Voisiko varusmies tai kertausharjoituksissa oleva reserviläinen kieltäytyä täyttämästä sellaista käskyä, jonka nojalla on tarkoitus järjestää uskonnonharjoittamista (esim. kenttähartaus tai jumalanpalvelus) osana palvelusta?
Perusteluissaan hän vetoaisi Yleisen palvelusohjesäännön kohtaan 71, jossa todetaan: ”Jos esimiehen antama käsky on sellainen, että käskynalainen joutuisi selvästi rikkomaan lakia tai palvelusvelvollisuuttaan, hänen on ilmoitettava siitä käskynantajalle. Jos esimies siitä huolimatta toistaa käskynsä, käskynalaisen on kieltäydyttävä täyttämästä sitä.”
Uskonnonharjoittamisen järjestämisen lainvastaisuus johtuisi Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen linjauksesta, että valtio ei saa asettaa yksilöä tilanteeseen, jossa tämän on julkistettava vakaumuksensa.
Kenttähartauden järjestäminenhän loisi tilanteen, jossa asevelvollinen osallistumisellaan tai osallistumatta jättämisellään joutuisi paljastamaan uskonnollisen tai uskonnottoman vakaumuksensa. Sama pätisi tietenkin esimerkiksi myös vala- ja vakuutustilaisuuden järjestämiseen.
Onko kellään kokemuksia käskystä kieltäytymisestä tällaisissa tilanteissa?
Perusteluissaan hän vetoaisi Yleisen palvelusohjesäännön kohtaan 71, jossa todetaan: ”Jos esimiehen antama käsky on sellainen, että käskynalainen joutuisi selvästi rikkomaan lakia tai palvelusvelvollisuuttaan, hänen on ilmoitettava siitä käskynantajalle. Jos esimies siitä huolimatta toistaa käskynsä, käskynalaisen on kieltäydyttävä täyttämästä sitä.”
Uskonnonharjoittamisen järjestämisen lainvastaisuus johtuisi Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen linjauksesta, että valtio ei saa asettaa yksilöä tilanteeseen, jossa tämän on julkistettava vakaumuksensa.
Kenttähartauden järjestäminenhän loisi tilanteen, jossa asevelvollinen osallistumisellaan tai osallistumatta jättämisellään joutuisi paljastamaan uskonnollisen tai uskonnottoman vakaumuksensa. Sama pätisi tietenkin esimerkiksi myös vala- ja vakuutustilaisuuden järjestämiseen.
Onko kellään kokemuksia käskystä kieltäytymisestä tällaisissa tilanteissa?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Armeijassa ei kunnioiteta Perustuslain takaamaa uskonnonvapauta. Varusmiehiä rukoilutetaan rivissä. Kenttähartauksia järjestetään. Itsenäisyyspäivän paraatissa kenttäpiispa saarnaa ja rukoiluttaa. Papit järjestävät uskonnollisia koulutustilaisuuksia. Varusmiehiä käytetään kirkossa. Jos ei halua osallistua uskonnon harjoittamiseen niin korvaava toiminta on pakollista. jne, jne. Pälkästään tällä perusteella kutsuttu voi kieltäytyä asepalveluksesta. Kukaan ei ole testannut miten järjestelmä toimisi, jos kieltäytyisi tällä perusteella. Olisikin toivottavaa, että joku esitaistelija testaisi miten järjestelmä reakoisi, kun kieltäytyisi tällä perusteella. Asia olisi käsiteltävä ja kaikki uskonnonharjoittamiseen liittyvät käytännöt olisi käytävä läpi. Näin saataisiin muutokseen vauhtia jotta puolustusvoimatkin alkaisi kunnioittamaan uskonnonvapautta.
Kysymys vaatisi epäilemättä ennakkotapausta.
Tilannehan saattaisi edetä vaikkapa näin:
Kertausharjoituksissa tai varusmiespalveluksessa joukkueenjohtaja saisi esimieheltään käskyn käskeä joukkueestaan halukkaat kenttähartauteen. Joukkueenjohtaja kieltäytyisi käskystä ja kertoisi, että jos toteutan käskyn, pakotan alaiseni vastoin olemassa olevaa oikeutta paljastamaan vakaumuksensa osallistumisellaan tai osallistumattomuudellaan. Hän näyttäisi esimiehelleen perusteluiksi otteen EIT:n ratkaisuista. Kieltäytymistä voisi vahvistaa myös päätöksellä todistajan ja tuomarin valojen muuttumisesta vakuutuksiksi. Näin osoittaisi, että EIT:n ratkaisut on jo omaksuttu suomalaiseen lainsäädäntöön. Olisikohan esimiehelläkään kauheasti vastaan sanomista tässä kohdassa?
Uskonnonvapautta armeijassa edistäisi varmasti, jos asevelvolliset alkaisivat runsaissa määrin tuoda esille armeijan järjestämän uskonnonharjoituksen ongelmallisuuden. Ruohonjuuritasolta lähtevää uskonnonvapauden puolustamista eittämättä kaivattaisiin armeijassa, kenttäpiispa kun on ilmeisen haluton tunnustamaan oikeutta pitää vakaumus yksityisasiana.
http://www.kotimaa24.fi/artikkeli/kenttapiispa-sarkio-positiivisesta-uskonnonvapaudesta-pidettava-kiinni/
Uskonnollisten tilaisuuksien järjestäminen varsinaiseen palvelusaikaan ei kuulu Puolustusvoimain tehtäviin. Ottaen huomioon sotilaiden liikkumisrajoitukset on uskonnonvapauden ns. positiivisen ulottuvuuden näkökulmasta selvää, että heille voidaan tarjota kasarmilla ja sidotussa toimintaympäristössä uskonnollisten yhdyskuntien järjestämiä uskonnollisia tilaisuuksia, mutta mielestäni se voidaan hyvin järjestää päivän palvelusaajan jälkeen iltaisin ja myös viikonloppuisin niille jotka ovat palveluksessa.
Uskonnonvapauden ns. negatiivisen ulottuvuuden sekä siihen liittyvän arkaluontoisen tiedon yksityisyyden suojan kannalta on tärkeää, että Puolustusvoimat ei pakota ketään valitsemaan uskonnollisen tilaisuuden ja uskonnollisesti tunnustuksettoman eettisen tilaisuuden välillä.
Palvelusajan jälkeen iltaisin järjestettyyn uskonnolliseen tilaisuuteen osallistuminen tai osallistumattomuus on sen sijaan vapaaehtoinen yksilöllinen ratkaisu aivan samoin kuin siviilissäkin jokainen voi päättää erilaisiin tilaisuuksiin osallistumisestaan tai osallistumatta jättämisestään.
Esa Ylikoski kirjoitti juuri aiheesta Uskomaton lehdessä:
http://helsinki.vapaa-ajattelijat.fi/uskomatonlehti/sisallys2014.php?article=1408
Minun kielitajullani "selvästi" on jotain selvempää kuin sellaista, jossa joutuu viittaamaan EIT:n päätökseen. Mutta en tiedä yhtäkään ennakkotapausta, jossa ylipäänsä missään asiassa olisi tuolla perusteella kieltäydytty esimiehen käskystä.
Perustuslaissahan muuten todetaan, että esim. asetusta ei saa noudattaa jos se on "ristiriidassa perustuslain - - kanssa". Sen sijaan lakia ei pidä tuomioistuimen noudattaa jos se on "ilmeisessä ristiriidassa perustuslain kanssa". Kai tuollaisilla sanavalinnoilla joku merkitys on, kun toisessa kohdassa ristiriidan ei tarvitse olla ilmeinen; esimiehen ja alaisen välisessä keskustelussa ei pitäisi päätyä juridiseen väittelyyn.
Itse armeija-aikana kävin antamassa vakuutuksen tuomioistuimessa. Kun typerä alikersantti kuuli, että en vanno valaani papin edessä, hän totesi, ettenhän minä ole uskovainen.