Jotta en suotta jatkaisi Jaakobin aloittamaa ketjua, aloitan uuden koskien todisteita. Sitä siis, mikä on todiste ja miksi se on todiste. Jaakob väittää ketjussa ”todisteiden valtameri” aivan kaiken, mitä havaitaan ympärillä, todistavan jumalasta ja juuri Raamatun Jahve Jumalasta. Näin:
”Jokainen hiekanjyvä, havuneulanen, männynkäpy ja puun lehti on todiste Jumalasta.
Yksikään lintu ei lennä, kala ei ui, eikä ihminen kävele askeltakaan ilman Jumalaa.”
Mutta Jaakob epäonnistuu ja on toistuvasti ennenkin epäonnistunut pelkän väitteen lisäksi osoittamaan, miksi ja miten kaikki ympärillämme todistaa Jumalasta. Ja kun tämä jää osoittamatta, kysymyksessä on pelkkä tyhjä, merkityksetön ja turha väite. Otetaan Jaakobia varten hyyyvin yksinkertainen esimerkki tähän.
On esitetty syytös, että Jaska on murtautunut R-kioskiin ja varastanut sieltä tupakkaa ja kaljaa. Todisteena tästä on esitetty kioskin lattialta löytyneet likaisten lenkkarien jäljet. Ovatko nämä lenkkarinjäljet sellaisenaan todiste Jaskan syyllisyydestä? No eivätpä tietenkään, vaikka itse ylikomisario niin väittäisi;)
Pitää pystyä ensin todistamaan, miten ne lenkkarinjäljet liittyvät Jaskaan. Että ne ovat juuri Jaskan lenkkarien jäljet. Muuten ne ovat todisteina arvottomat.
Tämä sama vika esiintyy aina kaikkien muidenkin uskovaisten jumalatodisteissa, poikkeuksetta. Koskaan ei uskovainen onnistu millään konstilla osoittamaan jumalatodisteensa viittaavan edes johonkin jumaluuteen, saati sitten Jahveen. Aivan niin kuin lenkkarinjälkien olemassaolo voi viitata mihin tahansa kulkijaan, ei välttämättä edes murtomieheen, eikä ole todiste ilman selvää yhteyttä Jaskaan, erilaisten luonnonilmiöiden olemassaolo ei sellaisenaan viittaa jumaluuteen. ”Tuo tuossa on olemassa, en ymmärrä miten se on siihen tullut, joten jumalan on täytynyt luoda se” on hyvin, hyvin alkeellista ajattelua.
”Jokainen hiekanjyvä, havuneulanen, männynkäpy ja puun lehti on todiste Jumalasta.
Yksikään lintu ei lennä, kala ei ui, eikä ihminen kävele askeltakaan ilman Jumalaa.”
Mutta Jaakob epäonnistuu ja on toistuvasti ennenkin epäonnistunut pelkän väitteen lisäksi osoittamaan, miksi ja miten kaikki ympärillämme todistaa Jumalasta. Ja kun tämä jää osoittamatta, kysymyksessä on pelkkä tyhjä, merkityksetön ja turha väite. Otetaan Jaakobia varten hyyyvin yksinkertainen esimerkki tähän.
On esitetty syytös, että Jaska on murtautunut R-kioskiin ja varastanut sieltä tupakkaa ja kaljaa. Todisteena tästä on esitetty kioskin lattialta löytyneet likaisten lenkkarien jäljet. Ovatko nämä lenkkarinjäljet sellaisenaan todiste Jaskan syyllisyydestä? No eivätpä tietenkään, vaikka itse ylikomisario niin väittäisi;)
Pitää pystyä ensin todistamaan, miten ne lenkkarinjäljet liittyvät Jaskaan. Että ne ovat juuri Jaskan lenkkarien jäljet. Muuten ne ovat todisteina arvottomat.
Tämä sama vika esiintyy aina kaikkien muidenkin uskovaisten jumalatodisteissa, poikkeuksetta. Koskaan ei uskovainen onnistu millään konstilla osoittamaan jumalatodisteensa viittaavan edes johonkin jumaluuteen, saati sitten Jahveen. Aivan niin kuin lenkkarinjälkien olemassaolo voi viitata mihin tahansa kulkijaan, ei välttämättä edes murtomieheen, eikä ole todiste ilman selvää yhteyttä Jaskaan, erilaisten luonnonilmiöiden olemassaolo ei sellaisenaan viittaa jumaluuteen. ”Tuo tuossa on olemassa, en ymmärrä miten se on siihen tullut, joten jumalan on täytynyt luoda se” on hyvin, hyvin alkeellista ajattelua.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Aukkojen jumala on yksi hihhuleiden säälittävimmistä typeryyksistä.
"En ymmärrä tätä, joten sen täytyy olla Jumalan aikaansaannos".
Jaakobin megalomaaninen tyhmyys ja sivistymättömyys ja lähes täydellinen tietämättömyys kaikesta näkyy siinä, että hän näkee kaikessa jumalan, koska ei tiedä eikä ymmärrä mistään mitään. Aukkoja päässä = aukkojen jumala.
Sellaisia ne hihhulit ovat, säälittäviä jälkeenjääneitä pölvästejä.
Toinen typeryys, minkä usein huomaa, on se, että ateisti ei näe todisteita Jumalasta koska ei tahdo nähdä. Ikäänkuin oikean, kelvollisen todisteen näkyminen muka jotenkin riippuisi tahdosta.
Tiedemiehet esimerkiksi ovat historian aikana useaankin kertaan joutuneet hyvinkin vastentahtoisesti myöntämään jonkun hypoteesin pitävän tosiaan paikkansa, kun eivät ole todisteiden edessä muuta voineet. Ja tässä onkin hihhuliuskon ja tietellisen ajattelun oleellinen ero. Hihhuliuskossa omiin uskomuksiin sopimattomat todisteet kiistetään.
Saattaa olla, että joissakin toisissa uskonoissa uskotaan jonkun toisen mallin olevan kaiken takana. Kyse on siis uskomuksista. Eli voisi väittää yhtä tosissaan, että Kumulumpu loi kaiken mitä on. Eikä kellään ole siihen mitään vastaansanomista.
Ja moni sitten vielä uskookin ihan tosissaan. Aivan kuten Jaakob "Jumalaansa", eikä näe omaa järjettömyyttään ja ala-arvoisia todisteita ja perusteluitaan. Kumulumpu on kaiken takana, ja se on pantu kaikkien ihmisten sisimpään. Älä tahallaan ole uskomatta.
Perusogelma lienee se että Jaakobilla on uskonnollinen kokemus jonka pohjalta hän uskoo niin Jumalan kuin Raamatunkin ehdottomaan luotettavuuteen ja toisaalta Raamattu periaatteessa nimenomaan väittää että luomakunta todistaa Jahvesta.
Jaakobin on täten hyväksyttävä asia vaikka kuinka olisi todisteita siitä ettei näin selvästikään ole. Eihän se Raamattu ja Jumala voi olla mitenkään väärässä ja tämän tilanteen pitämiseksi Jaakob on valmis keksimään vaikka mitä selityksiä.
Tokihan Jaakob yrittää puolustaa sitä luotu maailma todistaa nimenomaan Jahvesta sillä ettei muka muita mahdollisia Luojia ole olemassa. Ja miksei muita luomiskykyisiä tahoja ole olemassa? Koska Raamattu niin sanoo. Ja millä perusteella Raamattu on luotettava tietolähde? Koska Jaakobilla on uskonnollinen kokemus siitä että Raamattu on hänelle todistettu totuudeksi. Ja millä perusteella tuo Jaakobin kokemus on luotettava? Koska se Jaakobista tuntui luotettavalta. Millä perusteella voimme luottaa Jaakobin tunteisiin? Emme millään vaan tarvitsemme oikeasti todisteita tai edes jotain kunnon näyttöä siitä että Jaakobin tuntemat asiat oikeasti pitäisivät paikkansa.
"Perusogelma lienee se että Jaakobilla on uskonnollinen kokemus jonka pohjalta hän uskoo niin Jumalan kuin Raamatunkin ehdottomaan luotettavuuteen..."
Tässä asiassa on mielestäni toinen puoli, josta kirjoitinkin taannoin kreationismipalstalle. Käsittelen siinä kreationismia, mutta pätee se yleensäkin Raamatun kirjaimelliseen paikkansapitävyyteen uskomiseen:
"Lähes poikkeuksetta (on niitäkin, jotka ovat vain tietämättömiä) länsimaissa kreationisti kuuluu johonkin sellaiseen uskonnolliseen ryhmään, jonka opeissa kirjaimellinen uskonnollisen tekstin tulkinta on pelastusedellytys. Tai on omassa uskonkäsityksessään päätynyt sellaiseen oppiin. Esim. Raamatun tai Koraanin luomiskertomukseen pitää välttämättä uskoa kirjaimellisesti, muuten on harhaopissa ja joutuu kadotukseen.
Yleensä jo pienenkin epäilyksen päästäminen mieleen on näiden oppien mukaan sielunvihollisen eksytykselle antautumista ja synti. Se vaarantaa pahasti taivaaseen pääsyn. Tällaista epäilystä, ”kiusausta” pitääkin näissä opeissa aktiivisesti vastustaa.
Tässä on se perimmäinen syy, miksi kreationisti niin kiivaasti kiistää evoluution ja suorastaan epätoivon vimmalla pyrkii osoittamaan sen valheeksi. Ainakin itselleen, jos ei muita pystyisikään vakuuttamaan. Niin kauan, kuin ihminen uskoo vakaasti iäisyytensä olevan siitä kiinni, uskooko pyhän kirjan tekstit kirjaimellisesti tosiksi, hänen on pakko tarrautua tähän uskoon kaikin voimin pelastautuakseen kadotuksesta.
Siinä tilanteessa evoluution todisteet eivät merkitse enää mitään, vaan jokaiseen vähänkään vastatodisteelta näyttävään tarrataan epätoivoisesti. Usein kuvaan kuuluu vielä uskotella, (myös ja ennen kaikkea itselleen) että ei usko evoluution olevan totta juuri todisteiden puuttuessa ja oman viisaan harkinnan perusteella. Jotkut harvat myöntävät, etteivät uskoisi, vaikka miten todistettaisiin.
http://keskustelu.suomi24.fi/node/12132989
Kysyin muuten tuossa keskustelussa Jaakobilta, pääseekö hänen uskonoppinsa mukaan taivaaseen, jos uskoo evoluutioon. Vastausta ei tullut:-)
ja tietystikin on huvittavaa tuon "kirjaimellisen" Raamafun paikkansapitävyyden uskomisen kannalta se että Jaakob vetoaa jatkuvasti johonkin tietoisuuteen jonka Jumala on ihmisille antanut sisimpään josta ihmisen pitäisi tietää Jumalan olevan varmasti olemassa, joka tietystikin on asia jota ei Raamatussa lue.
Se roomalaiskirjeenkin pätkä millä Jaakob asiaa yrittää perustella viittaa kirjaimellisesti vain siihen että Jumalan olemus, iankaikkinen voima ja jumalallisuus näkyisivät Jumalan luomassa luomakunnassa ja muutenkin tämän teoissa.
Mikään ei ole niin huvittavaa kuin kirjaimellinen Raamatun sanaan uskominen joka ei edes perustu oikeasti Raamatun kirjaimelliseen sanaan vaan tulkintaan siitä.