Usko ei ole pelkästää luuloa Jumalan olemassaolosta vaan kyllä siinä on myös haluamisesta kiinni. Minä ja moni muut haluamme uskoa, että on olemassa armollinen Jumala joka välittää meistä ja tahtoo meille kaikkea hyvää. Mutta jotkut haluavat jääräpäisesti olla sitä mieltä että mitään jumalia ei ole vaan että ihminen muka itse tietää parhaiten mikä on oikein ja väärin.
Usko on myös haluamisesta kiinni
tahtoa uskoa
24157
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 24
Vanhimmat
Haluat uskoa....et siis välitä onko se totta vai ei.
Niin oishan se mukavaa jos tuolla olisi joku joka pitäisi huolta eikä antaisi mitään pahaa tapahtua ja niille jotka pelkäävät kuolemaa ikuisen elämän tavoittelu pistää haluun uskoa, mutta minun mielestä tämä elämän ainutkertaisuus tekee elämästä ihmeellisen iloineen ja suruineen, ja jokainen meistä pitää itsestään ja muista ihmisistä huolen. Mihin ihmeeseen minä edes tarvitsen jumalaa? Mutta ymmärrän kyllä niitä jotka "tahtovat" uskoa. Teillä ei kai ole tarpeeksi vahva itsetunto tai elämänhalu? Emt sitten.
'Teillä ei kai ole tarpeeksi vahva itsetunto tai elämänhalu?'
Miksi pitäisi olla? Vai halusitko ampua itseäsi jalkaan darwinistisella apinan rintojensa paukuttelulla?
Tässä sananuskovaisten moraalille vähän pohjaa:
Efes. (Paavali) 5:22-24 Vaimojen on antauduttava miehilleen kaikessa kuin nämä olisivat jumalia.
5. Moos. 22:23-24 Jos raiskauksen uhri ei ole huutanut tarpeeksi kovaa, kivitä hänet kuoliaaksi.
3. Moos. 20:9-12 Homot ja avionrikkojat on tapettava.
4. Moos. 11:1 Jumala vihaa vaikertajia. Jos hän kuulee sinun valittavan, hän polttaa sinut kuoliaaksi.
Sananlaskut 1:26-28 Jumala nauraa epäonnellesi, haukkuu sinua, kun olet peloissasi, ja on välinpitämätön, kun pyydät häneltä apua.
1. Sam. 15:3 "Näin sanoo Herra Sebaot [Jumala]: Mene siis ja voita amalekilaiset, ja vihkikää tuhon omaksi kaikki, mitä heillä on; äläkä säästä heitä, vaan surmaa miehet ja naiset, lapset ja imeväiset, raavaat ja lampaat, kamelit ja aasit."
.... aivan täysin sairasta touhua!
khaosmonaut
17.6.2014 16:24
Kyllä khaosmonautin 1. siteeraus oli nimenomaan UT:sta.
"Usko on myös haluamisesta kiinni"
Totta. Joka päivä haluaa jotakin.
Tänään haluan grillimakkaraa.
Uskon, että saan sitä.
Olemattomia henkiolentoja ei saa,
vaikka tahtoisikin.
Älä unohda sosiaalista painetta ja aivopesua.
Niinhän sitä meikäläinenkin "halusi uskoa", mutta usko karisi vähitellen uskon kohteen ollessa olemattoman tuntuinen. Ei ole kyse siitä, että "ihminen tietää parhaiten oikean ja väärän". Muita ei vain näytä olevankaan.
Parhaiten Jumalan olemattomuus on näkynyt niin, että kun on itse järjestänyt asioita, niin hyvin elämä on järjestynyt. Rukoilemalla Jumalaa ei ikinä tapahtunut mitään.
"Parhaiten Jumalan olemattomuus on näkynyt niin, että kun on itse järjestänyt asioita, niin hyvin elämä on järjestynyt. Rukoilemalla Jumalaa ei ikinä tapahtunut mitään."
Täysin samaa mieltä. Jumalaa rukoillessa hyviä ja pahoja asioita tapahtui täysin sattumanvaraisesti riippumatta siitä, kuinka hyvin tai huonosti toimin. Näin käy myös, kun en rukoile Jumalaa, ja ainoa ero on se, että enemmän hyviä tapahtuu nyt kun keskitän voimani asioiden muuttamiseen käytännössä, en vain toivomaan niiden tapahtumista.
Näinpä. Ei se tiskikone rukoilemalla tyhjene.
tahtoa uskoa
Tästä kansasta kolme neljästä ei usko kristinuskon jumlaan kirkon tavoin eli asiat on kohtuullisen hyvin. Ne oikeat ja väärät muokkautuu yhteiskunnan sisällä ja lisäksi ne ovat jatkuvassa hitaassa muutoksessa.
Tuskin olisit voinut paremmin todistaa että teidän uskonne ei perustu mihinkään, vaan on pelkästääjn sokeaa uskomista vailla todisteen murustakaan.
Toisekseen minulla ei ole eikä koskaan tule olemaan mitään halua uskoa jumalaan, joka on käskenyt joukkomurhata naisia ja lapsia ja käskenyt seivästää ihmisiä paaluihin.
Ja Herra sanoi Moosekselle: "Ota kansan kaikki päämiehet ja lävistä heidät paaluihin Herralle, vasten aurinkoa, että Herran vihan hehku kääntyisi pois."
Ja Herra sanoi hänelle: "Kulkekaa hänen perässään kaupungin halki ja tappakaa säälittä, ketään säästämättä. Tappakaa vanhukset ja nuoret miehet, neidot, naiset ja lapset, tappakaa heidät viimeistä myöten. Saastuttakaa temppelirakennus, surmatkaa ihmisiä esipihat täyteen. Menkää sen jälkeen kaupunkiin ja tappakaa siellä.”
Ja tuollaisen jälkeen on todella irvokasta puhua siitä mikä on oikein ja väärin. Minusta kun naisten ja lasten joukkomurhaaminen sekä ihmisten seivästäminen paaluihin on ehdottomasti väärin, mutta sinun jumalasi mielestä ei ole.
Uskoo ken tahtoo. Vaihtoehtoja on monia jo raamatussakin Yahweh, El Elyon, Herra Sebaoth...
"Minä ja moni muut haluamme uskoa, että on olemassa armollinen Jumala joka välittää meistä ja tahtoo meille kaikkea hyvää."
Tuollainen on hyvin tyypillistä vähäisemmillä älynlahjoilla varustetuille ihmisille, joilta puuttuu täysin kyky analyyttiseen ajatteluun ja päätökset tehdään kokonaan "musta tuntuu" periaatteella. Päädytään uskomaan todeksi se mikä itsestä mukavalta tuntuu ja sopii omiin ennakkokäsityksiin ja luuloihin. Ei tajuta ollenkaan sitä, ettei todellisuus muokkaannu sen mukaiseksi, mitä itse kukin tahtoo vaan todellisuus on meidän haluista riippumaton.
Näiden ihmisten ajattelun perusta on intuitio ja he ovat ns. lineaarisia tai vielä alkeellisempia sarja-ajattelijoita.
http://www.tiede.fi/artikkeli/jutut/artikkelit/arkijarki_hylkii_tiedetta
Uskon ketjun aloittajan olevan täysin oikeassa. Usko on haluamisesta kiinni. Arvioisin että usko muodostuu keskimäärin 90% haluamisesta uskoa ja 10% oikeasti uskosta jonkin yliluonnollisen olemassaoloon.
Osittain näin kävi itsellenikin ollessani vielä lapsi. Olin ennen kouluun menoa hyvinkin ateistinen: uskoin että kuollessa ihmisen tietoisuus on sama kuin mitä olit tai nimenomaan et ollut ennen syntymääsi. Sitten kouluun mentyäni opettajani alkoi pelotella minua kuolemalla ja ikuisella kadotuksella. (Olin ollut ihan sinut asian kanssa ennen peloittelua.) Opettaja kysyi miksi haluaisin kuolla kun uskomalla Jeesukseen voisin elää ikuisesti taivaassa kaikkien minulle rakkaiden ihmisten kanssa. Halusin kovasti uskoa, sillä kuka lapsi nyt haluaisi lopettaa pienen elämänsä, jonka aikana ei ole ehtinyt oikeastaan kokea vielä mitään sen kummempaa? Sanoisin että halu uskoa yhdistettynä kuoleman pelkoon muodosti 95% uskostani ja loput oli sellaista "no ehkä jokin korkeampi taho voi olla olemassa" -hymistelyä. Rippikouluun menin samoilla perusteilla kun suurin osa muistakin teineistä: kun kaveritkin menee ja vanhemmat lupasivat kännykän palkinnoksi. 20 vuotiaana olin tehtaalla kesätöissä koko kesän eli lätkin tavaraa liukuhihnalle 8h päivässä 5 päivää viikossa. Radiolliset korvakuulokkeet oli loppu ja ainoa seuralainen ja viihdyke itselleni olin minä itse. Tuo pakotti viimein kohtaamaan omat ajatukset ja ensimmäisen viikon jälkeen erosin kirkosta. Olen nykyään 30v ja jälleen ihan sinut koulevaisuuteni kanssa. Mielestäni kuolema on ainoa syy saada itän aikaan täällä maan päällä. Jos eläisin ikuisesti en olisi ihan varmastikaan sitoutunut puolisoon vielä saati tehnyt lapsia tai päättänyt mitä haluan tehdä "isona".
"Mutta jotkut haluavat jääräpäisesti olla sitä mieltä että mitään jumalia ei ole vaan että ihminen muka itse tietää parhaiten mikä on oikein ja väärin."
-- Niin, sehän on juuri jääräpäisyyttä. Entä ne jotka uskovat vain kun heillä on siihen hyvä syy? Ovatko he muuten vaan mulkkuja ja asennevammaisia?
Pienet lapset tahtovat uskoa että joulupukki on olemassa, tahto ei kuitenkaan tee uskon kohteesta sen todellisempaa muuta kuin Terry Pratchettin kirjoissa.
Eikö tahto uskoa pikemminkin ole jääräpäisyyttä. Vastoin älykästä perustelua vain tahtomalla tahtoo että joku asia olisi totta... "minä tahdon" sanoo meidänkin perheen pienin uhmaikäinen, se on primitiivisimpiä asioita jotka ihminen oppii. Joskus pitäisi kuitenkin kasvaa aikuiseksi ja hyväksyä että tahdosta huolimatta totuus voikin olla erilainen.
So what? Sen kun haluat kuvitella että joku jumala on olemassa. Mutta pliis, usko sitä omilla rahoillasi, äläkä vaadi että yhteiskunnan pitää sinun uskomustasi juntata kouluissa lasten päähän. Sopiiko?
Minä haluan uskoa että huomisesta lähtien ei tapahdu yhtään luonnomullistusta joka vaatisi ihmisuhreja. Minä haluan uskoa että huomisesta lähtien kaikki lapset syntyvät terveinä. Minä haluan uskoa että huomisesta lähtien kukaan ihminen ei tee toiselle pahaa.
Onko tämä haluni realistista?
Onko totuus muuttuva halujeni pohjalta?
"Minä ja moni muut haluamme uskoa, että on olemassa armollinen Jumala joka välittää meistä ja tahtoo meille kaikkea hyvää"
Minäkin halusin joskus uskoa noin. Sitten avasin silmäni ja aloin rehelliseksi näkemäni suhteen. Mietipä vaikka Japanin tsunamia. Oliko se osoitus Jumalan rakkaudesta ja siitä että hän haluaa hyvää?
Tähän voisi kai tuumata, että ne Jumalan tuomiot, ne Jumalan tuomiot ja ihminen syntisäkki, joka aiheuttaa itse oman tuhonsa..?
"Kun mielikuvituksen päästää valloilleen,
kaikki on mahdollista.”
— Psykologi Robert Baker
"Minä ja moni muut haluamme uskoa, että on olemassa armollinen Jumala joka välittää meistä ja tahtoo meille kaikkea hyvää."
Sen kun haluat. Voi sitä haluta mitä vaan, mutta ei se silti asiasta totta tee.
"Mutta jotkut haluavat jääräpäisesti olla sitä mieltä että mitään jumalia ei ole vaan että ihminen muka itse tietää parhaiten mikä on oikein ja väärin."
Sekoitat asioita. Se, että luulet luoja-jumalan olevan olemassa ei tarkoita sitä, että sillä olisi mitään tekemistä oikean tai väärän kanssa.
Minä taas haluan uskoa sen mikä on totta ja olla uskomatta sen mikä ei ole.
Olisi tietenkin hienoa, jos esim. jälleensyntymä olisi totta mutta kun ei ole mitään syytä olettaa, että olisi.