Oletko käynyt plastiikkakirurgilla?

On olemassa naisia, jotka etsivät onnen avaimia "täydellisistä" kasvoista tai vartalosta ja projisoivat ongelmansa vaikka "liian suureen" nenään. He kuvittelevat, että kauneusleikkauksella myös työ-, raha- ja parisuhdeongelmat pienenevät tai leikkautuvat pois. Psykiatrit kuvailevat tätä ilmiötä dysmorfofobiaksi, jossa ihminen tarkkailee ja häpeilee jatkuvasti jotakin olematonta tai kuvitteellista vikaa kehossaan ja yrittää ratkaista ongelmansa kirurgian avulla.

Plastiikkakirurgian professori Sirpa Asko-Seljavaara:
"Tuomitsen silikonirintojen markkinoinnin ihmisen itsetunnon parantajana. Itsetunto ei silikoneilla kohoa. On mieletön ajatus, että psyykeä voisi hoitaa veitsellä."

Psykiatrian erikoislääkäri Hannu Naukkarinen:
"Jos ihminen on psykoterapian tarpeessa, niin häntä ei missään nimessä pidä lähteä leikkaamaan."

"Psykoterapeutti Britt-Marie Perheentupa ei katso hyvällä kulttuuriamme, jossa vartaloita silvotaan ja naiseus halutaan puristaa ulkoiseen muottiin. Kauneuden luomisen sijasta psykoterapeutti näkee ihmisyyden tuhoamista.

- Yksi tämän ajan vaarallisimpia asioita naisten kannalta on plastiikkakirurgia, joka antaa meille naisille sellaisen kuvan, että ulkonäköämme muokkaamalla, amputoimalla ja silpomalla tulisimme onnellisiksi. Se on todella vakava eettinen kysymys, että meitä manipuloidaan pois ihmisyydestä. Tästä asiasta pitäisi keskustella paljon enemmän kuin nyt tehdään.

- Jos esimerkiksi oma sisäinen alkuvoima tai sisäinen ydin on niin hatara, että sitä ei saa itsestänsä kiinni, niin sitä enemmän ihmiseen vaikuttavat ulkoiset markkinavoimat ja mielipiteet. Silloin ei synny vastavoimia, koska ihminen ei ole itsessään vahva. Silloin häntä on hyvin helppo manipuloida.

On ihmisiä, jotka luulevat, että heidän nenänsä on heidän ongelmansa, vaikka tosiasiassa he projisoivat esimerkiksi avioliitto-ongelmat ja ongelmat työssä nenäänsä, ja luulevat, että jos he leikkauttaisivat nenänsä, niin heidän ongelmansa katoaisivat."

Elämme sairaassa kulttuurissa, jossa suuri osa naisista ei ole tyytyväisiä vartaloonsa. Jatkuvasti on joku juttu, mikä kropassa on muka pielessä: on roikkurinnat, hapsutukka, appelsiini-iho, päärynävartalo, läskisääret tai pökkelönilkat. Oman kehon hyväksyntä on asia, jota nainen työstää läpi elämänsä. Mutta miten tähän on tultu? Mitä ihmeen kauneuden myyttejä kohti naiset epätoivoisesti yrittävät? Vastausta ei tarvitse kaukaa hakea: laihdutusteollisuus, kosmetiikkateollisuus, plastiikkakirurgiabisnes ja pornoteollisuus pyörittävät maailmalla miljardien liikevaihtoa.

Nainen on kuin aivopesty näkemään itsensä muotilehtien jäljitelmänä - kuin tuotteena, jonka on äkkiä tehtävä itselleen jotakin, tavoitelteltava nuorekkuutta, rypyttömyyttä, kurvikkuutta. Länsimaisessa kulttuurissa lähtökohtana on "pakeneva kauneusihanne", eli ihminen ei sen mukaan tule koskaan valmiiksi. Se saa naiset mukaan tähän pyörään; kuvitelmaan siitä, että koskaan ei ole täydellinen, että aina olisi parantamisen varaa. Meille syötetään myyttiä kauneudesta ja sen saavuttamisen tavoista. Se on tapa rajoittaa naisen elämää. Näin aiheutetaan syyllisyyttä, alemmuutta ja epävarmuutta, mikä on valtaapitäville aina eduksi. Miehiähän arvioidaan ennen muuta tekojen ja saavutusten perusteella.

Elämme sairaassa kulttuurissa, jossa suuri osa naisista ei ole tyytyväisiä vartaloonsa. Jatkuvasti on joku juttu, mikä kropassa on muka pielessä: on roikkurinnat, hapsutukka, appelsiini-iho, päärynävartalo, läskisääret tai pökkelönilkat. Oman kehon hyväksyntä on asia, jota nainen työstää läpi elämänsä. Mutta miten tähän on tultu? Mitä ihmeen kauneuden myyttejä kohti naiset epätoivoisesti yrittävät? Vastausta ei tarvitse kaukaa hakea: laihdutusteollisuus, kosmetiikkateollisuus, plastiikkakirurgiabisnes ja pornoteollisuus pyörittävät maailmalla miljardien liikevaihtoa.

Nainen on kuin aivopesty näkemään itsensä muotilehtien jäljitelmänä - kuin tuotteena, jonka on äkkiä tehtävä itselleen jotakin, tavoitelteltava nuorekkuutta, rypyttömyyttä, kurvikkuutta. Länsimaisessa kulttuurissa lähtökohtana on "pakeneva kauneusihanne", eli ihminen ei sen mukaan tule koskaan valmiiksi. Se saa naiset mukaan tähän pyörään; kuvitelmaan siitä, että koskaan ei ole täydellinen, että aina olisi parantamisen varaa. Meille syötetään myyttiä kauneudesta ja sen saavuttamisen tavoista. Se on tapa rajoittaa naisen elämää. Näin aiheutetaan syyllisyyttä, alemmuutta ja epävarmuutta, mikä on valtaapitäville aina eduksi. Miehiähän arvioidaan ennen muuta tekojen ja saavutusten perusteella.