Suomen mahdollisuus Naton jäseneksi meni lopullisesti ohi jo yli 20 vuotta sitten. Suomen olisi pitänyt liittyä Natoon heti Neuvostoliiton romahdettua. Nyt voimistunut Venäjä ei enää tule koskaan sallimaan Suomen liittymistä Natoon.
Ukrainan kriisin yhteydessähän kävi selkeästi ilmi, että Suomi ei kannata talouspakotteita Venäjää vastaan, koska ne haittaavat huomattavasti Suomen talouden kehitystä. Jos Suomi hakisi Naton jäsenyyttä tulevaisuudessa, niin Venäjä voisi asettaa Suomea vastaan taloudellisia rajoitteita, pakotteita tai sulkea koko rajan. Suomi kärsisi silloin paljon enemmän kuin Venäjä.
Jos diplomatia ja taloudelliset pakotteet eivät kääntäisi Suomen päätä, niin muita keinoja löytyisi. Äärimmäinen keino olisi uhata sotilaallisella hyökkäyksellä. Tällä olisi suuria vaikutuksia Suomen talouteen ja yhteiskuntaan. Osa miehistä olisi jatkuvasti poissa työelämästä jatkuvan valmiustilan vuoksi.
Jos Suomi olisi hyökkäysuhan alla, niin eräs seuraus olisi massiivinen valuuttapako Suomesta. Kaikki investoinnit olisivat jäissä. Ulkomaiset rahoittajat joutuisivat arvioimaan Suomen maariskiä aivan uutta uhkaa vastaan. Koska Suomi tarvitsee uutta velkaa jatkuvasti, niin korkotaso nousisi välittömästi todella rajusti.
Kaikki edellä mainittu veisi nopeasti Suomen Maailmanpankin holhoukseen, ja suomalainen hyvinvointiyhteiskunta romahtaisi korttitalon tavoin. Ja huomatkaa, yhtään ainoata laukausta ei olisi ammuttu koko kriisin aikana.
Nato-jäsenyydestä toki voi puhua Suomessa, mutta se ei ole nyt minkäänlainen realiteetti suomalaisille. Venäläisten kanssa pitää pärjätä muilla eväillä, ja kyllähän heidän kanssa myös aina pärjää.
Ukrainan kriisin yhteydessähän kävi selkeästi ilmi, että Suomi ei kannata talouspakotteita Venäjää vastaan, koska ne haittaavat huomattavasti Suomen talouden kehitystä. Jos Suomi hakisi Naton jäsenyyttä tulevaisuudessa, niin Venäjä voisi asettaa Suomea vastaan taloudellisia rajoitteita, pakotteita tai sulkea koko rajan. Suomi kärsisi silloin paljon enemmän kuin Venäjä.
Jos diplomatia ja taloudelliset pakotteet eivät kääntäisi Suomen päätä, niin muita keinoja löytyisi. Äärimmäinen keino olisi uhata sotilaallisella hyökkäyksellä. Tällä olisi suuria vaikutuksia Suomen talouteen ja yhteiskuntaan. Osa miehistä olisi jatkuvasti poissa työelämästä jatkuvan valmiustilan vuoksi.
Jos Suomi olisi hyökkäysuhan alla, niin eräs seuraus olisi massiivinen valuuttapako Suomesta. Kaikki investoinnit olisivat jäissä. Ulkomaiset rahoittajat joutuisivat arvioimaan Suomen maariskiä aivan uutta uhkaa vastaan. Koska Suomi tarvitsee uutta velkaa jatkuvasti, niin korkotaso nousisi välittömästi todella rajusti.
Kaikki edellä mainittu veisi nopeasti Suomen Maailmanpankin holhoukseen, ja suomalainen hyvinvointiyhteiskunta romahtaisi korttitalon tavoin. Ja huomatkaa, yhtään ainoata laukausta ei olisi ammuttu koko kriisin aikana.
Nato-jäsenyydestä toki voi puhua Suomessa, mutta se ei ole nyt minkäänlainen realiteetti suomalaisille. Venäläisten kanssa pitää pärjätä muilla eväillä, ja kyllähän heidän kanssa myös aina pärjää.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Ainakin julkisuudessa olleiden tietojen mukaan Suomen puolustuskykyä tullaan lähivuosina heikentämään merkittävästi taloudellisen tilanteen pakottamana. Tulevaisuudessa emme sen jälkeen kykene puolustamaan uskottavasti maatamme sotilaallista hyökkäystä vastaan.
Olen itse muun muassa seurannut eri presidenttiehdokkaiden haastatteluja sanomalehdistä.
Nähdäkseni kukaan heistä ei suostu asettumaan selkeästi sille kannalle, että maamme tulisi liittyä Natoon.
Sauli Niinistö (kok.) ainoana näkee edes mahdolliseksi sellaisen tulevaisuuden, jossa Natoon liittyminen lopulta saattaisi tulla vastaan.
Mistä johtuu tämä penseys ja tosiasiat kieltävä passiivisuus?
Kaikki haluavat, että maallamme on uskottava puolustuskyky. Lähes kaikki ovat samaa mieltä siitä, että edessä olevien supistusten jälkeen ei puolustuksemme enää ole uskottava.
Jostakin olisi siis saatava tukea. EU ei kykene meitä sotilaallisesti auttamaan, sillä sen käytössä oleva vaatimaton voima riittää ainoastaan suppeisiin rauhanturvatehtäviin.
Ainoa realistinen mahdollisuus taata puolustuskykymme hyökkäyksen uhatessa tai sen jo tapahduttua olisi siis liittyä Natoon. Miksi tämä ainoa keino keskusteluitta jätetään käyttämättä?
Ensimmäisenä mieleen tuleva vaihtoehto on se, että päättäjät ja puolueet pelkäävät gallupeissa jatkuvasti mitattua kansan vastentahtoisuutta. Jos asia olisi näin, olisi meillä todella ala-arvoisia johtajia.
He asettaisivat karkeasti oman ja puolueensa edun valtakunnan turvallisuuden edelle. Näin huonosti en sentään usko asioiden olevan.
Toinen vaihtoehto on se, että edelliseen liittyy harhakuvitelma siitä, että Natoon voisi nopeasti liittyä sitten, kun todellinen uhka on jo kehittynyt. Tällaiseen ajatteluun viittaisi se, että kaikkiin kielteisiin päätöksiin sittenkin liitetään kuuluisa ja epämääräinen Nato-optio.
Hädän hetkellä Nato ei tule ottamaan uusia jäseniä eikä se myöskään tule muiden kuin jäsentensä avuksi.
Kolmas vaihtoehto on, että pelätään Venäjän pahoittavan mielensä, jos Suomi liittyisi Natoon. Tämä taitaa lopulta olla se todellinen "yleinen" syy, josta ei sovi puhua.
Nyt olisi jo aika tempautua irti onnettoman suomettumisajan toimintatavoista ja käyttäytyä kuten omista asioistaan päättävä kansakunta. Muutoin tulemme kohtaamaan seuraavan sotilaallisen kriisin yhtä huonosti valmistautuneina kuin vuonna 1939.
Kysymyksessä on Suomen ulkoisen turvallisuuden kannalta keskeinen asia. Jos johtajat ryhtyisivät päättäväisesti ja perustellen ajamaan maallemme turvatakuita, tapahtuisi kansalaismielipiteessä hyvin nopea muutos liittymisen kannalle.
Nyt kaivataan nimenomaan johtajuutta. Kun valmistaudutaan valitsemaan maallemme ulkopolitiikan keskeistä johtajaa, tulisi ehdokkailta vaatia selkeä ja perusteltu vastaus kysymykseen, miksi Suomi ei liity Natoon?