Naapurin poika varasti omenan meidän puutarhasta. Puutarha on sen verran iso, että talo ei näy sieltä missä omenapuut ovat. Se itseasiassa näyttää autiomaalta enemmän kuin puutarhalta, joten poika ei varmaan edes tiennyt että omenapuut ovat minun, tai edes että asun siellä.
Mietin pitkään, miten voisin antaa hänelle tämän teon anteeksi. Lopulta keksin sen. Tapan oman poikani ja annan sillä tavalla naapurin pojalle anteeksi. Tämä vaikutti minusta hyvältä idealta mutta lisäsin ehtoon vielä sen, että naapurin pojan pitää uskoa että tein niin, vaikka hän ei itse nähnyt sitä, eikä hän edes tiennyt että minulla oli poika. Laitan siitä huhun liikkeelle ja jos poika uskoo huhua, hän saa anteeksi, muuten ei. Jos hän ei usko huhua, kidutan naapurin poikaa niin pitkään kun minussa henki pihisee.
Mietin pitkään, miten voisin antaa hänelle tämän teon anteeksi. Lopulta keksin sen. Tapan oman poikani ja annan sillä tavalla naapurin pojalle anteeksi. Tämä vaikutti minusta hyvältä idealta mutta lisäsin ehtoon vielä sen, että naapurin pojan pitää uskoa että tein niin, vaikka hän ei itse nähnyt sitä, eikä hän edes tiennyt että minulla oli poika. Laitan siitä huhun liikkeelle ja jos poika uskoo huhua, hän saa anteeksi, muuten ei. Jos hän ei usko huhua, kidutan naapurin poikaa niin pitkään kun minussa henki pihisee.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Johtopäätöksesi on mielestäsi raamatullinen. En löydä virheitä.
Kristinuskon karmea ydin tuli lyhyessä aloituksessa täydellisesti esiin.