Onko se kovasti hehkutettu IL-2 Stormovik? Kai niitä muitakin hyviä oli?
2MS paras maataistelukone?
Kuka tietää
9120
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Aluksi pitänee erottaa maataistelukone ja hävittäjäpommittaja. Jälkimmäinen on se, mitä saksalaiset kutsuivat Jabo'ksi eli siis hävittäjäkone, joka oli varustettu rynnäköintiin maamaaleja vastaan. Stormovik oli suunniteltu alunpitäen maataisteluihin eli se oli raskaasti panssaroitu, hidas ja kömpelö eikä siitä ollut tietenkään vastusta hävittäjäkoneelle. Jabo oli neuvostoihmettä monipuolisempi eli roiskittuaan rakettinsa se kykeni hävittäjätoimintaan, mitä tosin hankaloitti se, että alhaisiin lentokorkeuksiin suunnitelluista moottoreista alkoi puhti hiipua yli kolmen kilometrin korkeudessa. Tämä vika vaivasi mm Fw 190:ntä ja Hawker Typhoon'ia. Sota-aikana tekninen kehitys on nopeimmillaan ja myös Jabot paranivat loppua kohden; olisikohan Hawker Tempest se paras, ohjaajien mukaan hyvä lentää, kesti kuritusta ja oli todella nopea.
Ei muuten paitsi että Bemarin kasisataykkösestä loppui puhti vasta kuudessa kilometrissä. Kolmessa tonnissa yskivät vain Yakovlevit ja Beaufighterit.
2MS oli toiseksi parhain.
http://www.airpages.ru/eng/lw/bmw801d2.shtml
2 -asteinen ahdin ja ruiskumoottori kute kaikissa saksalaisten yleisimmissä lentokonemoottoreissa.
Lentokoneen asento ei rajoittanut moottorin toimintaa kuten esim. Spitfiressä.
DB 600 sarja ja Junkers Jumo sama juttu eli ruiskumoottori ja 2 -asteinen mekaaninen ahdin.
Korkeus ei ollut ongelma.
Tuo ominaisuus johtui pelkästään saksalaisten käytämästä mekaanisesta polttoaineen suihkutuksesta ja mekaanisesta ahtimesta, joka oli ns. 2 asteinen. Englantilaiset käyttivät lähinnä turboahtimia ja aluksi polttoainejärjestelmät olivat perinteisiä kaasutinmallisia, josta johtuen koneilla ei voinut lentää ylösalaisin tai moottori sammui.
2-asteisen mekaanisen ahtimen suoritusarvoja voi katsella vaikkapa tuosta Ju-211 datalehdestä:
http://www.enginehistory.org/German/Jumo 211/jtf1.jpg
http://www.enginehistory.org/German/junkers.shtml
Taitaapa siinä näkyä käytetyt polttoaineen syöttömäärätkin.
http://keskustelu.suomi24.fi/node/10020360
Aiheesta lisää.
Paras oli p-47 Thunderbolt, iso aselasti, pitkä toimintasäde ja hyvä suojaus
Juuri näin. T-Boltissa oli joko kymmenen 127 millin rakettia tai 800 kiloa pommeja. Niin sekä tietysti kahdeksan raskasta puolen tuuman konekivääriä.
Ju 87 oli ammattimiehen valinta. Ampui tuolla alas enemmän viholliskoneita kuin keskivertohävittäjälentäjä. Lisäksi tuhosi vihollisen maakalustoa paljon. Vaati tietysti ilmaherruuden jotta keskivertolentäjä olisi pärjännyt mutta IL-2 ei tuossa suhteessa ollut ollenkaan parempi. IL-2:n tappiot olisivat olleet mille tahansa muille ilmavoimille kestämättömät. Verrattuna hävittäjäpommittajiin stuka oli kuitenkin ylivoimaisen tarkka maamaaleja vastaan. Hidas ja jyrkkä syöksy mahdollisti tarkkuuden ja maalin näkemisen hankalassakin maastossa mutta altisti IT-tulelle. Olisi vaatinut länsirintamalla jabon ensiksi vaientamaan maalin ilmatorjunnan.
Jaboissa nopeus toisaalta suojasi ilmatorjunnalta mutta ei antanut aikaa tähdätä ja tulittaa. Ilman syöksyjarruja piti jabolla hyökätä loivassa kulmassa mikä teki homman vaikeammaksi peitteisessä maastossa. Nykyaikaiset maataistelukoneet ovat edelleen hitaita.