surullista mutta totta

Uskomatonta, mutta totta. Vielä tällä vuosituhannellakin joku yrittää vetää ortodoksisuutta Venäjän politiikkaan mukaan. Uskokaa jo, että ortodoksisuus on uskonto kaikille ihmisille, kansakuntaan katsomatta. Kirkko päinvastoin yrittää välttää sotkeutumista mihinkään poliittiseen.

skeidaa kirjoitti:

Uskomatonta, mutta totta. Vielä tällä vuosituhannellakin joku yrittää vetää ortodoksisuutta Venäjän politiikkaan mukaan. Uskokaa jo, että ortodoksisuus on uskonto kaikille ihmisille, kansakuntaan katsomatta. Kirkko päinvastoin yrittää välttää sotkeutumista mihinkään poliittiseen.

Lue lisää

Ajatus siitä, että kirkko ei koskaan eikä missään osallistu politiikkaan, on minusta hyvin erikoinen eikä vastaa sitä, mitä olen havainnut seuratessani mm. ort. kirkon elämää eri puolilla.

Ensinnäkin: kuinka se olisikaan mahdollista? Jos politiikka supistetaan käsittämään vain ja ainoastaan jotain kielteistä ja kähmintää, niin silloin voidaan esittää (ainakin hurskas) toivomus tai väite, ettei kirkko osallistu siihen. Mutta, politiikka on yhteisten asioiden hoitamista ja sitä tehdään eri tasoilla - valtion sisällä ja valtioiden välillä ja kumpaiseenkin tasoon liittyvät erittäin vahvasti erilaisten eturyhmien ajamat omat tavoitteet. Olen saanut omalta osaltani "maistella" tätä intressien ajamista osallistuessani ammatiliiton valtakunnalliseen päätöksentekoon.

Mutta, palatakseni asiaan, kuinka niin suuret organisaatiot kuin kirkot Itä-Euroopassa ja moniaalla muualla voisivat olla erossa kaikesta politiikasta? Eikä tässä tarvitse ajatella kuin sitä, että kirkoilla on omat ulkosuhteensa sen lisäksi, että niissä on omat sisäiset erilaiset ryhmittymät (ovatpa ne sitten konservatiiveja tai liberaaleja tai ties mitä milloinkin). Tällöin tullaan väistämättä siihen, että erilaiset tavoitteet ja niiden toteuttamispyrkimykset törmäävät tai kulkevat kauniisti käsikädessä - tämä jälkimmäinen lienee harvinaista. Tällä samalla foorumilla on keskusteltu ja kerrottu mm. Ukrainan tilanteesta tai voimme muistella myös sitä, mitä tapahtui paljon lähempänä, nim. Virossa muutama vuosi sitten. Se on politiikkaa, so. erilaisten tavoitteiden toteuttamista. Tai kun Suomen ortodoksisen kirkon arkkipiispa neuvottelee Venäjän patriarkan kanssa kirkkojen välisistä kysymyksistä ja yhteistyöstä (vaikkapa opiskelijavaihdosta), sekin on kirkkopolitiikkaa, eikä mitään muuta.

Oman mausteena asiaan tuo se, että samalla tavalla kuin valtioilla on intressejä ajettavanaan jollain alueella, on myös kirkoilla omia pyrkimyksiään. Tästä voisi olla esimerkkinä se, että em. Ukrainassa eri jurisdiktiot (Venäjän kirkko, ekumeeninen patriarkaatti, omat ukrainalaiset ryhmät kuten uniaatit ja autokefaliaa ajavat ryhmät) toteuttavat omia tavoitteitaan, jotka eivät mene yksiin keskenään, vaan syntyy kitkaa erityisesti siitä, mikä ryhmä saa hallita kirkkorakennuksia eräissä paikoissa. Olen myös seurannut jossain määrin Makedonian tilannetta ja Makedonian kirkon kohdalla on melkoiset jännitteet mm. etenkin suhteessa Kreikan kirkkoon. Tämäkin on politiikka, kirkkopolitiikkaa jos mikä.