Muistatteko pastori Lehdeskosken Kirkko kuulolla -palstalta? Häneltä on kirjoitus US:ssä, ja siinä hän morkkaa tuota entistä KiKu-palstaa, kun siellä oli hänen mielestään pässinpäitä jotka luuli väärin uskosta. Hän itse ilmeisesti luulee että se palsta toimii vieläkin.
http://hannulehdeskoski.vapaavuoro.uusisuomi.fi/kulttuuri/170125-ala-katso-sormea
http://hannulehdeskoski.vapaavuoro.uusisuomi.fi/kulttuuri/170125-ala-katso-sormea
Vastaukset 18
Vanhimmat
Hei käykää lukemas,
kävin lukemas. Kiitos vinkistä. En ihan ymmärtänyt lukemaani kyllä niin että "pässinpäitä jotka luuli väärin uskosta". Minusta hän hyvin valottaa, miten sanan usko voi ymmärtää eri tavalla. Että monelle meistä on tärkeää sitoa usko historiallisiin tapahtumiin, mutta että Raamatussakin usko merkitsee usein luottamusta Jumalan apuun jne, ei historiallisten asioiden totena pitämistä. Tämähän on ihan totta. Itselleni historiallisten asioiden totena pitäminen on tärkeä osa uskoani, mutta voin hyväksyä sen (vaikken ihan täysin ymmärräkään), että joku toinen uskoo toisin.
Ja siis Kirkko Kuulolla-nimimerkillä minäkin tässä koko ajan kirjoittelen, joten ollaanhan täällä edelleenkin mukana! Me vaan siirryimme omalta palstalta kirjoittelemaan koko suomi24:seen.
Sinikka-pappi
Jätä sinikka tuo pappi pois, koska et voi olla Raamatun mukaan sellainen ?
http://www.evl.fi/raamattu/1933,38/1Tim.3.html
Lehdeskosken jorinoihin en viitsi puuttua, mutta lopetti kirjoittelunsa kk- palstalle, kun joutui kirkkoherran puhutteluun.
Siellä Lahdessa taisi vaihtua kirkkoherra. Lehdeskoski oli pappina Lahdessa ja kirkkoherra katsoi läpi sormien. Uusi oli tiukempi. Lehdeskoski kun paasasi ja opetti Kirkko-kuulolla palstalla sellaista oppia, että se poikkesi liikaa kirkon virallisesta opista, ja niin hän teki varmaan myös muualla. Papit eivät saa tehdä niin kun heillä on se pappislupaus.
Lehdeskoskella on kai jäänyt jotain hampaankoloon siitä palstasta, kun täytyy jälkikäteen motkottaa. Kansa ei ottanutkaan vastaan hänen ilosanomaansa. Kansalla olikin omat näkemyksensä.
Vähän arveluttavaa kirkon maineen kannalta tuollainen on, että mennään "kansan pariin" keskustelemaan, ja kun se kansa ei kumartanutkaan kiitollisena ja ihastuksissansa, niin sitten sitä haukutaan julkisesti jälkeenpäin että olipa tyhmää väkeä. Saa siinä kirkon imagon rakentajat repiä hiuksiansa :-D .
jokseenkin noin, hänen esimiehensä on nykyinen sotilaspiispa.
?
Ei kun päinvastoin. Tämä nykyinen kenttäpiispa oli silloin siellä kirkkoherrana.
Lehdeskosken oppi oli sellainen, että:
Jeesus oli pelkkä ihminen eikä sovittanut ristillä maailman syntejä, eikä mitään syntien sovitusta ole, kun ei syntiäkään ole, vaan ihminen on vain epäedullisten olosuhteiden viemänä joutunut eroon Jumalasta, se ei ole hänen oma harha-askeleensa vaan hän on ajopuu. Raamatussa ei ole Jumalan ilmoitusta vaan se on vain kuvauksia ihmisten kokemuksista Jumalasta. Ym. ym.
Keskustelin useamman kerran Lehdeskosken kanssa, ja kun kyselin hänen oppiaan, josta oli melkein mahdotonta saada selvää, kun hän puhui kuin ruuneperi ja selitteli ja kierteli eikä vastannut kysymyksiin, niin hän näytti pitävän automaattisesti minua Raamattua kirjaimellisesti tulkitsevana, vaikka en ole. Hänelle se, että oli kiinnostunut opista, oli merkki siitä että on noita uskonsa historiallisiin tapahtumiin sitovia. Hän oli sillä tavalla turhauttavan yksisilmäinen. Hänelle oli vain kaksi vaihtoehtoa, tuo konkretiausko vai mikä se nyt on sekä se hänen versionsa.
uskossa... Jumalan apuun!!!
herra jumalanko jolle pappilupauksen annoit vain onko papistolla oma jumala kun tällaisena lukee teoligiaa?
http://www.evl.fi/katekismus/uskontunnustus/uskontunnustus.html
'Meillä ei ole järkeä. Meillä ei ole ymmärrystä. Me emme kykene noudattamaan ihmisille säädettyä lakia. Olemme syntisiä; Järkemme ei voi käsittää Jumalaa.'
(mielenvikaisia ja/tai rikollisia ja/tai alempiarvoisia).'
ja sitten lukeneena pyytää Jumalalta apua herra jumalan palvelemiseen?
http://fi.wikipedia.org/wiki/Pappi
Pappislupaus
Kirkkojärjestyksen mukaan Pappislupaus menee näin:
"Minä N. N. lupaan kaikkitietävän Jumalan edessä, että toimittaessani pappisvirkaa, jonka olen valmis ottamaan vastaan, tahdon pysyä Jumalan pyhässä sanassa ja siihen perustuvassa evankelis-luterilaisen kirkon tunnustuksessa. En julkisesti julista tai levitä enkä salaisesti edistä tai suosi sitä vastaan sotivia oppeja. Tahdon myös oikein julistaa Jumalan sanaa ja jakaa pyhiä sakramentteja Kristuksen asetuksen mukaan. Tahdon noudattaa kirkon lakia ja järjestystä sekä palvella alttiisti seurakuntaa ja sanankuulijoita. Kaikkea tätä tahdon noudattaa niin, että voin vastata siitä Jumalan ja ihmisten edessä. Tähän Jumala minua auttakoon."
Se, että "tahdon" julistaa on väärän valan antamista Jumalallisesti asiaa katsoen mutta herra jumalanne varmaan on tyyvyväinen tahtoonne eksyttää!
Nasse ymmärtää ettei edes vähänkään älyisssään oleva ihminen voi tehdä muuta kuin poimia rusinat pullasta, valita vain ne palat joilla oma taikausko pönkittyy.
Kaikissa muissa vaihtoehdoissa Sinikka-papin jumala kuolee ennen Sinikkaa.
Mutta onneksi olkoon, ole tkäynyt pitkän tien, valtio varoin, papiksi.
Nimittäin vain kaikkein harhaismiiat lähtevät teologiseen luulokuntaan ja heistä harva pääsee "maaliin" asti tulematta ateistiksi oman mielihyväsatunsa suhteen.
Kirkko kuulolla oli todellakin kirkko_luulolla palsta, ja Lehdeskosken tultua paikalle se siityi ihan kuutamolle, - hänen omaan visiotaan lainatakseni.
Lehdeskoskella ei olisi mitään ongelmia jos hän ei yrittäisi esiintyä kristittynä, ja tyytysi vain vaikkapa niihin filosofiohin tai vaikka idän synkretistisiin uskontoihin - niin hän olisi oikeammissa viitekehyksisä kuin kristittynä esiintyessään - mikä ei usovien keskuudessa noilla virityksillä vain tahdo mitenkään pelittää.
Miksköhän se hyvä palsta lopetettiin sitä ei ole kukaan kertonut? Pahottikohan joku siellä mielensä kun siitä ei tullutkaan ihan odotusen mukainen kirkon mainos-sivusto, vaan vähän muutakin, jopa asiaa siellä julkituotiin.
Älä pelle vaan esitä, että sinä olisit siellä asiaa kirjoitellut ?
- maeinasin tukehtua leipään, kun luin tekstisi ?
Oliskos se varmaan leipää, ettei vaan tekaris?
Ensimmäinen kysymys: millä ihmeen palstalla Lehdeskoski on oikeastaan vieraillut?
Mutta muutama kohta josta itse olen samaa mieltä, ja jonka toivoisi aiheuttavan pohdintaa:
”Maailmassa ei ole erotettavissa erillistä jumalallista osaa, jota voisi mitata.”, ”…Jumalan todellisuus, jota ei löydetty mikroskoopin tai kaukoputken avulla, siirtyi tästä maailmasta tuonpuoleiseen.”
Tämä on sitä kädenvääntöä, jolla koetetaan todistella Jumala olemassa olevaksi tai olemattomaksi. Ono tärkeää mitata ja konkreettisesti näyttää Jumalan olevan olemassa? Eikö se kuitenkin niin ole, että jos meillä on tieto Jumalasta, emme tarvitse enää uskoa?
Sitten aika mielenkiintoinen näkemys – uskollisuus. Mitä se merkitsee?
”…Usko uskollisuutena merkitsee uskollisuutta suhteessa Jumalaan. Se tarkoittaa samaa, mitä uskollisuus merkitsee ihmissuhteissakin. Usko uskollisuutena on lojaalisuutta (vertaus armottomasta palvelijasta, Matt 18: 23-34), kuuliaisuutta (Jeesuksen opetus vihollisten rakastamisesta, Matt 5: 38-48) sekä sitoutumista (vertaus kahdesta pojasta, Matt 21:28-31).”
Tästä on ollut hyvin paljon keskustelua, että pitääkö kaikkiin Raamatun kertomuksiin uskoa myös historiallisina totuuksina vain onko se jotain muuta?
Sitten seuraa keskustelu, jossa käsitellään myös sitä, kuinka paljon ihmisten on otettava vastuuta mm. maasta. Jos uskonto on sitä, että vältetään tuota vastuuta, se ikään kuin on asia, joka ei kuulu meille, onko se kristinuskon mukaista?
Sitten mielestäni hyvin suuri asia, kuten eräs keskustelija mainitsee: ”Historia on kuitenkin osoittanut, että myötätunnon tie on melkein mahdoton kulkea. Ennemmin ihmiset käyttävät uskoa ja uskontoja toisten ihmisten manipulointiin.”
Myötätunto ja rakkaus ovat asioita, jotka ovat äärimmäisen vaikeita. Sille tielle ei juuri kukaan haluaisi. Ollaan valmiita tekemään melkein ihan mitä vain, ettei noin tarvitse tehdä. Se jaksaa ainakin minua ällistyttää yhä uudestaan ja uudestaan.
Ateistit vaativat usein konkreettisia todisteita Jumalan olemassaolosta. Eihän niitä kristityt vaadi. Lehdeskoski viittasi vääntöihinsä ateistien kanssa.
Uskollisuus on uskon hedelmää. Jos ihminen yrittää puristaa sitä omin voimin itsestään, tulos on keinotekoinen eikä siinä ole elävää uskoa vaan se on eräänlaista hurskastelua.
Uskollisuudella ei ole mitään tekemistä sen kanssa, uskooko ihminen Raamatun kertomuksiin historiallisena totuutena vai ei. Se riippuu siitä, onko hänen uskonsa elävää. Jos on, se tuottaa hedelmänä uskollisuutta.
Itselleni on samantekevää, pitääkö joku Raamatun tapahtumia historiallisina tosiasioina vai ymmärtääkö hän ne symbolisesti. Tärkeää on vain uskon sisältö. Se, että elää armahdettuna syntisenä, Jeesuksen lunastustyön takia armahdettuna. Tuotakaan ei tarvitse ymmärtää niin, että pitää historiallisena faktana Jeesuksen sovitustyötä ristillä, vaan sen voi myös ymmärtää symbolisesti. Ei tarvitse uskoa edes Jeesukseen olleen historiallisesti olemassa. Tiedän erään syvästi uskovan konservatiivikristityn, joka on sitä mieltä, ettei Jeesusta historiallisena henkilönä ole ollut olemassakaan. Hän väittää, että vasta kun karistaa konkretian ja historiallisuuden pois, Jeesuksen sovitustyön merkityksen tajuaa koko syvyydessään. Olen tuosta aika lailla samaa mieltä.
Tällaista lehdeskosket eivät ymmärrä. Heille uskon sisällön täytyy perustua historiallisiin faktoihin. Just niin. He ovat itse sitä, mitä muissa kritisoivat. Kun he eivät voi uskoa Raamatun tapahtumiin historiallisina tosiasioina, he hylkäävät ne ja ottavat tilalle sellaista, mikä on tarpeeksi "tieteellistä". Silloin heillä jää loppujen lopuksi käteen vain ihmisten omat psykologiset kokemukset.
Lehdeskoskella on tuo aika tavallinen tarina. Ihminen on uskonut Raamattuun kirjaimellisesti ja ollut siitä ahdistunut, ja sitten hän on todennut sen tieteellisesti kestämättömäksi ja mennyt toiseen ääripäähän, heittänyt lapsen pois pesuveden mukana. Raamatun syvin sanoma on jäänyt edelleen ymmärtämättä. Tunnetuin näin reagoinut on Suomessa kai Heikki Räisänen.
Kävin eilen illalla lukemassa Lehdeskosken kirjoituksen, mutta keskustelua sen alta en lukenut. Sitä ei ainakaan silloin siinä vielä paljoa ollut. Kysymystä siitä, miten maahan pitäisi suhtautua, en huomannut.
Myötätunto on sellainen asia, josta pitävät yleensä eniten ääntä ne, joilla se on itsellään heikonlaista. Toisella tavalla uskoviin, yleensä fundamentalistikristittyihin, he suhtautuvat usein kylmästi, parjaten ja pilkaten. Heidän mielestään useimmiten ihmisten tulee pusertaa myötätunto itse itsestään, toisin sanoen sen tulee olla ihmistekoa, vaikka se on uskon hedelmää kuten uskollisuuskin.
On totta että ateistit vaativat konkreettisia todisteita. Mutta tuohon todisteluun on myös moni uskova lähtenyt mukaan.
”…kun karistaa konkretian ja historiallisuuden pois, Jeesuksen sovitustyön merkityksen tajuaa koko syvyydessään…”
Olen aika tavalla samaa mieltä. Ymmärsin kuitenkin että juuri tuota Lehdeskoski tarkoitti myös?
”…heillä jää loppujen lopuksi käteen vain ihmisten omat psykologiset kokemukset.”
Tuota on aika vaikeaa ymmärtää. Minulle psykologia on se tieteen ala joka tutkii ihmisen mielen liikkeitä. Kokemukset ovat sellaisia. Joten kokemus on kokemus, selitettiin se sitten tieteen näkökulmasta tai uskon näkökulmasta. Vain käytetty kieli on erilaista. Aivan samasta asiasta kuitenkin puhutaan.
”Myötätunto on sellainen asia, josta pitävät yleensä eniten ääntä ne, joilla se on itsellään heikonlaista.”
Tämä sisältää arvostelua jonka haluan purkaa. Jos myötätunnosta ei puhu, muuttaako se sen kokemista toiseksi? Tuosta tulee omituisen syyllistävä lause niitä kohtaan, jotka siitä ylipäätään puhuvat. Heillä ei siis olisi kykyä myötätuntoon samalla tavalla kuin muilla. Ikään kuin siitä tulisi vaieta? Se ei liene tarkoitus?
”Toisella tavalla uskoviin, yleensä fundamentalistikristittyihin, he suhtautuvat usein kylmästi, parjaten ja pilkaten. ”
Olen huomannut että myötätunnon osoittaminen sellaisia henkilöitä kohtaan, jotka eivät sitä juuri osoita, on todella haastavaa. Se on aivan totta, että toisinaan on vaikeaa osoittaa lähimmäisen rakkautta. Helpompaa on osoittaa niitä negatiivisia tunteita jotka sitten purkautuvat ikävällä tavalla – pilkkaamisena ja parjaamisena. Ihmisen ”liha” on tässä kohtaa heikko.
”… useimmiten ihmisten tulee pusertaa myötätunto itse itsestään, toisin sanoen sen tulee olla ihmistekoa, vaikka se on uskon hedelmää kuten uskollisuuskin.”
Tässä on varmaan näkemyksellisiä eroja? Itse olen hahmottanut ehkä noin kolmenlaista käsitystä.
1 velvollisuus
Tarkoittaa että tietoisesti ohjaa omaa etenkin käyttäytymistä suuntaan, jonka katsoo osoittavan myötätuntoa ja uskollisuutta. Tähän ei liity välttämättä oma halu tai edes tunteet, vaan pakottautuu tekemään näin.
2 Uskon myötä syntyvä halu
Usko synnyttää myötätunnon ja halun uskollisuuteen. Tällöin osa käyttäytymistä tulee uskon kautta mutta samalla ihminen ottaa vastuun. Vastuun ottaminen tarkoittaa että koska emme ole täydellisiä, niin meidän tulee myös tietoisesti kasvaa – oppia ja ymmärtää osa asioista. Korjata se, mitä teemme väärin.
3 Mystinen käsitys
Usko tarkoittaa tällöin jotain, mihin emme voi vaikuttaa ja se syntyy täydellisenä hyvin pian. Tavallaan tähän liittyy käsitys omasta synnittömyydestä – kaikki mitä teemme tai tunnemme, on täydellistä ja virheetöntä. Tällöin ei tarvitse osoittaa myötätuntoa tai lähimmäisen rakkautta niin että muut sen sellaiseksi ymmärtävät. Se on hyvin moniselitteistä ja mystistä toisille ihmisille vaikka se kokijalleen olisikin selvää. Ihminen itse ei voi eikä halua ottaa vastuuta teoistaan.
Leheskoskin on nimikristitty uudestisyntymätön hengellisesti kuollut pakana, joten mitä muut häneltä voisi odottaa muuta kuin sofistikoitunutta filosofista soopaa?
Tikusta puheenollen ei tikku silmässä ole mikään hirsi, sillä hirsi on niin iso ettei se mahtuisi edes yksisilmäisen kykloopin suureen silmään, mutta voi hyvänen aika kyllä se malka ja tikku ovat aivan eri asiota, sillä malka voi lenetää ilmasta kenen tahansa silmään ja silloin kyllä ainakin sitä silmää alkaan itketään.