoen, niin sellainen ei edes ole mukana tuolla viimeisellä tuomiolla vaan hän pääsee ja Jeesusen tulemuksen yhteydessä taivaallisiin.
Tässä on se ainoa VIP-kortti, jolla vältät viimeisen tuomion.
Ja käskyjen ja ohjeiden noudattamisella ei myöskään ohiteta viimeistä tuomiota
eli kun täällä ajassa eläessään turvautuu uskossa Jeesuksen Kristuksen antamaan uhriin Golgatalla ja siinä pysyy loppuun asti niin pelastuu (myös viimeiseltä tuomiolta)
”…niin sellainen ei edes ole mukana tuolla viimeisellä tuomiolla…”
Tämä on mielenkiintoista opetusta. Eli olemassa on VIP kortti, jolla voi ohittaa tuon. aika mielenkiintoinen näkemys. Itse vain en taida tuohon uskoa, vaikka niin houkuttelevaa ehkä olisikin.
Ehkä tuosta löytyy Raamatusta joku peruste?
Peruste Raamatusta:
Joh 5:24 "Totisesti, totisesti minä sanon teille: joka kuulee minun sanani ja uskoo häneen, joka on minut lähettänyt, sillä on iankaikkinen elämä, eikä hän joudu tuomittavaksi, vaan on siirtynyt kuolemasta elämään."
"Niin ei siis mitään kadotustuomiota ole niillä, jotka Jeesuksessa Kristuksessa ovat". Ristin sovitus on Se, millä välttää tämän tuomion. Luulin tämän tiedon olevan ihan itsestään selvän, niille jotka Häneen uskovat.
Mutta kun mummomuori ei elä uskossa Jeesukseen, siksi nämä aiast ovat heänelle pimennossa.
Lähestyn tuota hiukan toisin. Kuka meistä voi sanoa toinen toisilleen että tuo menee taivaaseen ja tuo ei?
Luukkaan evankeliumi:
6:35 Vaan rakastakaa vihollisianne ja tehkää hyvää ja lainatkaa, toivomatta saavanne mitään takaisin; niin teidän palkkanne on oleva suuri, ja te tulette Korkeimman lapsiksi, sillä hän on hyvä kiittämättömille ja pahoille.
6:36 Olkaa armahtavaiset, niinkuin teidän Isänne on armahtavainen.
6:37 Älkääkä tuomitko, niin ei teitäkään tuomita; älkää kadotustuomiota lausuko, niin ei teillekään kadotustuomiota lausuta. Antakaa anteeksi, niin teillekin anteeksi annetaan.
Markuksen evankeliumi:
5:29 ja tulevat esiin, ne, jotka ovat hyvää tehneet, elämän ylösnousemukseen, mutta ne, jotka ovat pahaa tehneet, tuomion ylösnousemukseen
Meitä varoitetaan ”nuolaisemasta ennen kuin tipahtaa”:
Matteuksen evankeliumi:
21:28 Mutta miten teistä on? Miehellä oli kaksi poikaa; ja hän meni ensimmäisen luo ja sanoi: 'Poikani, mene tänään tekemään työtä minun viinitarhaani.'
21:29 Tämä vastasi ja sanoi: 'En tahdo'; mutta jäljestäpäin hän katui ja meni. >> Jakeen lisätiedot
21:30 Niin hän meni toisen luo ja sanoi samoin. Tämä taas vastasi ja sanoi: 'Minä menen, herra', mutta ei mennytkään.
21:31 Kumpi näistä kahdesta teki isänsä tahdon?" He sanoivat: "Ensimmäinen." Jeesus sanoi heille: "Totisesti minä sanon teille: publikaanit ja portot menevät ennen teitä Jumalan valtakuntaan.
Ja niille jotka kokevat elävänsä täysin Jumalan tahdon mukaan, muistutukseksi tämä:
Markuksen evankeliumi:
10:29 Jeesus sanoi: "Totisesti minä sanon teille: ei ole ketään, joka minun tähteni ja evankeliumin tähden on luopunut talosta tai veljistä tai sisarista tai äidistä tai isästä tai lapsista tai pelloista,
10:30 ja joka ei saisi satakertaisesti: nyt tässä ajassa taloja ja veljiä ja sisaria ja äitejä ja lapsia ja peltoja, vainojen keskellä, ja tulevassa maailmassa iankaikkista elämää.
10:31 Mutta monet ensimmäiset tulevat viimeisiksi ja viimeiset ensimmäisiksi."
Ehkä on hyvä pysyä nöyränä sen edessä, ettemme tiedä kuka on valittu ja kuka ei? Ettei meistä kukaan alkaisi toimia Jumalana. Meillä on vain usko, että taivaaseen voimme päästä, meillä on luottamus Häneen ja rakkaus jota meidän tulee osoittaa jokainen päivä – niin Jumalaa kohtaan kuin lähimmäisiämme kohtaan.
" Kuka meistä voi sanoa toinen toisilleen että tuo menee taivaaseen ja tuo ei?"
Kuules mummeli, eihän meidän sillälailla tulekaan toimia, että joitakin päästämme ja joitakin emme päästä taivaaseen, siitä ei ole kyse.
Mutta siitä on kyllä kokonaan kyse, että millälailla me suhtaudumme Jumalan ilmoitukseen Pojastaan Jeesuksesta, jonka hän lähetti tänne maailmaan ja joka sovitti joka ainoan ihmisen synnit Golgatalla.
Ja se ratkaisee meidän iankaikkisuuspaikkamme, miten suhtaudumme Jeesukseen, uskommeko hänet Jumalan lähettämäksi Messiaaksi ja tunnustammeko hänet herraksemme, myös ihmisten edessä.
Room 10:8-12
8"Sana on sinua lähellä, sinun suussasi ja sinun sydämessäsi"; se on se uskon sana, jota me saarnaamme.
9 Sillä jos sinä tunnustat suullasi Jeesuksen Herraksi ja uskot sydämessäsi, että Jumala on hänet kuolleista herättänyt, niin sinä pelastut;
10 sillä sydämen uskolla tullaan vanhurskaaksi ja suun tunnustuksella pelastutaan.
11 Sanoohan Raamattu: "Ei yksikään, joka häneen uskoo, joudu häpeään".
12 Tässä ei ole erotusta juutalaisen eikä kreikkalaisen välillä; sillä yksi ja sama on kaikkien Herra, rikas antaja kaikille, jotka häntä avuksi huutavat.
Jos toimit tuon edelläolevan mukaan, niin sinä pelastut. Ja jos et usko tuohon, etkä siten myöskään ojentaudu tuon mukaan, niin silloin et pelastu.
Ja muista se, että Raamatun ilmoitus on tullut Jumalalta, joka toimii myös ilmoittamallaan tavalla. Ja jos et usko ja ojentaudu Jumalan ilmoituksen mukaan, niin silloin sinä itse olet vastuussa iankaikkisuuspaikastasi.
Ja vielä se, että edelläoleva ei ole tuomitsemista, vaan sen esilletuomista, miten Jumala toimii meidän jokaisen kohdalla.
Annan piut paut sille että: Jumala asetti miehen ja naisen välisen parisuhteen koko elämän perustaksi siunattuna rakkaudellista kuvuuttaan kuvastamaan: 1 Moos.5:1,2.
" Ennen avioliiton merkitys oli toinen, eikä siihen liittynyt tunteita."
Ja koskahan näitä rakkauden tunteita parisuhteeseen sitten alkoi ilmaantumaan?
Tuskin vasta viime vuosikymmeninä.
Ajattelin vain kun Raamatussakin puhutaan puolison rakastamisesta. Vai onko rakkaudella ja "rakkauden tunteella" joku ero?
Toki tunteita on voinut aina liittyä, mutta se ei ollut mikään vaatimus avioliitolle. Aivan varmaan on ollut niitäkin onnekkaita, jotka ovat voineet avioitua ihan jo tunteidenkin perusteella. Nykyäänhän vain on niin, että tunteet ovat se ainoa perusta.
Muutos on tullut n. 1900 luvun alussa suomeen.
Jos olet lukenut Korkeaaveisua, missä on enemmän tunnetta kuin siellä.
Kyllä, se on ihanan eroottista ja kaunista kerrontaa.
Korkea Veisu ei taida kuinkaan kertoa siitä, mitkä ovat avioliiton perusteet ja syyt solmia sellainen? Se kertoo rakkaudesta, jota parisuhteessa parhaimmillaan voi kokea – ei avioliitosta.
Se nyt riippuu siitä mitä pitää avioliiton perusteena. Pitääkö sitä miehen ja naisen Jumalan säätämänä liittona, vai maallisten lakien säätämänä liittona.
Itse kukin sydämessään tekee tämän valinnan. Itse nimenomaan halusin saada avioliitolleni Jumalan siunauksen, ja siksi pidän avioliittoani Jumalan hyväksymänä, ja säätämänä liittona.
Toki maalliset lait myöskin säätää sen onko minulla oikeus solmia avioliittoa, mutta se ei silloin vaakakupissa painanut niin paljon.
Jostakin vanhasta hengellisestä kirjasta, "Pyhä uskomme", luin että avioliitto on miehen ja naisen fyysinen, psyykkinen, ja sielullis- hengellinen yhteenliittymä. Siinä otettiin huomioon siis se, että liitolla on myös hengellinen merkitys.
Verrataanhan Raamatussa ihmisen ja Jeesuksen suhdetta myös "Ylkä ja morsian" suhteeksi, ettei se pelkkä maallinen lakiliitto ole
Tavallaan olen tuosta aivan samaa mieltä:”…ettei se pelkkä maallinen lakiliitto ole…” sillä eihän se tuolloin ollutkaan sitä.
Nämä ovat varsin hyviä pohdinnan aiheita:
”mitä pitää avioliiton perusteena”
Mielestäni avioliiton perusta on halu ja tahto elää yhdessä yhden ihmisen kanssa ja perustaa perhe. Perhe voi olla ihan lapseton, muutamia lapsia tai paljon lapsia. siihen voi lukea mukaan myös läheisimmät sukulaiset, joiden kanssa on vahva kiintymyssuhde.
”miehen ja naisen Jumalan säätämänä liittona”
Katson että Jumalan säätämä liitto tulee tuossa edellisessä ilmi. Se myös tarkoittaa että molemmat puolisot tekevät kaikkensa toistensa eteen ja rakastavat toisiaan.
”…vai maallisten lakien säätämänä liittona.”
Maalliset lait puolestaan tulevat kuvioon kun puhutaan omaisuudesta ja sen jakamisesta. Samoin laki velvoittaa elättämään puolisoa. Hänen omaisuuteensa voi saada myös oikeuden, jos tulee avioero tai toinen kuolee.
”…halusin saada avioliitolleni Jumalan siunauksen…”
Tätä me voidaan yhdessä rukoilla ja ei papinkaan osuus siinä ole pahasta. Se mielestäni molemmissa tapauksissa, joskin maallinen osuus ei ehkä niin tärkeä ole.
Tuo on kauniisti sanottu avioliitosta:”… fyysinen, psyykkinen, ja sielullis- hengellinen yhteenliittymä.”
Niin, nykyään kun korostetaan kovin sitä fyysistä, seksuaalista, tai henkistä, niitä tunteita, mutta avioliitto on paljon enemmän. Ja kun tämän tajuaa, sellaiset liitot kestävät, uskon niin, paljon pitempään.
Totta, sen verran ajatukseni eroaa, että rakkaus on paljon enemmän kuin se vahva fyysinen vetovoima, jota tuolloin tunnetaan. Silläkin on oma tehtävänsä toki. Tunteet ovat tärkeitä kun ymmärtää ne tuossa laajemmassa muodossaan. Nykyään rakkaus on kavennettu liikaa seksuaalisiin tunteisiin tai toimintaan. Nuokin kuuluvat kyllä rakkauteen mutta ovat vain pieni siivu siitä.