Miksi ihmiset eivät osaa luopua roinasta

HD3000

Olin isäni muuttoavussa pari viikkoa sitten, hän ja naisystävänsä eivät pystyneet laittamaan mitään roskiin tai pois ylipäätänsä, kaikenmaailman jouluservettejä, ylimääräisiä lakanoita, vanhoja vaatteita, poltettuja ABBA ja Euroviisu levyjä joita ne eivät ole kattoneet 6 vuoteen tms. Tämä kertoo ilävä kyllä hälyttävästi ihmisen ahneudesta.

191

7439

Äänestä

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Tässä syy

      Oletko miettinyt, mistä keräily juontaa juurensa? Ihmiset olivat muinoin metsästäjä - keräilijöitä. Nykyään ruoka metsästetään marketeista, ja keräilyvietti tyydytetään hamstraamalla tavaraa. Eli siinä on kyse hengissäsäilymisvietistä, joka on vääristynyt. Turvallisuudentunnetta kasvatetaan keräilemällä jotakin tavaraa, joka ei välttämättä oikeassa kriisitilanteessa tuo mitään turvaa.

      Jollekin 1970-luvun tavarat voivat realisoituna tuoda kivaa lompakon täytettä. Mutta mitä suuremmalla todennäköisyydellä todellisessa kansallisessa tai globaalissa kriisissä pärjää parhaiten se, jolla on vähän, mutta harkittuja tavaroita, eli kunnon survivalismireppu (ja mieluiten maapalsta tai vastaava ruokakätköineen jossain). Sekä tietysti kuntoa ja treenattuna selviytymistaitoja.

      Sinänsä sinun on turha ärsyyntyä kenenkään toisen tavaramäärästä. Et voi kantaa koko maailman murheita omilla harteillasi. Korkeintaan voit kieltäytyä muuttoavusta.

      • HD3000

        Ei ole syy että ollaan joitain palkkiometsästäjiä ollut ja saadaan turvallisuustunnetta, turhanpäivästä läpätystä.

      • sdfghj1

        Jos isäsi on syntynyt joskus 40- tai 50-luvulla ja elänyt lapsuutensa Suomessa jossa kaikesta tavarasta oli pula niin ymmärrän häntä. Vanemmat ihmiset saattavat ajatella, että meilläkin saattaa kohta mennä niin huonosti että tarvitaan vanhoja vaatteita ym.

      • varastoija
        sdfghj1 kirjoitti:

        Jos isäsi on syntynyt joskus 40- tai 50-luvulla ja elänyt lapsuutensa Suomessa jossa kaikesta tavarasta oli pula niin ymmärrän häntä. Vanemmat ihmiset saattavat ajatella, että meilläkin saattaa kohta mennä niin huonosti että tarvitaan vanhoja vaatteita ym.

        Minä myös uskon että isäsi on syntynyt aikana jolloin oli pulaa ihan tarvittavistakin asioista ja tavaroilla oli arvoa, niihin täytyi säästää ja niitä täytyi säästää. Se siis juontaa juurensa tavallaan turvallisuuden tarpeesta ja epävarmuudesta tulevaisuuden suhteen. Ottaa aikansa oppia luottamaan että tavara ei maksa mitään ja tulevaisuuteen voi suhtautua luottamuksella, että palkka riittää melkein koko setin ostamiseen kerralla. Ei ole mitenkään epätavallista.
        Itse kullakin meillä on arvottomia ehjiä - tai vähävikaisia - tavaroita nurkissamme. Olemme eläneet nuoruutemme säästäen ja keräten. Ehjää ei saanut heittää roskiin. Viisaus varmaan kulkisi jossain siinä välillä: nykyiset nuoret tuntuvat shoppailevan turhaan ja vanhemmat säilyttävät.
        Auttaaksesi isääsi ei auta pilkata häntä ja kauhistella, voisit kuitenkin kysellä tarinoita mitä tavarat ovat merkinneet. Varmasti luopuminen on prosessi, eli tulla ajatelleeksi mitä ne itselle merkitsevät. Kannattaa aloittaa jostakin mahdollisimman vanhasta, jolla mahdollisesti on oikeaakin arvoa. Roju lähtee pienemmällä kivulla.

        Itse muutin mieheni kanssa hänen kotitaloonsa ja monta roskalavaa on vanhempien ja isovanhempien maatilalta täytetty. On löytynyt "aarteita" mutta tärkeää on ollut se "elämän" läpikäyminen. Nyt mies kävi siivoamassa äitinsä verkkovaraston ja tällä kertaa luopuminen oli todella helppoa.

        ;) hymyilyttäviä, naurattavia ja noloja asioita on omistakin varastoista löytänyt.

      • kiiti
        sdfghj1 kirjoitti:

        Jos isäsi on syntynyt joskus 40- tai 50-luvulla ja elänyt lapsuutensa Suomessa jossa kaikesta tavarasta oli pula niin ymmärrän häntä. Vanemmat ihmiset saattavat ajatella, että meilläkin saattaa kohta mennä niin huonosti että tarvitaan vanhoja vaatteita ym.

        kyllä kyrsii kanssa äiti on jo iäkäs ei juuri näe pölynkerääjinä on kaiken maailman askartelu korut ja ompelu sälät joita ei oo kans viiteen vuoteen tarvinnut on tyhjä akvaario ja käyttämätön jääkaappi sekä muuta mitä ei enää tarvitse kun on yhden ihmisen talous vaa silti pitää kaikista tavaroista kynsin hampain kiinni eikä luovu juuri mistään sain yksi vuosi lahjotettua ylimääräisiä käsityö ja kokkaus kirjoja pois silti kolme hyllyllistä tavaraa ja kirjoja vielä täynnä

      • HD3000
        sdfghj1 kirjoitti:

        Jos isäsi on syntynyt joskus 40- tai 50-luvulla ja elänyt lapsuutensa Suomessa jossa kaikesta tavarasta oli pula niin ymmärrän häntä. Vanemmat ihmiset saattavat ajatella, että meilläkin saattaa kohta mennä niin huonosti että tarvitaan vanhoja vaatteita ym.

        60-luvun loppu puolella

      • ktvb
        kiiti kirjoitti:

        kyllä kyrsii kanssa äiti on jo iäkäs ei juuri näe pölynkerääjinä on kaiken maailman askartelu korut ja ompelu sälät joita ei oo kans viiteen vuoteen tarvinnut on tyhjä akvaario ja käyttämätön jääkaappi sekä muuta mitä ei enää tarvitse kun on yhden ihmisen talous vaa silti pitää kaikista tavaroista kynsin hampain kiinni eikä luovu juuri mistään sain yksi vuosi lahjotettua ylimääräisiä käsityö ja kokkaus kirjoja pois silti kolme hyllyllistä tavaraa ja kirjoja vielä täynnä

        Kolme hyllyllistä. Ole tyytyväinen. Itselläni on talon yläkerta täynnä ja pihavarasto sekä sauna. Ja myös kaapit täynnä muissakin huoneissa.

        Suurin osa tarpeetonta, en osaa vaan luopua niistä.

      • iem3

        Elä hyvä ihminen hättäile. Isäs on vissiin niitä sotajermujen jälkeläisiä, joilla oli mottona, että kaveria ei jätetä.

      • Tosi sairasta.
        ktvb kirjoitti:

        Kolme hyllyllistä. Ole tyytyväinen. Itselläni on talon yläkerta täynnä ja pihavarasto sekä sauna. Ja myös kaapit täynnä muissakin huoneissa.

        Suurin osa tarpeetonta, en osaa vaan luopua niistä.

        Sairasta.

      • ojpopjopjo
        varastoija kirjoitti:

        Minä myös uskon että isäsi on syntynyt aikana jolloin oli pulaa ihan tarvittavistakin asioista ja tavaroilla oli arvoa, niihin täytyi säästää ja niitä täytyi säästää. Se siis juontaa juurensa tavallaan turvallisuuden tarpeesta ja epävarmuudesta tulevaisuuden suhteen. Ottaa aikansa oppia luottamaan että tavara ei maksa mitään ja tulevaisuuteen voi suhtautua luottamuksella, että palkka riittää melkein koko setin ostamiseen kerralla. Ei ole mitenkään epätavallista.
        Itse kullakin meillä on arvottomia ehjiä - tai vähävikaisia - tavaroita nurkissamme. Olemme eläneet nuoruutemme säästäen ja keräten. Ehjää ei saanut heittää roskiin. Viisaus varmaan kulkisi jossain siinä välillä: nykyiset nuoret tuntuvat shoppailevan turhaan ja vanhemmat säilyttävät.
        Auttaaksesi isääsi ei auta pilkata häntä ja kauhistella, voisit kuitenkin kysellä tarinoita mitä tavarat ovat merkinneet. Varmasti luopuminen on prosessi, eli tulla ajatelleeksi mitä ne itselle merkitsevät. Kannattaa aloittaa jostakin mahdollisimman vanhasta, jolla mahdollisesti on oikeaakin arvoa. Roju lähtee pienemmällä kivulla.

        Itse muutin mieheni kanssa hänen kotitaloonsa ja monta roskalavaa on vanhempien ja isovanhempien maatilalta täytetty. On löytynyt "aarteita" mutta tärkeää on ollut se "elämän" läpikäyminen. Nyt mies kävi siivoamassa äitinsä verkkovaraston ja tällä kertaa luopuminen oli todella helppoa.

        ;) hymyilyttäviä, naurattavia ja noloja asioita on omistakin varastoista löytänyt.

        "Ottaa aikansa oppia luottamaan että tavara ei maksa mitään ja tulevaisuuteen voi suhtautua luottamuksella, että palkka riittää melkein koko setin ostamiseen kerralla."

        Millaista palkkaa sinä oikein saat?

        Tavarat täällä Suomessa, jopa ruoka, on aivan jumalattoman kallista. Kun siihen lisää asunnon, tai vaikkapa auton, joka suurimmassa osassa Suomenmaata on ehdoton välttämättömyys, alkaa palkasta lohkeamaan todella suuria kimpaleita välittömästi palkkapäivänä pois.

        Tyopaikkasikin täytyy olla jokin ehdotonta erikoisosaamista vaativa jos pystyt luottamaan siihen että pysyt siellä loppuelämäsi, eikä suhdanteet vaikuta pysymiseesi. Suurin osa tämän maan kansalaisista ei voi luottaa siihen että työpaikka pysyy.

      • jhvlvjh
        kiiti kirjoitti:

        kyllä kyrsii kanssa äiti on jo iäkäs ei juuri näe pölynkerääjinä on kaiken maailman askartelu korut ja ompelu sälät joita ei oo kans viiteen vuoteen tarvinnut on tyhjä akvaario ja käyttämätön jääkaappi sekä muuta mitä ei enää tarvitse kun on yhden ihmisen talous vaa silti pitää kaikista tavaroista kynsin hampain kiinni eikä luovu juuri mistään sain yksi vuosi lahjotettua ylimääräisiä käsityö ja kokkaus kirjoja pois silti kolme hyllyllistä tavaraa ja kirjoja vielä täynnä

        Mutta sinun täytyy ymmärtää että jos iäkäs äitisi on esimerkiksi jäänyt leskeksi, ja aktiiviset vuodet ovat ehdottomasti takanapäin, sinä vaadit häntä luopumaan menneisyydestään ja muistoistaan, ja unelmistaan. Sinä pakotat hänen jäämään vain odottamaan kuolemaa.

        Sinä pystyt liikkumaan ja hankkimaan sen mitä haluat. Mihin vanhus pystyy?

        Jos sinä tyhjennät hänen asuntonsa, mitä siellä on ja mistä hänen päivänsä koostuvat sen jälkeen? Hän ehkä herää, syö, kuuntelee radiota tai katselee televisiota, eli pysyy hengissä. Mutta kuinka hän elää?

        On päivänselvää että roskaa ei kaipaa kukaan, mutta harrastukset, kuten esimerkiksi käsityöt tuovat käyttämättömänäkin jonkinlaista turvan tunnetta siihen että "kenties joskus vielä". Jos tuon otat vanhukselta pois, hänelle ei jää enää mitään miksi elää.

        Tosin, sinun kannattaisi ainakin alkaa keräämään pisteitä ja pilkkuja, jotta muiden olisi helpompi lukea tekstiäsi.

      • Marko2

        Hyvä viesti

        Mulla pikkuinen maapläntti jossa pieni asuttava rakennus
        ja kota sekä paljon puuta. Laitoin myös pienen valmiin maakellarin joka täynnä
        säilykkeitä. Selviytymisreppu myös valmiina. Mulla myös kaasupulloja
        sekä kaasukeittimiä. Olen kuitenkin hyvin maltillinen "maailmanlopunodottaja".

        Hyvää jatkoa.

        Selviytymisiin :) !!

      • Tai pieni elin
        HD3000 kirjoitti:

        Ei ole syy että ollaan joitain palkkiometsästäjiä ollut ja saadaan turvallisuustunnetta, turhanpäivästä läpätystä.

        Ei välttämättä sekään vaan ainakin mitä isompi tai urheilullisempi miesten lelu eli auto, pyörä yms. sitä pienemmät omat välineet sukupuoliseen kanssa käymiseen, ehkä kivikaudella se pätemisen väline oli nuija, mene ja tiedä?

      • 536-8191735352718
        HD3000 kirjoitti:

        Ei ole syy että ollaan joitain palkkiometsästäjiä ollut ja saadaan turvallisuustunnetta, turhanpäivästä läpätystä.

        Kyse lienee ennemminkin säästäväisyydestä tai pihiydestä kuin ahneudesta. Ihminen, joka koko ajan haalii itselleen uutta ja heittää surutta roskikseen entisiä tavaroitaan voi olla huomattavasti ahneempi ja kuluttaa huomattavasti enemmän maailman rajallisia resursseja kuin isäsi.

      • Eikunheti
        sdfghj1 kirjoitti:

        Jos isäsi on syntynyt joskus 40- tai 50-luvulla ja elänyt lapsuutensa Suomessa jossa kaikesta tavarasta oli pula niin ymmärrän häntä. Vanemmat ihmiset saattavat ajatella, että meilläkin saattaa kohta mennä niin huonosti että tarvitaan vanhoja vaatteita ym.

        Ai kohta ? Itseni, entisen erikoisammattihenkilön ansiotaso on pudonnut viimeisten vuosien aikana, kiitos valtion "kannustuksen" noin 80% ja kaikki tavara on hankittava kierrätettynä.
        Muistan kun mummoni 1970 luvulla säilytti kaiken, jopa narun pätkät yms. Itse keski-ikään tultuani olen pikemminkin alkanut arvostamaan hänen toimiaan hyvinkin järkevinä ja ekologisina jos sitä vertaa nykyisten sukupolvien pääosin "kädettömään" ja heti uuden ostamiseen. Sinänsä muuten turha keskustelu koska perintönä eli "vanhemmilta" oppimisena myös se ns. turhankin tavaran säästäminen on periytynyt ei se sen kummempaa tähtitiedettä ole.

      • 50-luvulla syntyneet
        sdfghj1 kirjoitti:

        Jos isäsi on syntynyt joskus 40- tai 50-luvulla ja elänyt lapsuutensa Suomessa jossa kaikesta tavarasta oli pula niin ymmärrän häntä. Vanemmat ihmiset saattavat ajatella, että meilläkin saattaa kohta mennä niin huonosti että tarvitaan vanhoja vaatteita ym.

        oli nuoria 60-70-luvuilla, ei silloin enää ollut pulaa mistään. Suomalaiset on ajastaan jäljessä.

      • Suurista ikäluokista
        sdfghj1 kirjoitti:

        Jos isäsi on syntynyt joskus 40- tai 50-luvulla ja elänyt lapsuutensa Suomessa jossa kaikesta tavarasta oli pula niin ymmärrän häntä. Vanemmat ihmiset saattavat ajatella, että meilläkin saattaa kohta mennä niin huonosti että tarvitaan vanhoja vaatteita ym.

        Ikävä kyllä se ei ollut ainoa pula-aika ja ihmisiä elää pahoinvoivina ja köyhinä myös nykyään. Jotkut myöhemminkin syntyneet ovat joutuneet vuosikausia elämään niin että kaikelle on tullut hieman enemmän arvoa.
        Eikä se aina ole vain omaa vikaa, jouppoutta tai tuhlaamista, joskus vaan surkeiden sattumien summa.

        Joten ei tartte aina paapoa suuria ikäluokkia, ne kuitenkin vastineeksi omasta kurjuudestaan ajoi maan lamaan (minkä seurauksena myös heidän omista lapsistaan noin 70-luvulla syntyneista iso osa jäi ikuiseen pätkätyöputkeen ja työttömiksi), tuhlasi sen varat ja tunki ensimmäisinä omat vanhempansa hoitolaitoksiin, minne ne ne myös jätti. Ettei ne mitään pyhimyksiä ole ja tiedän ison joukon esim. naisia, joiden äiti on kylmä ja narsistinen suurien ikäluokkien laiminlyöty: eikä ihme, mutta epätasa-arvo ja köyhyys teki monesta suurien ikäluokkien äidistä myötätuntokyvyttömän kus*pään, jonka etsii tyttärestään äitiään ja jatkaa naisten ylläpitämää naisten väheksyntää. Mihin miehet osallistuu tietenkin myös väheksymällä, juopottelulla, väkivallalla ja loistamalla perheessä lähinnä poissaolollaan.

        Vanhemmille ihmisille on ollut hyvä ajat jo kauan. Ei 60- ja 70-luku olleet mitään kurjaa aikaa ja töitä riitti kaikille, normaali elämä oli jokaisen saavutettavissa - toisin kuin nykyään. Meillä on näkyvämpää hyvinvointia, mutta piilotettua pahempaa pahoinvointia ja ihmisiä, joille tosiasiassa ei vaan ole töitä, eikä mitään muutakaan. Ja joiden ihmisarvo on nyky-yhteiskunnassa ilmeisesti nolla. Suuret ikäluokat ovat siis eläneet kyllä puutteessa ekat 15-20 vuotta, sen jälkeen suurimmassa yltäkylläisyydessä 40-50 vuotta: ei paljon säälitä.

        Välistä vaan sanon, että se on jännä juttu, mutta aina ymmärretää jotain muuta kuin aikalaisia, tai naapuria. Köyhiä tuetaan Afrikassa ja hyvä ettei omiaan piestä, suuria ikäluokkia ei saisi syyttää edes niistä teoista mitä ne teki, mutta nykyihmistä mistä vaan, vaikka työttömyydestä vaikkka olisi potkut saanut kun koko firma meni nurin. Ja vaikka tiedetään että tosiasiassa 30% ei ole töitä, on vain piilopaikkoja.
        Se kurjuus on myötätunnon arvoista kun asuu brasiliassa, mutta suomessa se on vaan luonteen heikkoutta. Todellista myötätuntoa ei ole ja aina se on oma vika, jos köyhyys onkin totta, aina on helppo potkia heikompiosaisia päähän, jos ne onkin omaa ikäluokkaa ja itse on onnistunut. Koska jos myöntäisi ettei kurjuus ole kokonaan kurjien vikaa, joutuisi tunnustamaan ettei oma menestyskään ole pelkkää tietoa ja taitoa, vaan osittain myös onnea.

        Mitä hamstraamiseen tulee, niin se ei välttämättä ole tosiaan ahneutta. Se voi olla tietenkin köyhyyden pelkoa, mutta myös semmoista hamsterimaista keräilijän luonnetta, missä vilpittömästi vaan tykkää kaikesta nostalgisesta, tai saamastaan tai voi tarvita joskus, jne. jne. ihminen on aika helposti hamsteri ja tottahan se on, että kaikkea voi tarvita... Vielä joskus ;)

      • 11-15
        sdfghj1 kirjoitti:

        Jos isäsi on syntynyt joskus 40- tai 50-luvulla ja elänyt lapsuutensa Suomessa jossa kaikesta tavarasta oli pula niin ymmärrän häntä. Vanemmat ihmiset saattavat ajatella, että meilläkin saattaa kohta mennä niin huonosti että tarvitaan vanhoja vaatteita ym.

        Minun vanhempani ovat noiden aikojen lapsia, ja ei tämä heissä kyllä toteudu näin. Eiköhän se ole persoonasta kiinni eikä aikakaudesta.

      • köyhyyden pelko
        HD3000 kirjoitti:

        Ei ole syy että ollaan joitain palkkiometsästäjiä ollut ja saadaan turvallisuustunnetta, turhanpäivästä läpätystä.

        Toisen hylky on toisen löytö.

      • uunounelmaerakko
        536-8191735352718 kirjoitti:

        Kyse lienee ennemminkin säästäväisyydestä tai pihiydestä kuin ahneudesta. Ihminen, joka koko ajan haalii itselleen uutta ja heittää surutta roskikseen entisiä tavaroitaan voi olla huomattavasti ahneempi ja kuluttaa huomattavasti enemmän maailman rajallisia resursseja kuin isäsi.

        Tämän allekirjoitan. Jos haluu säästää mielummin kuin tuhlata niin parempi niin.

    • Mindu

      Vanhemmilla ihmisillä on roinaa paljon, mun äitellä kanssa. Mää en tykkää yhtään ku on liikaa tavaraa. On vaan tarvittavat, helppo pitää paikat puhtaana ja on tilavan näköstä ja tilaa hengittää. Meillä on korkeet huoneet asunnossa ni tuo ison tilan.

      • 1+15

        Mutta ajatteles Mindu, että kun itse tulet vanhaksi ja sinulla on nuo ihanan korkeat seinät. Niin nyt alat valmistella sinne kattoon asti ulottuvat hyllyt joka seinälle ja ehdit saada vielä komeamman kokoelman tarpeellista tavaraa kuin äitisi on saanut tähän päivään mennessä.

        Itse kyllä vaihtaisin korkeat huoneet koska tahansa riittävään pinta-alaan. ;D

    • Maagista mutta totta

      Yleensä käy niin että tavara josta olet juuri luopunut koska arvelet ettet koskaan tule sitä tarvitsemaan, sitä tarvittaisiin yleensä juuri heti seuraavana päivänä tai viimeistään sitä seuraavana. Siksi mitään hankittua ei koskaan saa heittää hukkaan.

      • 5H2cKYTj

        Wanhan viisauden mukaan kaikkea tarvitsee kerran sadassa vuodessa.

      • "hamsteri"

        Valitettavasti olen itsekin törmännyt kerran jos toisenkin siihen mitä "Maagista mutta totta" kirjoitti - juuri kun miettii ettei tarvitse jotain ja heittää roskiin / vie kierrätykseen (monelle asialle kirppis/kierrätyskeskus on parempi paikka kuin roskis - toisen turhuus voi olla toisen aarre !!!), niin huomaakin päivän tai parin päästä tarvitsevansa juuri sitä asiaa... Epämukavaa ;(
        Toki on totta, että jos roinaa on liikaa se rupeaa ahdistamaan, kun mikään ei mahdu minnekään... Varsinkin jos on vähänkin hamsteri luonteeltaan - ja vaikka ei olisikaan - niin sitä kaikkee kamaa kertyy vuosien myötä joko omina ostoksina tai erilaisina lahjoina.
        Lisäksi tiedän, että jotkut asiat ovat sellaisia ettei niistä raaski luopua, vaikka ei olisi ollut käyttöä vuosikymmeniin (ensikengät, joku mekko tai potkupuku tms.) - mutta tietyt muistot on ihan hyvä säilyttää ;)

      • sentraali
        5H2cKYTj kirjoitti:

        Wanhan viisauden mukaan kaikkea tarvitsee kerran sadassa vuodessa.

        "Aika tavaran tarittee." - Tässä muodossa minä olen sananparren kuullut ja havainnut erittäin paikkaansapitäväksi. Mitään ei heitetä hukkaan, mutta tavaran antaminen tarvitsevalle ei olekaan hukkaamista. Ja Intian Kalkuttan slummien versio samasta sananlaskusta: "Kaikki, mitä ei anneta pois, menee hukkaan."

      • MaaLaisJärjellä.
        "hamsteri" kirjoitti:

        Valitettavasti olen itsekin törmännyt kerran jos toisenkin siihen mitä "Maagista mutta totta" kirjoitti - juuri kun miettii ettei tarvitse jotain ja heittää roskiin / vie kierrätykseen (monelle asialle kirppis/kierrätyskeskus on parempi paikka kuin roskis - toisen turhuus voi olla toisen aarre !!!), niin huomaakin päivän tai parin päästä tarvitsevansa juuri sitä asiaa... Epämukavaa ;(
        Toki on totta, että jos roinaa on liikaa se rupeaa ahdistamaan, kun mikään ei mahdu minnekään... Varsinkin jos on vähänkin hamsteri luonteeltaan - ja vaikka ei olisikaan - niin sitä kaikkee kamaa kertyy vuosien myötä joko omina ostoksina tai erilaisina lahjoina.
        Lisäksi tiedän, että jotkut asiat ovat sellaisia ettei niistä raaski luopua, vaikka ei olisi ollut käyttöä vuosikymmeniin (ensikengät, joku mekko tai potkupuku tms.) - mutta tietyt muistot on ihan hyvä säilyttää ;)

        Meillä muija linkoaisi pois lähes kaiken, jos sitä ei ole käytetty esimerkiksi "viikkoon".
        Itse säästän lähinnä pieni kokoiset ns tarpeelliset esineet ja ylijäävät ruuvit, mutterit, ne eivät vie tilaa kovin paljoa.
        Simsala pim muija on joutunut toteamaan ääneenkin, kymmeniä kertoja, olit oikeassa, nyt sille tuli tarvetta.
        Sama homma meidän vapaa-ajan paikassa, loma-asunnolla ja tasan tarkkaan tiedän vuosienkin jälkeen, mistä löytyy joku tulevaisuutta varten säästetty esine.
        Selvästi sekundan, oli se joulurihkamaa tai muuta heitän tylysti pois. Vanhat verhot, kuluneita liinavaatteita, pyyhkeitä, niitä ei säästellä. Kuin ei uusia kirjojakaan saati tilattuja lehtiä. Lukemisen jälkeen kiertoon.

      • Erkki Merkki

        Usein todennut saman ja viimeksi juuri tänään kävi noin eli vein kierrätykseen viime viikolla mielestäni tarpeettomia vanhoja sähkötarvikkeita joita olisi nyt tarvittu kipeästi koska mallit ja sopivuudet ovat pelkästään uuden tavaran markkinoimiseksi vaihdettu eikä kaupoista saa enää sopivaa eli sen joutuu nyt valmistamaan itse (eikä tarvii tulla kenenkään toisen "pallosalaman" kommentoimaan että ei osia saa tehdä itse, tämän ko. osan kyllä saa !)

      • meninblack
        "hamsteri" kirjoitti:

        Valitettavasti olen itsekin törmännyt kerran jos toisenkin siihen mitä "Maagista mutta totta" kirjoitti - juuri kun miettii ettei tarvitse jotain ja heittää roskiin / vie kierrätykseen (monelle asialle kirppis/kierrätyskeskus on parempi paikka kuin roskis - toisen turhuus voi olla toisen aarre !!!), niin huomaakin päivän tai parin päästä tarvitsevansa juuri sitä asiaa... Epämukavaa ;(
        Toki on totta, että jos roinaa on liikaa se rupeaa ahdistamaan, kun mikään ei mahdu minnekään... Varsinkin jos on vähänkin hamsteri luonteeltaan - ja vaikka ei olisikaan - niin sitä kaikkee kamaa kertyy vuosien myötä joko omina ostoksina tai erilaisina lahjoina.
        Lisäksi tiedän, että jotkut asiat ovat sellaisia ettei niistä raaski luopua, vaikka ei olisi ollut käyttöä vuosikymmeniin (ensikengät, joku mekko tai potkupuku tms.) - mutta tietyt muistot on ihan hyvä säilyttää ;)

        Yleensäkin sitä kaipaa mitä ei omaa. Eli tottakai jos poistaa jotain vanhaa tuttua kodistaan sen tavaran merkitystä alkaa miettiä ja katumus kasvaa, vaikkei tavaraa oikeasti tarvitsekaan.

        Aloittajalle, itse olen aika keräilijä, en onneksi mikään hamstraaja, sen takia koska visuaalisesti minun on helpompi muistaa hetkiä ja tapahtumia kun näen tai kosketan esinettä sen sijaan että suoraan miettisin pääni puhki asiaa. Näin jotkin tavarat voivat olla mulle aivan huiman tärkeitä henkisen arvon takia. Näin ollen myös voi pelätä että jos heittää jotakin pois, tavarasta tulee tyhjä tunne ikään kuin muistot olisivat hävinneet tai menneet hukkaan. Vaikka näinhän ei asia ole, mutta tavaroihin voi kiintyä eikä se tarkoita ahneutta.

      • Tilaa on

        Vien ylimääräisen tavaran yleensä kierrätyskeskukseen ja äärimmäisen harvoin käy niin että joudun ostamaan sellaisen tavaran josta olen luopunut.
        On helpompaa ja edullisempaa asua asunnossa jossa tila on itselle eikä tavaroille.
        25-40 neliötä on aina riittänyt mulle koska tavaraa ei ole paljon.

    • Ei hamsteri

      Mielestäni se kertoo jostain.. ehkä tavarat luovat turvaa ympärille. Siskoni on perheetön, mutta tavaraa on ihan sikana. Asuu omakotitalossa ja kaikki nurkat täys. Astiastot on , mutta kertakäyttölautasista syö .. Ei kutsu ketään kylään ei edes minua enää.Kun häpeää kotiaan.Minustä tosi säälittävää oliskos joku sairaus tämäkin.

    • elämääkokenut

      Ei kyse ole ahneudesta, vaan kyvyttömyydestä luopua. Jos niittä kuitenkin vielä tarvisee joskus. Niin ainakin minä ajattelen. Kuten edellä oleva sanoi, niiin yleesän sitiä vuosikausia käyttämätömänä ollutta, juuri poisheitettyä tavaraa, tarvitsisi heti sen jälkeen, kun sitä ei enää ole.

      • Kotiinpäin

        Elämäni varrella olen huomannut, että nykypäivän kaupoista ei enää löydy vastaavia varaosia esineisiin, joita käyttää. Siksi huomioni mukaan on kannattanut säilyttää tarpeettomaltakin tuntuvaa tavaraa ja huomata eräänä päivänä, että olinpa fiksu, kun säilytin tuonkin muka turhakkeen, sillä nyt sain rahanarvoisen asian hoidetuksi hyvinkin yksinkertaisesti. Tällaisia asioita on tapahtunut jo monta monen kertaa ja siksi säilytän pikkunippelit ja turhalta näyttävät osiot jemmassa ja taas saa inspiraatiota kaivella vanhoja vempaimia ja ei tarvitse mennä kauppaan uutta tavaraa hakemaan. Kaikki on kotiinpäin.

      • aisivi

        On tavaroita joita on saanut lahjaksi vuosien varrella. Tuntuu pahalta luopua niistä. On kuin tekisi jotakin väärin luopuessaan sellaisesta jonka on esim. synttäri, joulu tai vaan tuliaisiksi saanut. Kun vuosia kertyy arvostaa asioita eri tavalla.

    • Ihmettelijä

      Ihmettelen miksi pitää heittää valtavasti käyttökelpoisia tavaroita roskiin. Joka päivä saa löytää sohvia, tuoleja, yöpöytiä jne. roskiksista. Osan yritän ottaa itselleni käyttöön, mutta kaikkea en saa millään kannettua. Ne loput jäävät sitten homehtumaan sateeseen ennen kuin joku firma käy ne hakemassa kaatopaikalle -> koska niitä ei voi enää viedä minnekään muualle, kun ovat päiväkaupalla sateessa, pakkasessa ym. ympäristön vaikutuksessa.

      Kotiin vein roskiksesta löytämäni ruokapöydän, marjojen poimintakauhan(?), kukkatasoja, kehyksiä ja hyllyjä.

      Monet kierrätyskeskukset hakevat ilmaiseksi huonekaluja kotoa käsin tai sitten voi laittaa ilmoituksen vaikkapa tori.fi:n. Itselläni on ollut useita jonottajia ilmaisen tavaran perässä kun vaan suostuu lahjoittamaan tarpeettomia tavaroita. Jollekin se ilmainen sohva voi olla jättipotti. Eli älkää viekö hyvää tavaraa roskiin! Jollekin se tavara kelpaa!

      • sama tyyppi

        Ja yksi vielä arkipäiväisempi esimerkki on nuo metalliset pyykinkuivaustelineet. Kun yksi tai kaksi pitkää metallista tikkua irtoaa toisesta päästä, jotkut korjaavat sen teipillä (jotkut fiksut ehkä liimalla), mutta suurin osa heittää sen sitten roskikseen. Ite löysin oman pyykinkuivaustelineen metallinkeräyspisteestä ja vein kotiin. Yhä on vekotin käytössä. Ei tarvinnut kuin teippiä ja hyvin toimii.

    • MissFinland76

      Eihän tuossa nyt ole mitään ihmeellistä.....jos ne on isällesi ja sen uudelle muijalle, niin se on kokonaan heidän omaisuuttansa, ei kenenkään muun ! Ja ne tavarat, jotka on sun mielestä roskaa, on toisen aarteita ! Sun näkökantasi on täysin hakoteil -lä ! Et vaan ymmärrä mitään............

      • HD3000

        Haistappa sinä vittu, mille uuelle? Toistakymmentä vuotta olleet yhessä. Kertakäyttöpillitkin minä laskin ( 6kpl ) ja mihin niitäkin tarvitsee kun Clas Ohlosinlta saat parilla eurolla monta kymmentä. Sinun/teidän maailman on hakoteillä, ette vaan kykene heittämään mitään pois, koska muistöja, muistöja ihan kun 2011 istetulla ruokapöydällä olisi jotain merkittävä muisto.

      • Kuka hemmetti
        HD3000 kirjoitti:

        Haistappa sinä vittu, mille uuelle? Toistakymmentä vuotta olleet yhessä. Kertakäyttöpillitkin minä laskin ( 6kpl ) ja mihin niitäkin tarvitsee kun Clas Ohlosinlta saat parilla eurolla monta kymmentä. Sinun/teidän maailman on hakoteillä, ette vaan kykene heittämään mitään pois, koska muistöja, muistöja ihan kun 2011 istetulla ruokapöydällä olisi jotain merkittävä muisto.

        nyt lähtee claas olssonille käymään kun tarvitsee ne kuusi pilliä? Jos kotoota löytyy ne kuusi jotka tarvitaan, niin hyvä, nehän käytetään. Jos taas ei löydy kun niille tarve olisi niin silloin tarjotaan juotavat pillittä. Miksi ostaa monta kymmentä pilliä vaikka ne saisi parilla eurolla ja vaikka ne saisi ihan lähikaupasta, ellei niitä tarvitse kuin ne kuusi?

        Kyllä sun maailmasi HD3000 on enemmän kuin hakoteillä. ;D

      • houhou

        Oipa oi, turha puolustaa. Vanhat lastulevykalusteet, linttaantuneet kengät, vuosia vanhat jouluservietit, lasiset "hillopurkit", tahraantuneet lakanat, lehtien vuosikerrat, lehdistä revityt reseptit ja kaikki muu "tästä vois vielä tehdä jotain".. Ne nyt vain on roinaa! Niistä kun pääsee eroon, olo ja elo kevenee.

      • houhou
        houhou kirjoitti:

        Oipa oi, turha puolustaa. Vanhat lastulevykalusteet, linttaantuneet kengät, vuosia vanhat jouluservietit, lasiset "hillopurkit", tahraantuneet lakanat, lehtien vuosikerrat, lehdistä revityt reseptit ja kaikki muu "tästä vois vielä tehdä jotain".. Ne nyt vain on roinaa! Niistä kun pääsee eroon, olo ja elo kevenee.

        Miss Finland 1976 oli muuten Suvi Lukkarinen. Perintöprinsessanaan Riitta Väisänen, joka oli paljon kauniimpi ja pärjäsikin paremmin.

      • +++++
        HD3000 kirjoitti:

        Haistappa sinä vittu, mille uuelle? Toistakymmentä vuotta olleet yhessä. Kertakäyttöpillitkin minä laskin ( 6kpl ) ja mihin niitäkin tarvitsee kun Clas Ohlosinlta saat parilla eurolla monta kymmentä. Sinun/teidän maailman on hakoteillä, ette vaan kykene heittämään mitään pois, koska muistöja, muistöja ihan kun 2011 istetulla ruokapöydällä olisi jotain merkittävä muisto.

        HD3000 tarkoittaa ADHD .

      • HD3000
        Kuka hemmetti kirjoitti:

        nyt lähtee claas olssonille käymään kun tarvitsee ne kuusi pilliä? Jos kotoota löytyy ne kuusi jotka tarvitaan, niin hyvä, nehän käytetään. Jos taas ei löydy kun niille tarve olisi niin silloin tarjotaan juotavat pillittä. Miksi ostaa monta kymmentä pilliä vaikka ne saisi parilla eurolla ja vaikka ne saisi ihan lähikaupasta, ellei niitä tarvitse kuin ne kuusi?

        Kyllä sun maailmasi HD3000 on enemmän kuin hakoteillä. ;D

        Omas maailma on hakoteillä

      • HD3000
        +++++ kirjoitti:

        HD3000 tarkoittaa ADHD .

        Sinä ja sun muistot ootte ADHD

    • Rihkama hamsteri

      Ikävintä tässä on se ettei, juuri mikään kalliskaan nykyään ole laadukasta hintansa arvoista ja
      kestävää, vaan lähinnä "kertakäyttömerkkirihkamaa" jota ei kannata korjata edes pois
      tai ehditä kierrättämään.
      Koko maapallero hukkuu..Pas..ka..aan..kukahan vaan maksaa hinnan?
      Lopulta.
      Ostaja vai valmistaja jollei osakkeenomistaja? Köyhät vai rikastuneet? Lapset vai ketä?
      Loputonta "kasvua" vai voittoako tässä tavoitellaan rajallisin luonnon ja raha/ velka varoin?
      Luonto kun ei oo mikään börs mikä kiittää?
      Veikkaan jottei mitkään rahat, valat tai velat riitä jos ja kun tätä aletaan siistiä.
      Voi olla jo liian myöhäistä laittaa kaikki palava uuniin.
      Kyllä se yhä niin on et vanhaa kunnollista ehjääkin huutokaupataan vaikka
      parhaita ei ole kaupan missään.
      Joskus nimittäin vanhakunnon on parempi kun uusi ja kallis.

    • hmsster

      Hölmö! Jotain voi tarvita vielä. Ja jossain olla tunnearvoa. Kyllä perikunta siivoo...

      • HD3000

        Sitä tarvuutta odotellessa.

    • mirandah

      Ite muutin ekaa kertaa viitee vuotee,ja muuttolaatikoit pakates tuli vietyy kirppikselle/lahjotuksee jos jonkilaista tavaraa. Sil viisii pääsee hyvi eroo tavaroist eikä tuu turhaa roskii heittettyy. Suosittelen:)

    • Sinkku mies

      Itsellä on vähän tavaraa, mutta laadukasta. En osta ikinä esineitä joilla ei ole käyttötarkoitusta ja mitä ei tarvitse. Koriste-esineet ovat minimissään, no yksi kukka löytyy! Olen kyllä mies, niin ei ole niin väliäkään. Kaikki on tarkoituksen mukaista, mutta vastapainoksi on sitten pystynyt panostamaan laatuun. Jos muuttaa työn perässä, niin onnistuu kyllä kätevästi. Paikat kyllä näyttää siistiltä ja siivoaminen käy todella nopeasti, kun ne vähät tavarat näyttääkin nätiltä. Liika tavara tuo sotkuisen tunnelman? Kuitenkaan mikään minimalisti en ole. Siinä toinen ääripää, mikä näyttää karsealta.

    • Pappat ja mummot

      vanhat muistava puute ja pulaajan, heidän lapsen myös, ehkä jonkinlaista perua sieltä?

      Ei kaikilla mene hyvin edes nyt, köyhät ihmiset tekevät myös pieniä "krääsä roina" ostoksia ja niitä kertyy nurkkin, rahaa ei kuitenkaa ole ostaa isompaa ja arvokasta esim, asunto ja auto, kesämökki, saatika ylläpitää niitä.

      • Vai oisko ollu pulaa

        Tuohan aphan juuri kertoi että isänsä on syntynyt 60-luvun lopulla... eli ei nyt varsinaista pula-aikaa nähnyt, ehkä.

    • siivoaja

      Mielestäni vanhempien hamstrausvimma kuuluu hyvinkin lapsillensa. Mehän sitten sotkut joudutaan siivoamaan.

      Äitini on asunut yksin omakotitalossaan 25 vuotta. Hän on vuosien mittaan sairastellut ja mennyt asteittain huonoon kuntoon. Yritin puhua hänelle jo 20 vuotta sitten että alkaisi raivaamaan tavaraa. Tavaraa on niin paljon että taloa ei ole pystynyt imuroimaan eikä siivoamaan kunnolla ehkä 15 vuoteen. Kaikenlaista rojua on kertynyt monta huonetta ja komeroa täyteen.

      Nyt äitini on mennyt niin huonoon kuntoon että ei pärjää enää omin avuin. Asunto oli mielestäni terveysriski, pölyä niin järjetön määrä että ei voi sanoin kuvailla ja ötököitä jopa ja nurkkiin kuolleita hiiriä.

      Jouduin ihan lopettamaan työni ja muuttamaan äidin luo toisesta kaupungista. Ensimmäisen vuoden raivasin tavaraa kaatopaikalle ja kierrätykseen ja kuurasin sottaisia paikkoja lattiasta kattoon. Ajatelkaa, vuosi palkatonta työtä!

      Nyt asunto alkaa olla asuttavassa kunnossa. Vaan ei siinä mitään, vieläpä odottaa kesämökki joka on samassa tilassa, mökki, aitat, saunat kaikki lattiasta kattoon roinaa täynnä, 60-80-luvuilta, olkipatjoja, höyhentyynyjä, mattoja, pyöränraatoja, rikkinäisiä huonekaluja.

      Äidilläni on tosiaan ongelmana se että mistään ei raski luopua vaikka rikki olisi, ja myös alennusmyynnit ja kirpputorit, jos jotain on saanut halvalla niin tyhmähän sitä olisi jos ei ottaisi. Ja ilmaisjutut, tottakai nekin pitää ottaa(esim. 20 kpl mainoslippiksiä, äiti ei edes pitä lippiksiä mutta kun ne sai ilmaiseksi!

      Liiassa tavarassa on mielestäni se ongelma että jos tarvitsee jotain esinettä, niin ei löydä tai ei muista omistaako sellaista ja sitten joutuu ostamaan sellaisen. Sitten siivouksen yhteydessä niitä joskus myöhemmin löytyykin useampia.

      Itse olen vähentänyt omia tavaroitani jo vuosikymmenen. Monet kutsuvat asuntoani askeettiseksi, mutta itselleni se tuo mielenrauhaa. Aikaa ei myöskään kulu siivoamiseen kuin tunti. Aikaisemmin kun oli paljon tavaraa, siivoamiseen meni koko päivä.

      Nyt olen ihaillut tällaista menoa:

      http://omakotivalkoinen.casablogit.fi/query/tags/?tag=1000 Tavaran Haaste

      • elämistäohielämän

        "vuosi ilmaista työtä"

        Siinäpä se, nykyihmiset eivät edes tunne termiä omaishoito, kaikesta pitää saada joku hyöty. Oma napa ensin, kertakäyttökulutusyhteiskunnan kirous, kaikki mulle nyt ja heti elämän joka tasolla, mihinkään ei haluta sitoutua, yhteistyö minimissä, ja näkemys omasta paikasta ja tehtävästä sukupolvien jatkumossa olematon. Ennenaikaan oli itsestään selvyys että vanhukset ovat kotona loppuun saakka, ei niitä viedä jonnekin muualla pölyjä keräämään. Joskus taas vaikuttaa että vanhempien ihmisten tavarat inhottavat koska niillä on historia ja eikä aina hyväksytä omia juuria. Kaikki pitää olla uutta, kiiltävä --ja muovista. Tällöin ei ymmärretä omaa ongelmaa sitoutumiskammosta, pelätään kaikkea muutosta. Tai että vanhat tavarat ovat jotenkin likaisia; kyllähän se taitaa olla niin että ihmisellä ei ole riittävästi haasteita elämässään jos ehtii kehittämään itsellensä jonkun pöpökammon ja tekee siitä elämänsä sisällön....

      • houhou
        elämistäohielämän kirjoitti:

        "vuosi ilmaista työtä"

        Siinäpä se, nykyihmiset eivät edes tunne termiä omaishoito, kaikesta pitää saada joku hyöty. Oma napa ensin, kertakäyttökulutusyhteiskunnan kirous, kaikki mulle nyt ja heti elämän joka tasolla, mihinkään ei haluta sitoutua, yhteistyö minimissä, ja näkemys omasta paikasta ja tehtävästä sukupolvien jatkumossa olematon. Ennenaikaan oli itsestään selvyys että vanhukset ovat kotona loppuun saakka, ei niitä viedä jonnekin muualla pölyjä keräämään. Joskus taas vaikuttaa että vanhempien ihmisten tavarat inhottavat koska niillä on historia ja eikä aina hyväksytä omia juuria. Kaikki pitää olla uutta, kiiltävä --ja muovista. Tällöin ei ymmärretä omaa ongelmaa sitoutumiskammosta, pelätään kaikkea muutosta. Tai että vanhat tavarat ovat jotenkin likaisia; kyllähän se taitaa olla niin että ihmisellä ei ole riittävästi haasteita elämässään jos ehtii kehittämään itsellensä jonkun pöpökammon ja tekee siitä elämänsä sisällön....

        Oot pimiä ja plussan antanut myös.

      • siivoaja
        elämistäohielämän kirjoitti:

        "vuosi ilmaista työtä"

        Siinäpä se, nykyihmiset eivät edes tunne termiä omaishoito, kaikesta pitää saada joku hyöty. Oma napa ensin, kertakäyttökulutusyhteiskunnan kirous, kaikki mulle nyt ja heti elämän joka tasolla, mihinkään ei haluta sitoutua, yhteistyö minimissä, ja näkemys omasta paikasta ja tehtävästä sukupolvien jatkumossa olematon. Ennenaikaan oli itsestään selvyys että vanhukset ovat kotona loppuun saakka, ei niitä viedä jonnekin muualla pölyjä keräämään. Joskus taas vaikuttaa että vanhempien ihmisten tavarat inhottavat koska niillä on historia ja eikä aina hyväksytä omia juuria. Kaikki pitää olla uutta, kiiltävä --ja muovista. Tällöin ei ymmärretä omaa ongelmaa sitoutumiskammosta, pelätään kaikkea muutosta. Tai että vanhat tavarat ovat jotenkin likaisia; kyllähän se taitaa olla niin että ihmisellä ei ole riittävästi haasteita elämässään jos ehtii kehittämään itsellensä jonkun pöpökammon ja tekee siitä elämänsä sisällön....

        En saa tästä mitään hyötyä itse, enkä sellaista havittele. Olen tehnyt selkävääränä nyt niin paljon töitä että et voi tulla sanomaan että ajattelen omaa napaani ensin. Olen hylännyt koko oman elämäni, oman kotini, oman kotikaupunkini, oman työni, oman elämänpiirini, oman toimeentuloni, omat harrastukseni, mahdollisuudet miehen löytämiseen ja perheen perustamiseen, niin että älä tule sanomaan että ajattelen vain omaa napaani.

        Äläkä tule sanomaan että ajattelen omaa hyötyäni. Totuus on se, että minullekin elämä maksaa vaikka teen ilmaista työtä. Puhelinlaskut, opintovelka, ruoka, terveydenhoito, muut laskut, ne maksavat minulle. Pitäisikö minun mielestäsi olla koditon, ruuaton, vaateton, ilman terveydenhoitoa, puheliton jne? En saa mitään omaishoidontukia enkä ole mitään vailla, haluan vain äidilleni hyvän loppuelämän.

        Minua ei vanhemman tavarat inhota, kyse ei nyt ole siitä enkä muovia käytä enkä kerää kertakäyttöroinaa, vaan siitä että 15 vuoteen ei ole pystynyt imuroimaan kun huoneisiin ei mahdu roinan vuoksi, hyvä että huoneisiin sai oven juuri ja juuri auki, sisään ei ihminen mahtunut. Pölyä oli niin hirveästi että äidilläni on jatkuvasti joku keuhkotauti. Jätteitä niin paljon että vatsatauti usein. Kaikkien noiden roinien alla muhi hirveitä jätemääriä kun ei päässyt 15 vuoteen lattioita pesemään. Pöpökammosta ei ole puhe jos haluaa siivota hiirenraadot ja jätökset pois, älä höpötä.

        Kyllä minä sanon että jos on niin sairaalloisen kiinnittynyt hamstraamiseen että ei maitorahkapurkeistakaan raski luopua, ja niiden alumiinipäällisetkin pitää pestä ja kuivata talteen, niin kyllä siinä tilanteessa pelätään sitä muutosta.

        Jos niin paljon rakastat vanhaa tavaraa niin tule toki hakemaan sitten mokiltämme homehtuneet 60 vuotta vanhat olkipatjat ja höyhentyynyt. Saat ne hiirenraadot kaupanpäälle niin voit niitä pöpöjä harrastella kaikesta sydämestäsi, ja sellaisen ruostuneen 80-luvun pyöränrungon. Saat myös puoliksi lahoja käyttökelvottomia 30 vuotta vanhoja puutarhakalusteita. Tervetuloa!

      • siivoaja
        siivoaja kirjoitti:

        En saa tästä mitään hyötyä itse, enkä sellaista havittele. Olen tehnyt selkävääränä nyt niin paljon töitä että et voi tulla sanomaan että ajattelen omaa napaani ensin. Olen hylännyt koko oman elämäni, oman kotini, oman kotikaupunkini, oman työni, oman elämänpiirini, oman toimeentuloni, omat harrastukseni, mahdollisuudet miehen löytämiseen ja perheen perustamiseen, niin että älä tule sanomaan että ajattelen vain omaa napaani.

        Äläkä tule sanomaan että ajattelen omaa hyötyäni. Totuus on se, että minullekin elämä maksaa vaikka teen ilmaista työtä. Puhelinlaskut, opintovelka, ruoka, terveydenhoito, muut laskut, ne maksavat minulle. Pitäisikö minun mielestäsi olla koditon, ruuaton, vaateton, ilman terveydenhoitoa, puheliton jne? En saa mitään omaishoidontukia enkä ole mitään vailla, haluan vain äidilleni hyvän loppuelämän.

        Minua ei vanhemman tavarat inhota, kyse ei nyt ole siitä enkä muovia käytä enkä kerää kertakäyttöroinaa, vaan siitä että 15 vuoteen ei ole pystynyt imuroimaan kun huoneisiin ei mahdu roinan vuoksi, hyvä että huoneisiin sai oven juuri ja juuri auki, sisään ei ihminen mahtunut. Pölyä oli niin hirveästi että äidilläni on jatkuvasti joku keuhkotauti. Jätteitä niin paljon että vatsatauti usein. Kaikkien noiden roinien alla muhi hirveitä jätemääriä kun ei päässyt 15 vuoteen lattioita pesemään. Pöpökammosta ei ole puhe jos haluaa siivota hiirenraadot ja jätökset pois, älä höpötä.

        Kyllä minä sanon että jos on niin sairaalloisen kiinnittynyt hamstraamiseen että ei maitorahkapurkeistakaan raski luopua, ja niiden alumiinipäällisetkin pitää pestä ja kuivata talteen, niin kyllä siinä tilanteessa pelätään sitä muutosta.

        Jos niin paljon rakastat vanhaa tavaraa niin tule toki hakemaan sitten mokiltämme homehtuneet 60 vuotta vanhat olkipatjat ja höyhentyynyt. Saat ne hiirenraadot kaupanpäälle niin voit niitä pöpöjä harrastella kaikesta sydämestäsi, ja sellaisen ruostuneen 80-luvun pyöränrungon. Saat myös puoliksi lahoja käyttökelvottomia 30 vuotta vanhoja puutarhakalusteita. Tervetuloa!

        Olen myös ehdottomasti kulutushysteriaa vastaan. En ymmärrä miksi pitää ostella niin paljon tarpeettomia esineitä, välineitä, ostos-teeveen tavaroita, alennuskrääsää, varsinkin kun ne on täysin tarpeettomia made in china tuotteita.

      • elämistäohielämän
        siivoaja kirjoitti:

        Olen myös ehdottomasti kulutushysteriaa vastaan. En ymmärrä miksi pitää ostella niin paljon tarpeettomia esineitä, välineitä, ostos-teeveen tavaroita, alennuskrääsää, varsinkin kun ne on täysin tarpeettomia made in china tuotteita.

        Niiin tässä on itse kukin tehnyt ilmaiseksi työtä lähisukunsa eteen, vuosi sinne, toinen tänne, haukut siitä yleensä saa vielä päälle joltain taholta. Palkatta. Mutta se oli silloin, ainakin yritin, kunnioituksella heidän elämäntyyliinsä, kaikkea ei aina saa muutettua kaikkia miellyttäväksi. Enkä meinaa tehdä siitä muiden ongelmaa jos olen tuhlannut oman elämäni kallista etsikkoaikaa toisten auttamiseen.

      • Himohamstraajat
        elämistäohielämän kirjoitti:

        "vuosi ilmaista työtä"

        Siinäpä se, nykyihmiset eivät edes tunne termiä omaishoito, kaikesta pitää saada joku hyöty. Oma napa ensin, kertakäyttökulutusyhteiskunnan kirous, kaikki mulle nyt ja heti elämän joka tasolla, mihinkään ei haluta sitoutua, yhteistyö minimissä, ja näkemys omasta paikasta ja tehtävästä sukupolvien jatkumossa olematon. Ennenaikaan oli itsestään selvyys että vanhukset ovat kotona loppuun saakka, ei niitä viedä jonnekin muualla pölyjä keräämään. Joskus taas vaikuttaa että vanhempien ihmisten tavarat inhottavat koska niillä on historia ja eikä aina hyväksytä omia juuria. Kaikki pitää olla uutta, kiiltävä --ja muovista. Tällöin ei ymmärretä omaa ongelmaa sitoutumiskammosta, pelätään kaikkea muutosta. Tai että vanhat tavarat ovat jotenkin likaisia; kyllähän se taitaa olla niin että ihmisellä ei ole riittävästi haasteita elämässään jos ehtii kehittämään itsellensä jonkun pöpökammon ja tekee siitä elämänsä sisällön....

        Ylläoleva taisi kirjoittaa ns. sairaalloisesta himohamstraajasta, jollaisista tv:ssäkin on ollut dokumentteja. Tosiaan tuollaiset talot alkavat olla jo terveysriski monella tapaa. Mm. hiiret, rotat ja muut loiset alkaa vallata taloa ja ympäristöä (mistä naapurit valittavat usein terveysviranomaisille). Homeet ja pölyt myös siivoamattomissa huoneissa aiheuttavat terveydelle vaaraa. Ja onhan se epämukavaa asua kotonaan, jos missään ei mahdu kunnolla liikkumaan ja joka paikka pursuaa kaiken maailman roinaa..

      • toinen siivooja

        Kuin ote omasta elämästäni, omat vanhempani ja äitini erityisesti on juuri samanlainen.
        Siihen kun vielä lisätään itseppäisyyden, jopa hulluuteen asti ja muiden sisarusten "ohjeet" tälle omaishoitajalle, on henkinen asiat hoitavalla aika kireällä.

        Sotalapset ovat ehkä tästä se pahin sukupolvi ja me nyt 50-60v naiset, lapsista ne vähiten tärkeimmät (pojat oli ykkösiä), teemme kiltisti sen siivoojan ja kotiorjan työt.

        Voimia sinulle, ja tuo sivustolinkki on loistava, olen lukenut muutamia vastaavia amerikkalaisia sivustoja, tässä oli samansuuntaista suomeksi.

        Ehkä tuo, että on nähnyt äärimmäisyyksiin menevän hamstrauksen, tekee näiden ihmisten lapsista minimalistisia? Itsekkin voin paljon paremmin, kun ympärillä on tilaa hengittää, eikä mitään ylimääräistä roinaa. Pitsiliinat, joiden päällä kulhot, keput ja astiat, joissa
        päällä koriste-esineet ja muovikukat, joissa pieniä elukoita kukkien päällä.... huoh...! Vain saman kokenut ymmärtää, mistä on kyse.

        Kukaan ei ole täydellinen, mutta rajansa turhilla tavaroillakin. Monesti siitä roinasta voi vielä saada rahaa elämiseen, lääkkeisiin, hoitoon, pienen eläkkeen lisäksi.

    • piimä2

      Huomaan, etteivät nuoret ymmärrä vanhoja arvoja. Nuoret eivät osaa arvostaa säästettyä menneisyyttä. Kaiken on oltava uutta ja heti. Vanhan voi heittää arvoja ymmärtämättä roskiin. Vanhoilla tavaroilla ja niiden historialla on kuitenkin lähtemättömät arvot, jotka pitäisi "lajitella"ennen pois heittämistä tai romuttamista.
      Porin Reposaaressa vuosina 2006-2007 tapahtunut kuunari Koiviston ja sen telakan rikollinen meriarvojen tuhoaminen, yksityisten ja Koivisto-hanketta tukeneiden yritysten omaisuuden raakalaismainen hävittäminen oli ja on selkeä osoitus hävittämisen sairaudesta. Koivisto-hankkeen laiton hävittäminen osoittaa selkeästi nykyisen arvomaailman, jollaista ei toivoisi yksityisille, yhteisöille, yhdistyksille tai yrityksille koskaan tapahtuvaksi. Se vain tapahtuu toistuvasti ja säälittä? Nykyajan nuorten, kuntien ja jopa valtion toimesta.
      Jouko Heikola, Koiviston puosu

      • HD3000

        Ei uutta tarvitse ostaa, vanhakin kelpaa!

    • perintövarallisuus

      Kaiken kerääminen on varsin mielenkiintoinen harrastus. Jäähän sitten jälkipolville jaettavaa (perintövarallisuus) ja tutkittavaa kunnes taas sukupolvi vaihtuu. Miksi se "eilinen päivä" pitäisi unohtaa?
      Kyllä se "roinakin" on ollut oman aikansa varallisuutta. Luulisi näiden kasvu-uraa haluavien tukea tätäkin kasvun muotoa jossa roinaa kertyy nurkkiin enemmän kuin sitä ehtii kuluttaa pois.
      Miten muuten luulette perintövarallisuuden kasvavan ellei sitä omaisuutta (roinaa) kasvateta omien elinvuosien aikana?

    • LaardiBee

      Luulenpa, että jos isäsi naisystävineen olisi teillä muuttoapuna, niin kommentit olisivat ihan samanmoisia. Mistä ihmeestä tiedät, etteivät ole noita levyjä katselleet kuuteen vuoteen?

      Mitä ovat ylimääräiset lakanat? Montako lakanaa teidän tehotaloudessanne on henkeä kohti? Kaksi varmaan riittää hyvin?

      • HD3000

        Tein jo elämäni suur siivouksen heittämällä kaikki levyt joita en kattonut 5 vuoteen pois, kaikki ylimääräiset lakanat, sohva, astiat, pyyhkeet, pikkutavarat( kynät, teipit, laskimet tms ) roskiin/annoin. Enään en omista kun tarpeelliset tavarat: maton, sopivasti astioita, sohvan, ruokapöydän, sopivasti vaatteita, muutamia lakanoita, tyynyjä, täkkejä. Ja voin sanoa että viihdy paremmin kuin koskaan! Ei ole turhanpäiväisiä viime vuonna ostettuja muistoja.

      • LaardiBee
        HD3000 kirjoitti:

        Tein jo elämäni suur siivouksen heittämällä kaikki levyt joita en kattonut 5 vuoteen pois, kaikki ylimääräiset lakanat, sohva, astiat, pyyhkeet, pikkutavarat( kynät, teipit, laskimet tms ) roskiin/annoin. Enään en omista kun tarpeelliset tavarat: maton, sopivasti astioita, sohvan, ruokapöydän, sopivasti vaatteita, muutamia lakanoita, tyynyjä, täkkejä. Ja voin sanoa että viihdy paremmin kuin koskaan! Ei ole turhanpäiväisiä viime vuonna ostettuja muistoja.

        No onhan selvää, että kaksi sohvaa on pröystäilyä.

        Meillä oli viime yönä satunnaisesti viisi aikuista yökylässä, ja onneksi eivät olleet nk. hienoja ihmisiä, koska meillä ei ole moiselle joukolle edes samanlaisia astioita noin monta kappaletta. Puhumattakaan sängyistä. Onneksi sentään löytyi sen verran lakanaa ja peittoa, että auttavasti meni. Ja viewlä jäi makuupussi käyttämättä'. Ja keittiön lattia.

        Olen samaa mieltä, että turha tavara on turhaa, mutta ei himohamstrauksen vastakohtana tarvitse kuitenkaan ruveta himoaskeetikoksi. Ellei sitten saa mielelleen rauhaa, kuten uskonnosta.

    • Omat roinat ok

      Ei välttämättä kerro ahneudesta yhtään mitään. Tavaroista luopuminen ei ole kaikille niin helppoa - en minäkään heittele tavaroita pois sen perusteella, että en ole tarvinnut niitä muutamaan vuoteen.

      Jokainen tavallaan eikä ainakaan minun "roinat" pitäisi häiritä ketään muuta millään tavalla.

    • keräilyintoa vielä

      Nauttikaa keräilystä niinkauan kuin teillä on varaa ostaa sitä tavaraa. Sitten kun rahat loppuu kokonaan loppuu myös kaikenlainen hamstraaminen.

    • strange.cyborg

      Ehkä he tarvitsevat jotakin niistä "jossain vaiheessa"...

    • KOM

      Juuri kaksi lakanaa riittää taloudessa henkeä kohden. Toinen käytössä ja toinen vaihtoa varten.
      Kaksi melko perättäistä muuttoa vahvisti hienosti ymmärtämään tarpeelisen ja tarpeetoman eron.

    • dimensionzero

      Miksi mulla on niin paljon vaatteita? No mä voin tehdä niistä siivousrättejä jos tarvin. Tai mä voin tarvita niitä maalaukseen tai muuhun likaiseen hommaan.

      Miksi mulla on niin paljon kaapeleita, latureita, liittimiä jne. että ne melkein hautaa mut kun avaan kaapin? No ei sitä koskaan tiedä mitä laitetta tarttee käynnistää, ladata tai liittää johonkin.

      Miksi mulla on niin paljon lautasia ja kuppeja joihin en ole 10 vuoteen edes koskenut? No ei sitä tiedä jos saa joskus paljon vieraita, hautajaiset tms.

      Miksi mulla on iso laatikko täynnä lapsuuden leikkisotilaita, apinoita, smurffeja, he-man leluja ilman päätä jne? No koska eihän lapsuuden muistoja voi heittää pois. Jos joskus itse saa lapsia olis kiva antaa niille.

      Kyllä sitä selityksiä aina keksii roinan olemassolon syyksi.

      • Kgkflf

        :D:D:D:D

    • Makriina

      Entä, kun ikääntyvän ihmisen talouteen siirtyy edellisten sukupolvien säästämät tavarat. Kun monen perinnönjaon seurauksena on "aitoja talonpoikaistuoleja" 1840-luvulta, kristallilasit 1860-luvulta, kirjoja vuosikymmenien takaa, nahkaselkäisiä ja arvokkaita, on hopealusikoita, joiden leimoista näkee, että ne ovat vanhaa venäläistä hopeaa! Mitä teet! Arvokasta tavaraa, jolla on ollut monta esivanhempaasi omistajina. Hienoja pellavapöytäliinoja, joita et voi enää mankeloida. kun mankeleita ei missään enää ole. Kaapit - se perintökaappi esimerkiksi - täyttyvät perinnöistä, joilla ei kukaan maailmassa enää tee mitään, mutta joissa näkyy hieno kädenjälki. Entä ne tarinat, jotka niihin liittyvät!

      Tällaisia huusholleja on Suomi täynnä. Kun asunnot olivat korkeat, isot ja ullakot avarat, niin tavaraa kertyi. Sitten muutto eteen kaksioon asumalähiössä! Minne nämä perinteet työnnetään! Huutokauppakamaritkaan eivät enää ota kirjoja. Huonekalut eivät mene kaupaksi, koska ne ovat liian isoja nykypäivän koteihin. Kukaan ei käytä pellavaliinoja. Hopeat voi myydä, mutta maksetaanko niistä mitään?

      Sitten on se toinen tavarapaljous, eli matkamuistot, lasten piirustukset, lahjaksi saadut koriste-esineet, taulut, jne. joilla on tunnearvo, mutta kukaan ei maksa niistä pennin pyöreää. Mihin ne! Kamalaa on heittää niitä pois.

      Aloittajan tunteet ymmärtää.

      • HD3000

        Kylmästi roskiin tai sukulaiselle tai sellaselle joka ylipäätänsä muistaa, hetken päästä et muist mitä laitoit pois.

      • 17+4
        HD3000 kirjoitti:

        Kylmästi roskiin tai sukulaiselle tai sellaselle joka ylipäätänsä muistaa, hetken päästä et muist mitä laitoit pois.

        Niin, sukulaisellehan ne voi työntää, pois silmistä, että hän joutuu sitten ongelmiin niiden tavaroiden kanssa...

        Terveisin nimim. "sukulainen, jolle väkisin kannettu suvun ylijäämätavarat, kun ei ole jaksettu niille muuta tehdä".

        P.S. Nyt olen kuitenkin onnistunut tekemään siitä lopun, kun nurkat jo muutenkin täynnä

      • Jäi vain 1600-luku

        Minulla on ollut tuo sama ongelma, kun jouduin tyhjentämään edesmenneiden vanhempieni suuren omakotitalon.
        Itselläni on varaa asua vain pienessä kaksiossa, mielelläni olisin säästänyt ja ottanut ison osan tavaroista, jos olisi paikka, mihin ne laittaa!
        Minä pidin kylmästi sitten vaan huutokaupan, vaikka olisi siitä kulujakin, kaksi viikkoa ihmisiä ramppasi sisään ja ulos ja jotain pikkutavaroita varastettiinkiin.
        Joitakin tavaroita sain myytyä huutonetin, tori.fi ja ebayn kautta, mutta raskasta se oli luopua monta sukupolvea vanhoista ja arvokkaista (ainakin minulle) tavaroista.

        Nyt vielä, kun on lama, edes varakkailla ei välttämättä ole ostohaluja, tai mistään ei makseta mitään. Vaikeaa on päästä edes arvotavarasta eroon.

    • Allmah

      Heh, ei se anheutta ole, eivät vaan pysty luopumaan tavarasta, kun "jos joskus tarvii". Tietynlainen sairaus enempi mielestäni tollanen hamstraus.

      • 1445

        ...jos joskus tarvii....kokemuksesta tiedän jotta kun jotain on pois heittänut niin eipä mene montaa viikkoa kun olisi tarvinut...nyt en tarkoita mitään yksittäistä tavaraa vaan ns. romua josta voi tehdä muuta.

    • 44552266699952222222

      Suurin syy siihen että ei turhaa roinaa tule pois heitettyä lie se että on jotenkin kiintynyt niihin siksi kun niillä on joskus ollut merkitystä ja kenties niistä on tullut maksettuakin vielä paljon. Toinen asia miksi ei tule karsittua romujaan voi ola kokemus siitä miten jälkeenpäin tahtoo aina tulla mieleen joku tavaroista jonka on romuna heittänyt pois sellainen mikä olisikin ollut parempi säästää. Lisäksi romujensa karsiminen on hyvin työlästä ja miettimään pistävää hommaa, ja siksi on helpompi vaan pistää ne kaikki mukaan muuttokuormaan jos nyt ylipäätänsä niille tilaa seuraavan osoitteen varastotiloissa on. Silloin on kyllä pakko karsiakkin romujaan jos vaikkapa tilavasta o.k. talosta muuttaa pieneen kerrostalohuoneistoon.
      Ahneuden kanssa tällaisella romujen mukanaan pitämisellä tuskin on paljon mitään tekemistä. Ei meillä niin vanhoja ihmisiä paljon enä elossakaan ole, saati että olisivat vielä muutontekokunnossakin, jotka eivät olisi jo tottuneet siihen että tavallista käyttötavaraa on hyvin ja halvallakin saatavilla eikä sitä jemmata kannata. Mutta omiin tavaroihinsa voi kyllä olla jotenkin kiintynyt ja siksi ei halua poiskaa niitä heittää.

    • muisto-hymy

      Sinun isällä on menneisyys ja siihen liittyy monta esinettä joita haluaa säilyttää. Et voi toisen puolesta päättää muistoesineiden hävittämisestä. Vaikka sinusta roskaa. Niin kauan, kun "muisti pelaa" kunnioita sitä.

      • HD3000

        Ei ne ole muistoja, vaan romua

    • 1445

      ai, että jouluserviettejä....paljonkohan nuokin tilaa vie... ja eikö se taas ole kohta joulu...kun on entisiä niin ei tarvi uusia ostaa, niin on minullakin jo 3 vuotta vanhoja ja aina on tullut uusi joulu jolloin niitä tarttee....ensi joulunakin.
      Ja mitä tarkoittaa ylimääräiset lakanat....on niitä oltava jotta voi väriä vaihtaa kun lakanat vaihtaa,,,jollei olisi kuin 2 paria niin tuntuisi että nukkuu kokoajan samoissa....samoin on mattoja oltava jotta voi vaihtaa, mullakin on 13 isoa rasinmäkeä pelkästään olohuoneeseen, yht'aikaa käytössä 3kpl.On kuin uudet kun vaihtaa toisiin, ja kun on monet niin eipä tarvii olla haihattelemassa kokoajan jotain uutta.Ja kunon laatukamaa niin kestää kymmeniä vuosia.
      Verhojakin on kymmenittäin, materiaali kaikissa sama värit vaihtelee, voi kierrättää huoneesta toiseen ,mielihalujen mukaan vaihdella sävyjä keskenään, eikä tarvi uusia ostaa taaskaan.Teemasarjan astioita samalla kaavalla jotta värejä vaihtamalla saa aina uudet ....ja eriväri pariset on hienoja yhdistelmiä keskenään.
      Huonekalut on vanhoja, ammattitaidolla entisöityjä, kaikki sattuu keskenään eikä tarvi mitään nykyisiä lastulevyjuttuja roinaksi haalia, ekornesin nahkakalusto sopii hienosti niitten kanssa, sitäkään ei ole uusittu eikä uusita, on jo 20v sekin.Oikeita tauluja on yli 40kpl, rojua sun mielestä, aloittaja, varmaankin, itselläsi lienee jotain paperikuvia aarteinasi joita vaihdat lähes viikottain koska ei oikein miellytä...vai kuinka.

      • makuasioita

        Itselläni ei ole asunnossani ainuttakaan mattoa ja pienestä asunnosta johtuen ei olisi ylimääräisille tilaakaan. Verhoja taas en ole vaihtanut vuosiin, enkä näe mitään järkeä vaihdella verhoja muutenkaan, pestä ne toki voi. En välitä tauluista, tauluton seinä on minusta paras. En toki heitä käyttökelpoista tavaraa pois, mutta lahjoitan niitä tuttaville ja keräyksiin, jos niitä en muutamaan vuoteen ole käyttänyt. Minulle ei tule ikinä tunnesidettä tavaroihin, enkä piittaa pätkääkään tavaran historiasta. Tavarahan on vain tunteetonta materiaa, vain ihmisillä on merkitystä. Muutenkin, isomman asunnon ostaminen pelkän tavaranpaljouden takia on typeryyden huipentuma. Jos tavarat ei mahdu asuntoon, tavaroiden määrää pitää vähentää, ei etsiä lisää tilaa.

      • houhou

        Kun oikein pahaksi menee, niin jouluna ei löydä niitä vanhoja taittuneita ja ruskettuneita serviettejä jemma nimisestä paikasta. Pakko ostaa uusia - ja vähä liikaakin jos halvalla saa. Niin se roina kertyy. Ja 1445 ei ole mitään hätää niin kauan kun muistaa että mattoja on 13 kpl. Hätä tulee sitten kun ei enää tiedä mitä omistaa ja vaikka tietäisikin, niin ei tiedä missä ne on.

      • 1445
        houhou kirjoitti:

        Kun oikein pahaksi menee, niin jouluna ei löydä niitä vanhoja taittuneita ja ruskettuneita serviettejä jemma nimisestä paikasta. Pakko ostaa uusia - ja vähä liikaakin jos halvalla saa. Niin se roina kertyy. Ja 1445 ei ole mitään hätää niin kauan kun muistaa että mattoja on 13 kpl. Hätä tulee sitten kun ei enää tiedä mitä omistaa ja vaikka tietäisikin, niin ei tiedä missä ne on.

        niinpä, ne 13 oli pelkästään oh matot...muita huoneita on 6... niihinkin on muutama vaihtosarja...Kaikki on aika hyvässä järjestyksessä vintissä hyllyissä.

      • HD3000

        En jaksanut lukea loppuun, ok.

    • jhfg 57rftu

      no oliko ne naisen omia tavaroita, jos ne on jonkun muun, pois heitto tällöin on varkautta

    • gustavo_1987

      no, jaa , kai ne roskat viedään ulos , aina vähintään kerran viikossa, ja sitten pestään pyykit, ja jos muurahaiset meinaa tehdä pesää asuntoon/ taloon, niin kannattaa , sitten ottaa ne rikkalapiolla pois seinistä, ja niin pois päin , mutta ei siitä sen enenmpää. nyt on alkamassa lämpimät säät, ja hieno kesäkuukasi , tämä heinäkuu.. ps. hyvää kesää ja alkanutta heinäkuuta kaikille ja tulevaa sunnuntaita myös.

    • Luopuminen helpottaa

      Minulla oli aika paljon lahjaksi saatuja turhia tavaroita ja lasivitriini täynnä Arabiaa ja kristalliastioita. Ne ovat äidiltäni perintöä ja seisseet vitriinissä monta kymmentä vuotta. Tajusin, että jos ne periytyvät lapsilleni, ne saattavat seistä seuraavat monta kymmentä vuotta vitriinissä tai he myyvät ne. Pääsin myydä itse kaiken kahta Arabiaa lukuun ottamatta, koska niillä on erityinen tunnearvo. Tilaa tuli ja helpotti henkisesti. Liika tavara syö henkisiä voimavaroja, joten niistä kannattaisi luopua. Totta on se, että vanha ennen arvostettu ei enää mene kaupaksi ja saattavat siirtyä sukupolvelta toiselle, olla isona rasitteena. Kuolinpesän tyhjennys on henkisesti raskasta ja jos se pursuu tavaraa, se on myös todella työlästä. Kannattaisi ajatella, mitä haluaa jättää perillisilleen; kohtuullisesti tavaraa, jolla on rahallista arvoa vai kaatopaikan, joka on heille todellinen rasite joka tavalla.

    • jaa...

      Tunnearvo ja pula-ajalta perua oleva ajatus, että tavaraa vielä joskus tarvitsee.

      Yksi syy joillakin voi olla myös käytännön ongelmat päästä tavarasta eroon.
      Joka paikassa ei ole senlaatuisia kierrätyspisteitä, joihin ihan kaikenlaista tavaraa otetaan vastaan ja jos on kyseessä tyyppi, joka ei pysty heittämään mitään roskiinkaan, niin tavarat vaan yksinkertaisesti jäävät lojumaan.

      Ja vaikka ei itse hamstraisi mitään, niin puoliso saattaa olla sairaalloinen hamstraaja, joka ei anna muiden tehdä tavaroilleen yhtään mitään ja toinen ei voi vuosikymmeniin tehdä asialle mitään, jos eroakaan ei ota. Vanhemmat ihmiset ovat elämänsä aikana ehtineet saada myös yhtä sun toista lahjaksi, josta ei raaskita luopua.

      Melko yleinen käytäntö näyttää olevan myös se, että jotkut ihmiset lahjoittavat ylimääräiset roinansa sukulaisille, ystäville, tai tuttaville.
      Jos on tyyppi, joka ei osaa sanoa ei ja/tai tarvitsee tavaraa sillä hetkellä, mutta myöhemmin ei enää, niin tavaraa tulee otettua vastaan ja sitten se vain jää nurkkiin, jos siitä on myöhemmin hankala päästä eroon.

      Itselläni esim.ollut sellainen tilanne, että meillä ei ole rahaa ja vuosien varrella on ollut tarvetta kaikenlaisesta.
      Kun sitten joku sukulainen, tai ystävä on tyhjennellyt kaappejaan on hän heti ensimmäiseksi ajatellut meitä.
      Joskus on kysytty, tarviimmeko sitä ja tätä ja nykyään osaan jo paremmin kieltäytyä, mutta aiemmin en osannut ollenkaan ja koko tavaraerä oli kerralla pakko ottaa vastaan, kun ei niitä pystynyt millään erittelemään ja näyttämään & sovittamaan etukäteen.
      Ajattelin myös mahdollisesti myyväni jotain. Tavaran lahjoittaja sanoi usein, että "laita vaikka sitten myyntiin, tai kirppikselle eteenpäin ne, joita et tarvii". Käytännössä tavaroiden myyminen on osoittautunut kuitenkin ylitsepääsemättömän hankalaksi, kun kukaan ei enää ole niitä ostanut, muutamaa harvaa tavaraa lukuunottamatta.
      Moni näistä sukulaisista ja ystävistä on asunut myös kaukana, joten usein on siis saatu postissa se paketti, kun matka on niin pitkä, että eivät ole päässeet tuomaan, tai me hakemaan.
      On ne monesti ihan tarpeeseen olleet, mutta mukana sitten kuitenkin aina myös jotain sellaista, mitä ei ole haluttu pitää.
      Nykyään saan vietyä ylimääräiset vaatteet Uffan laatikkoon, mutta jossain vaiheessa oli toinen juttu, kun oli muutettu maalle ja mulla ei ollut ajokorttia/autoa.
      Silloin ylimääräiset kerääntyi nurkkiin (tai vintille), kun mies ei yksinkertaisesti suostunut koskaan viemään mitään pois.

      Kaupungissa asuessa aikoinaan vein tavaraa paljon kierrätyskeskuksiin ja Pelastusarmeijan kirpparille. Asuttiin silloin parissa suuressa kaupungissa ja siellä oli näitä paikkoja, jotka ottivat vastaan melkein mitä vaan, vaikka askartelussa tarvittavaa sälää.
      En nimittäin pysty paljon mitään heittämään roskiin, kun olen 100 % kierrätysihminen, joka yrittää keksiä "roskillekin" aina uusiokäyttöä.
      Teen sivutöinäni myyntiin kaikenlaista käsityötä, jossa käytän osittain uusiomateriaalia ja sen takia tulee hamstrattua itsellekin yhtä sun toista sen laatuista materiaalia varastoon. Tilaa on vaan ikävä kyllä vähän, kun ei ole erillistä työhuonetta, joten vähän vaikea yhtälö.

      Nykyisessä asuinpaikassa ei ole tällaisia kierrätyskeskuksia, kuten noissa suurissa kaupungeissa oli.
      Jotain paikkoja on, mutta ne ovat kaukana ja ottavat ainoastaan laatutavaraa vastaan/myyntiin. Ja jos joku hakee kotoa, niin tavaran pitää olla hyvää. Jälleenmyyntihinnatkin kuulemma lähimmässä kaupungissa olevassa "kierrätyskeskuksessa" (joka ei ole nimensä veroinen) ihan hirveet.

      Kirppareilla ja netissä olen yrittänyt myydä, mutta kun ei oikein mene kaupaksi.
      En yksinkertaisesti tiedä mihin voisin nämä ylimääräiset tavarat nykyään viedä. Eikä niitä voi, ehjiä tavaroita, roskiinkaan heittää.

      Eikä toi roskiksen täyttökään täällä syrjäseudulla ole ihan yksinkertainen asia, kun roska-astia on omakotitalossa suht pieni ja jokainen pussi, joka ei mahdu säiliöön maksaa omaisuuden kpl lisämaksuna.

      jatkuu...

      • jaa...

        jatkoa edelliseen...

        Sitten nää muut roinat...Meillä on nurkissa ja pihamaalla/ulkovarastossa siis myös hamstraajamiehen vuosien varrella keräämää roinaa (otti vastaan aikoinaan, kun ilmaiseksi sai), josta osa jo kaatiskunnossa, mutta tavara ei oikein liiku, kun mies ei saa hoidettua niitä minnekään, tai halua hoitaa.
        Hän kerää myös autoja, joita on pihalla nyt 7 romua. Ottaa niistä kuulemma varaosia, eikä niitä saa laittaa pois ja parista romusta odottaa kai vielä saavansa rahaa, vaikka alkavat olla jo läpimätiä.
        Osaa tavaroista tarvii kyllä ehkä materiaalilähteenä työssään, jos niistä saa vielä jotain osia, mutta suuresta osasta vois toki luopua ja heittää jo poiskin (osa ihan siis jo silkkaa roskaa), mutta kun ei saa kärrättyä niitä minnekään.
        Aikaa ei koskaan löydy (kohta ei enää jaksa, kun ikääntyy). Eikä ole edes autoa, jolla vois vetää peräkärryä, eikä sitä peräkärryä, joten vieminenkin jonnekin kaatikselle aika hankalaa, kun kaatis on kaukana ja autoon mahtuu vain rajoitettu määrä.
        Kukaan muu ei saa näihin tavaroihin koskea.
        Roskalavankin tilaaminen on ollut mahdotonta ilman rahaa.
        Roskalava maksaa enemmän kuin mitä itse saan nykyään kk osa-aikatyöstä palkkaa.
        Mies sanoo myös, että hän katsoo tavarat itse "sitten kun on aikaa", mutta sitä aikaa ei siis näytä koskaan tulevan.
        Itse en jaksa niitä kaikkia tavaroita edes liikutella.

        Säälin jälkipolvia, mutta tilanne on se mikä on. Ilman rahaa (ja sitä aikaa ja apuvoimia) kun tavarat eivät siirry yhtään minnekään ja välimatkat on pitkät.
        Täällähän oli meidän muuttaessamme jo edellisten asukkaiden (kaksi vanhusta) jälkeensä jättämää roinaa, jota eivät enää saaneet minnekään.
        Tällaisen vanhan maalaistalon tyhjennys voi olla ihan toivoton urakka.

      • 77755559999999999999
        jaa... kirjoitti:

        jatkoa edelliseen...

        Sitten nää muut roinat...Meillä on nurkissa ja pihamaalla/ulkovarastossa siis myös hamstraajamiehen vuosien varrella keräämää roinaa (otti vastaan aikoinaan, kun ilmaiseksi sai), josta osa jo kaatiskunnossa, mutta tavara ei oikein liiku, kun mies ei saa hoidettua niitä minnekään, tai halua hoitaa.
        Hän kerää myös autoja, joita on pihalla nyt 7 romua. Ottaa niistä kuulemma varaosia, eikä niitä saa laittaa pois ja parista romusta odottaa kai vielä saavansa rahaa, vaikka alkavat olla jo läpimätiä.
        Osaa tavaroista tarvii kyllä ehkä materiaalilähteenä työssään, jos niistä saa vielä jotain osia, mutta suuresta osasta vois toki luopua ja heittää jo poiskin (osa ihan siis jo silkkaa roskaa), mutta kun ei saa kärrättyä niitä minnekään.
        Aikaa ei koskaan löydy (kohta ei enää jaksa, kun ikääntyy). Eikä ole edes autoa, jolla vois vetää peräkärryä, eikä sitä peräkärryä, joten vieminenkin jonnekin kaatikselle aika hankalaa, kun kaatis on kaukana ja autoon mahtuu vain rajoitettu määrä.
        Kukaan muu ei saa näihin tavaroihin koskea.
        Roskalavankin tilaaminen on ollut mahdotonta ilman rahaa.
        Roskalava maksaa enemmän kuin mitä itse saan nykyään kk osa-aikatyöstä palkkaa.
        Mies sanoo myös, että hän katsoo tavarat itse "sitten kun on aikaa", mutta sitä aikaa ei siis näytä koskaan tulevan.
        Itse en jaksa niitä kaikkia tavaroita edes liikutella.

        Säälin jälkipolvia, mutta tilanne on se mikä on. Ilman rahaa (ja sitä aikaa ja apuvoimia) kun tavarat eivät siirry yhtään minnekään ja välimatkat on pitkät.
        Täällähän oli meidän muuttaessamme jo edellisten asukkaiden (kaksi vanhusta) jälkeensä jättämää roinaa, jota eivät enää saaneet minnekään.
        Tällaisen vanhan maalaistalon tyhjennys voi olla ihan toivoton urakka.

        Jos autoja itse laittelet niin varaosia on kyllä hyvä olla. Ei siitä nykyään tule mitään jos aina joudut kaiken hakemaan jostain liikkeistä, joko ei niitä ole saatavissa vanhentuneisiin malleihin tai sitten ne tulevat maksamaan aivan liikaa, ja aina hyppäämässä hakemaan ja pensaa palaa. Näitä varaosaliikkeitä oli aika hyvin joskus 80-luvulla tee-se itse miehille, mutta nykyään niitäkään ei enää paljon ole.

    • tyhmyys on globaalia

      Jos luulet syyn tavaroiden pitämiseen olevan yksiselitteinen olet aika tyhmä.
      Teitä valitettavasti riittää ja joka paikkaan.

    • keräilijä

      MIKSI PITÄISI?

      • HD3000

        Koska se on tiellä, tekee asumisesta epämiellytävää, vieraat juoruaa ja haukkuu takana, mutta haukkukoon jos ottavat sen itseensä, se on henkisesti puhdasta ja helppoa kun ei ole liikaa tavaraa.

    • Keräily on harrastus

      Sinulle HD3000 !
      Älä kadehdi Isäsi tavarapaljoutta, itsekin olen Isä kahdelle lapselleni ja mies Vaimolleni ja ajattelen että elämä olisi helpompaa omilla lapsillani niin siksi säästän niin tavaraa kuin kaikenlaista vanhaa silä ylennsä antiikista maksetaan paremmin kuin" tämänhetken "ns.rojusta.
      En näe keräilyssä ylipäätään mitään pahaa on parempi että ihminen kerää kaikkea kuin että hän myisi kaiken ja istuisi jossain terassilla ja valittaisi että menee viimeiset markat tai eurot ,tai matkustelisi ns."tyhjän perässä"ympäri maailmaa ja olisi pers aukinen(rahaton).

      • ei vanha takaa

        Ongelmana on, että yleensä yli 90% tavaroista on täysin arvotonta tilantäytettä. Monesti oletetaan, että vanhat tavarat ovat aina arvokkaita, mutta ei todellakaan ole. Jos tavara ei ole tiettyä merkkiä tietyltä ajanjaksolta ja lisäksi täydellisessä kunnossa, ei sillä yleensä ole mitään arvoa. Pieni särö muuttaa muuten arvokkaan lasiesineen arvottomaksi. Eikä ikäkään takaa mitään, 200 vuotta vanha tavara voi olla arvoton jopa täydellisessä kunnossa ollessaan.

      • houhou

        Hyvää ja tyytyväistä elämää sinulle "keräily on harrastus". Jos tavara ja ahtaasti pakatut kaapit ja siivouksen vaikeus ei haittaa keräilyäsi, niin siitä vaan. Kiinnostavatko lapsiasi samat asiat ja roinat kuin sinua? Onko keräämälläsi tavaralla muiden arvostusta? Tunnetko lapsiasi? Tiedätkö mikä heille on kaikkein tärkeintä?

      • HD3000

        AAHHH TULIHAN SE SIELTÄ TYYPILLIMEN SUOMALAINEN, SYYTTÄÄ KATEUDESTA JA KATKERUUSESTA, PITÄÄKÖ TÄSSÄKIN OIKEEN RUVETA SÄÄSTÄMÄÄN SITTEN KUN LAPSET TARVITSEVAT 20v päästä

      • Keräily on harrastus
        HD3000 kirjoitti:

        AAHHH TULIHAN SE SIELTÄ TYYPILLIMEN SUOMALAINEN, SYYTTÄÄ KATEUDESTA JA KATKERUUSESTA, PITÄÄKÖ TÄSSÄKIN OIKEEN RUVETA SÄÄSTÄMÄÄN SITTEN KUN LAPSET TARVITSEVAT 20v päästä

        Sinulle HD3000 Tunnetko eläväsi täällä ikuisesti jos niin niin kannattaisi katsoa vähän nenäänsä pidemmälle.
        Näkeehän sen jo Sinunlaistesi tuhlareiden hankinnoista kotiin että ostatte vaan ns."kertakäyttöistä " tavaraa niin niitä ei voi säilöä edes vuosia ne hajoavat ennen aikojaan .
        Minullakin on esim. mökillä joskus -70 luvulla ostettu mp jemmassa en vaan ole raskinut luopua siitä kun silloin ostin sen uutena ja tuli ajettua suht vähän ,nyt saisin sillä
        suhteellisen hinnan mutta miksi myydä kun ei ole viimeiset eurot menossa.
        Minulle on sama myytkö vaikka housut jalastasi ja liikut perä paljaana jos itse katsot sen parhaaksesi ,jokainen tekee omille tavaroilleen juuri niin kuin itse näkee parhaakseen,vai oletko erimieltä,minä en ainakaan rupea ketään syyllistämään kun omissa tekosissanikin on korjaamisen varaa.
        Muta Sinä voit neuvoa muita jos tuntuu että omat asiasi ovat paremmin kuin hyvin.

      • Keräily on harrastus
        houhou kirjoitti:

        Hyvää ja tyytyväistä elämää sinulle "keräily on harrastus". Jos tavara ja ahtaasti pakatut kaapit ja siivouksen vaikeus ei haittaa keräilyäsi, niin siitä vaan. Kiinnostavatko lapsiasi samat asiat ja roinat kuin sinua? Onko keräämälläsi tavaralla muiden arvostusta? Tunnetko lapsiasi? Tiedätkö mikä heille on kaikkein tärkeintä?

        Sinulle houhou.
        En todellakaan tiedä mikäkeräily Lapsiani kiinnostaa,enkä sillä tiedolla tekisi välttämättä mitään sillä vuosien saatossa ihmisillä muuttuu harrastukset (ei aina).
        Ja siksikin kannattaa keräillä jos lapsia ei kiinnosta samat asiat kuin itseä niin voihan Isän perintönä tulevat tavarat muuttaa rahaksi sillä esim.Rahojen ,postimerkkien arabian astioiden ym:n vastaavankeräilijöille riittää harrastajia jotka kyllä ostavat kyseisiä tuotteita.
        Ja onhan keräilijälle itselleenkin hyvä kun tuntee tekevänsä vapaa-aikoinaan jotain "tärkeää" tuo itselleen keräilijälle mielihyvää tässä nykyisessä kylmässä yhteiskunnassa?.

    • Turhaako?

      Ylimääräisiä lakanoita yleensä tarvitaan matka-autossa ja mökillä. Vanhat vaatteet menee mökillä, remonttihommissa esimerkiksi autonkorjauksissa, remontoidessa, pihahommissa. Ne vaatteet voi sitten heittää pois kun ei tarvitse enää. En ole vielä nähnyt ketään joka olisi tehnyt remonttia ykkösvaatteissa. Heitäkin varmaan on ja onkin koska olen usein haistanut huoltoasemalla siististi pukeutuneen asiakkaan haisevan bensalta.

      Poltetut levyt, C-kasetit ja muut herättää muistoja. Musiikkia on kiva historiallisessa mielessä joskus satunnaisesti kuunnella kun on lomaa tai muuten vapaa-aikaa. Sama on vanhat keräilytavara kuten kolikot.

      Joskus kun kaverit lähtee matkailuautolla liikenteeseen heillä on juurikin nuo mainitsemasi tavarat, elikkä lakanat, ylimääräiset vaatteet valmiina varastossa otettavaksi ja tietysti grillihetkiin myös sitä musiikkia. Jos joka kerta joutuu ostamaan uudet vaatteet, lakanat, musiikit ja muut, kalliiksi sekin tulee. Ihmiset ei näin lama-aikaan halua kuluttaa rahaa kun voi käyttää sitä mitä on varastossa valmiina. Jos joku ei ymmärrä jonkun "roinasta" niin sen ei pitäisi olla mikään ongelma kenellekään.

      • houhou

        Niinpä jos olis ne matka-auton lakanat, mutta mitä tehdä yli kolmellekymmenelle ruskean keltaiselle (ent. valkoiselle)lakanalle, joita ei ole käytetty kolmeenkymmeneen vuoteen. Viestissäsi on selittelyn makua. Minä vuonna olet viimeksi kuunnellut kasettejasi? Onko sinulla toimivaa nauhuria jolla kuuntelisit? Monetan kolikoista et saa edes sitä mitä olet maksanut

      • tytsi 34v
        houhou kirjoitti:

        Niinpä jos olis ne matka-auton lakanat, mutta mitä tehdä yli kolmellekymmenelle ruskean keltaiselle (ent. valkoiselle)lakanalle, joita ei ole käytetty kolmeenkymmeneen vuoteen. Viestissäsi on selittelyn makua. Minä vuonna olet viimeksi kuunnellut kasettejasi? Onko sinulla toimivaa nauhuria jolla kuuntelisit? Monetan kolikoista et saa edes sitä mitä olet maksanut

        lakanat voi pestä ja leikata mattokuteeksi...samoin kasetti nauhat käy.

      • houhou
        tytsi 34v kirjoitti:

        lakanat voi pestä ja leikata mattokuteeksi...samoin kasetti nauhat käy.

        Koska meinaat moista tehdä??. Omista keskeltä rikki kuluneista (90-luku) lakanoista ajattelin ommella pukupusseja kausivaatteilleni: No en ole vielä ommellut (2014) Oletko onnekas kudinpuiden omistaja? Koska aiot paukuttaa mattoja? Mihin tilaan tarvitset mattoja? Sopiiko ent. valkoinen tilaan? Olin mäkin idealisti nyt olen sarkastinen realisti. Onnellisen tyytyväinen sellainen.

      • Turhaako?
        houhou kirjoitti:

        Niinpä jos olis ne matka-auton lakanat, mutta mitä tehdä yli kolmellekymmenelle ruskean keltaiselle (ent. valkoiselle)lakanalle, joita ei ole käytetty kolmeenkymmeneen vuoteen. Viestissäsi on selittelyn makua. Minä vuonna olet viimeksi kuunnellut kasettejasi? Onko sinulla toimivaa nauhuria jolla kuuntelisit? Monetan kolikoista et saa edes sitä mitä olet maksanut

        Sillä ei väliä minkä ikäisiä tai kuosilla lakanat on kunhan ovat puhtaita ja ehjiä. Lapsiperheessä etenkin kun muksut hyppii kotina ja matkailuauton sängyssä kilpaa, sotkevat hyvin nopeasti lakanat. Sänkyyn voi laittaa puhtaat lakana yöksi jos on tarve. Muksujen päiväunille kelpaa edellisen yön lakanat hyvin. Jos lakanat on kaikki samanlaisia sekin kyllästyttää, ainakin muksuja.

        Meidän vanhimmat lakanat voi olla jopa yli 30vuotta vanhoja mutta käyttökelpoisia. Lakanoita menee kaverillakin kun muksut on kipeänä ja tulee yökastelua. On hyvä olla lakanoita kotona, matkailuautossa, ja mökillä sekä varalla myös. Kuhunkin kohteeseen menee lakanoita sen verran kun on väkeä perheessä. Ainakin meidän reissussa on ollut joskus mukana sukulaisia, samoin kaverillakin. Osa nukkuu matkailuautossa, asuntovaunussa ja osa mökissä. Vieraille tulee olla lakanat ja varalakanat.

        Kun kaikki tarvittava petivaatteista on mukana niin ei tarvitse pestä patjoja. En käsitä ihmisiä jotka nukuu ilman petivaatteita ja sotkee sängyn karmeeseen kuntoon. Lakanoista jotka on menny rikki tai muuten tulee käyttökelvottomia olen ensin pessyt lakanat ja sitten tehnyt niistä rasseleita. Käteviä kun korjaa autoa. Käsineitäkin on mutta kaikkea ei voi korjata käsineet kädessä. Rasseleita olen tehnyt myös vanhoista paidoista kun uutta vaatetta on tullut osteltua. Ainakin meillä ja kavereilla käytetään vanha pois. Tästä ollaan juteltukin joskus ja samanlaiset tavat ja tottumukset on myös muilla olleet.

        C-kasetteja löytyy varastosta noin 50-100 ja CD / DVD -levyjä 300kpl. Niitä kaikkia tulee kunneltua ja elokuvia katseltua satunnaisesti. Poltetuissa DVD-levyissä on mm. perhekuvia, videoita, elokuvia ja pelejä. Tyhjiä CD / DVD levyjäkin on 10kpl paketti. VHS-Videot ja 10kasettia myös löytyy. DAT-nauhoja oli mutta myin pois kun ei ole soitinta enää. CD / C -Kasettisoitin löytyy myös joka on täysin kunnossa ja soi hyvin (Panasonic RX-DS15). Erillinen kannettava Sony:n CD-soitinkin on tallessa ja samoin kannettava C-Kasettisoitin radiolla. Soittimet on aina valmiina varastossa jos jotain tarvii. Muksut välillä kuuntelee noilla aparaateilla musiikkia ja hämmästelee kun eivät ole koskaan ennen edes kuulleet moista musiikkia tai artistia. Tykkäävät kuunnella kavereiden kanssa. Vinyylejä myös löytyy ja ASA -levysoitin jossa on C-kasettisoitin ja radio. Tuo on harrastus josta on iloa koko perheelle ja kavereille.

        Monetan rahoja en ole koskaan keräillyt. Niitä ei ole ensimmäistäkään omassa kokoelmassani eikä tule. Olen saanut perintönä vanhoja rahoja ja itse ostanut lisäksi historiallisia kolikoita ja seteleitä kokoelmaani.

      • houhou
        Turhaako? kirjoitti:

        Sillä ei väliä minkä ikäisiä tai kuosilla lakanat on kunhan ovat puhtaita ja ehjiä. Lapsiperheessä etenkin kun muksut hyppii kotina ja matkailuauton sängyssä kilpaa, sotkevat hyvin nopeasti lakanat. Sänkyyn voi laittaa puhtaat lakana yöksi jos on tarve. Muksujen päiväunille kelpaa edellisen yön lakanat hyvin. Jos lakanat on kaikki samanlaisia sekin kyllästyttää, ainakin muksuja.

        Meidän vanhimmat lakanat voi olla jopa yli 30vuotta vanhoja mutta käyttökelpoisia. Lakanoita menee kaverillakin kun muksut on kipeänä ja tulee yökastelua. On hyvä olla lakanoita kotona, matkailuautossa, ja mökillä sekä varalla myös. Kuhunkin kohteeseen menee lakanoita sen verran kun on väkeä perheessä. Ainakin meidän reissussa on ollut joskus mukana sukulaisia, samoin kaverillakin. Osa nukkuu matkailuautossa, asuntovaunussa ja osa mökissä. Vieraille tulee olla lakanat ja varalakanat.

        Kun kaikki tarvittava petivaatteista on mukana niin ei tarvitse pestä patjoja. En käsitä ihmisiä jotka nukuu ilman petivaatteita ja sotkee sängyn karmeeseen kuntoon. Lakanoista jotka on menny rikki tai muuten tulee käyttökelvottomia olen ensin pessyt lakanat ja sitten tehnyt niistä rasseleita. Käteviä kun korjaa autoa. Käsineitäkin on mutta kaikkea ei voi korjata käsineet kädessä. Rasseleita olen tehnyt myös vanhoista paidoista kun uutta vaatetta on tullut osteltua. Ainakin meillä ja kavereilla käytetään vanha pois. Tästä ollaan juteltukin joskus ja samanlaiset tavat ja tottumukset on myös muilla olleet.

        C-kasetteja löytyy varastosta noin 50-100 ja CD / DVD -levyjä 300kpl. Niitä kaikkia tulee kunneltua ja elokuvia katseltua satunnaisesti. Poltetuissa DVD-levyissä on mm. perhekuvia, videoita, elokuvia ja pelejä. Tyhjiä CD / DVD levyjäkin on 10kpl paketti. VHS-Videot ja 10kasettia myös löytyy. DAT-nauhoja oli mutta myin pois kun ei ole soitinta enää. CD / C -Kasettisoitin löytyy myös joka on täysin kunnossa ja soi hyvin (Panasonic RX-DS15). Erillinen kannettava Sony:n CD-soitinkin on tallessa ja samoin kannettava C-Kasettisoitin radiolla. Soittimet on aina valmiina varastossa jos jotain tarvii. Muksut välillä kuuntelee noilla aparaateilla musiikkia ja hämmästelee kun eivät ole koskaan ennen edes kuulleet moista musiikkia tai artistia. Tykkäävät kuunnella kavereiden kanssa. Vinyylejä myös löytyy ja ASA -levysoitin jossa on C-kasettisoitin ja radio. Tuo on harrastus josta on iloa koko perheelle ja kavereille.

        Monetan rahoja en ole koskaan keräillyt. Niitä ei ole ensimmäistäkään omassa kokoelmassani eikä tule. Olen saanut perintönä vanhoja rahoja ja itse ostanut lisäksi historiallisia kolikoita ja seteleitä kokoelmaani.

        Eihän mikään tavara ole liikaa eikä roinaa jos sille on oikeasti käyttöä ja sitä suunniteltua käyttöä oikeasti käyttää. Hyvää elämää sinulle ja muksuillesi. Tuo trasseli-idea on hyvä, kunhan säilömäni rikkinäiset tulevat vastaan jostain :)

      • 4+17
        houhou kirjoitti:

        Koska meinaat moista tehdä??. Omista keskeltä rikki kuluneista (90-luku) lakanoista ajattelin ommella pukupusseja kausivaatteilleni: No en ole vielä ommellut (2014) Oletko onnekas kudinpuiden omistaja? Koska aiot paukuttaa mattoja? Mihin tilaan tarvitset mattoja? Sopiiko ent. valkoinen tilaan? Olin mäkin idealisti nyt olen sarkastinen realisti. Onnellisen tyytyväinen sellainen.

        No voihan niitä tehtyjä mattoja myydä, vaikka sitten kirpparilla tai torilla tai markkinoilla. Parhaimmillaan arvottomista ryysyistä saa vielä jalostettuna kelpo rahat.

      • siivoaja
        houhou kirjoitti:

        Koska meinaat moista tehdä??. Omista keskeltä rikki kuluneista (90-luku) lakanoista ajattelin ommella pukupusseja kausivaatteilleni: No en ole vielä ommellut (2014) Oletko onnekas kudinpuiden omistaja? Koska aiot paukuttaa mattoja? Mihin tilaan tarvitset mattoja? Sopiiko ent. valkoinen tilaan? Olin mäkin idealisti nyt olen sarkastinen realisti. Onnellisen tyytyväinen sellainen.

        Saat multa ilmaiseksi kangaspuut. On vanhan arvokkaat, toimivat. saat myös 30 säkkiä pölyisiä 30 vuotta vanhoja matonkuteita.

        Saat ilmaiseksi sillä en ole oman hyödyn tavoittelija, vaan haluan että arvokkaille vanhoille tavaroille löytyisi arvoisensa käyttö. Itse en ehdi kutoa sillä minulla ei ole aikaa sillä siivoan äitini taloa ja mökkiä, eikä minulla olisi tilaakaan sillä minulla ei ole varaa omaan kotiin, ainakaan niin isoon että kangaspuut mahtuisivat sinne.

        Saat myös muuta aiheeseen liittyvää tavaraa, ota pakettiauto mukaan.

      • siivoaja
        siivoaja kirjoitti:

        Saat multa ilmaiseksi kangaspuut. On vanhan arvokkaat, toimivat. saat myös 30 säkkiä pölyisiä 30 vuotta vanhoja matonkuteita.

        Saat ilmaiseksi sillä en ole oman hyödyn tavoittelija, vaan haluan että arvokkaille vanhoille tavaroille löytyisi arvoisensa käyttö. Itse en ehdi kutoa sillä minulla ei ole aikaa sillä siivoan äitini taloa ja mökkiä, eikä minulla olisi tilaakaan sillä minulla ei ole varaa omaan kotiin, ainakaan niin isoon että kangaspuut mahtuisivat sinne.

        Saat myös muuta aiheeseen liittyvää tavaraa, ota pakettiauto mukaan.

        Paitsi että menee pari vuotta ennen kuin saan kaivettua ne kangaspuut tuolta roinan alta esille...

      • HD3000

        Meillä ostetaan mökille petivehkeet, lämmikkeitä ja muuta lämmitettävää kun on oma mökki, mutta ymmärrän näkökulmasi.

      • Anonyymi
        houhou kirjoitti:

        Niinpä jos olis ne matka-auton lakanat, mutta mitä tehdä yli kolmellekymmenelle ruskean keltaiselle (ent. valkoiselle)lakanalle, joita ei ole käytetty kolmeenkymmeneen vuoteen. Viestissäsi on selittelyn makua. Minä vuonna olet viimeksi kuunnellut kasettejasi? Onko sinulla toimivaa nauhuria jolla kuuntelisit? Monetan kolikoista et saa edes sitä mitä olet maksanut

        Pese lakanat, katso ettei ne ole homeessa, kuivana vie ne poistotekstiilikeräykseen.

    • wernerska

      Jos ei ole tarvinnut tavaraa 10 vuoteen, niin ei sitä kannata pitää säilytyksessä. Samaa tavaraa on muillakin nurkat silloin täynnä ja vastaavan löytää aina jostain.

      • Turhaako?

        En jaksa lähteä etsimään, ostamaan mistään ja sitä paitsi jos ostan vaikka VHS -videot niin ei VHS-kaseteissa ole meidän perhevideoita. VHS-kasetit pitäisi sitten säilyttää ohjelmien vuoksi. Moni lapsi haluaa että heistä ja perheestä on kuvia ja videoita joita he voi itse myöhemmin katsoa kun tulee sen aika. Aikaa voi mennä paljonkin ja lapsen lapset voivat nähdä jotain nauhoilta kun itse ei enää ole elossa. Muistot ja muu on hyvä säilyttää jälkipolvia varten. Se että kuvailet jotain muistoja jollekin kaverille tai jollekin ei ole sama asia kuin video. "Yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa" -> Sama on myös äänitallenteet (A / AV).

        Kysymys on siitä että pääseen nopeasti muistoja katselemaan ja kavereiden kanssa katsomaan kun tulee se hetki. Vinyylit ja VHS -videot on kyllä mahdollista siirtää digitaaliseen muotoon, samoin kaikki muukin mutta se CD / DVD ja -MP3 ja muu digitaalisuus ei hirveästi kiinnosta.

        Analoginen tallenne ja . ko. laite (player) on eri asia. Se että pääsee itse laitteen kanssa tekemisiin on oma juttu kokonaan. Esimerkiksi vinyylit soi eri tavoin suoraan levysoittimelta kuin CD / DVD -soittimesta. Vertaisin tuota siihen että tietokoneella pelatessa autopeliä ja ajaessa autoa itse, kokemus ja ajotuntuma on täysin eri maailmasta. Sama on lentokonesimulaattorit. Ei voi kokea jos ei voi nähdä todellisuutta kuten korkeanpaikan kammoa tms.

        Asioissa pitää olla tuntuma, ei kuvitelma tai vain "muisto". Sama on vanhojen rahojen kerääminen. He jotka keräävät vanhoja radioita ja rahoja tietää varmasti mistä puhutaan. Makuasia on niitä asioita josta ei voi kiistellä. Eri mieltä voi toki olla yhdestä jos toisesta asiasta. Jokainen ihminen on yksilö myös mielipiteineen ja käsityksineen.

    • Leskirouva Vihdistä

      EI ! Ahneudesta se EI mielestäni kerro ollenkaan!

      Isäsi oletettavasti on meitä sodan jälkeen syntyneitä suuria ikäluokkia...
      Sodan jälkeen opittiin säästämään tavaroita! Kansakoulun opettajani lempilause oli "Kaikki on tarpeellista - viimeistään seitsemän vuoden kuluttua!"
      Elämä on mennyt hektisemmäksi, joten ehkä tuo aika on liian pitkä. ;)
      Sitten on kaksi nykyajan käsitettä: KIERRÄTYS ja TUUNAUS!
      Paljon hyvääkin tavaraa mennee kaatopaikalle, kun luopuja ja tarvitsija eivät kohtaa.
      SOME ilmeisesti tässäkin auttaisi, jos me vanhemmat henkilöt osaisimme sitä käyttää, tai te nuoremmat auttaisitte asiassa.
      Sitten on sekin, että jos muuttaa isommasta asunnosta pienempään, niin ei oikein jaksa kaikkea käydä lävitse ja muuttokuormassa on paljon " Selvitän sitten myöhemmin ajan kanssa"-laatikoita.
      Sitä AIKAA tässä odottelen !
      Omakotitalosta rivariin muuttanut

      • houhou

        Olen ollut selvittämäisilläni "myöhemmin" laatikoita muuton jälkeen kuusi vuotta! Olen näistä kuudesta vuodesta ollut työtön viisi. Voin kertoa - kun on aikaa, niin ei saa aikaan mitään! Älkää hyvät ihmiset viivytelkö tekemättömiä töitä lomaa tai eläkeikää odotellessa. Kun aloittaa ja tekee pienesti jotain NYT, niin siitä saa energiaa, jolla vain jatkaa ja jatkaa. Nimim. aikas siistiä ja enkä osta tai ota ilmaisesti vastaan mitään, mitä en tarvitse.

      • HD3000

        60-luvun lopussa syntynyt.

    • Ö-rö

      Ei kerro ahneudesta. Lakanat ja vaatteet ovat kestäviä, vaikka olisivat vanhojakin. Fiksulle aikuiselle pidä ja heitä pois -kulttuuri on vierasta. CD-levyillä voi olla tunnearvoa. Entä jouluservietit: ostatko itse joka jouluksi uudet koristeet?

      Pakkaaminen on eri asia. Voi pakata järkevästi tai huiskia kaiken mihin lootaan sattuu.

    • Ei hamsteri

      Tämä tauti muuten siirtyy lapsillekin,ei tosin kaikille.eikä se ole ahneutta ihan jotain muuta.

      • houhou

        Olen onnekas 55 v, ent. keräilijä. Neljänkympin vaiheilla tuli stoppi. Se konkretisoitui Iittalan Kivi tuikkujen kohdalla. Kutakin väriä tuli olla kolme kappaletta (näyttää muuten hyvältä). Pakko saada. Onnekseni "uusia" värejä alkoi tulla liian tiuhaan tahtiin. En halua, en osta. Muutosta on kuusi vuotta ja kivilyhdyt edelleenkin muuttolaatikossa - en ole kaivannut. Elämä on helppoa ja kevyttä...

    • Ö-rö

      Ahne on sellainen, joka koko ajan hankkii uutta ja heittää pois kyllästyttyään. Vanhan ehjän tavaran säilyttäjä on säästäväinen, ellei se mene liiallisuuksiin: koko kämppä niin täynnä roinaa, ettei mahdu kulkemaan välistä. Silloin kysymys on jo sairaudesta.

    • Olet väärässä

      Ei tuo kerro mitään ihmisen ahneudesta vaan säästäväisyydestä. Isäsi on sitä sukupolvea jonka vanhemmat ovat joutuneet olemaan hyvinkin säästäväisiä sotien jälkeen ja tulleet toimeen vähällä. He ovat osanneet myös kierrättää. Isäsi toiminta
      kertoo vain siitä, että hän on omaksunut saman tavan. Ei paha lainkaan.
      Tämän ajan nuoriso törsää ja käyttää kertakäyttökamaa paljon, ennen aikaan kaikki oli kestävämpää ja sitä säästettiin. Saman tavan voisi oppia tämäkin sukupolvi eikä ostaa aina uutta. Myös tämä aika tuo omat haasteensa tavaroiden kestävyydelle ja kehitys menee niin vauhdilla eteenpäin, että tavaraa tulee aivan liikaa.

    • zzzmagnuszzz

      provo. silloin ku vanhempas oli pieniä, ei ollut kuin kahta juustoa, edam ja emmental. Jogurttia oli myös kaksi lajia, mustikka ja mansikka.Maitoja oli yksi:kulutusmaito. Tämä kertoo huonosta provosta. Coca Colan lasipullokin oli aarre!

      • huhuh

        Mikäs sun pointti nyt on? Minkä viestin haluat kertoa? Sanoma?

      • zzzmagnuszzz
        huhuh kirjoitti:

        Mikäs sun pointti nyt on? Minkä viestin haluat kertoa? Sanoma?

        vittu, etkö tajua.Saatanan siviili. Pullon korkki oli silloin arvokas, saattaa se sullekki tulla arvokkaaksi,toivon ettei tule

      • houhou
        zzzmagnuszzz kirjoitti:

        vittu, etkö tajua.Saatanan siviili. Pullon korkki oli silloin arvokas, saattaa se sullekki tulla arvokkaaksi,toivon ettei tule

        Viidelläsadalla eurolla kuussa on minun toimeen tultava, mutta en ole kuitenkaan ajatellut ruveta pullonkorkkeja keräilemään. ** kesää sinullekin.

      • dfdfgfhsdfjhfjhf
        zzzmagnuszzz kirjoitti:

        vittu, etkö tajua.Saatanan siviili. Pullon korkki oli silloin arvokas, saattaa se sullekki tulla arvokkaaksi,toivon ettei tule

        Minä ainakin kerään tavaraa, jonka avulla voi tulla toimeen, kun ei ole enää sähköjä. Poljettava ompelukone, vihannesten kuivauskehyksiä, mehumaija, lasipulloja (korkkeineen), käsikäyttöisiä työkaluja, kangasta, lankaa, kirjoja luonnonkasvien käytöstä ruoaksi ja muuten (tiesittekö, että nokkosta voi syödä, siitä voi tehdä mehua, sen rungot kelpaavat kuiduksi, josta tulee pellavanveroista kangasta - ja monet muutkin kasvimme ovat todella monikäyttöisiä; juolavehnän juurista voi jauhaa leipäjauhon jatketta tai keittää siirappia esim), kirjoja maailman tilanteesta (tietynlaiset kirjat varmaan tullaan pian kieltämään).

        Turhasta sälästä yritän päästä eroon ja olla hankkimatta sitä lisää, jotta olisi säilytystilaa tarpeellisille esineille.

      • dsgfshsfgjds
        dfdfgfhsdfjhfjhf kirjoitti:

        Minä ainakin kerään tavaraa, jonka avulla voi tulla toimeen, kun ei ole enää sähköjä. Poljettava ompelukone, vihannesten kuivauskehyksiä, mehumaija, lasipulloja (korkkeineen), käsikäyttöisiä työkaluja, kangasta, lankaa, kirjoja luonnonkasvien käytöstä ruoaksi ja muuten (tiesittekö, että nokkosta voi syödä, siitä voi tehdä mehua, sen rungot kelpaavat kuiduksi, josta tulee pellavanveroista kangasta - ja monet muutkin kasvimme ovat todella monikäyttöisiä; juolavehnän juurista voi jauhaa leipäjauhon jatketta tai keittää siirappia esim), kirjoja maailman tilanteesta (tietynlaiset kirjat varmaan tullaan pian kieltämään).

        Turhasta sälästä yritän päästä eroon ja olla hankkimatta sitä lisää, jotta olisi säilytystilaa tarpeellisille esineille.

        Unohdin mainita, että nokkosesta voi liottaa mainiota lannoitetta. Ei tarvitse tuhlata rahojaan johonkin kemikaaliin.

      • Anonyymi
        dsgfshsfgjds kirjoitti:

        Unohdin mainita, että nokkosesta voi liottaa mainiota lannoitetta. Ei tarvitse tuhlata rahojaan johonkin kemikaaliin.

        Näin on.

    • Paikkoja siivonnut

      Kyse voi olla laiskuudesta ja saamattomuudesta. EI vain heitetä pois. Jos sitä joku päivä vaikka tarvitsee? Yleensä ei:)!

      Toinen strategia vanhemmilla ihmisillä on, että "kyllä perikunta hoitaa!" Jos on tilaa, niin miksi vaivautua viemään tavaroita kaatopaikalle ja maksamaan siitä? Kyllä perikunta tyhjentää sitten nurkista ne 10 auton akkua, 30 vuoden loisteputkilamput ja 200 L vanhaa moottoriöljyä:).

      • mani talk

        Akuista maksetaan 250 €/tn


        Toiset on vaan tyytyväisiä kun saavat ilmaseen nurkista pois

    • se lakanoista

      Mielipiteensä saavat kaikki sanoa. Se on demokratiaa.
      Siksi minäkin kerron nyt osuuteni asiassa. Säästän kaikkea mahdollista, ja miten tyytyväinen olenkaan, usein, kun huomaan, että tulikin käyttöä sille, mitä säästin.
      Vanhan lakanan reuna-osat ovat usein vielä hyvin kestäviä, kun itse lakanan keskusta menee käyttökelvottomaksi.

      Käytän noita reunaosia, kun teen ompelen tyynynpäällisiä, kun pesen ikkunoita ja tarvitsen viimeisen kuivauksen.
      Auton pesussa ja kuivaamisessa ovat arvokkaita, kuten myös pesupusseina. Teen usein myös kapeita nauhoja eri tarkoituksiin, sekä letitän yhteen pitkiä nauhoja ja kudon mattoa, neulomalla yhteen.

      Vanhat lakanat ovat myös hyviä pyyhkeitä matkalle, kun haluaa säästää pakatessa tilaa muulle tavaralle.

      • Tuo on järkeää

        Tuo on järkevää ja se pitää mielen virkeänä. Samaa tekee myös meidän äiti.

      • houhou

        Hienoa, kun osaat käyttää ja kierrättää kaiken. Minulla vaan pakkaa jäädä nämä kierrätykset ja suunnitelmat uusiokäytöstä toteuttamatta. Ideoita ja suunnitelmia kyllä riittää, mutta kun toteutus puutuu kaikki hillottu on vain ja ainoastaan ROINAA.

    • Aidat korkeammiksi

      hankkikaa länsimainen talo, jossa tavaroille on talon kokoinen kellari. Ja näin harrastuksillekin löytyy tilat. Autot voi säilyttää pihalla ja ajella talvikumeilla ympäri vuoden. Ulkotavaroille ja leikkureille pitää olla oma kunnon vaja/liiteri. Veneet pihalle niitä voi ihailla ja puunata aina kun aikaa jää grillailulta, oman nahan tai syötävän. Kunnon jääviileä kaapit nurkkaan niin janokin muuttuu nautinnoksi.

    • Kallista rojua

      MInä olen myös hamstraajaluonne, mutta kiitin luojaani, kun en hävittänyt taannoin ylimääräistä rojukasaani! Ajattelin jo, että pistän kaikki siirtolavalle ja kaatopaikalle, mutta ihan kuin sattumalta jonkin ajan päästä paikkakunnalla kierteli romun- ja antiikin keräiijä. Hän poikkesi meillekin ja löysi jotain hyvin kiinnostavia antikkiesineitä, joille minä en keksinyt mitään käyttöä. Hän tarjosi niistä 700 euroa ja onneksi pokkani piti ja sanoin, että " en näin arvokkaita esineitä ilman anna " ! Hän korotti heti tarjousta 1100:aan euroon ja sanoin, että " jos viet pois kaikki tavarat, niin suostun. Niin tehtiin ja ai että ihmettelin miten sellaistenkin romujen seassa voi olla aarteita! Olisin joutunut kasasta maksamaan varmaan 150 euroa kuljetus- ja kaatopaikkamaksua, mutta nyt löin rahoiksi ja teimme niillä rahoilla Kreikan matkan! Ei tarvinnut paljoa lisää laittaa. Opetus: jos ei romua kukaan huoli ilmaiseksi, niin laita tarpeeksi kova hinta sille, niin johan alkaa kelvata! Tietenkin tässä oli tuuria mukana, mutta kannattaa aina katsoa mitä heittää menemään.

      • 1445

        minulla yli 30v. vanhat hyvälaatyiset satiinilakanat alkavat keskikohdalta hiutua ohuiksi, ne olen laittanut kissani päiväpetiin..hänkin niistä nauttii samoin kuin yöllä vieressäni nukkuessaan... onneksi silloin ostin aika monta sarjaa niitä laatu lakanoita, ei ole tullut vuosikymmenissä ainuttakaan nyppyä.Muutaman olen kokeeksi ostanut muka laatu satiinia... ei sinnepäinkään, ekassa pesussa nyppyjä jo vaikka kuinka paljon.... se siitä nykylaadusta. Ei ihme että kertakäyttökulttuuri lisääntyy kun ei kunnon tavaraa tehdä.

      • 1445
        1445 kirjoitti:

        minulla yli 30v. vanhat hyvälaatyiset satiinilakanat alkavat keskikohdalta hiutua ohuiksi, ne olen laittanut kissani päiväpetiin..hänkin niistä nauttii samoin kuin yöllä vieressäni nukkuessaan... onneksi silloin ostin aika monta sarjaa niitä laatu lakanoita, ei ole tullut vuosikymmenissä ainuttakaan nyppyä.Muutaman olen kokeeksi ostanut muka laatu satiinia... ei sinnepäinkään, ekassa pesussa nyppyjä jo vaikka kuinka paljon.... se siitä nykylaadusta. Ei ihme että kertakäyttökulttuuri lisääntyy kun ei kunnon tavaraa tehdä.

        ja vielä lisäksi on kasaantunut tuota metalliakin muutama tonni, tarkoitan kiloja, on happoa ja kuparia kaiken kokoista, mutta aina on kun jotain tarvitsee tuo miehen puoli tekemisiinsä. Se romu on rahan arvoista sellaisenaankin mutta arvo nousee kun siitä jotain värkkää jollekulle kuka jotain haluaa.

      • tule apu tännekin

        Kukahan keräilijä nää meidänkin romut hakis ja vielä maksais jotain? Mistä niitä löytyy? Kuka tulis kartottamaan nämä?

      • dfdfhgfghgj
        1445 kirjoitti:

        minulla yli 30v. vanhat hyvälaatyiset satiinilakanat alkavat keskikohdalta hiutua ohuiksi, ne olen laittanut kissani päiväpetiin..hänkin niistä nauttii samoin kuin yöllä vieressäni nukkuessaan... onneksi silloin ostin aika monta sarjaa niitä laatu lakanoita, ei ole tullut vuosikymmenissä ainuttakaan nyppyä.Muutaman olen kokeeksi ostanut muka laatu satiinia... ei sinnepäinkään, ekassa pesussa nyppyjä jo vaikka kuinka paljon.... se siitä nykylaadusta. Ei ihme että kertakäyttökulttuuri lisääntyy kun ei kunnon tavaraa tehdä.

        Ne laatulakanat olivat varmaan egyptiläistä puuvillaa? Kävikös siinä niin, että USA pakotti heidät pois kilpailusta ja on nyt suunnilleen monopolituottaja ja voi tuottaa mitä tahansa?

      • 1445
        dfdfhgfghgj kirjoitti:

        Ne laatulakanat olivat varmaan egyptiläistä puuvillaa? Kävikös siinä niin, että USA pakotti heidät pois kilpailusta ja on nyt suunnilleen monopolituottaja ja voi tuottaa mitä tahansa?

        sitä en tiedä oliko egyptin pitkäkuituista...satiinikudottua kuitenkin, varmaankin merserointi käsiteltyä ainakin, sillä nyppyjä ei ole ainuttakaan tullut, voi kun vielä saisi samanmoisia. Tehdas oli tanskalainen ja senverran olen selville saanut jotta omistajavaihdoksen jälkeen on konkkaan mennyt jo vuosia sitten.
        Kiva kun joku vastaajista tiesi mistä on kyse, yleensä ei ymmärretä noista eroista mitään.

      • Perintölakanat rulaa
        1445 kirjoitti:

        minulla yli 30v. vanhat hyvälaatyiset satiinilakanat alkavat keskikohdalta hiutua ohuiksi, ne olen laittanut kissani päiväpetiin..hänkin niistä nauttii samoin kuin yöllä vieressäni nukkuessaan... onneksi silloin ostin aika monta sarjaa niitä laatu lakanoita, ei ole tullut vuosikymmenissä ainuttakaan nyppyä.Muutaman olen kokeeksi ostanut muka laatu satiinia... ei sinnepäinkään, ekassa pesussa nyppyjä jo vaikka kuinka paljon.... se siitä nykylaadusta. Ei ihme että kertakäyttökulttuuri lisääntyy kun ei kunnon tavaraa tehdä.

        Kerron tositarinan. Minä nimittäin nukun äitini mummon (!) aluslakanoissa. Ovat jo jostian 1800-luvulta.
        Mutta ovat laadultaan sellaista paksua pellavaa, ihan mahdottoman mukavaa ja helppo pesun jälkeen vaan vetää suoraksi ja rullata kasaan, ei tarvii edes silittää.

        Vertailuna. Sain lakkiaislahjaksi vuonna 86 marimekon pussilakanoita ja aluslakanat, 2 kpl. Ne kestivät opiskeluajan, sellaiset 6 vuotta. Sen jälkeen oli aluslakanoissa jo reiät keskellä ja valmiita pölyräteiksi.
        Tyynyliinat oli samoin puhki, pussilakanat vielä käytössä, mutta kuluneet ohuiksi.

        Nyt 2000-luvulla. Olen ostanut muutaman pussilakanan ja tyynyliinan, finnlaysonin tuotantoa. Kestävät tuon saman 5-6 vuotta, vaikka miten hoitaisit ohjeiden mukaan.

        Kuitu ja laatu ei ole sama kankaassa, tehoviljelty puuvilla ja pellava ei ole yhtä laadukasta, kun luonnollisesti kasvanut joskus 1800-luvulla.

        Lakanat tulevat kestämään meidän ikämme ja toinen tyttäristämme on sanonut, että haluaisi ne, jos niistä jotain vielä jää.
        Kyseisillä lakanoilla alkaa olla perheessämme jo kulttiarvoa ja niiden kestävyys on konkreettisesti avannut nuorison silmät siihen, mitä on kestävä kehitys ja laatu, ympäristöystävällinen tuote!

    • joosuah

      Täältä löytyy myös useampi varastollinen tavaraa joista en muista puoliakaan näkemättä mutta esille tullessaan on olevinaan hyvinkin tärkeää säilyttää.

      Omakotitaloudessa on helppo kerätä nurkkiin tavaraa, 60 neliön varasto täynnä, 40 neliön puuliiteri täynnä (puita murto-osa), 100 neliön talon toinen kerros täynnä ja asuintiloissakin vierashuoneen vallannut tavarat niin että keskellä on enään "polku" josta selviää harppomalla ovelta ikkunalle.

      Tätä tapaa ei ole opittu pula-aikana kun en ole vielä saavuttanu 30 ikävuottakaan..

    • arttutn58

      kävin juuri kuolinpesän kirja ja kemikalia liikkeessä.perustettu ehkä 50-luvulla.varastotavaraa jopa niiltä vuosilta.uskomattomia löytöjä.leluja vaikka mitä.monille aarreaitta.nyt tosin jo lopuillaan.vanhapoika lienee ollut hamstraaja
      omalla tavallaan.

    • ex pihi mummo

      Minulla on samaa vikaa, olen sodan jälkeen syntynyt. Silloin ei ollut kuin tavaraa jota todella tarvittiin, sama koski vaatteita.
      Rahaakaan ei ollut kuin välttämättömään. nyt tämä yltäkylläisyys saa ihmetyksiin, en kaikkea säilytä, kuitenkin esineitä joilla ei varmaan ole muiden silmissä arvoa.
      Olen kouluttanut itseäni asiassa hyvin tuloksin. Vein lastin kirpputorille kaikenlaisia retro tavaroita, puhelimista lampunvarjostimiin, myös vaatteita, olen netonnut useamman satasen jo.
      Rahaakin on nyt riittävästi kun olen elänyt säästäväisesti, olen innokas nettikauppojen tutkija alkanut myös kuluttaa..

    • trash

      Tuttava oli myynyt vaimolle romunsa, pari ikea kassillista, sata euroo vielä niistä maksanut. Viikon loju kassit vaatehuoneessa kunnes kannoin roskiin. No riitahan siitä tuli..

    • dancing king

      ABBA on paras popbändi! Ei niitä levyjä kannata polttaa, kannattaa ostaa kaupasta! :)

      • HD3000

        Satoja levyjä, mutta fan is fan..

    • ..............

      Tätä ketjua läpi kahlatessani yhteen asiaan olen kiinnittänyt huomiota. Siihen, että moni keskustelija ei tunnu tiedostavan sitä mikä ero on normaalilla keräilyllä sekä säästäväisyydellä ja pakko-oireisella hamstrauksella (compulsive hoarding) joka on ihan oikeasti tautiluokiteltu häiriö.
      On ihan kunnioitettavaa, että tavarat käytetään loppuun ja jotain aikansa tuotteita jää myös jälkipolville. Ei esimerkiksi osteta uutta puhelinta joka syksy tai muuta vastaavaa. Ja varmasti joku nostalginen rukki on kivan tunnelmallinen esine mökillä. Mutta aloituksessa ei tainnut olla siitä kyse. Pakko-oireisella hamstraajalla jo henkilökohtainen hygienia kärsii, koska keittiöt ja saniteettitilat ovat aivan ruokottomassa kunnossa. Koska niissä ensinnäkin on tavaraa niin, ettei niitä mahdu käyttämään ja ne ovat niin ruokottomassa kunnossa. Ja toisekseen hamstraus on yleensä oire jostain muusta, eikä hamstraaja ymmärrä pitää tiloista huolta. Kun ei ensiksikään mahdu, eikä sitten kykene.
      Hamstraaja usein myös häpeää asuntoaan, eikä päästä ketään sisälle, vaikkei pysty asialle yksin mitään tekemäänkään. Meillä valitettavasti on yksi sukulainen joka on tällainen, oli päihdeongelmaa ja muuta ja on ollut kursseilla ja työkokeiluissa minkä nyt henkinen tila sallii. Oli hyvin tiukka siitä, ettei päästä asuntoonsa ketään. Sitten kun sinne sitten mentiin, kun sponssattiin mikro ja televisio.
      Kaikkea tavaraa on mahdotonta luetella, mutta mainitaan nyt vaikkapa keittiössä ollut puoliksi juotu viinipullo jonka suulla lenteli banaanikärpäsiä. Ja lokakuun maito, joka avaamattomana oli aivan räjähdyspisteessä. Kahvia tuo ei keittimestä huolimatta kai juo, pussipesässä oli homehtuneita poroja. Likaisia vaatteita, lakanoita ja muuta lumppua oli hamstrattu säkkeihin. Pesemättömänä. Se haju.
      Varmasti minäkin saan nyt haukkuja, että mitä puutut toisten asioihin (samalla kun sivulauseessa kommentoidaan että ennen vanhaan pidettiin ihmisistä huolta) ja menee edellinen osittain kuuroille korville.
      Mutta sitten vielä pari juttua. Uskokaa nyt pois vaan, se välittääkö perikuntanne teistä oikeasti, ei ole riippuvainen siitä paljonko säästätte heille arvotonta krääsää kuten Nyrkkipostin vuosikertoja, mehupillejä tai rikkinäisiä vasemman jalan kenkiä. Ne muistot, pöytähopeat ja valokuva-albumit riittävät ihan hyvin. Romaniväestöllä mielestäni on yksi hyvä perinne: Kuolleen tavarat, siis kaikki, hävitetään eikä tunnearvoilla ole tuossa suhteessa mitään merkitystä eikä sillä ”jos joskus tarvis”.
      Ja sitten vielä muunlaistakin näkökulmaa. Totta on, että kirjahylly on tietynlainen sivistyksen merkki, melko junttina pitäisin ihmistä joka oikein kehuskelee ettei ole eläessään yhtäkään kirjaa lukenut. Mutta silloin kun kirjoja, lehtiä, mainoksia, sanomalehti, ohjelmalehtisiä, bussilippuja, paperitiliotteita ym. on lattiasta kattoon, tajuatteko ollenkaan minkälaisen palokuorman se muodostaa? Pehmeäkantiset kirjat totta kai vaimentavat epämiellyttävää huonekaikua joka on minimalistisessa tyylissä riesana, mutta liika on liikaa koska asuinrakennuksia ei ole sprinklattu kuten julkisia kirjastoja.

      • hamsteri1

        Joo, hamsterin vikaa on. Nyt ajattelen, että en osta enää lisää tavaraa. Käytän ,mitä on. Pari pikkuvarastoa on melko täynnä.Asunnossa on liikaa tavaraa. Kun joku tulee, tungen vain kaikki ylimääräiset komeroihin.

      • .............
        hamsteri1 kirjoitti:

        Joo, hamsterin vikaa on. Nyt ajattelen, että en osta enää lisää tavaraa. Käytän ,mitä on. Pari pikkuvarastoa on melko täynnä.Asunnossa on liikaa tavaraa. Kun joku tulee, tungen vain kaikki ylimääräiset komeroihin.

        Minulla jo pelkkä muuttaminen kohtuullisella tiheydellä on pitänyt hamstraustarpeen loitolla. Muuton yhteydessä, jos haluaa että tavarat tulevat kuljetetuksi yhdellä reissulla, kannattaa pitää määrät pieninä.

        Olen, mm. muuttanut ensin opiskelupaikkakunnalle, sitten opintojen perässä ulkomaille, takaisin palattuani vaihtanut opiskelupaikkakuntaa ja sitten valmistuttua työn perässä. Neljä muuttoa alle kymmeneen vuoteen, siinä tulee oikeasti mietittyä tarvitseeko esim. vanhoja luentomonisteita enää valmistumisen jälkeen, kun ovat sähköisessä muodossa ne tärkeimmät joka tapauksessa.

    • vbgdhhfhdgfgf

      en edes osta tavaraa mutta sitä kertyy koko ajan lisää ja juuri kun ehtii rakentaa lisää varastoa tavaroille niiin se on jo valmituessaan täynnä, mitä tämä kielii

    • hiirihansteri

      Ihan pöhkö olet. Ei se mitään ahneutta ole. Mitä arvoa on Abban pltetuilla levyillä?

      Hamstraaminen on sairaus.

    • ____________

      Äärimmäinen hamstraaminen ei todellakaan ole ekologista. Jollakulla voisi olla tavaralle käyttöä, mutta sen sijaan se seisoo tyhjänpanttina jonkun vintillä.

      Esimerkiksi eräs sukulaistätini oli sellainen, että aina kun jotakin jossakin lahjoitettiin, hän haki sen pois. Pitkänkin ajomatkan takaa. Sohvat, kaikki. Heillä oli ison talon vintillä monessa kerroksessa tavaraa ja lopulta ovesta sai enää yläosasta työntämällä tavaraa sisään. Siitä sitä sitten työnnettiin niin kauan kuin meni. En tiedä mihin sitä seuraavaksi varastoitiin.

      Tämä ääriesimerkkinä sairaalloisesta hamstraamisesta. "Säästäväisyys" ei aina ole ekologista.

      • ................

        "Äärimmäinen hamstraaminen ei todellakaan ole ekologista. Jollakulla voisi olla tavaralle käyttöä, mutta sen sijaan se seisoo tyhjänpanttina jonkun vintillä."

        Juurikin näin. Tässä ketjussa pois heittäminen on tuomittu itsekkääksi kuluttamiseksi, mutta minun mielestäni esim. kierrättäminen tai lahjoittaminen tarvitsevalle voisi olla parempi vaihtoehto.

        Esim. onko niistä nostalgisista puusuksista oikeasti iloa kenellekään, jos ne makaavat vintillä Nyrkkipostin vuosikertojen alla? Rikkinäisen jääkaapin takana?

        Sen sijaan paikallinen kesäteatteri voisi todella ilahtua kun saisi puusuksista puskafarssiinsa rekvisiittaa.

        "Esimerkiksi eräs sukulaistätini oli sellainen, että aina kun jotakin jossakin lahjoitettiin, hän haki sen pois. Pitkänkin ajomatkan takaa. Sohvat, kaikki."

        Tämäkään ei ole kovin mukava yhtälö. Ajomatkat ja kaikki. Satasen takki ei ole järkevä ostos vaikka sen saisi kolmella kympillä, jos takille ei ole käyttöä.

      • Näin täällä
        ................ kirjoitti:

        "Äärimmäinen hamstraaminen ei todellakaan ole ekologista. Jollakulla voisi olla tavaralle käyttöä, mutta sen sijaan se seisoo tyhjänpanttina jonkun vintillä."

        Juurikin näin. Tässä ketjussa pois heittäminen on tuomittu itsekkääksi kuluttamiseksi, mutta minun mielestäni esim. kierrättäminen tai lahjoittaminen tarvitsevalle voisi olla parempi vaihtoehto.

        Esim. onko niistä nostalgisista puusuksista oikeasti iloa kenellekään, jos ne makaavat vintillä Nyrkkipostin vuosikertojen alla? Rikkinäisen jääkaapin takana?

        Sen sijaan paikallinen kesäteatteri voisi todella ilahtua kun saisi puusuksista puskafarssiinsa rekvisiittaa.

        "Esimerkiksi eräs sukulaistätini oli sellainen, että aina kun jotakin jossakin lahjoitettiin, hän haki sen pois. Pitkänkin ajomatkan takaa. Sohvat, kaikki."

        Tämäkään ei ole kovin mukava yhtälö. Ajomatkat ja kaikki. Satasen takki ei ole järkevä ostos vaikka sen saisi kolmella kympillä, jos takille ei ole käyttöä.

        Mulla kanssa vanhemmat hamstraajia. Ne kerää kyllä kaiken kun ilmaiseksi saa. Kuitenkin näillä on sen verran järkeä, että kaikki on siistissä järjestyksessä. Kaikki on kyllä lajiteltu kuin armeijassa ja se kokonaisuuskaan ei näytä hullummalta. Varastotilan tarve on suunnaton ja niitä pömpeleitä on pitkin pihapiiriä. Ainoo mikä ärsyttää, on että ne ei koskaan raaski ostaa mitään laatutuotetta. Huonekaluja ei ole oikein ostettu ikinä. Kaikki on jostain löydetty. Toisaalta itse olen tehnyt hyviä löytöjä kun penkaa niiden varastoja. Paljon on sellaista hyvää 70-80 luvun kamaa!

    • kmis

      Minulla on vähän tuota vikaa tosin aika lievänä versiona. Ei ole mitään pakonomaista tarvetta hamstrata tavaraa, mutta jo olemassa olevasta on toisinaan aika vaikea päästä eroon. Kaipa siinä yhdistävät voimansa laiskuus ja jonkinlainen lapsenomainen toive siitä, että asiat pysyisivät aina samoina. Toisinaan skarppaan ja saan tavaraa heitettyä pois, mutta tämä ei ole mitään itsestäänselvää.

      Kumminkin tunnistan tämän ominaisuuden itsessäni ja pyrin olemaan hankkimatta mitään ylimääräistä tavaraa. Kirjatkin mielummin sähköisinä. Eivät vie ainakaan fyysistä tilaa siellä pilvipalvelimella/kovalevyllä/lukulaitteen muistissa.

    • ääliö

      ne on muistoja ääliö

      • HD3000

        Eilen syöty jogurttipurkkiko muisto, jep jep, nämä mä säästän lapsenlapsille ja niitten lapsille.

      • Keräily on harrastus
        HD3000 kirjoitti:

        Eilen syöty jogurttipurkkiko muisto, jep jep, nämä mä säästän lapsenlapsille ja niitten lapsille.

        HD3000 Sinulle !
        Säästä myös" mahtipuheesi" lapsillesi ja lapsiesi lapsille jos Sinulla sattuu lapsia ylipäätään olemaan.
        Vanha sanonta kuuluu: "Komiaa puhetta köyhältä tyttöparalta" :).

      • ..................

        Muistoja mistä?

        Et ole ilmeisesti ollut tekemisissä koskaan sairaalloisen hamstraajan kanssa? Tiedätkö yhtään minkälainen haju siitäkin lähtee kun edes vanhentuneita elintarvikkeita ei voi heittää pois? Sellainen on jo ihan terveysriski.

      • HD3000
        Keräily on harrastus kirjoitti:

        HD3000 Sinulle !
        Säästä myös" mahtipuheesi" lapsillesi ja lapsiesi lapsille jos Sinulla sattuu lapsia ylipäätään olemaan.
        Vanha sanonta kuuluu: "Komiaa puhetta köyhältä tyttöparalta" :).

        Onneksi en pidä lapsista. Sinuna hakisin apua.

      • Keräily on harrastus
        HD3000 kirjoitti:

        Onneksi en pidä lapsista. Sinuna hakisin apua.

        HD3000 :lle
        Tuokin kertoo jo aika paljon Sinusta,mutta toivotan Sinulle Hyvää kesänjatkoa ja muutenkin onnea ja menestystä elämääsi tyttö hyvä,en muistele pahalla.

      • HD3000
        Keräily on harrastus kirjoitti:

        HD3000 :lle
        Tuokin kertoo jo aika paljon Sinusta,mutta toivotan Sinulle Hyvää kesänjatkoa ja muutenkin onnea ja menestystä elämääsi tyttö hyvä,en muistele pahalla.

        Vanhat jouluservetit, pillit ( 6kpl ), kattilan kannet ( ilman kattiloita.. Onnea elämäsi keräilyysi!

    • Tässänyteijärkeäollu

      Kaikilla on mielipiteensä yms, mutta kaikkein eniten minua yleensäkin näissä keskustelussa ärsyttää nuorten ihmisten lokerointi yhteen isoon lokeroon, jossa kaikki ovat avuttomia, eivätkä kunnioita vanhempia saati heidän arvojaan. Voi olla, että on monia "Stadin-pissiksiä", joiden toisessa kädessä on iPhone ja toisessa Starbucksin joku vitun kallis kahvi ja päivän tärkein työ on saada itsestä instagramiin kuva, mutta on myös meitä, jotka asumme maalla (tottakai kaikki "passatut" porsaat eivät asu kaupungeissa, on heitä maallakin ja kaupungeissa on ajattelevaisia yksilöitä) joilla ei ole koskaan ollut mahdollisuutta shoppailuun kun 2 kertaa vuodessa, meitä jotka saimme vasta myöhemmällä iällä rahaa vaatteisiin yms.. Ja meitä, jotka käymme isovanhempien ja isoisovanhempien luona siivoamassa ja tätien luona lastenvahtina vailla palkkaa. Tunnistan itse olevani ehkä vähän hamstraaja, kun säilön kaikki pienetkin langanpätkät askerteluun, mutta ainakin tiedän rahan arvon. Nyt minä en tiedä itsekään mitä tällä viestillä haen, mutta antakaa ihmisten päättää itse omista tavaroistaan, kunhan he eivät siihen tavaraan huku. Ja se on kyllä totta että iäkkään ihmisen valtavat hamstrausvuoret jäävät jälkeläisille, mutta loppujen lopuksi kyllä siitä tavarasta aina eroon pääsee joko kierrättämällä tai ottamalla itselle tai sitten vain lyömällä roskiin.

    • kokemusta on

      Keräily eli ns. himohamstraus on sairaus, jos he eivät ole raskineet edes rikkinäisisitä tai käyttämättömistä tavaroista luopua. Itse olen jo monet muutot käynyt läpi ja joka muuton aikana heitän kaatopaikalle tavaraa, vien kirppikselle joutavat sekä ehjät jne. Kannattaisi varovasti ehdottaa heille psykiatrisen avun tarvetta, heitä kuitenkaan loukkaamatta. Normaalia tuollainen ei ole.

    • epävarma elämä

      Moni kerää tavaraa ja ei raaski lupua siitä, vaikka tavaraa ei olisi tarvinut kymmeneen vuoteen, mutta jos sen tavaran hävittää, niin sitten tavaraa ei olekaan, kun sitä joskus voi tarvita.
      Moni säästää tavaraa myös pahanpäivän varalle ja varsinkin tällaisina aikoina, kun valtion talous on hoidettu romahduksen ja konkurssin partaalle, niin mikään ei ole enää varmaa eli yks kaks voi pudota täysin tulottomaksi ja silloin on hyvä olla säästössä rahaa sekä tavaraa.
      Valiton on itse syypää siihen, etteivät ihmiset enää uskalla laittaa rahaa kulutukseen, koska työmarkkinoilla tilanne on epävarma ja ei perustoimeentulokaan ole mitenkään varma, että sitä edes saisi edes tulottomana.

    • sarjakarja

      Itse haluan kääntää elämäni sellaiseksi, että tarvittaessa kaikki pienikokoinen irtain omaisuuteni mahtuun pariin muuttolaatikkoon. Joo joo, tiedän kyllä että huonekalut eivät kuulu tähän settiin, mutta ylimääräinen tarvitsematon tavara ahdistaa. En halua kuolemani jälkeen jättäväni mitään rahallisesti arvokasta, vaan käytän mieluummin eläessäni kaiken, ihan itseeni itsekkäästi. Sukulaiset jos haluavat vastoin tahtoani järjestää massiiviset kekkerit ja hautajaiset niin saavat niin tehdä, minulle riittää että muistavat hyvällä sitten aikanaan.
      Jos täällä sattuu kuulolla olemaan joku joka on onnistunut karsimaan tavaransa ja elämänsä kaikesta turhasta tavarasta, postaa jotain pikkuvinkkejä miten tässä onnistuisi, ilman että eläisi kuitenkaan turhaan askeettisesti. Tarkoitus ei ole se että omistan yhden armeijan ylijäämävarastosta hommatun lusikka-haarukka-veitsi yhdistelmän mutta en tarvitse mitään 12 hengen hopeasettiäkään.

      • m76...

        Perusvehkeillä, jos sinkku. Pöytä, sänky, sohva, pieni kirjahylly, televisio, radio, tietokone, polkypyörä, auto. Itsestään on sitten kiinni miten paljolla tai vähällä aikoo elää. Yllättävän vähilläkin tavaroilla tulee toimeen! Tietenkin harrastusvälineet tuovat iloa ja luksusta elämään, polkupyörä, vene, lentokone? Itse panostaisin näihin harrastuksiin enemmän, muuten riittää pöytä ja sänky taso kotona.

      • sarjakarja
        m76... kirjoitti:

        Perusvehkeillä, jos sinkku. Pöytä, sänky, sohva, pieni kirjahylly, televisio, radio, tietokone, polkypyörä, auto. Itsestään on sitten kiinni miten paljolla tai vähällä aikoo elää. Yllättävän vähilläkin tavaroilla tulee toimeen! Tietenkin harrastusvälineet tuovat iloa ja luksusta elämään, polkupyörä, vene, lentokone? Itse panostaisin näihin harrastuksiin enemmän, muuten riittää pöytä ja sänky taso kotona.

        Tätä juuri tarkoitan. Ne huonekalut mitä sinänsä tarvitsee, jotain shampoota ja ruokaa kaapeista kun löytyy niin eiköhän se riitä sinkulle. Jonkinlaista matkalaukkuelämää tuli elettyä pari vuotta niin huomasi kummasti että ei sitä tosiaan tarvitse kovin kummoista että pystyy elämään ja jää nekin rahat juuri noihin harrastuksiin tuhlata. PItkään on tullut pohdittua jos ostaisi jonkinlaisen kunnon padan, jota voisi huoletta käyttää uunissa ja liedellä, joka sopisi niin keitolle, paistille kuin puurollekin. Tämä siis esimerkkinä siitä miten voisi heivata tavaraa ja vaihtaa käytännöllisempään.

    • -hamsteri-

      Nuorempana minulla oli pakkomielle hamstrata viinaa. Juoda en koskaan raaskinut. Viinaa oli vaikka missä. Mökillä halkopinon takana ja saunan ullakolla puruissa. Töissäkin pukukaappi täynnä. Eukko ei tiennyt asiasta mitään.
      Sitten kun eukko lähti sitä kuppaavan muta****** mukaan niin olipa mukava tissutella varastot pois. Hä, hää.

    • dfhrt

      Jos vaikka sattuis joskus tarviimaan. Omalla kohdalla tulee mieleen ongelma hajonnut ruohonleikkuri ja nuukuuksissa uuden oston välttäminen. Ratkaisu: varastoon oli jäänyt kaksi vanhaa ruohonleikkuria odottamaan aikaa tulevaa toisesta oli moottori huonossa kunnossa ja toisessa oli runko viottunut, yhdistämällä näistä viallisista koneista ehjät osat saatiin toimiva leikkuri. Lisäksi caravan likkureissa on yleensä ongelmia korkeuden säätöön tarvittavien jousien kanssa Ratkaisu löytyi vanhoista trampoliinin jousista.

    • ongelmaton

      Toiset hamstraa turhia tavaroita ja toiset hamstraa itselleen kaikenlaisia harmeja ja ongelmia milloin mistäkin. Kumpaan joukkoon tahdot kuulua?

    • Kaatopaikalle

      Itse ryhdistäydyin ja nakkelin pahvilaatikot kaatopaikalle. En katsonut ollenkaan mitä niissä on sisällä, että ei tule "tätäkin voi vielä tarvita" oloa.

      • arvot kohdalleen

        Vieläkö Suomessa, modernina aikana vuonna 2014 on olemassa kaatopaikkoja, joihin nakataan kaikki taivaan ja maan väliltä? Miten voi olla niin pussissa kasvanut että ei ymmärrä keräilyn perustarkoitusta?

        "Kaatopaikalle" toivon todellakin että tuo sana puhdistetaan jo suomenkielestä kokonaan pois. Voin ymmärtää sen väärin ja luulla että todellakin laitoit kaikki roskiin ja poltettaviksi!!!

        Jo on niin monta paikkaa, mihin voi lahjoittaa, mielestään ylimääräiset tavarat pois, niin miksi ne pitäisi hävittää kokonaan?
        Eletään globaalin ympäristön tuhoutumisen aikaa ja ilmasto-olosuhtteet vain pahenee koko ajan niin, miten joku voi olla sellainen taulapää" että pitää hävittää omat ylijäämätuotteet, eikä voi niitä lahjoittaa, niitä tarvitsevalle???
        "Yksi voi tehdä paljon, monta voi tehdä vielä enemmän" Tuo koskee sekä hävittämistä että säästämistä, olipa kyse luonnosta tai jostain pienestä määrästä, esim. pesuainetta.

        Toivon todellakin että ihmiset saavat harrastaa vapaasti säästämistä, jos kokevat sen hyväksi itselleen ja ympärillä oleville. Harvemmin olen kuullut että säästäminen olisi jollekin vahingollista!

    • Täti-ikäinen

      Itse kun olen tyhjentänyt isovanhempien ja vanhempien romut -niin oma koti on todella askeettinen. En shoppaile mitään. Kun jotain uutta tuon, vanhaa vien pois. Ostaminen on kivaa,juu. Ja kaapit täyttyy kirppislöydöistä ym. Tavaran kuljettaminen kaatopaikalle on vaivalloista ja kallista-jätetään omiin nurkkiin. Hyvä syy asua isossa asunnossa: mihin kaikki tavarat mahtuisivat...Nuoretkin rakentavat isoja taloja että tavaroille on tilaa-tai jopa vuokrtataan varasto tavaroille.

    • hamsu

      Ei se ahneutta aina ole, vaan voi olla sitäkin, että haluaa säilyttää tavaroita, joilla on muistoarvoa.

      En tiedä minkä ikäinen isäsi on, mutta vanhempaan etenkin maalla varttuneeseen sukupolveen on myös tiukasti iskostettu se, että mitään ei saa heittää menemään, koska voi vielä tarvita. Se on ennen vanhaan maalaisoloissa ollut järkevä oppi, ja maalla on ollut jos mitä liiteriä ja navetan vinttiä, jossa rompetta säilyttää.

      Odotas muutama kymmenen vuotta, niin sinullakin alkaa olla älyttömiä tapoja, jotka olet nuorena oppinut ja joista et osaa luopua.

    • Kirvesmiehen muija

      Kyllä tuollaiset juontaa meidän menneisyydestä. On sanottu että käyttökelpoista ei saa heittää ja kyllä tavara itsensä kauppaa. Moni on nähny puutetta aikanaan ja ei halua sitten heittää käyttökelpoista pois. Näin siksi että sitä voi joku vielä tarvita. Mutta ei halua sitä lähteä kauppaamaankaan.

      Mutta ei sinun pidä murhetta kantaa isäsi tavaramäärästä. Lakaistaan me vain ensin omat portaat ja mennään sitten toisten portaita luutimaan.

    • kumimono

      Mutta jos vielä tartten tuota paritonta rantasandaalia....

      (Sen voisi itseasiassa pistää vaikka kaapinoveen, jokin pullo pysyisi siinä hyvin.)

    • mukavuudenhaluinen

      itse ostan kaupasta kaiken uutena ja roudaan vanhat romut roskikseen en voisi kuvitella nukkuvani jossain kirpparilta ostulla patjalla tai lakanalla.

    • 445566

      hamstraus on käsittääkseni sitä, että ostaa samaa tavaraa vaikka kuinka paljon...esim. vaikka jonkinlainen kukkamaljakko, niin sitä samaa ostaa kymmenen tai enemmänkin... se on hamstrausta, mutta jos ostaa kymmenen erilaista kukkamaljakkoa niin se taas on keräilyä.

    • Surutta pois vaan

      Minäpä kerron ex-miehestäni. Hän on alta neljänkymmenen eli ei mikään ukonkäppänä. Ehdimme olla yhdessä 8 vuotta ja voi elämä sitä turhan tavaran määrää. Ymmärrä täysin, jos joku säästää ruuveja tai nappeja tai ylipäänsä jotain kohtuullisen kokoista. Meidän piti kaksi kertaa muuttaa isompaan asuntoon, että kaikki se roju saatiin johonki ängettyä! Minä karsin omia tavaroitani ja ihmettelin, kun silti kaapit täyttyi uudestaan ja uudestaan. Ukko vaan hamstrasi. Ja jos jotain sitten tarvitsi ja ukolta kysyi, että mistä löytyy, niin eihän se tiennyt.

      Tällaista tavaraa meille siis kertyi: kaappeja (arkistokaappi ja muita toimistokalusteita 5kpl), tietokoneen näyttöjä näppiksiä (nämä vielä ymmärsin), kaikenlaisia patjanpalasia (?!?!), ammattikäyttöön oleva tulostin, urheiluvälineitä kuten rullaluistimet, kiekkokamat (ukko makasi sohvalla, ei urheillut)... Lisäksi tietenki joka lippu lappu ja sälä piti laittaa "talteen" eli jättää lähimpään potentiaaliseen säilytyspaikkaan ja siellä ne sitten saivat kukoistaa ja kasvaa.

      Kyllä minusta on järkevää miettiä, mitä oikeasti tarvitsee ja jos sitä ylimääräistä roinaa on, niin surutta pois. Kierrätykseen kelpaa moni tavara ja siellä niille on käyttöä. Sitten jos itse taas on jotain vailla, niin hankkii sitten tarpeeseen. Se on taloudellista. Ja siinä välttää sen ahdistuksen mikä kaikesta siitä ylimääräisestä tavarasta tulee.

    • näyttää siltä että

      No ei kyllä ahneudesta vaan päinvastoin nuukuudesta. Ei kaikki raski laittaa käyttökelpoista tavaraa roskiin.

      • tulkintaa

        On eri asia, onko tavara käyttökelpoinen tai tarvitseeko henkilö sitä todellisuudessa. Käyttökelpoistakaan tavaraa ei kannata säilöä, jos sitä ei tarvitse pitkään aikaan.

        Jotkut selittelevät tavaroiden hamstaamista esimerkiksi "varaosilla", mutta se on hölmöä. Ei ne varaosat niin paljon maksa ja noiden tavaroiden myynnillä saisi yleensä kymmeniä (ellei peräti satoja) vastaavia varaosia. Ja kannattaa muistaa, että tavaroiden säilöminen myös maksaa. Joko tavaroita varten rakennetaan varastoja, ostetaan isompi talo tai jopa vuokrataan varastotilaa. Varsinkaan kahdessa viimeisessä ei ole mitään järkeä, vuokravarastoissa olevat tavarat eivät yleensä vastaa arvoltaan edes vuoden vuokraa ja isoissa kaupungeissa jokainen ylimääräinen neliö maksaa tuhansia euroja jo ostettaessa ja ylimääräinen tila maksaa myös jokainen kuukausi ylimääräistä (lämmitys, korkeampi vastike jne).

    • Rouva, isolla R:ällä

      Tyhjensin sinkkutätini kaksiokotia, hänen kuoltuaan ja testamentattuaan omaisuutensa mulle.
      Voi herramunjee, mitä tavaraa mahtui kaksioon! Kolme kaapillista kertakäyttöastioita, monen kymmenen vuoden vanhoja kirpparivaatteita, joita en koskaan ollut nähnyt hänen päällään.
      Pistin mieheni tyhjentämään häkkivaraston, koska astmaattisena en voinut sinne edes mennä. Hän oli avannut jonkun pukupussin ja sieltä oli lennellyt jotain siivekkäitä...
      Pakastin oli täynnä vanhaa ruokaa, mm. palasteltuja, ilmeisesti banaanin palasia?

      Toivottavasti minulle ei tartu tätini säilömisvimma. Sääliksi käy lapsiani, jos tarttuu.
      Äitini osaa sentään luopua vanhoista kamppeistaan, joten hänen huushollinsa perkaaminen käy ilmeisen sutjakkaasti, siis jos minä olen sitä tekemässä. Aika näyttää...

      Omalla perheelläni on 250 neliöinen ok.talo, jossa on paljon säilytystilaa.
      Saamme aika-ajoin "pistoksen", että varastoja täytyy tyhjentää sinne kertyneestä roinasta. Siinä innossa kaatikselle menee muka tarpeellistakin tavaraa.

      Tämä kirjoitukseni tahtoo sanoa sitä, että jokaiselle omat tavarat on "rakkaita tai ainakin tarpeellisia", muiden ei sitten niinkään.

      Mieheni osti meille tänne muutettuamme uudet olohuoneen kalusteet, siitä on nyt 25 vuotta aikaa. Se ihana italialainen sohvakalusto verhoiltiin neljästi, kunnes kyllästyin totaalisesti viime syksynä ja ostin uuden kaluston. Siitä väännettiin muutama vuosi kättä.
      Sillä ehdolla, että se vanha säilytetään. Ok. Se säilyy nyt yhdessä makkarissa, joka on tupaten täynnä kahdesta sohvatuolista, sohvapöydästä ja sohvasta.
      Eipä tuo ole siellä käynyt tunnelmoimassa.
      Uudella sohvalla on kuulemma huono istua! Seisokoon sitten, mua ei haittaa...
      Mä tykkään. Nyt olen saanut puhuttua uuden ruokailuryhmän, kai?

      Olen omillani toimeen tuleva, joten voisin tietenkin mennä kalusteliikkeeseen ja ostaa uuden, kysymättä häneltä yhtikäs mitään. Yritän...kuitenkin olla ME, joten manipulaatio on se paras ase.
      Saas näkee koska uusi ryhmä on talossa, mielestäni ei vie kauaakaan, nyt on pieniä myöntymisen merkkejä. Hyvä niin...

    • paikat siistiksi

      Kyllä meillekkin on jonkun verran tavaraa kertynyt. En koe niihin mitään tunnesidettä, mutta osa on sellaisia, että niillä saattaa olla jonkun euron arvo. No jos hävitän muutaman euron tai vaikka muutaman sadankin euron edestä tavaraa, niin eihän sillä oikeasti ole mitään merkitystä. Pitääpä tässä alkaakkin laittamaan tavaraa sivuun ja pyytää sitten poika katsomaan josko hän haluaa jotakin ja loput kaverille joka pitää toisinaan kirpputoria.

      • vanhat huonekalut

        Viimevuosisadan alun huonekalutkin jotka vielä 40-vuotta sitten olivat jonkin arvoisia ovat nykypäivänä lähes arvottomia. Ei niitä ns. tyylikalusteita kannata säilyttää elleivät ole 200-300 vuotta vanhoja. On ne niin epäkäytännöllisiä ja epämukavia käytössä.

    • prinsiippias

      Olen katsellut televisiosta noita hamstraus-ohjelmia ja vaikea on käsittää sitä vimmaa johonkin täysin arvottomaan roinaan.
      Rikkinäiset kodinkoneet täyttävät monen ihmisen kerrostaloasunnon verkkokellarinkin.

      Miksi,sopii kysyä??

      Itselleni kertyi vuosia käsityötarvikkeita. Ostin kankaita ja kamaa aikanaan,mutta sitten tajusin,ettei tilat riitä.
      Vähensin rompetta aika roimasti.

      Tosin ostaminenkaan ei huippukalliiksi tullut,sillä kirppareiltahan kamaa löytyi.
      Esim pitkiä vetoketjuja,joita sai ostamalla ulkoiluhousuja,joissa oli sellaiset. Ne on tallessa vieläkin,sillä niitä ei saa mistään Suomessa enään.
      Kankaita ja tarvikkeita heitin viime keväänä pois säkkitolkulla.

      Vieläkin kämpässä on liikaa roinaa,koska mies ei vaan suostu vähentämään omiaan.
      Olemme asuneet yhdessä vuodesta 1986,mutta nyt alkaa hermo kirraamaan kun mikään ei muutu,eikä kama vähene.

      Koen olevani ainoa,joka tekee uhrauksia yhteisen kodin eteen...

      Mutta te muut,jotka siivoatte mm perikunnan tai suvun tiloja,tai omianne : Olkaa tarkkoina ja ottakaa selvää korujen ja kamojen ervoista.
      Arvokamaa saattaa löytyä ihan oudoistakin paikoista.
      Esim romuhopeana ei kannata myydä mitä tahansa,sillä joidenkin korujen arvo voi olla moninkertainen sellaisenaan.

      Selvittäkää aina kamojen arvo ennen kaatopaikalle vientiä sillä kamoille voi olla rahallista arvoa keräilijöiden piirissä ja osa kulttuuria voi jäädä kadoksiin jos kamat noin vain tungetaan jätelavalle.

    • HHUHUH

      Eihän tuo ole ahneutta vaan hamstraushimoa eli sairaus itsessään, tuohonkin saa apua.

      • kungpao

        no joo.. kaiken huipun päälle vierittää sitten muitten ihmisten taakaksi kaikki tavarat.

    • Anonyymi

      Pirullinen tauti tämä säästäminen " jos kuitenkin joskus tätä tarvitsen ja sitten säästän rahaa kun ei tarvitse kaupasta ostaa " Vitun paskat, 90 prosenttia niistä säästetyistä tavaroista on edelleen käyttämättä 10 vuoden päästä. Se on muistutus siitä että loppujen lopuksi tarvitsemme hyvin vähän tavaraa elääksemme.
      Tavaroiden säästäminen on taitolaji joista täytyy tietää jo talteen laittaessa missä ja milloin sitä tavaraa tarvitaan. Jos kohdetta ei ole niin pois vaan kierrätykseen tai myyntiin.

    Ketjusta on poistettu 4 sääntöjenvastaista viestiä.

    Takaisin ylös

    Luetuimmat keskustelut

    1. Tykkään sinusta ikuisesti

      Olet niin mukava ja ihana ihminen rakas. ❤️
      Ikävä
      22
      6766

    2. Jouluinen bonus VB:ltä 250 ilmaiskierrosta 0x kierrätys min 20e talletuksella

      No nyt pätkähti! Ainutlaatuinen tarjous VB:ltä. 250 ilmaiskierrosta peliin Blue Fortune, 0x kierrätys ja minimitalletus
      Kasinopelit
      0
      4697

    3. Minä häviän tämän taistelun

      Ikä tekee tehtävänsä. En enää miellytä silmääsi.
      Ikävä
      61
      3786

    4. Kirjoita yhdellä sanalla

      Joku meihin liittyvä asia, mitä muut ei tiedä. Sen jälkeen laitan sulle wappiviestin
      Ikävä
      229
      2958

    5. Minua nainen harmittaa, että en pääse sun rahoihin käsiksi

      En pysty myöskään pilaamaan elämääsi niin kauan kun sulla on fuck off pääomaa. Harmittaa myös etten tiedä kuinka paljon
      Ikävä
      36
      2763

    6. Onko muita oman polkunsa kulkijoita

      Jotka ei oikein pärjää kenenkään kanssa eli on niin omat ajatukset ja omat mielenkiinnon kohteet yms. On tavallaan sella
      Iisalmi
      45
      2546

    7. Sydän karrella

      Jos yritän olla niin rehellinen kuin pystyn paljastamatta mitään tärkeää. Ensiksi mä huomasin sun tuijottavan mua. Ihme
      Ihastuminen
      26
      2445

    8. Miksi halusit

      Tällaisen suhteen?
      Ikävä
      40
      1813

    9. Olet hyvin erilainen

      Herkempi, ajattelevaisempi. Toisaalta taas hyvin varma siitä mitä haluat. Et anna yhtään periksi. Osaat myös ilkeillä ja
      Ikävä
      73
      1777

    10. Jos jokin ihme

      Tapahtuisi huomenna niin mikä se olisi sinun elämässäsi?
      Ikävä
      25
      1745
    Aihe
    TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt